Barcelonan kuuluisa Sagrada Família -kirkko on saanut rakennusluvan, yli 130 vuotta myöhässä.

Kirkon ja kaupungin edustajat pääsivät sopimukseen siitä, että kirkko maksaa rakennusluvasta 36 miljoonaa euroa, kertovat espanjalaislehti El País ja Britannian yleisradioyhtiö BBC. Rahat käytetään kuluihin, joita kirkosta aiheutuu kaupungille: esimerkiksi julkisen liikenteen parantamiseen ja läheisten katujen kunnostamiseen.

Sagrada Famílian rakentaminen aloitettiin vuonna 1882. Alkuperäinen pääarkkitehti irtisanoutui hankkeesta seuraavana vuonna, ja paikan sai katalonialainen Antoni Gaudí, joka uudisti suunnitelmat tyystin. Yhä keskeneräistä Sagrada Famíliaa pidetään Gaudín merkittävimpänä työnä. Hän omisti elämänsä viimeiset vuosikymmenet täysin kirkon suunnittelulle.

Kirkko on Unescon maailmanperintökohde ja Barcelonan vierailluin nähtävyys. Sen toivotaan valmistuvan vuonna 2026, jolloin Gaudín kuolemasta tulee kuluneeksi sata vuotta.

Vuosi sitten heinäkuussa Sanna Mäensivun puhelin soi aamuyöllä. Soittaja kysyi, onko perhe kunnossa. Liekit nuolivat silloin heidän kotinsa kattoa.

Mäensivu oli töissä ja muu perhe kisareissulla toisella paikkakunnalla. Ihan varma Mäensivu siitä ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut.

– Soittelin paniikissa ympäriinsä varmistaakseni, että he olivat jo ehtineet lähteä. Pyysin äitiäni käymään paikalla katsomassa, mikä tilanne on. Hän soitti minulle takaisin ja sanoi lohduttomasti, että Sanna, sinulla ei ole enää mitään.

Perhe hänellä onneksi vielä on. Juuri muuta ei jäänyt jäljelle. Paitsi velkaa. Talo oli vielä osin pankin omistuksessa, eikä siinä ollut vakuutusta.

Kylmää kyytiä autohallissa

Epätoivon keskellä neuvojia löytyi paljon. Osa heistä suhtautui onnettomuuteen kylmäkiskoisesti. Toki Sanna Mäensivu sen itsekin silloin ymmärsi, että vakuutuksen ottaminen talolle olisi ollut järkevää. Mutta sille ei enää voinut mitään.

Perhe tipahti lähes tyhjän päälle. Pihapiirissä oleva halli sentään säilyi palossa. Sen sosiaalitilat ovat ajaneet kodin virkaa nyt yli vuoden.

Viime talvena makuutiloissa oli kylmä. Lämpöä oli vain noin 14 astetta.

Epätoivon pahimpina hetkinä ventovieraat ihmiset riensivät perheen apuun. Esimerkiksi Brother Christmasin lahjoittama ilmalämpöpumppu teki asumisesta heti miellyttävämpää.

Tiukkaa on silti tehnyt. Sen huomaa koko perheestä. Juha-Matti Rajala painaa päänsä alas ja huokaa.

– Aika raskas tämä vuosi on ollut. Syvissä vesissä on kahlattu, ja voimat ovat olleet koetuksella.

Ajatusten selvittelyä pihapiirissä

Perheen aikuiset hukuttavat ajatuksensa töihin. Sanna Mäensivu on töissä yömyöhään, Juha-Matti Rajala lähtee liikkeelle varhain aamulla. He näkevät toisiaan vain hetkittäin. Tytär Nita Rajala on ensimmäisellä luokalla, joten koulupäivät ovat lyhyitä. Hän on paljon kotona.

– Hänelle tämä on ollut kova juttu, Mäensivu huokaa.

Seinät alkavat tuntua kaikista jo ahtailta.

Isäntä on toki viettänyt ison osan vapaa-ajastaan autohallissa ennenkin, mutta nyt siellä pitää vielä asuakin. Moni katsoo säälien romuvuorta, jonka läpi perheen on kuljettava päästäkseen nykyiseen kotiinsa.

Asukkaiden silmin autot, moottorit ja varaosat ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin romuja.

– Nämä romut ovat meidän aarteitamme. Ne ovat osa harrastustamme. Mies ajaa kilpaa ja sanoisin, että hallin sisältö on pitänyt hänet hengissä tämän vuoden. On jotain, mitä saa tehdä, kun tulee se hetki, että seinät kaatuvat päälle, Mäensivu kertoo.

Lähdemme yksi kerrallaan pihalle selvittelemään ajatuksia. Sanna Mäensivu

Aina harrastuskaan ei vie ajatuksia riittävän kauas kotioloista. Hallin ovi käy tiuhaan, kun perheenjäsenet päästelevät höyryjä.

– Olemme kuin Kiljusen herrasväki. Lähdemme yksi kerrallaan pihalle selvittelemään ajatuksia, Mäensivu kertoo.

Pihalla toivon kipinä vihdoin herää. Entisen kotitalon paikalle on valettu tällä viikolla antura. Sen päälle nousee uusi talo – vielä joskus.

Lapsen sanat herättivät auttamaan

Yli vuosi ehti kulua ennen kuin perhe uskalsi edes haaveilla oikeasta kodista. He elivät vain päivä kerrallaan ja koittivat selviytyä. Uutta tarmoa löytyi yllättävästä suunnasta.

Lapset saivat sen aikaiseksi. Perheen Nita-tytär oli löytänyt ystävän. Ystävä otti kotona puheeksi, että haluaisi käydä Nitan luona kylässä. Hän kuitenkin sanoi, että siinä on pieni mutta. Nita asuu autotallissa.

– Meillä on kotona sitkeä pieni tyttö. Hän sai auttamishalumme heräämään. Totesimme silloin miehen kanssa, että meillähän on yhdet ylimääräiset seinät, joita joku muu tarvitsee meitä enemmän, Sari Tanttinen kertoo.

Seinät olivat olleet Tanttisen miehen työkaverin kyydissä, kun tie petti kuljetusyhtiön auton alta. Kuorma kallistui ja liinat pettivät. Asiakas ei halunnut mahdollisesti vahingoittuneita seiniä itselleen, joten kuljetusyhtiö lunasti ne.

Tanttiset ajattelivat rakentaa niistä uuden kodin itselleen. Heidän mielensä kuitenkin muuttui.

– Päätimme ehdottaa, että kuljetusyhtiö myisi seinät edullisesti kotinsa menettäneelle perheelle.

Unelma uudesta kodista otti harppauksen eteenpäin.

"Nitalle koti"

Syksyn aikana Sari Tanttinen on organisoinut erilaisia keräyksiä, jotta tyttären ystävä saisi ympärilleen muutakin kuin seinät. Ainakin katto olisi hyvä saada paikoilleen ennen talvea.

– Tämä projekti kulkee nyt nimellä "Nitalle koti". Sillä nimellä tulee Facebookiin näinä päivinä ihan uusi tempauskin, Tanttinen kertoo.

Hän on vielä varsin salamyhkäinen asian suhteen, mutta tulipalon raunioilla siitä saa jo vihiä. Pihassa hääräilee Sadan vuoden talo -ohjelmasta tuttuja rakentajia. Sen verran Tanttinen suostuu kertomaan, että rakennusapua on luvassa.

– He auttavat meitä ammattimiehen roolissa.

Apua on tarjonnut myös muun muassa Kirkkopalveluiden Kotimaanapu, jolla on voimassa oleva keräyslupa. Sen kautta lahjoituksia voi tehdä kuka vain. Myös Kankaanpään kaupunginvaltuuston jäsenet päättivät tällä viikolla ohjata kokouspalkkionsa perheen hyväksi.

– Tuntuu upealta, kun tuntemattomat ihmiset ovat tarjonneet apuaan. Ilman heitä uuden kodin rakentaminen ei olisi ollut mahdollista, Sanna Mäensivu kiittelee.

Auttajat saivat uskomaan tulevaan

Juha-Matti Rajalasta tuntuu kuin vanhan ajan talkoohenki olisi herännyt heidän ympärillään. Ihmisten hyväntahtoisuus lämmittää synkimpinä hetkinä. Vaikka nyt alkaa jo näyttää lupaavalta, ei Rajala uskalla vielä toivoa paljoa.

– Aika kaukaiseltahan talohaave vieläkin tuntuu. Talo etenee sitä mukaa, kun materiaaleja saadaan hankittua. Pakkasen puolelta yritetään nousta hartiavoimin.

Sanna Mäensivu toteaa vieressä, että omia silmiä on vaikea uskoa, vaikka talon perustukset on jo valettu. Pikku hiljaa ympärillä olevat ihmiset ovat kuitenkin saaneet heidät uskomaan tulevaan.

– Täysin ventovieraista ihmisistä on tullut meille korvaamattomia. Heidän avullaan me nyt yritämme nousta täältä. Tuntuu hyvältä nähdä, että elämäntilanne ei ole saanut meitä lannistettua, vaikka niinkin olisi voinut käydä.

Oululaisen Ouran toimistossa on otettu hyvillä mielin vastaan brittimedioiden havainto, jonka mukaan Britannian prinssi Harry käyttää yrityksen älysormusta, joka muun muassa mittaa unen laatua.

– Ollaan nähty kuvat ja ihasteltu niitä, Ouran markkinointijohtaja Marjo Piirto kertoo.

Piirto ei kuitenkaan vahvista, onko Harryn sormessa nähty musta sormus todella Ouran valmistama.

– Kyllähän se kovasti sormukseltamme näyttää. Emme kuitenkaan voi antaa yksityiskohtaisia tietoja asiakkaistamme ja yhteisön jäsenistämme.

Prinssi Harryn nähtiin käyttävän Ouraa vieraillessaan Australiassa yhdessä vaimonsa Meghan Marklen kanssa. Pariskunta kertoi matkallaan odottavansa perheenlisäystä.

Prinssi Harryn mahdollisesta Oura-sormuksesta uutisoi muun muassa Daily Mail.

Lue myös:

Britannian prinssi Harrylla oululainen älysormus – mittaa aktiivisuutta, sydämen sykettä ja unen laatua

Leikkisyys ja ruokahalu voivat olla syynä siihen, että eräs kettu on pyörinyt Kirkkonummen bussivarikolla jo parin kuukauden ajan.

Pohjolan Liikenteen bussinkuljettajat ovat ristineet eläimen Osku Kettuseksi. Heidän mielestään se yksinkertaisesti näyttää ihan Oskulta.

Kuljettajat ovat ikuistaneet ketun hauskoihin kuviin, joissa se viihtyy autojen katoilla ja pujahtaa bussiin tutustumiskäynnille.

Yle pyysi asiantuntijoita arvioimaan, mikä saa ketun mieltymään ajoneuvoihin.

Kettu olisi halunnut jäädä bussiin

Tällä viikolla Osku yllätettiin bussin sisältä ennen ajoon lähtöä. Kuljettaja Kari Kinnula oli aamulla valmistelemassa bussia ja hän avasi bussin ovet, jotta saisi lakaistua sisällä olevat lehdet pois. Varikolla pyörinyt Osku näki tilaisuutensa tulleen ja puikahti sisään.

Kinnulan kuvaamalla videolla näkyy, kuinka Osku on hypännyt bussin penkille. Vaikka Osku huomaakin kuljettajan, sillä ei ole mitään kiirettä poistua bussista.

Ovella Osku katsoo Kinnulaa vielä anovasti, ikään kuin varmistaen, että onko nyt ihan pakko lähteä. Kinnula toivottaa Oskulle ystävällisesti "heipat".

Kettu voi yhdistää autot ruokaan

Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen arvelee, että bussiin on jäänyt ruuan hajua, joka kiinnostaa kettua.

Mutta mikä mahtaa olla syynä siihen, että kettu on tavattu myös makaamassa ja istumassa varikon henkilöstön autojen katoilla?

– Ensimmäisenä tulee mieleen, että kettua on ruokittu sellaisella paikalla, että se yhdistää ruuan ja autot toisiinsa, tai sitten auton katto on mukavan lämmin, kun aurinko on paistanut siihen, Pakarinen pohtii.

Auton katolta on hyvä tähystää

Toinen vaihtoehto on, että kettu haluaa lepäillä autojen päällä, jotta se näkisi hyvin ympärilleen.

– Ketut tykkäävät joskus makailla luonnossa vähän korkeammilla paikoilla, kuten kivien päällä. Se voi olla tähystysasia tai sitten vaan sattumaa, sanoo Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelija Antti Piironen.

Ketun autojen päällä kuvanneella Pohjolan Liikenteen bussinkuljettajalla Hannu Reichmuthilla on kuitenkin oma teoriansa. Hän veikkaa, että kettu valvoo kuljettajien töihintuloa.

Kettu on leikkisä, kuten koira ja kissakin

Piirosen mukaan ketun käytöksen perimmäisiä syitä on lopulta hyvin vaikea tietää, niitä voi vain arvailla.

– En aina tiedä omasta koirastanikaan, miksi se käyttäytyy tietyllä tavalla. Villieläimestä on vielä vaikeampi sanoa.

Hän kuitenkin uskoo, että Osku viihtyy varikolla, koska se saa sieltä ravintoa tavalla tai toisella. Ehkä siellä citykaneja, roskiksia tai kenties ihmiset antavat sille jotain. Kun Osku on huomannut, että ihmisistä ei ole sille mitään vaaraa, se on ottanut varikon omaksi paikakseen.

Pakarisen mukaan kettu on leikkisä, kuten koirat ja kissatkin ovat. Leikkisyys auttaa kettua tutustumaan uusiin ympäristöihin.

– Ketuilla esiintyy semmoista, että ne tykkäävät leikkiä erilaisillla asioilla ja oleskella itselleen oudoissa paikoissa. Kettu voi siirrellä pieniä esineitä, kuten golfpalloja tai ihmisten kenkiä. Eivät ne varmaankaan luule niitä syötäväksi, vaan se on tämmöistä leikkiä.

Osku kuuluu varikon porukkaan

Pohjolan Liikenteestä kerrotaan, että Oskusta on tullut tärkeä Kirkkonummen varikon kuljettajille. Osku on rohkaistunut päivä päivältä ja selvästi jo tottunut kuljettajiin.

Aamuisin Oskua odotetaan varikolla ja jos sitä ei näy, kuljettajat huolestuvat.

Tästä johtuen aina kun joku kuljettajista havaitsee Oskun, hän ilmoittaa asiasta muillekin. Näin tiedetään, että Osku on kunnossa.

Lue myös:

Ympäristötarkastaja: Citykettu on hyötyeläin – "Rajoittaa esimerkiksi kanikantaa"

• Teollisuusliitto on kertonut uusista lakoista hallituksen irtisanomislakihanketta vastaan.
• Teollisuusliitto on myös irtisanonut kilpailukykysopimukseen liittyvän työajan pidennyksen viidellä sopimusalalla. Näillä aloilla työskentelee reilut 100 000 työntekijää.
• Suomen Yrittäjät kannustaa vastatoimena yrittäjiä lopettamaan ay-liittojen jäsenmaksuperinnän.
• Teknologiateollisuus ry pitää kiky-pidennysten irtisanomista valitettavana ja rankkana päätöksenä.
• Ammattiliitto Pro on ilmoittanut kolmen vuorokauden työnseisauksesta 25. lokakuuta alkaen. Työnseisaus koskee noin 500–1000 toimihenkilöä.
• Metsäteollisuus haluaa rajoittaa poliittisia lakkoja.

Teollisuusliitto on päättänyt uusista poliittisista lakoista hallituksen irtisanomislakihanketta vastaan.

Liitto kertoo, että liiton puutuote- ja erityisalojen sektorilla järjestetään kolmen päivän mittainen lakko, jonka piirissä ovat 25. lokakuuta kello 00.00–28. lokakuuta kello 00.00 alkavat työvuorot.

Lakon piirissä on ensi viikolla noin 7 000 työntekijää ja yhteensä noin 90 toimipaikkaa eri yrityksistä. Lista lakonalaisista toimipaikoista löytyy Teollisuusliiton nettisivuilta. Lakossa on liiton mukaan tyypillisesti muun muassa sahoja ja vaneritehtaita.

Teollisuusliiton hallitus päätti myös, että seuraavien kolmen viikon aikana jatketaan kiristyviä painostustoimia. Tällöin lakkojen piiriin tulee työpaikkoja liiton muilta sektoreilta.

Teollisuusliiton hallitus päätti kokouksessaan myös lakkauttaa liiton kaikilla sopimusaloilla voimassa olevan ylityökiellon 26. lokakuuta kello 00.00 alkaen.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoi tiedotustilaisuudessa, että työtaisteluista vetäydytään ainoastaan siinä tapauksessa, jos hallitus peruu irtisanomislakihankkeen.

– Sen jälkeen voidaan katsoa puhtaalta pöydältä, mitä on tehtävissä.

Aalto painotti, että uusilla työtaistelutoimilla ei osoiteta mieltä eduskuntaa vastaan. Aalto muistutti, että hallitus ei ole vielä edes tuonut lakiesitystä eduskuntaan.

Aiemmin Teollisuusliitto on järjestänyt vuorokauden mittaisen lakon, johon osallistui 22 000 työntekijää 150 yrityksessä.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei kommentoinut työmarkkinatilannetta poistuessaan EU:n ja ASEM-maiden huippukokouksesta Brysselissä. Vielä aamulla Sipilä oli luvannut tavata suomalaistoimittajia, mutta aikataulusyistä tähän ei ollut mahdollisuuksia.

Kiky-sopimuksen työajan pidennykset irtisanottu

Teollisuusliitto ilmoitti aiemmin perjantaina myös, että se irtisanoo niin sanottuun kilpailukykysopimukseen liittyvän työajan pidennyksen työehtosopimuksissa, jotka Teollisuusliittoa edeltänyt Metalliliitto hyväksyi syksyllä 2016.

Käytännössä tämä tarkoittaa Teollisuusliiton mukaan sitä, että liiton viidellä sopimusalalla ei enää vuonna 2020 tehdä kikyssä määriteltyä 24 tunnin mittaista lisätyötä.

Teollisuusliitto kertoo toimittaneensa tänään irtisanomisilmoitukset asianomaisille työnantajaliitoille. Näillä sopimusaloilla työskentelee runsaat 100 000 työntekijää. Työajan pidentämistä koskeva sopimus irtisanottiin teknologiateollisuudessa, auto- ja konealoilla, pelti- ja teollisuuseristysalalla, malmikaivoksissa sekä teknisessä huollossa ja kunnossapidossa.

Työajan pidennyksen irtisanomismahdollisuudesta sovittiin kiky-neuvotteluissa näillä aloilla lisäpöytäkirjassa. Työajan pidennys on lisäpöytäkirjan mukaan ensimmäisen kerran irtisanottavissa päättymään 31. joulukuuta 2019, joten tätä oikeutta Teollisuusliitto nyt käytti.

Irtisanomisilmoitus ei koske Teollisuusliiton muita sektoreita eikä sopimusaloja, sillä niissä työajan pidentämisestä on sovittu suoraan työehtosopimuksissa. Niiden osalta Teollisuusliiton tavoitteena on poistaa 24 tunnin työajan pidennys eri alojen seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa.

Teknologiateollisuudelle ikävä yllätys

Teknologiateollisuus ry pitää kilpailukykysopimuksen yhteydessä sovitun työajan pidentämistä koskevan pöytäkirjan irtisanomista valitettavana ja rankkana päätöksenä.

Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Helle sanoo järjestön tiedotteessa, että kilpailukykysopimuksen mukaisilla toimilla on ollut merkittävä vaikutus kilpailukykyyn ja Suomen talouskasvun vauhdittumiseen.

– Ilmoituksen ajoitus viittaa meneillään olevaan poliittiseen kiistaan irtisanomissuojasta, vaikka työajan pidennyksellä ei ole mitään tekemistä tuossa riidassa, sanoo Helle.

Helle kertoo, että Teollisuusliiton ilmoitus tuli ikävänä yllätyksenä Teknologiateollisuudelle. Hänen mukaansa ilmoituksen ajankohta loukkaa neuvottelukulttuuria. Helle katsoo, että asiassa olisi tärkeää edetä sopimuksen mukaisesti.

– Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus ovat nimenomaisesti sopineet, että ne arvioivat tulevana talvena työajan pidentämisen vaikutuksia alan yritysten kilpailukykyyn ja työllisyyteen ja tekevät tarvittavat johtopäätökset seuraavalla neuvottelukierroksella ensi vuonna.

Teknologiateollisuus kertoo toivovansa irtisanomiskiistaan nopeaa ratkaisua. Järjestön mukaan ylityökiellot ja lakot aiheuttavat suuria menetyksiä ja kiista heikentää työmarkkinasuhteita.

Yrittäjät vastatoimiin

Suomen Yrittäjät on tuominnut tänään liittokokouksessaan ammattiliitojen poliittiset työtaistelut.

Järjestö kannustaa vastatoimena yrittäjiä lopettamaan ay-liittojen jäsenmaksuperinnän sekä hallitusta alkamaan toimenpiteisiin poliittisten lakkojen rajoittamiseksi.

– Ammattiliitot toimivat nyt eduskunnan tahtoa vastaan. Se osoittaa parlamentarismin halveksuntaa. Liittojen ei pidä nostaa itseään eduskunnan yläpuolelle, liittokokouksen kannanotossa todetaan.

Työnantajia edustava Metsäteollisuus ehdotti perjantai-iltapäivällä, että poliittisia lakkoja pitää rajoittaa.

– Metsäteollisuus on täysin kiistan ulkopuolinen, mutta maksaa lakkojen laskut. Ammattiliittojen toiminta on vastuutonta, ja nyt on aika rajoittaa poliittisia lakkoja, sanoo Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Nina Pärssinen.

Työmarkkinakiista yltynyt

Työntekijäliittojen vastatoimet irtisanomislakihanketta vastaan ovat kiristyneet entisestään.

Toimihenkilöliitto Erto päätti tänään julistaa vuoronvaihtokiellon yksityiselle sosiaali- ja terveyspalvelualalle. Kielto alkaa maanantaina 22. lokakuuta kello 6 ja päättyy sunnuntaina 4. marraskuuta kello 23.59.

Ammattiliitto Pro päätti tänään kolmen vuorokauden työnseisauksesta, joka alkaa 25. lokakuuta. Työnseisaus koskee toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaisia töitä mekaanisessa metsäteollisuudessa, puusepänteollisuudessa sekä tekstiili- ja muotialalla. Työnseisaus koskee noin 500–1000 toimihenkilöä.

Aiemmin tänään Pron hallitus päätti, että paperiteollisuuden toimihenkilöt aloittavat ylityökiellon ensi viikon torstaina. Ylityökielto on voimassa 18. marraskuuta saakka.

Ylityökielto koskee kaikkia Pron paperiteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvia työtehtäviä ja niissä työskenteleviä toimihenkilöitä. Paperiteollisuudessa asiantuntija- ja esimiestehtävissä yli 2 000 prolaista.

Ensi maanantaina julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL järjestää kaksipäiväisen poliittisen lakon lakihanketta vastaan. JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine sanoo, että liitolla on työkalupakissa kaikki poliittisten työtaistelutoimien keinot.

– Kaikki eri välineet poliittisessa työtaistelussa on käytössä, mutta sitten kun sen aika on, tullaan niillä asioilla julkisuuteen, jos on tarvetta, hän kertoo.

Niemi-Laine pitää Teollisuusliiton ilmoitusta työajan kiky-pidennyksen irtisanomisesta merkittävänä toimena.

– Hallitus voi varmaan itse miettiä, kun on aikoinaan halunnut kilpailukykysopimuksen, että mikä merkitys sillä on kansantaloudelle. Hallituksella on tässä nyt mietinnän paikka, että mikä asia heille on tärkeää ja mikä ei: irtisanomislain heikennys vai kilpailukykysopimus.

Niemi-Laineen mukaan työntekijät eivät voi jatkuvasti voi ottaa heikennyksiä vastaan.

– Hallitus on toteuttanut jatkuvasti työelämän heikennyksiä yksipuolisesti ilman kolmikantaa, vaikka on luvannut, ettei heikennyksiä enää tehdä. Kyllä meillä tässä on iso luottamuskriisi päällä.

Lähi- ja perushoitajaliitto Super sekä sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy ovat julistaneet kaksi viikkoa kestävät vuoronvaihtokiellot, jotka alkavat maanantaina.

Hallitus sai keskiviikkona eduskunnan tuen irtisanomislakihankkeelleen. Ammattiyhdistysliikkeestä kuitenkin ilmoitettiin välittömästi, että äänestystuloksella ei ole mitään vaikutusta vastatoimiin. Ay-liike on ilmoittanut, että vain irtisanomislakiesityksen peruminen lopettaa vastatoimet.

Lue myös:

Työministeri Lindström työmarkkinakuohunnasta: Ratkaisu ei löydy kuin sillä, että jokainen tulee vähän vastaan

Työtaistelutoimet hallituksen irtisanomislakia vastaan kovenevat: Teollisuusliitto suunnittelee usean päivän lakkoa

Pakataanko lapselle eväät reppuun maanantaina? Katso, kuinka JHL:n lakko näkyy sinun kotikunnassasi

Näin ensi viikon kaksipäiväinen lakko vaikuttaa: Osaa kouluista ja päiväkodeista uhkaa ruokapula, kirjastoja ja urheiluhalleja suljetaan, siivous voi jäädä retuperälle

Ammattiliitoilta tyrmäys hallituksen toiveille työtaistelutoimien rauhoittamisesta: "Tämä on vasta alkua"

Sosiaali- ja terveysministeriön toisen kerroksen aulassa kaikuvat askeleet ja ovien kolahdukset. Kuvataiteilija Tiitus Petäjäniemen soppi löytyy kaarevan aulapöydän takaa, ministeriön viestintä- ja tasa-arvoyksikön välistä.

Pöydällä on levällään akryylivärituubeja, muovipurkissa pensseleitä. Valmiit maalauspohjat ovat jemmassa pöydän alla. Tiskin päältä, edestä ja vähän sieltä sun täältä löytyy keskeneräisiä töitä.

Petäjäniemi tuntuu viihtyvän tässä, eri osastojen risteyskohdassa.

– On tosi hauskaa, että mut keskeytetään tosi usein. Mä tykkään, että tulee suoraa palautetta!

Hän nostaa esille kirkkaankeltaisen värisommitelman.

– Varmaan kymmenen ihmistä on pysähtynyt ja sanonut, että tää näyttää suuren tavarataloketjun mainoshahmolta.

Mielleyhtymä on taiteilijalle itselleen vieras, mutta hän pohtii nauraen, että taululle pitänee tehdä jotain.

Lakitoimisto, sijoitusyhtiö – ja nyt ministeriö

Petäjäniemi on jo vajaan vuoden tehnyt töitä itselleen vieraassa ympäristössä: pari kuukautta lakitoimistossa, puolisen vuotta sijoitusyhtiössä ja nyt kuukauden täällä ministeriössä.

Hän uskoo, että voi omalla läsnäolollaan lisätä työyhteisöjen monimuotoisuutta.

– Suomalaisessa työelämässä on hyvin tyypillistä, että ihmiset hakeutuvat toisten samankaltaisten joukkoon. Olen ymmärtänyt, että se on lopputuloksen kannalta huonompi tapa kuin se, että olisi kohtaamisia erilaisten ihmisten välillä.

Miten 35-vuotias Kuvataideakatemian käynyt taiteilija sitten poikkeaa ihmisistä ympärillään? Muun muassa siten, ettei hän ole ikänään ollut palkkatöissä.

Tälle hankkeelle Petäjäniemi sai Koneen säätiöltä apurahan kahdeksi vuodeksi. Se tietää taiteilijalle poikkeuksellisen säännöllisiä tuloja.

Näkyykö uusi ympäristö maalauksissa?

Petäjäniemi ei toki ole ensimmäinen tai ainoa taiteilija, joka haluaa kuroa umpeen raja-aitoja eri ammattiryhmien välillä.

Muun muassa Taide osana organisaatiota -verkostossa mietitään läänintaiteilija Krista Petäjäjärven johdolla, miten taiteilijan asiantuntemusta voisi hyödyntää uusissa yhteyksissä. Juuri verkoston kautta sosiaali- ja terveysministeriö sai vihiä Petäjäniemen projektista.

Petäjäniemi kuitenkin välttää koukeroista organisaatiokehityksen kieltä ja muistaa moneen kertaan mainita, että hänen päätyönsä on edelleen maalaaminen.

Hän ei myöskään innostu erittelemään, miten uusi ympäristö näkyy valmiissa maalauksissa.

– On analyyttisesti tosi vaikea sanoa, mikä ympäristön vaikutus on. Jos olisin ollut jossain muualla, niin olisinko käyttänyt jotain toista keltaista, Petäjäniemi pohtii.

Toki hankkeella on ollut välittömiä vaikutuksia – ennen kaikkea taiteilijaan itseensä. Sijoitusyhtiössä Petäjäniemi tottui käymään töissä yhdeksästä neljään ja lounastamaan joka päivä.

Ministeriön kahvihuoneessa on melkeinpä turhan usein tarjolla pullaa, hän tuskailee.

Taiteilija kerää kiitosta "työnantajiltaan"

Tilarajoitusten vuoksi työvälineet on myös pidettävä entistä paremmassa järjestyksessä. Se on saattanut vaikuttaa esimerkiksi värien sekoittamiseen. Käytössä ovat nyt pääosin akryylivärit, sillä ne eivät haise kenenkään nenään.

– Elämään ja olemiseen sillä, että on työskennellyt täällä, on ollut suuri merkitys. On jonkinlainen työyhteisö, johon kokee kuuluvansa, ja dialogi sen maailman kanssa, Petäjäniemi tuumailee.

Tähänastisilta "työnantajiltaan" taiteilija kerää pelkkää kiitosta.

Pääomasijoitusyhtiö Icebreakerissä Petäjäniemi osallistui muun muassa firman viikkokokouksiin maalaamisen ohella.

– Tosi positiivinen kokemus. Me tehdään täällä pääasiassa töitä läppäreillä ja puhelimilla ja työn lopputuloksena syntyy päätöksiä ja dokumentteja. Oli tosi virkistävää nähdä, että viereisellä pöydällä syntyy jotain konkreettista, fyysistä taidetta joka päivä, yhtiön toimitusjohtaja Lasse Lehtinen sanoo.

Lehtisen mukaan yritys harkitsee työtilojen tarjoamista taiteilijoille myös tulevaisuudessa. Joitain reunaehtoja toki on: huumorintajulla höystetty sisäsiisti taiteilija kuten Petäjäniemi kävisi, mutta kovin äänekäs työnteko, kuvanveisto sirkkelillä tai muu sellainen, saattaisi olla ongelma.

Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön johtaja Tanja Auvinen uskoo, että Petäjäniemen visiitistä jää ministeriöön "pysyvä muistijälki". Hänellä on tapana melkein päivittäin pysähtyä kuvataiteilijan työn ääreen.

– Meillähän on tällainen asiantuntijaorganisaatio, jossa kaikki on aika samasta puusta veistetty. Se, että tulee ihan toisista taustoista, toisenlaista työtä tekevä ihminen, niin kyllä minä luulen, että siitä jää muistijälki meille. Toivon tietysti, että meille jää tätä taidettakin! Ainakin yksi taideteos kuulemma saadaan tänne.

"Vapaalle taiteilijalle voisi maksaa myös palkkaa"

Mutta mutta. Eikö taiteilijaa yhtään huoleta, että hänet saatetaan työpaikoilla nähdä hieman toimistokoiran lailla? Siis että hän on sellainen sympaattinen tyyppi, joka piristää muiden päivää? Onko Petäjäniemi hyvinvointitaiteilija? Entäpä taiteen itseisarvo?

Petäjäniemi ei provosoidu kysymyksistä. Henkilökohtaisesti hän ei pane lainkaan pahaksi, jos hän läsnäolollaan lisää jonkun toisen hyvinvointia. Se ei kuitenkaan ole homman juju.

– Toivon, että tämän hankkeen myötä pystyttäisiin näyttämään toteen, että kyllä, diversiteetin kasvu työyhteisössä lisää sen...

Petäjäniemi hakee hetken sanojaan.

– Onko se sitten tulosta tai mikä se on se oikea sana, mutta myös, että kuvataiteilijoille voitaisiin alkaa maksaa palkkaa siitä, että ne tekee vapaata taidetta jossain.

Hän myös toivoo, että useampi kollega uskaltautuisi ulos työhuoneistaan: samankaltaisiin virastoihin ja firmoihin, joissa hänkin nyt työskentelee.

– Elämä itsessään on tärkeää. Ja tässä fossiilisessa maailmassa, jossa työskentely tapahtuu tällaisissa komplekseissa, se elämä on täällä. Sitä pitää nähdä ja kokea täällä.

1. Miksi elokuva on tehty, ohjaaja Erik Poppe?

– Terrori-iskun jälkeen suurin huomio keskittyi hyökkääjään. Uhreistakin tiedämme jotain, mutta emme koskaan pysty kunnolla samastumaan heidän kokemuksiinsa. Emme voi ymmärtää, mitä he ovat käyneet läpi.

– Myös Utøyan iskusta selviytyneille alettiin ajan myötä toistella, että eikö asian voisi jo jättää taakse ja jatkaa elämää. Se johtuu siitä, että ihmiset eivät ymmärrä, mitä he ovat joutuneet kokemaan.

– Utøyan kohdalla kirjat tai sanat eivät ole riittäneet. Ajattelin kokeilla kuvan voimaa.

2. Jotkut ovat sitä mieltä, että elokuva on tehty liian aikaisin. Mitä ajattelet siitä?

– Olin valmistautunut siihen, että jos elokuva olisi selviytyjien mielestä väärin, niin en tekisi sitä. He kuitenkin tukivat projektia ja olivat samaa mieltä, että sen tekeminen oli tärkeää.

– Joukossa oli myös epäilijöitä, mutta suurin osa tuki projektia. Kun elokuva sai ensi-iltansa Norjassa (9.3.2018), keskustelu sen tarpeellisuudesta loppui. Ihmiset tunsivat, että aika oli oikea.

3. Valkokankaalla nähdään näyttelijöitä, mutta projektissa on ollut mukana myös saarelta selviytyneitä. Miltä tuntui työskennellä heidän kanssaan? Elokuvaa varten on muun muassa haastateltu 20 saarella ollutta nuorta.

– Kunnioitan heitä suuresti siitä, mitä he ovat joutuneet käymään läpi ja ovat silti saaneet elämästä uudestaan kiinni.

– On hämmästyttävää, että he halusivat osallistua tähän projektiin, käydä uudestaan läpi sen helvetin, jotta saisimme näytettyä tapahtumat oikein elokuvassa. Tämän parissa on tehty kaksi ja puoli vuotta töitä.

4. Mitä ajatuksia kesän 2011 tapahtumat sinussa herättävät?

– Kysymys on massiivisimmasta iskusta Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Isku tapahtui hiljaisessa ja rauhaisassa Norjassa.

– Yksi tärkeimmistä hetkistä iskun jälkeen oli se, kun olimme kokoontuneet kaupungintalolle Oslossa, meitä oli noin noin 300 000 – 400 000 ihmistä. Meillä oli ruusut, jotka nostimme taivasta kohti. Sillä hetkellä olimme enemmän yhtä kuin koskaan aiemmin – riippumatta poliittisista mielipiteistä tai kulttuurisesta tai etnisestä taustasta.

5. Millä tavoin julkinen keskustelu iskusta on edennyt vuosien aikana Norjassa?

– Keskityimme tekijään, oikeudenkäyntiin, rakennusten korjaamiseen ja muistomerkkeihin. Siihen, kuinka vastaavat iskut voisi tulevaisuudessa estää, ei olla paneuduttu, vaikka alun perin niin oli tarkoitus tehdä.

– Monet toivovat, että elokuva vihastuttaisi ja provosoisi niin, että ongelmaan vihdoin puututtaisiin. Ja jonkinlainen liike onkin syntynyt Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Etenkin nuoret ovat pitäneet yllä keskustelua aiheesta.

6. Tekijä oli äärioikeistolainen. Mitä ajatuksia äärioikeiston nousu Euroopassa herättää sinussa?

– Kun iskuista selviytyneet ovat myöhemmin avanneet julkisesti suunsa, he ovat saaneet äärioikeistolta tappouhkauksia. Sosiaalisessa mediassa on julkisesti harmiteltu sitä, että osa selvisi iskusta hengissä. Tällä elokuvalla haluan herätellä kaikkia toimimaan moista julmuutta vastaan.

– Äärioikeiston noususta olen tietysti hyvin huolissani. Se on uhka demokratiallemme.

Ihminen on selviytyjä, sanoo kriisipsykologi, mutta mikä lasketaan selviytymiseksi?

1. Millaisia ajatuksia asiantuntijassa herättää se, että Utøyan iskuista on tehty elokuva seitsemän vuotta tapahtumien jälkeen, kriisipsykologi Salli Saari?

– Siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Ajoituksen suhteen en näe, että elokuva olisi aivan liian lähellä. Tietysti se nostaa ajatuksia pinnalle varsinkin niille, joita tapahtumat erityisesti koskevat. Toisaalta he voivat ajatella, että tapahtumia on hyvä pitää esillä, ettei niitä unohdeta. Elokuva voi siis vaikuttaa myös positiivisella tavalla.

– Ajatus siitä, että iskun kokeneet olisivat jo unohtaneet tapahtumat, ja elokuva nostaisi ne haitallisesti esille, ei pidä paikkaansa. Tapahtumat ovat joka tapauksessa usein mielessä.

2. Tapahtumat kuvataan Poppen elokuvassa uhrien näkökulmasta. Miten tuollaisesta kokemuksesta voi ylipäänsä selviytyä?

– Ihmisellä on sisäänrakennettuja selviytymismekanismeja vaikeidenkin traumaattisten kokemusten varalle. Tietysti Utøyan tapaus on yksi kamalimmista mahdollisista kokemuksista.

– Esille nousee, mitä ylipäänsä pidetään selviytymisenä. Minä pitäisin selviytymisenä sitä, että pystyy esimerkiksi jollain tavalla jatkamaan opiskeluja, ja pystyy elämään suhteellisen normaalia elämää oireista huolimatta. Tältä kannalta katsottuna ihminen on selviytyjä.

– Jos taas katsotaan selviytymiseksi se, ettei tapauksesta jää mitään jälkiä, niin sellaista ei tällaisissa kokemuksissa ole. Tapahtumat palaavat muistoihin ja käyvät mielessä. Asiaa käsitellään vielä vuosienkin päästä.

Netflixissä on vastikään julkaistu Utøyan iskusta kertova elokuva 22 July. Sen on ohjannut brittiläinen Paul Greengrass. 22 July keskittyy Poppen elokuvasta poiketen myös Utøyan iskun jälkeisiin tapahtumiin.

Saudi-Arabian konsulaatissa lokakuun alussa vierailemaan tullut toimittaja Jamal Khashoggi kuoli ollessaan rakennuksessa., Saudi-Arabia myöntää

Lauantaina varhain aamuyöllä annettujen lausuntojen mukaan Khashoggin ja muiden välille puhkesi tappelu, jonka seurauksena hän kuoli.

– Keskustelut [Khashoggin] ja hänet tavanneiden henkilöiden välillä johtivat riitaan ja nyrkkitappeluun Istanbulin konsulaatissa, mikä johti kansalaisemme Khashoggin kuolemaan. Levätköön hän rauhassa, Saudi-Arabian syyttäjänviraston tiedotteessa todettiin.

Saudi-Arabian yleisen syyttäjän mukaan 18 maan kansalaista on otettu kiinni kuolemaan liittyen.

Khashoggi katosi mentyään Saudi-Arabian Istanbulin konsulaattiin 2. lokakuuta.

Turkin viranomaiset ilmoittivat pian katoamisen jälkeen, että heillä on todisteita, joiden mukaan Khashoggi tapettiin saudikonsulaatissa.

Saudi-Arabia on tähän asti kiistänyt, että sillä olisi mitään tekemistä Khashoggin katoamisen kanssa. Se sanoi toimittajan lähteneen konsulaatista.

Se ei ole toistaiseksi esittänyt todisteita nyrkkitappeluselityksen tueksi.

Kruununprinssin lähimmät neuvonantajat erotettu

Khashoggi toimi Washington Postin kolumnistina ja käsitteli kriittisesti muun muassa kruununprinssi Mohammed bin Salmanin valtaannousua.

Saudi-Arabian uutistoimiston mukaan maan tiedustelujohtaja Ahmed Asir on erotettu, ja maan tiedustelupalvelut järjestetään uudelleen. Myös hovin neuvonantaja Saud al-Qahtani on erotettu kuningas Salmanin määräyksestä.

Molemmat potkut saaneet johtajat kuuluivat kruununprinssi Mohammed bin Salmanin lähipiiriin.

Kruununprinssin on määrä johtaa tiedustelupalvelun uudelleenjärjestelyä. Eilen uutisoitiin kruununprinssin lähipiiriin kuuluneen henkilön olleen konsulaatissa Khashoggin kuoleman aikaan.

Trump: Tärkeä ensiaskel

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoo pitävänsä Saudi-Arabian selitystä uskottavana.

– On aikaista sanoa. Emme vielä ole viimeistelleet arviotamme [Saudi-Arabian] tutkinnasta. Mutta tämä on tärkeä ensiaskel, Trump sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan.

Hän sanoi myös toivovansa, että jos Yhdysvallat päätyy käyttämään painostuskeinoja Saudi-Arabiaa vastaan, se tapahtuisi muuten kuin perumalla maan kanssa sovitut asekaupat.

– Puhutaan 600 000 työpaikasta, hän sanoi.

Trump on aiemmin varoittanut hyvin vakavilla seurauksilla, jos Saudi-Arabian todetaan tappaneen Khashoggin. Tosin hän on myös sanonut haluavansa säilyttää suhteet maiden välillä.

Yhdysvaltain kongressi on suhtautunut Saudi-Arabian selityksiin Trumpia varautuneemmin.

Muun muassa Trumpin vahvana liittolaisena tunnettu republikaanisenaattori Lindsey Graham totesi Twitterissä, että Saudi-Arabian antamaan selitykseen on vaikea uskoa.

– On vähättelyä sanoa, että pidän Saudi-Arabian tarinaa epäilyttävä.

Tapaus Khashoggi on ajanut Saudi-Arabian ahtaalle kansainvälisen yhteisön silmissä ja synkistänyt kruununprinssin julkisuuskuvaa.

New York Times kertoi jo torstaina lähteisiinsä vedoten, että Saudi-Arabian johto suunnittelee sälyttävänsä syyn Khashoggin surmasta Asirin harteille.

Päivitetty klo 6.37. Lisätty tarkennuksia sekä Trumpin ja kongressin reaktiot

Lisää aiheesta:

Sauditoimittajan katoamistutkinta: Kruununprinssin lähipiiriin kuulunut henkilö oli konsulaatissa katoamisen aikana, jäänteitä etsitään metsästä – Trump uskoo toimittajan kuolleen

Ulkoministeri Mike Pompeo: Yhdysvallat antaa Saudi-Arabialle muutaman päivän aikaa toimittajatutkinnassa

Kadonneen sauditoimittajan Jamal Khashoggin viimeinen viesti: "Arabimaailma on luonut itselleen rautaesiripun"

Journalistin katoaminen nosti valokeilaan Trumpin saudibisnekset jahtikaupoista luksusasuntoihin – Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian erityissuhteella on pitkä tausta

Yhdysvallat on pyytänyt Turkilta todisteita toimittajan surmasta

Ulkoministeri Pompeo keskusteli Turkin johdon kanssa sauditoimittajan katoamisesta: Ketään ei rajata epäiltyjen ulkopuolelle

Trump: Saudi-Arabian kruununprinssi kieltää tietävänsä, mitä Istanbulin lähetystössä tapahtui

Kun ihminen vanhenee, elämänpiiri supistuu. Kiireiset sukulaiset eivät ehdi pitää seuraa, puoliso saattaa olla jo kuollut. Yksinäisyys ja toimettomuus nostavat rumia päitään.

Lahden diakonialaitos tarjoaa tähän lääkettä: Kotikummit-projekti on valjastanut jo noin 40 vapaaehtoista, jotka tapaavat neljän seinän sisään jumiutuneita iäkkäitä. He pitävät seuraa, juttelevat ja kuuntelevat.

– Hän saattaa olla ainoa ihminen, joka ehtii kuunnella ikäihmistä ja kysyä, mitä kuuluu, sanoo Kotikummit-projektia vetävä Anna Lappalainen.

"Häntä tulee ikävä"

Vapaaehtoistyö mielletään usein eläkeikäisten puuhailuksi. Kotikummeiksi on sitoutunut kuitenkin myös ruuhkavuosiaan eläviä lahtelaisia.

Yksi heistä on Leena Nordman. Noin nelikymppisellä yksinhuoltajalla on neljä lasta, joista kaksi asuu vielä kotona. Toinen heistä on kehitysvammainen.

Miten aikaa ja jaksamista löytyy niin paljon, että sitä voi jakaa myös tuntemattomalla?

– Kotikummitoiminta antaa niin paljon voimia myös omaan arkeen. Saan energiaa siitä, että pääsen olemaan ystävä ikäihmiselle. Pidemmän tauon jälkeen häntä tulee ikävä, Nordman kertoo.

Karen Martiano muutti Brasiliasta Suomeen yhdeksän vuotta sitten. Hänkin on kotikummi, jolla on kotonaan kaksi lasta. Heistä toinen tulee mukaan tapaamaan kummimummoa.

– Hän tykkää kummimummosta. Hän istuu mummon sylissä silitettävänä ja he leikkivät yhdessä. Läsnäolo on tärkeintä ja se, että olet hänelle ystävä.

Projektipäällikkö Anna Lappalainen onkin erityisen mielissään siitä, että kummien ikähaitari on laaja ja asia vaikuttaa koskettavan kaikenikäisiä. Nuorin kummi on 17, vanhin yli 70.

Oman mummon paikkaaja

Leena Nordmanin omista isovanhemmista viimeisin kuoli 2002. 88-vuotias kummimummo paikkaa tätä aukkoa naisen elämässä.

– Kaipaan ikäihmisen kanssa olemista – jotakuta, jonka kanssa puhua siitä, mitä ennen vanhaan oli. Esimerkiksi, miten koulussa oltiin hänen aikanaan ja mitä silloin syötiin.

Martianon kummimummo on 74-vuotias. He juttelevat tavatessaan niitä näitä, ja mummo on utelias brasilialaistaustaisen naisen elämästä.

Brasilialainen vanhustenhuolto eroaa Martianon mukaan selvästi suomalaisesta.

– Siellä ei ole niin hyvä palvelu kuin täällä. Brasiliassa ikäihmiset asuvat lastensa kanssa, jos mahdollista. Me pidämme itse aika paljon huolta, kun läheinen vanhentuu.

"Ikäihmisiä ei tarvitse pelätä"

Kummimummon kanssa ulkoillaan, leivotaan ja kahvitellaan. Vähintään pidetään seuraa. Kun uuteen tuttavaan ystävystyy, jännitys kaikkoaa molemmin puolin, eikä tunteitakaan tarvitse peitellä.

– Hän näyttää tunteitaan, jos jokin harmittaa. Ainakin äänensävystä sen huomaa. Kanssakäymisemme on avointa, Leena Nordman kertoo.

– Mutta emme me esimerkiksi suutu toisillemme, olemme molemmat niin rauhallisia. En voisi kuvitellakaan, että kummimummo suuttuisi.

Se todellisuus, kuinka yksin he ovat, on järkyttävää. Leena Nordman

Nordman tapaa paljon yksinäisiä vanhuksia päivätyössään.

– Se todellisuus, kuinka yksin he ovat, on järkyttävää. Olen todella ylpeä, että saan olla tässä toiminnassa mukana.

Yksinhuoltajalla on selkeä viesti muille: iäkkäät tarvitsevat ystävää.

– Tämä on tosi antoisaa ja palkitsevaa hommaa. Ikäihmisiä ei tarvitse pelätä.

Metsähallituksen osuus esimerkiksi Lapin avohakkuista on hieman yllättäen vain kolmannes. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan eniten avohakkuita tehdään yksityismetsissä.

Yksityismetsien osuus avohakkuuhehtaareista Lapissa oli viime vuonna 60 ja koko maassa 70 prosenttia.

Lopusta valtaosa on metsähallituksen ja pieni osa metsäyhtiöiden, kuntien ja seurakuntien hakkuita.

Miksi yksityismetsänomistajat teettävät esimerkiksi Lapissa enemmän avohakkuita kuin muut?

– Yksityismetsät sijaitsevat viljavammilla mailla kuin metsähallituksen maat ja muutenkin kun katsotaan näitä hakkuusuunnitelmia, niin yksityismaille tulee enemmän laskennallista hakkuusuunnitetta. Yksityismaat sijaitsevat parempipohjaisilla alueilla, missä metsä kasvaa paremmin kuin valtiolla ja sitä kautta myös hakkuut ovat suuremmat, sanoo metsänhoidon asiantuntija Eljas Heikkinen Metsäkeskuksesta.

Osaran aukioita harvennetaan

Sotien jälkeen metsähallitus teki Lapissa valtion metsissä valtavia avohakkuita. Niiden seurauksena valtion avohakkuutarve on Metsähallituksen mukaan nyt vähäisempi.

– Siinä on monenlaisia syitä, mutta yksi on metsien rakenne. Meillä ovat nämä muinaiset Osaran aukeat harvennushakkuuiässä ja siellä harvennushakkuumahdollisuudet ovat kasvaneet ja toisaalta avohakkuun lisäksi käytetään muita hakkuutapoja, sanoo Metsähallituksen aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen.

Lapin maine avohakkuiden maana perustuu kaiketi sotien jälkeisiin suurhakkuisiin.

Korhosen mukaan Metsähallitus käyttää pääsääntöisesti siemenpuuhakkuita eli luontaista uudistusta ja on myös lisäämässä jatkuvan kasvatuksen metsiä Lapissa.

Lapin maine avohakkuiden maana perustuu kaiketi sotien jälkeisiin suurhakkuisiin. Nykyään Suomen avohakkuista vain vähän yli kahdeksan prosenttia tehdään Lapissa. Lapin osuus Suomen metsämaan pinta-alasta on Heikkisen mukaan 20 prosenttia.

Heikkisen mukaan se, että Lapin hakkuiden osuus on pienempi kuin metsämaan osuus, johtuu siitä että Lapin metsät kasvavat hitaammin kuin muun Suomen. Metsähallituksen aluejohtajan Kirsi-Marja Korhosen mukaan avohakkuiden määrä voi Lapissakin kasvaa, mutta sodanjälkeisiä tuhansien hehtaarien aukeita ei tulevaisuudessa enää tehdä.

Lapissa avohakkuiden määrä ei alueellisen metsäohjelman mukaan yltäisi ainakaan vielä lähivuosina kymmenen vuoden takaisiin lukemiin. Metsäohjelmassa mainittu tavoite 19 000 avohakkuuhehtaaria vuonna 2020 on lähes kaksinkertainen nykytasoon verrattuna. Tavoite on Luonnonvarakeskuksen arvioima kestävän avohakkuumäärän enimmäismäärä.

Lontoon keskustassa on meneillään suurmielenosoitus, jossa vaaditaan kansanäänestystä Britannian brexit-sopimuksesta. Järjestäjien mukaan mielenosoitus on tähänastisista suurin ja tärkein.

Järjestäjät sanovat, että parlamenttiaukiolle marssii yli 500 000 EU:ssa pysymisen kannattajaa. Toisten arvioiden mukaan protestoijia on kymmeniä tuhansia. Scotland Yardin mukaan mielenosoittajien määrää ei pystytä arvioimaan tarkasti.

Pääministeri Theresa May on ilmoittanut, ettei brexit-sopimuksesta järjestetä kansanäänestystä.

Britit äänestivät EU-eron puolesta kesäkuussa 2016. Brexitin kannattajat voittivat niukasti ääniosuuksien ollessa 51,89–48,11.

Britannian on määrä erota unionista maaliskuun lopussa.

Lisää aiheesta:

Analyysi: Brexit-neuvottelut takertelevat – Totuuden hetki siirtyy aina vain eteenpäin

Sipilä: Britannian erosopimuksen kaatuminen "ei ole vielä lähelläkään"

Merkel huippukokouksen edellä: Saksa varautuu brexitiin myös ilman sopimusta

Tutkimus: Kodin täysi kirjahylly antaa lapselle elinikäistä etua

Lapsen ei tarvitse vielä osata lukea hyötyäkseen kotikirjastosta. Ratkaisevaa näyttää olevan, että kirjoista tulee osa normaalia elämää. Tuoreen australialaistutkimuksen mukaan iso kotikirjasto vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen jo silloin, kun hän ei osaa vielä edes lukea.

Yle kävi Kiinan rajaseudulla, jossa vakoojalinnut lentävät taivaalla – ja miljoona ihmistä vannoo leireillä uskollisuutta puolueelle

Kiina valvoo Xinjiangin maakuntaa huipputeknologian avulla kuin jokainen asukas olisi mahdollinen terroristi. Varjostajat seurasivat myös toimittajan kaikkia liikkeitä.

Jalkapallovalmentajalle 2 vuotta ja 8 kuukautta vankeutta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä – 13-vuotiaana uhriksi joutunut Emilia: “Se oli minulle helvetti”

Jalkapalloa harrastanut tyttö joutui vuosien ajaksi valmentajansa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Entinen naisten liigapelaaja haluaa kertoa kokemuksistaan, jotta muutkin uhrit uskaltaisivat hakea apua ja oikeutta.

Heli Vaarasen kolumni: Liian moni luo ihannekuvan tulevasta kumppanistaan – ennakko-odotukset kannattaa hylätä ja maksimoida sattuma

Haluaisitko löytää kumppanin, mutta nettideittailu ei kohdallasi toimi? Kannattaa lähteä kotoa ja tehdä sellaista, mikä saattaa pelottaa, kirjoittaa psykoterapeutti Heli Vaaranen.

Suomalaisnainen kaapattiin työmatkalla Tunisiassa, pieni tyttö auttoi pakenemaan – nyt nainen kertoo Ylelle, kuinka traumat ja isot velat seurasivat häntä vapauteen

Kaapatun Marissa Jaakolan tarinasta ilmestyy sekä kirja että dokumenttielokuva. Torstaina vietettiin Euroopan Unionin ihmiskaupan vastaista päivää.

Turkki on vakuuttanut paljastavansa totuuden ja yksityiskohdat saudiarabialaisen toimittajan Jamal Khashoggin surmasta. Saudi-Arabia myönsi ensimmäistä kertaa lauantaiyönä Suomen aikaa, että Khashoggi kuoli maan konsulaatissa Istanbulissa.

Turkin valtapuolue AKP kommentoi myöhemmin, ettei Turkki aio sallia salailua tai peittelyä tapauksessa. Saudi-Arabian versio on se, että maan johtoa arvostellut Khashoggi kuoli nyrkkitappelun seurauksena. Saudi-Arabian mukaan 18 epäiltyä on pidätetty.

Toimittaja meni konsulaattiin lokakuun toisena päivänä ja katosi. Turkin mukaan sillä on todisteita, joiden mukaan Khashoggi surmattiin konsulaatissa. Viranomaiset ovat kertoneet, että heillä on hallussaan muun muassa äänitallenne, joka paljastaa henkirikoksen.

Turkin poliisi on tehnyt rikospaikkatutkintaa konsulaatissa ja konsulin virka-asunnossa. Perjantaina tutkintaa laajennettiin metsään, joka sijaitsee noin 90 kilometrin päässä Istanbulista.

Reutersin haastattelema turkkilaisviranomainen uskoo, että totuus tapahtumista selviää ennen pitkää. Viranomaisen mukaan tutkijoilla on hallussaan Khashoggin dna-näyte. Turkissa jatketaan myös epäiltyjen käyttämien autojen liikkeitä.

Suomi vaatii perusteellista tutkintaa ja reagoi osana EU:ta

Eri puolilla maailmaa on vaadittu tapauksen selvittämistä. Myös Suomen ulkoministeriö vaati lauantaiaamuna twiitissään syyllisiä vastuuseen Khashoggin kuolemasta.

Ulkoministeriön Afrikan ja Lähi-idän osaston päällikkö Leena-Kaisa Mikkola ei ota suoraan kantaa Saudi-Arabian "nyrkkitappelu-selityksen" uskottavuuteen.

– Uutinen on käsittämätön ja kauhistuttava. Tällaisessa tilanteessa on erittäin tärkeää, että tutkinta on läpinäkyvä, uskottava ja perusteellinen, Mikkola sanoo.

Mikkolan mukaan Suomen viranomaisten tiedot perustuvat pitkälti kansainvälisessä mediassa esillä olleisiin seikkoihin.

– Emme voi tietää, mihin saudien tutkinta on perustunut. Mutta koska tilanne on näin äärimmäisen vakava, niin pitää käyttää tiukkaa seulaa siitä minkälainen tutkinta on hyväksyttävää.

Suomi reagoi tilanteeseen Mikkolan mukaan osana EU:ta.

Hän ei lähde spekuloimaan minkälaisia seurauksia esimerkiksi Suomen asevientiin Saudi-Arabiaan olisi sillä, jos maan johto paljastuisi olevan Khashoggin kuoleman takana.

– Kaikki tällaiset asiat tulevat pohdittavaksi, mikäli tilanne sitä edellyttää.

Lisää aiheesta:

Professori: Saudi-Arabian selitykseen ei uskota edes Lähi-idässä, saati sitten länsimaissa

Suomen ulkoministeriö vaatii syyllisiä vastuuseen Khashoggin kuolemasta

Sauditoimittajan katoamistutkinta: Kruununprinssin lähipiiriin kuulunut henkilö oli konsulaatissa katoamisen aikana, jäänteitä etsitään metsästä – Trump uskoo toimittajan kuolleen

Rajatieto, ufot ja astrologia -hylly kirjastossa. Salaiset kansiot -sarja televisiossa. Internetin salaliittoteoriat.

Moni meistä on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa mielikuvitusta kutkuttavien aiheiden parissa. Joillakin kiinnostus humanoideihin, kädestä ennustamiseen ja kasvien salaiseen voimaan hiipuu, mutta toisilla se vain vahvistuu.

Kirkon tutkimuskeskuksen pari vuotta sitten tekemän tutkimuksen mukaan noin kymmenesosa suomalaisista ajattelee, että henkimeediot tai kanavoijat voivat välittää tietoa näkymättömästä maailmasta. Noin kahdeksan prosenttia puolestaan uskoo kivien ja kristallien parantaviin energioihin sekä vaihtoehtoisiin terapiamuotoihin.

Yliluonnollisella on siis vankka, joskin pieni kannattajakuntansa.

Ja Suomessa on yksi rajatiedon pääkallopaikka, jossa aiheet eivät lopu kesken.

Jos tulet muulloin kuin tapahtumien aikana, niin muistathan ilmoittaa tulostasi etukäteen esim. puhelimella.

Rajatietoa käsittelevän Ultra-lehden kirjavilla sivuilla oleva tervetulotoivotus jättää varaa mielikuvitukselle. Voiko tulostaan ilmoittaa puhelun lisäksi esimerkiksi ajatuksen voimalla tai lähettämällä kosmisen signaalin?

Sähköpostiin ainakin vastataan. Päätoimittaja Marko Kananen on luvannut olla paikalla lehden toimituksessa, Kuhmoisten Kylämällä Keski-Suomessa. Kolme päivää viikosta hän työstää Ultraa Tampereella.

Kuhmoisiin vievän mutkittelevan tien jälkeen saapujaa odottaa varoituskolmio. Siinä ei varoiteta hirvistä eikä peuroista, vaan laskeutuvasta aluksesta ja pienistä vihreistä miehistä.

Pihalla eivät kuitenkaan odota humanoidit tai lentävät lautaset. Sen sijaan toinen toimituksen kissoista, Ilves, vahtii saapujia ovella.

Päätoimittaja Kananen avaa oven ja tervehtii:

– Tervetuloa Suomen intergalaktiseen keskukseen!

Valtaosa meistä on kokenut kummia

Pintaa raaputtamalla suomalaisistakin löytyy sellaisia, jotka väittävät kokeneensa selittämättömiä asioita.

Tutkimusjohtaja, Taideyliopiston vieraileva tutkija Marja-Liisa Honkasalo on suunnannut katseensa nimenomaan tavallisuudesta poikkeaviin kokemuksiin.

Hänen viimeisimmässä hankkeessaan tutkittiin ihmisten yliluonnollisina, kummina pidettyjä kokemuksia. Tutkimus kuului Suomen Akatemian Ihmisen mieli -tutkimusohjelmaan.

Honkasalon mukaan erilaisten tutkimusten perusteella yli 60 prosentilla ihmisistä on elämänsä aikana ollut kummia kokemuksia, joita hän ei kuitenkaan tahdo kutsua yliluonnolliseksi.

– Ne ovat siinä mielessä kummia, että ne ovat voimakkaita, usein syvästi koskettavia ja henkilökohtaisia kokemuksia, joita muut eivät voi todentaa, hän kertoo.

Häntä kiinnostaa tutkia vakavasti näitä kokemuksia, jotta käsitystä ihmisenä olemista voitaisiin laajentaa.

Sinällään kiinnostus rajatietoon ei ole uutta Suomessa: Helsingissä sijaitseva Suomen Parapsykologinen seura täyttää tänä vuonna 80 vuotta.

Osa Honkasalon tutkimukseen osallistuneista käytti apunaan rajatietoa voidakseen tulkita kokemuksiaan, osalla oli myös toisenlaisia tulkinnan apuvälineitä.

Suomessa pidetään myös vuosittain erilaisia tapahtumia, joissa aiheita käsitellään alan harrastajien kesken. Niistä voidaan päätellä jotain siitä, kuinka monia rajatieto, uushenkisyys ja new age koskettavat.

Yksi isoimmista, Hengen ja tiedon messut, järjestetään tänä viikonloppuna Helsingissä.

– Kun haastattelimme Hengen ja tiedon messujen järjestäjää, he kertoivat, että messuilla käy 10 000–12 000 kävijää per tapahtuma. Ja messuja on useita, eli niissä kävijät kattavat hyvin suuren osan suomalaisia, Honkasalo kertoo.

Ja koska rajatiedon käsite on liukuva, on entistä epäselvempää, kuinka moni on todella kovan luokan harrastaja.

Riittääkö, jos kiinnostuu kivien parantavista voimista tai uskoo enkeleihin? Vai kuuluvatko rajatietoharrastajiin nekin, jotka vain vilkaisevat horoskoopin iltapäivälehdestä?

Rajatieto, uushenkisyys ja kristinusko lyövät kättä

Ultran toimituksen koristelu muistuttaa hieman elokuvista tuttujen salaliittoteoreetikoiden seiniä, mutta huomattavasti iloisemmissa ja rempseämmissä merkeissä. Toimituksen seinät on peitelty lehtileikkeillä, tunnustuksilla, plakaateilla ja lukemattomilla valokuvilla Ultran avustajista.

Näihin lukeutuu muun muassa eläkkeelle jäänyt Turun yliopiston mediatieteen lehtori, filosofian tohtori Veijo Hietala.

Seinillä on myös lukuisia vanhoja Ultra-lehtiä. Yhdessä niistä komeilevat Elvis Presleyn kasvot. Tosiaan, Men In Black -elokuvan mukaanhan Elvis ei kuollut: hän vain "meni kotiin".

Ultra ei ole suinkaan ainoa new agesta, rajatiedosta ja vastaavista aiheista kirjoittava lehti Suomessa – muita kosmisia sfäärejä koluavat julkaisut ovat muun muassa Sielunpeili ja hyvinvointiin keskittyvä Minä Olen -lehti.

Ultra on kuitenkin tiettävästi vanhin aiheesta julkaiseva lehti. Se on julkaisemassa 47. vuosikertaa tänä vuonna.

Päätoimittaja Kananen istuu Ultran valtavan käsikirjaston eteen. Sillä välin varsinaisen toimituksen puolella uurastavat Tapani Kuninkaan leski Arja Kuningas ja toinen Kuninkaiden pojista, Kimmo Kuningas.

Viimeisin lehti on pian lähdössä uskollisille kestotilaajille.

Juuri kestotilaajat pitävätkin lehden pystyssä. Heitä on Kanasen mukaan "useita tuhansia", mutta tarkkaa lukua hän ei tahdo kertoa.

– Meitä on kokoaikaisesti töissä kolmisen henkilöä, mutta muun työn ohella kolme ei todellakaan pystyisi kirjoittamaan tätä lehteä. Meillä on tavattoman laaja avustajakunta, vuosittain 50:n ja 100:n välillä, Kananen kertoo.

Suomalaisessa paranormaalissa mielenmaisemassa, ja eritoten Ultran lukijoissa, on eräs silmäänpistävä seikka.

Kun Kirkon tutkimuskeskus vuonna 2012 teki Ultran lukijoista kyselytutkimuksen, kävi ilmi, että suomalaiset yhdistävät sujuvasti perinteisen kristillishenkisen maailmankatsomuksen rajatietoon, paranormaaliin ja uushenkisyyteen.

Kananen arvelee, että ilmiö on melko ainutlaatuinen kansainvälisestikin.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg vahvistaa ajatuksen: suomalaiset saattavat olla kirkkokriittisiä, mutta enkelit kelpaavat, Jeesus on Jumalan poika, ja voihan niitä ufojakin olla.

Sohlberg pohtii, josko aiheeseen vaikuttaa alan miesten ja naisten keski-ikä: se on nimittäin melko lailla rapeampaan päin, eli esimerkiksi Ultra-päiviä koluaa varttuneempi väki.

Nuorten osuus harrastajista on jokseenkin pieni: heitä näkyy enemmän laajemmalla ja maallistuneella hyvinvointikulttuurin kentällä.

– Kiinnostuneiden ryhmä on hyvin naisvaltainen sekä kävijäkunnaltaan että palveluiden tarjoajien puolella, Sohlberg toteaa.

Sohlberg toteaa, että suomalaiselle uushenkisyydelle on tyypillistä kuluttajuus ja asiakkuus. Messut ovat väärällään ihmisiä, jotka tahtovat ostaa kanavointipalveluja, reikihoitoja tai enkelikartoituksia.

– Kentälle on myös tyypillistä, että sillä on paljon yksityisiä elinkeinoharjoittajia, jotka tarjoavat vaihtoehtohoitoja ja erilaisia elämänhallintamenetelmiä, Sohlberg kuvailee.

Hän kuitenkin arvioi, että vaikka messut ja tapahtumat, kuten Ultra-päivätkin, tavoittavat tuhansia tai kymmeniätuhansia ihmisiä, varsinaiset alanharrastajat ovat verrattain pieni ryhmä.

Mutta aina ei niin ole ollut.

1970-luvulla nimittäin iso osa suomalaisista tiirasi taivaalle tuntemattomien lentävien esineiden varalta.

Ufoajasta Ultran aikakauteen

Kaikkien aikojen suurin painos oli Ultran ensimmäinen lehti, silloin vielä nimeltään Ufoaika. Se ilmestyi tammikuussa 1972, ja sitä painettiin 40 000 kappaletta irtonumeromyyntiin.

Jokainen lehti myytiin. Suomi eli kuumeista ufobuumia. Kaikki tieto lentävistä lautasista ja niiden spekuloinnista haluttiin lukea tarkkaan.

Taustasyyksi tälle Kananen arvioi ennen kaikkea Yhdysvaltojen avaruuskisan ja Kuussa käynnin.

– Varsinkin 1970-luvun alussa Suomen sanomalehdissä oli joka ikinen päivä uutisia siitä, että taas oli nähty ufoja. Jos pidettiin jokin ufoaiheinen tapahtuma, sinne saattoi tulla tuhansia ihmisiä. Helsingissä tällaisia tapahtumia varten piti varata messuhalli, Kananen sanoo.

Kansakunnan maaniseen ufokiinnostukseen iski kyntensä Tapani Kuningas, Ultra-lehden nyt jo edesmennyt päätoimittaja ja ufotutkija sekä rajatietoaiheiden kruunaamaton monarkki.

Ihmisten ufointressit kuitenkin laantuivat, sillä savuavaa alusta ei löytynytkään eduskuntatalon edestä, kuten Kananen kuvailee. Ufoaika vaihtoi nimensä Ultraksi 1970-luvun puolessavälissä alleviivatakseen sitä, että lehti käsitteli kaikkia rajatietoaiheita, ei vain taivaisiin suuntautuvia.

– Varsinkin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa tuli taas uusi ufobuumi. Se tuntuu tulevan aina 20 vuoden välein, Kananen pohtii.

Yhteisöllinen lehti yhteisölliselle lukijakunnalle

1970-luvulla suomalaisia hurmasi muuan tuuheatukkainen lusikantaivuttelija ja ajatustenlukija Uri Geller. Kohumaakarin tempuista kirjoiteltiin valtavasti, ja sittemmin Helsingissäkin vieraillut legendaarinen taikuri ja skeptikko James Randi tyrmäsi Gellerin touhut useaankin otteeseen.

Kulta-aikoinaan Geller oli Suomessa niin suosittu, että hän ehti olla Ultrankin kannessa kolme neljä kertaa vuodessa.

Lehti porskutti monenlaisten aiheidensa parissa. Humanoidien jälkeen suomalaisten kiinnostuksen valtasivat enkelit, jooga, kasvissyönti ja itämaiset uskonnot.

Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan keskimääräinen Ultran lukija on keski-iän ylittänyt nainen. Kananen arvioi, että juuri naislukijat ovat kiinnostuneempia terveysaiheista ja enkelisanomasta kuin lentävien lautasten mahdollisista merkeistä.

Mutta julkaisumateriaalista ei ole vuosikymmenten aikana ollut ainakaan pulaa.

– Vaikka Ultra ilmestyy joka kuukausi ja puskee maailmalle puoli tuhatta sivua vuodessa, silti meille tarjotaan selvästi enemmän juttuja kuin meille mahtuu. Materiaalin ongelma on karsiminen, Kananen kertoo.

Ultraa kustantaa Kustannus Oy Rajatieto, joka on lukijoiden omistama osakeyhtiö. Kanasen mukaan lehti on siten myös tilaajiensa näköinen.

– Ei minulla ainakaan tule mieleen toista aikakauslehteä, jota tehtäisiin samalla tavalla yhteisön kanssa yhdessä.

Missä skeptikot?

– Rajatietoaihe aiheuttaa paljon otsaryppyjä akateemisessa maailmassa. Erityisesti Suomessa, sillä meillä asenne näitä ilmiöitä ja kokemuksien tutkimista kohtaan on erityisen jyrkkää verrattuna esimerkiksi Viroon tai Etelä-Euroopan maihin, sanoo tutkija Marja-Liisa Honkasalo.

Honkasalo jos joku tietää puhua kokemuksesta.

Kun tutkimushankkeen kirja nimeltään Mielen rajoilla ilmestyi, tarttuivat skeptikot aiheeseen.

– Siitä julkaistiin Skepsis-lehdessä kuuden aukeaman arvio, jossa työmme otsikoitiin mummotutkimukseksi ja akateemiseksi huuhaaksi. Kirja rutattiin mennen tullen pyrkimättä tietelliseen ajatustenvaihtoon meidän, kirjoittajien, kanssa, Honkasalo muistelee.

Mutta skeptisyyttäkin tarvitaan, ja päätoimittaja Kananen suorastaan kaipaa skeptikoiden kanssa mittelyä.

– Skeptikot olivat eräänlainen vastavoima rajatiedolle 1980- ja 1990-luvuilla, mutta he ovat selvästi väsähtäneet eivätkä jaksa kommentoida meitä. Vaikka kuulisimme mielellämme, mitä mieltä he ovat! Kananen sanoo hymynkare suussaan.

Skepsis ry:n Jyväskylän alueyhteyshenkilö Juha Merikoski muistelee, ettei Ultra-lehti ole saanut Skepsiksen Huuhaa-palkintoa kertaakaan. Sen sijaan joitakin kyseisen tunnustuksen saaneita on suomittu siitä, että ne ovat käyttäneet kritiikittömästi Ultra-lehteä lähteenään.

– Kenties vuoropuhelu vastaavien julkaisujen ja skeptikkojen välillä on laantunut siksi, ettei lehden julkaisulle voi mitään, sanoo Merikoski.

Eräs Skepsiksen tarkoituksista on olla vastavoimana keskustelussa, sillä yhdistys haluaa edistää rationaalista käsitystä maailmasta.

Merikoski kertoo, että Skepsis on usein läsnä erilaisilla rajatietoa ja uushenkisyyttä koskevilla messuilla. Hänen mukaansa niissä on usein syntynyt kiinnostavia keskusteluja skeptikkojen ja alan harrastajien välillä.

Mutta miten on: onko olemassa aiheita, joita ei kannata painaa rajatietolehteen lainkaan?

Vastuullista rajatietoa?

Ultra on julkaissut elinvuosiensa aikana aiheita, jotka voivat nostattaa kulmakarvoja. Kun erityisesti huuhaatiede ja vaihtoehtolääketiedettä tarjoavat julkaisut, kuten Magneettimedia, ovat saaneet roppakaupalla ansaittua julkista suomimista, millaisena Ultra kokee vastuunsa tarpoessaan rajatiedon usvaisilla mailla?

– Kyllä asiaa täytyy pohtia aina, kun on tällainen aihe käsillä, Kananen sanoo.

– Emme väitä, että syömällä jotain marjaa parannat syövän. Mutta toisaalta voimme olla melkein ainut kanava sellaisille uusille ideoille, jotka eivät muuten pääse mediassa lainkaan esiin, Kananen sanoo.

Myös Arja Kuningas pohtii asiaa. Hän kertoo, että maailmassa on loppujen lopuksi aika vähän asioita, joihin hän sanoisi suin päin uskovansa tai olevansa uskomatta.

– Mutta on paljon asioita, joita nykytietämys ei tiedä. Ja jos puhutaan hoitopuolesta, tarvittaisiin sinne enemmän pelisääntöjä ja kuluttajansuojalakeja kuin puoskarilakeja, Kuningas sanoo.

Kanasen mukaan Ultra karttaa vahingollisia kehotuksia tai väitteitä. Se, mikä on jäänyt julkaisematta ja pysähtynyt editointipöydälle, tuntuu herättävän hymyä jo 20 vuotta puurtaneessa päätoimittajassa.

– En halua muistaa niitä aiheita, Kananen sanoo hetken mietittyään ja naurahtaa.

Seuraavaksi nupullaan olevaksi trendiksi Kananen arvioi niin sanotun pyramidikysymyksen. Paitsi että Egyptin pyramidit jaksavat hämmästyttää, Ultran katse on suunnattu myös bosnialaisten pyramidien mysteereihin.

Mutta ennustaja ei Kananen sentään ole.

– Jos tietäisin, mikä on seuraava iso juttu, olisin varmaan alan lehden päätoimittaja. Eikun, minähän olenkin, hän vitsailee.

Viimeisin ufobuumi jäi siis 1990-luvun alkupuoliskolle Salaisine kansioineen. Siitä on kulunut nyt riittävät parikymmentä vuotta.

Eikö päätoimittaja sitten suorastaan oleta, että tunnistamattomat lentävät esineet ja avaruusolennot kiinnostaisivat jälleen suomalaisia?

– No sitä tässä ollaan odoteltu! Kananen sanoo.

Vielä muutama vuosikymmen takaperin koko maailma seurasi herkeämättä avaruuskisaa ja Gellerin lusikanvääntelykin saavutti käytännössä kansainvälisen huomion. Nyt Kananen pohtii, onko maailma niin pirstaloitunut, ettei yksi kaikkia yhdistävä ilmiö enää herätä kiinnostustamme.

Ehkä siksi ufotkin jäivät 1990-luvulle.

– Jokaisella on oma kuplansa. Ei ole enää yhtä mysteeriä, joka veisi koko kansakunnan mukanaan, toteaa Kananen.

Maailmamme on ongelmissa. Ongelmat ovat suuria ja monimutkaisia. Siksi ratkaisutkin ovat suuria ja monimutkaisia. Mitä voi yksi ihminen tehdä, kun eivät valtiotkaan näytä kykenevän tekoihin?

Haluan valaa vähän uskoa siihen, etteivät ratkaisut aina ole monimutkaisia. On olemassa monta monituista ongelmaa, jotka ratkeaisivat yksinkertaisella tavalla.

Moni asia, joka nyt on ongelma, on pieninä määrinä hyvää, usein tarpeellista ja joskus jopa välttämätöntä. Ongelma tulee vasta, kun sitä on liikaa.

Ajatus on naurettavan yksinkertainen ja sellainen, jonka jokainen äiti ja isä koettavat opettaa lapselleen: arvostakaamme kohtuutta.

Otetaanpa tähän alkuun yksinkertainen esimerkki: liha. Liha on periaatteessa terveellistä ravintoa. Mutta kuka, missä ja milloin keksi, että lihaa on oltava joka päivä ja lähes joka aterialla? Se, että joidenkin mielestä tämä on itsestäänselvyys, on ennenkuulumatonta. Meidän ei tarvitse mennä historiassamme kuin 1950-1960-luvuille, kun lihaa syötiin viikonloppuna ja juhlapäivinä.

Kuvitelkaamme, että lihan kulutus palaisi edes näihin lukemiin. Kuvitelkaamme, että tämä tapahtuisi globaalisti. Lihantuotantoon liittyvät ekologiset ongelmat hellittäisivät kuin nostaisi painekattilasta kannen pois ja koko globaali ruokaturva paranisi.

Viedäänpä kohtuuden ajatus askel kiistanalaisempaan suuntaan. Torjunta-aineet herättävät valtavasti keskustelua. Niitä syytetään – uskon, että perustellustikin – lintupopulaatioiden romahduksesta Euroopassa ja monista muistakin ongelmista. Mutta ovatko torjunta-aineet sinänsä ongelma? Eivätkö ne ole paikallaan kun ne tekevät sen, mihin ne on tarkoitettu: pelastavat sadon silloin kun mikään muu ei sitä voi pelastaa?

Ongelma on siinä, että torjunta-aineita käytetään liikaa: niiden käyttö on rutiininomaista ja niitä levitetään viljelmille teollisessa mittakaavassa. Vähälle huomiolle jääneessä ranskalaistutkimuksessa havaittiin, että monia torjunta-aineita voitaisiin vähentää nykyisestä noin puolella ilman, että se vaikuttaisi merkittävällä tavalla tuottavuuteen.

Jos torjunta-aineita käytettäisiin harkitummin, vain kun se on ehdottoman välttämätöntä, ja osana laajaa valikoimaa ekologisempia käytäntöjä, luonto kiittäisi. Maanviljelijöille tämä olisi työläämpää, mutta jos haluamme kuulla linnunlaulua, kerrotaan se heille. Että maksamme ruoasta enemmän, jos he ruokaa tuottaessaan suojelevat biodiversiteettiä omalla tilallaan.

Jatketaan sitten kuumottavampiin aiheisiin: valtion ja markkinoiden suhteeseen. Kuinka paljon tarvitaan valtiota? Kuinka paljon tarvitaan markkinoita? Nämä kaksi voimaa taistelevat koko ajan elintilasta siten, että kun yksi voittaa sitä lisää, toiselta se hupenee. Viime vuosien neoliberalistinen kehitys on ollut se, että markkinat voittavat tilaa valtiolta, ja valtio tekee tässä prosessissa iloista itsemurhaa, kun se halukkaasti pilkkoo itsestään yhä uusia paloja markkinoille.

Liian paljon valtiota tarkoittaa, että valtio voi ulottaa sääntelynsä ihmisten arkielämään sietämättömällä tavalla.

Teoksessa The Strange Non-death of Neoliberalism, sosiologi Colin Crouch kertoo, että toisesta maailmansodasta toipuvassa Euroopassa kysymys valtion ja markkinoiden suhteesta oli keskeinen. Jos tämä keskustelu pitäisi summata yhteen virkkeeseen, niin summataan se näin: valtioiden ja markkinoiden oli löydettävä tasapaino keskenään. Liian paljon valtiota tarkoittaa, että valtio voi ulottaa sääntelynsä ihmisten arkielämään sietämättömällä tavalla. Liian paljon markkinoita taas tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa millään ei ole arvoa, vaan kaikella on hinta.

Tuolloin siis keskusteltiin, mikä oli valtion ja markkinoiden kohtuullinen tasapaino, ja kun siitä päästiin jonkinlaiseen konsensukseen, saatiin aikaiseksi pohja hyvinvointivaltion kaltaiselle projektille. Uskaltaisiko siis tulkita niin, että hyvinvointivaltio oli eräänlainen kohtuullisuuden projekti? Valtio ja markkinat paiskasivat kättä siitä, ettei kumpikaan koettaisi ahnehtia itselleen kohtuutonta osaa piirakasta.

Puhutaanpa vielä rahasta. Joskus tulee mieleen, että länsimainen historia on vain sen historiaa, miten rahaa ei voi koskaan olla liikaa.

Kun joku onnistuu kahmimaan itselleen paljon enemmän rahaa kuin muut, sillä on monenlaisia seurauksia. Se saa ihmisen kuvittelemaan, että hän on jollakin tavalla parempi kuin muut. Että hänen tarinansa on jotakin enemmän kuin muiden. Ja lopuksi hän alkaa ajatella, että elämä, jota muut elävät, ei kuulu hänelle, eivät myöskään sen velvollisuudet ja huolenaiheet.

Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea. Kun Kreikan säästökuuri oli pahimmillaan ja monet tavalliset ihmiset joutuivat etsimään nukkumapaikkaa puiston penkiltä, lehdet julkaisivat juttuja myös Kreikan superrikkaista. Mitä nämä superrikkaat ajattelivat tavallisten ihmisten kohtalosta velkakriisin kourissa? Eivät mitään. Heitä ei voinut vähempää kiinnostaa. Se ei ollut heidän asiansa. Tänä päivänä tilanne on sama Venezuelassa. Kansa kulkee nälästä kaksinkerroin, mutta rikkaat varastoivat samppanjaa pahan päivän varalle.

Jos olette ihmetelleet, miksi ilmastonmuutoksen kieltäjissä on niin paljon vaikutusvaltaisia konservatiivisia superrikkaita, niin älkää ihmetelkö enää. Miksi he välittäisivät? Heillä on ilmastoidut kodit, toimistot ja autot. Jos merenpinta nousee Floridassa, he ostavat kiinteistönsä toisaalta. Bangladeshilaiset voivat itkeä ahdinkoaan, mutta rikkaat ovat turvassa – viimeistään Jeff Bezosin avaruusraketissa. Sitä paitsi ilmastonmuutos avaa lisää mahdollisuuksia saada lisää liikaa rahaa.

Aina kun mediassa on ollut uutisia ekologisesta tuhosta, valloilleen päässeestä ilmastonmuutoksesta ja etenkin valtioiden ja yritysten kyvyttömyydestä taistella niitä vastaan, olen kuullut jonkun sanovan. ”Ihminen tuhoaa kaiken.” Tämä ei ole koko totuus.

Järjestelmä on viritetty tuottamaan maksimaalisesti kaikkea – ja kaiken sen kohtuuttomuuden käärepaperit voimme nähdä kellumassa Tyynenmeren roskapyörteessä.

Kysykääpä ystäviltänne mitä he ajattelisivat talousjärjestelmästä, joka ei johtaisi ekologiseen tuhoon ja maapallon saastumiseen, jossa ihmistä ei arvoteta sen perusteella paljonko hänellä on rahaa, jossa ihmisen elämän ei tarvitse tuhoutua tai oleellisesti huonontua, koska hänellä ei ole rahaa. Kysykää vaihtaisivatko he nykyisen järjestelmän sellaiseen.

En ole vielä tavannut ketään, joka ei nostaisi kättään ja huutaisi: ”Hep! Olen mukana!”

Ongelmamme ei ole ihminen, vaan talousjärjestelmä, joka on ottanut koko maailman panttivangikseen. Maidontuottajalle ei riitä, että juomme lasin maitoa päivässä: pitää juoda vähintään tonkallinen, että tuottaja saa kulut katettua. Lihantuottajalle ei riitä, että kinkkua syödään jouluna: kinkun on kuuluttava päivään jokaiseen, että lihantuottaja saa investoinnilleen katetta. Torjunta-aineiden tuottajan on ruiskutettava koko maapallo tuottaakseen osakkeenomistajille arvonnousua.

Miten tahansa kohtuullinen minä olen tai sinä olet, ei auta, sillä järjestelmä on viritetty tuottamaan maksimaalisesti kaikkea – ja kaiken sen kohtuuttomuuden käärepaperit voimme nähdä kellumassa Tyynenmeren roskapyörteessä.

Kun valtioiden pitäisi vähentää päästöjään, ne levittelevät käsiään: Emme voi.

Neoliberalismin ongelma on nähdäkseni siinä, että se murentaa tehokkaasti mielikuvituksemme kuvitella mitään toisenlaista maailmaa. Kun valtioiden pitäisi vähentää päästöjään, ne levittelevät käsiään: Emme voi. Jos vähennämme päästöjä talous kutistuu ja kun talous kutistuu velka nappaa kiinni ja kohta olemme lamassa.

Kuka keksii tien ulos tästä häkistä? Missä on se Goldman Sachsin salkkumies, joka pitää pyssyä koko maapallon ohimolla? Eikö hän voisi vain mennä kotiin ja heittää salkun ja aseensa kotimatkalla jokeen. Kyllä tämä maapallo kompostoi velkakirjasi, aseesi ja sinutkin, salkkumies, kun sen aika tulee.

Mutta onhan meillä toivoa. Aloitin kohtuullisuudesta ja päätän siihen. Jos jollain on jotakin liikaa, eikö silloin ole kohtuullista, että se jaetaan hieman tasaisemmin. Otetaan esimerkiksi raha.

Se, jakavatko ihmiset omastaan, ei riipu siitä, onko ihminen antelias vai itsekäs.

Mikä saa ihmiset jakamaan? Jos rikkaat eivät halua jakaa omastaan, onko sattunut sellainen onnettomuus, että raha on kertynyt luonnostaan kitsaille henkilöille. Enpä usko. Tuore tutkimus tansanialaisilla metsästäjä-keräilijöillä, hadzoilla, osoittaa, että jakaminen, tai anteliaisuus ylipäänsä, ei ole yksilön ominaisuus. Se on yhteisön ominaisuus.

Tutkimuksessa hyödynnettiin hunajatikkuja, jotka ovat himoittua ”valuuttaa” hadzain parissa. Tutkijat jakoivat hunajatikkuja kaikille hadzoille monissa eri ryhmissä ja antoivat heille kaksi vaihtoehtoa. He saattoivat pitää hunajatikun itsellään tai laittaa sen yhteiseen pottiin, josta jaettiin hunajatikku kaikille. Yhteinen potti tehtiin houkuttelevaksi siten, että jokaista yhteiseen pottiin laitettua hunajatikkua kohden tutkijat laittoivat kolme hunajatikkua lisää.

Kun tutkijat seurasivat miten hunajatikkuja jaettiin eri ryhmissä usean vuoden ajan, pelin henki alkoi selvitä. Se, jakavatko ihmiset omastaan, ei riipu siitä, onko ihminen antelias vai itsekäs. Se riippui siitä, minkälainen yhteisö oli kokonaisuudessaan. Jos yhtenä vuonna kitsastellut henkilö siirrettiin anteliaaseen ympäristöön, hänestä itsestäänkin tuli antelias – ja päinvastoin.

Mitenkä se meni, mitä äiti aina sanoi…jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on vain puolikas suru. Siinä kohtuullisuuden opetusta ihmiskunnalle, joka koettaa ymmärtää, mitä sille on tapahtumassa.

Jani Kaaro

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan.

Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola pitää Saudi-Arabian antamaa selitystä nyrkkitappeluun joutuneesta toimittajasta täysin epäuskottavana.

– Tämä on sentyyppinen selitys, jonka Lähi-idässä asuvat ihmiset tuntevat hyvin. Kukaan ei siihen usko sielläkään, ja vielä vähemmän tämä menee läpi länsimaissa, Juusola sanoo.

Katso koko haastattelu yllä olevasta videosta.

Saudiarabialainen toimittaja Jamal Khashoggi kuoli Istanbulissa Saudi-Arabian konsulaatissa lokakuun alussa. Saudi-Arabia on myöntänyt kuoleman tänään ja erottanut muun muassa maan tiedustelujohtajan.

Saudi-Arabian mukaan toimittajaa ei kuitenkaan murhattu, vaan hän kuoli tappelun seurauksena.

Tähän asti maa on kiistänyt, että sillä olisi mitään tekemistä Khashoggin katoamisen kanssa.

"Yllättävää, että murha tehdään julkisesti vieraan valtion alueella"

Hannu Juusola uskoo, että Khashoggi tapettiin ja että se tapahtui kuninkaan tai kruununprinssin siunauksella.

– Saudi-Arabiassa on tavallista, että syy pannaan alimpien mahdollisten henkilöiden harteille ja sanotaan, että he ovat toimineet ilman valtionjohtajien suostumusta, hän sanoo.

Juusola pitää mahdottomana ajatusta, että joku ulkopuolinen olisi murhannut Khashoggin saattaakseen Saudi-Arabian kruununprinssin huonoon valoon.

– Kyllä tämä on saudien tekosia.

Saudi-Arabia ei ole julkaissut mitään todisteita nyrkkitappeluväitteensä tueksi. Sen sijaan Turkki sanoo, että sillä on radio- ja videotodisteita kidutuksesta ja murhasta.

Juusolan mielestä Saudi-Arabia ei osannut varautua siihen, että Turkki saisi todisteita Istanbulin konsulaatin tapahtumista. Tai että Turkki olisi valmis käyttämään niitä näin ärhäkästi.

Hänen arvionsa mukaan Saudi-Arabia halusi tehdä näyttävän murhan, josta ei uskonut joutuvansa vastuuseen.

– Se että Lähi-idässä joku salamurhataan, ei ole hämmentävää. Se että se tehdään näin julkisesti ja tyhmästi vieraan valtion alueella on yllättävää, hän tiivistää.

Odottaa Euroopalta jämäkämpiä toimia

Presidentti Donald Trump on toistaiseksi niitä harvoja, jotka ovat sanoneet pitävänsä Saudi-Arabian selitystä edes alustavasti uskottavana.

– Trump on laskenut paljon Saudi-Arabian kruununprinssin varaan, joten Trumpin reaktio ei ole yllätys, Juusola sanoo.

Sen sijaan EU:lta hän odottaa räväkämpiä toimia Saudi-Arabiaa vastaan. Nyt hänen mielestään esimerkiksi Yhdysvaltain senaatti on ollut kannoissaan jämäkämpi.

Myös Suomen ulkoministeriö on vaatinut Khashoggin kuoleman avointa tutkintaa ja syyllisten saattamista vastuuseen.

Lisää aiheesta:

Suomen ulkoministeriö vaatii syyllisiä vastuuseen Khashoggin kuolemasta

Sauditoimittajan katoamistutkinta: Kruununprinssin lähipiiriin kuulunut henkilö oli konsulaatissa katoamisen aikana, jäänteitä etsitään metsästä – Trump uskoo toimittajan kuolleen

Ulkoministeri Mike Pompeo: Yhdysvallat antaa Saudi-Arabialle muutaman päivän aikaa toimittajatutkinnassa

Kadonneen sauditoimittajan Jamal Khashoggin viimeinen viesti: "Arabimaailma on luonut itselleen rautaesiripun"

Journalistin katoaminen nosti valokeilaan Trumpin saudibisnekset jahtikaupoista luksusasuntoihin – Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian erityissuhteella on pitkä tausta

Yhdysvallat on pyytänyt Turkilta todisteita toimittajan surmasta

Ulkoministeri Pompeo keskusteli Turkin johdon kanssa sauditoimittajan katoamisesta: Ketään ei rajata epäiltyjen ulkopuolelle

Trump: Saudi-Arabian kruununprinssi kieltää tietävänsä, mitä Istanbulin lähetystössä tapahtui

Supermarket, teollisuushalli, rautakauppa ja kauppahalli. Neljäkymppisiään juhlivalla Kouvolan keskuskirkolla on monta lempinimeä.

Yksikään niistä ei ole mairitteleva.

Seurakunnan väkeä lempinimet tai kirkkorakennuksen hankkima vähintäänkin rosoinen maine eivät juurikaan tunnu häiritsevän.

– Onhan niitä mitalisijoja kertynyt äänestyksissä, joissa on etsitty Suomen ruminta kirkkoa, naureskelee kirkkoherra Keijo Gärdström.

Satunnaiselle ohikulkijalle rakennuksesta syntyy helposti mielikuva suorakaiteen muotoisesta metallia ja lasia huokuvasta möhkäleestä, jonka ympärillä on runsaasti teräskehikoita.

Keskeneräiseksi rakennustyömaaksikin kutsutun keskuskirkon saama kymmenien vuosien huomio on silti osa rakennuksen juhlia.

– Kyllä siellä niitä rautakauppajuttuja kuullaan, raottaa 70-luvun tyyliseksi juhlan juontajaksi peruukkeineen pestattu kappalainen Lasse Karppela.

Vuosikymmeniä jatkuneen vitsailuperinteen esimerkkejä löytyy edelleenkin helposti kaupungin kaduilta.

– Ei siitä ensimmäisenä kirkko tule mieleen. Ehkä jokin toimistorakennus tai vastaava, tuumii kuusankoskelainen Katja Inberg.

Valkealalainen Hannu Hytti on hetken mietittyään astetta tai paria tylympi.

– Halpahalli, tokaisee mies.

Kouvolassa asuva Tiina Kumpu on samaa mieltä siitä, että rakennusta ei tunnista kirkoksi ellei tiedä sen olevan kirkko.

Hän osallistui kaverinsa häihin viime kesänä.

– Mutta kyllä se sisältä on ihan eri näköinen, kehuu Kumpu.

Julkisten rakennusten lempinimet tyypillisiä

Kutsumanimien syntyminen kansan suussa on tuttua myös Kouvolan keskuskirkkoa nykysilmin katseleville arkkitehdeille.

– Julkisille rakennuksille on aika tyypillistä, että ne saavat lempinimiä. Sehän on oikeastaan ihan kivaa, toteaa arkkitehti ja tietokirjailija Rurik Wasastjerna.

Hän on tutkinut rakennusperintöä Kymenlaaksossa Kouvolan keskustan lisäksi muun muassa Kuusankoskella sekä Kotkan Sunilassa, Alvar Aallon suunnittelemassa tehdasyhdyskunnassa.

Kirkkohallituksen yliarkkitehti Antti Pihkalakaan ei ole voinut välttyä kuulemasta kirkon lempinimiä.

– Minkäs niille voi, pitää vaan kestää, naurahtaa Pihkala.

Sen sijaan maininnat tai äänestykset Suomen rumimmasta kirkosta eivät saa yliarkkitehtia naurahtamaan.

– Niistä olen vähän ihmeissäni. Mielestäni se kertoo ikävästä asenteesta. Varmaan muitakin rakennuksia kuin kirkkoja voisi sitten käsitellä samalla tavalla.

Kouvolan Keskuskirkko kahmi kuuluisuutta muutama vuosi sitten muun muassa Helsingin Sanomien järjestämässä äänestyksessä. Ylen uutisessa kirkkoa puolustettiin kuvailemalla sitä oman aikansa tuotteeksi.

Myös Iltalehden järjestämän Suomen ankeimpien rakennusten etsinnässä Kouvolan keskuskirkko loisti mukanaolollaan.

1970-luvun tuote

Moni ohikulkija on Kouvolassa ihmetellyt, miksi kirkon pitää näyttää juuri sellaiselta kuin keskuskirkko näyttää.

Kirkkohallituksen yliarkkitehti Antti Pihkala muistuttaa, että keskuskirkko rakennettiin 1970-luvun lopulla tilanteeseen, joka Kouvolan keskustassa jo oli. Kirkko liittyy ajankohtaansa niin vahvasti, että jokin toinen tyyli olisi voinut vaikuttaa omituiselta.

– Olisihan se herättänyt ihmettelyä, jos 1970-luvun Kouvolan keskustaan olisi rakennettu puinen ristikirkko, hymähtää Pihkala.

Arkkitehti Rurik Wasastjerna näkee Kouvolan keskuskirkon rakentamisessa myös kaikuja jo 1970-lukua edeltäneestä kriittisestä keskustelusta kirkkoa kohtaan.

Hän muistelee arvostelun terävimmässä kärjessä olleen prameat kirkkorakennukset, joiden sanottiin seisovan tyhjillään.

– Evankelisluterilainen kirkko halusi aikoinaan ehkä vastata tähän kritiikkiin ja rakentaa kirkoista tyyliltään arkisempia kuin aiempien vuosikymmenten tai vuosisatojen kirkkorakennukset, arvelee Wasastjerna.

Museoviraston mukaan Kouvolan keskuskirkko on osa valtakunnallisesti merkittävää, kaupungin keskustan hallintorakennusten muodostamaa rakennettua kulttuuriympäristöä. Lähituntumassa ovat myös Kouvolan kaupungintalo sekä entinen lääninhallituksen rakennus, jossa nykyisin sijaitsee Kaakkois-Suomen ely-keskus.

Yksityiskohdat haasteena ja hienoutena

Kirkkoherra Keijo Gärdströmin mielestä keskuskirkon arvostelijat keskittyvät liiaksi rakennuksen pelkistettyyn ulkopuoleen.

– Sisältä tämä on yksi Suomen toimivimpia kirkkoja, vakuuttaa Gärdström parinkymmenen vuoden kokemuksella Kouvolan seurakunnassa.

Hänen ja Lasse Karppelan mielestä kirkon sisätilojen valtteja ovat muun muassa sen valoisuus ja esteettömyys. Esteettömyys ei tässä tapauksessa tarkoita ainoastaan yhteen tasoon tehtyä rakennusta, jossa ei ole portaita.

– Salissa ei ole lainkaan pylväitä tai tolppia, jotka peittävät näkyyden esimerkiksi alttarille, lisää Karppela.

Antti Pihkalan ja Rurik Wasastjernan mielestä Kouvolan keskuskirkon hienoudet piilevät sen yksityiskohdissa. Perinteisiin kirkkoihin tottuneille Kouvolan keskuskirkko heittää haasteen - yksityiskohtia voi olla vaikea huomata.

Kirkkoherra allekirjoittaa arkkitehtien näkemyksen. Hänen mielestään erityisesti alttaritaulu, ehtoollisastiat, kastemalja ja kastepuu puhuttelevat yksinkertaisuudessaan.

– Niihin kannattaa kirkonpenkissä pysähtyä - jos ei saarnaa jaksa kuunnella, vinkkaa Gärdström.

Häät ovat keskuskirkon harvinaisuus

Vuonna 1977 valmistunut ja vuotta myöhemmin käyttöön vihitty keskuskirkko uhkuu ulospäin varsinkin terästä ja alumiinia, mutta myös lasia.

Kouvolan viime vuosikymmeniä käsittelevän historiateoksen mukaan erään kirkkovaltuuston jäsenen kerrotaan suunnittelun yhteydessä todenneen, että “kirkon on oltava kirkon näköinen ettei ohikulkijoiden tarvitse kysellä, että mikähän rakennus tuokin on".

Arkkitehtuuritoimisto Jaakko ja Kaarina Laapotin suunnittelema kirkko ei ole kuitenkaan pelottanut ihmisiä pois.

Ellei mukaan lasketa hääpareja.

Heitä houkuttelevat kirkkoherra Keijo Gärdströmin mukaan perinteisemmät kirkot.

– Parit häät vuodessa, kuten tänä vuonna tähän mennessä, laskeskelee Gärdström.

Silti keskuskirkossa käy eri tilaisuuksissa seurakunnan mukaan vuosittain noin 35 000 ihmistä. Heistä vajaa puolet jumalanpalveluksissa, loput ovat esimerkiksi koululaisia tai konserteissa kävijöitä.

Kouvolan keskuskirkon suunnittelijaksi aikoinaan valittu Laapotin arkitehtuuritoimisto tuli kirkon suunnittelukilpailussa toiselle sijalle.

Arkkitehti Rurik Wasastjernan mukaan suunnittelukilpailussa näkyi ajan henki. Hän muistaa hyvin kilpailuun osallistuneet työt.

– Sellaisia lasilaatikoita ne olivat kaikki.

Uusnatsijärjestö Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) järjesti tänään mielenilmauksen Helsingin keskustassa. Poliisin mukaan Helsingissä iltapäivällä pidettyyn marssiin osallistui noin sata ihmistä.

Aamupäivällä ennen mielenilmauksen alkua poliisi otti kiinni yhdeksän marssille aikonutta, kerrottiin Helsingin poliisista. Kiinniotot tehtiin poliisin mukaan rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseksi. Poliisi kertoi Twitterissä, että kiinniotot tehtiin satamassa.

‒ Poliisin tietojen mukaan henkilöt olivat aikeissa osallistua Pohjoismaisen vastarintaliikkeen mielenilmaukseen. Henkilöiden hallusta löydettiin varusteita, muun muassa kamppailuhanskoja, joiden perusteella he olivat varautuneet väkiväkivaltaan, kertoo yleisjohtaja, apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen.

Kiinniotetut on jo vapautettu ja he ovat jo poistuneet maasta. Yksi heistä sai sakkorangaistuksen.

Kopperoisen mukaan järjestö marssi sisäministeriön eteen, jossa pidettiin puheita. Mielenosoituksesta oli ilmoitettu etukäteen, ja se sujui Kopperoisen mukaan rauhallisesti.

Turun hovioikeus päätti syyskuun lopulla lakkauttaa PVL:n yleisen edun vastaisena. Samaan tulokseen päätyi myös Pirkanmaan käräjäoikeus aiemmin.

– Hovioikeuden ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen, koska valitusaika korkeimpaan oikeuteen on vielä kesken. Niin kauan on se tilanne, että järjestö toimii niin kuin toimii, Kopperoinen selventää.

Aiemmin lauantaina PVL:n mielenilmauksesta kertoi Helsingin Sanomat.

Täydennetty 18.23 poliisin jatkokommenteilla

Kuuden Leonardon teoksen tarkasteluun perustuvassa tutkimuksessa esitetään, että taiteilija kärsi karsastuksesta, minkä takia hänen silmänsä eivät aina katsoneet samaan suuntaan. Professori Christopher Tyler esittelee ajatuksensa JAMA Ophtalmology -tiedelehdessä.

Tylerin mukaan eräissä karsastustapauksissa "vaeltelevan" silmän näkökyky on heikentynyt, minkä takia näköhavainto muodostuu kaksiulotteiseksi. Siitä taas voisi olla hyötyä maalatessa, kun taiteilija luo kolmiulotteista maailmaa kaksiulotteiselle pinnalle, hän uskoo.

Tyler analysoi Leonardon teoksista muun muassa öljymaalausta nuoresta Johannes Kastajasta ja Vitruviuksen mies -piirustusta. Kumpikaan ei esitä Leonardoa itseään, mutta Tyler uskoo, että molemmissa on piirteitä taiteilijasta.

Tutkimalla näitä ja neljää muuta teosta, joista yksi oli omakuva vanhasta Leonardosta, Tyler oli havaitsevinaan pupilleissa merkkejä karsastuksen lajista, uloskarsastuksesta, johon kuuluu, että silmä tai molemmat kääntyvät ulospäin.

Tämä piirre näkyi Tylerin mukaan selvemmin muissa kuin omakuvissa. Tämän hän tulkitsee viittaavan siihen mahdollisuuteen, että uloskarsastus oli ajoittaista.

Leonardon uloskarsastus saattoi Tylerin mukaan esimerkiksi olla pahempaa rentoutuneena, mutta helpottaa, kun hän oli keskittynyt.

Karsastus ei ole ennenkuulumatonta taiteilijoilla

Eräiden tutkimusten mukaan kuvataiteilijoilla olisi jopa muuta väestöä enemmän karsastuksen kaltaisia stereoskooppisen näön ongelmia. Tutkijat uskovat havainneensa muun muassa Rembrandtin ja Picasson omakuvissa merkkejä karsastuksesta.

Leonardon mahdollinen karsastus on nykytiedoilla vain olettamus, eikä asiasta ole varmuutta.

Tutkimuksesta kirjoittaa LiveScience.com.

Urheilu-, kulttuuri- ja eurooppaministeri, Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja Sampo Terho syyttää ammattiyhdistysliikettä valhekampanjasta liittyen hallituksen irtisanomislakihankkeeseen.

Yle TV1:n Ykkösaamussa lauantaina vierailleen Terhon mukaan ay-liikkeen esittämät väitteet siitä, että irtisanomislaki sallisi mielivaltaiset, ”pärstäkertoimen” perusteella tehtävät irtisanomiset, eivät pidä paikkansa.

– Mitään mielivaltaisuutta ei sallita irtisanomisissa. Toistan, mitään mielivaltaisuutta ei sallita irtisanomisissa, Terho puuskahti.

Terho tarkensi, että valheellisia tarinoita levittää ay-eliitti, johon kuuluvat SAK:laiset ay-pomot. Terhon mukaan SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on heidän ehdokkaansa seuraavaksi pääministeriksi.

Terhon mukaan tämänhetkinen ajankohta ennen ensi keväänä järjestettäviä eduskuntavaaleja on sopiva "pitkään kampanjaan Rinteen pääministeripolun tasoittamiseksi".

– Meillä on ihan tarkka käsitys siitä, että he olisivat joka tapauksessa aloittaneet rettelöinnin jostain aiheesta.

– On karmeata katsoa, että tässä ollaan valmiita laittamaan tehtaita kiinni tai tekemään muita toimenpiteitä, esimerkiksi viemään leipä lasten suusta, Terho sanoi viitaten ensi viikolla alkaviin lakkoihin.

Terhon mielestä irtisanomislakihankkeeseen liittyvä työmarkkinakuohunta on osoitus periaatteellisesta taistelusta siitä, johdetaanko Suomea demokraattisesti.

– Sehän on ihan käsittämätön länsimaisten arvojen vastainen tilanne, jos meillä on jokin edunvalvontajärjestöjen klikki, joka saa esittää ikään kuin veto-oikeudella, mitä lainsäädäntöä saa viedä eteenpäin ja mitä ei.

Irtisanomislaki olisi työttömän etu

Irtisanomislakihanke on kiristänyt hallituksen ja ay-liikkeen välejä ja johtanut useisiin työtaistelutoimiin. Terhon mukaan lakiesitys on loppujen lopuksi ”hyvin maltillinen” ja siinä on kysymys lähinnä byrokratian helpottamisesta.

– Jos 2–9 hengen yrityksen täytyy irtisanoa joku työntekijä, joka on saanut jo varoituksen ja on osoittautunut epäluotettavaksi aivan samoilla periaatteilla kuin nykyäänkin, hänelle ei tarvitse enää tarjota toista tehtävää, koska pienessä yrityksessä ei ole enää toisia tehtäviä, mitä voisi tarjota. Tällä madalletaan rekrytoinnin kynnystä, jolloin tämä on nimen omaa työttömän etu, Terho selvitti.

Terhon mielestä lakko-oikeutta ei voi alkaa rajata aivan herkästi. Hän toivoisi silti, että lakkoja järjestettäisiin vastuullisesti.

Terhon mielestä olisi kuitenkin järkevää, että ammattiliiton jäsenistöä ei voitaisi pakottaa osallistumaan puoluepoliittisiin lakkoihin.

– Jos ei halua osallistua puoluepoliittisiin lakkoihin, siitä ei pitäisi tulla jäsenistölle sanktioita. Jokainen saisi ihan itse päättää, haluaako kärsiä tulonmenetyksistä ja aiheuttaa kansakunnalle vahinkoa jonkun puoluepoliittisen kampanjan takia, Terho sanoi.

Lue myös: SAK:n Eloranta torjuu Terhon syytökset: "Työtaistelut eivät liity vaalikampanjaan"