Suomen kielen asiantuntijoiden näkemys äidinkielen aseman elinkyvystä on muuttunut. Suomen kielen lautakunta on julkaissut poikkeuksellisen vetoomuksen, jossa ollaan vakavasti huolissaan näivettymisestä ilman vastatoimia.

Asiantuntijoiden mukaan suomen kieli ei ole uhanalainen, mutta sen käyttömahdollisuuksien kaventumisen myötä sen asema heikkenee väistämättä yleiskielenä. Lautakunnan näkemyksen mukaan suomen kielen rappio etenee yhä nopeammin.

Englannin valta-asema erityisesti internetissä uhkaa lautakunnan mukaan jakaa kielenkäyttäjät eriarvoiseen asemaan.

Merkkeinä aseman heikkenemisestä lautakunta näkee muun muassa sen, että virkamiestasollakin kyseenalaistetaan äidinkielen ylioppilaskokeen välttämättömyys. Myös asiakaspalvelun saaminen suomen kielellä suomalaisissa yrityksessä ei ole enää itsestään selvää.

– Käyttöalan yhä nopeampi kaventuminen uhkaa mitätöidä kahden vuosisadan mittaisen määrätietoisen työn, jolla on luotu suomen kielelle asema yhteiskunnan kaikilla aloilla käytettynä ja toimivana kielenä, lautakunta tiivistää tiedotteessa tilanteen merkittävyyttä.

Lautakunta on huolissaan myös toisen kansalliskielen, ruotsin aseman käytön kapenemisesta.

Erityishuomio tieteen suomen kielen asemaan

Kieliammattilaiset patistavat päättäjiä nopeasti vastatoimiin. He muistuttavat päättäjiä, että on kulunut jo lähes kymmenen vuotta siitä, kun Kotimaisten kielten keskus (Kotus) kiinnitti asiaan huomiota. Sekä lautakunta että Kotus ehdottavat laajaa toimintaohjelmaa, joilla estettäisiin näkyvissä oleva väistämätön kehitys.

Haluammeko edelleen pitää kiinni äidinkielestämme vai olemmeko valmiit luopumaan siitä toisen kielen hyväksi? Suomen kielen lautakunta

Lautakunnan mukaan suomen kielen asemaan pitää kiinnittää erityistä huomiota tieteessä ja turvattava sen käyttö myös uusilla tieteen aloilla. Lautakunta korostaa äidinkielen roolia ymmärtämisen ja tiedon tuottamisen välineenä. Tällä turvataan myös tietotyön huippusuoritusten edellytyksiä.

Kielenopetus on vetoomuksen mukaan keskeinen osa myös kotoutumisessa. Maahanmuuton myötä tähän tulisi reagoida nykyistä merkittävästi tehokkaammalla kotouttamis- ja varsinkin kielikoulutuksella. Oma äidinkieli ja sen oppiminen tukevat tehokkaasti kaikkea oppimista.

Lautakunnan mukaan tilanne on niin huolestuttava, että Suomessa ollaan kohta tilanteessa, jossa pitää tehdä päätös äidinkielen ainakin osittaisesta luopumisesta.

– Haluammeko edelleen pitää kiinni äidinkielestämme vai olemmeko valmiit luopumaan siitä toisen kielen hyväksi – ensin vain joillakin elämän osa-alueilla, mutta vähitellen yhä kattavammin?

Kieliasiantuntijoiden käsitys rappiosta on muuttunut. Aikaisemmin on katsottu, että runsaskin lainavaikutus pikemmin sopeuttaa kieltä muuttuvaan toimintaympäristöön kuin näivettää sitä.

Kulttuuriministeri lupaa tarttua ehdotukseen

Kulttuuriministeri Sampo Terhon (sin.) mielestä suomen kielen lautakunnan varoitus on syytä ottaa äärimmäisen vakavasti. Terho lupaa edistää lautakunnan vaatimaa kansallista kielipoliittista ohjelmaa.

– Tartun tähän ehdotukseen mieluusti, ja otan ensi tilassa asian esille hallituskumppaneiden kesken, Terho sanoo.

Terhon mukaan kielipoliittisessa ohjelmassa on huomioitava suomen kielen asema esimerkiksi taiteen, kulttuurin ja kaupankäynnin kielenä kuin myös käyttökielenä.

– Tärkein asia on asenne. Se, että arvostamme omia kansalliskieliämme, jotka ovat keskeinen osa identiteettiämme ja kulttuuriamme, meidän ainutlaatuisuuttamme, Terho sanoo.

Lue myös:

Suomi on myös tieteen kieli – Haluammeko, että suomen kieli kutistuu arkielämän kieleksi, jolla ei voida keskustella tieteen sisällöistä?

Juttua täydennetty 26.10. klo 17.15 ministeri Sampo Terhon kommenteilla.

Mika Aholan puoliso Marika Lodvonen kiersi mukana endurokisoissa maailmaa yli kymmenen vuotta.

– Meillä oli aika selkeä työnjako: Mika hoiti ajamiseen liittyvät asiat ja minä kaiken muun. Pesin pyykit, laittelin ajokamat, hoidin ruokapuolen, paperiasiat, matkustusasiat ja Mika sai keskittyä ajamiseen sataprosenttisesti.

Ahola oli oman tiensä kulkija, joka rakasti pyöräänsä. Kaikki piti tehdä niin täydellisesti kuin mahdollista, aina, kaikessa.

– Kilpailuissa Mika halusi tietää missä mennään tuloksissa, niin minä kellottelin kuskien aikoja ja pystyin kertomaan, että nyt häviät tuolla osuudella. Seuraavalla kierroksella hän pystyi miettimään, mitä tekee väärin ja parantamaan ajoa.

Kun elämä kulkee hotellista toiseen, se on raskasta, mutta antaa myös paljon, Lodvonen kertoo.

– Hirveä määrä ystäviä ympäri maailmaa ja niin paljon kokemuksia, että ihan käsittämätöntä. Asuimme ensimmäiset kuusi, seitsemän vuotta Italiassa ja sen jälkeen Espanjassa. Hämeenlinnassa tuli vietettyä ehkä kuukausi vuodesta.

Ahola eli ja ajoi täysillä

Legendaarisen Päijänneajon voittoon Ahola ajoi ennätykselliset kuusi kertaa, ensimmäisen kerran jo vuonna 1993. Ensimmäistä maailmanmestaruutta piti kuitenkin odottaa vuoteen 2007 saakka. Ahola on vanhin maailmanmestaruuden saavuttanut kuljettaja eikä palo vuosien varrella vähentynyt. Kuudes maailmanmestaruus oli tavoitteena. Puolisolle jäi kiitollisuus upeasta yhteisestä elämästä.

– Hän eli jokaisen päivän kyllä niin täysillä ettei mitään rajaa. Ehti näkemään itsekin tosi paljon.

Ahola menehtyi harjoituksissa sattuneen onnettomuuden jälkiseurauksena tammikuussa 2012. Moninkertaisen maailmanmestarin perintö elää edelleen suomalaisessa moottoriurheilussa. Mika Aholan nimeä kantava muistorahasto tukee lupaavia nuoria endurokuskeja kohti maailmanmainetta.

– Siihen tarvitaan nuoria, jotka ovat valmiita tekemään töitä. Pitää pystyä lähtemään helmikuussa Etelä-Eurooppaan treenaamaan, se vaatii uhrauksia. Halu ja tahto pitää lähteä itsestä, muistuttaa Marika Lodvonen.

"Näyttää olevan ihan Mikan näköinenkin"

Muistomerkin paljastustilaisuuteen kokoontui reilut satakunta ihmistä harmaaseen lokakuun iltapäivään. Mika Aholan äiti Pirjo Ahola on ilahtunut poikansa saamasta muistomerkistä.

– Tuntuu mukavalta ja patsas näyttää olevan ihan Mikan näköinenkin. Mikalle näin jälkikäteen ajatellen tosi suuri kunnianosoitus.

Äidin kertoman mukaan Mika Ahola oli aina kaikesta innostunut, kaikki ihmiset huomioon ottava ja tasapuolisesti kohteleva. Vastapainoa ajamiselle löytyi kalastamisesta.

– Kalastus ja sukeltaminen ja musiikki kiinnostivat häntä, mielenkiintoa riitti moneen asiaan. Joka hetken Mika eli ihan täysillä. Enduro oli hänelle intohimo.

Mikä on äidin mielestä Mika Aholan antama perintö nuorille suomalaiskuljettajille?

– Kyllä ne siivet kantaa, jos uskoo tarpeeksi omaan unelmaansa ja tekee töitä sen eteen, sitähän se vaatii. Mika oli tosi kova tekemään työtä, pyörän säätämistä riitti, ja hän harjoitteli tosi paljon. Ilmaiseksi ei tullut mikään, se oli kovan työn takana.

Lujuutta ja sitkeyttä

Hämeenlinnan moottorikerhon entinen puheenjohtaja Juha Tuomi oli patsastoimikunnassa yhdessä idean isän Erkki Kuparisen ja kivimies Mika Kailan kanssa. Patsaan julkistamistilaisuudessa mieli oli tyytyväinen.

– Se oli pitkä ja kivinen tie ja kesti vähän yli viisi vuotta ideasta tähän hetkeen. Tällaiselle enduro-maailmanmestarille kuin Mika Ahola se on oikeus ja kohtuus, että häntä muistetaan jollain tavalla.

Hämeenlinnan Areenalle ulko-oven viereen pystytetty muistomerkki kertoo viisinkertaisen maailmanmestarin periksiantamattomuudesta. Tuomen mukaan patsas kuvaa suomalaista lujuutta ja sitkeyttä. Niitä löytyi Mika Aholasta.

– Urheilijana hän oli tinkimätön, kova reenaamaan ja perfektionisti. Kaiken piti olla tip top silloin, kun ajetaan. Kaikki muu unohtui, Tuomi tiivistää.

Asuntosijoittamisen ammattilainen Timo Metsola sanoo suoraan sen, mistä taloyhtiölainoissa ja tonttirahastoissa on kysymys:

– Näillä kaikilla pyritään siihen, että asunto tulee ostajalle kalliimmaksi ilman, että hän sitä huomaa tai ymmärtää. Näistä elementeistä jokaisen tarkoitus on hämärtää asunnon todellisen kokonaishinnan kalleutta, Timo Metsola sanoo.

Se on kova väite.

Metsola on Vuokraturva Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Hän on tullut tunnetuksi värikkäänä ja kantaaottavana keskustelijana. Hän muun muassa pitää uusien kerrostaloasuntojen myynnissä yleistynyttä suurta yhtiölainaosuutta venäläisenä rulettina, joka uhkaa romuttaa asunto-osakeyhtiöiden vakaan luottoaseman.

Nyt uutena elementtinä ovat tulleet tonttirahastot, jotka ostavat uusien kerrostalojen tontteja ja vuokraavat ne taloyhtiöille.

Taloyhtiö nurin tonttivuokran vuoksi

Saadakseen tietää huoneiston kokonaishinnan, pitää ostajan laskea velattoman hinnan päälle huoneiston osuus tonttivelasta. Tätä tuskin kukaan tavallinen asunnonostaja tekee.

Kokonaishinnan lisäksi asumiskulut voivat nousta yllättävän suuriksi muutamassa vuodessa, jos maksettavana on sekä taloyhtiölaina että joka vuosi kallistuva tonttivastike.

Laki suojaa tontin omistajaa vuokrarästeiltä, mutta huoneiston omistaja voi jopa menettää asuntonsa taloyhtiön konkursissa.

Näin on käynyt Lahdessa, jossa taloyhtiö haettiin konkurssiin 530 000 euron vuokrasaatavan vuoksi, kertoo Rakennuslehti 24. elokuuta. Tonttivuokra nousi tontin omistajavaihdoksen jälkeen yli 7 euroon asuinneliöltä, ja nousee edelleen. Taloyhtiöllä ei ollut tähän varaa. Yhtiö meni nurin.

Taloyhtiön omistaja Nuorisosäätiö valmistelee parhaillaan tutkintapyyntöjä asiasta, vahvistaa toimitusjohtaja Kimmo Pihlman Ylelle. Asunto-osakeyhtiön konkurssi liittyy osaltaan Nuorisosäätiön epäiltyihin väärinkäytöksiin, jotka ovat oma laaja kokonaisuutensa.

Rakennuslehti kertoo myös tapauksesta, jossa Vantaalla sijaitsevan talon tonttivuokra nousee kuudessa vuodessa yhteensä vähintään 17,5 prosenttia.

Molemmat tontit omistaa suuri kansainvälinen kiinteistörahasto NREP, joka ei kerro maanvuokrasopimusten yksityiskohtia julkisuuteen. Johtaja Petri Valkaman mukaan ne noudattavat yleistä markkinakäytäntöä.

– Normaali käytäntömme on, että ensimmäisinä vuosina pidämme vuokran alhaisena ja nostamme sitä vähitellen kohti markkinatasoa. Vuokran lopullinen taso perustuu meillä tontin hintaan ja edellyttämäämme tuottoprosenttiin, Valkama kertoo sähköpostitse Ylelle.

Ongelmia tonttirahastojen kanssa on toistaiseksi ollut Suomessa vain muutama, mutta riski on olemassa, sanovat asiantuntijat.

Jutun lopussa sijoitusjohtaja Juho Pajarin asunnonostajan muistilista.

"Ostajaa voidaan vetää nenästä"

On harvinaista, että tavallinen asunnonostaja lukisi tontinvuokrasopimuksen kunnolla läpi - ja ymmärtäisi sen.

Tonttiosuuden lunastamiseen ja vuokrankorotuksiin liittyviä asioita käsitellään uuden asunnon kauppaa hierottaessa usein lähinnä otsikkotasolla, yksityiskohtiin menemättä.

– Tämä valitettavasti mahdollistaa sen, että osassa sopimuksista tontinvuokran korotusehdot ja lunastushinta voivat olla kohtuuttomat. Suomeksi sanottuna ostajaa voidaan siis vetää nenästä, Timo Metsola sanoo.

Metsolan mukaan tällä voi olla vaikutusta koko taloyhtiön maineeseen ja sitä kautta asuntojen hintoihin.

– Kun samoihin taloyhtiöihin yhdistyy myös todella suuria yhtiölainoja, uutena ostetun ja käytetyksi muuttuneen asunnon myyminen eteenpäin muutamien vuosien kuluttua voi olla hankalampaa kuin nyt tulee ajatelleeksi.

Miljardin euron markkina

Kuvio toimii tyypillisesti niin, että rakennusliike ostaa kerrostaloa varten tontin ja myy sen tonttirahastolle, joka toimii sijoittajilta saadulla rahalla. Rakennusliikkeen pääomaa ei sitoudu tonttiin ja kustannukset rajoittuvat rakennusaikaiseen tonttivuokraan.

Sijoittajille tonttirahasto tarjoaa varmaa ja pitkäaikaista, arviolta noin 5-6 prosentin vuotuista tuottoa sijoitetulle pääomalle. Miinuskorkojen aikana tuottoa voi pitää varsin hyvänä. Sijoittajan pääoma on turvattu, koska vakuutena on tontilla sijaitseva rakennus.

Tonttirahastokonseptin kehitti ja otti ensimmäisenä käyttöönsä asuntorahoittamiseen erikoistunut Hypoteekkiyhdistys vuonna 2005. Rahastoa tarjotaan lähinnä insituutioille, kuten eläkeyhtiöille. Hypo sai toimia ilman sanottavaa kilpailua tasan kymmenen vuotta.

Muutos tapahtui vuonna 2015 kun eri tavoin toimivia tonttirahastoja alettiin tarjota myös yksityisille sijoittajille. Rahastoja on ilmaantunut sen jälkeen koko ajan lisää niiden tarjoaman vakaan tuoton vuoksi.

Suomen Hypoteekkiyhdistyksen (Hypo) sijoitusjohtajan Juho Pajarin mukaan kilpailu tonttimarkkinoilla on saanut myös huolestuttavia piirteitä.

– Ongelma on se, että kun kilpailu aukeaa, niin menee sellaiset viitisen vuotta ennen kuin nähdään, että mihin se johti.

Tonttirahastojen omistamien tonttien määrästä ei ole tutkittua tietoa, mutta Pajari arvioi suuruusluokaksi tällä hetkellä noin miljardi euroa. Tontteina se tekee noin 600 - 800 kerrostalotonttia, joissa on karkeasti arvioituna 30 000 - 40 000 huoneistoa.

Kohtuutonkin sopimus voi sitoa 100 vuodeksi

Suurin osa rahastoista tyytyy maltilliseen elinkustannusindeksiin sidottuun vuokrankorotukseen ja lunastettavaan tonttiin, mutta osa rahastoista hakee parempaa tuottoa kiinteillä korotuksilla.

Vuokraa voidaan ensimmäisten vuosien aikana korottaa jopa kaksi kertaa vuodessa.

Tonttivuokrasopimuksia on tehty jopa 100 vuoden mittaisiksi ilman lunastusmahdollisuutta. Taloyhtiöllä ei ole mahdollisuutta irtautua huonostakaan sopimuksesta.

Rahasto voi myös olla määräaikainen, jolloin tontti myydään eteenpäin sopimuskauden jälkeen. Taloyhtiöllä ei ole mahdollisuutta estää tontin myyntiä talon alta, jos siitä ei ole erikseen sovittu maanvuokrasopimuksessa.

Erilaisten tonttirahastomallien suurimmista riskeistä ei ole vielä käyty avointa keskustelua riittävästi Hypon sijoitusjohtaja Juho Pajari

– Uusi omistaja saattaa hyödyntää sopimusehtojen sallimia tontinvuokran tai lunastushinnan korotuksia aggressiivisemmin kuin alkuperäinen kenties maineeltaan toisenlainen tonttisijoittaja. Siinä mielessä tontin omistajan vaihtuminen voi olla riski, Timo Metsola arvioi.

Hypon tonttikonseptissa laaditaan maanvuokrasopimuksen lisäksi myös kiinteistökaupan esisopimus, jossa maanomistaja on sitoutunut myymään tontin määräosissa vuokra-ajan kuluessa vain asunto-osakeyhtiölle.

Sijoitusjohtaja Juho Pajarin mukaan Hypon konseptissa asunnonostaja tietää alusta alkaen tonttinsa ostohinnan ja vuosivuokran eikä yllätyksiä ole luvassa.

– Mukana ei ole piilokuluja tai ennalta sovittuja, kiinteitä arvonnousuja. Yksittäiset osakkeenomistajat tai taloyhtiö voivat myös lunastaa kesken vuokra-ajan, pääasiassa vuosittain, tontin itselleen, Juho Pajari kertoo.

Pajarin mukaan tarkkaavaisuutta tarvitaan sekä kuluttajilta että rahoittajilta.

– Voi olla, että erilaisten tonttirahastomallien suurimmista riskeistä ei ole vielä käyty avointa keskustelua riittävästi, Pajari sanoo.

"Voi olla viisasta jättää kauppa tekemättä"

Asunnonostajan ainoa tapa varmistaa selustansa on lukea maanvuokrasopimus - ja ymmärtää se. Hyvin tehty maanvuokrasopimus ottaa huomioon myös huoneistojen omistajat ja suojaa ylisuurilta vuokrilta myös mahdollisen omistajanvaihdoksen jälkeen.

– Ostajalla on oikeus nähdä tontin vuokrasopimus ja saada myyjältä tietoa vuokraehdoista. Mikäli ehdot ovat epäselvät tai vaikuttavat kohtuuttomilta, voi olla viisasta jättää kauppa tekemättä, Helsingin OP-kiinteistökeskuksen toimitusjohtaja Päivi Jääskeläinen kertoo Ylelle sähköpostitse.

Jääskeläisen mukaan tonttirahaston omistamasta tontista kannattaa varmistaa, että vuokraehdoissa on vähintään lunastusoikeus ennalta sovituin ehdoin ja sovitulla aikavälillä.

– Kuluttajan ei kannata ostaa asuntoa, mikäli tonttirahaston vuokrasopimus on ylipitkä, jopa 100 vuotta, eikä sopimuksessa ole lunastusmahdollisuutta vuokra-aikana, Päivi Jääskeläinen kertoo.

Jääskeläisen mukaan rahoittajapankille riski voi tulla silloin, jos tontti on lähtökohtaisesti hinnoiteltu väärin ja vuokra liian kallis. Se voi alentaa varsinaisen rakennuksen arvoa ja johtaa sekä asunto-osakeyhtiön että yksittäisen asiakkaan maksuongelmiin.

Asunnonostajan muistilista - mitkä asiat on hyvä tarkistaa ennen ostopäätöstä

Kuluttajan on joskus vaikea pysyä perässä asuntomarkkinoiden muutosvauhdissa. Hypon sijoitusjohtaja Juho Pajari antaa asunnonostajalle kolme neuvoa:

1. Tarkista, että vuokratontti on lunastettavissa omaksi. Se taklaa pitkälti muut riskit.
2. Tarkista, onko vuokratontin lunastushinta ja vuosivuokra sidottu elinkustannusindeksiin. Kiinteät prosenttikorotukset tai muut korotusperusteet voivat tuottaa ikävän yllätyksen muutaman vuoden kuluttua.
3. Ota selvää, onko maanomistaja pitkäjänteinen toimija. Määräaikainen tonttirahasto voi olla riski, koska tontti on myytävä määräajan jälkeen, usein 7-10 vuoden kuluttua.

Poliisi on pidättänyt miehen liittyen räjähdepakettien lähettämiseen Yhdysvalloissa. Pidätetty on liittovaltion poliisin FBI:n hallussa. Pidätetty on 56-vuotias, ja hänellä on rikostaustaa.

Mies otettiin kiinni perjantainaamuna autotarvikeliikkeen parkkipaikalla Floridassa, lähellä Fort Lauderdalea. Myös lisää pidätyksiä voi olla luvassa, kertovat viranomaiset.

New York Times -lehden mukaan pidätetty on rekisteröitynyt republikaani, ja tällä on pitkähkö rikosrekisteri. Rikosrekisteri sisältää muun muassa huume- ja petossyyteitä. Miestä on syytetty myös pommiuhkauksesta. Rekisterin mukaan viimeisin pidätys on vuodelta 2015. Mies on syntynyt New Yorkissa.

Suorassa lähetyksessä puhunut Yhdysvaltain presidentti Donald Trump painotti, että ei voi sallia poliittista väkivaltaa, ja hän aikoo tehdä kaikkensa estääkseen sen.

– Nämä terroriteot ovat halveksittavia, eikä niillä ole sijaa maassamme, Trump sanoi.

Trump myös kiitti paikallisia viranomaisia kovasta työstä ja nopeista tuloksista.

Perjantaina löytyi lisää kirjeitä

Viranomaiset löysivät ainakin kaksi uutta epäilyttävää kirjepakettia perjantaina.

Toinen kirjeistä oli lähetetty demokraattisenaattori Cory Bookerille, ja se löytyi aamulla postin lajittelusta Floridasta. FBI kertoo asiasta Twitterissä.

Toinen epäilyttävä kirje löytyi New Yorkista, ja se oli lähetetty Yhdysvaltojen kansallisen tiedustelupalvelun entiselle johtajalle James Clapperille.

Clapperin paketti oli lähetetty televisioyhtiö CNN:n osoitteeseen, yhtiö kertoo. Clapper työskentelee CNN:n analyytikkona. Clapper kommentoi, että ei ole yllättynyt olevansa epäilyttävän lähetyksen kohde, ja kutsui tapahtumia "vakaviksi".

Yksikään pommeista ei räjähtänyt

Alkuviikon aikana kymmenen demokraattipuolueen johtohenkilöä tai muuta presidentti Donald Trumpiin kriittisesti suuntautuvaa tahoa on saanut postin mukaana pommin.

Selvityksiä tehdään useissa osavaltioissa, mutta ne kohdistuvat erityisesti Floridaan.

Yksikään pommeista ei ole räjähtänyt. Räjähdeasiantuntijoiden alustavan arvion pommeja ei oltu alun perinkään tarkoitettu räjähtämään.

Lue myös:

"Väkivalta on yhtä amerikkalaista kuin kirsikkapiirakka" – Poliittisella väkivallalla on pitkät juuret Yhdysvalloissa

USA:n pommien lähettäjän etsintä keskittyy Floridaan

Yhdysvalloissa tutkitaan uusia pommilähetyksiä – Trump syytti median "loppumatonta vihaa" pommikampanjasta

Mitä Yhdysvalloissa paljastuneesta epäiltyjen pommipakettien sarjasta tiedetään nyt? Vastaanottajissa nimekkäitä demokraatteja, lähettäjä yhä tuntematon

Clintonille, Obamalle ja CNN:n toimitukseen räjähteitä – New Yorkin poliisi: Yhteys Sorosille lähetettyyn pommiin

Suursijoittaja Sorosin postilaatikosta löytyi pommi

Tänään julkaistu Red Dead Redemption 2 lunastaa useiden arvioiden mukaan paikkansa vuoden parhaana pelinä.

Odotukset olivat kovat. Pelaajat ovat kohkanneet Grand Theft Auto -pelisarjasta tunnetun Rockstarin villin lännen seikkailusta vähintään vuoden päivät.

Peliarvioita yhteen niputtava Metacritic tietää kertoa, että RDR2:n arvioiden keskiarvo kohoaa 97 pisteeseen sadasta. Saman keskiarvon, 97/100 pistettä, saavutti aikanaan GTA V.

Täysiä pisteitä ovat antaneet muun muassa IGN (10/10), The Guardian (5/5) ja The Telegraph (5/5). Huonoimman arvosanan (3,5/5) on antanut Slant Magazine.

Peliliikkeissä pitää tänään kiirettä, sillä kauppa käy taukoamatta. Liikkeiden ovia pidettiin auki myös yöllä esimerkiksi Helsingin Kampissa. Puolen yön aikaan ostajia riitti arviolta toistasataa.

Playstation 4:lle ja Xbox One:lle julkaistu peli on ladattavissa suoraan konsolille, mutta fyysisen kopion puolia pitää hieman halvempi hinta sekä jälleenmyyntiarvo.

Peli kuin Hollywood-elokuva

RDR2 tekee saman, jossa GTA V onnistui viisi vuotta sitten. Yksittäisen pelin julkaisu on kasvanut ilmiöksi, joka vie käsityksen pelistä eteenpäin ja asettaa riman tulevien pelien suhteen yhä korkeammalle.

RDR2 on muistutus ja viimeisin todistus peliteollisuuden kasvusta valtavirtaviihteeksi elokuvien rinnalle.

Esimerkiksi Iron Man 3 -elokuvan (2013) tekijälista on poikkeuksellisen suuri. Siinä on 3 310 nimeä. RDR2:n listalla nimiä on 3023. Vuonna 2016 Hollywood-leffoja tehtiin keskimäärin reilun kuudensadan ihmisen voimin.

Huomiota on herättänyt myös RDR2:n julkaisua säestänyt massiivinen markkinointikampanja.

Yksityiskohtia hevosen kutistuvia kiveksiä myöten

Mikä Red Dead Redemption 2:ssa sitten on niin erityistä? Arvioiden perusteella kaikki.

Sen avoin ja muuttuva maailma tarjoaa vapauden illuusion. Omat teot jättävät jäljen ja askeleet kengänjäljen. Kaikki tuntuu olevan mahdollista.

Peli on väkivaltainen western, jossa teemoiksi nousevat toisaalta lojaalisuus ja vakaumus, toisaalta rappio ja epätoivo. Se on tarina villin lännen tuhosta sivistyksen ja teollistumisen tieltä. Red Dead Redemption 2 ei ole sankaritarina.

Pelimekaniikka tarjoaa lukemattomia yksityiskohtia. Kriitikoiden mukaan se on elokuvamaisen kaunis muuttuvine sääolosuhteineen ja vuorokaudenaikoineen, valaistuksineen, luontokuvineen ja maisemineen.

Muta tarttuu kärryn pyöriin, aseet ruostuvat, ellei niitä puhdista. Vaatteet töhriintyvät verestä, pulisongit vavahtelevat tuulessa.

Yksi detaljeista huvitti sosiaalisessa mediassa jo ennen pelin julkaisua. Huhuttiin, että pieteetillä mallinnettujen hevosten kivekset kutistuvat kylmässä. Nyt meemiksi kasvaneesta aiheesta on julkaistu video (Youtube).

Lihaa luiden ympärillä – ykkösinä ja nollina

Päähenkilö Arthur Morganin koodissa on arvioiden perusteella enemmän luuta ja lihaa kuin Hollywoodissa tuotetun keskivertotoimintaelokuvan päähenkilössä.

Morgan on rosvojoukkonsa kunnioitettu mutta vaitelias jäsen, väkivallassa kasvanut. Lainsuojattomalla antisankarilla on myös pehmeämpi puoli, kuten videopelisivusto Kotakun arviossa riemastuttavasti luonnehditaan.

– Hän on valmis tappamaan vääränlaisesta katseesta, mutta samalla hän on ah niin eläinrakas hevostaan kohtaan. Hän hakkaa aseistamattoman velkojan lähes kuoliaaksi pelkästä lojaalisuudesta, mutta täyttää päiväkirjaansa niin kauniisti, kriitikko Kirk Hamilton kirjoittaa.

Katsaus sosiaaliseen mediaan

RDR2 on päivän suosikkiaiheita myös sosiaalisessa mediassa. Ennen julkaisua huomiota herätti pelin valtava, noin sadan gigatavun koko.

Monet hämmästelevät grafiikkaa ja pelifysiikkaa.

Monilla viikonloppu kuluu yksinkertaisesti ruudun ääressä.

Yksi pelintekijä maksaa 10 000 euroa

Lähihistorian suosikkipelit ovat osoittaneet, että kokemuksen uudistaville peleille riittää kysyntää. Esimerkiksi Fortnite on mullistanut ajatuksen peleistä tuomalla mukaan tv-sarjoista tutun ajatuksen tuotantokausista: peli kehittyy ja muuttuu säännöllisin väliajoin. Samalla tuli luotua täysin uusi ansaintamekanismi.

Rockstar on puolestaan pelialan viimeisiä jättejä, jotka panostavat valtaviin yksinpeleihin. GTA V:n julkaisusta on aikaa viisi vuotta, Red Dead Redemptionista kahdeksan.

Ei siis ihme, että RDR2:n julkaisu on tapaus, toteaa Pelaaja-lehden päätoimittaja Miika Huttunen.

– Onhan se valtava ilmiö. Rockstarin pelit ylittävät tietyn rajan: heidän pelinsä haluavat kokea ja ostaa muutkin kuin sellaiset, jotka kutsuvat itseään pelaajiksi. Harva perinteinen peli pystyy samaan, Huttunen toteaa.

Suuri avoimen maailman yksinpeli on katoavaa genreä, sillä sellaisen tekeminen on kallista. Ja vielä, mitä enemmän yksityiskohtia ja komeampaa grafiikkaa peliin tehdään, sen kalliimmaksi käy.

RDR2:een käytettyjä summia tuskin koskaan julkaistaan, mutta rahamäärä on epäilemättä hulppea.

– Perusmatematiikka on sellainen, että yksi pelintekijä isossa firmassa Amerikassa maksaa noin 10 000 dollaria kuussa. Tätä peliä ovat tehneet kaikki Rockstarin studiot. Siitä voi laskea 10 000 kertaa työntekijät kertaa se kahdeksan vuotta, Huttunen ynnää.

Hänen mukaansa voi silti turvallisesti olettaa, että Rockstar jää pelinsä kanssa voitolle.

– Kysymys on, että kuinka voitollista toiminta on.

Laajan ja yksityiskohtaisen yksinpelimaailman luominen on paitsi kallista myös hidasta. Bisneksenä yhdistelmä on katastrofi, sillä kun yksinpeli on pelattu läpi, se on nähty. RDR2:n läpipelaaminen vie noin 60 tuntia aikaa. Siihen verrattuna pelimaailman kehittämiseen käytetyt lukemattomat tunnit ovat hukkaan heitettyjä.

Rockstar väistää ongelman julkaisemalla Red Dead Redemption 2:n pohjalta Red Dead Onlinen samaan tapaan kuin se teki Grand Theft Auto V:n kanssa.

– Siinä mielessä online-versiot ovat plussaa. GTA Online on elänyt omaa elämäänsä pelin sisäisine ostoineen ja laajennuksineen.

Red Dead Redemption 2 on siis jotain erilaista. Sen pukee sanoiksi Kotakun Kirk Hamilton.

– Toisaalta se on riemastuttava silmäys tulevaisuuden viihteeseen, toisaalta se pitää itsepäisesti puolia vanhanaikaisesta käsityksestä videopelistä.

Finnair toivoo suunniteltua pidempää siirtymäaikaa varsinkin tilanteessa, jossa osa EU-maista saattaa päätyä pysyvästi kesä- ja osa talviaikaan.

– Lentoliikenteen toimivuus Euroopassa perustuu siihen, että lentoyhtiöt ja lentoasemat ovat sopineet keskenään siitä, mitkä ovat ne laskeutumisajat, jolloin kukin lentoyhtiö voi kullekin lentoasemalla operoida. Jos aikavyöhykkeet muuttuvat, koko tämä kuvio pitää katsoa uusiksi. Se on aika iso työ, Finnairin mediasuhdejohtaja Päivyt Tallqvist toteaa.

EU-maiden uudet keskinäiset aikaerot saattavat hänen mukaansa vaikuttaa myös suomalaisten lentomukavuuteen.

– Suurilla lentokentillä, jonne kaikki haluavat lentää, ei välttämättä ole tarjolla kaikille lentoyhtiöille niitä halutuimpia aikoja, Tallqvist selittää.

Tämä koskee erityisesti pääkaupunkien päälentokenttiä.

Kelloja siirrettäisiin viimeisen kerran lokakuussa 2019

Euroopan komissio antoi syyskuussa esityksensä kesäaikajärjestelystä luopumisesta. Komission mukaan kellojen siirtämisestä luovuttaisiin EU-maissa vuonna 2019.

Jäsenmaat saisivat komission mukaan itse päättää, jäävätkö ne pysyvästi kesä- vai talviaikaan. Ilmoitus asiasta pitää tehdä komissiolle huhtikuuhun 2019 mennessä.

Kesäaikaan siirryttäisiin EU:n alueella viimeisen kerran sunnuntaina 31. maaliskuuta 2019. Sen jälkeen jäsenmaat joko jäisivät kesäaikaan tai siirtyisivät takaisin talviaikaan sunnuntaina 27. lokakuuta 2019.

Lue myös:

Tiukka äänestystulos selvisi: Talviaika sai enemmän kannatusta

Kesäaika tietäisi valoisampia ulkoiluiltoja, talviaika tahdistaisi paremmin sisäisen kellon – kumpi pitäisi valita?

Pysyvä talviaikaan siirtyminen on Ylen lukijoiden suosikki – Selvitimme kumpaa opettajat, viljelijät ja hoitajat kannattavat

EU-komissio antoi esityksensä kesäajasta: kellojen siirtely voi loppua jo ensi vuonna

"Valitus tavattoman ankarasta tunteesta rinnassa, aivan veriset, runsaat yskökset ja pian huomattava sydämentoiminnan heikkous."

Näin kirjoitti ylilääkäri Georg Adolf von Zweygberg sata vuotta sitten Lahden kunnallissairaalan vuosikertomuksessa ”peljätyn Espanjan taudin kuvasta hirvittävimmässä muodossaan”.

Maailmaa koetteli kaikkien aikojen pahin influenssapandemia. Se tappoi enemmän ihmisiä kuin ensimmäisen maailmansodan aseet samalla vuosikymmenellä.

Potilaat saivat niin rajuja sisäisiä verenvuotoja, että verta tuli suun ja nenän lisäksi korvista. Moni hukkui omaan vereensä, kun se täytti hänen keuhkonsa. Aikalaiskuvaus taudista

Tauti roihahti ympäri maailman neljänä aaltona parissa vuodessa. Se ei ollut jättänyt väliin kaukaisintakaan saarta, kun se vihdoin heikkeni ja hiipui keväällä 1920.

Juuri tähän aikaan sata vuotta sitten, syys-marraskuussa, raivosi taudin toinen aalto. Se oli aalloista tappavin.

Espanjantautivirus ei ole kadonnut. Se on elvytetty laboratoriossa, ja sen perillisiä liikuskelee joukossamme nytkin, kun influenssakausi on taas alkamassa.

Voisiko espanjantauti leimahtaa uudelleen pandemiaksi?

Sama virus ei voi yllättää toista kertaa

Maailman tehokkaasti kiertänyt espanjantauti tai sen sukulaiset eivät enää voi samalla tavoin yllättää ihmiskuntaa, sanoo Helsingin yliopiston virologian professori Kalle Saksela. Elimistömme ei ole niiden edessä enää avuton, kuten sata vuotta sitten.

– Espanjantaudin jälkeiset pandemiat ovat olleet sen häntiä tavalla tai toisella. Kaikissa viruksissa on ollut siitä jonkinlainen osa. Se kävi maailmassa läpi niin tehokkaasti sekä ihmiset että sikapopulaation. Kaikki pandemiat ovat sen jälkeen olleet sille jollakin tavoin sukua.

Espanjantautia kutsuttiin myös mustaksi influenssaksi, koska hapen puute muutti kasvot tummansinisiksi. Aikalaiskuvaus taudista

Ihmiskunnan immuniteetin puuttuminen on yksi kolmesta edellytyksestä, joiden täyttyessä maailmaa voisi uhata niin hurja pandemia kuin espanjantauti oli.

Nykyisellä väestömäärällä kuolonuhrien määrä lähentelisi 150:tä miljoonaa ihmistä, lasketaan australialaisten Melbournen yliopiston ja Dehertyn infektio- ja immuniteetti-instituutin tämänkuisessa meta-analyysissa.

Suurpandemian kahteen muuhun edellytykseen palataan myöhemmin tässä jutussa.

Tartunnan sai puoli miljardia ihmistä

Sata vuotta sitten maailma oli sekaisin. Ensimmäistä maailmansotaa oli käyty vuosia. Suomi ei ollut siinä mukana, mutta täällä oli juuri ollut sitäkin verisempi sisällissota. Elintarvikepula oli yhä ankara.

Kun influenssan ensimmäinen aalto alkoi kesällä 1918, ihmisillä oli muutakin ajateltavaa. Ainahan niitä köhiä ja kuumeita oli tullut ja mennyt, ei niistä sen kummempaa.

Ennen kuin neljäs aalto oli ohi vajaan kahden vuoden kuluttua, espanjantauti oli levinnyt koko Suomeen ja ainakin neljännes suomalaisista oli sairastunut. Kuolonuhrien määrä oli arviolta 17 000–25 000.

Erityisen tuhoisa tauti oli sisällissodan vankileireillä, joiden äärimmilleen nälkiintyneet asukit olivat ylipäätään alttiita taudeille, saati espanjantaudin kaltaiselle virukselle.

Maailmanlaajuista epidemiaa tarkoittava pandemia-sana on kreikkaa: pan = kaikki, demos = kansa

Espanjantautiin sairastui kolmannes maailman asukkaista, puoli miljardia ihmistä. Se on vain arvio. Kukaan ei pysty sanomaan varmasti myöskään, kuinka paljon ihmisiä kuoli – ei miljoonan eikä edes kymmenen miljoonan tarkkuudella.

Arviot ovat vaihdelleet 20 miljoonasta sataan miljoonaan; nykyisin tavallisin olettamus on 50 miljoonaa.

Kokonaisia kyliä autioitui

Ajat olivat sekavat ja viruksen aiheuttamat oireet moninaiset, bakteerien aiheuttamista jälkitaudeista puhumattakaan. Jossakin niiden syyksi merkittiin espanjantauti, toisaalla ei.

Kuten influenssassa nytkin, viruksen kannoilla seurasi usein bakteerin aiheuttama keuhkokuume. Se oli yleinen kuolinsyy.

Paikallisesti uhriluvut ovat tarkempia, vaikka edelleenkin arvioita. Oli kuitenkin myös paikkoja, joissa arvailuun ei ollut enää aihetta: kokonaisia kyliä autioitui ja kaupunkeja hiljeni espanjantaudin vuoksi.

Suhteellisesti eniten ihmisiä menetti Tyynellämerellä sijaitseva Samoa. Sen asukkaista kuoli viidennes. Yhdysvalloissa tauti pyyhki lähes jäljettömiin etenkin alkuperäiskansojen yhteisöjä.

Suomessa suhteellisesti pahiten kärsi Inari. Kohtalokas oli espanjantaudin neljäs eli viimeinen aalto alkuvuonna 1920. Inarilaisista kuoli kymmenesosa.

Ilmeisesti tauti pääsi leviämään, koska ihmiset kokoontuivat markkinoille ja jumalanpalveluksiin. Virus kulkeutui heidän mukanaan syrjäseuduille ja iti siellä nopeasti, arvioi historioitsija Jouko Vahtola Yle Akuutin jutussa kymmenkunta vuotta sitten.

Miten virus syntyi?

Espanjantaudin aiheutti A-viruksen alatyyppi H1N1. Sen perillinen on vieraillut sinunkin elimistössäsi, jos olit yksi vuoden 2009 sikainfluenssapandemiaan sairastuneista.

A-tyypin viruksia on tavattu sadoissa lintulajeissa, villilinnuissa myös Suomessa, myös tänä vuonna. Villilinnut usein vain levittävät viruksia, eivät sairastu itse.

Siipikarjatiloille päässeinä A-virukset ovat tappavia ja saavat Maailman terveysjärjestön WHO:n hälytyskellot soimaan. Siellä, missä eläimet ja ihmiset ovat kosketusetäisyydellä, jotkin virustyypeistä tarttuvat myös ihmisiin.

Monet virukset kaappaavat solujen proteiineihin perustuvan viestiliikenteen omaan käyttöönsä. Espanjantauti näyttää olleen siinä erityisen taitava.

Sen aiheuttaja on ensimmäinen A-influenssavirus, jonka genomista tutkijoilla on tarkkaa tietoa. Aiempien virusten perimää voidaan vain arvailla, kertoo professori Kalle Saksela.

– Siksi on vaikea tietää, mistä se lopulta tuli. Monet piirteet sen geenin rakenteessa viittaavat kuitenkin vahvasti siihen, että se on silloinen lintuinfluenssavirus.

Viruksen uusi takki ei riitä täysin hämäämään

Viime vuosisadalla maailmaa kiersi espanjantaudin lisäksi kaksi muutakin pandemiaa, aasialainen vuonna 1957 ja hongkongilainen vuonna 1968.

Ne eivät kuitenkaan täyttäneet espanjantaudin kaltaisen valtavan pandemian ensimmäistä edellytystä. Ne eivät olleet ihmisten puolustusjärjestelmälle täysin vieraita.

– Niissä oli lintuperäisiä, ihmisille uusia pinta-antigeen, mutta muuten virus oli paljolti samaa tavaraa kuin aiemmat. Se oli vain ottanut uuden takin päälleen, jotta sitä ei tunnistettaisi, Saksela kertoo.

Kiinan kanaloissa vaanii vaara

Juuri nyt erityistä huolta aiheuttavat Kiinan lintutilojen A-viruksen kaksi alatyyppiä. Ne ovat sairastuttaneet ihmisiä viiden vuoden ajan, ja sairastuneiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

– Ne kulkevat nimillä H5N1 ja H7N9. On siellä muitakin, mutta nämä ovat ne kaksi, jotka ovat infektoineet ihmisiä kovasti. Tuhansia on kuollutkin. Ne ovat hurjia, koska kuolleisuus saattaa olla jopa 50 prosenttia.

H5N1 ja H7N9 täyttävät superpandemian ensimmäisen ehdon. Ihmispopulaatiossa ei ole niitä vastaan minkäänlaista immuniteettia, aivan kuten ei ollut espanjantautiviruksellekaan, Saksela kertoo.

Vakavin riski on pieni, mutta todellinen

Myös toinen edellytys täyttyy: virusten aiheuttaman taudin täytyy olla voimakas. H5N1 ja H7N9 ovat jopa paljon tappavampia kuin espanjantautivirus.

Kolmatta edellytystä H5N1 ja H7N9 eivät ole ylittäneet. Influenssasta ei tule pandemiaa, jos ihmiset saavat tartuntoja vain eläimiltä, eivät muilta ihmisiltä.

Mutaatiot voivat kuitenkin antaa viruksille myös kyvyn tarttua ihmisestä ihmiseen. Jatkaessaan sukuaan jakautumalla virukset ovat ripeitä muuttumaan.

Erityisen nopeasti muutos voisi tapahtua, jos ihmisten A-influenssaa sairastava saisi samaan aikaan linnulta ärhäkän A-viruksen. Samaan soluun sattuessaan virukset voisivat jakaa perimäänsä toisilleen.

Mutantille saattaisivat silloin päätyä molempien pahimmat puolet. Todennäköisyys on pieni, mutta Kiinassa tai muualla, missä on paljon ihmisiä suorissa tekemisissä lintujen kanssa, riski on todellinen.

Sikainfluenssa oli espanjantaudin häntä

Vuonna 2009 pandemiakynnys jälleen ylittyi. Sioilta alkujaan siirtynyt influenssa alkoi levitä ympäri maailmaa. Arviolta 200 000 ihmistä kuoli.

Pandemiaa pidäteltiin rokotuksilla, ja bakteerien aiheuttamiin jälkitauteihin oli antibiootteja. Tartuntoja hillitsi myös viruksen alkuperä. Se oli riittävän erilainen, sikaeläintyyppiä, aiheuttaakseen pandemin, mutta ei ihmiselle täysin tuntematon, Saksela kertoo.

– Se ei lopulta osoittautunut niin hurjan pahaksi kuin pelättiin. Espanjantauti on kaikkien meidän nykyisten infektioiden äiti, joten vastustuskykyä kuitenkin on. Sikainfluenssa oli aika lailla samaa häntää.

Maailmaan ei espanjantaudin jäljiltä ollut jäänyt myöskään alueita, joissa virus olisi päässyt jylläämään pidäkkeittä.

– Kyllä ne pandemiat aika lailla ympäri maailmaa pyyhkivät, ja vastustuskyvyssä on sama tilanne joka puolella. Mutta tietysti kaikki virustaudit tappavat helpoimmin sellaisessa joukossa, jossa on aliravitsemusta, sanoo Saksela.

Virus oli tutkitusti ärhäkkä

Kausi-influenssoista tulee edelleen piikki maailmanlaajuiseen kuolleisuuteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on laskenut, että Suomen viimetalvinen influenssaepidemia aiheutti noin tuhannen ihmisen kuoleman.

Antibiooteista huolimatta kuolemissa on nykyäänkin usein mukana bakteerin aiheuttaman keuhkokuumeen komplikaatioita heikkokuntoisilla ihmisillä, Saksela muistuttaa.

– Näin se varmasti oli silloinkin, kun oli ensimmäinen maailmansota ja Suomessa oli vankileirejä. Siellä ihmiset olivat heikkokuntoisia.

Toki bakteeritaudeilla oli iso vaikutus, mutta koko selitys se ei ole, Saksela sanoo.

– Sitä on tutkittu paljon erilaisissa koe-eläimissä. Kyllä se selvästi on ärhäkämpi kuin virukset keskimäärin. Ei sen tappavuus johtunut vain siitä, että ajat olivat silloin niin kurjat.

.

Espanjasta on vain nimi

Missä espanjantautivirus syntyi? Siitäkään ei ole yksimielisyyttä. Se on selvää, että nimestään huolimatta tauti ei ole kotoisin Espanjasta, se vain tuli julkiseksi siellä.

Pandemia oli jo ennättänyt muualle Eurooppaan, mutta siellä sotasensuuri puri eivätkä lehdet kirjoittaneet sairastumisista. Espanja, jonne tauti tuli Ranskasta, ei ollut mukana ensimmäisessä maailmansodassa.

Espanjantaudin oikeampi nimi olisi oletettavasti joko kiinan- tai amerikantauti. Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että mutaatio synnytti viruksen Kiinassa. Heidän mukaansa sikäläinen epidemia jäi pimentoon ja tuli julki vasta kulkeuduttuaan Yhdysvaltoihin.

Vakiintunein olettamus on, että tauti syntyi siellä, missä se ensimmäisenä päätyi aikakirjoihin eli Kansasissa Yhdysvalloissa. Ensimmäinen potilaskin tiedetään: Funstonin harjoitusleirin keittiössä työskennellyt sotamies Albert Gitchell.

Hän meni maaliskuisena aamuna vuonna 1918 sairastuvalle valittamaan kuumetta, kurkkukipua ja väsymystä. Vain muutamia tunteja myöhemmin yli sadalla sotilaalla oli samat oireet.

Albert Gitchell toipui ja eli yli 70-vuotiaaksi. Espanjantaudin myöhemmät aallot olivat kuitenkin ensimmäistä ankarampia. Monet sotilastovereista eivät koskaan päässeet sairastuvalta.

He olivat nuoria ja terveitä. Jostakin edelleen selittämättömästä syystä espanjantautiin sortui epäsuhtainen määrä juuri perusterveitä 20–40-vuotiaita.

Yleensä influenssat ovat vaarallisimpia pikkulapsille, ennestään sairaille ja vanhuksille. Esimerkiksi Suomen viime vuoden tavallista pidemmällä influenssakaudella valtaosa tehohoitoon joutuneista oli yli 70-vuotiaita.

"Älä suutele kultaasi niin kauan kuin liikkeellä on espanjantautia. Saatat tappaa hänet tartuttamalla häneen kuolemantaudin." Ohje Massachusettsin viranomaisten julisteesta vuonna 1918

Espanjantautiin kuolleiden oudon ikäjakauman syyksi on soviteltu muun muassa sellaista, että parhaassa työiässä olleet eivät tajunneet ottaa oireita ajoissa kyllin vakavasti ja levätä.

Professori Kalle Saksela ei siihen usko. Kyllä espanjantaudin poikkeavaan kuvaan täytyi olla jokin biologinen selitys, hän sanoo.

– Sitäkin on ajateltu, että juuri se ikäluokka olisi sairastanut jonkin hyvin erityyppisen influenssan. Se olisi ollut lievä tauti, mutta siitä jäänyt immuniteetti olisi mahdollisesti lisännyt espanjantaudin vakavuutta.

Yleensä immuunipuolustus auttaa, mutta joskus voi käydä päinvastoinkin. Lähisukuinen mutta ei kuitenkaan sama virus saattaakin aiheuttaa haitallisen reaktion.

– Mutta tämäkin on ihan spekulaatiota. Ei tiedetä, miksi tauti oli niin tappava sinänsä hyväkuntoisille nuorille aikuisille.

Ensioireista kuolemaan oli joskus vain tunteja

Aika ei ollut potilaiden puolella. Yhtä nopeaa tappajaa ei ollut ennen nähty. Yhdysvalloissa alkoi kiertää tarinoita, joiden mukaan moni aamulla töihin lähtenyt oli vainaja ennen kuin ehti perille.

Viranomaisten ohje oli aluksi sama kuin nykyisissä influenssaepidemioissa: Pysykää kotona, kunnes toivutte. Pärskivät ihmiset yritettiin saada sakon uhalla suojaamaan suunsa nenäliinalla. Varsin pian kuitenkin todettiin, että mitkään vanhat konstit eivät tällä kertaa auttaneet.

Kaikenlaiset väenkokoukset lopetettiin. Koulut suljettiin, teattereissa ei enää näytelty, urheilukisat kiellettiin. Joissakin kaupungeissa alettiin tarkistaa saapuvien junien matkustajia influenssan merkkien varalta.

Kuolleita oli paljon, ja virus oli altis leviämään myös hautajaisväen joukossa. Hautajaiset määrättiin pidettäväksi pikapikaa. Hautausmailta loppui tila. Monet joutuivat joukkohautaan. Jopa arkuista tuli pulaa.

Yhdysvalloista espanjantauti levisi Eurooppaan nopeasti, kun Yhdysvallat lähetti kevätkuukausien aikana Atlantin yli noin 200 000 sotilasta.

Maailmansodan olosuhteet ja joukkojen liikkeet olivat omiaan levittämään tautia. Ahtaasti asuneet, nälkäiset köyhät olivat tartunnoille altteimpia, mutta kukaan ei ollut turvassa.

Hekin sairastuivat, mutta toipuivat: Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson, Britannian pääministeri David Lloyd George, Saksan keisari Vilhelm II ja Espanjan kuningas Alfonso XIII.

Kun maailmasota vihdoin loppui, iloitseminen koitui monille kuolemaksi. Vaikka väenkokoukset oli muutoin kielletty, maailmansodan päättyminen aiheutti yleisiä riemujuhlia Atlantin molemmin puolin. Juhlintaa ei yritetty estää, jos olisi kyettykään.

Ihmiset tanssivat kaduilla, halailivat ja suutelivat. Espanjantaudille se antoi oivan tilaisuuden leviämiseen.

Espanjantautiepidemian loppumisesta oli yli vuosikymmen, kun tutkijoille varmistui, että influenssat johtuvat viruksista. Aiemmin syyllisenä oli pidetty bakteereita. Tutkimusartikkeli julkaistiin Lancet-lehdessä kesällä 1933.

Espanjantautia aiheuttanut virus oli jo silloin muuttunut monta kertaa. Alkuperäisen saattoi edes olettaa löytävänsä vain ikiroutaan haudatusta vainajasta.

Isorokkoa, hinkuyskää ja muita Alaskassa aiemmin tuntemattomia tauteja seurannut espanjantauti vei Alaskan inuiittiväestön sukupuuton partaalle.

Espanjantauti tuli alaskalaiseen inuiittikylään, 80 asukkaan Brevigiin, marraskuussa sata vuotta sitten. Viikon päästä vain kahdeksan asukasta oli hengissä. Muut päätyivät hyiseen joukkohautaan.

Ruotsalais-yhdysvaltalainen mikrobiologi Johan Hultin yritti 1950-luvun alussa päästä viruksen jäljille avauttamalla haudan ja ottamalla vainajista näytteitä. Hänen uusi yrityksensä miltei puoli vuosisataa myöhemmin tuotti tuloksen: inuiittinaisen keuhkoista löytyi viruksen perimää.

Geeneissä oli kuitenkin vaurioita. Yhdysvaltalaisilta molekyylipatologeilta meni vielä lähes vuosikymmen, ennen kuin palasista saatiin koottua viruksen kaikki kahdeksan geenisegmenttiä. Hieman lisäapua saatiin kahden yhdysvaltalaissotilaan keuhkoista aikoinaan otetuista näytteistä.

Virus herätettiin henkiin

Yhdysvaltain asevoimien patologian instituutin tutkimus ilmestyi syksyllä 2005 Nature-tiedejulkaisussa. Tartuntatauteihin erikoistunut CDC-tutkimuslaitos puolestaan kertoi herättäneensä viruksen henkiin.

CDC perusteli viruksen elvyttämistä niillä uusilla tiedoilla, joita viruksesta ja ennen muuta sen edelleen sairastuttavista sukulaisista on tällä tavoin saatavissa.

Tutkijoiden työ on kuitenkin herättänyt myös kriittisiä kysymyksiä viruksen päätymisestä vääriin käsiin, ehkä jopa terroristien biologiseksi aseeksi

Virologian professori Kalle Saksela ei ole siitä erityisen huolissaan. Espanjantauti ei voi enää täysin yllättää ihmiskuntaa. Lähes sama virus sitä paitsi kävi vieraisilla joitakin vuosikymmeniä sitten, hän sanoo yllättäen.

Moskovalainen oli espanjantaudin lähisukulainen

Vuonna 1977 maailmaa kiertänyt venäläinen tai moskovalainen influenssa oli geenitasolla hyvin samanlainen kuin espanjantautivirus, Saksela kertoo.

Virusta tutkittaessa havaittiin hämmästyttävästi, että sen perimän evoluutio oli pysähtynyt ainakin neljännesvuosisadaksi.

– Aikaa oli niin pitkästi välissä, ettei se olisi voinut säilyä niin samanlaisena, jos se olisi kulkenut ihmisissä tai porsaissa.

Viruksen on täytynyt Sakselan mukaan odottaa jossakin laboratoriossa pakkasessa nuo vuosikymmenet ja päästä sieltä irti tahallaan tai vahingossa.

– Onko se ollut epäonnistunut rokotekokeilu? Vai onko sitä ajateltu bioaseeksi? Olisi mielenkiintoista tietää, kuka sitä on säilyttänyt ja missä, Saksela puntaroi.

Moskovalainen levisi ympäri maailmaa ja oli vähän normaalia kausi-influenssaa vakavampi.

– Ehkä se vertautuisi sikainfluenssaan, ei uhriluvultaan millään tavalla espanjantautiin. Siltä puuttui yksi kolmesta ratkaisevasta ominaisuudesta: sitä kohtaan oli olemassa vastustuskykyä.

Rajun pandemian resepti on siis tämä:

1. Virukselle ei ole populaatiossa immuniteettia.
2. Ihmiseen päästyään viruksen pitää pystyä aiheuttamaan paha tauti.
3. Viruksen täytyy pystyä leviämään tehokkaasti ihmisestä toiseen.

Kun kaikki kolme toteutuvat, niin sitten ollaan pulassa, summaa Saksela.

Ei auta pelotella, mutta...

"Ei ehkä, vaan koska", sanovat monet influenssatutkijat uuden pandemian todennäköisyydestä.

– Sitähän ei meistä kukaan tiedä, onko se hyvinkin pian tulossa vai tuleeko ikinä. Kyllähän näitä pandemioita on maailmassa ennenkin ollut. Tuskinpa ne tähän loppuvat. Ei ihmisiä auta loputtomasti pelotellakaan, mutta tuollaiset ne mahdollisuudet ovat, sanoo Saksela.

Voiko siihen varautua?

– Varaudutaanhan siihen kovasti. Aina, kun tietoja tartunnoista tulee, lahdataan kovasti kanoja. Ja rokotettakin pyritään tekemään.

Virus on rokotetta ripeämpi

Influenssa nujertaminen rokotteella ei ole helppoa. Edellisen influenssakauden virukset ehtivät muuttua ennen kuin seuraavan kauden rokote valmistuu – ja muuttuvat edelleen kauden aikana.

Rokote, joka nyt on tarjolla aluillaan olevaa kausi-influenssaa vastaan, on valistunut päätelmä siitä, millaiseksi virus on viime talvesta ehkä muokkaantunut.

– No siinäpä se. Mutta vaikka rokote ei välttämättä suojelisi siltä taudilta, niin ainakin voisi ajatella, että jos kaikki sen ottavat, niin tauti on edes vähän lievempi, sanoo Saksela.

Sikainfluenssarokotteessa oli "puolet petäjäistä"

Maailman terveysjärjestö WHO alkoi keväällä 2009 ennakoida, että sikainfluenssasta eli virallisesti influenssa A(H1N1):stä oli tulossa pandemia.

Rokotteita ei ollut kylliksi. Niiden saamiseksi tuli kiire, ja silloin joukkoon pantiin "puolet petäjäistä", kuten Saksela muotoilee. Se tarkoitti kemiallista tehosteainetta, adjuvanttia, jota influenssarokotteissa ei normaalisti käytetä.

– Ajateltiin, että nyt on hätä kädessä. Jotta pärjättäisiin pienemmällä rokotemäärällä, siihen lisättiin adjuvanttia. Ei yksin sen vuoksi, vaan monien onnettomien sattumien summana syntyi narkolepsiaongelma.

Vaikka sikainfluenssarokote säästi paljon enemmän ihmishenkiä kuin aiheutti vakavia komplikaatioita, sivuvaikutukset olivat monella tapaa huono asia ja lisäsivät rokotusten vastaista ilmapiiriä, Saksela sanoo.

Hän kiittää lääketeollisuutta, joka on oppinut tekemään turvallisia kausi-influenssarokotteita ilman tehostetta, mutta toivoo samalla, ettei tämä jäisi viimeiseksi kehitysasteeksi.

– Hyvä, että niitä on, mutta vielä parempi olisi, jos keksisimme aivan uudentyyppisen rokotteen, joka ei olisi näin herkkä kausivaihtelulle. Nykyisin ennustetaan dominoivia kantoja. Joskus osuu paremmin, joskus huonommin.

Vakavia sivuvaikutuksia aiheuttavien fluorokinoloniantibioottien käyttösuosituksiin ei ole tulossa suuria muutoksia Suomessa. Euroopan lääkeviraston uuden linjauksen mukaan fluorokinoloniantibiootteja ei pitäisi enää käyttää esimerkiksi lievien tai kohtalaisten infektioiden hoitoon silloin, kun tarjolla on vaihtoehtoisia lääkkeitä. Antibiootit voivat aiheuttaa esimerkiksi pitkäaikaisia jännevaurioita, lihaskipuja ja mielenterveysoireita.

Lääketurvallisuutta Suomessa valvova Fimea uskoo, että uuden suosituksen vaikutukset jäävät täällä vähäisiksi. Fluorokinoloneja ei Fimean mukaan ole Suomessa tähänkään saakka pidetty ensisijaisena lääkkeenä ja kokonaiskäyttö on ollut laskussa. Suosituksen mukaan niitä saa määrätä vain potilaille, joilla ei voida käyttää muita kyseisiin infektioihin tepsiviä lääkkeitä.

Yle kertoi fluorokinoloniantibioottien aiheuttamista ongelmista jo vuonna 2015. Lääkkeiden kauppanimiä ovat esimerkiksi Avelox ja Ciprofloxacin. Yleisimpiä antibiootteja ovat Suomessa penisilliinit ja kefalosporiinit.

– Suomessa tilanne ei ehkä kovin paljon muutu, koska fluorokinolonien käyttö on ollut hyvin maltillista. Joissakin maissa joudutaan käyttämään enemmän tämän ryhmän lääkkeitä antibioottiresistenssin vuoksi, mutta meillä on onneksi tarjolla muitakin tehokkaita antibiootteja, sanoo Fimean ylilääkäri Kimmo Jaakkola.

Viime aikoina on tullut esille, että joskus lääkärit määräävät antibiootteja edes näkemättä potilasta. Pekka Suomalainen

Apteekkariliiton mukaan Suomessa ei ole saatavilla tilastoa, joka erittelisi, kuinka paljon fluorokinoloneja on mihinkin vaivaan määrätty. Monet potilaat kuitenkin kertovat, että fluorokinoloneja on vastoin suosituksia määrätty heille ensimmäiseksi lääkkeeksi lieviin tulehduksiin.

Kysyimme kokemuksia suomalaisilta, jotka ovat saaneet viime vuosina reseptin fluorokinoloniantibiootteihin. Kysymyksiin vastasi 40 henkilöä, jotka ovat iältään nuoria tai keski-ikäisiä. Kommentit saatiin pääosin Facebook-ryhmästä, jonka jäsenet ovat saaneet haittavaikutuksia fluorokinoloneista.

Bakteeria ei löytynyt

Lähes puolet haastatelluista kertoi, ettei lääkäri ollut tarjonnut mitään muuta lääkettä. Fluorokinoloneja on määrätty esimerkiksi naisten virtsatietulehduksiin ja ylähengitysteiden tulehduksiin, joihin olisivat tehonneet muutkin antibiootit. Osalla haastatelluista bakteeriviljely oli puhdas. Potilailla ei ollut allergioita tai muita riskejä, jotka olisivat estäneet muiden antibioottien käytön.

"Poskiontelontulehdus ja heti ensimmäisenä hoitona Avelox. Siitä melkein vuoden sairasloma akillesjänteen tulehduksen vuoksi ja edelleen nilkka oireilee eikä kestä rasitusta."

"Nuori lääkäri määräsi Ciprofloxacinia virtsatietulehdukseen. Kolmen päivän päästä kun menin takaisin sivuvaikutusten vuoksi oli eri lääkäri, jonka mielestä ei olisi tarvittu näin voimakasta antibioottia alkuunkaan. Oireita on vielä kolmen vuoden jälkeen jalkojen ja käsien jänteissä sekä ylärangassa ja neuropaattisia oireita myös jaloissa."

"Kuuri määrättiin eturauhastulehdukseen, josta oli vain epäily. Bakteeriviljelyssä selvisi, että ei ole mitään bakteeria. Lääkekuuri kuitenkin kehotettiin syömään loppuun."

"Myöhemmin selvisi, että tulehdusta ei edes ollut."

"Tutkiessani papereita jälkikäteen selvisi, että bakteeri oli herkkä myös muille antibiooteille. Sitten vaihdettiin Kefexin, joka olisi voinut olla se ensimmäinenkin vaihtoehto. Lääkäri siis tiesi, mutta ei antanut vaihtoehtoja tai varoittanut millään tavalla."

Osa lääkäreistä ei noudata suosituksia

Infektiolääkärien mukaan fluorokinolonit ovat edelleen hyviä lääkkeitä vakavissa infektioissa, joihin muut antibiootit tehoavat heikosti. Potilaat pitäisi silti valikoida huolellisesti ja lääkevalinta tulisi perustella hyvin.

Fimean tilastot kuitenkin kertovat, että jopa 75 prosenttia kaikista Suomessa käytetyistä fluorokinoloneista on määrätty viime vuosina avohoidon potilaille, vaikka suunnan pitäisi olla toinen. Infektioylilääkäri Pekka Suomalainen Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiristä sanoo, että osa lääkäreistä saattaa määrätä fluorokinoloneja turhan kevyin perustein.

– Niitä käytetään liikaa varsinkin vanhusten virtsatieinfektioissa. Myös poskiontelontulehduksien peruslääkkeinä ne ovat aika tuhteja. Viime aikoina on tullut esille, että joskus lääkärit määräävät antibiootteja edes näkemättä potilasta. Infektiolääkärit ovat vahvasti sitä mieltä, ettei mikrobilääkkeitä saisi määrätä etänä, Suomalainen toteaa.

Infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä sanoo, että kynnys fluorokinoloniantibioottien kirjoittamiseen on avohoidossa yleisesti ottaen korkea. Poikkeuksen tekevät miesten virtsatieinfektiot ja kotona hoidettavat naisten munuaisaltaan tulehdukset.

– Niiden lääkehoidossa fluorokinolonien käyttö varmaankin jatkuu, sillä ne tehoavat näihin tulehduksiin paremmin kuin muut antibiootit. Miesten virtsatieinfektioissa resistenssi tosin on fluorokinoloneillekin jo kymmenen prosentin luokkaa, Järvinen toteaa.

"Hyvä herätys"

Fluorokinoloni on Suomessa harvoin ainoa vaihtoehto potilaille, joilla ei ole pitkäaikaissairauksia. Järvisen mukaan osa lääkäreistä on voinut määrätä fluorokinoloneja myös lieviin infektioihin, koska kansainväliset ohjeistukset suosivat niitä. Hän uskoo, että Euroopan lääkeviraston linjaus on näille lääkäreille hyvä herätys.

– Jos lääkäri katsoo kansainvälistä ohjeistusta, fluorokinoloni on hyvin tehokas ja looginen ratkaisu. Uusi suositus kyllä teroittaa näille lääkäreille, ettei tätä antibioottia pitäisi kovin herkästi käyttää. Uskon, että enemmän pohdintaa se aiheuttaa maissa, joissa fluorokinolonien käyttö huomattavasti yleisempää.

Euroopan lääkeviraston lääketurvallisuuden riskinarviointikomitea julkaisi kesällä selvityksensä fluorokinoloni- ja kinoloniantibioottien aiheuttamista pitkäaikaisista terveysongelmista. Potilaat kuvasivat kärsineensä pitkäaikaisista lihaksiin ja jänteisiin kohdistuvista kivuista ja toimintakyvyttömyydestä.

Uusi suositus kyllä teroittaa näille lääkäreille, ettei tätä antibioottia pitäisi kovin herkästi käyttää. Asko Järvinen

Osa potilaista oli menettänyt työkykynsä, ja jotkut eivät enää suoriutuneet kengännauhojen sitomisesta tai paidan napittamisesta. Muita oireita olivat esimerkiksi mielialan vaihtelut ja muut mielenterveyteen ja sydämeen kohdistuvat vaikutukset. Samoja kokemuksia on myös sivuvaikutuksia saaneilla potilailla Suomessa.

"Oireet tulivat todella voimakkaasti ja yllättäen. Unettomuutta, ahdistusta, todellisuuden hämärtymistä. Alle kuukaudessa peruskunto romahti täysin. Syke saattoi olla levossakin 140. Jalka ja käsi alkoivat puutua noin kuukauden päästä. Myöhemmin alkoivat akillesjännevaivat. Kuljin kaksi kuukautta keppien kanssa."

"Kolme päivää kuurin aloituksesta en voinut enää kuunnella musiikkia. Kaikki kuulosti häiritsevältä melulta. Portaiden ylösnousu tuntui suorastaan ponnistukselta. Lisäksi huomasin, että minun oli vaikea keskittyä lukemaani tekstiin. Olo oli sekava."

"Ehdin syödä neljä tablettia, kun aamulla koiran kanssa lenkillä akillesjänteet narisivat kuin vanha aitan ovi. Lääke vaihdettiin, mutta oireet jatkuivat. Täydellinen uupumus, huimauskohtauksia, karmeita ahdistuskohtauksia, ei uskaltanut oikein kauppaankaan mennä. Myöhemmin olkapäitten kiertäjäkalvosimet tulehtuivat. Tänäkin päivänä jänne- ja lihaskipuja käsivarsissa, kyynärpäissä, sormissa ja jalkaterien jänteissä."

Tunnistavatko lääkärit sivuvaikutukset?

Euroopan lääkeviraston selvityksen mukaan potilaat kertoivat toistuvasti siitä, etteivät olleet saaneet lääkäreiltä tietoja lääkkeen riskeistä. Lisäksi he kokivat, ettei heitä kuunneltu, kun he ilmoittivat oireiden mahdollisesta yhteydestä lääkehoitoonsa. Näin on käynyt lääkkeen sivuvaikutuksista kärsineille potilaille myös Suomessa.

"Hakeuduin päivystykseen. Kaikki, mitä kysyin antibiootista, sivuutettiin. Jatkoin kuurin syöntiä, kun sanottiin että ei siitä mitään haittaa voi olla. Puutumisten takia kävin myöhemmin lääkärissä ja ei siellä oikeastaan reagoitu millään tavalla. Kuurin lopetin omatoimisesti."

"Soitin sairaalan päivystykseen ja sieltä sanottiin, ettei antibiooteista voi tulla tällaisia sivuoireita. Sanoin, että nämä sivuvaikutukset on kyllä mainittu lääkkeen mukana tulleissa papereissa. Sain päivystävältä lääkäriltä uuden antibioottikuurin, jonka vaikuttava aine oli sama eli fluorokinoloni."

"Pahinta on kohtelu mitä lääkäreiltä ja hoitajilta, fysioterapeuteilta saa. Kaiken mitätöinti. Nöyryyttävää."

"Minulle moni hoitoalan ammattilainen on perustellut, että tämä lääke on hyvin yleinen, paljon käytetty ja hyvin siedetty lääke, että miten olisi voinut tulla lääkkeestä haittaa."

"Kaikki lääkärit eivät usko sivuvaikutuksia, mikä on todella pelottavaa potilaan kannalta."

Potilaita ei saa pelotella

HUS:n infektiosairauksien ylilääkärin Asko Järvisen mukaan lääkärit Suomessa tunnistavat ja tiedostavat fluorokinolonien vakavat sivuvaikutukset. Lääkekorvaustilastojen perusteella yleisin niistä on akillesjänteen repeämä.

– Se on haitta, josta potilasta pitää varoittaa. Ei saa kuitenkaan pelotella. Tilanne on hankala, koska potilaat ottavat tietoa vastaan eri tavalla. Pitää muistaa, että yksilötasolla riski on aika pieni, sanoo HUS:n infektiosairauksien linjajohtaja Asko Järvinen.

Infektioylilääkäri Pekka Suomalainen Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiristä sanoo, että sivuvaikutukset ovat yleisimpiä iäkkäillä potilailla. Heille tulee fluorokinoloneista myös keskushermosto-oireita muita helpommin.

– He saattavat reagoida hyvinkin voimakkaasti. On tapauksia, joissa ihminen on mennyt sekavaksi tai alkanut kouristaa. Nämä saattavat jäädä alkuvaiheessa huomaamatta ja tilanne pahentua. Nuoremmat pystyvät itse hahmottamaan, ettei kaikki ole kunnossa, Suomalainen toteaa.

Fimealle on tullut 30 vuoden kuluessa satoja ilmoituksia fluorokinolonien aiheuttamista haitoista. Viime vuosina ilmoitusten määrä on ollut 30–40. Ylilääkäri Kimmo Jaakkolan mukaan tilasto ei ole kattava.

– Tiedetään, että meille raportoidaan vain pieni osa kaikista haitoista. Toisaalta ilmoitukset lisääntyvät aina, kun asiasta kirjoitellaan julkisuudessa. Se vääristää tilastoja, koska vaivat voivat johtua muustakin kuin fluorokinoloneista, Jaakkola sanoo.

Lue lisää: Antibioottikuuri vei nuoren miehen mielisairaalaan: "Minulle tuli omituinen tarve hypätä sillalta"

Yleisellä antibiootilla hurjat sivuvaikutukset – useita kuolemantapauksia

Bussiyhtiö Pohjolan Liikenne harkitsee kaukoliikenteen pikavuorojensa lopettamista. Yhtiöllä on nykyisin arkisin 54 lähtöä viidellä eri reitillä. Vilkkain on Helsingin ja Turun välinen reitti, jossa on päivittäin 28 lähtöä.

Myös Helsingin ja Kotkan välinen reitti on melko vilkas 16 päivittäisellä lähdöllä. Muita Pohjolan Liikenteen pikavuoroja ovat Helsinki–Kajaani, Kotka–Tampere sekä Rauma–Turku.

Toimitusjohtaja Heikki Alangon mukaan taustalla on linja-autoliikennemarkkinan muuttuminen viime vuosina. Lainsäädännön vapautuminen toi paljon uutta tarjontaa reiteille ja hinnat alenivat merkittävästi.

– Tilannetta on yritetty parantaa, mutta nyt on todettava että keinoja ei enää ole. Markkina ei näytä siltä, että siellä voisi toimia kannattavasti. Silloin pitää miettiä tällaisiakin vaihtoehtoja, sanoo Alanko.

Yt-neuvottelut alkavat ensi viikolla

Pohjolan Liikenne aloittaa ensi viikolla yt-neuvottelut, jotka voivat vaikuttaa 60 työntekijään. Heistä suurin osa on linja-autonkuljettajia.

Yhtiö aikoo keskittyä jatkossa sopimusliikenteeseen. Myös lähiliikenne Helsingistä Lohjalle ja Nummelaan on jatkumassa.

Koko konsernin kannalta ratkaisu ei ole suuri, sillä pikavuoroliikenteen osuus konsernin liikevaihdosta on vain viisi prosenttia. Pohjolan Liikenteen palveluksessa on kaikkiaan 1 100 työntekijää. Yhtiö on osa VR-konsernia.

Lue myös

Analyysi: Näin Onnibus tuli Suomeen ja pani bussimarkkinat sekaisin – värikäs tarina sai tänään vaisun lopun

Koska halvimmalla kaukobussiin tai junaan? Näillä kolmella palvelulla voi verrata hinnat ja aikataulut samalla kertaa

Palkansaajakeskusjärjestöt SAK ja STTK ovat ilmoittaneet, että ne ovat valmiit keskeyttämään irtisanomiskiistaan liittyvät työtaistelut, mutta vaativat vielä tarkennuksia hallituksen uuden esityksen perusteluihin.

Päätökset työtaisteluiden keskeyttämisestä jäävät järjestöjen jäsenliitoille.

SAK suhtautui esitykseen kriittisimmin, vaikka totesi sen sisältävän järjestön ajamia asioita.

– Tänään saaduista esityksen perusteluista löytyi kuitenkin elementtejä, joissa on vahvoja kaikuja eriarvoistavasta alkuperäisestä lakiesityksestä, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta totesi.

SAK:n mukaan hallituksen esitys "antaa edellytykset harkita" työtaistelujen keskeyttämistä.

STTK muotoili, että hallituksen esitys antaa edellytykset keskeyttää käynnissä olevat työtaistelut. STTK kuitenkin korosti, että työtaistelut voidaan keskeyttää, ei lopettaa.

SAK:n ja STTK:n keskeinen vaatimus on, että työmarkkinaosapuolet otetaan mukaan lakiesityksen perusteluiden jatkovalmisteluun.

Akava ilmoitti aiemmin hyväksyneensä hallituksen uuden esityksen niin kutsutusta irtisanomislaista. Sekin vaatii kolmikantaista jatkovalmistelua.

Liitot keskeyttävät työtaisteluita

Monet työntekijäliitot kertoivat heti perjantaina työtaistelujen keskeyttämisestä.

SAK:n jättiliitto Teollisuusliitto ilmoitti pidättäytyvänsä toistaiseksi kaikista työtaistelutoimista ja keskyttävänsä käynnissä olevat lakot.

–Teollisuusliiton hallitus käsittelee sovintoesitystä ylimääräisessä kokouksessaan 30. lokakuuta ja päättää samalla jatkotoimenpiteistä, liitto kertoi tiedotteessa.

Elintarviketyöläisten liitto SEL lykkää lakkonsa aloittamista ja kertoi arvioivansa ensin Sipilän hallituksen sovintoesityksen.

Lähi- ja perushoitajien SuPer ilmoitti oman hallituksensa keskustelevan käynnissä olevan ylityökiellon keskyttämisestä.

Hallitus poisti esityksestä 10 työntekijän rajan

Juha Sipilän (kesk.) hallitus teki kiistassa torstaina uuden tarjouksen, johon palkansaajajärjestöt SAK, STTK ja Akava ottivat kantaa perjantain kokouksissaan.

Pääministeri odotti tietoa ratkaisusta Kainuussa Puolangalla, jossa hän osallistuu Kanniaisten tilan uuden navetan avajaisjuhlaan.

Tähän menessä palkansaajajärjestöt ovat vaatineet koko lakiesityksen vetämistä pois valmistelusta, jotta työtaistelut lopetettaisiin.

Hallitus on aiemmin ajanut lakimuutosta, joka helpottaisi henkilöperusteista irtisanomista alle 10 työntekijän yrityksissä. Nyt henkilömäärään perustuvasta rajasta on luovuttu.

Uuden esityksen mukaan yrityksen henkilömäärä pitäisi ottaa kuitenkin huomioon, kun irtisanomisen perusteita arvioidaan.

Hallitus esittää sovintoehdotuksessaan muitakin myönnytyksiä palkansaajille. Paljon arvostelua nostattanut aktiivimalli pantaisiin remonttiin kolmikantaisesti neuvotellen, eli hallituksen ja työmarkkinaosapuolten kesken.

Työoikeuden professori: Uusi esitys on erittäin hyvä

Työoikeuden professori Seppo Koskinen arvioi Ylelle, että hallituksen tuorein esitys on "sata kertaa" edellistä parempi.

Koskisen mukaan yrityksen henkilömäärään liittyvän rajan poistaminen on onnistunut ratkaisu, joka tulee johtamaan aiempaan esitykseen verrattuna paljon pienempään määrään oikeusriitoja, kun lakia sovelletaan.

Lainsäädännön arviointineuvosto: Hallituksen esitys puutteellinen

Lainsäädännön arviointineuvosto antoi iltapäivällä oman, kriittisen lausuntonsa hallituksen lakiesityksestä irtisanomissuojan heikentämisestä pienissä yrityksissä.

Kyseessä on esitys, jota hallitus vei eteenpäin ennen torstaina ilmoitettuja muutoksia.

Neuvoston mukaan esityksen vaikutuksesta saa kohtalaisen hyvän käsityksen, mutta esitys on puutteellinen hyvien lainvalmistelukäytäntöjen näkökulmasta.

– Säännösten tulkinnanvaraisuus aiheuttanee lain tulkintaan liittyvää epävarmuutta vielä pitkään, neuvosto toteaa tiedotteessa.

Arviointineuvosto toteaa lisäksi, että yhdenvertaisuuteen liittyviä asioita on esitysluonnoksessa käsitelty puutteellisesti.

Arviointineuvoston tehtävä on antaa lausunto lakiesityksestä ja sen vaikutusarvioinnista. Lainsäädännön arviointineuvoston arviot eivät sido hallitusta.

Lappeenrannan Rakuunamäen varuskunta-alue on historiallisen muutoksen keskellä, kun puolustusvoimilta vapautuneille rakennuksille etsitään uudenlaista käyttöä. Osa rakennuksista on jo myyty uusille omistajille.

Valtion kiinteistöjä hallinnoiva Senaatti-kiinteistöt on ilmoittanut myyvänsä Rakuunamäeltä yhteensä 13 rakennusta. Kaupanteko alkoi syyskuussa vauhdikkaasti.

Tähän mennessä uuteen omistukseen ovat jo siirtyneet kaksi kiinteistöä, iso kolmikerroksinen miehistökasarmi ja tuhansien suomalaisten tuntema sotilaskoti. Kahden asuntolana toimineen rakennuksen huutokaupat päättyivät tällä viikolla, ja kaupat ovat vahvistamisvaiheessa.

Kasarmin karu kauneus kiehtoo

Lappeenrantalainen Joni Kakko availee ovia muutama viikko sitten ostamansa miehistökasarmin alakerroksessa. Rakennus päätyi Kakon ja hänen kahden kumppaninsa omistukseen syyskuisessa nettihuutokaupassa.

Kakko kertoo omistajaporukan arvostavan Rakuunamäen aluetta kokonaisuutena ja sen kauniita yksityiskohtia. Siksi heille oli tärkeää päästä mukaan vaikuttamaan alueen tulevaisuuteen. Työtäpelkäämätön kolmikko maksoi kasarmirakennuksesta 185 000 euroa.

– Käytännössä ostimme nämä rakennuksen punatiiliset seinät, Kakko toteaa.

Uudet omistajat ovat parhaillaan perustamassa yritystä, jonka suunnitelmissa on muokata kasarmi nykyaikaisiksi kodeiksi.

Alustavan arvion mukaan tulevien asuntojen koko voisi vaihdella pienistä yksiöistä yli sadan neliön kokoisiin koteihin. Yhteistä kaikille asunnoille on huima, lähes viisimetrinen huonekorkeus.

Muutostyö ei ole vielä edes suunnitteluvaiheessa, mutta jo nyt Kakko pitää todennäköisenä, että tiiliseinien sisäpuolelta tullaan purkamaan lähes kaikki. Esimerkiksi koko vanha talotekniikka ja ikkunat vaihdetaan nykysäädösten mukaisiksi.

Holvikatot katseenvagitsijaksi uusiin koteihin

Säilytettävääkin lähes 130 vuotta vanhasta talosta löytyy. Punatiilisen julkisivun lisäksi rakennuksesta on suojeltu sisäkattojen holvaukset ja kerrosten läpi jatkuvat paksut teräspylväät. Nämä yksityiskohdat antavat Joni Kakon mukaan asunnoille omintakeisen ilmeen.

– Sisäkattojen holveilla on rappauksen alla punaista tiiltä. Katot voidaan hiekkapuhaltaa ja jättää tiilipinta asuntoihin näkyviin, jos asukkaat niin haluavat.

Teräspylväiden alkuperästä Kakolla on kerrottavanaan kiinnostava tarina.

– Olen kuullut legendan, joka on varmaan monille täällä majoittuneille sotamiehille tuttu. Sen mukaan pylväät olisivat käytettyjä tykin piippuja. Muodon perusteella se voisi olla mahdollista, mutta en ole mistään löytänyt tarinalle vahvistusta.

Erityistä päänvaivaa asuntojen suunnitteluun saattaa Joni Kakon mukaan aiheuttaa parvekkeiden lisääminen vanhaan rakennukseen, jonka julkisivu on suojeltu.

– Suomessa on rakennettu asuntoja entisiin kasarmeihin muuallakin, esimerkiksi Lahden Hennalassa ja Kouvolan Korialla. Näissä kohteissa rakennuksiin on lisätty parvekkeet. Turun Kakolassakin on jälkeenpäin lisätty parvekkeet. Miksi se ei voisi olla mahdollista Lappeenrannassa?

Kiihkeä huutokauppa

Tuoreimmat käänteet Rakuunamäen rakennusten omistajanvaihdoksissa koettiin tällä viikolla torstaina. Netissä huutokaupatun kaksikerroksisen asuntolan kaupasta kehkeytyi todellinen jännitysnäytelmä.

Rakennus kiinnosti kolmea huutajaa, jotka korottivat hintaa aivan viime minuuteille saakka. Lopulta hinta nousi huutokaupan jatkoajalla 925 000 euroon. Korkeimman tarjouksen tekijää ei ole julkistettu.

Etukäteen oli tiedossa, että Lappeenranna opiskelija-asuntosäätiö LOAS suunnitteli asuntolan muuttamista opiskelijahotelliksi. LOASin toiminnanjohtaja Joonas Grönlund vahvisti huutokaupan päätyttyä, että säätiö oli mukana kaupanteossa, mutta ei tehnyt korkeinta tarjousta.

Toinen samana päivänä myynnissä ollut asuntola sai korkeimmaksi tarjouksekseen 275 000 euroa. Senaatti-kiinteistöt vahvistaa molempien asuntolarakennusten kaupat marraskuun loppuun mennessä.

Esikunta ei kiinnostanut ketään

Joni Kakon ja hänen kumppaneidensa omistaman kasarmin vieressä seisoo kaksi muutakin samantyylistä komeaa, kolmikerroksista punatiilirakennusta. Rakennukset erottuvat selkeästi historiallisista valokuvista koko alueen suurikokoisimpina.

Kaikki kolme rakennusta ovat Sebastian Gripenbergin suunnittelemia. Ne valmistuivat vuosina 1890-1892. Gripenbergin titteli tuohon aikaan oli komealta kalskahtava yleisten rakennusten ylihallituksen pääjohtaja.

Keskimmäinen rakennuksista oli myös myytävänä viime viikon huutokaupassa, mutta se ei herättänyt ostajien kiinnostusta. Esikunnan lähtöhinta nettihuutokaupassa oli 250 000 euroa eikä sen päälle tehty yhtään tarjousta.

Esikunnan talon tulevaa käyttöä saattaa hidastaa sen kaavamerkintä. Toisin kuin naapurirakennusta, entisen esikunnan seinien sisälle ei voi saneerata asuntoja. Kaavaluonnos sallii ainoastaan majoitus-, ravintola-, museo- ja kokoontumistilojen rakentamisen.

Läntisin kolmen suuren rakennuksen rivistä on kunnostettu 1990-luvulla oikeustaloksi ja 2010-luvun puolivälissä edelleen liiketiloiksi.

Syksyn tullen on ihana kietoutua vilttiin ja pistää villasukat jalkaan ja lukea kirjaa, ehkä jotain klassikkoa. Muistatko, millä sanoilla kirjaklassikot alkavat? Tee testi!

Ruokaöljypullo teheranilaisessa pikkukaupassa maksoi vielä muutama kuukausi sitten 250 000 rialia eli noin 2,50 euroa. Nyt siitä joutuu maksamaan kaksi kertaa enemmän.

Aiempaa kalliimpia ovat myös riisi, kananmunat ja liha. Jopa tomaattipyre, jota iranilaisessa keittiössä tarvitaan lähes jokaiseen ruokalajiin.

Kahden pienen pojan äiti Fateme Sadeghi kertoo, että perheellä kuluu ruokaan rahaa kaksi kertaa enemmän rahaa kuin vielä pari kuukautta sitten.

– Pakkohan sitä on ostaa. Ilmankaan ei voi olla.

Hintojennousun taustalla on Yhdysvaltojen irtautuminen Iranin ydinsopimuksesta toukokuussa sekä uudet talouspakotteet, jotka presidentti Donald Trump asetti Iranille elokuun alussa. Samaan aikaan Iranin valuutan rialin arvo on romahtanut.

– Mitään ei jää säästöön lasten tulevaisuutta varten, perheenäiti suree.

Ihan heti tilanne ei ole tasaantumassa. Marraskuun alussa tulee voimaan Trumpin pakotteiden toinen vaihe, joka kohdistuu Iranille tärkeään öljynvientiin.

Kortteli Teheranin itälaidalla on rauhallinen. Fateme Sadeghi ja hänen miehensä Hamid Seyfi asuvat viisi- ja seitsemänvuotiaiden poikiensa kanssa kerrostalokolmiossa.

Ekaluokkalaisen Mohammad Matinin koulu on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä.

Ennen meillä oli tapana kutsua siskon perhe syömään. Nyt se tulisi liian kalliiksi. Fateme Sadeghi

– Ennen meillä oli tapana kutsua siskon perhe syömään. Nyt se tulisi liian kalliiksi, Fateme kertoo.

Hamid työskentelee apumiehenä autokaupassa. Hän elättää perhettään 18 miljoonan rialin eli vajaan 200 euron kuukausipalkalla.

Vielä jokin aika sitten perhe suunnitteli oman asunnon ostamista. Nyt ei ole varaa ostaa edes uutta jääkaappia reistailevan tilalle.

Itse asiassa rahat eivät riitä edes vanhan jääkaapin korjaamiseen tarvittavaan varaosaan.

Kun hintojennousu oli kovinta, autot Hamid Seyfin työpaikalla kävivät kaupaksi paremmin kuin ennen. Kun hinnat hieman laskivat, on ollut rauhallisempaa. Henkilökuntaa huvittaa.

– Täällä islamilaisessa tasavallassa kaikki on ylösalaisin, Hamid naurahtaa.

Ostimme riisiä varastoon, koska pelkäsimme, että se loppuu. Fateme Sadeghi

Monen muun iranilaisen tapaan pariskunta uskoo, että suurin syy hintaralliin on ollut juuri se, että Yhdysvaltain pakotteita säikähtäneet ihmiset ryntäsivät kauppoihin ja hamstrasivat hyllyt tyhjiksi.

Esimerkiksi vauvan vaipat loppuivat kaupoista joksikin aikaa kokonaan.

Paniikki levisi kymmenien miljoonien iranilaisten käyttämässä sosiaalisen median palvelussa Telegramissa. Monen mielestä presidentin ja hallituksen olisi pitänyt kyetä estämään ostohysteria.

– Toisaalta syyllistyimme hamstraukseen itsekin. Ostimme riisiä varastoon, koska pelkäsimme, että se loppuu, Fateme tunnustaa.

– Mutta meillä on pienet tulot ja kaksi lasta. Mitä meidän olisi pitänyt tehdä?

Talouspakotteet eivät ole Iranissa uusi asia. Maa on ollut erilaisten kauppasaartojen ja pakotteiden kohteena vuoden 1979 islamilaisesta vallankumouksesta lähtien – eli kohta 40 vuotta.

Irania on vaikea puolustella: maa on sekaantunut useisiin Lähi-idän konflikteihin, polkee kansalaistensa ihmisoikeuksia ja sitä on epäilty ydinaseen kehittämisestä.

Pakotteet kuitenkin ovat olleen iranilaisille raskas taakka. Ne ovat tutkimusten mukaan lisänneet köyhyyttä ja vaikeuttaneet lääkkeiden saantia ulkomailta.

Myös iranilaiset lentokoneet ovat huonossa kunnossa, kun pakotteiden takia niihin ei ole saatu virallisia varaosia. Lento-onnettomuuksissa on 25 viime vuoden aikana kuollut yli 2 000 ihmistä.

Vuoden 2015 ydinsopimus Iranin, Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän ja kolmen EU-maan välillä muutti paljon. Ydinaseen kehittämisestä epäilty Iran taipui rajoittamaan ydinohjelmaansa vastineeksi silloisten pakotteiden helpottamisesta.

Sopimuksen ansiosta Iran sai aloittaa uudelleen öljyn myymisen kansainvälisille markkinoille – ja tilata uusia lentokoneita eurooppalaiselta Airbusilta ja yhdysvaltalaiselta Boeingilta.

Ulkomaiset yritykset kiinnostuivat 80 miljoonan kuluttajan markkina-alueesta. Presidentti Hasan Rouhani lupasi iranilaisille uutta vaurauden aikaa.

Yhdysvaltain uusi presidentti sen sijaan on vastustanut ydinsopimusta kiivaasti.

Trumpia – kuten myös Yhdysvaltojen liittolaisia Israelia ja Saudi-Arabiaa – ärsyttää, ettei sopimus ole estänyt Irania tukemasta Hizbollah-järjestöä Libanonissa tai Hamasia Gazassa. Se ei ole estänyt Irania myöskään sekaantumasta Syyrian ja Jemenin sotiin.

Trump haluaa nyt pakotteiden avulla painaa Iranin polvilleen. Hän haluaa painostaa Iranin neuvottelupöytään ja saada aikaan uuden ankaramman sopimuksen.

Iranin uskonnollinen johtaja ajatollah Ali Khamenei on kuitenkin torjunut jyrkästi kaikenlaiset neuvottelut.

Euroopan unioni puolestaan haluaisi pitää ydinsopimuksen hengissä, koska se pitää sitä yhä parhaana keinona estää Irania kehittämästä ydinasetta.

EU on myös yrittänyt luoda eurooppalaisille yrityksille edellytyksiä jatkaa kauppaa Iranin kanssa.

Valtaosa Iranin markkinoille rynnistäneistä eurooppalaisistakin yrityksistä on kuitenkin säikähtänyt sitä, että Yhdysvaltain pakotteet voivat kohdistua myös niihin.

Saksalainen autonvalmistaja Daimler jäädytti aikeensa aloittaa kuorma-autonvalmistus Iranissa jo elokuussa. Myös ranskalaiset autonvalmistajat Renault ja PSA sekä öljy-yhtiö Total ovat vetäytyneet Iranista.

Myös Airbusin ja Boeingin lentokonekaupat ovat peruuntuneet.

Vielä kesällä teheranilainen Elham Mir Salehi oli töissä italialaisyhtiö Echoslinen hiustenhoitotuotteita maahantuoneessa yrityksessä. Elokuussa työt loppuivat.

Ulkomaiset sampoot, hoitoaineet ja hiusnaamiot olivat iranilaisille jo alun perinkin hintavia. Valuuttakriisin takia hinnat kohosivat ostajien ulottumattomiin.

– Kävimme töissä, mutta siellä ei ollut mitään tekemistä. Joten sovimme, että lopetamme.

Vuokrat ovat rästissä ja laskut maksamatta. Elham Mir Salehi

Myös pakotteilla oli vaikutuksensa sulkemispäätökseen. Niiden takia kun esimerkiksi maksuliikenne Iranista ulkomaille uhkaa pysähtyä viimeistään marraskuun alussa.

Hallintotieteitä yliopistossa opiskellut Elham sanoo, että kyseessä ei ollut mikään unelmatyöpaikka. Silti sen menettäminen harmittaa. Vuokrat ovat rästissä ja laskut maksamatta.

– Toisaalta olemme tottuneet tähän. Tällaista tämä on, hän kohauttaa olkapäitään.

Iranin surkeasta taloustilanteesta ei voi syyttää pelkästään Trumpia ja uusia pakotteita. Korruptio Iranissa on laajaa, ja merkittävää osaa talouselämästä hallitsevat uskonnolliseen johtoon ja esimerkiksi vallankumouskaartiin kytköksissä olevat yhtiöt ja säätiöt.

Nousevat hinnat, työttömyys ja ennen kaikkea pettymys presidentti Rouhaniin kokosivat kansaa kaduille jo viime vuodenvaihteessa. Mielenosoituksia oli kymmenissä kaupungeissa, 25 ihmistä kuoli ja tuhansia pidätettiin.

Kesällä ja syksyllä protestit ovat jatkuneet pienimuotoisempina. Esimerkiksi viime viikolla tuhannet eläkeläiset osoittivat mieltään talousahdinkoa vastaan Teheranissa.

Pienipalkkaiset opettajat puolestaan ovat olleet istumalakossa, ja kuorma-autonkuljettajat ovat lakkoilleet kuukausia kustannusten nousua vastaan.

Tyytymättömyys Rouhania kohtaan on laajaa. Aiemmin uudistusmielisenä pidettyä presidenttiä kritisoivat kovan linjan kannattajat, mutta nyt arvostelijoiden joukkoon on liittynyt myös keskiluokka, joka äänesti häntä presidentinvaaleissa 2013 ja 2017.

Ydinsopimuksen solmimisen jälkeen vuonna 2015 Rouhanin kannatus oli vuonna 89 prosenttia, mutta on nyt romahtanut noin 20 prosenttiin, kertoo Kanadassa toimiva IranPoll-tutkimuslaitos.

Viimeaikaiset mielenosoitukset ja lakot ovat olleet melko pienimuotoisia, mutta niiden määrä on Iranin oloissa hätkähdyttävän suuri. On epäselvää, voivatko protestit jollain tavalla uhata presidentti Rouhanin tai maan uskonnollisen johdon asemaa.

Mitä Iranissa sitten tapahtuu sen jälkeen, kun Trumpin pakotteet 5. marraskuuta pamahtavat päälle täydellä voimalla?

Teheranissa uskotaan, että öljynvienti vähenee merkittävästi.

– Menetämme öljynviennistä 30–35 prosenttia, mutta loput viennistä säilyy, ennustaa iranilaisen talouslehden Jahan Eghtesadin päätoimittaja Said Taghipur Tšangiz.

Tämä herra Trump vähät välittää iranilaisista. Hamid Seyfi

Muualla on arveltu Iranin öljynviennin vähenevän noin puoleen nykyisestä. Iran on vienyt öljyä noin kaksi miljoonaa tynnyriä päivässä.

Suurin osa viennistä on suuntautunut Aasiaan. Iranissa uskotaan ainakin Kiinan ja Intian jatkavan iranilaisen öljyn ostamista myös jatkossa.

Sen sijaan vienti Japaniin, Etelä-Koreaan ja moniin Euroopan maihin todennäköisesti loppuu.

Iranin öljynviennin väheneminen voi johtaa öljyn hinnan nousuun. On kuitenkin oletettu, että Saudi-Arabia korjaa vajeen pumppaamalla markkinoille niin paljon öljyä, etteivät ne häiriinny.

Tämä on yksi syy siihen, miksi saudiarabialaisen toimittajan Jamal Khashoggin murha Saudi-Arabian konsulaatissa Istanbulissa on Trumpin hallinnolle vaikea asia.

Teheranilaisen perheenisän Hamid Seyfin mielestä on epäreilua, että talousongelmat koskevat kipeimmin juuri hänenkaltaisiinsa tavallisiin iranilaisiin.

– Toivon kovasti, että hinnat laskevat. Että meillä olisi taas varaa maksaa omat menomme. Ja ehkä vähän enempäänkin.

Yhdysvaltojen nykyisestä Iranin-politiikasta hänellä on vähän sanottavaa. Presidentti Barack Obama oli hänen mielestään iranilaisten näkökulmasta katsottuna nykyistä presidenttiä parempi.

– Tämä herra Trump vähät välittää iranilaisista.

– Paitsi että ei kai hän kuule tätä? Hyökkää vielä kimppuumme, hän lisää nauraen.

Hamidin mielestä olisi hyvä, jos Trump ja Iranin presidentti Rouhani istuisivat neuvottelupöytään.

– Sopisivat ja lopettaisivat vihoittelun. Jolleivät välit parane, tilanne kurjistuu entisestään.

Pahimman varalta perheellä on varasuunnitelma. Se aikoo muuttaa Pohjois-Iraniin vanhaan kotikaupunkiinsa Nishapuriin lähelle Turkmenistanin rajaa.

Elämä siellä tulisi paljon halvemmaksi kuin Teheranissa.

Aiheesta aiemmin:

Iran-pakotteet astuvat voimaan – Iran: "Yhdysvallat tulee katumaan"

Syttyykö sota, kehittääkö Iran ydinaseen? Neljä kysymystä siitä, mitä seuraa Trumpin päätöksestä vetäytyä ydinsopimuksesta

Analyysi: Eurooppa maksaa viulut, kun Trump sanoutuu irti Iran-sopimuksesta

Yhdysvaltain Iran-pakotteet hyödyttivät heti Kiinaa: Valtion energiayhtiölle leijonanosa valtavasta kaasuprojektista

Huolestuneet aikuiset houkuttelevat nyt lapsia lukemaan. Lukemista tuputetaan ja siitä puhutaan kuin ravitsevan aterian tai liikunnan merkityksestä.

Valtakunnallinen kampanja lukutaidon edistämiseksi johti Hakkarin koulussa Lempäälässä siihen, että kirjat nostettiin pöydälle. Tämä oli ensimmäinen kerta kun koululla järjestettiin lukuviikko.

Me seurasimme, miten nuoret ottivat lukemisen ilosanoman vastaan.

Jännitys kiehtoo

Auditoriossa oli esillä toista sataa kirjaa etukansi lapsiin päin. Kirjoja esittelemässä oli paikallisen kirjaston ammattilaisia. Yläasteikäisille oppilaille korostettiin, että lukutaito on osa eloonjäämistaistelua.

Semmi Jokiniemi oli tullut tapaamaan koululaisia paikallisen kirjaston nuorten osastolta. Hän nosti yksitellen kirjoja esille. Suurin osa näytti olevan jännityskirjoja, sillä jännityshän on suosituin laji nuorten lukutottumuksissa. Ja nyt eletään Halloweenin aikaa.

– Mutta myös jokapäiväinen elämä kiinnostaa, kirjastotäti Jokiniemi tietää.

Lukuhetkestä tehtävä mukava

Äidinkielen tunnilla seitsemäsluokkalaiset lukivat yhdessä. Luokan lattialla sai maata tai istua. Moni luki huopaan kietoutuneena.

Seitsemäsluokkalainen Lilja Lehtilä ei tunnustaudu himolukijaksi.

– Lukuhetki on rauhallinen hetki minulle. Tykkään jännityksestä, se on se juttu, hän sanoo.

Myös Milana Salovaara pitää jännityskirjoista.

– En lue edes joka viikko, hän myöntää.

Millainen lukuhetki on?

– Luen kotona sängyllä tai lattialla. Lukeminen tuntuu välillä aika tylsältä. Usein kirja jää kesken. Minulla on aika paljon muita harrastuksia kuten ratsastus ja tanssi, mitkä vie aikaa, Salovaara sanoo.

Sekä Milana Salovaara että Milja Lehtilä ovat lukeneet viimeksi Louis Sacharin kirjan Paahde.

– Se kertoo pojasta, joka joutuu poikaleirille, jossa kaivetaan kuoppia rangaistukseksi. Jännitystä sen olla pitää.

Petrus Syrjäniemi pitää koulussa yhdessä lukemista hyvänä.

– Mukava hetki syysloman jälkeen kun vaan saa lukurauhan, Syrjäniemi sanoo.

Viimeksi hän on lukenut Robert Stinen Keskiyön kulkija -kirjan. Se kertoo pojasta, jonka elämää varjostaa kirous, jonka on aiheuttanut isoisän isoisä.

Nämä koululaiset kertovat, että kirjoja suositumpia ovat ikätovereitten parissa kännykkä ja pelit.

Suosittelu kannattaa

Salovaaran, Lehtilän ja Syrjäniemen viimeksi lukemat kirjat ovat poimintoja lukuviikon tarjonnasta. Kirjojen esittely ja suosittelu siis kannattaa?

– Kirjavinkkaus sai kiitosta oppilailta ja moni kirja lähti lainaan, äidinkielen opettaja Piila Paalanen kertoo.

Hän oli aloittamassa lukuviikon järjestelyjä jo viime keväänä.

– Kyllä minä aika huolestunut olen. Lukutaito on mennyt PISA-tutkimusten mukaan alaspäin etenkin poikien osalta. Toivoisin isoa kampanjaa lukutaidon puolesta.

Mutta miksi lapset lukevat vähemmän kuin ennen? Miksi lukuinto on laantunut?

– On niin paljon muutakin maailmassa kuten kännykät ja muu viihde, Semmi Jokiniemi tuumii.

Ja senhän me kaikki aikuiset tiedämme ja siihen me vetoamme. Samaan hengenvetoon usein huokaistaan, että lapset ovat laiskoja.

– Joka sukupolvi valittaa lasten laiskuudesta, mutta eivät nykypolven lapset ole sen huonompia kun me, Jokiniemi sanoo.

– Lukutaito ja ymmärrys on kansalaistaito, joka ehkäisee syrjäytymistä.

Esimerkki vaikuttaa

Hakkarin koulun auditoriossa koululaisille puhui myös toimittaja ja kriitikko Aleksis Salusjärvi.

– En niinkään vinkkaa täällä hyvistä kirjoista vaan siitä, että lukutaito auttaa selviämään elämässä.

Mikä on esimerkin merkitys?

– Se on maailman tärkein asia. Lukeminen on sosiaalinen tapahtuma, kukaan ei opi lukemaan yksin. Sen pitää olla sosiaalista.

Salusjärvi ei haluaisi selittää lukutaidon rapistumista digimaailman houkutuksella. Hänen mielestään kyse on siitä, että nuoret eivät ole löytäneet kirjoista sitä, mitä ovat lähteneet etsimään.

– Laitteilla ei ole merkitystä. On liian helppo selittää ongelmaa sillä, miten maailma muuttuu. Tärkeämpää olisi katsoa, että luetaanko kotona. Niissä perheissä, missä ei lueta, myös lasten lukutaito on heikompi.

Lukutaito rapautuu

Aleksis Salusjärvi vetää Lukukeskuksen hanketta, joka yrittää saada nuoret pojat lukemaan. Hän vertaa lukutaitoa muun muassa jääkiekkopelin seuraamiseen. Valmentajan on osattava lukea peliä.

Salusjärvi on kohdannut tuhansia vähän lukevia poikia.

– Nyt ongelma polarisoituu. On syntynyt ikäluokka, joka on selkeästi jakautunut. Huiput erottuvat, mutta on olemassa osa, joka on pudonnut kelkasta.

Kehitys huolettaa.

– Luonnollista on että tämä kiihtyy ja erot kasvavat, ellemme me tee asialle just nyt jotain. Meillä ei ole paljoa aikaa. Seuraava sukupolvi, joka nyt kasvaa, voi olla jo menetetty.

Lue myös:

Lukukeskus: Poikia voi innostaa lukemaan tietokirjojen ja urheilijoiden elämäkertojen avulla (23.10.2018)

Laaja tutkimus: Kodin täysi kirjahylly antaa lapselle elinikäistä etua (15.10.2018)

Aleksis Salusjärven kolumni: Rapistuva lukutaito sai uusia ratkaisuja, mutta hyvinvointivaltion rei’istä vuotaa yhä ihmisiä (10.10.2018)

Mitä lukutaidolle tapahtuu koulussa? Suuri osa lapsista lukee jo 6-vuotiaina, mutta monet 10 vuotta vanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaistakaan tekstiä (5.7.2018)

Tuure Boelius puuskuttaa lavan takana. Hän on juuri vetänyt keikan Baltic Princess -laivan innokkaalle yleisölle.

Boelius elää unelmaansa tänä syksynä. Hän esiintyy supersuositussa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa, tekee musiikkia ja keikkoja sekä tubettaa. Tahti on typerryttävän kiivas.

Haastattelussa 17-vuotias tähti on silminnähden väsynyt. Puhe on katkonaista ja sanoja pitää hakea. Suurin harmi on silmien alle tulleet mustat rinkulat vähästä unesta. Mutta niistä viis, sillä Boelius tähtää pitkälle.

– Tavoitteet pyörivät musiikissa. Haluan olla roolimalli siinä suhteessa, että jos uskaltaa olla mitä on, niin se voi viedä aika pitkälle.

Tanssin lumoissa

Porilaisessa Boeliuksen perheessä on ollut vuosia tapa. Sunnuntaisin on istuttu yhdessä sohvalle katsomaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa. Tuure haaveili salaa jo 8-vuotiaana, että pääsisi joskus itse mukaan.

Tänä syksynä unelma toteutui.Tanssiminen on ollut hauskaa, vaikka treenaaminen kaiken kiireen keskellä on väsyttävää. Nuoren miehen aivotkin joutuvat koetukselle, kun uudet koreografiat pitää napata parissa päivässä.

– Olen tanssinut balettia ja jazztanssia ja luulin, että niistä olisi hyötyä. Paritanssissa balettimaneerit ovat olleet enemmänkin hidaste.

Boelius on saanut tanssimisestaan paljon positiivista palautetta. Ikävää kirjoittelua on ollut jopa yllättävän vähän.

– Vanhemmat mieshenkilöt ovat kommentoineet palstoilla, että en kyllä pidä tuosta Tuuresta, mutta pakko se on myöntää, että hyvin se tanssii. Mä otan sen ihan jopa kohteliaisuutena.

Kuten kaikessa muussakin, Tuure Boelius on asettanut kisassa tavoitteen korkealle. Hän haluaa voittaa Tanssii tähtien kanssa -kilpailun.

Tuiskun jäljillä

Tuure Boelius valmistaa videolla hyytelöä vesimelonin kuoreen. Homma sujuu joten kuten höpötyksen lomassa.

Boelius on tehnyt videoita YouTube-kanavalleen yli kolmen vuoden ajan. Hänen kanavallaan on yli 150 000 seuraajaa.

Tänä syksynä videoiden tekeminen on joutunut hieman väistymään muiden kiireiden takia. Silti hän pyrkii julkaisemaan viikossa edes yhden uuden videon. Nettikansaa ei saa unohtaa.

Tällä hetkellä musiikki on Boeliuksen elämässä asia numero yksi. Häneltä on tähän mennessä julkaistu vasta viisi kappaletta, mutta lisää tehdään koko ajan maan parhaiden tekijöiden kanssa.

– Mun musa on energistä ja tanssittavaa Suomen parasta popmusaa.

Boelius haluaa musiikillaan ennen kaikkea viihdyttää. Koskettavampaakin materiaalia on luvassa ja hän kuvailee yhtä tulevaa kappaletta itkuvärssyksi.

– Suomessa on totuttu suoraan sanottuna tylsään meininkiin. Lauletaan rakkaudesta ja pyöritetään niitä samoja juttuja aina. Kun siihen on totuttu ja tekee jotain räväyttävää, niin sitten on Antti Tuisku.

Boelius pitää pitkän tuumaustauon, kun häneltä kysyy, onko hän Antti Tuiskun jäljillä. Suomessa ei kovin montaa miespopparia ole, joten vertailua tulee lähes automaattisesti.

– Ihmiset saattavat ajatella, että tämä on nyt tämä Antti Tuisku kakkonen. Muiden on helppo verrata mua ja Anttia keskenään, mutta mulle se on tosi vaikeaa. Mä arvostan Anttia niin paljon ja se on niin paljon pidemmällä ja isompi kuin itse.

– Se on suuri kunnia, kun sanotaan, että kuulostat Antti Tuiskulta. Mä oon silleen, että thanks! Kiitos!

Kuuluisuuden ilot ja kirot

Tuure Boeliuksen elämä on muuttunut vuodessa valtavasti. Hänestä on tullut julkkis, joka tunnistetaan joka paikassa. Hän välttelee nykyisin julkista liikennettä aamuruuhkissa.

Boelius tajusi viime kesänä huvipuistossa, että hän tosiaan on julkisuuden henkilö.

– Olin siellä vartin ja mun luokse oli isommat jonot kuin huvipuistolaitteisiin.

Julkisuus on nuorelle miehelle vielä niin uusi asia, että hänen pitää prosessoida sitä edelleen. Se on siistiä, kun fanit piirittävät, mutta välillä suuret väkimäärät ahdistavat.

– Aika paljon pitää miettiä menemisiään. Jaksanko juuri nyt, että ihmiset tulevat moikkaamaan tai tuijottavat ja supisevat.

Boelius on hyväksynyt sen, että julkisuudessa olevana hän saa myös paljon törkyviestejä. Kuori on kasvanut jo sen verran kovaksi, että kaikki kommentit eivät satuta.

– Välillä mietin, että keksisipä ihmiset jo jotain uusia juttuja. Kyllästyttää ne samat vanhat.

Vuonna 2016 Boelius kertoi YouTube-kanavallaan, että on homoseksuaali. Sen myötä hänet valittiin vuoden homoksi. Asiasta nousi pieni kohu, kun perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen aikoi ottaa yhteyttä lapsiasiavaltuutettuun. Hän halusi selvittää, oliko alaikäisen valinta soveliasta.

Toinen kohu tuli toukokuussa, kun Boelius julkaisi kappaleen Lätkäjätkä-Ville. Biisi homoseksuaalisesta jääkiekonpelaajasta poiki suuren määrän vihapalautetta.

Boelius kokee, että on pystynyt edistämään homojen asemaa Suomessa. Hän on saanut viestejä, joissa kerrotaan maailmankuvan muuttuneen hänen ansiostaan.

– Juttelin naisen kanssa, jolla on ala-asteella oleva lapsi. Hän kertoi, että luokalla kukaan ei enää hauku homoksi, koska Tuure on homo.

Isoja unelmia

Tuure Boelius odottaa innolla tammikuuta. Hän täyttää silloin 18 vuotta. Hän pitää silloin lomaa ja lähtee kymmenen hengen kaveriporukan kanssa ulkomaille.

– Mä venaan sitä ihan sikana. Siitä tulee hauskaa, Boelius hihkuu.

Syksyn kiireiden lomassa Boelius uskaltaa haaveilla jo tulevasta. Hän on asettanut tavoitteita musiikkiuralleen: kymmenen vuoden päästä pitäisi täyttää Olympiastadion.

– Vaikka se unelma ei koskaan toteutuisi, niin pitää yrittää. Sitä en kestäisi, en olisi edes yrittänyt. Mä haluan olla Suomen isoin popstara.

Miten sellaiseksi tullaan?

– Tee hyvää musaa ja ole kiinnostava. Täytyy ehkä kysyä Antti Tuiskulta jotain vinkkejä.

Ongelmat kiskobussiliikenteessä kismittävät matkustajia. Kiskobussit ovat ruuhka-aikoina täynnä, eikä istumapaikkoja aina riitä kaikille. Huollossa tai epäkunnossa olevia junia joudutaan korvaamaan linja-autolla. Matkustajien mielestä lipputarkastajia näkyy junissa aivan liian harvoin. Lisäksi junan lippuautomaatti ei aina toimi.

VR:n mukaan se ei ole unohtanut hiljaisia osuuksia, vaikka ongelmat kiskobussiliikenteessä saavat käyttäjät epäilemään toista. Liikenteen ongelmista on kertonut muun muassa Lieksan Lehti.

Liikenne- ja viestintäministeriön tietoon ongelmia on tullut kaikkialta Suomesta. Tosin lippuautomaatin toimimattomuudesta ministeriössä ei ole tietoa kuin Joensuun ja Nurmeksen välillä.

Loma-aikoina matkustetaan kuin sillit suolassa

Helsinkiläinen Kati Hovi matkustaa junalla Helsingistä Lieksaan. Viimeinen pätkä Joensuusta perille Lieksaan taittuu kiskobussilla.

Syyslomaviikon torstaina kaikki matkustajat pääsivät istumaan, mutta aina näin ei ole.

– Loma-aikoina liikenteessä pitäisi kyllä olla vähän pidempi kiskobussi. Kyllä täällä aika lailla tungosta on. Toivoisi kyllä, että VR kiinnittäisi tällaiseen asiaan huomiota.

Kiskobussit kulkevat sähköistämättömillä rataosuuksilla, joilla matkustajamäärät voivat vaihdella suuresti. Kiskobusseja on käytössä koko maassa kuusitoista.

Joensuun ja Nurmeksen väli on yksi seitsemästä rataosuudesta, joilla dieselkäyttöiset kiskobussit liikennöivät.

Kaluston rajallinen määrä tekee tilanteen hankalaksi

VR:n matkustajajunaliikenteen suunnittelujohtaja Juho Hannukainen kertoo, että yhtiö on saanut palautetta kiskobussiliikenteestä.

– Ongelmat ovat valitettavia, mutta ne pyritään ratkaisemaan.

Koko kalusto on jo käytössä, eikä VR:n mukaan pelkästään ruuhkapiikkejä varten ole taloudellisesti järkevää hankkia lisää kiskobusseja. Uuden kaluston hankkimisen riskiä lisää se, että kaikki kiskobussiliikenne on liikenne- ja viestintäministeriön tilaamaa osto- ja velvoiteliikennettä. Liikenteen määrä on riippuvainen eduskunnan budjettipäätöksistä.

Nurmeksen välillä käytössä on vain yksi kiskobussi. Pieksämäen ja Joensuun välillä VR voi käyttää kahden kiskobussin junia ruuhka-aikoina. Aina sekään ei kuitenkaan riitä. Kolmatta kiskobussia Pieksämäen ja Joensuun välille ei ole saattavilla.

Suurimpina ruuhkapäivinä, jouluna ja juhannuksena VR käyttää ennakkoon tilattuja linja-autoja junien lisäksi. Myös yllättäviä ruuhkapiikkejä tasoitetaan linja-autoilla.

Lieksassa epäillään junayhteyden tahallista kampittamista

Lieksassa tyytymättömyys on mennyt jo niin pitkälle, että osa kaupunkilaisista ajattelee, että yhteyttä ajetaan tahallaan alas. Epäilyksiä lieksalaisissa herättää varsinkin takkuava lipunmyynti junassa ja lipputarkastajien näkymättömyys. Ongelmia junan lippuautomaatissa on ollut jo aikaisemmin. Pummilla matkustaminen vaikuttaisi olevan suhteellisen vähäriskinen matkustusmuoto. Lieksalaisten mielestä tämä vääristää matkustajamääriä alaspäin.

VR:n Juho Hannukaisen mielestä yhtiöllä on realistinen kuva matkustajamääristä. Matkustajamääriä arvioitaessa käytetään lipunmyyntilukujen lisäksi junan kuljettajan havaintoja ja lipputarkastuksista kertynyttä tietoa ilman lippua matkustavien osuudesta.

Lipputarkastuksia hoitavat HSL:n tarkastajat koko maassa.

Ministeriössäkin pohditaan matkustustilastojen luotettavuutta

Myös liikenne- ja viestintäministeriön suuntaan epäilyksiä matkustajamäärien luotettavuudesta tulee toistuvasti. Ylitarkastaja Joel Karjalainen myöntää, että pelkkä lipunmyynti ei välttämättä anna oikeaa kuvaa, mutta toisaalta se ei ole ainoa tapa seurata matkustajamääriä. Lipunmyyntitietoa täydennetään erillisten matkustajalaskentojen ja lipputarkastusten tulosten avulla.

– Isossa kuvassa lipunmyyntitieto näyttäisi antavan varsin oikeansuuntaista tietoa matkustajamääristä, mutta esimerkiksi yksittäisten vuorojen kohdalla siinä voi olla paljonkin epätarkkuutta.

VR haluaa kasvattaa matkustajamääriä entisestään

Jokaisen myydyn lipun hinta kilahtaa VR:n kassaan, joten yhtiöllä on intressi pitää ilman lippua matkustaminen minimissä.

VR:n Juho Hannukainen painottaa, että yhteyksiin panostetaan ja kiskobussien matkustajamääriä halutaan edelleen kasvattaa. Raideliikenteen matkustajamäärät ovat tänä vuonna kasvaneet noin kuusi prosenttia. Hannukainen kertoo, että kasvua on ollut myös hiljaisilla rataosuuksilla.

– Lippujen hintoja on alennettu läpi koko verkoston, ei pelkästään suosituimmilla yhteysväleillä.

Hannukainen kertoo, että matkustajamääriä halutaan yhä kasvattaa, varsinkin ruuhkapiikkien ulkopuolella. Samalla myös ruuhkapiikkeihin halutaan varautua paremmin.

Kiskobussiliikenne jatkunee nykytasolla

Nykyinen osto- ja velvoiteliikenteen sopimus päättyy ensi vuoden lopussa. Uuden sopimuskauden valmistelu on jo käynnistetty liikenne- ja viestintäministeriössä. Lausuntokierroksella ministeriö on pyytänyt tuomaan esiin kiskobussiliikenteen ongelmia ja kehitystarpeita. Palautetta hyödynnetään uuden sopimuskauden valmistelussa.

Ylitarkastaja Joel Karjalainen kertoo, että vielä kiskobussiliikenteen jatkosta ei pysty sanomaan mitään varmaa, koska eduskunta myöntää rahoituksen vuosittain. Karjalainen sanoo, että ministeriön tavoitteena on, että nykyinen liikenne säilyy.

– Tämän hetken näköpiirissä ei ole, että liikenne ainakaan vähenisi.

Raideliikenteen kilpailutukseen uskotaan Ruotsin kokemusten perusteella

Koko Suomen raideliikenne on tarkoitus avata tulevaisuudessa kilpailulle. Tosin muista kun Etelä-Suomen liikenteen kilpailutuksesta ei ole vielä tehty päätöksiä.

Etelä-Suomessa kilpailutetun liikenteen on tarkoitus käynnistyä vuoden 2022 kesällä.

Joel Karjalainen kertoo, että ministeriössä kilpailutuksessa nähdään suuria mahdollisuuksia myös hiljaisille rataosuuksille. Karjalaisen mukaan Ruotsissa kilpailun ansiosta nimenomaan hiljaisilla osuuksilla on raideliikenteessä noustu uuteen kukoistukseen.

– Vuoroja on lisätty ja uusia asemia on avattu. Matkustajamäärät ovat moninkertaistuneet sen jälkeen, kun hiljaisten osuuksien liikennettä on alettu kilpailuttaa 1990-luvun alusta lähtien. Ei ole mitään syytä epäillä etteikö myös Suomessa kävisi näin.

Karjalainen kertoo, että lopullinen kilpailutusmalli ei ole vielä selvillä, mutta ministeriön suunnitelmissa on kilpailuttaa vilkasliikenteisistä ja vähäliikenteisistä rataosista muodostettavia kokonaisuuksia.

Karjalaisen mukaan oletuksena on, että ainakin valtaosassa kilpailutettavia kokonaisuuksia raideliikennettä operoivien yhtiöiden tulot muodostuisivat sekä julkisesta tuesta että lipputuloista.

Ensin pitää tuottaa pettymys niille, jotka toivovat, että tässä jutussa paljastettaisiin, miten Suomen suurlähetystöissä maailmalla olisi taas käräytetty joku harjoittelijoiden kyykytyksestä tai alaisten kähmimisestä.

Niinhän kävi Tukholmassa, jossa suurlähettiläs sai 2016 varoituksen seksuaalisesti häiritsevästä käytöksestä, tai New Yorkissa, jonka pääkonsuli sai tänä vuonna moitteita johtamisongelmista.

Uusia nimiä ei ole tässä jutussa luvassa, eikä tiedossa. Ei vaikka tällä viikolla julkisuuteen tulikin ulkoministeriön kysely, jossa yli 50 työntekijää kertoi kokeneensa kiusaamista tai häirintää vielä tänä ja viime vuonna.

Yksittäisten väärintekijöiden käräyttämisen sijaan ministeriössä tuntuu kuplivan paljon monisyisempi kysymys: Onko koko erivapauksiin perustuva diplomaattijärjestelmä, passeineen ja cocktail-kutsuineen itse asiassa osa ongelmaa – rakennelma, joka mahdollistaa vallan väärinkäytön?

Arvostelijoiden mielestä se on pikemminkin "tsaarinaikainen", kuten 1800-luvulla rakennettu ulkoministeriön linnakin.

– Kun ihmisestä tulee suurlähettiläs, hänestä tulee maanosan kunkku. Kukaan ei valvo häntä, kuvailee useissa edustoissa työskennellyt työntekijä.

– Sky is the limit, vain taivas on rajana, kuvailee yli 30 vuotta ministeriössä ja edustoissa toiminut Juha Parikka lähetystön johtajan mandaattia.

Parikka on ulkoministeriön virkailijayhdistyksen UHVY:n puheenjohtaja.

– Ongelma on usein se, että edustuston päällikkönä toimivan suurlähettilään esivalta on kaukana Helsingissä, eikä varsinaista esimiestä ole, Parikka jatkaa.

Osalle isoin järkytys ei ollut asiaton kohtelu, vaan se ettei tukea tullutkaan.

– Niin mukava mies! Miten semmoisesta voidaan valittaa, kuvailee yksi työntekijä johtoportaan ensireaktiota Katajanokalla, kun taannoinen reklamaatio edustuston "ykkösen" käytöksestä kantautui Suomeen asti.

– Koska minulla ei ollut kaikkea ylös kirjoitettuna, valitustani ei pidetty uskottavana.

Vastaavia kokemuksia on muillakin.

Haastattelin juttuun kymmentä entistä tai nykyistä edustuston työntekijää, osaa heidän toiveestaan nimettömästi. Heistä vain yksi oli henkilökohtaisesti kokenut häirintää ja yksi kiusaamista.

Nekin haastateltavat, jotka kertoivat kuunnelleensa illanvietoissa korvat punaisina haarat levällään istuvan suurlähettilään rasvaisia vitsejä, tai todistivat esimiehen yrittäneen suudella harjoittelijaa väkisin, muistuttivat, että kyse on kulttuurista, ei siitä että talo olisi täynnä hankalia ihmisiä.

UM:n Rouhe kiistää: Ilmoitukset käsitellään asianmukaisesti

Kun ulkoministeri Timo Soinin (sin.) ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaisen (kok.) lupaama ulkopuolinen selvitys häirintätapausten käsittelystä UM:ssä valmistuu, ministerille saattaa tulla hyvin kaksijakoinen käsitys UM:n todellisuudesta. Niin erilaiset näkemykset osapuolilla on.

UM:n hallintojohtaja Ari Rouhe on häirintäuutisista ja niihin liittyvistä järjestöjen edustajien väitteistä paitsi harmissaan myös ymmällään. Hän on huolissaan viime vuosien uutisten aiheuttamasta kokonaiskuvasta.

– On yksinkertaisesti väärä mielikuva, että ulkoministeriössä olisi tämäntyyppisiä ongelmia enemmän kuin muissa ministeriöissä, ja että tapauksia ei käsiteltäisi asianmukaisesti, Rouhe sanoo.

Vuonna 2013 UM sai työhyvinvoinnin Kaiku-palkinnon. Rouheen mukaan olisi täysin järjetöntä, että UM sahaisi omaa oksaansa välttelemällä kiusaamis- tai häirintätapausten käsittelyä.

– Sehän olisi tosi lyhytnäköistä. Meidän etu työnantajana on, että tällaiset asiat käsitellään ja saadaan pois päiväjärjestyksestä.

Rouheen näkemyksen jakaa työhyvinvointipäällikkö Valtteri Hirvonen. Hänen mukaansa talossa rohkaistaan ilmoittamaan epäasiallisesta kohtelusta.

Hirvonen on palvellut kuudessa maassa diplomaattina – myös suurlähettiläänä – ja UM:n sisäisen tarkastuksen yksikössä.

– En osta myöskään väitettä diplomaattien koskemattomuudesta, en vain mitenkään. Diplomaattien tai muun henkilökunnan väärinkäytöksiä ei paineta villaisella. Tarkastajan tehtävissäkin huomasi, että ystävänkauppoja ei yritetä tehdä, sellaisesta jäisi kiinni.

Hallintojohtaja Ari Rouhe ihmettelee, miksi vastakkainasettelu esimerkiksi työntekijäjärjestön Jukon ja ulkoministeriön välillä on kiihtynyt juuri nyt.

Voisiko selitys olla niin yksinkertainen, että järjestö ajaa ministeriön työkulttuuriin tyytymättömien jäsentensä etua?

– En tietenkään pysty arvioimaan Jukon motiiveja, Rouhe sanoo.

Kahden kerroksen väkeä: eri palkat, eri oikeudet

Nimittäin Ylen haastattelussa nekin, jotka eivät olleet itse asiatonta käytöstä tai häirintää havainneet, nostivat esiin lähetystöjen hierarkkisuuden.

Kahden kerroksen ongelma liittyy etenkin edustustojen paikan päältä palkattuihin työntekijöihin.

Suomesta lähetetyt työntekijät työskentelevät Suomen palkoilla, virkaehdoilla ja lomaoikeuksilla, mutta paikan päältä palkatut ovat paikallisten työehtosopimusten varassa.

Heidän oleskelulupansa on yleensä riippuvainen siitä, jatkuuko työsuhde edustustossa. Se tekee heistä haavoittuvia, ja riippuvaisia päälliköstä.

– Työehtosopimusten ero voi olla ällistyttävä. Vaikka oma osaaminen ja koulutus vastaisivat kollegojen taustaa, organisaation rakenne jakaa työntekijät pahimmillaan eri kasteihin. Ulkopuolisuuden kokemus on sisäänrakennettu systeemiin, kertoo muualle johtotehtäviin lähtenyt asiantuntija.

Juha Parikan mukaan suurlähettiläällä on valtaa määräillä työntekijän pienistä ja isoistakin asioista: työsuhdeasunnosta, työtodistuksesta ja myös pestin jatkosta tai päättymisestä. Kulkuoikeutta toimistossa voidaan rajoittaa.

– Sanotaan niin, että asetelma tekee ihmisen hyvin varovaiseksi, Parikka sanoo.

Ihmiskoe suljetussa ympäristössä

Parikan mukaan vaikenemista ylläpitää myös koko diplomaatin ammattiin sisäänkirjoitettu työnkierto, rotaatio ympäri maailman.

– Kukaan ei ole pysyvästi missään. Kaikkia arvioidaan jatkuvasti. Ihmiset ovat kunnianhimoisia. Kolmen, neljän vuoden välein yritetään päästä tikapuita pitkin ylös. Se aiheuttaa paineita, Parikka selittää.

Oikeastaan diplomaatin hommissa on kyse vähän kuin työuran mittaisesta sosiaalipsykologisesta kokeesta suljetussa ryhmässä. Diplomaattiura alkaa Kavakusta eli Kansainvälisen asioiden valmennuskurssista ja ihanteellisesti päättyy eläkkeelle suurlähettilään tehtävästä.

Juuri nyt on käynnissä historian 42. Kavaku, johon valittiin 18 hakijaa.

Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuu päästä ensimmäiseen asemapaikkaan, saada hieno titteli käyntikorttiin ja vaikka palveluskunta. Työn keskeinen osa on drinkkilasi kädessä edustaminen, vaikka kosteimmat vuosikymmenet ovatkin takana päin.

Sitten 3–4 vuoden välein tehtävät kilpailutetaan, ja voittajista päättävät työkaverit työpaikan sisältä.

– Kynnys tehdä ilmoitus kollegasta on hirveän korkea, kun ollaan samassa rotaatiossa kymmeniä vuosia, Parikka myöntää.

Vai uskaltaisitko itse aiheuttaa hankaluuksia ihmiselle, joka voi seuraavassa rotaatiossa päättää, jatkatko maailman metropoleissa vai jäätkö ministeriön käytäville pölyyntymään?

Suurlähetystöjen kermaa ovat läntiset suurkaupungit: Pariisi, Lontoo, Washington D.C. Kehitysmaat eivät kiinnosta yhtä paljon. Välillä palataan takaisin Suomeen.

–Jos isossa yrityksessä ei viihdy tai ei etene, voi lähteä Nokialta Ericssonille tai toisin päin. Diplomaattina ainoa vaihtoehto on pysyä ulkoministeriössä. Se on epäterve tilanne, kertoo muualle johtotehtäviin lähtenyt asiantuntija.

No mikä sitten on totuus UM:n työilmapiiristä?

Kääntäen voi sanoa, että jos ulkoministeriön noin 2 000 työntekijästä 50 kertoi kokeneensa epäasiallista kohtelua, 1 950 ei sellaiseen ole törmännyt.

Osa kriitikoista huomauttaakin, että heidän kohtaamistaan ongelmista huolimatta UM:ssä on ollut myös useita inspiroivia ja alaisiaan tukevia johtajia.

Mutta tunnistaako UM:n johto, mistä työntekijät puhuvat, kun he mainitsevat diplomaattipiirien ja suurlähetystöverkoston rakenteelliset ongelmat?

Ari Rouhe kuuluu UM:n avainryhmään, joka tekee suurlähettiläsvalinnat. Hän arvelee, että mielikuva muuta valtionhallintoa hierakkisemmasta ulkoministeriöstä on vanhentunut.

– Mielestäni UM ei ole erityisen hierarkkinen laajuuteensa nähden. Pikemminkin aika joustavasti toimiva.

Rouheen mukaan on totta, että muutamissa edustustoissa on viime vuosina tullut esiin johtamisongelmia, mutta painottaa, että niitä on käsitelty asianmukaisella tavalla.

– Kyllä työntekijät uskaltavat (ilmoittaa ongelmista). Joskus on päädytty siihenkin, että kesken nelivuotiskauden edustustosta tullaan pois.

Entä puhkeaako diplomaattinen kupla?

Kavakut aloitettiin vuonna 1970 tuomaan johdonmukaisuutta diplomaattien valintaan ja koulutukseen.

Sitä ennen suurlähettiläät valittiin sanonnan mukaan sen perusteella, kuka oli presidentti Urho Kekkosen mielestä sopivin. Puhuttiin, että suurlähettiläs sai tehdä ihan mitä halusi.

Siitä kulttuurista on tultu kauas. Mutta kun esimerkiksi Valtteri Hirvonen kävi Kavakun, kurssilla kävi vielä Kekkosen ajan diplomaatteja evästämässä tulevaan tehtävään.

Kahden kerroksen väen asetelma on Hirvosen mukaan osittain väistämätön. Palautteeseen on kuitenkin havahduttu, sillä tulehtuneet työyhteisöt tulevat kalliiksi.

– Keskimäärin edustustoissa työskentelee 5–6 ihmistä. Jos niin pienestä työpaikasta yksikin on poissa, menetetään 20 prosenttia työpanoksesta, Hirvonen sanoo.

Kavakun ohjelman suunnittelusta vastaavan, henkilöstön kehittämispäällikön Juha Mustosen mukaan koulutusta uudistetaan parhaillaan.

Työntekijöiden välisten hierarkioiden madaltamista on UM:ssä pohdittu esimerkiksi diplomaattien ja hallinnon uran välillä sekä myös Suomesta ja asemamaasta palkattujen välillä.

– Näin laajennettaisiin porukkaa, joka kokee toisiaan kohtaan kollegiaalisuutta, Mustonen sanoo.

Myös siirtomaa-ajan mielikuvia halutaan liudentaa. 2000-luvulla ei näytä kovin hohdokkaalta, kun suurlähettilään pyykit pesee tai autoa kuljettaa kehitysmaasta palkattu palveluskunta, vaikka sillä onkin tärkeä työllistävä vaikutus.

– Myös monikulttuurisuuskoulutusta kehitetään, jotta voimme purkaa asenteita edustustoon lähetettyjen ja asemamaasta palkattujen väliltä, Mustonen sanoo.

Hänen mukaansa ulkoministeriössä esiin noussut kritiikki liittyy kulttuurin muutokseen. Vaatimus yhdenvertaisuudesta, itseohjautuvuudesta ja joustavuudesta on entistä tärkeämpää.

– Tämä pitää myös työantajan ennakoida, Mustonen lisää.

Lisää aiheesta:

Ulkoministeriön työntekijät syyttävät johtoa laiminlyönneistä: Häirintään ei puututa ja sitä vähätellään

Ulkoministeriö teettää riippumattoman selvityksen häirintätapausten hoidosta – Yhdeksän kokenut seksuaalista häirintää, kymmenet kiusaamista

Vantaalla Kauppakeskus Jumbon kellonsepänliike Laatukorusta varastettiin perjantain ja lauantain välisenä yönä useiden satojen tuhansien eurojen edestä koruja, Itä-Uudenmaan poliisi kertoo.

Poliisin mukaan liikkeeseen murtauduttiin kolmen ja neljän välillä aamuyöllä ja murto kesti vain kaksi minuuttia. Tutkinnanjohtaja Mikko Minkkinen Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta kertoo, että tekijät tallentuivat valvontakameroihin.

Minkkisen mukaan valvontakameroista on selvinnyt, että koruliikkeeseen meni kaksi naamioitunutta ihmistä.

Tekijät olivat tulleet sisään Jumbo-kauppakeskukseen liikkeen yläpuolella olevasta ikkunasta. Poliisi ei vielä tiedä, miten murtautujat lähtivät kauppakeskukselta pois.

Laatukorun toimitusjohtaja Ari-Pekka Silvanin mukaan varkaat veivät mennessään ainakin timanttikoruja, kihloja, kultaketjuja ja kelloja.

– Tarkasti on tiedetty, mitä on haettu, hän sanoo STT:lle.

Silvan kertoo, että ensin paikat siivotaan ja sitten alkaa inventaari, jossa varastettujen tavaroiden tarkka arvo selviää. Siivottavaa riittää, sillä ensin varkaat ovat rikkoneet käytävälasin ja kaataneet kumoon lasivitriinejä päästäkseen sisään myymälään. Sen jälkeen he rikkoivat vielä vitriinit, joissa varastetut esineet olivat.

Laatukorun liikkeisiin on murtauduttu ennenkin. Silvanin mukaan tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun sisällä kauppakeskuksessa olevaan liikkeeseen tehdään näin laaja murto.

Ammattimaista jälkeä

Poliisin silmin murto näyttää ammattimaiselta ja suunnitellulta. Tutkinnanjohtaja Mikko Minkkinen Itä-Uudenmaan poliisista sanoo STT:lle, että tekijät etsivät varta vasten kalleimpia koruja, ja lisäksi itse murtautuminen vaikuttaa ammattimaisesti tehdyltä.

– On tiedetty, miten sinne on menty ja tiedetty todennäköisesti, miten sieltä päästään pois, hän kuvailee.

Valvontakamerakuvaa käydään läpi vielä pitkän aikaa, sillä kameroita on isossa kauppakeskuksessa paljon.

– Kaikki käydään läpi, Minkkinen sanoo.

Kauppakeskus avattiin normaalisti, mutta Laatukoru on suljettu

Kauppakeskus Jumbon kiinteistöpäällikkö Hannu Hirvonen kertoo STT:lle, että muihin kauppakeskuksen liikkeisiin ei ole murtauduttu. Kauppakeskus avattiin tänään normaalisti, mutta Laatukorun liike on kiinni.

Hirvosen mukaan murtautujien reitti kauppakeskukseen on tiedossa, mutta sitä ei kerrota julkisuuteen. Poliisi selvittää asiaa yhteistyössä kauppakeskuksen kanssa.

Hirvonen kertoo olleensa töissä Jumbossa kahdeksan vuotta, eikä hänen aikanaan kauppakeskukseen ole tehty öisiä murtoja.

Trumpin pakotteet sekoittivat iranilaisperheen raha-asiat – "Nyt meillä ei ole varaa edes korjauttaa jääkaappia"

Teheranin kaupoissa kaikki maksaa vähintään kaksi kertaa enemmän kuin vielä muutama kuukausi sitten. Yhdysvaltain uudet talouspakotteet purevat, ja iranilaisten tulevaisuudenusko on koetuksella.

Lakkoilu kertoo siitä, että Suomessa ei ymmärretä työn muutosta – talousnobelisti Bengt Holmström kehottaa ay-liikettä heräämään uuteen maailmaan

Suomalaiset työmarkkinat toimivat epädemokraattisesti. Ne joilla on töitä, voivat vaikuttaa, mutta ay-järjestelmän ulkopuolella olevat eivät saa ääntään kuuluviin, väittää Ruotsin keskuspankin myöntämällä taloustieteen palkinnolla eli niin kutsutulla talous-Nobelilla palkittu professori Bengt Holmström.

Linda Liukkaan kolumni: Suomalaisen koodikoulutuksen tulee perustua muullekin kuin ohjelmoinnille

Uuden ajan teknologiakasvatuksen opetussuunnitelman tekeminen Suomelle ei ole helppoa. Mutta onneksi meillä on tarjolla hieno esikuva ja se on Linus Torvalds. On oikeastaan hassua, että Linuxin ja Gitin isällä ei vielä ole omaa liputuspäivää, niin tärkeä hän on maailmalle, kirjoittaa Linda Liukas kolumnissaan.

Ärtyvä suoli vaivaa joka kymmenettä työikäistä – Inka Ikosen vatsaoireet jatkuivat rajun ruokamyrkytyksen jälkeen: "Tuli epätoivo, mitä pystyn syömään"

Tyypillinen potilas on istumatyötä tekevä nainen, joka kokee stressiä. Hoitokeinot ovat viime vuosina parantuneet.

Börje selvisi kuudesta puukoniskusta ja palasi takaisin töihin – kerromme sen ja neljän muun urakoiran tarinan laajassa kuvareportaasissamme

Suomessa on satoja urakoiria, ja niiden työelämä on murroksessa, arvioidaan Kennelliitosta. Kerromme tässä jutussa koirista, jotka leikkivät, pelastavat henkiä ja haistavat sairauden – työkseen, ruokapalkalla.

A-klinikkasäätiö ehdottaa, että Suomessa otettaisiin käyttöön huumetunnistus osana sosiaali- ja terveyspalveluja. Huumeenkäyttäjä voisi tuoda pienen määrän saamaansa ainetta kemiallisesti analysoitavaksi. Tunnistus toimisi projektikoordinaattori Miina Kajoksen mukaan neulojenvaihdosta tunnetuissa terveysneuvontapisteissä sekä muissa sote-palveluissa.

– Lisäksi palvelua voitaisiin tarjota suurten festivaalien tai bileiden yhteydessä, jotta tavoitetaan muutkin kuin huumeiden ongelmakäyttäjä.

Esimerkiksi satunnaiset bilekäyttäjät olisi Kajoksen mukaan hyvä tavoittaa mahdollisimman helposti.

– Huumeisiin kerran hairahtuneelle nuorelle nykymuotoinen rangaistuskäytäntö voi olla kohtuuton seuraus, jos ajatellaan hänen tulevia opintojaan ja työuraansa.

Ainetunnistus on tuttu palvelu muun muassa keskieurooppalaisilla musiikkifestivaaleilla. Tunnistus voisi toimia A-klinikkasäätiön mielestä Suomessakin matalan kynnyksen palveluna ihmisen herättäjänä huumeiden vaaroihin. Palveluun tuodun näytteen koostumus analysoitaisiin joko paikan päällä tai lähetetään laboratorioon tutkittavaksi. Kun analyysitulos on valmis, se kerrotaan näytteen tuojalle.

– Korostaisin sitä, että ainetunnistuspalvelu vaatii ammatillista päihdetyötä sekä laboratoriotason laitteita. Pikatestit eivät anna riittävän tarkkoja tuloksia, sanoo projektikoordinaattori Miina Kajos.

Palvelu voisi vähentää huumeista johtuvia kuolemantapauksia. Matti Tolvanen

Joissakin huume-erissä vaikuttavan aineen pitoisuus saattaa olla erittäin suuri. Se lisää yliannostuksen ja kuoleman riskiä. A-klinikkasäätiön mielestä ihmisen riskitietoisuutta edistävät paitsi analyysitulos, myös henkilön käyttötapoihin räätälöidyn riskitiedon jakaminen. Samalla huumetta kokeillut ohjattaisiin tarvittaessa muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Näytettä ei annettaisi takaisin näytteen tuojalle.

Ainetunnistuspalvelu on hiljattain ollut esillä Helsingin kaupungin päätöksenteossa, koska 28 valtuutettua teki asiasta aloitteen. Sosiaali- ja terveyslautakunta totesi syyskuussa pitämässään kokouksessa, että palvelun käyttöönotossa on lainsäädännöllisiä haasteita.

"Huumeiden tunnistamisen suurimpana haasteena lainsäädännön näkökulmasta on, että palvelun henkilökunta käsittelisi huumausaineita ja siihen pitäisi olla huumausainelain mukainen käsittelylupa. Tällä hetkellä käsittelyluvan kriteerit ja niiden tulkinta on sellainen, ettei käsittelylupaa vaikuta olevan mahdollista saada tähän tarkoitukseen edes tieteellisen tutkimuksen tekemisen kannalta."

Sosiaali- ja terveyslautakunnan lausunnossa kaupunginhallitukselle todetaan, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa on tehty ainetunnistuksella täydennettyä terveysneuvontaa ilman huumausaineiden käsittelylupaa. Asia on ratkaistu maassa niin, että poliisi on toiminnassa mukana.

Nyt Helsingissä aiotaan jatkaa huumeiden tunnistamispalvelun toteutukseen liittyvien kysymysten käsittelyä eri toimijoiden kesken.

Professori: Voisi lisätä käyttöä, mutta vähentäisi kuolemia?

Ainetunnistuspalvelun esteenä Suomessa on, että huumeiden käyttö, hallussapito ja välittäminen ovat rangaistavia tekoja. Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan ainetunnistuspalvelun tuomisessa Suomeen olisi nykytilanteessa pulmia.

– Nykylainsäädännön mukaan poliisin pitäisi puuttua siihen, jos ihminen vie huumetta testattavaksi. Se on huumeen hallussapitoa.

– Riskinsä on siinäkin, edistettäisiinkö huumeiden käyttöä. Ihminen voisi käydä testauttamassa pienen määrän huumetta ennakkoon ainetunnistuspalvelussa. Tältä pohjalta hän saattaisi innostua pohtimaan, ostaisiko huumetta enemmän, pohtii Tolvanen.

Ainetunnistuspalvelun mahdollisena myönteisenä puolena professori Matti Tolvanen näkee terveysseikat.

– Palvelu voisi vähentää huumeista johtuvia kuolemantapauksia.

Tolvanen myöntää, että yksittäinen hairahdus voi haitata joskus kohtuuttomastikin ihmisen opintoja ja työuraa.

– Jos huumetta on ollut hallussa vähäinenkin määrä, voi se näkyä poliisin rekistereissä ja tulla eteen esimerkiksi silloin, kun henkilöstä tehdään turvallisuusselvitys. Selvityksiä tehdään muun muassa poliisikoulussa, rajavartiostossa, armeijassa ja hoitoalalla.

Pelkkä huomautuskin kirjautuu järjestelmiin

Poliisilla on mahdollisuus harkintaan, jos esimerkiksi nuorella on hallussaan vähäiseksi katsottava määrä huumausainetta. Hämeen poliisilaitoksen poliisipäällikkö Ilkka Koskimäen mukaan näissä tilanteissa mukana neuvottelussa saattavat olla vanhemmat, ja nuori sitoutetaan lähtemään hoitoon.

Lievimmillään poliisi voi antaa huomautuksen sakon sijaan.

– Huomautuksenkin antaessaan poliisi dokumentoi tapauksen. Merkintä voi siis tulla eteen myöhemmin esimerkiksi työnhaussa. Tietyissä ammateissa näin pitääkin olla, koska näin saadaan varmistettua henkilön turvallisuus, toteaa Koskimäki.

Koskimäellä ei ole vahvaa kantaa huumeiden tunnistuspalveluun: ei puolesta eikä vastaan.

– Huumeidenkäyttäjiä on joka tapauksessa aina.

Huumeiden yliannostukseen tai huumeiden vuoksi tapahtuvaan häiriökäyttäytymiseen törmätään muun muassa käytännön ambulanssityössä. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän ensihoitopäällikkö Sami Rive suhtautuu huumeiden tunnistuspalveluun skeptisesti.

– Siinähän voisi käydä niin, että ihminen käy testaamassa ostamansa huumeen epäpuhtauden asteen: onko se liian vahvaa kamaa, sekoitettua vai jatkettua. Jos huume olisi puhdasta, innostaisi se ehkä kokeilemaan ja ostamaan lisää.

A-klinikkasäätiön mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella puolestaan on keskusteltu siitä, että ainetunnistus päinvastoin helpottaisi ensihoidon työtä.

– Ensihoito saisi nopeasti tietoa liikkeellä olevista aineista. Niistä voitaisiin myös varoittaa ennen laajempien haittojen ilmenemistä. Lisäksi saataisiin kerättyä nykyisellään piiloon jäävää tutkimus- ja seurantatietoa huumetilanteesta, uskoo projektikoordinaattori Miina Kajos.

Kajoksen mukaan muiden maiden esimerkkien perusteella ei ole vaikuttanut siltä, että ainetunnistus lisäisi käyttöä.

– Pikemminkin ihmiset usein jättävät hävitettäväksi odotuksista poikkeavat aineet taikka vähintäänkin säätävät annostusta ja käyttötapoja vähemmän riskialttiiseen suuntaan.

Lue myös:

Pitäisikö ihmisten antaa testauttaa huumeitaan festareilla? Asiantuntijoiden mielestä kyllä

Työelämä vaatii meiltä yhä enemmän skarppiutta ja kokonaisuuden hallintaa – lääkäri näkee kasvaneen kannabismyönteisyyden uhkana

Kannabisosakkeet ovat saaneet kansainväliset sijoittajat ekstaasiin, mutta kestääkö huuma?

Kanada laillisti kannabiksen – seuraavatko muut maat? Professori: Nykyinen kieltopolitiikka ei ole ollut kovin onnistunutta