"Hävettää."

Muuta nuori poika ei lehtimiehen viimeiseen kysymykseen vastannut. Poliisi oli lukenut ääneen pojan sinä päivänä antaman tunnustuksen ja paikalla olleet toimittajat olivat kuunnelleet. Lopuksi yksi aikuisista oli kysynyt, miltä pojasta nyt tuntui.

Pojan kertomus oli vahvistanut sen, mitä kaikki osasivat jo epäillä. Päivien ajan Suomen ja maailman tiedotusvälineissä rummutettu sensaatiomainen tarina omatekoisella raketilla lentäneestä pojasta oli ollut keksitty juttu.

Mediasirkuksen päähenkilö, 17-vuotias kuopiolaispoika, oli nimeltään Silvo Sokka. Mutta sillä nimellä häntä ja hänen sukuaan ei enää vuoden 1948 tapauksen jälkeen tunnettu. Rakettipojan perhe häpesi julkisuutta niin paljon, että vaihtoi nimensä.

Vasta nyt, 70 vuotta myöhemmin, jotkut Silvo Sokan jälkeläiset ovat valmiita puhumaan sukunsa suurimmasta tarinasta.

Jumalan ja ihmisten edessä väitän lentäneeni raketilla. Silvo Sokka Helsingin Sanomissa 10.10.1948

"Taidat olla niitä, jotka lenteli"

Jos lehtimies soittaa, älä kerro koskaan mitään. Näin Silvo Sokan veljentytär Riitta Salke muistaa vanhempiensa opastaneen.

Aina joskus syksyisin Salken perheen puhelin soi. Oli taas kuuluisan rakettilennon vuosipäivä. Toimittajat tiesivät perheen uudesta nimestä huolimatta. Mutta mitään ei kerrottu.

Vielä kun Riitta Salke aikuisena muutti miehensä kanssa uuteen asuntoon ja nimikyltti saatiin oveen, naapuri koputti olkapäähän ja sanoi: "Taidat olla niitä jotka lenteli".

– Minulla löi tyhjää, mutta mieheni hoksasi, että hänen täytyi tarkoittaa Silvon rakettipläjäystä, Riitta Salke kertoo.

Hän ei ole koskaan tavannut kuuluisaa setäänsä. Perhe oli kyllä kirjeenvaihdossa, mutta aina oli olemassa yksi asia, josta ei koskaan puhuttu.

Oikeastaan hän ei ole aivan varma, milloin hän kuuli setänsä erikoisesta seikkailusta ensimmäisen kerran. Ehkä se oli lapsena, kun kaverin isä mainitsi asiasta leikillään. Sen jälkeen Salke on käynyt tarinaa läpi mielessään varmasti satoja kertoja.

Kaikki alkoi iltapäivällä 7.10.1948.

Tajuton nuorukainen rannalla

Tuona päivänä ohikulkija käveli Suonenjoen Maamieskoulun pihalla, kun hän näki vettä valuvan nuorukaisen makaavan tiedottomana maassa.

Tuntematon nuori vietiin saunaan lämpenemään. Hänen taskustaan löytyi lupalappu, joka paljasti hänen olevan lähtöisin Kuopion kasarmilta. Nuorukainen oli Silvo Sokka, varuskunnan asemestarin poika.

Virottuaan poika aloitti uskomattoman tarinansa.

Rauha sinulle nuori nero. Näkemiin sinä pilvien veli. "Insinööri Ganzeuge"

Hän kertoi tehneensä juuri pakkolaskun läheiseen järveen. Nuorukainen oli rakentanut itse raketin ja lähtenyt sillä koelennolle Riistavedeltä. Kolmessa ja puolessa minuutissa hän oli kiitänyt kymmenien kilometrien matkan Suonenjoen yläpuolelle.

Seitsemän kilometrin korkeudessa aluksen polttoainesäiliö oli haljennut ja kone alkanut pudota. Kone oli syöksynyt vaakalennossa kohti järveä, kun poika oli onnistunut avaamaan ohjaamon kannen ja pudonnut veteen. Sieltä hän oli uinut kertomansa mukaan puolitiedottomana 400–500 metrin matkan rantaan ja menettänyt siellä tajuntansa.

Häntä oli kertomuksensa mielikuvituksellisuuden takia aluksi pidetty heikkomielisenä, mutta kertomuksen johdonmukaisuus viittasi kuitenkin toiseenkin mahdollisuuteen. Sisämaa-Laatokka-lehti, 10.10.1948

Paikallaolijat kuuntelivat varmasti ihmeissään. Joku kysyi, miten poika oli onnistunut pelastautumaan huimaa vauhtia syöksyvästä koneesta.

– Pistin jarrut päälle, poika oli tarinan mukaan vastannut.

Poika lähetettiin isänsä Verner Sokan mukana takaisin kasarmille. Tarina ei kuitenkaan päättynyt siihen, sillä seuraavana päivänä kuopiolaisen sanomalehden postiluukusta tuli kirje, joka vaikutti todistavan uskomattoman kertomuksen todeksi.

"Näkemiin sinä pilvien veli"

"Surren täytyy minun ilmoittaa, että maailma ja Suomi on menettänyt tänään erään lahjakkaimman keksijänalun", kirjoittaja aloitti.

Viestin oli lähettänyt Savo-lehteen saksalainen insinööri Ganzeuge, joka kertoi avustaneensa keksijä Silvo Sokkaa tämän suunnitteleman raketin rakentamisessa. Nuori suomalainen oli laatinut piirustukset, insinööri antanut rahallista avustusta ja osat valmistettu "eri tehtaissa väärillä nimillä". Käsin suomeksi kirjoitetussa kirjeessä selostettiin, miten moottoriin oli saatu jopa 2 650 kilon työntövoima.

Kuukausien rakennustöiden jälkeen raketti oli ollut lopulta valmis koelennolle. Tämä tapahtui lokakuun seitsemäs päivä. Kirjeen mukaan koelento oli kuitenkin päättynyt onnettomasti: radioyhteys oli katkennut, jolloin Ganzeuge oli päätellyt raketin tuhoutuneen.

– Rauha sinulle nuori nero. Näkemiin sinä pilvien veli, kirjoittaja toivotti.

Nuori nero ei kuitenkaan ollut kuollut. Kaikkea muuta – hän käveli vielä samana päivänä toimituksen ovesta sisään.

Silvo Sokan elämäntarinaa tutkineen Paavo Romppaisen mukaan nuori mies halusi hakea lähettämänsä kirjeen takaisin. Ehkä hän olisi halunnut perua koko jutun, nyt kun hänen henkilöllisyytensäkin oli jo paljastunut.

– Käsittääkseni päätoimittaja oli jopa luvannut, että juttua ei tehtäisi, Romppainen sanoo.

Kävi toisin: seuraavana aamuna paikallislehti julkaisi uutisen "17,5-vuotiaan Silvo Sokan" rakettilennosta täytenä totena.

Joka tapauksessa koelennolle lähtö tapahtui toissailtana Kuopion lähistöllä "Silverstarilla", joksi kone oli ristitty. Savo-lehti, 9.10.1948

Jälkeenpäin Silvo sanoi halunneensa välttää valehtelijaksi leimaantumista. Ehkä hän ajatteli, että asia menee itsestään ohi.

Mutta ei se mennyt. Suomen Tietotoimiston paikallinen toimittaja välitti uutisen eteenpäin valtakunnallisiin tiedotusvälineisiin. Tarina rakettilennosta levisi kuin sosiaalisen median aikakaudella konsanaan ja parin päivän sisällä siitä oli tullut etusivun uutinen sanomalehdissä Suomen ulkopuolellakin.

Aina löytyi joku, joka tuki tarinaa

Nyt tuntuu uskomattomalta, että isotkaan tiedotusvälineet eivät kumonneet tarinaa rakettilennosta. Juttua epäiltiin mielikuvituksen tuotteeksi, mutta silti sitä uutisoitiin kissankokoisin kirjaimin.

Hetkessä maailmanmaineeseen noussut 17-vuotias sotilasperheen poika piirsi hienon kuvan rakentamastaan Silverstar-aluksesta. Hän jopa kävelytti poliiseja Riistaveden metsissä paikassa, josta raketti oli muka lähtenyt.

– On henkilöitä, joiden mielestä mahdollisesti tapahtuneen lennon järjestelyissä samoin kuin raketin suunnittelussakin on ollut mukana todella asiantuntijoita, jotka kuitenkin ovat vetäytyneet tapahtumain tässä vaiheessa "esiripun taakse", kirjoitti lokakuun 11. päivän Helsingin Sanomat.

Aina jostain löytyi joku, joka tuki Sokan tarinaa. Helsingin Sanomien haastattelema Savon sotilaspiirin komentaja kertoi "alaisensa esiupseerin pojan" nähneen jo edellisenä kesänä raketin piirustuksia. Laatokka-Sisämaa-lehti meni vieläkin pidemmälle:

– Kuopion nuori keksijä Silvo Sokka on nero, kertoo kuopiolainen kenraali, joka on hänen toimistaan jo aikaisemmin kuullut, lehti julisti.

Minusta on vaikea uskoa poikani valehdelleen. Verner Sokka Helsingin Sanomissa 10.10.1948

Tapausta lentoliikennerikkomuksena tutkinut poliisi piti kertomusta jo alusta alkaen keksittynä. Myös tiedotusvälineissä sävy muuttui päivä päivältä kriittisemmäksi.

– Ja kun Silvolta tivattiin yksityiskohtia, alkoi paljastua vähitellen, että eihän tämä mies tiedä lentokoneen rakentamisesta yhtään mitään, Paavo Romppainen kertoo.

Kaksi päivää ensiuutisen jälkeen "nuori nero" lopulta alistui ja myönsi poliisille sepittäneensä koko tarinan saksalaisinsinöörin kirjettä myöten.

"No niin, se on häne häpiänsä, niin kuin karjalainen sanoo"

Riitta Salken isovanhempien kasvot 70 vuoden takaisessa lehtikuvassa kertovat ahdistuksesta. Sotilasperheen pojasta oli tullut muutamassa päivässä kansainvälinen julkkis. Sellaista perhe ei ollut tilannut.

– Traagisesta tapauksesta on kannettu häpeän ja nöyryytyksen taakkaa vuosikymmeniä, Riitta Salke miettii.

Siitä eteenpäin on kuin tarinan kaikki jäljet olisi haluttu pyyhkiä pois. Pari vuotta tapauksen jälkeen perhe muutti sukunimensä Sokasta Salkeksi. Kasarmiperheiden elämää esittelevässä historiateoksessa tapauksesta ei puhuttu mitään, vaikka se varmasti tunnettiin. Jopa lehtikuvan historiaa käsittelevässä kirjassa oli "unohdettu", että juuri Silvo Sokan valokuva oli ensimmäinen telefototekniikalla siirretty lehtikuva.

– Kirjassa väitettiin, että ensimmäinen suomalainen telefoto-kuvan lähetys tapahtui 1953. Kirjan toinen kirjoittaja oli henkilö, joka oli itse käynyt kuvaamassa Sokan Kuopiossa, nauraa Paavo Romppainen.

Seinäjokinen kulttuurituottaja Romppainen on yrittänyt parsia kokoon sirpaleista Silvo Sokan elämänvaiheista. Hän on koettanut vuosikymmenien ajan saada Silvon tai jonkun tämän sukulaisen haastateltua. Turhaan.

Naisääni sanoi: "Etkö voisi jo jättää meitä rauhaan" – ja sitten luuri kiinni. Paavo Romppainen

Silvo ei elinaikanaan antanut tiettävästi kenellekään haastattelua kohun laannuttua. Edes hänen nuoremmat sukulaisensa eivät osaa kovin tarkkaan sanoa, missä hän milloinkin asui ja mitä teki.

Kerran Romppainen julkaisi kuopiolaisessa paikallislehdessä puhelinnumeronsa ja ilmoitti keräävänsä tarinoita tapauksesta. Hän sai kymmeniä soittoja ihmisiltä, mutta yksi jäi lähtemättömästi mieleen.

– Naisääni sanoi: "Etkö voisi jo jättää meitä rauhaan" – ja sitten luuri kiinni.

Se ei voinut Romppaisen mukaan olla ollut kukaan muu kuin joku Silvo Sokan sukulaisista.

70 vuoden vaikenemisen jälkeen

– En ole koskaan hävennyt sitä, sanoo kirkkaanvihreään huiviin pukeutunut Riitta Salke kävellessään Kuopion kasarmin tiilirakennusten keskellä.

Hänelle kuuluisan sedän tempaus ja sen traaginen lumipalloefekti on ollut pikemminkin säälin kuin häpeän aihe. Silti kirjoittamista opiskellut Salke kierteli aiheen ympärillä pitkään ennen kuin rohkeni kajota siihen.

Nyt hän sanoo kirjoittavansa rakettilentäjästä fiktiivistä romaania. Aina joskus hän vie tekstinpätkiä isälleen, Silvon nuorimmalle veljelle.

– "Mikäpäs siinä" taitaa olla suurin kommentti, jonka olen omalta isältäni saanut. Se on sellaista iäkkään miehen vaitonaisen hyväksyvää tyyliä, Riitta Salke kertoo.

Hän ei ole ainoa Silvo Sokan jälkeläinen, joka on uskaltanut tarttua tarinaan. Silvon siskontytär, kultaseppämestari Pipsa Pasanen on innostunut tekemään enonsa muistoksi hopeisen korun. Se on samanmuotoinen kuin Silverstar-raketti, jonka Silvo aikoinaan tarinansa tueksi piirsi.

Pasanen etsii parhaillaan yhteistyökumppania, jotta voisi lahjoittaa osan Silverstar-korun myyntituloista hyväntekeväisyyteen. Yksi ajatus on, että varoilla tuettaisiin syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.

Ajatus ei ole ihan uusi.

"Uskon, että Silvo piti itseään nerona"

Kun tieto Silvo Sokan rakettilennosta levisi lokakuisena lauantaina, Suomen Nuorten Opintorahaston markkinointiosasto oli hereillä. Seuraavan aamun Helsingin Sanomiin painettiin iso mainos, jossa pyydettiin ihmisiä muistamaan "Silvo Sokan tapaisia lahjakkaita nuoria".

– [Suomen Nuorten Opintorahasto] auttaa varattomat nuoret nerot oppikoulun läpi korkeamman opin tielle, mainoksessa sanottiin.

Oliko Silvo nuori nero? Oliko hän ympäristönsä hyljeksimä erityislahjakkuus vai syrjäytymisvaarassa ollut teinipoika, joka olisi tarvinnut jotakin ylimääräistä tukea?

Näihin kysymyksiin Riitta Salke, Pipsa Pasanen ja suvun ulkopuolelta tarinasta kiinnostuneet ovat yrittäneet turhaan saada vastausta.

– Olen ajatellut, että Silvo oli tieteelle ahnas ja mielikuvituksensa yllättämä seikkailija, joka taisi haluta kasarmia avarampiin maisemiin, Salke miettii.

Lehtimiesten poistuttua oli Sokka sanonut elämänsä tuntuvan nyt paljon helpommalta. Helsingin Sanomat, 12.10.1948

Kun rakettilento oli paljastunut uutisankaksi, Silvo kertoi toimittajille halunneensa karata kotoa ja mennä Ruotsiin tai Norjaan. Hän sanoi halunneensa lavastaa kuolemansa, jotta olisi voinut huomaamattomasti hävitä maasta.

Nuorukainen oli lähtenyt kotoaan polkupyörällä. Suonenjoen kohdalla hän ei kuitenkaan enää jaksanut jatkaa, vaan ajoi pyöränsä järveen ja kävi makaamaan rannalle, josta hänet löydettiin.

Kukaan ei tiedä varmasti, miksi Silvo kehitti niin mielikuvituksellisen peitetarinan ja miksi hän piti siitä kiinni niin pitkään. Tapausta tutkineen Paavo Romppaisen mukaan isä-Sokka kertoi poliisille poikansa olleen kova valehtelija. Romppainen sanoo löytäneensä asiakirjoista jopa maininnan, että isä olisi halunnut oikeuden tutkivan pojan mielentilan.

– Uskon, että Silvo Sokka piti itseään nerona ja keksijänä.

Muutaman päivän ajan suurenmoisen mielikuvituksellisen pojan haave oli totta ja hän oli maailman silmissä nero. Jälkeläisten on nyt vaikea ymmärtää häpeärangaistusta, jonka perhe otti teosta itselleen.

Aika on toinen, sanoo Riitta Salke. Nyt Silvo Sokan rakettimatkasta voi olla jo ylpeä.

Rauman kaupunginhallitus on valinnut työryhmän esityksen mukaisesti kaupungin uudeksi kehitysjohtajaksi Aki Ruotsalan. Hän sai vaalissa kuusi ääntä. Kolme kaupunginhallituksen jäsentä äänesti tyhjää.

Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski vastusti Ruotsalan valintaa. Hän esitti, että virkaa olisi alettu hoitaa sisäisin järjestelyin. Kaupunginjohtaja Koski kuvaili viime viikolla Länsi-Suomi -lehdelle, että Ruotsalan valinta voisi olla riski Rauman kaupungin maineelle.

Julkisuutta homokommenteista

33-vuotias Aki Ruotsala nousi kesän alussa valtakunnalliseen julkisuuteen, kun hän sai pikapotkut Pori Jazzin toimitusjohtajan paikalta homoseksuaalisuutta koskevien kommenttiensa takia.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kalle Leppikorpi (sd.) torjuu kaupunginjohtajan näkemyksen riskistä ja mahdollisesta haitasta kaupungin maineelle.

– Haimme pätevintä ja osaavinta henklöä tähän tehtävään ja hän on Aki Ruotsala. Uskomme, että hän pystyy hoitamaan erinomaisesti kaupunkikehitysjohtajan työn.

Paikka myös Kuortaneella

Ruotsala työskenteli ennen jazz-kohua Merikarvian kunnan kehityspäällikkönä. Hänet valittiin äskettäin Kuortaneen elinkeinovastaavaksi. Tuolloin hän sanoi odottavansa ennen viran vastaanottoa vielä Rauman päätöstä kaupunkikehitysjohtajan valinnassa ennen kuin päättää, minkä tehtävän ottaa vastaan.

Aki Ruotsala toimii myös kristillisdemokraattisen puolueen puoluevaltuuston puheenjohtajana. Aiemmin hän oli kristillisdemokraattien nuorisojärjestön puheenjohtaja.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto arvelee, että työmarkkinakiistojen ratkomisesta työtaisteluilla voi tulla arkipäivää.

– Tämähän saattaa olla uusi normi, että näitä kiistoja ratkaistaan tällä tavalla. En ole ollenkaan varma, onko se Suomen tai yhteiskuntarauhan kannalta hyvä asia, Aalto totesi tänään maanantaina Ylen aamu-tv:ssä.

Aalto pohti, että kun työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto päätti muutama vuosi sitten, ettei kolmikantaiseen valmisteluun enää haluta lähteä, poliittiset päätöksentekijät saivat ajatuksen muuttaa tapoja, joilla asioita hoidetaan.

Ammattiyhdistysliike on parhaillaan ilmiriidassa hallituksen kanssa, koska hallitus suunnittelee irtisanomisen helpottamista alle 10 työntekijän yrityksissä.

Viime yönä käynnistyi Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) kaksipäiväinen lakko, joka kohdistuu muun muassa päiväkotilasten ja koululaisten ruokapalveluihin. Lisäksi Tehy ja Super ovat käynnistäneet aamukuudelta hoitajien vuoronvaihtokiellon.

Myös Teollisuusliitto on ilmoittanut aloittavansa myöhemmin tällä viikolla uusia lakkoja hallituksen irtisanomislakihanketta vastaan.

"Ei voi olla vaikuttamatta ensi vuoden neuvotteluihin"

Työnantajaliitto Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Helle totesi puolestaan aamu-tv:n puhelinhaastattelussa, että alkaa näyttää siltä, että pitkittynyt poliittinen kiista alkaa heijastua myös ensi vuoden neuvottelukierrokseen työmarkkinoilla.

– Tilanne työmarkkinoilla kärjistyy irtisanomiskiistan myötä selvästikin, eikä se voi olla vaikuttamatta ensi vuoden neuvotteluihin, Helle sanoi.

Hän huomautti, että luottamus työmarkkinaosapuolten välillä uhkaa heikentyä, vaikka riita ei olekaan alun perin työnantajien ja työntekijöiden välinen.

– Olennaisinta on nyt, että poliittinen kiista saadaan viivytyksettä ratkaistua ja tulevat lakot saadaan vältettyä. Tässä on paljon syyttelyä. Mutta pitäisi enemmän keskittyä ratkaisun hakemiseen. Riitelyn hintalappu on liian kova.

Aalto totesi olevansa Helteen kanssa samaa mieltä siitä, että kiista pitäisi saada ratkaistua mahdollisimman nopeasti.

– Olemme yrittäneet tarjota tässä neuvottelutietä maan hallitukselle, mutta sieltä ei tässä vaiheessa ainakaan ole vielä minkäänlaisia vastaantuloja tullut, Aalto huomautti.

Aallon mukaan Teollisuusliitolla on tällä hetkellä työtaistelusuunnitelmia marraskuun puoliväliin asti.

– Tietysti toivomme, että näitä suunnitelmia ei tarvitse toteuttaa, Aalto jatkoi.

Juttua korjattu klo 10.56. Minna Helle on Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja, ei puheenjohtaja.

Lue myös:

Alkuviikon poliittinen lakko iskee etenkin suuriin kaupunkeihin, koskettaa Helsingissä 70 000:ta lasta

Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro kertoivat uusista lakoista, Sipilä ei kommentoinut uutta kuohuntaa – Yle seurasi perjantain työmarkkinakuohuntaa

Sinisten puheenjohtaja Sampo Terho syyttää ay-liikettä valhekampanjasta irtisanomislakihanketta vastaan

– Eiku oikeesti, mistä sä oot kotoisin? Inttää uusi tuttavuus.

Jyväskyläläinen Berinesh Pöllänen, 25, on hämmästynyt. Mitähän tuo ihminen mahtaa tarkoittaa? Pöllänen on juuri kertonut kadulla tapaamalleen henkilölle olevansa kotoisin Leppävirralta. Sitten Pölläsellä alkaa leikata.

– Aa, sä tarkoitat, että missä mä oon syntynyt. Etiopiassa, Pöllänen vastaa.

Vastaava kohtaaminen on monelle kansainvälisesti adoptoidulle arkipäivää. Sen vahvistaa Yhteiset Lapsemme ry:n adoptiokuraattori Anja Wikstedt. Monet adoptoidut kohtaavat rasismia, ennakkoluuloja ja tietämättömyydestä kumpuavia, kummallisia kommentteja.

Myös Maria Pieskä, 25, adoptoitiin Etiopiasta Suomeen. Hänen suomen kielen taitojaan ihmetellään jatkuvasti.

– Vastaan, että totta kai puhun Suomea. Se on minun äidinkieleni, Pieskä huokaisee.

Kansainvälisen adoption kautta Suomeen tullut henkilö on suomalainen. Usein hän myös kokee olevansa suomalainen. Ongelma on se, ettei ympäristö aina tunnista adoptoidun taustaa.

– Ensimmäinen asia, mitä minä olen Suomeen tultuani syönyt, on HK:n Sininen. En usko, että sen suomalaisempaa juttua on, Pieskä sanoo vakavana.

Sekä Pieskä että Pöllänen toivovat, ettei kansainvälisesti adoptoitujen tarvitsisi jatkuvasti selitellä taustaansa ja määritellä itseään muille.

Tänä vuonna saapuvien lasten määrä jää ennätysalhaiseksi

Kansainvälisesti adoptoituja lapsia saapuu tänä vuonna Suomeen huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Tieto käy ilmi adoptiopalveluantajien tilastoista.

Pelastakaa Lapset -järjestön kautta saapui Suomeen viime vuonna 23 lasta. Tänä vuonna lokakuun puoliväliin mennessä lapsia oli saapunut vain 13.

– Muutamia lapsia ehtii tulla vielä loppuvuodesta, mutta tänä vuonna saapuvien lasten määrä jää ennätysalhaiseksi, aluetoiminnan johtaja Kristiina Mattinen Pelastakaa Lapset ry:stä kertoo.

Kansalaisjärjestö Interpedian kautta Suomeen saapui viime vuonna 40 kansainvälisesti adoptoitua lasta. Tänä vuonna lokakuun puoliväliin mennessä lapsia oli saapunut vain 19. Saapuneiden lasten määrät tarkentuvat vuoden lopussa.

Kansainvälisten adoptioiden määrä on laskenut jo useamman vuoden ajan, vaikka viime vuonna tilastoissa nähtiinkin nousua (Tilastokeskus). Interpediasta ja Pelastakaa Lapset ry:stä kerrotaan, että syitä adoptioiden vähenemiselle on useita.

Joissakin maissa olosuhteet ja lastensuojelu ovat kehittyneet niin, että lapset voivat jäädä omaan synnyinmaahansa. Suomen osalta adoptioyhteistyö Venäjän kanssa päättyi tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymiseen. Myös uusia hakemuksia voitaisiin tällä hetkellä ottaa hyvin vastaan, vakuutetaan sekä Pelastakaa Lapset ry:stä että Interpediasta.

Jälkipalvelun tarve on kasvanut

Erilaisuuden kokemukset ja oman taustan ja juurien pohdiskelu kuuluvat adoptoidun elämään.

Yhteiset Lapsemme ry:n adoptiokuraattori Anja Wikstedt korostaa, että jokainen adoptoitu ajattelee taustansa omalla tavallaan ja jokaisella on myös omanlaisia kokemuksiaan. Monelle vertaistuki on tärkeä.

– Ei kuitenkaan voi sanoa, että kaikille on todella tärkeää tuntea muita adoptoituja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vanhempien on hyvä toimia niin, että lapselle annetaan mahdollisuus tutustua muihin adoptoituihin. Sitten heillä on teini-iässä ja aikuisena tarvittaessa kontakteja, Wikstedt painottaa.

Adoptioiden jälkipalvelu auttaa adoptoituja ja heidän perheitään ottamaan selvää adoptoitujen taustoista ja verkostoitumaan. Suomessa adoptiotoimijat järjestävät monenlaista toimintaa kerhoista leireihin ja erilaisiin tapahtumiin. Yhteiset Lapsemme Ry tuottaa Adoptoidun ääni -podcastia, jossa aikuiset adoptoidut keskustelevat keskenään tai asiantuntijoiden kanssa itseään puhuttavista aiheista.

Berinesh Pöllänen ja Maria Pieskä pitävät Jyväskylässä kerhoa, johon ovat tervetulleita yläkouluikäiset ja vähän sitä vanhemmatkin nuoret. Kerhossa leivotaan, katsotaan elokuvia ja jutellaan. Tarkoituksena on tarjota turvallinen paikka kohtaamisille. Omista kokemuksistaan saa kertoa tai olla kertomatta.

Sekä Interpediasta että Pelastakaa Lapset ry:stä kerrotaan, että jälkipalvelutyön määrä on kasvanut viime vuosina. Kasvu selittyy sillä, että Suomeen on tullut paljon adoptoituja lapsia viime vuosikymmenellä. He ovat nyt tulleet murrosikään ja pohtivat omaan identiteettiään.

– Moni heistä on nyt tilanteessa, jossa omaan adoptiotaustaan liittyvät ajatukset nousevat pintaan. Lisäksi tieto jälkipalveluista on välittynyt eteenpäin tiedottamisen myötä, Interpedian sosiaalityöntekijä Malla Jauhiainen sanoo.

Juurimatka johdattaa juurille

Järjestöt auttavat adoptoituja selvittelemään taustaansa ja lähtemään esimerkiksi synnyinmaahan suuntautuvalle juurimatkalle. Juurimatkalla adoptoitu tutustuu synnyinseutuihinsa ja voi halutessaan selvitellä tarkemmin taustojaan. Juurimatka voi olla myös tavallinen lomamatka.

5-vuotiaana Suomeen tulleelle Berinesh Pölläselle oma tausta alkoi avautua vuonna 2013. Silloin Pöllänen sai Facebookissa viestin, jossa nuori mies väitti olevansa Pölläsen biologinen veli.

Mielen täytti epäusko. Voisiko olla?

– Hänellä oli samat valokuvat biologisista vanhemmistani kuin minulla. Aloimme pikkuhiljaa uskoa, että hän todella on veljeni, Pöllänen muistelee.

Selvisi, että hänellä on myös toinen biologinen veli ja sisko. Omille juurille palaaminen alkoi tuntua kiinnostavalta. Pöllänen matkusti samana vuonna perheensä kanssa Etiopiaan juurimatkan merkeissä. Päivä, jolloin hän tapasi biologisen veljensä on jäänyt mieleen ikuiseksi ajaksi.

– Hissin ovi aukeaa hitaasti. Toisella puolella on henkilö, joka on minun läheinen. Olin, että hello. Ei ollut oikein sanoja siinä hetkessä. Halasi pitkään ja mietti, että tässä hän on. Poikaversio minusta. Tuntui, että katson peiliin, Pöllänen kertoo.

Matkan aikana Pöllänen kävi vanhempiensa haudalla ja sai varmistuksen heidän kuolemastaan. Lisäksi hänelle selvisi paljon sellaista tietoa, mitä ei oltu merkitty hänen virallisiin papereihinsa. Esimerkiksi Pölläsen syntymäpaikaksi oli merkitty väärä paikka. Lopulta synnyinkoti löytyi parin tunnin ajomatkan päästä Lalibelan kaupungista.

Ei ole yhtä ainoaa tapaa olla adoptoitu

Aluetoiminnan johtaja Kristiina Mattinen Pelastakaa Lapset ry:stä kertoo 20 vuoden kokemuksella havainneensa, että omien juurien etsintä ja taustan pohtiminen ovat luonnollinen osa adoptoitujen elämää.

– Kaikki miettivät sitä vahvasti eri vaiheissa, mutta toiset ovat aktiivisempia lähtemään etsimään tietoja itsestään tai tutustumaan siihen kulttuuriin, johon ovat syntyneet.

Maria Pieskä kertoo, ettei hän tiedä taustoistaan kovinkaan paljoa eikä hänen ole tehnyt vielä mieli ottaa niistä selvää.

– Äitini on kuollut synnytyksen jälkeen nälkään. Minut on viety orpokotiin ja sieltä olen päätynyt kansainvälisesti adoptoitavaksi lapseksi. On aika yleistä, ettei adoptiota edeltävästä ajasta ole tarkkaa tietoa, Pieskä kertoo.

En halua kaivella taustojani, koska en tiedä, mitä löydän. Maria Pieskä

Pieskä kävi alle kouluikäisenä kotimaassaan, kun perheeseen haettiin toinen adoptiolapsi. Sen jälkeen hän on vain leikitellyt ajatuksella, että selvittelisi tarkemmin taustojaan. Hän pitää tärkeänä sitä, että perheet antavat lapselle mahdollisuuden tutustua juuriinsa. Painostaminen ei kuitenkaan ole oikein.

– En halua kaivella taustojani, koska en tiedä, mitä löydän. Siihen liittyy pelkoa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni, Pieskä kuvailee.

Kaikki tätä juttua varten haastatellut henkilöt korostavat, ettei adoptoituja saa ajatella yhtenä porukkana. Adoptio ei ole asia, joka määrittää ihmisen.

– Kysymys on aina yksilöstä, yksilöllisistä tunteista ja kokemuksista. Toisen kokemukset voivat olla hyvin erilaisia omiin verrattuna, Interpedian sosiaalityöntekijä Malla Jauhiainen muistuttaa.

Esimerkiksi Pölläsen ja Pieskän kokemukset, perhetaustat ja elämänpolut eroavat suurilta osin toisistaan, vaikka he molemmat ovat syntyneet Etiopiassa ja adoptoitu Suomeen.

– Meillä on täysin erilaiset kokemukset siitä, millaista on olla adoptiolapsi. Ei ole olemassa yhtä ainoaa kokemusta, Pöllänen painottaa.

Pidetään koko Suomi asuttuna, vastaa kansa, kun oikealla tavalla kysytään. Tiellä on kuitenkin paikallisen pankin johtaja, jolla on liki mahdoton tehtävä: miten myöntää asuntolainaa, kun vakuusarvot laimenevat väen vähetessä. Asuntopankkiiri kannustaa maalaiskollegojaan ottamaan nyt riskiä keskinäisyyden hengessä.

Asuntolainan hinta on jo vuosia ollut poikkeuksellisen halpaa. Elokuussa uuden asuntolainan keskikorko oli 0,87 %. Se koostuu pelkästä pankin lainamarginaalista, koska viitekorot pidetään elvytyksen takia pakkasella.

Mutta halpakaan raha ei lohduta, sillä kasvukeskuksissa asunnot ovat kalliita.

Maalla sen sijaan pelkkä asunnon hinnan määrittely – myynnistä puhumattakaan – alkaa olla vaikeaa.

Katso Ylen maanantaina julkaisemasta asuntopuntarista, kuinka vauhdikkaasti ja millaisilla hinnoilla eri puolilla maata asuntoja ostetaan ja myydään. Lue lisäksi Anna Karismon jutusta maalaispaikkakunnista, joissa myyntiajat ovat yhtä lyhyitä kuin kaupungeissakin.

Talo jäi, arvo meni

Kansa kulkee maalta kaupunkiin. Nordean yksityistalouden ekonomistin Olli Kärkkäisen mielestä maailmanlaajuinen muutos on vääjäämätön.

– Tätä vastaan ei pidä taistella. Kaupungistuminen on trendi, joka johtaa meidät talouskasvun ja hyvinvoinnin tielle. Kaupungistuminen lisää tehokkuutta, lisää talouskasvua ja sitä kautta kaikkien suomalaisten hyvinvointia.

Jos kaupungistuminen edistääkin koko maan hyvinvointia, sillä on seurauksensa. Asuntomarkkinoilla on tapahtunut isojako: kaupungeissa velkaannutaan kovaa vauhtia, maalla talojen arvot sukeltavat.

Asuntolainoitukseen erikoistuneen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna heittää Ruttopuiston reunalta Helsingin keskustasta kovan haasteen paikallispankkien johdolle.

Lähelle nollaa painuvalla vakuusarvollakin pitäisi myöntää asuntolainaa. Perusteet hän hakee 90-luvun laman jälkeisestä ryhmälainsäädännöstä, jonka tavoite oli, että joka puolella Suomea saa pankkipalvelua. Asuntopankkirin mielestä sen täytyy tarkoittaa myös lainoitusta.

– Paikallispankit ovat erittäin vakavaraisia. Sitä vakavaraisuutta voidaan käyttää näiden haasteiden taklaamiseksi.

Paunan mukaan ihmisten pitäisi päästä muuttamaan lähimpään paikalliskeskukseen, ja vanhan asunnon täytyisi kelvata vakuudeksi riippumatta sen arvosta

– Vahvaa vakavaraisuutta vasten pitäisi nyt ottaa riskiä. Keskinäisyyden hengessä. Sitähän se osuuspankki- ja säästöpankkiaate on.

Asuntosijoittajien tulvalta turvaan

Poikkeuksellisen vilkkaat rakennusvuodet ovat suitsineet hintojen nousua kaupungeissa. Mutta muiden sijoituskohteiden olemattomat tuotot ovat tuoneet asuntosijoittajat ostoksille.

Samaan aikaan uudiskohteiden hinnat ovat näyttäneet erittäin edullisilta. Pienelläkin summalla on päässyt kiinni asuntoon, johon tosin on jätetty iso osuus yhtiölainasta.

Unilukkariksi ryhtynyt Pauna kehottaa tutkimaan hyvin tarkkaan, millaisesta talosta kotinsa aikoo ostaa.

– Asunto-osakeyhtiöt ovat muuttumassa vuokra-asuntobisnekseksi, niitä käytetään vuokra-asuntobisneksen rahoituslähteinä. On äärimmäisen suuri merkitys sillä, kuinka monta prosenttia omistajista on asuntosijoittajia.

Jos velaksi asuntoja ostanut sijoittaja ei pystyisikään maksamaan lainaansa, se jäisi muiden osakkaiden maksettavaksi. Ainakin joksikin aikaa.

Fivalla väärät työkalut

Heinäkuussa lainakatto oman asunnon ostoon laski 85 prosenttiin kauppahinnasta. Loput 15 prosenttia täytyy löytyä omina säästöinä tai muina vakuuksina. Eli Finanssivalvonta painaa jarrua, mutta Olli Kärkkäisen mielestä väärässä välineessä.

– Lainakatto on Finanssivalvonnalle ainoa annettu työkalu. Ja jos kalupakissa on vain vasara, niin kaikki ongelmat alkavat näyttää nauloilta. Lainakatto koskee koko asuntolainakantaa, jolloin se osuu varsin huonosti nopeimmin kasvavaan kohteseen eli taloyhtiölainoihin, arvioi Kärkkäinen.

Vuosi myynnissä - hinnan alennus ainoa lääke

Kaksisataa kilometriä Helsingistä luoteeseen sijaitsee reilun 7000 asukkaan Kokemäki. Siellä on myynnissä 72 omakotitaloa.

Pari kilometriä keskustasta, Haanojan alueella, tiilitaloaan myy Sari Välimäki. Kolmen koiran ja yhden kissan emäntä haluaisi metsän reunaan, pois 70-luvulla pellolle kaavoitetulta omakotialueelta

.

– Yksi pieni maatila olisi kiikarissa. Mutta huonosti tuntuu kauppa käyvän, vaikka pari kertaa on jo hintaa pudotettu. Katsojia käy, mutta kauppaa ei synny. Enää en lähde hintaa pudottamaan, kun ei ole kumminkaan pakko tätä myydä.

Sari Välimäen talo on siis ollut myynnissä jo reilun vuoden. Valtakunnan keskiarvo pientalon myynnille on reilut neljä kuukautta.

Kiinteistönvälittäjän arki maalla onkin melko erilainen kuin kaupungissa. Satakunnan OP Kiinteistökeskuksen toimitusjohtaja Jukka Ruusumaa haeskelee ostajia, kun kaupunkilaiskollegansa etsivät myytävää.

– Ei täällä oikein muita lääkkeitä ole kuin hinta. Vielä on myyty kohtuuhinnalla, ei ole ollut tarvetta huippualennusmyynteihin.

Rahan hinnan ei pitäisi olla ongelma maallakaan. Euroopan keskuspankki vihjaa, että korot nousevat vasta vuoden 2019 lopulla.

Kemian alan jättikonserni BASF on päättänyt sijoittaa ensimmäisen uusia akkumateriaaleja valmistavan tehtaansa Harjavaltaan.

Tehdas rakennetaan omalle tontilleen Norilsk Nickelin omistaman nikkeli- ja kobolttijalostamon läheisyyteen. BASF ja Norilsk Nickel aloittavat samalla strategisen yhteistyön vastatakseen sähköautojen akkumateriaalien kasvavaan kysyntään.

Akkujen materiaalit tulevat läheltä

– Uuden tehtaan sijainti Harjavallassa lähellä Norilsk Nickelin metallijalostamoa takaa paikallisen nikkelin ja koboltin luotettavat toimitukset, sanoo tiedotteessa BASFin akkumateriaaleista vastaava johtaja Jeffrey Lou.

– Uskomme, että sähköautot voivat merkittävästi muuttaa globaalia nikkeliteollisuutta, ja Norilsk Nickel maailman johtavana jalostettujen nikkelituotteiden toimittajana on ainutlaatuinen tilaisuus tukea tätä muutosta. Olemme erityisen ylpeitä siitä, että yrityksemme voi omalla merkittävällä panoksellaan tukea vihreän talouden kehitystä Euroopassa ja muualla maailmassa, sanoo tiedotteessa puolestaan Norilsk NIckelin myynnistä, hankinnoista ja innovaatioista vastaava johtaja Sergei Batekhin.

Investointi on osa BASFin viime vuonna julkistamaa 400 miljoonan euron monivaiheista investointiohjelmaa, ja jatkeena tänä vuonna Harjavallassa käynnistetylle akkumateriaalien koetuotannolle.

Tehdas käyntiin vuoden 2020 lopussa

Tehtaan on määrä käynnistyä vuoden 2020 loppupuolella, ja sen tuotantokapasiteetti riittää akkumateriaalien toimittamiseen noin 300 000 täyssähköautoon.

Harjavallan uusi tehdas alkaa hyödyntää paikallisesti tuotettua uusiutuvaa energiaa mukaan lukien vesi- ja tuulivoima sekä biomassaa.

Keskusrikospoliisi (KRP) on vastaanottanut tutkintapyynnön suursijoittaja William Browderin sijoitusyhtiö Hermitage Capital Managementilta. Asia vahvistetaan Ylelle KRP:stä, joka kertoi asiasta myös Twitterissä iltapäivällä.

Poliisi ei tässä vaiheessa kommentoi asiaa enempää. Keskusrikospoliisin viestinnästä kerrotaan, että tutkintapyyntö käydään läpi ja tutustutaan siinä oleviin tietoihin.

Tutkintapyyntö kohdistuu pankkikonserni Nordeaan, jonka Browder väittää syyllistyneen rahanpesuun.

Nordeaa koskeva rahanpesuilmoitus väittää pankin välittäneen tekaistujen yritysten rahanpesutarkoituksessa tekemiä maksuja. Asiasta ensimmäisenä kertoneen Helsingin Sanomien mukaan Nordea olisi osallistunut 234 miljoonan dollarin rikoksella hankittujen varojen pesemiseen, kun se olisi välittänyt epämääräisten yhtiöiden maksuja.

Browder sanoi Twitterissä, että rahanpesuepäily koskee yli 200 miljoonan euron varoja 527 tilillä Suomen Nordeassa.

Yhdysvaltalais-brittiläinen sijoittaja Browder teki samantyyppisen ilmoituksen pankista Norjan, Tanskan ja Ruotsin viranomaisille viime viikolla. Nordea kertoi tuolloin raportoineensa kaikista epäilyttävistä tilisiirroista maille, joissa se toimii.

Browder sanoi Ylen haastattelussa rahastonsa tutkivan epäselvän venäläisen rahan liikkeitä, koska hänen asianajajansa Sergei Magnitski kuoli venäläisessä vankilassa epäselvissä olosuhteissa.

– Venäläinen järjestäytynyt rikollisuus saa toimintansa näyttämään lailliselta [kierrättämällä rahaa] useiden maiden, yritysten, pankkitilien ja pankkien kautta, Browder sanoi Ylelle aiemmin.

Tutkintapyyntö on saapunut myös valtakunnansyyttäjänvirastoon valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle, vahvistetaan viraston kirjaamosta Ylelle. Virasto siirtänee asian suoraan KRP:n selvitettäväksi.

Aiempia uutisia aiheesta

Nordeaa rahanpesusta syyttävä Browder Ylen haastattelussa: Nordea oli mukana rahanpesussa ja viranomaiset nukkuivat

Nordean rahanpesuepäily: pankin tileille 150 miljoonaa Venäjältä – epäily ei ole vielä tiedossa valvojilla Suomessa

Viro huolestui Danske Bank -kohun vaikutuksesta maan maineelle – Pääministeri: "Luottamus virolaisiin pankkeihin pitää palauttaa"

Finanssivalvonta Danske Bankin skandaalista: "Viimeistään nyt jokainen ymmärtää, miten tärkeää on rahanpesun estäminen"

Sähköliiton mekaanisessa metsäteollisuudessa ja erityisaloilla työskentelevät liittyvät Teollisuusliiton poliittiseen lakkoon ensi torstaista alkaen. Lakko koskee yli 90 yritystä.

Lakko kestää kolmen päivän ajan, torstaista sunnuntaihin. Sähköliiton hallitus päätti lakkoon liittymisestä tänään.

Kolmipäiväisellä lakolla puolustetaan työntekijöiden irtisanomissuojaa hallituksen ajamaa irtisanomislakia vastaan, Sähköliitto tiedottaa.

Sähköliitto vaatii maan hallitusta perumaan aikeensa heikentää pienissä yrityksissä työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturvaa. Liiton mukaan jo nykylain mukaisen 6 kuukauden koeajan puitteissa työntekijän suoriutumista pystytään arvioimaan riittävästi.

– En millään jaksa uskoa, että työntekijä työpaikkaa hakiessaan suunnittelisi ryhtyvänsä hankalaksi tai vahingoittavansa yritystä, jos pääsee työhön. Tämä on melkoista vainoharhaisuutta, puheenjohtaja Sauli Väntti toteaa tiedotteessa.

Ammattiliitto Pro asetti työsaarron ja matkustuskiellon ICT-alalle

Ammattiliitto Pro kertoo asettaneensa ICT-alalle työsaarron ensi torstain ja sunnuntain väliselle ajalle. Lisäksi aloitetaan työajan ulkopuolella tapahtuvan matkustamisen kielto.

ICT-alan saarto ja matkustuskielto koskevat noin 10 000 asiantuntijaa ja esimiestä torstaista sunnuntaihin. Toimet kohdistuvat yrityksiin, joissa samaan aikaan ovat voimassa Pron työtaistelutoimenpiteet.

Liitto kertoo työsaarron olevan tukilakon kaltainen työtaistelutoimenpide. Toimenpiteellä vastustetaan hallituksen valmistelemia työsopimuslain irtisanomisturvaan liittyviä heikennyksiä alle 10 henkilön yrityksissä.

Ammattiliitto Pro ilmoitti viime perjantaina kolmen vuorokauden työnseisauksesta, joka alkaa ensi torstaina ja päättyy sunnuntaina.

Työnseisaus koskee toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaisia töitä erikseen nimetyissä yrityksissä mekaanisessa metsäteollisuudessa, puusepänteollisuudessa sekä tekstiili- ja muotialalla.

Juttua täydennetty 22.10. kello 19:53 tiedoilla Ammattiliitto Pron työsaarrosta.

Lue lisää:

Lakkopäivän kuumin kysymys Twitterissä: Veiko lapsilta leivän ay-liike vai hallitus?

Kärjistynyttä kiistaa irtisanomisista yritetään ratkaista kulisseissa kuumeisesti – Pääministeri Sipilä ja SAK:n Eloranta tapasivat

Teollisuusliiton Riku Aalto työtaisteluista: Tämä saattaa olla uusi normi

Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro kertoivat uusista lakoista, Sipilä ei kommentoinut uutta kuohuntaa – Yle seurasi perjantain työmarkkinakuohuntaa

Meksikon ensimmäisen naisten ammattilaisjoukkueen perustaja Marbella Ibarra on löydetty kuolleena. Hän ehti olla kateissa lähes kuukauden.

Ibarra katosi syyskuussa kotoaan Tijuanan rajakaupungissa. Ibarran muoviin kääritty ruumis löydettiin rannalta. Viranomaisten mukaan Ibarran ruumiissa oli jälkiä rajusta pahoinpitelystä, kovista lyönneistä ja sitomisesta.

Hänen kuolinsyytään ei ole kerrottu julkisuuteen. Tekotapa muistuttaa muita naisiin kohdistuneita henkirikoksia, joissa uhrin runneltu ruumis on löydetty julkiselta paikalta viikkoja katoamisen jälkeen.

Murhan motiivia ei toistaiseksi tiedetä. Syyttäjänviraston edustajan mukaan väkivallanteko ei todennäköisesti liity jalkapallotoimintaan.

46-vuotias Ibarra haudattiin torstaina.

Surua jalkapallopiireissä

Lempinimellä "Mar" kutsuttua jalkapallopersoonaa kaivataan Meksikon jalkapallopiireissä.

Ibarra otti mallia jalkapallon kehitystyöhön rajan takaa Yhdysvalloista ja toi sieltä esimerkkiä liigatoimintaan. Naisten ammattilaisliiga Liga MX Feminil perustettiin pari vuotta sitten.

Ibarra toimi tyttöjen jalkapalloharrastuksen edistämiseksi vuosien ajan. Hän pelasi itse jalkapalloa ja koripalloa harrastusmielessä ja käytti kauneushoitolastaan saamiaan tuloja tyttöjen urheiluharrastuksen edistämiseen.

Meksikossa erityisesti köyhien perheiden tytöt saattavat joutua ihmiskaupan uhriksi. Jalkapallo- ja urheiluharrastuksen toivotaan parantavan tyttöjen asemaa yhteiskunnassa.

Tijuanassa 251 murhaa kuukaudessa

Olipa Ibarran murhan syy mikä tahansa, se on jälleen yksi surullinen luku Baja Californian synkissä väkivaltatilastoissa. Vuoden 2018 heinäkuu oli Tijuanan nykyhistorian väkivaltaisin. Henkirikoksia tehtiin kuukauden aikana 251.

Yhdysvaltain ja Meksikon raja-alue on levotonta. Vuoden 2017 aikana murhia oli 1 750. Joka kuukausi kymmeniä ihmisiä kuoli väkivallan seurauksena.

Yhdysvaltalaisen sijoittajan William Browderin Hermitage Capital Management kertoi viime viikolla jättäneensä Nordeaa koskevan rahanpesuilmoituksen Ruotsin, Norjan ja Tanskan viranomaisille.

Tänään samanlainen rahanpesuilmoitus on jätetty myös Suomen viranomaisille. Poliisi ei kommentoinut tutkintapyyntöä enempää.

Nordeaa koskeva rahanpesuilmoitus väittää pankin välittäneen tekaistujen yritysten rahanpesutarkoituksessa tekemiä maksuja.

Ikävään valoon on joutunut myös joukko Nordean yritysasiakkaita, jotka ovat myyneet tuotteitaan ja palveluitaan näille tekaistuiksi väitetyille yrityksille.

Viime keskiviikkona kerrottiin, että rahanpesuilmoituksessa mainitaan myös suomalainen kylpyhuonekalusteiden valmistaja Oras. Suomalaisyhtiö on Hermitage Capital Managementin mukaan saanut kahdelta rahanpesuun osalliselta yhtiöltä yhteensä hieman yli miljoonan euron maksut.

Tilanne todennäköisesti herätti Suomen yrityskentässä huolen ja tukun kysymyksiä. Miten esimerkiksi Venäjälle kauppaa käyvä yritys voisi olla täysin varma, että sen asiakkaiden joukossa ei ole epäilyttäviä tahoja? Mitä kauppakumppaneista täytyy tietää?

Yle kysyi asiantuntijoilta, jotka lupasivat keskustella aiheesta yleisellä tasolla.

Aivan ensimmäiseksi soitamme kuitenkin hanoja valmistavaan suomalaisyhtiöön.

Oras: "Emme tiedä"

Perjantai-iltapäivänä Oras-yhtiön talousjohtaja Tuula Ylhäinen sanoo olevansa asiassa yhä Helsingin Sanomista saamiensa tietoja varassa.

– Olemme lähteneet kaivamaan vanhoja arkistoja ja varmistamme, mistä on kyse ja pitääkö tieto paikkansa.

Tuula Ylhäisen mukaan osa dokumenteista, jotka koskevat noin vuosikymmen sitten tehdyiksi oletettuja kauppoja, on jo tuhottu.

Tilanteeseen suhtaudutaan yhtiössä kuitenkin vakavasti. Ylhäisen mukaan Oras on toteuttanut viime vuosina useita uudistuksia voidakseen seurata ulkomaankauppaansa tarkemmin – esimerkiksi Venäjälle yhtiö perusti muutama vuosi sitten oman myyntiyhtiön.

– Sitä ennen uusimme sopimuksemme tukkukauppiaiden kanssa ja varmistimme, että kaikki transaktiot tehdään tietyn prosessin mukaan. Nyt selvitämme vanhat asiat ja varmistamme, että nykyiset toimintatapamme ovat sillä tasolla kuin kuvittelemme niiden olevan.

Oras selvittää myös, onko asiakaskunnassa yhä yrityksiä, jotka olisivat sotkeutuneet epäilyttävään toimintaan.

– Olen kuitenkin aika varma, että meillä on ollut jo monta vuotta prosessit, jotka estävät tämän tyyppiset rahansiirrot.

Ylhäisen mukaan asiakkaiden omistusjärjestelyjen selvittely on usein vaikeaa.

– Vasta viime vuosina on selvinnyt, miten monimutkaisia nämä yrityskuviot ovat. Tämä on kaiken kaikkiaan haasteellinen tehtävä meidän kokoiselle yritykselle.

Kauppiaalla ei ole ilmoitusvelvollisuutta

Etelä-Suomen Aluehallintovirasto valvoo rahanpesulain noudattamista valtakunnallisesti. Ylitarkastaja Timo Aalto ei arvioi suomalaisen hanavalmistajan tapausta vaan puhuu yleisellä tasolla siitä, millainen on yritysten vastuu rahanpesun torjunnassa.

Yritykset voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan. Ensimmäisessä ryhmässä ovat ne, jotka rahanpesulaki määrittelee ilmoitusvelvollisiksi – heillä on korostunut vastuu tuntea asiakkaansa ja tehdä ilmoituksia viranomaisille.

Ilmoitusvelvollisiksi lasketaan muun muassa pankit, tilitoimistot, kiinteistönvälittäjät, lakimiehet, panttilainaajat, perintäyhtiöt, valuutanvaihtajat ja monet muut, joiden voi ajatella toimintansa luonteen vuoksi olevan erityisessä vastuuasemassa rahanpesun torjunnassa.

– Esimerkiksi tilitoimistot ovat tällaisia yhtiöitä. He tekevät myös riskiarvioita, joissa tulisi käydä ilmi, jos johonkin heidän asiakkaaseensa, tai asiakkaan asiakkaisiin, liittyy suurempi riski kuin johonkin toiseen.

Kauppaa käyvät yritykset eivät ole ilmoitusvelvollisia. Poikkeuksen tekevät ne yritykset, jotka tekevät isoja käteiskauppoja. Raja kulkee 10 000 eurossa – joko yksittäisenä suorituksena ja useamman kaupan kytkynä. Autokauppiaiden, korumyyjien ja taidegalleristien on hyvä pitää tämä mielessään ennen kuin tekevät suuria käteiskauppoja.

Tavallinen tavaroiden valmistus ja ulkomaankauppa, jollaista esimerkiksi Oras harjoittaa, ei ole erikseen säädetyn ilmoitusvelvollisuuden piirissä.

– Se, että liiketoiminnassa liikkuu suuria summia, ei ole ongelma – ellei yritys jotain muuta kautta tule rahanpesulainsäädännön piiriin, Timo Aalto sanoo.

Tästä alkaa aivan tavallisen yrityksen vastuu rahanpesun torjunnassa. Yrityksillä on velvollisuus tuntea asiakkaansa, vaikka yritys ei olisikaan rahanpesulainsäädännön tarkoittamalla tavalla ilmoitusvelvollinen.

KRP: Törkeä huolimattomuus riittää

Missä vaiheessa tavallinen yritys tulee rikkoneeksi rahanpesulakia? Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen ylitarkastaja Anu Jaakkolan mukaan yksiselitteistä vastausta ei ole.

– Rahanpesulaissa on määritelty ammattinimikeet, joilla on selvät selonotto- ja ilmoitusvelvoitteet. Muun yritystoiminnan puolella kyse on siitä, mitä liikekumppanista olisi pitänyt tietää, Jaakkola kuvaa.

Kun Jaakkola kouluttaa suomalaisyrityksiä rahanpesun torjunnassa, hän muistuttaa, että vähimmillään tuomion saa törkeästä huolimattomuudesta. Rahanpesurikoksesta voi joutua vastuuseen, vaikka kyse ei olisi tahallisesta teosta.

– Paikallaan on selvittää kumppanin taloudellinen asema, käynnissä olevat rikostutkinnat sekä yhtiön määräysvalta. Ja onko yrityksen päätösvalta todellisuudessa niillä, jotka virallisiin asiakirjoihin on kirjattu.

Myös silloin on syytä suhtautua epäilevästi rahojen alkuperään, jos kaupassa käytetään poikkeuksellisia maksujärjestelyjä.

– Ammattitoiminnassa velvollisuus on joka tapauksessa korkeampi kuin jos kyse on yksityishenkilöstä. Liikekumppanilta tulee pyytää lisäselvityksiä, jos havaitsee selkeitä ristiriitoja.

Pitääkö siis ennen kauppoja palkata yksityisetsivä?

Jaakkola muistuttaa, että yritykset käyttävät konsulttiyrityksiä, jotka tekevät selvityksiä asiakasyritysten ja niiden taustahenkilöiden luotettavuudesta.

– Onhan se yrityksellekin liiketoiminnallinen riski, jos kumppani osoittautuu epäluotettavaksi.

"Moni syyte hylätään"

Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori Tatu Hyttinen on tutkinut rahanpesua ja kirjoittaa aiheesta parhaillaan myös kirjaa.

– Jos joku myy ja toinen laittaa rahat tilille, asia on lähtökohtaisesti yrityksen puolesta ok. Toinen asia on, jos yrityksellä on syytä olettaa, että tilanteessa on jotakin hämärää, Hyttinen sanoo.

– Jos käytetään epätyypillisiä kanavia, maksetaan selvästi liikaa tai järjestelyt ovat muutoin poikkeavia, voi syntyä perusteltu syy epäillä, että rahoituksessa on jotain hämärää. Näissä tapauksissa voidaan katsoa, että yrityksen toiminnassa on tietoisesti osallistuttu rahanpesuun.

Se ei auta, että yritys pysyy tarkoituksellisen tietämättömänä. Hyttinen tekee vertauksen huumerikollisuuteen:

– Jos tiedät, että ystäväsi on huumekauppias, ja tästä huolimatta suostut säilyttämään kotonasi hänen reppuaan, sinun voidaan katsoa syyllistyneen rikokseen, hän kuvaa.

– Tuomio tulee, vaikka repun säilyttäjä ei olisi reppuun vilkaissutkaan. Pysyit tarkoituksellisen tietämättömänä. Tästä asiasta on olemassa myös korkeimman oikeuden linjaus.

Rahanpesumaailmaan tuotuna tarkoituksellisen tietämättömyyden todistaminen on vaikeaa.

Hyttisen mukaan viranomaisten pitäisi pystyä todistamaan, että raha on kokonaisuudessaan likaista – esimerkiksi veropetoksilla tai huumerikoksilla ansaittua. Sen lisäksi pitäisi pystyä todistamaan, että henkilö on tiennyt tämän.

– Tilannetta kuvaa hyvin se, että kaiken kaikkiaan Suomessa syytteistä vain noin viisi prosenttia hylätään, mutta rahanpesusyytteistä on hylätty noin kolmasosa, Tatu Hyttinen sanoo.

Syksy on edennyt siihen pisteeseen, että mediassa alkaa näkyä ensilumen tuloon viittaavia otsikoita. Muun muassa Iltalehti uutisoi maanantaina, että ensilumi voi sataa viikonloppuna maan etelä- ja keskiosiin – ja että lunta voi sataa jopa viisi senttimetriä.

Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi tekee selväksi, että ennustukset viikonlopun suhteen voivat muuttua vielä moneen kertaan.

– Olosuhteet ovat näillä näkymin otolliset, mutta en tekisi uutista siitä, että ensilumi sataa lauantaina, Kotakorpi toppuuttelee.

Sen voi Kotakorven luvalla jo sanoa, että sää viilenee koko maassa. Yöpakkasiakin lienee luvassa. Vasta lauantaina olisi näillä näkymin luvassa sellaista matalapainetta, että luntakin saattaisi tulla taivaalta eteläisessä Suomessa saakka.

Kotakorpi suhtautuu skeptisesti matalapaineiden liikkeiden varhaisiin ennustuksiin.

– Matalapaine voi olla lauantaina tuossa tai se voi olla ihan jossain muuallakin. Paineet voivat muuttaa reittiä sellaiset sata kilometriä päivässä eli ne voivat huomenna olla jo Baltian puolella.

– Toki tämänhetkisen ennustuksen mukaan lauantaina tulisi lunta, mutta pidän ennustusta tuollaisenaan hyvin epätodennäköisenä.

Lokakuun kaikkien aikojen lämpöennätys mitattiin viikko sitten

Kotakorpi suhtautuu ensilumen varhaiseen ennustamiseen nihkeästi, sillä moinen saattaa aiheuttaa turhaa murhetta.

– Haluan välttää sellaista mielikuvaa, että lauantaina olisi lumikaaos.

Säätilat tuntuvat hyppivän ääripäästä toiseen. Lokakuun kaikkien aikojen lämpöennätys, 20,9 astetta, mitattiin Kruunupyyssä 14. päivä. Nyt puhutaan ensilumen tulosta.

– Ehkä se lämpöennätys oli poikkeuksellinen säätilanne, mutta tämä on normaalimpaa syksyä. Tähän aikaan vuodesta pitäisikin tulla ensilumia. Lappiin tulee näihin aikoihin pysyvämpi lumi.

Ensilumeksi lasketaan lumikerros, joka on aamuyhdeksältä mittauspisteellä senttimetrin paksuinen. Ei siis riitä, että takapihalla on yön jäljiltä sentin verran valkoista.

– Kyllä se ensilumi jossain vaiheessa varmasti tulee, Kotakorpi naurahtaa.

Kokeilussa ovat mm. johanneksenleipäpuu, eukalyptus, akaasia ja pistaasi. Neljän hehtaarin koemetsät istutetaan Ben Gueririn alueelle Marokon keskiosaan.

Projektipäällikkö Heidi Laurila energiayhtiö St1:stä kertoo, että kokeilussa selvitetään, miten autiomaassa saadaan ravinteita ja vettä istutuksille.

– Tyypillinen tapa alueella on vain kaataa vettä juurille. Kokeessa halutaan tutkia maanalaisen tippakastelujärjestelmän etuja. Selvitetään, miten paljon tippakastelujärjestelmällä pystyttäisiin minimoimaan vedenkulutusta. Veden haihtuminen olisi pienempää ja vesi saataisiin suoraan kasville, kertoi Heidi Laurila Radio Suomen Päivän haastattelussa.

St1 on tehnyt sopimuksen marokkolaisen yliopiston Université Mohammed VI Polytechniquen kanssa. Yliopisto toteuttaa kenttäkokeen. Kolmivuotisen kokeilun ensimmäisiä tuloksia saadaan vuoden kuluttua.

Heidi Laurilan mielestä kasteluvetenä voitaisiin käyttää puhdistettua jätevettä.

– Pohjaveden käyttö ei ole vaihtoehto. Pohjavettä on käytetty tomaatinviljelyssä Agadirin alueella ja ongelmana on, että pohjavesi on jo radikaalisti vähentynyt. Suuressa mittakaavassa kastelu tehtäisiin merivedellä, josta suola on poistettu.

Laurilan mukaan pilotissa mietitään, miten vesi saadaan pysymään puiden juuristossa.

– Yksi vaihtoehto on biohiili. Se on mainio pidättämään vettä. Samalla siitä tulisi ravinteita kasveille. Kokeilussa selvitetään, voidaanko biohiiltä tehdä tomaatin varsista ja lehdistä.

St1 pyrkii siihen, että hiilen sitominen metsityksen avulla hyväksyttäisiin yhdeksi keinoksi, jolla yritykset voisivat kompensoida päästöjään. Heidi Laurila kertoo, että taustalla on huoli ilmastonmuutoksesta.

– Sanotaan, että meidän alalla biopolttoainetta pitäisi käyttää. Mutta se ei ole reaalimaailmaa, että kaikki korvattaisiin biopolttoaineella. Ei meillä ole siihen raaka-ainetta.

Suomessa hallitus pohtii energia- ja ilmastopolitiikkaa tuleville vuosikymmenille. Suunnitelmissa on muun muassa lisätä biopolttoaineiden osuutta bensiinissä ja dieselissä.

Aiheesta lisää: Ei lisää risuja tankkiin, vaan metsää Saharaan? Tutkijat varovaisenmyönteisiä St1:n metsityshankkeelle

Aiheesta muualla:

AsiantuntijatBensa-Anttosen hurjasta Sahara-suunnitelmasta: "Teknisesti mahdollista,mutta..."

Positiiviset jutut Afrikasta ovat nyt in. Yllättävät tarinat, joissa tapahtuukin jotain hyvää.

Jutut, joissa afrikkalaiset kehittävät teknologiaa, käyttävät älypuhelimia ja somettavat rahasta, myyvät. Ja mikseivät myisi, kun olemme tottuneet näkemään lähinnä uutistoimistomateriaalia sodista ja nälästä.

Ja onhan se afrikkalaisille yhtä väsyttävää kuulla “asutko savimajassa, höhö” kuin suomalaisena Ruotsissa kuulla “onko sinulla puukko laukussa, höhö”.

Kun Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen Melania Trump vieraili Afrikassa muutama viikko sitten, sosiaalinen media täyttyi Trumpia ivailevista viesteistä.

Twitterissä pelattiin #FLOTUSinAfricaBingoa eli ensimmäinen nainen Afrikassa -bingoa.

Melania pitää nimetöntä orpolasta sylissään Ghanassa – check! Melania vierailee sairaalassa Malawissa – check! Melania tanssii afrikkalaista tanssia Afrikassa – check! Melania ruokkii orponorsua Keniassa – bingo!

Kuin pisteenä i:n päälle hän laittoi kaikkien ivailijoiden suureksi riemuksi päähänsä hellekypärän – kuuluisan kolonialismin symbolin – mennessään Nairobin kansallispuistoon. Joko hän ei välittänyt tai sitten hänen avustajansa eivät tienneet, mitä mielikuvia kypärä monessa Afrikan maassa herättää.

Somessa moni valitti, ettei Melanialle näytetty oikeaa Afrikkaa, vaan sitä stereotyyppistä. Sitä, jossa mzungu, swahiliksi valkoinen, käyttää hellekypärää. Mutta eivät Melanian näkemät asiat mitään Vale-Afrikkaa olleet.

Kenellä sitten on oikeus määrittää, mikä on oikea Afrikka? Heillä, jotka eivät enää asu savimajoissa, vaan joilla on nopea nettiyhteys ja vilkas somesormi?

Eivät Melania Trumpin näkemät asiat mitään Vale-Afrikkaa olleet.

Kun tein aiemmin tänä vuonna juttua perhesuunnittelusta Etelä-Sudanissa, sain palautetta, jonka mukaan juttuni vahvisti afrikkalaisia stereotypioita. Palautteenantajan mielestä juttu ei ollut eduksi Afrikalle, koska yhä useampi tyttö käy koulua mantereella. Mutta täytyyhän siitäkin kertoa, että Etelä-Sudanissa 90 prosenttia tytöistä ei käy koulua.

Jokaiseen juttuun ei voi laittaa lisälausetta koko mantereen tilanteesta, ei kukaan tekisi niin Eurooppaakaan koskevissa uutisissa. Silti on toki tärkeää, että niistä koulua käyvistäkin tytöistä tehdään juttuja.

Kun tekee juttuja Afrikasta tuntuu välillä siltä, että jokainen aihe on ansa. Jonkun mielestä pitäisi kertoa tästä näkökulmasta, jonkun mielestä toisesta. Joidenkin mielestä Afrikasta ei pitäisi kertoa yhtään mitään.

Tämäkin kirjoitus saa varmasti jonkun pyörittelemään silmiään.

Yläasteella meidän piti opetella ulkoa kaikki Yhdysvaltojen osavaltiot ja niiden pääkaupungit. Afrikan karttaa emme opiskelleet lainkaan.

Se antaa Afrikasta kertovalle toimittajalle paljon anteeksi. Kun tieto on vähissä, myös virheet tai yksinkertaistaminen saattavat jäädä yleisöltä huomaamatta. Siksi palaute onkin tärkeä.

Sallimme paljon vähemmän erilaisia tarinoita esimerkiksi Afrikasta kuin kotimaastamme Suomesta.

Mutta aivan kuten Suomi, Keniakin on täynnä tarinoita, jotka ovat epäharmoniassa ja ristiriidassa toistensa kanssa. Yhteen juttuun on mahdotonta mahduttaa sitä “oikeaa” Afrikkaa. Ja mikä se edes on?

Mietitään asiaa pienoismuodossa: Millainen on oikea Nairobi, kotikaupunkini?

Nairobi on sähköllä ajavia taksipalveluita, sormenjälkitunnistimella toimiva kuntosalikortti, mobiilimaksun päämaja. Se on endeemistä korruptiota, kuten se on Twitterissä korruptiota kovaan ääneen kritisoivaa ja ironisoivaa kansaa.

Täällä on Itä-Afrikan suurin ostoskeskus, jonka prameus saa Suomen kauppakeskukset kalpenemaan. Täällä on Afrikan suurin kaupunkislummi Kibera joka vilisee rottia, mutta jossa myös valitetaan lapsien liiasta kännykänkäytöstä.

Nairobi on chapatileipiä kadunvarressa paistava mama, joka tienaa joitakin euroja päivässä. Samoin se on sometähtiä viliseviä yökerhoja, joissa drinkki maksaa 15 euroa.

Se on kansallispuistoa leijonineen ja kirahveineen. Se on tanssia ja iloa, kyyneliä ja kipua, pikkurötöstelyä ja holtitonta liikennettä. Huikeita huippuravintoloita ja amerikkalaisia pikaruokaloita. Se on värikästä kulttuuria ja elävää kaupankäyntiä.

Se on pilvenpiirtäjiä ja hökkeleitä. Kerjääviä lapsia kadunvarressa ja heidän ikätovereitaan, jotka käyvät kallista huippukoulua.

Se on poltettujen roskien haju, joka sekoittuu jakarandapuista satavien violettien kukkien hentoon hunajaiseen tuoksuun. Se on siriseviä sirkkoja, roskakasoja noukkivia afrikanmarabuita ja auringonlaskussa pahaenteisesti huutavia keltanokkaisia haarahaukkoja.

Nairobi on täynnä suuria kontrasteja ja kaikkea siitä välistä.

Ja se on vain häviävän pieni osa sitä oikeaa Afrikkaa.

Muutama vuosi sitten kaksi suomalaismiestä oli työmatkalla New Yorkissa. Toisella heistä oli ongelmia kalsareiden kanssa, sillä ne hiersivät ikävästi. Yhtenä iltana mies päätyi erään baarin naistenvessaan rasvaamaan hiertymiään. Syntyi idea yrityksestä: valmistetaan alushousuja kuidusta, joka ei hierrä.

Baarista matkaan tarttui myös firman nimi, The other danish guy, koska baarin tarjoilija luuli miehiä tanskalaisiksi.

The other danish guy -kalsariyrityksen kertomus on omaperäinen, mutta muutkin yritykset pyrkivät erottautumaan joukosta kertomalla tarinan yrityksen takaa.

– Yritystarinoista on puhuttu aina, mutta jotenkin tuntuu, että viiden viimeisen vuoden aikana tarinoista puhuminen on korostunut. Brändi on moniulotteinen asia, mutta tällä hetkellä tarinaa korostetaan, kertoo The other danish guyn perustaja ja toimitusjohtaja Tommi Lähde.

Aitojen tarinoiden joukossa voi olla keksittyjä

Brändejä ja markkinointia tutkinut yliopistonlehtori Ulla Hakala Turun yliopistosta on huomannut, että tarinallisuus yritysten takana on lisääntynyt selvästi. Kuluttajat vaativat läpinäkyvyyttä, koska tuotteisiin suhtaudutaan entistä kriittisemmin.

– Lähes poikkeuksetta yritysten nettisivuilta löytyy jonkinlainen tarina. Monesti se voi olla hyvin henkilöitynyt tai sitten tarina kertoo yrityksen synnystä, hän kertoo.

Tarinoilla yritykset haluavat inhimillistää brändiään sekä tuoda palvelua tai tuotetta lähemmäs asiakasta. Hakalan mukaan asiakas voidaan hyvässä tapauksessa saada jopa osaksi tarinaa.

Miten kukaan voisi koskaan luottaa meihin, jos yrittäisimme vaan keksiä jotain. Ilman luottamusta ei ole brändiä. Tommi Lähde

Kaikilla yrityksillä ei välttämättä ole sen kummempaa tarinaa, mutta jokainen kuitenkin haluaa pysyä trendin aallonharjalla.

Hakala toteaa, että jotkut yritykset saattavat keksiä tarinan, jos sitä ei omasta takaa ole. Tarinan rakentaminen on Hakalan mukaan sallittua niin kauan, kun ei väitetä mitään, mikä ei pitäisi paikkansa, tai varasteta kilpailijan ideaa.

– On syntynyt uusi teollisuuden haara, joka auttaa brändejä kertomaan tarinoita. Kaikilla tarinaa ei ole. Jos tarina keksitään, siitä tulee ulkoinen kuori, jolla ei ole sisältöä, Tommi Lähde toteaa.

Hänen The other danish guy -yrityksensä nettisivuilta syntytarina löytyy stand upin keinoin videomuodossa kerrottuna.

– Miten kukaan voisi koskaan luottaa meihin, jos yrittäisimme vain keksiä jotain. Ilman luottamusta ei ole brändiä, brändikonsulttina aiemmin toiminut Lähde korostaa.

Paikkoja, rakennuksia ja jopa työnantajia brändätään

Bränditutkija Ulla Hakalan mukaan brändäyksen kausi on ollut Suomessa nopeaa. 80-luvulla alettiin laajamittaisesti puhua kuluttajatuotteiden brändäyksestä. Myös brändäyksen kohteet ovat lisääntyneet.

Nykyään brändätään paikkoja, kuten kaupunkeja, alueita, maita ja jopa maanosia. Myös rakennuksia voidaan brändätä.

Loppukädessä asiakkaat määrittävät, onko jokin brändi vai ei. Ulla Hakala

– Esimerkiksi Guggenheimin museo on jo itsessään brändi. Myös Suomi-kuvan luomiseen ja vahvistamiseen valittiin aikanaan työryhmä, Hakala muistelee.

Perinteisesti brändi mielletään nimen, logon, symbolin ja sloganin kokonaisuudeksi, joka yksilöi brändäyksen kohteen. Sen lisäksi kulttuuri ja arvot luovat brändiä.

– Viime kädessä asiakkaat määrittävät, onko jokin brändi vai ei. Alan kirjallisuudessa on esitetty, että on oltava vähintään kymmenen vuotta markkinoilla, ennen kuin voidaan puhua brändistä. Digitaalisuus on tosin lyhentänyt aikajännettä, Hakala kertoo.

Sekä Ulla Hakala että Tommi Lähde ovat huomanneet henkilöbrändäyksen lisääntyneen.

– Nykyään puhutaan paljon siitä, että meidän jokaisen pitäisi brändätä itsemme. Jos emme tee sitä, mielikuva muodostuu joka tapauksessa. Se on esimerkiksi työmarkkinoilla tärkeää, Hakala kertoo.

Hakalan mukaan uutena brändäyksen osa-alueena on työnantajabrändäys. Etenkin niillä aloilla, joilla työntekijöistä on kilpailua tai pulaa, työnantajat pyrkivät luomaan brändin ja sitä kautta varmistamaan parhaimpien osaajien saannin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kaikkia työntekijöitä ei voi vaatia ottamaan rokotusta. Sosiaali- ja terveysministeriö esittää tartuntatautilakiin tarkennusta, joka täsmentäisi rokotussuojaan liittyviä kysymyksiä esimerkiksi sairaaloissa.

Kun tartuntatautilain uusi rokotepykälä tuli maaliskuussa voimaan, sairaalat tulkitsivat sitä paikoin hyvinkin tiukasti. Esimerkiksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa kaikilta hoitohenkilöstöön kuuluvilta vaadittiin influenssarokotus.

Jos hoitaja kieltäytyi rokotuksesta muusta kuin lääketieteellisestä syystä, hän sai siitä varoituksen. Lisäksi KYSissä vaadittiin hoitajia esittämään työterveyshoitajan todistus rokotussuojastaan.

Nyt lausuntokierrokselle lähteneen lakiesityksen mukaan rokotuksen ottaminen tulisi olla vapaaehtoista. Lisäksi työntekijän oman ilmoituksen tulisi olla riittävä todistus rokotesuojasta. Se on terveystieto, jota työnantajalla ei ole oikeutta saada ilman työntekijän suostumusta.

– Meillä ei ole pakkorokotuslakia eikä kenenkään ole pakko ottaa rokotusta. Totta kai toivomme, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt tietävät ja tuntevat rokottamisen hyödyt, sanoo lääkintöneuvos Anni Virolainen-Julkunen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

– On ollut taloja, joissa on hyvässä yhteisymmärryksessä parannettu rokotuskattavuutta ja potilasturvallisuutta – ja toisia, joissa on ollut nokkapokkaa. Toivomme, että asia menisi hyvässä yhteisymmärryksessä.

KYS vaihtoi jo varoitukset kakkukahveihin

Ministeriön linjaus on hyvä uutinen ainakin sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn luottamusmiehelle Kuopiossa. KYSin luottamusmies Hilkka Kontiainen jätti keväällä työnantajansa rokotelinjasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Hänen mielestään hoitohenkilöstö oli KYSissä eriarvoisessa asemassa muuhun Suomeen nähden.

– Minäkin suosittelen, että kaikki potilastyötä tekevät ottavat rokotteen. Mutta meillä on psykiatrian klinikan kaltaisia toimintoja, joissa hoitajat tekevät työtä fyysisesti perusterveiden ihmisten kanssa. Sellaisissa kannattaa oikeasti harkita, tarvitaanko 100 prosentin kattavuutta, Kontiainen sanoo.

KYS ehti lieventää kovaa rokotuslinjaansa jo syksyllä, ennen kuin tieto uudesta lakiesityksestä tuli. Varoituksia tai muita sanktioita ei enää tule, vaikka rokotetta ei hankkisi. Lisäksi erillisiä todistuksia ei tarvitse toimittaa esimiehille, vaan työntekijän oma ilmoitus riittää.

– Jos työntekijä ei ota rokotusta ilman terveydellistä syytä, käydään hänen kanssaan keskustelu ja kartoitetaan, voiko hän työskennellä omassa tehtävässään vai löytyykö hänelle toisia tehtäviä influenssakauden ajaksi, KYSin henkilöstö- ja hallintojohtaja Janne Niemeläinen kertoo.

KYS on myös ryhtynyt palkitsemaan työntekijöitä rokotteen hankkimisesta. Kun työntekijä merkitsee itse rokotustiedon järjestelmään, hän saa palkkioksi lounaslipun. Ja jos yksikön kaikki työntekijät on rokotettu, heidät palkitaan kakkukahveilla.

Sosiaali- ja terveysministeriön lakiesityksestä uutisoi ensimmäisenä Kuntalehti.

Lue myös: Sanna Ukkolan kolumni: Kun hoitaja rokotekapinaan läksi

Ammattijärjestö JHL syyttää työnantajapuolta jäsentensä uhkailusta Satakunnassa. JHL vastustaa maanantain ja tiistain poliittisella lakollaan hallituksen suunnitelmaa helpottaa irtisanomista pienissä yrityksissä.

JHL:n Satakunnan alueen toimitsija Outi Kortelainen sanoo, että uhkailua on harjoittanut yksi työnantaja, mutta tarkemmin hän ei työnantajaa yksilöi. Satakunnassa lakko koskee Porin ja Rauman kaupunkia sekä pieneltä osin Satakunnan sairaanhoitopiiriä.

– Jotkut jäsenet ovat eronneet liitosta uhkailun takia. On syntynyt pelon ilmapiiri, Kortelainen sanoo.

Porin kaupunki kiistää

JHL:n Porin yhteisjärjestön pääluottamusmies Satu Joensuu kertoo, että uhkailua on kohdistettu työntekijöihin ainakin Porissa.

Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen hämmästelee tietoa. Hänen mukaansa kaupunki ei hyväksy työntekijöiden painostamista.

Myös Rauman kaupunki kiistää uhkailun.

Aluetoimitsija Outi Kortelainen sanoo, että JHL aikoo kirjelmöidä työnantajaa tilanteesta.

– Emme hyväksy tämänkaltaista toimintaa. Uhkailu ei kuulu normaaliin työmarkkinatoimintaan.

Ryanairin lentokoneessa sattui perjantaina rasistinen välikohtaus, joka leviää sosiaalisessa mediassa.

Facebookissa yli 1,8 miljoonaa katselukertaa keränneellä videolla on nähtävissä, kuinka mies raivoaa alatyylisesti tummaihoiselle naiselle.

77-vuotiaan naisen tyttären mukaan välikohtaus sai alkunsa, kun hänen nivelreumasta kärsivältä äidiltään kesti hetken aikaa siirtyä, jotta mies pääsisi omalle istumapaikalleen.

Videon kuvannut matkustaja David Lawrence kuvaili BBC:lle miehen olleen erittäin äänekäs ja aggressiivinen.

Miestä ei poistettu koneesta käytöksensä takia, jonka vuoksi lentoyhtiö on saanut kritiikkiä osakseen.

Lentoyhtiö kommentoi BBC:lle ryhtyvänsä asiassa toimepiteisiin, ja Britannian poliisi on ilmoittanut tutkivansa tapausta.

Lentokone oli matkalla Barcelonasta Lontooseen.

Aiheesta muualla:

Man launches into racist rant on Ryanair plane -- but keeps his seat

Merimakkaralajeja tunnetaan noin 1 250, ja ne elävät pääosin trooppisilla merialueilla.

Australian ympäristöministeriön alainen Antarktinen osasto julkaisi sunnuntaina kuvaa syvällä elävästä merimakkaralajista, jonka tieteellinen nimi on Enypniastes eximia. Sillä on ihan puolivirallinen lempinimikin, "päätön kanahirvio" – jolta se kieltämättä näyttää.

Aiemmin tästä harvinaisesta lajista on saatu kuvia ainoastaan Meksikonlahdella. Nyt tutkijat törmäsivät merimakkaraan Eteläiseltä jäämerellä, Itä-Etelämantereen läheisyydessä.

Kuvaamisessa käytettiin vedenalaista kameraa, joka on kehitetty hammaskalan kaupallista pitkäsiimakalastusta varten. Hammaskalat voivat kasvaa yli parimetrisiksi, joten siimojen pitää olla vahvoja.

– Osa kuvaamastamme materiaalista on henkeäsalpaavaa, näemme kuvissa lajeja, joita emme ole ennen nähneet täällä päin maailmaa, sanoi Antarktisen osaston ohjelmajohtaja, tohtori Dirk Welsford.

Kuten muutkin merimakkarat, Enypniastes eximia viihtyy enimmäkseen pohjassa, siivilöiden pohjasedimentin pinnalta planktonia ruuaksi. Välillä se kuitenkin ui, varsinkin jos läheisyydessä on jokin peto. Koska merimakkaroilla ei ole varsinaisia aivoja, sen liikkuminen on epämääräistä. Hermot sillä kyllä on, ja ne reagoivat kosketukseen ja valoon.

Australialaisten saamaa kuvamateriaalia esitellään Hobartissa tänään alkavassa Antarktiksen merieläimistön suojelua käsittelevässä kokouksessa.

Saudi-arabialainen toimittaja ja toisinajattelija Jamal Khashoggi meni 2. lokakuuta Saudi-Arabian Istanbulin-konsulaattiin. Tarkoituksena oli hankkia paperit, joilla hänen piti mennä seuraavana päivänä naimisiin turkkilaisen morsiamensa kanssa.

Khashoggi ei kuitenkaan koskaan tullut konsulaatista ulos, minkä ulkopuolella odottanut morsian, Hatice Cengiz, saattoi todistaa .

Turkki väitti pian, että Saudi-Arabia oli lähettänyt konsulaattiin 15-henkisen ryhmän, joka murhasi ja paloitteli Khashoggin, ja salakuljetti ruumiin jäänteet ulos konsulaatista.

Saudi-Arabian ulkoministeri Abdel al-Jubeir myönsi sunnuntaina, että Khashoggi oli murhattu ja murha oli virhe. Murhan yksityiskohdat ovat ulkoministerin mukaan epäselvät, mutta ne selvitetään.

Uutiskanava CNN:n haastattelema, nimettömänä esiintyvä turkkilainen viranomainen väittää nyt, että saudien konsulaattiin lähettämän 15-henkisen ryhmän jäsenistä yksi, Mustafa al-Madani -niminen mies pukeutui surman jälkeen Khashoggin vaatteisiin ja liikuskeli eri puolilla Istanbulia, jotta valvontakameroihin tallentuisi kuvia "elävästä" Khashoggista.

CNN sai haltuunsa Turkin hallituksen selvityksissään löytämiä videoita, joissa al-Madanin nähdään ilmeisesti poistuvan konsulaatin takaovesta, yllään Khashoggin vaatteet, tekoparta ja silmälasit.

Toisessa videossa al-Madani – edelleen valeasussa – liikkuu turkkilaislähteen mukaan Istanbulin Sinisen moskeijan luona.

Harjavallassa on sattunut erikoinen liikenneonnettomuus Kokemäenjoen ylittävällä sillalla.

Silminnäkijän mukaan kevarilla keulinut nuorukainen menetti ajoneuvonsa hallinnan ja lensi yli sillan kaiteen joen rantaan ja ainakin osittain jokeen. Pyörä jatkoi matkaa vielä kymmeniä metrejä

Pojan kaverit saivat pojan pelastettua joesta eikä hän ehtinyt olla joessa kuin pari minuuttia. Pelastuslaitos kuljetti pojan sairaalaan.