Tuntuuko sinustakin, että rakkaudesta on tehty rakettitiedettä? Parisuhdetta pitäisi jatkuvasti huoltaa, kehittää, päivittää ja siitä pitäisi loputtomasti puhua.

Mikä tahansa lähi-pizzeriassa vietetty deitti-ilta tai kerran vuodessa pienessä nousuhiprakassa sanottu ”olet rakas” eivät enää riitä.

Parisuhdetta pitäisi tarkastella kuin firman tuloskehitystä, vähintään neljännesvuosittain. Suhteelle pitäisi määritellä lyhyen ja pitkän aikavälin suunnitelmat. Panos-hyöty-suhteen olisi syytä pysyä plussan puolella.

Meidän parisuhteemme ovat kuin Sohvaperunoiden maailmasta.

Osapuolten onnellisuusindeksin pitäisi mieluiten sojottaa vakaasti koilliseen, tai ainakin pysyä ennallaan eikä valahtaa kaakkoon. Muuten parisuhde on epäonnistunut, ja voidaan ihan yhtä hyvin erota.

Vaatimukset tuntuvat välillä kohtuuttomilta. Elämässä on niin paljon muutakin, että eikö edes parisuhde voisi olla lepopaikka.

Ja mistä kumpuaa tämä vaatimus ainaisesta parisuhdepuheesta? Ratkeavatko ongelmat niistä jatkuvasti jauhamalla?

Vaikeneminen on joskus kultaa, ja puhuminen hopeaa.

Nyt seuraa helpottava tieto: hiljaisuus voi joskus olla parisuhteen kannalta arvokkaampaa kuin kumppanin ääneen kehuminen. Itse asiassa kumppanista ääneen lausutut sanat eivät kerro kovinkaan paljon parisuhteen laadusta.

Sen sijaan epäsuorasti ilmaistut asenteet kumppania kohtaan ennustavat paremmin parisuhteen tulevaisuutta. Kärjistäen voidaan jopa sanoa, että vaikeneminen on joskus kultaa, ja puhuminen hopeaa (Psychology Today 10.10.2018).

Me suomalaiset, tuppisuiksikin moititut, teemme siis jotain oikein! Me emme aina osaa puhua rakkaillemme kukkaiskielellä. Sen sijaan me nikkaroimme kotitaloon terassin, hieromme väsyneitä hartioita ja katsomme kauniisti, kun kumppani pitää sukujuhlissa puheen.

Meidän parisuhteemme ovat kuin Sohvaperunoiden maailmasta: lempeästi toisilleen naljaileva vanhempi pariskunta, jonka jääkaapin ovessa roikkuu magneetilla teksti: "Miten kestää vihaista puolisoa".

Tai divaanisohvallaan löhöävät lapsiperheen vanhemmat, jotka hierovat pyytämättä toistensa jalkapohjia. Tuokiokuvat sohvisten arjesta huokuvat pariskuntien välistä lämmintä sanatonta viestintää.

Sanat voivat johtaa harhaan. Kun tutkimustilanteessa olevia ihmisiä pyydetään kuvailemaan kumppaniaan, suurin osa valitsee myönteisiä sanoja ja kehuja. Osittain siksi, että ovat oikeasti sitä mieltä, mutta osittain myös kohteliaisuudesta, hyvien käytöstapojen vuoksi. Saatamme siis sanoa asioita, joita emme aidosti tarkoita.

Erityisen hyviä parisuhteen vahvistajia ovat hymy, katsekontakti ja lämmin äänensävy.

Tällöin sanat eivät kuvaa parhaalla mahdollisella tavalla parisuhteen laatua eivätkä ennusta sen onnellisuutta tulevaisuudessa. Sanoja luotettavampaa tietoa parisuhteen tilasta saadaan tarkkailemalla sanatonta viestintää. Niitä lähes huomaamattomia ilmeitä, eleitä ja kosketuksia, joita kohdistamme kumppaniimme jatkuvasti.

Tuoreen psykologisen tutkimuksen (Faure ym. 2018) mukaan sanattomat, spontaanisti ilmaisut pienet ilmeet ja tunteet vaikuttavat parisuhteen laatuun enemmän kuin toiselle ääneen lausutut sanat. Erityisen hyviä parisuhteen vahvistajia olivat hymy, katsekontakti ja lämmin äänensävy.

Sulosanoja ei aina tarvita, kunhan molemminpuolinen sanaton viestintä kertoo välittämisestä ja rakkaudesta. Totta kai myös omien tunteiden ja tarpeiden ääneen sanominen on hyödyllistä.

Järkeen perustuvassa maailmassamme sanat voivat kuitenkin joskus peittää alleen aidot tunteet. Ja jos sanat ja sanaton viestintä ovat ristiriidassa keskenään, me tuppaamme uskomaan sanatonta viestintää.

Me haaveilemme, että rakkaudella ja ajatuksella rakennettu parisuhde olisi kaunis ja virheetön kuin puusepän veistämä hirsitalo.

Siksi on tärkeää, että osoitamme rakkautemme käytöksellämme ja teoillamme. Nosta katse hetkeksi älypuhelimesta kumppaniin ja huomaa hänet. Hymyile kiitokseksi, kun hän aamu aamun jälkeen jaksaa keittää sinulle aamukahvit. Kierähdä kainaloon illalla sängyssä, marraskuun pimeyden väsyttämänä.

Meistä niin moni haaveilee täydellisestä parisuhteesta. Toivomme, että rakkaudella ja ajatuksella rakennettu parisuhde olisi kaunis ja virheetön kuin puusepän veistämä hirsitalo.

Todellisuus näyttää usein enemmän harrastajanikkarin sahaamalta lankulta: vähän vinossa, vähän tikkuinen, kaikkea muuta kuin täydellinen. Mutta silti, tai ehkä juuri sen takia, niin rakas. Puhumattakin paras.

Paula Tiessalo

Kirjoittaja on helsinkiläinen terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, joka yrittää ymmärtää itseään ja muita. Hän puhuu paljon, myös itsekseen ja välillä vain lämpimikseen.

Helsingin yliopistossa opiskeleva Miia Seppänen on taistellut masennusta vastaan useita vuosia. Hänellä on lääkärin vuonna 2015 toteama keskivaikea masennus.

Viime keväänä tilanne paheni jälleen niin, että 24-vuotias Seppänen joutui kahdeksi kuukaudeksi sairauslomalle.

– Välillä on ollut tosi raskasta. Silloin pelkkä sängystä nouseminen on ollut haastavaa, Seppänen kuvailee.

Masennus on heikentänyt esimerkiksi Seppäsen keskittymiskykyä ja vaikeuttanut uuden tiedon omaksumista. Opinnot ovat hidastuneet, eikä opintosuorituksia ole kertynyt niin paljon kuin hänen nostamansa opintotuki edellyttäisi.

Hitaat opinnot selvitettävä

Tänä syksynä Miia Seppänen joutui vastaamaan Kelan selvityspyyntöön.

– Jouduin tekemään selvityksen, koska opintopisteitä oli kertynyt viime lukuvuonna vain 30 eikä 45 kuten Kela edellyttää.

Seppänen viittaa yleisimpään tilanteeseen, jossa opiskelija nostaa opintotukea yhdeksältä kuukaudelta.

Korkeakouluopiskelijan opintotuen edellytys (Kela) on, että opintopisteitä kertyy keskimäärin viisi jokaista tukikuukautta kohti. Lisäksi on koko lukuvuotta koskeva yleissääntö, jonka mukaan opintopisteitä on kerryttävä vähintään 20 riippumatta nostettujen tukikuukausien määrästä. Jos nämä ehdot eivät täyty, Kela lähettää opiskelijalle selvityspyynnön.

Ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on lukuvuosittain opintotuen saajia noin 160 000. Selvityspyyntö lähtee Kelan mukaan joka syksy suunnilleen 15 000 opiskelijalle.

– Se on paljon, mutta määrä on ehkä hiukan pienentynyt viime vuosina, sanoo vastaava suunnittelija Ilpo Lahtinen Kelan opintotukiryhmästä.

Kela voi muuttaa opintotuen (Kela) määräaikaiseksi tai lakkauttaa sen, jos opiskelija ei edisty opinnoissaan riittävästi. Tuki voidaan myös periä takaisin. Selvityspyyntöön kannattaakin aina vastata, sillä esimerkiksi mielen sairaus on usein hyväksyttävä syy opintojen hidastumiselle.

– Meillä aina ihminen arvioi ihmisen tilannetta. Jos selviää, että siihen opiskelemattomuuteen on ollut hyväksyttävät syyt, puhumattakaan jos pystyy kertomaan, että on yrittänyt opiskella mutta ei ole saanut tenttejä läpi, ei ole pelkoa esimerkiksi takaisin perinnästä, Lahtinen kertoo.

– Eikä Kelalle tarvitse itse jaaritella niin pitkästi, kun hankkii tilanteestaan lääkärin, psykologin tai sosiaalipuolen lausunnon.

Ymmärrys koetuksella

Vuosittain opintotuki lakkautetaan noin 3 000 opiskelijalta, jotka eivät ole vastanneet Kelan selvityspyyntöön. Noin 1 500 on niitä, joiden tuki lakkaa, koska selvitystä ei hyväksytä.

Miia Seppänen kertoo toimittaneensa Kelaan lääkärinlausunnon sekä tiedot käymästään kuntoutuspsykoterapiasta, jota sama maksaja eli Kela tukee. Vastaus oli, ettei Seppäsen opintotukea voida jatkaa selvityksessä esitettyjen syiden perusteella. Tuki myönnettiin vain määräajalle eli kevään 2019 loppuun saakka.

– Käytännössä minulta lähtisi sellaiset viisi opintotukikuukautta ihan savuna ilmaan, jos tukea ei määräaikaisuuden jälkeen päätettäisikään jatkaa.

Seppänen on laskenut, että hänellä olisi normaalisti opintotukikuukausia jäljellä ainakin 2019 loppuun saakka.

Kelan vastaus yllätti hänet täysin.

– Iso yllätys oli se, että virkamiehetkään eivät ota masennusta vakavana sairautena, ainakin sellaisen tunteen päätös tuo. Sitä pitää itsestään selvänä, että masennus, ihan todettu sairaus, olisi tarpeeksi pätevä syy sille, että opintotukiaikaa jatkettaisiin normaalilla tavalla, Seppänen sanoo.

Tukikuukausien tuhlausta

Miksei Seppänen ole sitten sairauslomalla, jos hän lääkärin mukaan on sairas?

– Sairauslomasta tulee sellainen olo, että on vaan sairaana. Siinä ei ole samanlainen toipumisen meininki. Kun identifioit itsesi opiskelijaksi, on helpompi myös ajatella, että olet kykenevä toipumaan kuin silloin, jos identifioit itsesi pelkästään masentuneeksi, Seppänen tiivistää.

– Lisäksi, jos olisin sairauslomalla masennuksen takia, sairauslomani olisi kestänyt jo neljä vuotta.

Kelassa asia nähdään niin, ettei opintotukikuukausia tulisi tuhlata sairastamiseen, vaan esimerkiksi masennuksesta kärsivän opiskelijan kannattaisi anoa sairauspäivärahaa (Kela). Se ei nykyään enää estä myöskään pienimuotoista opiskelua.

– Siirtyminen sairauspäivärahalle on tehty helpoksi. Ei ole pelkoa, että jäisi tyhjän päälle. Opintotuki kyllä jatkuu siinä tapauksessa, jos päivärahaa ei myönnetä. Opinnot voi aloittaa jo sairauspäivärahalla, ja kun suorituksia alkaa normaaliin tahtiin kertyä, voi hakea taas opintotukea, kertoo vastaava suunnittelija Ilpo Lahtinen Kelasta.

Kelassa on havaittu, että opiskelijoilla tuntuu olevan henkinen kynnys hakeutua muiden etuuksien piiriin.

– Opintotuen saaminen yhdistyy itsearvostukseen. Halutaan pitää kiinni opiskelijastatuksesta. Toivoisin kuitenkin, että tällaisilla asioilla ei päätä vaivattaisi tilanteessa, jossa on muutenkin vaikeaa. Kannattaa hakeutua muiden etuuksien piiriin, jotta opintotukikuukaudet säästyvät, Lahtinen summaa.

Seppänen on halunnut pitäytyä opiskelijana, koska se pitää masentuneen niin sanotusti poissa peiton alta.

– Se ei todellakaan ole tukikuukausien tuhlaamista, että yrittää pysyä arjessa kiinni. Se on ainoa mahdollisuus, kun yrittää rakentaa elämää uudelleen ja saada jaksamisen entiselle tasolle.

Masennusdiagnoosit yleistyvät

Masennus- ja ahdistusdiagnoosien yleisyydestä kertoo Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016 (YTHS). Tutkimuksen mukaan näiden diagnoosien osuus on lähes kolminkertaistunut opiskelijoilla vuodesta 2000 alkaen. Noin 30 prosentilla korkeakouluopiskelijoista on ylipäätään psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä haasteita.

– Opiskeluelämässä on kovasti paineita, koska opiskeluaika on säädelty niin, että tietyssä ajassa pitää saada tietyt asiat tehtyä. Opiskelijat ovat aika tiukilla, kuvailee opintopsykologi Heini-Maria Pietilä Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.

Pietilä auttaa opiskelijoita vaikkapa juuri silloin, kun Kelalle pitää tehdä selvitys opintojen edistymisestä tai kirjoittaa lausunto opintotukihakemukseen. Henkilökohtaiselle tuelle ja neuvonnalle on kova tarve.

Kela arvioi, että sen selvityspyyntöihin vastanneista opiskelijoista noin kymmenesosa vetoaa masennukseen.

– Osalla on lääkärin, psykologin tai hoitajan todistus, josta diagnoosi ilmenee. Osa kertoo olevansa hoidon piirissä, mutta eivät ole toimittaneet Kelaan todistuksia. Osa kertoo, että eivät ole syystä tai toisesta halunneet tai pystyneet hakeutumaan hoidon piiriin, Ilpo Lahtinen Kelasta sanoo.

Mielenterveysongelmat vaikuttavat opintojen edistymiseen eri tavoin. Osa opiskelijoista suorittaa vaadittavat 5 opintopistettä tukikuukautta kohti diagnoosista huolimatta, joillakin opintopisteet jäävät sairauden vuoksi nollaan usealtakin vuodelta.

Oma masennus saa myös Miia Seppäsen pohtimaan syitä siihen, miksi niin monen opiskelijan mieli järkkyy.

– Työtahti on tosi kova. Yliopisto-opiskeluun liittyy paljon paineita ja stressiä. Joutuu miettimään esimerkiksi tulevaisuuden työllistymistä, koska monilla aloilla kilpailu työpaikoista on koko ajan kovempaa.

Seppänen on tällä hetkellä opintoihin kuuluvassa työharjoittelussa viestintätehtävissä. Nuori nainen toivoo toipuvansa masennuksesta.

– Hankala sanoa milloin, mutta toivon, että pian. Ei ole oikein luottoa, koska sairaus on useamman kerran uusinut. Tämä on vähän sellaista päivä kerrallaan -menoa, hän toteaa.

Lapissa piristynyt matkailu on tuonut haasteita tunturikohteiden mökkien huoltoon. Kolarin Ylläksellä osa mökkiään varaamon kautta vuokraavista jää jo vaille siivouspalveluita, kun paikallisten yrittäjien työ kasaantuu samalle vaihtopäivälle, lauantaille.

Omistaja on saattanut joutua matkustamaan itse Ylläkselle vuokramökkiään siivoamaan.

– Jopa Turusta asti on tultu aamujunalla tänne Kolariin, sitten tehty siivoustyöt ja samalla iltajunalla sitten lähdetty takaisin etelään, sanoo paikallinen huolintayrittäjä Tiina Walin-Jatkola Ylläsavain Oy:stä.

Wallin-Jatkolan mukaan uusille asiakkaille on jo jouduttu tarjoamaan "ei oota".

Muutosta on jo jonkin verran tapahtunut yksittäisten mökkiasiakkaiden kohdalla.

– Muutamien osalta saimme vaihtopäivää muutettua pois lauantaista, perjantaille tai sunnuntaille.

Wallin-Jatkola on tehnyt mökinvuokraajien kokemuksia käsittelevän pro gradu-työn Lapin yliopistoon. Muun muassa sen pohjalta herännyt keskustelu johti muutokseen.

Asiasta puhuttu jo muutaman vuoden ajan

Lauantain määräytyminen vaihtopäiväksi tunturikeskuksissa on Tiina Walin-Jatkolan mukaan vanha jäänne. Ylläksellä alueen yrittäjät ovat jo muutaman vuoden ajan ajaneet käytännöstä luopumista.

– Pari, kolme vuotta sitten alueen huolitsijat toimittivat yhteisen kirjeen varaamoyhtiöille ja esitimme huolemme vaihtopäivän kuormituksesta, Walin-Jatkola sanoo.

Walin-Jatkolan mukaan viimeistään nyt on muutoksen aika.

– Haluamme tehdä hyvää laatua, mutta se on aika mahdoton se yhtälö, jos kaikki mökit pitää vaihtaa yhtenä päivänä.

Levilläkin pulaa siivoojista

Walin-Jatkolan mukaan yksi vaihtopäivä on ongelmallinen monelta kantilta. Ensinnäkin työvoimaa on vaikea löytää vain yhdelle päivälle viikossa. Ainakin Ylläksen alueella on matkailusesonkeina asuntopula, jolloin työhalukkaille ei ole edes asuntoa. Mökkisiivous-huolintayrittäjät ovat myös harvassa Ylläksellä.

Levillä kaikki vuokramökit saadaan tällä hetkellä huollettua, mutta siivoojista on sielläkin pula. Levin keskusvaraamon omistajapalveluvastaava Minna Mikkonen kertoo työvoimapulan vallinneen viime vuosina.

– Levillä ei ole yhtä kiinteää vaihtopäivää, tosin loppuviikko on vilkkain huoltoaika, Mikkonen kertoo.

Marketin kalatiskille asteleva nuori tutkija on jo päättänyt, mitä lapsille laitetaan. Vaikka tarjolla on paljon punalihaista lohta niin Norjasta kuin kotimaastakin, Antti Kähärin ostoskoriin päätyy silakkafileitä.

Silakkaa kalastatetaan eniten Suomen merialueilta, mutta suurin osa siitä päätyy turkistarhoille. Toki viime aikoina silakan ovat löytäneet myös nuoremmat ikäluokat, arvioi CM Kupittaan kalaosaston vastaava Marko Vaattovaara.

– Nuoretkin ovat alkaneet ostaa silakkaa. Muutama vuosi takaperin nuoret ei niin paljon silakkaa arvostaneet.

Syykin lienee selvä. Kun kotimainen kuhafilee on maksanut yli kolmekymppiä, niin silakkaa on saanut alle kymmenellä eurolla. Osansa lienee myös sillä, että silakkafileen valmistaminen ruoaksi ei vaadi suuria gourmet-taitoja.

Kalan kulutus on kasvanut 2000-luvulla, mutta suurimman osan kasvusta on haukannut norjanlohi.

Kalankulutuksessa on ero köyhien ja varakkaiden välillä

Kalan osuus suomalaisten elintarvikemenoista kertoo, että ylin tuloluokka syö enemmän kalaa kuin matalatuloiset. Vuonna 2016 hyvätuloisten ruokamenoista kalan osuus oli noussut vajaaseen kuuteen prosenttiin.

Matalatuloisilla kalaostoksia tehtiin entistä harvemmin ja rahaa niihin käytettiin alle neljä prosenttia elintravikemenoista.

Tuloluokissa kulutuskäyrät osoittavat eri suuntiin. Köyhät syövät kalaa aina vain vähemmän ja varakkaammat yhä enemmän.

– Muutos tapahtui vuoden 2010 tienoilla, jolloin kulutuskäyrät lähtivät erkaantumaan toisistaan, sanoo Turun yliopiston tutkija Antti Kähäri.

Hänen mukaansa kala sopisi hyvin korvaamaan muuta eläinproteiinin saantia. Kalan valinta ruoaksi olisi myös ilmastoneutraalimpi ratkaisu kuin lihansyönti.

Miehet vierastavat edelleen kasviksia

Vanha vitsi on miehistä, jotka ovat tehneet sopimuksen kanin kanssa. He eivät syö kanin ruokaa, eikä kani aja heidän polkupyörällään.

Vitsissä on totuuden siemen, sillä vaikka kasvisten ja hedelmien syönti on kasvanut, niin miesten kiinnostus niitä kohtaan on laimeaa.

Vertailtaessa tuloluokkia keskenään, niin korkeasti koulutetut miehet syövät vähemmän kasviksia kuin matalan koulutustason naiset.

– Naisethan on kautta aikojen ja kaikissa tutkimuksissa syöneet terveellisemmin kuin miehet, Antti Kähäri toteaa.

Miehet syövät tyypillisesti enemmän lihaa kuin naiset. Toki Kähäri on löytänyt ryhmän, jossa sukupuolierot keikahtavat.

– Alle neljäkymppiset naiset kuluttavat enemmän sokeria kuin miehet, mutta vanhemmissa ikäluokissa eroa ei näy.

Tuloerot ovat aina näkyneet kulutustavoissa ja tutkijatohtori Taru Lindblomin mukaan sosiaalinen huono-osaisuus on usein yhteydessä kotitaloudessa tehtyihin epäedullisiin ruokavalintoihin.

Tämä tarkoittaa sitä, että tällöin lautaselle päätyy usein energiatiheää, prosessoitua ruokaa, jossa on paljon rasvaa ja sokeria.

Miten lihan voi korvata?

Kasvisruokaan siirtyminen on monelle eettinen valinta, jonka katsotaan säästävän luonnonvaroja ja olevan vähemmän haitallista ympäristölle.

Luonnonvarakeskuksen vetämässä ScenoProt-hankkeessa tutkimushenkilöt söivät kolmen kuukauden ajan kasvispainotteisempaa ruokaa. Kun eläin- ja kasvisproteiinin osuudet ruokavaliossa olivat puolet ja puolet, niin ruokavalion sai kotioloissa toimimaan.

Ongelmia syntyi, kun kasvisproteiinin osuus yritettiin nostaa 70 prosenttiin. Kolmasosa tutkimukseen osallistuvista sai vatsavaivoja palkokasvesita eli härkäpavuista ja herneistä. Pahimmillaan ruokavalio aiheutti ripulia.

Kasvispainoitteisen ravinnon hyviä puolia olivat lisääntynyt kuidun saanti ja käytetty rasva oli pehmeämpää.

Lue myös:

Fleksaaja, vegaani tai ihan vaan lihansyöjä – osallistu keskusteluun: Vaikuttaako ilmastouhka siihen mitä syöt?

Etelä-Pohjanmaalla uskotaan härkäpapuun – uusi Härkis-tehdas nousi kasviproteiinitrendin pönkittämänä

Iso osa pojista syö huolestuttavan vähän kasviksia – kasviskammoa parannetaan nyt somekampanjalla

Koulut alkavat vähitellen tarjota kahta pääruokaa – liharuuan rinnalle kasvisruokaa

Puolustusvoimat selvitti: Kasvisruoka täyttää yleiset ravitsemussuositukset

Vegaaniruoan voimalla juoksee vaikka sadan kilometrin lenkin – ultrajuoksija antaa vinkit kasvisruokaan, jolla pärjää kovassakin rääkissä

Kasvisruoka kelpaa entistä useammin myös sekasyöjälle – "Kasvisruokia maustetaan ja ne maistuvat hyvälle"

Pelastaako kasvisruoka lihatalot? "Viimeinen virhe olisi lähteä taistelemaan sitä vastaan"

Hämeen Sanomien ja Hämeen Puhelimen muodostaman Aina Groupin varsinainen liiketoiminta tuotti tappiota lähes joka vuosi viimeiset 12 vuotta. Tästä huolimatta yhtiö on ollut antelias osakkailleen. Se on ollut helppoa, koska taseessa on riittänyt jakokelpoista rahaa. Tästä on paljolti kiittäminen varakkaan Hämeen Puhelimen onnistunutta kaappausta vuonna 2001.

Vuoden 2001 jälkeen seitsemäntoista vuoden aikana osakkaille on jaettu reippaasti päälle 70 miljoonaa euroa. Puhelinosakkeet ovat olleet aina kansanosakkeita, koska puhelimen saanti on vaatinut osakkeen ostoa. Edelleen Aina Groupin yhden osakkeen omistajia on yli 12 000. He ovat tienanneet vuodesta 2001 reilut 1 200 euroa eli hieman yli 70 euroa vuodessa. Näin myös tämän jutun kirjoittaja.

Muutamat osakkeenomistajat ovat keränneet yhtiöstä samana aikana satoja tuhansia euroja, parhaat miljoonia. Timo Rautanen ja hänen johtamansa lakiasiaintoimisto ovat keränneet osinkoina lähes kolme miljoonaa euroa.

Lehtiyhtiön ja puhelinyhtiön fuusion keksinyt hämeenlinnalainen Arto Kajanto on saanut yksinään puoli miljoonaa ja yhtiöidensä kautta paljon enemmän.

Osingot syöneet pääomia

Osinkojen avokätinen jako huolimatta Aina Groupin tappiokierteestä näkyy taseessa. Viiden viime vuoden aikana jakokelpoisia varoja on jaettu osakkaille sen verran anteliaasti, että niiden määrä on taseessa tippunut 66 miljoonasta hieman yli 15 miljoonaan. Varoja on tosin syönyt myös kirjanpitoarvon arvonalennus, joka aiheutti lähes 16 miljoonan euron loven jakovaroihin vuonna 2015.

Tänään perjantaina Aina Group myi loputkin AinaCom-yhtiöstään Telialle. Kauppa tuo taas rahaa Aina Groupiin. Alustava kauppasumma on 18 miljoonaa. Samalla yhtiö tosin päätti jakaa ylimääräistä osinkoa lähes 3,2 miljoonaa euroa.

Tuo ylimääräinen osinko antaa yksittäiselle osakkeenomistajalle 54 euroa. Sillä ei ihan joulukinkkua saa, mutta paljoa ei tarvitse omasta kukkarosta pieneen kinkkuun lisätä. Suuromistajat voivat kinkun sijaan mennä osingoillaan vaikka autokaupoille.

Aina Groupin kahdenkymmenen suurimman osakkeenomistajan joukossa on kahdeksan yksityishenkilöä. He tienaavat ylimääräisellä osingolla 20 000–93 000 euroa.

Reilun viidenkympin summa on pientä verrattuna vuoden 2014 joulurahaan. Tuolloin Aina Group myi AinaComin kuluttajaliiketoiminnan 47 miljoonalla eurolla ja jakoi ylimääräistä osinkoa 285 euroa osakkeesta, yhteensä lähes 16,8 miljoonaa euroa.

Ylimääräisellä osingolla yhden osakkeen omistajat saivat paitsi kinkun myös koko joulupöydän ruuat. Suurin yksittäinen osakkeiden omistaja, toimitusjohtaja Timo Rautanen vaurastui puolella miljoonalla eurolla. Arto Kajannolle jouluinen osinko toi yli 100 000 euroa.

Asiantuntijat: kyseenalainen yhtiökaappaus

Upporikkaan Hämeen Puhelimen kaappaus oli taitava manööveri. Hämeen Sanomien omistajat ostivat ahkerasti osakkeita ja saivat osakkeista itselleen noin 13 prosenttia.

Monissa yhtiössä tällaisella äänivallalla ei vielä suuria tekisi, mutta puhelinyhtiöissä puhelimen ja osakkeen liitto merkitsee sitä, että yhden osakkeen omistajia on valtavasti. Hämeen Puhelimessa heitä oli yli 20 000. Suurin osa ei ymmärtänyt tai välittänyt mitä oltiin tekemässä. Tällaisella joukolla ei ole myöskään yhtä puolestapuhujaa.

Niinpä Hämeen Sanomat omistajineen saivat kaapattua Hämeen Puhelimen helposti. He myös betonoivat valtansa muodostamalla kaksi osakesarjaa, joista K-osakkeilla oli 20-kertainen äänimäärä A-osakkeisiin verrattuna. K-osakkeita saivat Hämeen Sanomien suuromistajat ja Hämeenlinnan kaupunki. Muille Hämeen Puhelimen osakkeenomistajille jäi äänivallaltaan huomattavasti pienempiä A-osakkeita.

Asiantuntijoiden mukaan osaa omistajista suosiva osakejärjestely oli vähintäänkin kyseenalainen. Tuolloista osakeyhtiölakia tekemässä ollut lainsäädäntöneuvos Manne Airaksinen oikeusministeriöstä piti järjestelyä ongelmallisena. Niin ikään osakeyhtiölakia kirjoittamassa ollut professori Jarmo Leppiniemi epäili vahvasti järjestelyn laillisuutta.

Yksityiset osakkeenomistajat miettivät päätöksen viemistä oikeuteen, mutta uskallus loppui. Asiaa pahoitteli pienosakkaiden moitekannetta valmistellut Vaasan Handelshögskolanin kauppaoikeuden professori Petri Mäntysaari. Hän arvioi tuolloin, että pienosakkaat olisivat todennäköisesti voittaneet juttunsa oikeudessa.

Kannetta ei nostettu, joten Hämeen Puhelimen kaappaus onnistui. Yksitoista osakkeenomistajaa sai yli 50 prosenttia syntyneen yhtiön äänivallasta. Osakkeenomistajia oli tuolloin noin 29 000.

Puhelinyhtiöt olivat ja ovat haluttuja ostokohteita

Puhelinyhtiöitä ja -osuuskuntia oli Suomessa aikanaan satoja ja vielä viime vuosisadan lopulla yli puolen sataa. Puhelimen saadakseen alueen asukkaan oli ostettava liittymän mukana osake tai osuus puhelinyhtiöstä tai -osuuskunnasta.

Yleensä puhelinyhtiöt olivat monopoliasemassa alueellaan. Siksi niillä oli mahdollisuus tehdä hyvää tulosta ja kerätä taseisiinsa muhkeat varat.

Kilpailuvirasto määräsi, että vuoteen 2003 mennessä liittymä ja osake tai osuus on erotettava toisistaan. Niistä tuli kauppatavaraa, kun liittymän pystyi pitämään omistamatta puhelinyhtiötä. Samalla lankapuhelimet alkoivat jäädä historiaan.

Varakkaiden yhtiöiden osakkeet kiinnostivat yksittäisiä sijoittajia ja tietysti isoja puhelinyhtiöitä, jotka sulauttivat pienemmät itseensä. Osuuskuntien valtaaminen on vaikeampaa.

Kaiken jälkeenkin Finnet-liittoon kuuluu edelleen 23 alueellista puhelinyhtiötä ja -osuuskuntaa. Niillä ei ole omaa operaattoritoimintaa, mutta ne ovat vahvoja alueellisia palveluyrityksiä. Enää ei voi myöskään puhua puhelinyhtiöistä, kaikki toimivat laajemmin informaatio- ja teknologia-alalla.

Itsenäiset alueelliset ICT-yhtiöt voivat käyttää tasevarojaan koko yhteisön tarpeisiin ja ovat niin tehneetkin, esimerkiksi rakentamalla nopeita kuituverkkoyhteyksiä alueilleen. Tietysti vaihtoehtona on myös jakaa rahat osakkaille.

Aluksi Aina Groupilla meni kovaa

Aina Groupin alkuvaihe – aluksi HPO-yhtymän nimellä – oli menestyksekäs. Konserni tuotti voittoa. Voitosta valtaosa tuli Hämeen Puhelimelta. HPO-yhtymä muutettiin Aina Groupiksi vuoden 2004 viimeisenä päivänä. Hämeen Puhelin sulautettiin AinaComiin vuoden 2007 alusta.

Jo pari vuotta aiemmin, vuonna 2005 Aina Group oli kasvanut niin suureksi, että menestyvä konserni mietti listautumista pörssiin.

Pörssiin yhtiötä ei viety ja vaikeudet alkoivat jo seuraavana vuonna. Konserni teki tappiota eikä aikaakaan, kun alkoivat ensimmäiset yt-neuvottelut irtisanomisineen. Vuonna 2006 Aina Groupin palveluksessa oli yli 600 ihmistä. Vuoden 2017 vuosikertomuksessa henkilöstöä on selvästi alle 300.

Taloutta paikattiin myös osien myynneillä. 2010 Aina Group myi pääkaupunkiseudun verkon. Vuonna 2014 Aina Group myi tyttärensä AinaComin kuluttajaliiketoiminnan ja kiinteät verkot Soneralle. Käytännössä tämä oli myös vanhan Hämeen Puhelimen loppu. Sinetti saatiin 16. marraskuuta 2018, kun Aina Groupin yhtiökokous päätti myydä loputkin AinaComista Telialle.

Aina Group palaa mediayhtiöksi, jonka päätuote on Hämeen Sanomat.

Paikallisen omistuksen haave

Hämeen Puhelimen valtaajien eräs peruste oli säilyttää vuonna 1883 perustettu puhelinyhtiö paikallisessa omistuksessa ja hallinnassa. Suunnattu osakeanti Hämeen Sanomien suuromistajille aluksi vahvisti tätä päämäärää.

Jo 2006 äänivallaltaan ylivoimaisesti suurin osakkeenomistaja oli kuitenkin helsinkiläinen vakuutusyhtiö Eläke-Fennia.

Kun puhelinyhtiöiden osakkeet irrotettiin liittymästä, alkoi sijoittajia kiinnostaa myös puhelinyhtiöstä kommunikaatio- ja teknologiayhtiöksi laajentunut Aina Group.

.

Vuonna 2014 äänimäärältään suurin osakkeenomistaja oli Eläke-Fennian osakkeet perinyt vakuutusyhtiö Elo, mutta Timo Rautasen helsinkiläinen lakiasiaintoimisto Asiakasturva Oy oli noussut jo toiseksi suurimmaksi vallanpitäjäksi.

Puhelinosakkeiden omistuksiin keskittynyt Asiakasturva Oy on vain lisännyt omistustaan Aina Groupissa. Vuonna 2016 Asiakasturva oli äänimäärältään suurin osakkeenomistaja.

Asiakasturva Oy on ostanut tänä vuonna vakuutusyhtiö Elon Aina-osakkeet ja omistaa äänivallasta jo viidenneksen. Kakkoseksi on noussut helsinkiläinen Finda Telecoms. Timo Rautanen on mukana myös Findan hallituksessa.

Yhteensä kahdella helsinkiläisyhtiöllä Asiakasturvalla ja Findalla on yli neljännes osakkeista ja selvästi sitä suurempi äänivalta. Puhelinosakkeisiin keskittyneillä yhtiöillä on nyt hallussaan merkittävä osa lehtiyhtiöksi muuttuvaa Aina Groupia.

Haave Hämeen Puhelimen paikallisesta omistuksesta loppui jo vuonna 2014, kun AinaCom myytiin helsinkiläiselle Soneralle.

Nyt vaikuttaa siltä, että toive myös emokonserni Aina Groupin paikallisesta hallinnasta on murtunut, mutta eipä ole enää edes rippeitä Hämeen Puhelimestakaan.

CNN:n toimittaja Jim Acosta menetti työskentelylupansa viime viikolla otettuaan yhteen sanallisesti presidentti Donald Trumpin kanssa viime keskiviikon lehdistötilaisuudessa.

Trump sätti kovasanaisesti Acostaa, mutta Valkoisen talon lehdistöpäällikkö Sarah Huckabee Sanders perusteli työskentelyluvan perumista sillä, että Acosta olisi koskenut ei-hyväksyttävällä tavalla nuorta naisavustajaa, joka oli hakemassa mikrofonia Acostan kädestä.

Sandersin arvioidaan jakaneen tapauksesta väärennettyä videota.

Tänään liittovaltion tuomari Timothy Kelly ratkaisi CNN:n kanteen asiasta Acostan hyväksi ja määräsi pressikortin palautettavaksi välittömästi sen ajaksi, kun asiaa koskeva varsinainen oikeusprosessi on kesken.

Kelly ei maininnut päätöksessään sananvapautta tai lehdistönvapautta, vaan katsoi, ettei luvan perumista tehty säädösten mukaisesti.

Acosta kiitti tuomaria päätöksestä sekä työtovereita tuesta.

– Mennään takaisin töihin, totesi Acosta.

Presidentti Trump on nimittänyt tuomari Kellyn virkaansa.

Valkoinen talo puolestaan ilmoitti noudattavansa tuomarin pääröstä ja kehittävänsä sääntöjä ja prosesseja, joilla jatkossa varmistetaan lehdistötilaisuuksien tasapuolinen ja sujuva kulku.

Iltapäivälehtien painetut versiot voivat lakata ilmestymästä jo lähivuosina, arvioidaan uudessa väitöksessä.

Mediatutkija Pasi Kiviojan mukaan on varsin todennäköistä, että Iltalehti ja Ilta-Sanomat siirtyvät kokonaan verkkoon.

Näkemys perustuu muun muassa asiantuntijahaastatteluihin sekä laskevien levikkien perusteella tehtyyn ennusteeseen. Iltapäivälehdet saavat yhä enemmän tuloistaan digitaalisesta mainonnasta. Samaan aikaan printtilehtien lukijakunta on vähentynyt ja ikääntynyt.

– Painettujen iltapäivälehtien liiketoimintamallin radikaali muutos häämöttää jo ovella. Se tarkoittaa printtilehden lopettamista ja toiminnan jatkamista vain digitaalisena, ennustaa Kivioja, joka työskentelee myös vapaana toimittajana ja yrittäjänä.

Lehdet ovat kompensoineet kutistuvaa irtonumeromyyntiä verkkomainonnalla, hinnankorotuksilla ja uusilla maksullisilla liitelehdillä. Väitöksen mukaan lehtien ansaintamalli on kääntynyt uuteen asentoon, jossa erityisesti verkon mainostulot ovat yhä tärkeämpi tulonlähde.

Muutos on ollut Kiviojan mukaan yllättävän nopea. Kun vielä vuonna 2005 Ilta-Sanomat ja Iltalehti saivat tuloistaan noin viidenneksen mainonnasta, viime vuonna mainonnan osuus oli jo puolet.

Moni asiantuntija povasi lakkautuksia

Vuonna 2013 haastatelluista media-alan asiantuntijoista noin puolet uskoi jommankumman iltapäivälehden lakkaavan ilmestymästä painettuna 10 vuoden kuluessa ja moni peräti viidessä vuodessa.

Useimmat arvelivat printtilehden lopettajaksi Iltalehden.

– Kristallipalloa ei ole kuitenkaan kellään. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa moni asia. Jos lehdet esimerkiksi onnistuvat kasvattamaan hyvin digitaalisia mainostuottojaan, niillä voidaan kompensoida levikin laskua printissä. Voi myös olla, että printit halutaan pitää elossa brändisyistä.

Kiviojan mukaan tarkkoja arvioita tulevasta on vaikea esittää senkin takia, että muun muassa iltapäivälehtien levikkilukuja, liikevaihtoa ja liikevoittoa ei ole ollut julkisesti saatavilla vuosiin.

Se kuitenkin tiedetään, että iltapäivälehtien mainostuloista printti tuo enää noin viidenneksen ja samalla irtonumeromyynti on tippunut vuosittain jopa kymmenisen prosenttia.

Kiviojan tutkimusaineistoon kuuluvat muun muassa Ilta-Sanomien ja Iltalehden painetut lehdet vuosina 1985-2015 sekä verkko- ja mobiilietusivut vuosina 2013 ja 2016. Journalistiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Tampereen yliopistossa 1. joulukuuta

Pääministeri, keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ei ole yllättynyt väestöennusteen tiedoista, mutta luvut vetävät silti mietteliääksi.

– Kymmenessä vuodessa lasten määrä on romahtanut. Meidän nuoret ikäluokkamme pienenevät jatkuvasti ja tänä vuonna jäädään ilmeisesti alle 50 000 syntyvän lapsen ja se on todella vähän, Sipilä sanoo.

Ikäluokkien pienenemisellä on Sipilän mukaan vaikutuksensa myös Suomen huoltosuhteeseen ja kestävyysvajeeseen. Kestävyysvajeella tarkoitetaan sitä, että työikäisen väestön verotulot eivät riitä kattamaan ikääntyvän väestön hoivamenoja.

Asia pitää Sipilän mukaan nostaa pöydälle seuraavissa hallitusneuvotteluissa

– Seuraavissa hallitusneuvotteluissa kaikilla puolueilla pitää olla vastaukset siihen, miten Suomesta tehdään lapsiystävällisempi maa, Sipilä sanoo.

Sipilän ratkaisu olisi hallitusneuvotteluissa sovittava laaja perhepaketti, jonka yhtenä osana olisi myös perhevapaauudistus. Perhevapaauudistusta yritettiin toteuttaa myös tällä hallituskaudella, mutta siitä ei tullut mitään. Uudistusta pyrittiin tekemään kustannusneutraalisti, eli se ei olisi saanut maksaa.

Seuraavalla hallituskaudella Sipilä olisi valmis panostamaan uudistukseen.

– Perhevapaauudistus tulee maksamaan, se oli tämän hallituskauden harjoituksen oppi. Nyt meillä on mahdollisuus tehdä sellainen uudistus, joka maksaa.

Sipilän mukaan hyvän huoltosuhteen säilyttäminen Suomessa vaatii myös työperäisen maahanmuuton lisäämistä.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne pitää syntyvyyden alenemista todella huolestuttavana. Hänen mielestään lapsiperheisiin ja nuoriin kohdistuva politiikka täytyy nostaa suomalaisen yhteiskuntapolitiikan keskiöön.

– Tämä tarkoittaa sitä, että valtion tasolla asetetaan strategia ja sen pohjalta toimintaohjelma, jolla lähdetään viemään lasten, nuorten ja perheiden asemaa eteenpäin, Rinne sanoo.

Konkreettiset toimenpiteet tarkoittaisivat Rinteen mukaan esimerkiksi perheiden taloudellista tukemista, maksutonta varhaiskasvatusta ja harrastusmahdollisuuksien joustavampaa linkittämistä koulupäivään.

Perhevapaauudistuksen toteuttaminen ensi hallituskaudella olisi myös SDP:n toivomuslistalla. Rinteen mukaan SDP:n mallin mukaan toteutettu perhevapaauudistus rohkaisisi nuoria perustamaan perheitä.

SDP:n mallissa molemmille vanhemmille taattaisiin kolmen kuukauden ansiosidonnainen vapaa. Sen lisäksi kuuden kuukauden osuus ansiosidonnaisesta vapaasta olisi perheen itse valitsemalla tavalla jaettavissa.

Rinteen mukaan tarvitaan myös keskustelua niistä keinoista, joilla voidaan lisätä työperäistä maahanmuuttoa.

– Syntyvyystilanne ei tule muuttumaan kovin nopeasti. Tarvitaan pitkäjänteistä työtä sen eteen, että saadaan suomalainen väestö kasvamaan, mutta maailma on muuttunut ja tarvitaan myös koulutus- ja työperäistä maahanmuuttoa.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo katsoo, että syntyvyyden supistuminen ja työikäisen väestön kutistuminen ovat niin suuri kysymys, että tulevassa hallitusohjelmassa sitä tulisi käsitellä hallintorajat ylittävänä kokonaisuutena.

– Ei ole vain yhtä keinoa, jolla tämä voitaisiin ottaa haltuun, Orpo sanoo.

Tärkeimmäksi ja kiireellisimmäksi keinoksi Orpo nostaa perhevapaauudistuksen, jolla hänen mukaansa pitää parantaa perheiden asemaa, tuoda joustoja, kohentaa naisten työmarkkina-asemaa ja luoda tasa-arvoa. Tämä voitaisiin kokoomuksen mukaan toteuttaa jopa ilman lisäkustannuksia.

Lisäksi varhaiskasvatusta on remontoitava niin, että viisivuotiaille tarjottaisiin kaksivuotisen esiopetus ja kaikille ilmainen, puolipäiväinen varhaiskasvatus.

– Suomessa täytyy tehdä paljon sellaista tulevaisuustyötä, joka antaa nuorille uskoa siihen, että lapsihaaveen voi toteuttaa.

Orpo toteaa, että syntyvyyden alhaisuus laittaa myös hallituksen kestävyysvajelaskelmat uusiksi. Avain kansantalouden pelastamiseen työikäisten ikäluokkien pienentyessä on työllisyysasteen nostaminen edelleen, Orpo sanoo.

– Sekä työllisyystavoite että kestävyystavoite ovat kuin liikkuva maali. Me tulemme päivittämään meidän kestävyysvajearviomme lähitulevaisuudessa.

Työperäinen maahanmuutto ja "osaavan väen" saaminen Suomeen on Orpon mukaan välttämätöntä, mutta ei ratkaise yksin alhaisen syntyvyyden luomia ongelmia.

Perhevapaauudistus, varhaiskasvatukseen panostaminen ja lapsiperheiden tukeminen löytyvät myös vihreiden työkalupakista.

Puheenjohtaja Pekka Haavisto näkee, että parhaat keinot vaikuttaa alhaiseen syntyvyyteen ovat niitä, jotka vähentävät epävarmuutta.

– Lapsiperheiden elämään liittyvä epävarmuus on varmasti sellainen asia, joka on saanut monet ajattelemaan, että ei ole turvallista saada lapsia, Haavisto sanoo.

Haaviston mukaan työikäisten määrän väheneminen tarkoittaa hyvinvointivaltion pohjan murenemista. Sen takia panostuksia lapsiperheisiin tarvitaan.

– On hirveän tärkeää, että satsataan lapsiperheisiin ja parannetaan koulutuksen tasa-arvoa, että kaikissa olosuhteissa vanhemmat voivat ajatella, että on turvallista saada lapsia tähän maailmaan ja lapsien elämä menee eteenpäin.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei usko, että perhevapaauudistuksen toteuttamisella tai muilla sosiaalipoliittisilla ratkaisuilla olisi vaikutusta syntyvyyteen.

– En usko, että syntyvyyttä on mahdollista saada nousemaan sosiaali- tai perhepoliittisilla tempuilla. Jos lasten saaminen olisi kiinni olosuhteista, niin syntyvyydenhän pitäisi olla kaikkein korkein Euroopassa ja matalin kehitysmaissa, Halla-aho sanoo.

Perussuomalaisten mielestä myöskään työperäisen maahanmuuton lisääminen ei ole ratkaisu. Mallia Halla-aho lähtisi hakemaan Japanista, jossa heikon väestönkasvun ongelmia pyritään ratkaisemaan maahanmuuton sijaan lisäämällä tehokkuutta yhteiskunnassa.

– Meidän pitää lisätä yhteiskunnan toimintojen tehokkuutta esimerkiksi automatisaation avulla. Väestönkasvua itsessään ei voi pitää minään tavoitteena.

Halla-ahon mielestä olennaisinta on, että heikkenevän väestönkasvun Suomi ei lähde lisäämään julkisia menoja epäonnistuneella maahanmuutolla.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sen sijaan uskoo nimenomaan sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin.

– Huoli syntyvyydestä on nostettu eduskunnassa moneen kertaan esiin. Pitää tehdä kunnianhimoisempaa perhe- ja hyvinvointipolitiikkaa.

Monen muun tavoin Andersson nostaa perhevapaauudistuksen tärkeimmäksi hankkeeksi seuraavalle hallitukselle. Lasten lukumäärä on ihmisten yksityisasia, mutta lapsia haluavien tilannetta voidaan helpottaa erityisesti naisten työmarkkina-asemaa parantavilla poliittisilla päätöksillä.

– Pitäisi olla huolissaan niistä ihmisistä, joiden toivottu lapsiluku ja toteutunut lapsiluku eivät vastaa toisiaan.

Anderssonin mukaan maahanmuuttopolitiikan on oltava sallivaa ja yhteiskunnan on kerättävä myös riittävät verotulot, jotta väestön ikääntyminen ei rapista vanhuspalveluita.

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson miettisi keinoja siihen, millä tavalla Suomesta saataisiin tehtyä maailman lapsiystävällisin maa. Syntyvyyden parantamisen lisäksi RKP houkuttelisi Suomeen takaisin myös nuoria, jotka ovat lähteneet ulkomaille opiskelemaan tai työskentelemään.

– Meidän valttikorttimme voisi olla siinä vaiheessa se, että meillä on niin hyvä perhevapaajärjestelmä, hyvät päiväkodit ja koulut, että nuoret perheet haluavat muuttaa Suomeen takaisin kun ovat käyneet ulkomailla, Henriksson.

Myös RKP näkee perhevapaauudistuksen toteuttamisen yhtenä keskeisimpänä keinona, kun mietitään syntyvyyden parantamista.

RKP liputtaa niin kutsutun 6 + 6 +6 mallin puolesta, jossa ansiosidonnaisen perhevapaan kesto pitenisi 18 kuukauteen. Mallissa kuusi kuukautta olisi varattu äidille, kuusi isälle ja loput voisi käyttää kumpi tahansa.

– Tässä ajassa on paljon epävarmuutta, eivätkä nuoret aikuiset uskalla hankkia lapsia kun he eivät tiedä, onko töitä vielä ylihuomenna. Olisi hyvä miettiä yhdessä, miten me saamme tämän trendin kääntymään, koska me tarvitsemme lapsia Suomeen, Henriksson sanoo.

Hallituspuolue sinisten puheenjohtajan Sampo Terhon mielestä tuoreimmat väestöennusteet ovat "karmeaa katsottavaa".

– Lapsissa on tulevaisuus ja ilman lapsia tulevaisuutta ei ole.

Terhon mukaan ongelma ei ole ensi sijassa poliittinen, vaan muutos tarvitaan yhteiskunnan arvoihin.

– Olemme yhteiskunnassa, jossa pelätään lapsiperhearkea. Vanhemmuutta ei arvosteta, niin kuin ennen arvostettiin. Ennen kaikkea tarvitaan perhearvojen kunnianpalautus.

"Perhearvoja kunnioittava hallitus" tekisi Terhon mukaan päätöksiä, jotka helpottaisivat työssäkäyntiä ja opiskelua esimerkiksi tilanteessa, jossa lapset on hankittu nuorina.

Perhevapaauudistus voidaan sinisten mukaan toteuttaa, kunhan se kunnioittaa perheiden valinnanvapautta. Mutta syntyvyyden vähäisyyden ongelmia uudistuksella ei kuitenkaan voi korjata, Terho painottaa. Myöskään eläkejärjestelmää muuttamalla tai työperäistä maahanmuuttoa lisäämällä ongelma ei korjaannu.

– Se korjaantuu perhearvojen palauttamisella kunniaan.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah katsoo, että syntyvyyden aleneminen on erittäin huolestuttava ongelma, joka vaatii lisäpanostuksia lapsiperheiden tukiin.

– Tämä hallitus on esimerkiksi jäädyttänyt lapsilisien indeksejä ja leikannut niitä. Päiväkodeissa ryhmäkokoja on suurennettu. Signaalit, joita on annettu, ovat hyvinkin lapsikielteisiä, Essayah sanoo.

Yhteiskunnan ilmapiirin tulisi hänen mukaansa kannustaa perheitä hankkimaan lapsia.

Myös kristillisdemokraatit kannattavat perhevapaauudistusta sillä reunaehdolla, että "perheiden valinnanvapaus säilyy".

– Että perheet saavat itse päättää ja on mahdollisuus hoitaa lasta myös kotona. Eikä tarvitse välttämättä vanhempien olla hoitamassa, vaan se voi olla esimerkiksi isovanhempi tai joku perheen ulkopuolelta.

Lisää aiheesta:

Tilastokeskus: Suomessa on nyt vähiten nuoria yli sataan vuoteen – väkiluku kääntymässä laskuun 2035

Työssäkäyvä suomalainen kuuluu selvästi vähemmistöön.

Sadasta suomalaisesta 44 tekee töitä. Luku on peräisin tilasto- ja talousasiantuntijoiden Ylen A-studiolle tekemästä laskelmasta. Loput sadasta suomalaisesta käyvät koulua, opiskelevat, ovat eläkkeellä tai työttöminä.

Karkeasti sanottuna, 44 elättää kaikki 100 suomalaista.

Tästä jutusta saat selville, kuinka moni sadasta suomalaisesta käy töissä tulevaisuudessa ja onko sillä jokin merkitys sinun elämääsi.

Saat myös uutta tietoa siitä, ratkaiseeko pulan työssäkäyjistä maahanmuuttaja, kuusikymppinen mies vai vauvantekoiässä oleva nainen.

Tänään asiasta saatiin uutta faktaa. Tilastokeskus julkaisi perjantaina aamulla ennusteen siitä, kuinka paljon eri ikäisiä suomalaisia on tulevina vuosikymmeninä.

Nuorista ihmisistä käy suorastaan kato, jos ennuste toteutuu.

Vanhojen ihmisten joukko taas kasvaa. Töissä käyviä suomalaisia on entistä vähemmän suhteessa huollettaviin eläkeläisiin, koululaisiin ja opiskelijoihin nähden.

Edellinen väestöennuste julkaistiin kolme vuotta sitten.

Työihmiset vähenevät vuosi vuodelta

Tilanne oli aivan toinen 1980-luvun lopussa. Puolet kansasta tienasi verotuloja yhteiskunnan pussiin.

1980-luvun lopulla juuri kukaan ei kärsinyt työttömyydestä ja eläkeläisiä oli nykyistä paljon vähemmän. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat kävivät silloin töissä.

Nyt työikäisten määrä hupenee. Suuret ikäluokat ovat tulleet eläkeikään ja eläkeläisten joukko kasvaa.

Veronmaksajat vähenevät, mutta kulut kasvavat. Yhtälö on talouden kannalta huono.

Julkisista palveluista karsitaan jo nyt rahoitusta. Esimerkiksi ammattikoulujen rahapotti on pienentynyt tuntuvasti viime vuosina.

Alla näet visualisoinnin tilanteesta. Huomaat, että työssäkäyvien osuus on pienenemässä. Nykymenolla heidän määränsä hiipuu kymmenillä tuhansilla jo kymmenessä vuodessa. Kuviossa yksi pallo vastaa noin 50 000–60 000 ihmistä riippuen siitä, mikä on Suomen väestön suuruus.

Työssäkäyvien osuus koko väestöstä on taloustieteilijöiden kielellä “taloudellinen huoltosuhde”. Sitä voi kuvata myös puhumalla huoltajien määrästä suhteesta huollettavien määrään.

Kuvasta näet myös, miten suhde kehittyy, jos nykymeno syntyvyydessä, työllisyydessä ja maahanmuutossa jatkuu väestöennusteen mukaisesti vuoteen 2030 tai 2060. Klikkaamalla vuotta voit pysäyttää animaation haluamaasi vuoteen.

Joka toinen suomalainen töihin

Onko 44 työssä käyvää sataa suomalaista kohden paljon vai vähän?

Valtiovarainministeriön ylijohtaja Mikko Spolander saa vastata kysymykseen.

– Se on liian vähän tulevaisuuteen nähden, hän sanoo.

Kansantalousosastoa johtava Spolander näkisi mielellään, että puolet suomalaisista olisi töissä. Syynä on tunnettu asia: eläkeläiset vanhenevat. Jotta heistä voidaan pitää hyvää huolta, tarvitaan rahaa yhä enemmän.

Spolander ennakoi suuria muutoksia suomalaisten työikäisten elämään, kun yhä useamman pitäisi olla töissä. Oletus on, että ellei mikään muutu, työihmisten määrä uhkaa olla pian alle 44 sadasta.

– Jo siitä luvusta kiinnipitäminen on iso temppu, Spolander arvioi.

Ylelle tehty analyysi käy läpi vaihtoehtoja, joilla temppu voitaisiin tehdä.

Tilastoanalyytikot Jussi Pyykkönen, Juhani Koskinen, taloustieteilijä Janne Huovari sekä väestötieteilijä Mika Gissler ovat analysoineet Tilastokeskuksen uunituoreen väestöennusteen lukuja Ylelle. Pyykkönen ja Koskinen ovat kehittäneet analyysia varten uuden työkalun. Tässä linkki työkaluun.

Jussi Pyykkönen sanoo analyysin perusteella, että sadasta suomalaisesta vähintään 44:n pitäisi osallistua työelämään jatkossakin. Siten nykyiset julkiset palvelut voisivat pysyä nykytasolla.

Analyysin tehneiden asiantuntijoiden viesti on, että tilanne heikkenee ilman tekoja. Viesti on siis sama kuin valtiovarainministeriön.

Jatkossa kerromme kolmesta eri ratkaisusta.

Maahanmuuttajat olisivat nopein ratkaisu

Miten voi saada enemmän irti kutistuvasta työikäisten joukosta?

Pieni näpertely ei muuta mitään, Ylelle tehtyyn analyysiin osallistunut väestötutkija Mika Gissler sanoo. Neljän asiantuntijan analyysi paljastaa, että työssä olevien osuus säilyy edes nykyisellään vain reippaiden uudistusten avulla. Nopein ratkaisu suunnan muutokseen olisi analyysin mukaan maahanmuuton tuntuva lisääminen.

Analyysi kertoo, että maahanmuuton pitäisi peräti kaksinkertaistua nykyisestä. Se tarkoittaa 70 000 maahanmuuttajaa vuodessa.

Suomeen muuttavat työikäiset ihmiset siis kasvattaisivat työikäisten joukkoa.

Maahanmuuton vaikutusten arviointi on vaikeaa. Asiaa pohditaan tarkemmin jutun loppupuolella.

Väestötieteilijä Mika Gissler kiirehtii poliittisia päättäjiä toimimaan.

– Nyt pitää tehdä kaikki toimet, jotka edistävät maahanmuuttajien työllistymistä ja tänne töihin tulemista.

Alla olevasta käyrästä näet, miten maahanmuutto Suomeen on kasvanut. Vuonna 2016 muuttajia oli vähemmän kuin vuonna 2015, jolloin Suomesta haki turvapaikkaa ennätysmäärä ihmisiä.

Aikaa on vain kymmenen vuotta

Ratkaisuilla on kiire. Analyysin tehneiden asiantuntijoiden laskelmissa siintää vuosi 2030. Muutoksen pitäisi tapahtua sitä ennen. Samaa sanoo myös valtiovarainministeriön ylijohtaja Mikko Spolander.

Vuonna 2030 suuret ikäluokat ovat siinä iässä, että hoivamenot ovat jo suuret.

Ylijohtaja Spolander huomauttaa, että vanhenevan väestön palvelut, kuten eläkkeet ja sairaanhoito, ovat lakisääteisiä. Ne on pakko järjestää.

Jos valtion tulot vähenevät, vaihtoehdoksi voi jäädä palvelujen tinkiminen nuoremmilta, esimerkiksi koulutuksesta.

Palvelujen rahoittaminen voidaan hoitaa myös veroja ja maksuja korottamalla tai ottamalla velkaa. Spolanderin mielestä ne eivät ole kestäviä ratkaisuja.

On vaihtoehtoja muitakin. Julkisia palveluja voidaan ehkä tuottaa tehokkaammin. Tätä valtio yrittää tuskaisen vaikealla sote-uudistuksella.

Palataan siihen, kuinka maassa olisi tarpeeksi paljon työtä tekeviä asukkaita vanhusten määrän kasvaessa.

Vauvat auttavat vasta 2040

Tänä vuonna Suomessa on ihmetelty pientä vauvojen määrää. Syntyvyys on laskenut joka vuosi jo seitsemän vuoden ajan. Syntyvyys on pieni lähes kaikkialla länsimaissa. Suomessa se on pudonnut nyt harvinaisen alas.

Suomen keskimääräinen 1,4 lasta yhtä naista kohden on toista luokkaa kuin esimerkiksi naapurimaa Ruotsin. Siellä synnytysikäiset naiset saavat elämänsä aikana keskimäärin 1,9 lasta.

Syntyvyyden perusteella naapurimaassa tulee menemään taloudellisesti paremmin myös tulevaisuudessa. Työntekijöitä riittää enemmän kuin meillä.

Suoraviivaisesti katsottuna työikäisten vähentyminen johtuu siis liian pienistä perheistä. Jotta väestön määrä pysyisi ennallaan, syntyvyyden pitäisi olla 2,1 yhtä naista kohden. Lapsia on syntynyt tätä vähemmän 1960-luvun lopulta lähtien.

Alla oleva käyrä kertoo, kuinka paljon lapsia on syntynyt yhtä naista kohden eri vuosikymmeninä. Huoltosuhde oli heikko myös viime vuosituhannen alussa. Silloin se johtui lasten suuresta määrästä.

Ylelle tehdyssä analyysissa on laskettu, kuinka nykyistä korkeampi syntyvyys vaikuttaisi tulevaisuuden työikäisten määrään.

Laskelma perustuu oletukseen, jonka mukaan syntyvyys olisi 1,7 lasta yhtä naista kohden. Syntyvyys oli sitä luokkaa ennen kuin se kääntyi laskuun kahdeksan vuotta sitten.

Vaikka vauvoja alkaisi syntyä heti ensi vuodesta lähtien enemmän, se ei pelasta vuoden 2030 huolilta.

Syy on yksinkertainen. Nyt syntyvät lapset pääsevät töihin ja pyörittävät yhteiskuntaa taloudellisesti vasta 20–30 vuoden kuluttua. Silloin eletään jo 2040-lukua.

Vauvat eivät siis ehdi avuksi.

Yli viisikymppiset ratkaisevasssa roolissa

Onko nykyisistä työikäisistä apua vielä vuonna 2030?

Kyllä vain. Yli 50-vuotiaidenkin pitäisi olla silloin vielä tienaamassa ja maksamassa veroja. He ovat vuoden 2030 kuusikymppisiä.

Kaiken kaikkiaan työikäisistä nykyistä useamman pitäisi pysyä töissä: heidän itsensä pitäisi jaksaa ja yritysten täytyisi pitää kiinni ikääntyvistä työntekijöistä. Työllisyysasteen pitäisi siis nousta.

Juuri nyt työikäisistä lähes 72 prosenttia käy töissä. Saavutusta on hehkutettu.

Ylelle tehdyn analyysin perusteella 72 prosenttia ei kuitenkaan riitä tulevaisuuden Suomessa, jos julkiset hyvinvointipalvelut halutaan rahoittaa nykyiseen malliin.

Analyysin Ylelle tehnyt ryhmä on laskenut, että työllisyysaste pitäisi kivuta lähes 80 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Työikäisistä siis 80 sadasta olisi silloin töissä. Onko se mitenkään mahdollista?

Lähes 80 prosenttia on kova luku. Edes 1980-luvun talouden kuumien vuosien aikaan työllisyysaste ei ollut niin korkea.

Suurin potentiaali työllisyysasteen nostoon löytyy yli 55-vuotiaiden joukosta. Etenkin sen ikäisistä miehistä putoaa työelämän ulkopuolelle suurempi osuus kuin vaikkapa Ruotsissa.

Väestötutkija Mika Gissler kannustaa panostamaan miesten terveyteen ja koulutukseen – ja mikseipä naistenkin. Paremmin koulutetut ja terveet ihmiset jaksavat ja pärjäävät pidempään töissä kuin sairaat ja vähän opiskelleet. Työnteon pitäisi siis jatkua yhä useammalla vähintään 65 vuoteen.

Gissler huomauttaa, että Islannissa eläkeikä on nousemassa 70 vuoteen. Olisiko siinä Suomellekin sopiva tavoite?

Iäkkäimpiin työntekijöihin kannattaa panostaa siksikin, että heidän ikäluokkansa on suurempi kuin nuorten. Heihin panostamalla saa siis mahdollisimman suuren määrään lisää työvoimaa, perustelee laskelmaa tehnyt Jussi Pyykkönen.

Vaikka analyysi korostaa ikääntyvissä työntekijöissä piileviä mahdollisuuksia, tavallisesti huolta kannetaan nuorten siirtymisestä töihin nopeasti koulun jälkeen. Myös syrjäytyneiden määrästä ollaan huolissaan.

Molempien asioiden toki pitäisi kohentua, jotta huoltosuhde kohenisi.

Mutta, mutta.

Vaikka työikäisistä 80 sadasta olisikin töissä vuonna 2030, se ei riitä.

Yllä olevasta graafisesta esityksestä näet, millainen työllisten osuus työikäisistä on ollut viime vuosikymmeninä. Hyvinvointivaltion kannalta työikäisiä pitäisi olla riittävä määrä, ja heistä riittävän ison osan pitäisi olla töissä.

On keksittävä jokin muu ratkaisu.

Joka vuosi 70 000 maahanmuuttajaa?

Työikäiset siis vähenevät vuosi vuodelta.

Tilastoanalyytikko Jussi Pyykkönen ja väestötutkija Mika Gissler näkevät tehokkaimmaksi vaihtoehdoksi sen, että Suomeen muuttaa lisää työikäisiä ihmisiä.

Suomeen muuttaminen yksin ei tietenkään auta. Tulijoiden on löydettävä paikkansa yhteiskunnassa ja saatava töitä.

Analyysin tehneet asiantuntijat ovat laskeneet, että maahanmuuttajien määrän pitäisi kaksinkertaistua nykyisestä. Suomeen muuttaisi siis 70 000 uutta asukasta joka vuosi.

– He kasvattaisivat työvoiman määrää, Jussi Pyykkönen toteaa.

Pyykkösen ja kumppaneiden laskelmassa oletetaan, että kaikkien Suomessa asuvien työikäisten työllisyysaste pysyisi nykyisessä noin 72:ssa. Analyysissä ei eritellä maahanmuuttajien ja kantaväestön työllisyysastetta. Näillä oletuksilla laskelman tulos on se, että 70 000 maahanmuuttajaa voisi ratkaista vanhenevan väestön huoltamista koskevan ongelman.

Laskelma sisältää paljon oletuksia. Sitä voidaan kritisoida optimismistaan. Maahanmuuttajien työllisyysaste on tällä hetkellä kantaväestöä alhaisemmalla tasolla.

Pyykkönen kehottaa epäilijää katsomaan naapurimaa Ruotsin esimerkkiä.

Ruotsissa on paljon maahanmuuttajia ja kaikkien työllisyysaste on korkealla.

Myös valtiovarainministeriössä pidetään hyvänä vaihtoehtona sitä, että maahanmuuttajia tulisi nykyistä enemmän. Ylijohtaja Mikko Spolanderin mielestä maahantulijat on vain saatava työelämään nykyistä paremmin.

Taloustieteilijät pelkäävät, että vanheneva väestö ja jopa vähenevä asukasmäärä pysäyttävät talouskasvun.

Katsotaan vielä lopuksi yhden kuvan kautta, miten eri ratkaisuehdot vaikuttaisivat siihen, mikä Suomessa on työssäkäyvien ja muiden suhde:

Analyysi ja todellisuus ovat kaksi eri asiaa

Lisää maahanmuuttoa, lisää kaikenikäisiä työntekijöitä, lisää vauvoja. Siitä löytyvät työntekijät vuodelle 2030 ja siitä eteenpäin. Tilastoja analysoivat asiantuntijat löytävät resursseja maan sisältä ja maan rajojen ulkopuolelta.

Lukujen muuttuminen todellisuudeksi on toinen juttu.

Maahanmuuttajat eivät muutu ratkaisuksi, jos he eivät pääse töihin ja kaikin tavoin mukaan yhteiskuntaan. Iäkkäät eivät pysy työelämässä, jos heitä syrjitään tai heitä ei kouluteta. Nuoret eivät siirry nykyistä nopeammin työelämään, jos koulutus ei ole tehokasta. Vauvoja ei synny lisää käskemällä.

Pystyykö Suomi muuttumaan?

Näin juttu on tehty:

Tilastoanalyytikot Jussi Pyykkönen ja Juhani Koskinen sekä väestötieteilijät Mika Gissler ja taloustieteilijä Janne Huovari analysoivat, mistä tulevaisuudessa löytyy tarpeellinen määrä työvoimaa.

Pyykkönen ja Koskinen ovat kehittäneet analyysin tekoon uudenlaisen työkalun. Se löytyy täältä www.vaestoennuste.fi/ennuste.

He ovat tehneet laskelmat vapaa-ajallaan. Pyykkönen tekee töitä konsulttina PTCS-nimisessä yrityksessä, Huovari PTT:n ennustepäällikkönä, Gissler THL:n tutkimusprofessorina ja Koskinen OP:n data-analyytikkona.

Juttu on kirjoitettu analyysin pohjalta.

Keskustele: Miten Suomen tulevaisuus ratkaistaan?

Mitä sinä ajattelet Suomen väestön tulevaisuudesta? Miten haasteet voisi ratkaista? Osallistu keskusteluun jutun alla.

Kaikkiaan 125 000:sta lasten piirroksesta ja viestistä koostuva kollaasi levitettiin sveitsiläiselle jäätikölle perjantaina. Kutistuvalle Aletsch-jäätikölle aseteltu valtava postikortti lähettää viestin ilmastonmuutosta vastaan.

Piirrokset ja viestit on kerätty ympäri maailmaa 2 500 neliömetrin kokoiseen teokseen, joka sijaitsee 3 400 metrin korkeudessa Sveitsin Alpeilla.

Tempaus on myös Guinness-ennätys, sillä teoksessa on eniten yhteenliitettyjä erilaisia postikortteja yhdessä kuvassa. Edellinen ennätys oli määrältään 16 000 korttia.

Kampanjan tarkoitus on edistää maailmanlaajuista nuorten ilmastoliikettä ennen kansainvälistä COP24-ilmastokokousta, kertoo tapausta järjestänyt WAVE-säätiö. COP24-kokous järjestetään Puolassa joulukuussa.

Lasten piirustuksista painetaan myös tavallisen kokoisi postikortteja, ja niitä postitetaan yhdestä maailman korkeimmalla olevista poistilaatikoista Jungfraujochilta ilmastokokoukseen osallistujille.

Lue myös:

Hollywood-tuotannolla voi olla hurja hiilijalanjälki – Lapissa kuvaavia neuvotaan, kuinka kohdella luontoa ja poroja

Tutkijat toppuuttelevat tutkimustuloksia valtamerien lämpenemisestä

Video: "Tuleeko maapallosta joskus niin kuuma, etteivät täällä voi eläimet ja ihmiset enää elää?" – Näin vastaat kun lapsi kysyy ilmastonmuutoksesta

Naalit ovat katoamassa kaikista Pohjoismaista

Tutkimus: Saamelaiset koko ajan alttiimpia ilmastonmuutoksen kielteisille vaikutuksille

Raaseporilainen lintuharrastaja Crister Kalenius oli 6.6.2004 tavalliseen tapaansa rengastamassa lintuja kotipihallaan.

Yksi tuona päivänä rengastetuista linnuista oli talitiainen. Kaleniuksen arvion mukaan se oli noin vuoden ikäinen lintu. Syntynyt siis kesällä 2003.

Liki 12 vuotta myöhemmin 31.3.2016 Kalenius oli jälleen rengastamassa pihapiirissään. Hän huomasi talitiaisen, joka selvästi tutkiskeli itselleen sopiva pesäpaikkaa pihan linnunpöntöistä. Kalenius sai linnun haavilla kiinni ja luki talitiaisen jalassa olevasta renkaasta numerokoodin 853203J.

Lintu oli sama, jonka hän oli vuosia aikaisemmin rengastanut. Tästä talitiaisesta tuli sillä hetkellä todistetusti Suomen vanhin talitiainen. Ikää sillä oli löytöhetkellä melko tarkalleen 12 vuotta ja 10 kuukautta.

– Se oli niin virkeän näköinen. Ei siitä näe niin kuin ihmisen naamavärkistä, että onko nuori vai vanha, naurahtaa Christer Kalenius.

Yli 30-vuotiaita lokkeja

Luonnontieteellinen keskusmuseo pitää yllä tietoja Suomessa rengastetuista linnuista. Sinne tulevat myös tiedot, kun rengastettu lintu on jostain päin maailmaa löytynyt. Vuosittain Suomessa renkaan jalkaansa saa noin 250 000 lintua.

Rengastaminen on paras tapa saada luonnonvaraisten lintujen ikää ja liikkumista selville. Suomen lintujen ikäennätykset selviävät Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistosta. Kahden vuoden välein julkaistava ikäennätyslista on juuri päivitetty.

Vanhin Suomessa tavattu lintu on ulkosaariston merialuilla esiintyvä etelänkiisla. Se rengastettiin reilun vuoden ikäisenä 19.6.1978 ja tavattiin rengas jalassaan 1.6.2013. Koska se oli rengastettaessa ollut reilun vuoden ikäinen, tuli sen iäksi löytöhetkellä noin 36 vuotta. Tarkistuksen jälkeen etelänkiisla pääsi jatkamaan lentoaan, joten ikää sille on tullut lopulta löytöhetkeä enemmän.

Vanhin Suomessa tavattu harmaalokki on ollut iältään 34 vuotta ja 7 kuukautta, merilokki on elänyt 32 vuoden ja 9 kuukauden ikäiseksi, kalalokki reilut 32-vuotiaaksi ja naurulokkikin yli 30-vuotiaaksi.

Vanhin Suomessa tavattu merikotka on tavattu tammikuussa 2011. Silloin sen ikä rengastustietojen perusteella oli hieman yli 30 vuotta.

– Merikotka on laji, josta meillä on varsin hyvät tiedot. Sitä on rengastettu pitkään ja havaintoja rengastetuista linnuista on paljon, kertoo Luonnontieteellisestä keskusmuseon rengastustoimistosta museomestari Juha Honkala.

Pitkäikäisiä pikkulintuja

Eniten Suomessa on rengastettu talitiaisia, sinitiaisia ja kirjosieppoja. Ne kaikki pesivät muun muassa linnunpöntöissä, joten niitä on melko helppo rengastaa. Kaikki ovat myös Suomessa hyvin yleisiä lintuja.

Vanhin rengastuksen kautta tavattu sinitiainen on ollut noin 10-vuotias, hömötiainen reilut 11-vuotias ja kirjosieppokin lähes 11-vuotias.

Rengastustoimiston museomestari Juha Honkala uskoo, että näiden pikkulintujen ikäennätykset ovat myös hyvin lähellä totuutta. Tiaisia on rengastettu paljon, ja siten niistä saadaan myös enemmän havaintoja.

Suomen yleisimmistä linnuista peippo on elänyt ainakin noin 10 vuoden ja 4 kuukauden ikään, pajulintu noin 7-vuotiaaksi, punarinta noin 12-vuotiaaksi ja metsäkirvinen noin 6-vuotiaaksi.

Pihapiirin yleisistä linnuista västäräkki on elänyt liki 12-vuotiaaksi, räkättirastas noin 18-vuotiaaksi, harakka lähes 19-vuotiaaksi ja haarapääsky, mustarastas ja käki noin 9-vuotiaiksi.

Iso tieto pienistä murusista

Lintujen eliniästä ja liikkumisesta saadaan sitä parempi käsitys, mitä enemmän eri lajeja on rengastettu. Esimerkiksi heinäkurppia ja valkovikloja on rengastettu varsin vähän, jolloin niistä myös saadaan niukasti tietoa. Rengastusten perusteella vanhin tavattu valkovilko olisi vain hiukan alle 4-vuotias

– Valkovikloja on rengastamisen jälkeen tavattu myöhemmin todella vähän. Se on se todellinen selitys ihan varmasti sille, että ei ole tavattu niitä ikääntyneitä lintuja. Uskon että valkoviklokin voi elää yli 10-vuotiaaksi, pohtii museomestari Juha Honkala.

Suurimmasta osasta rengastetuista linnuista ei koskaan saada mitään tietoa.

– Alle 1 prosentti minun rengastamistani linnuista on sellaisia, joista joskus tulee tieto, että se on havaittu, kertoo noin 63 000 lintua elämänsä aikana rengastanut espoolainen Karl Selin.

Raaseporilainen Christer Kalenius rengastaa paljon pihapiirissään, joten niistä havaintoja tulee enemmän.

– Mutta en minäkään saa kuin ehkä kahdesta prosentista tietoja jälkeenpäin, kertoo Kalenius.

Uskomaton selviytyjä

Kaleniuksen rengastama Suomen iäkkäin talitiainen saattaa edelleen lennellä jossain Raaseporin Mustion tuntumassa.

– Lintua en ole sen vuoden 2016 jälkeen tavannut, mutta voi ihan hyvin olla, että se edelleen lentelee jossain, kertoo Christer Kalenius.

Kun Kalenius oli ennätystalitiaisen kesällä 2004 rengastanut, tapasi hän sen seuraavan kerran vasta keväällä 2016. Sen ajan lintu oli onnistunut jossain piileksimään.

Raaseporin Mustiossa elellyt ennätystalitiainen on joka tapauksessa ollut poikkeuksellisen onnekas. Se on selvinnyt monista rankoista talvista, mikään petoeläin ei sitä ole syönyt, eikä se ole törmännyt vinhasti liikkuvaan autoon tai talon ikkunaan.

– Periaatteessa kuka tahansa muukin olisi voinut löytää yhtä vanhan talitiaisen. Tämä nyt vaan sattui minun kohdalleni. Se on nyt Suomen vanhin talitiainen, kertoo Christer Kalenius.

Kalenius kertoo, että 12 viime vuoden aikana on Etelä-Suomessakin ollut ankaria talvia, mutta siitä huolimatta talitiainen on niistä kaikista selvinnyt.

– Minä ruokin lintuja, ja pihapiirissäni on yli 200 linnunpönttöä eli linnuilla on hyvät yöpymispaikat niin talvella kuin kesälläkin. Kyllä minä luulen, että se auttaa lintuja selviämään pitempään verrattuna sellaisiin lintuihin, joilla on vaikka pitkät muuttomatkat.

Miljoonan kilometrin tiira

Mutta ilman ihmisen apuakin linnut selviävät ja pystyvät saavuttamaan korkean iän. Erikoinen selvityjä on esimerkiksi lapintiira. Vanhin Suomessa tavattu lapintiira on nähty viime keväänä 20.5.2018. Tuona hetkenä sillä oli rengastustietojen mukaan ikää vähän vajaat 29 vuotta. Varsinaiseksi terästiiraksi sen tekee se, että lapintiira pesii Suomessa, mutta talvehtii Etelämantereen lähistöllä.

Pelkästään muuttomatkaa sille tulee vuodessa noin 40 000 kilometriä, joten 29-vuotias lapintiira on eläissään lentänyt reilusti yli miljoona kilometriä.

– Kun katsot tiiraa, niin sehän on koko ajan lentämässä. Yhtä lentämistä ja lentämistä. Kilometrejä tulee koko ajan, sanoo Christen Kalenius.

Kaleniuksen kertoo, että hänelle lintujen ikien seuraaminen rengastuksen avulla tuo rengastusharrastukseen mukavan lisän.

– Minulla on toinenkin ikäennätys. Ihan kotipihalla rengastettu käpytikka. Se oli löytöhetkellä 12 vuotta, 10 kuukautta ja 7 päivää. Käpytikka olisi nyt 14-vuotias, jos on hengissä. Ja varmaan se on, kun se oli silloin niin hyväkuntoinen. Odotan kovasti, että sattuisin sen vielä havaitsemaan, kertoo Christen Kalenius.

Jos löydät rengastetun linnun, ilmoita siitä tiedot Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Ohjeet löydät tästä.

Kannabikseen liittyvästä lainsäädännöstä puhutaan nyt maailmalla paljon. Esimerkiksi Kanada laillisti kannabiksen lokakuussa ensimmäisenä teollisuusmaana.

Suomessa kannabis on laiton päihde, ja Suomessa nykyisin tarjolla olevan kannabiksen arvioidaan olevan entistä voimakkaampaa. Asian ovat havainneet sekä käyttäjät että aihetta seuraavat viranomaiset ja tutkijat.

Koska aine on laiton, käyttäjillä ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta ennakoida hankkimansa päihde-erän vaikutuksia. Kannabiksen voimakkuus vaikuttaa esimerkiksi käytön välittömiin riskeihin ja siihen, millaisia tuntemuksia päihde aiheuttaa.

– Marihuana ei ole enää samaa kuin 1960–70-luvuilla, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen.

Vuosikymmeniä kannabis oli miedon huumeen ja “höpöheinän" maineessa, mutta nyt rinnalle on tullut entistä voimakkaampia lajikkeita.

Jos kannabis dekriminalisoitaisiin eli sen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luovuttaisiin, tarjolle voisi tulla esimerkiksi testauspalveluja, joiden avulla käyttäjät saisivat tietoa siitä, millaista ainetta ovat käyttämässä. Se voisi vähentää voimakkaan kannabiksen haitallisia vaikutuksia.

Näkemykseen testauspalvelujen tarpeellisuudesta yhtyy myös Humaania päihdepolitiikkaa -yhdistyksen hallituksen jäsen Aleksi Hupli.

– Kannabiskulttuuriin kuuluu lajikkeiden tuotekehittäminen, hän sanoo. Vaikka kasvattajat tuntisivat lajikkeensa, käyttäjillä ei ole tähän käytännössä mahdollisuutta.

Kannabiksesta tietokirjan tänä vuonna julkaisseen toimittaja Anton Vanha-Majamaan mielestä kysymys kannabiksen vahvuudesta on oleellinen, kun pohditaan päihteeseen liittyvää lainsäädäntöä.

"Huumeiden vastainen sota on hävitty"

THL:n Hakkarainen huomauttaa, että testauspalvelut olisivat erityisen tärkeitä myös kannabista kovemmille, hengenvaarallisillle huumeille.

Nykyinen huumelainsäädäntö ei ole Hakkaraisen mukaan tuottanut hyviä tuloksia. Kriminalisoinnilla haluttiin padota huumeongelma, mutta kävikin päinvastoin.

– Käyttö kasvaa, ihmisiä kuolee ja järjestäytynyt rikollisuus saa rahaa, Hakkarainen sanoo.

Jos huumeiden vastainen sota hyväksytään hävityksi, olisi Hakkaraisen mielestä hyvä, että käyttäjillä olisi mahdollisuus tehdä valistuneita päätöksiä.

Esimerkiksi kannabiksen testauspalvelujen avulla käyttäjä saisi myös tietää, mitä aineita kasvin kasvattamiseen on käytetty.

Laillistaminen eri asia kuin dekriminalisointi

Laillistaminen ja dekriminalisointi ovat eri asioita. Laillistaminen tarkoittaisi, että kannabistuotteiden myynti tulisi samalla tavalla sääntelyn piiriin kuin esimerkiksi alkoholituotteiden myynti.

Dekriminalisointi tarkoittaisi tässä tapauksessa, että teosta annettava rangaistus poistettaisiin. Dekriminalisoinnin voisi ulottaa esimerkiksi käyttöön ja hallussapitoon sekä mahdollisesti myös myyntiin.

THL:n asiantuntijat ehdottivat helmikuussa THL:n blogissa, että päihteet olisi yleisesti aiheellista dekriminalisoida ja niiden käytöstä pitäisi tehdä pikemminkin sosiaalipoliittinen kuin rikosoikeudellinen kysymys.

Lue myös:

Suomen ensimmäinen kannabisyhtiö aloitti kukinnon myynnin – viranomainen paiskasi heti luukun kiinni: "Tilanne on hullunkurinen"

Huumeiden ostaminen oli Anun 8.-luokkalaiselle tyttärelle helppoa kuin kirppiksellä käynti – teinien huumeongelma on räjähtänyt paikoin käsiin, ja yksi syy siihen on saatavuus

Bileissä liikkuu tappavan arvaamattomia huumeita – Suomeen ehdotettu huumetunnistuspalvelu pelastaisi satunnaiskäyttäjiä?

Kannabisosakkeet ovat saaneet kansainväliset sijoittajat ekstaasiin, mutta kestääkö huuma?

Kanada laillisti kannabiksen – seuraavatko muut maat? Professori: Nykyinen kieltopolitiikka ei ole ollut kovin onnistunutta

Toisena maana maailmassa: Kanada laillisti kannabiksen kaiken käytön

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön muotokuva kököttää kokoomusnuorten puheenjohtajan työhuoneen ikkunalaudalla.

Seinillä roikkuu iltapäivälehtien lööppejä, joihin kokoomuksen nuorisosiipi on vuosien varrella päätynyt. Yksi niistä muistuttaa reilun kymmenen vuoden takaisesta tempauksesta, jossa joukko nuorisoaktiiveja päätti poseerata alasti järjestön teettämässä seinäkalenterissa.

Poliittisissa nuorisojärjestöissä on aina osattu kohauttaa, mutta kohuja lukuun ottamatta puolueiden nuoriso- ja opiskelijatoiminta on monelle suomalaiselle tuntematonta ja näkymätöntä. Näin pohtii kokoomusnuorten puheenjohtaja Henrik Vuornos.

Yle teki syksyllä poliittisille nuoriso- ja opiskelijajärjestöille sähköpostikyselyn, jossa pyydettiin muun muassa kehumaan jonkin toisen puolueen järjestön toimintaa. Vuornoksen johtama kokoomusnuoret sai eniten kehuja, ja siksi olemme saapuneet heidän toimistolleen.

Harva tuntuu pitävän nuorisojärjestöissä toimivaa porukkaa kovin miellyttävänä sakkina. Puhutaan broilerikasvattamoista, joissa kasvaa tavallisesta elämästä vieraantuneita sliipattuja nuorisopoliitikkoja – siis niin kutsuttuja poliittisia broilereita.

Kansalaispalautetta annetaan reippaasti sähköpostitse ja sosiaalisessa mediassa.

– Siellä kaivetaan esiin kaikki rötökset viimeisen 20 vuoden ajalta ja ruoditaan niitä. Tai sanotaan, että "menkää oikeisiin töihin", vaikka suurin osa meidän jäsenistä käy ihan oikeissa töissä, Vuornos sanoo ja naurahtaa.

Puolueille omat nuorisojärjestöt ovat kuitenkin elintärkeitä.

Henrik Vuornos laskeskelee, että ylivoimaisesti suurin osa nuorista kokoomuslaisista ehdokkaista ensi kevään vaaleissa tulee nuorisojärjestön riveistä. Vain muutamalla yksittäisellä ehdokkaalla ei ole lainkaan taustaa puolueen nuoriso- tai opiskelijajärjestössä.

Haukku broilerikasvattamoista ei sinänsä osu kauas totuudesta. Järjestöjen tehtävänä on nimenomaan kasvattaa uusia poliitikkoja puolueille.

Henrik Vuornos laskeskelee, että ylivoimaisesti suurin osa nuorista kokoomuslaisista ehdokkaista ensi kevään vaaleissa tulee nuorisojärjestön riveistä. Vain muutamalla yksittäisellä ehdokkaalla ei ole lainkaan taustaa puolueen nuoriso- tai opiskelijajärjestössä.

Tämän tietää myös Turun yliopiston tohtorikoulutettava Annu Perälä. Hän valmistelee parhaillaan väitöskirjaansa poliittisista nuoriso- ja opiskelijajärjestöistä.

Muutama viikko sitten ilmestyneessä artikkelissaan Perälä kirjoittaa puolueiden sukupolvenvaihdoksista ja siitä, millainen rooli nuoriso- ja opiskelijajärjestöillä on ollut uusien kansanedustajien synnyttämisessä suurimmissa puolueissa eli keskustassa, kokoomuksessa ja SDP:ssä vuosina 1970–2015.

Lyhyt vastaus on yksinkertainen: iso.

– Joka neljännellä tuona aikana eduskuntaan nousseella kansanedustajalla on puolueen nuoriso- tai opiskelijajärjestötaustaa, Perälä kertoo.

Nuorisojärjestöistä on noustu eduskuntaan noin kolmekymppisinä, ja voidaankin ajatella, että ne ovat yksi merkittävimmistä teistä poliitikon uralle. Koska poliitikoksi ei voi kouluttautua missään, nuorisojärjestö toimii epävirallisena poliitikkokouluna.

– Näillä kansanedustajilla on iästään huolimatta hyvin paljon valtakunnallisen tason poliittista kokemusta. He ovat istuneet puolueen keskeisissä luottamustoimissa ja yli puolet on työskennellyt esimerkiksi puoluetoimistossa tai avustajina kansanedustajille ja ministereille.

Nuorisojärjestöt ovatkin portti puolueen sisäpiiriin, Perälä kirjoittaa. Ne tarjoavat osaamista ja verkostoja, aivan puolueen ylintä johtoa myöten. Samalle ne tuottavat puolueille uusia poliitikkoja ja myös politiikan taustakaartia.

– Kun joku kansanedustaja etsii avustajaa, niin hän saattaa laittaa esimerkiksi minulle viestiä, että olisiko sulla vinkata sopivaa tyyppiä, Henrik Vuornos kertoo.

Puolueet tekevät nuorisojärjestöjen avulla hallittuja sukupolvenvaihdoksia. Kun edellisen kaartin on aika lähteä, nuoret nostetaan järjestöstä esille vanhempien sukupolvien tukemina.

Kevään eduskuntavaaleissa moni vaalipiiri menettää näkyviä ja tunnettuja kansanedustajia.

Ylen A-studio arvioi aiemmin syksyllä erityisesti keskustan tilanteesta. Jutussa pohdittiin, onko nuorten haastajien mahdollista saavuttaa konkariedustajien äänipottia.

Markku Rossi (kesk.) laskeskeli Ylelle, että Pohjois-Savon alueella keskustan äänistä menee jakoon yli 60 prosenttia.

Annu Perälä havaitsi tutkimuksessaan, että puolueet tekevät nuorisojärjestöjen avulla hallittuja sukupolvenvaihdoksia. Kun edellisen kaartin on aika lähteä, nuoret nostetaan järjestöstä esille vanhempien sukupolvien tukemina.

Esimerkkejä löytyy useita: Demarinuorten entinen puheenjohtaja Joona Räsänen sai tukea lohjalaiselta Matti Saariselta, kun tämä jätti eduskunnan. Kokoomusnuorten entinen puheenjohtaja, nykyinen oikeusministeri Antti Häkkänen taas sai vetoapua Kari Häkämieheltä.

– Myös Katri Kulmuni (kesk.) tunnettiin lapissa Paavo Väyrysen "kummilapsena". Hän sai toki paljon torniolaisten ääniä, mutta oli työskennellyt esimerkiksi Väyrysen avustajana, Perälä kertoo.

Perälän mukaan vanhemmat poliitikot saattavat ajatella, että jatkumoa tarvitaan. Ja jatkumo taas voidaan varmistaa nuorisojärjestön avulla.

Tuoreet kasvot eivät ilmesty tyhjästä puolueiden listoille.

Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärät ovat olleet usein suurennuslasin alla.

Vaikka nuorisojärjestöillä on selvästi iso rooli puolueen uudistumisessa, ei järjestöjä ole Suomessa tutkittu kovin paljon.

Suurin mielenkiinto on yleensä kohdistunut järjestöjen jäsenmäärään tai pikemminkin siihen, kuinka niitä liioitellaan. Sen huomasi myös Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen, joka teki vuonna 1989 lisensiaatintutkielmansa nuorisojärjestötoiminnasta.

– Siihen aikaan puhuttiin paljon poliitikkojen korruptiosta ja väärinkäytöksistä. Esillä oli sotkuja, joissa omat ja muiden rahat olivat niin sanotusti menneet sekaisin, Puuronen kertaa.

Hän perehtyi siihen, millaiseen toimintaan tai moraaliin nuorisojärjestötoiminnassa sosiaalistutaan eli miten järjestön kulttuuria siirretään seuraaville sukupolville.

– Huomasin, että valtionavustusjärjestelmä houkutteli tilastojen ja toiminnan kaunisteluun, jotta järjestöjen saamat avustukset olisivat isompia.

Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärät ovat olleet usein suurennuslasin alla.

Esimerkiksi toukokuussa 2012 demariopiskelijoiden entinen pääsihteeri Mikko Sauli kertoi Helsingin Sanomille, että nuorisojärjestöjen jäsenmäärissä "on kyse petoksesta, ja kaikki tietävät sen". Hänen mukaansa jäsenmääriä oli jo pitkään liioiteltu merkittävästi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysikin aiheesta pian lisäselvityksiä.

Osa järjestöistä on mennyt myös toiseen suuntaan. Perussuomalaisten nuorisojärjestö on noussut vajaan 200 jäsenen järjestöstä yli 2 000 jäsenen järjestöksi.

Yle pyysi alkusyksystä opetus- ja kulttuuriministeriöltä haltuunsa nuorisojärjestöjen avustushakemuksia sekä -raportteja, joiden avulla pystyttiin koostamaan tiedot järjestöjen ilmoittamista jäsenmääristä vuonna 2007 ja 2017.

Jäsenmäärissä on tapahtunut merkittävä muutos kymmenen viime vuoden aikana. On kuitenkin vaikea arvioida, kuinka iso osa muutoksesta johtuu rekistereiden putsauksesta ja kuinka iso osa yleisestä jäsenkadosta.

Lukujen valossa esimerkiksi kokoomusnuoret olisi menettänyt kymmenessä vuodessa yli 70 prosenttia jäsenistään, joiden määrä on pudonnut yli 7 300 jäsenestä reiluun 2 100:een.

Demarinuorissa taas on tultu yli 10 000 jäsenestä reiluun 3 000:een, keskustanuorissa puolestaan reilusta 14 000 reiluun 5 000:een.

Kaikkien järjestöjen yhteenlasketuista jäsenmääristä on lähtenyt jopa yli 20 000 jäsentä, mikä tarkoittaa vajaata puolta.

Osa järjestöistä on mennyt myös toiseen suuntaan. Perussuomalaisten nuorisojärjestö on noussut vajaan 200 jäsenen järjestöstä yli 2 000 jäsenen järjestöksi samaan aikaan, kun emopuoluekin on kasvanut.

Myös KD-Nuorten ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden jäsenmäärät ovat kasvaneet kymmenen vuoden tarkastelujaksolla.

Vaikka luvut näyttävät kymmenen vuoden tarkastelujaksolla masentavilta, moni järjestöissä toimiva vakuuttaa menon olevan ihan mainio.

Moni Ylen tekemään sähköpostikyselyyn vastannut järjestö totesi, että lähivuodet ovat olleet taas hieman parempia, ja uusia jäseniä on ollut helpompi löytää.

– Meillä oli muutama hiljaisempi vuosi, mutta ehkä sen nyt taas huomaa, että tulee uusia lukio- ja ammattikouluikäisiä jäseniä, puheenjohtaja Henrik Vuornos pohtii.

– Yleensä kun saa muutaman hyvän tyypin mukaan, niin he keräävät ympärilleen isomman porukan.

Nuorisotoiminta ei sinänsä ole muuttanut muotoaan kultaisista vuosista, jolloin jäsenmäärät olivat suurempia.

– Jokaisella tapahtumallamme on poliittinen osuus, johon on melko helppo saada kovatasoisia puhujia puolueesta. Moni heistä on itsekin ollut aikanaan mukana. Mutta tietysti kun paljon nuoria kokoontuu samaan paikkaan, on hauskanpitokin olennainen osa toimintaa, Vuornos sanoo.

Hän muistelee, että joskus on ehkä keskitytty liiaksi hauskanpitoon, toisinaan liiaksi asiaan. Tasapainon löytäminen on tärkeää.

"Poliittisesti nuorisojärjestöt ovat usein radikaalimpia, tarkoittaapa se sitten oikeisto-, vasemmisto- tai keskustaradikalismia." Vesa Puuronen

Poliittisia nuorisojärjestöjä on nähty usein uutisissa myös silloin, kun ne ovat sanoneet jotain emopuolueensa linjoista poikkeavaa.

Se on osin tarkoituskin. Vesa Puuronen muistuttaa, että poliittiset nuorisojärjestöt ovat riippumattomia ja kohtalaisen itsenäisiä suhteessa emopuolueeseensa.

– Poliittisesti ne ovat usein radikaalimpia, tarkoittaapa se sitten oikeisto-, vasemmisto- tai keskustaradikalismia.

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Henrik Vuornos näkee oman järjestönsä linjauksissa kolme eroa suhteessa niin kutsuttuun ukkopuolueeseen.

– Eroja on suhtautumisessa ulko- ja Eurooppa-politiikkaan, markkinatalouteen ja ympäristökysymyksiin, hän sanoo.

Vuornos uskoo, että esimerkiksi Euroopan unionin jäsenyys on monille nuorille itsestäänselvyys, eikä Kekkosen ajan ulkopolitiikka ole lainkaan tuttua. Toisaalta taas ympäristökysymykset ovat nousseet esimerkiksi Nuorisobarometreissa nuoria eniten puhuttavaksi poliittiseksi teemaksi.

– Tapahtumallamme Pohjanmaalla 27-vuotias insinööri tuli juttelemaan, että kyllähän tälle ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä jotain teknologian ja markkinoiden ohjaamisen kautta. Mietin, että jos tällainen espoolainen opiskelija ja pohjalainen insinööri miettivät samaa asiaa, niin se taitaa olla aika läpileikkaava teema ympäri nuoren ikäluokan.

Tässä näkyy nuorisojärjestöjen toinen keskeinen tehtävä. Sen lisäksi, että ne nostavat nuoria politiikkaan ja tarjoavat puolueelle väylän etsiä uusia kasvoja keskeisiin tehtäviin, ne myös ovat mukana uudistamassa puolueita ja tuovat nuorten äänen puolueen toimintaan.

– Moni poliittinen kysymys on kuitenkin myös sukupolvikysymys.

Kapellimestari Jorma Panulan nimeä kantavassa kilpailussa jaetulle toiselle sijalle johtivat Johannes Zahn (Saksa) ja Angus Webster (Englanti).

Ensimmäistä palkintoa ei jaettu tänä vuonna ollenkaan.

Kolmannen sijan jakoivat Ross Jamie Collins (Suomi/Englanti) ja Kaapo Ijas (Suomi).

Toiseksi tulleet kapellimestarit saivat molemmat 8 000 euron palkinnon ja kolmannelle sijalle päässeet 4 500 euron palkinnon.

Kilpailuorkesterien suosikkikapellimestari oli Angus Webster. Kilpailun orkestereina toimivat Vaasan kaupunginorkesteri ja Jyväskylä Sinfonia.

Palkintotilaisuudessa tuomariston puheenjohtaja Jorma Panula siteerasi säveltäjä Maurice Ravelin viestiä kapellimestareille: ”Älä tulkitse musiikkiani – tee se todeksi”.

Kolmen vuoden välein järjestettävä kapellimestarikilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Edellisellä kerralla kilpailun voitti ranskalainen kapellimestari Dylan Corlay.

Lue lisää:

Jorma Panula ja Euroopan nousevat kapellimestarikyvyt suuntaavat jälleen Vaasaan

Ranskalainen Dylan Corlay voitti Jorma Panula -kapellimestarikilpailun

Tiskikonekokkauksella on pitkät perinteet ja netistä löytyy paljon erilaisia reseptejä ruuanvalmistukseen astianpesukoneella. Italialainen Lisa Casali on jopa kirjoittanut aiheesta kirjan. Yksi klassikoista, joita tiskikoneessa tavataan valmistaa on astianpesukonelohi. Resepti on vuodelta 1975, jolloin se esiteltiin The Tonight Showssa.

Kalan lisäksi astianpesukoneessa valmistetaan yleensä kuskusia, höyrytettyjä vihanneksia, kanaa ja kananmunia. Idea on hyödyntää koneen höyryä ja lämpöä, mutta tiskikonekokkauksessa on omat pikku kikkansa.

Lasagnen valmistus

Lasangen valmistaminen astianpesukoneessa ei vaadi sen enempää kuin perinteisesti uunissakaan valmistettuna. Kun kastikkeet ja lasagnelevyt on aseteltu vuokaan, kierretään vuoan ympärille tiukka foliokääre.

Me valmistimme lasagnen pesukoneen alatasolla ja käytimme kuuminta mahdollista pesuohjelmaa. Lopputulos oli vetelä, eikä ruoan esteettisyys hivellyt silmää. Nimi ei miestä pahenna, eikä tiskikone pahenna ruuan makua: lasagne oli todella hyvää! Päällä oleva juustoraaste ei tietenkään ruskistunut tavalliseen tapaan, vaan se ainoastaan suli höyrykypsennyksen myötä.

Pesuainetta vain omalla vastuulla

Ruoanvalmistuksen ohessa pesimme koneessa myös likaisia astioita ja joitain tavaroita. Esimerkiksi hius- ja tiskiharjat puhdistuvat kätevästi tiskikoneessa. Ruoan ja pesuaineiden yhteiskäyttöä emme suosittele, mutta omalla vastuullaan voi halutessaan kokeilla. Minimoimme kemikaalien määrän käyttämällä pesuaineena seosta, johon laitoimme

2 rkl ruokasoodaa

1 rkl suolaa

2-3 tippaa käsitiskiainetta

Pesussa olleet astiat puhdistuivat moitteettomasti.

Ratkaisu ikuisuusongelmaan

Kuten tiedämme, syöntikypsien avocadojen löytäminen voi olla työn ja tuskan takana. Raakoja avocadoja sen sijaan on helppo löytää. Koetimme, toimiiko niksi avocadojen kypsentämiseen astianpesukoneessa.

Avocadot olivat koneessa samaan aikaan lasagnen kanssa. Ohjelman päätyttyä koneesta tuli lämpimiä, täysin pehmeitä ja kypsiä avocadoja. Maku oli hieman saippuainen, joten suosittelemme kypsentämään avocadoja ilman pesuainetta.

Katso testijuttu täältä:

Lue lisää:

Viisi syytä valmistaa ruokaa astianpesukoneessa

23 käyttövinkkiä astianpesukoneelle (englanniksi)

Ulkoministeri Timo Soinin (sin.) mukaan Suomen viranomaisten eri hallinnonalat selvittävät parhaillaan yhdessä kohua nostattanutta Venäjän GPS-häirintäasiaa.

Norjan puolustusministeriön mukaan Naton sotaharjoituksen aikana tapahtuneesta satelliittipaikannuksen häirinnästä vastasivat Kuolan niemimaalle sijoitetut venäläisjoukot.

Soinin mukaan valtiosihteeri Matti Anttonen tapaa ensi maanantaina Venäjän suurlähettilään. Soini itse aikoo kertoa selvitysten tuloksista ensi viikon torstaina eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle.

– Ei meillä ole tässä mitään salattavaa. Häirintä on vakava asia, joka haittaa siviili-ilmailua. Toimimme Venäjälle päin, käymme keskusteluja ja odotamme vastauksia, Soini kertoi Washingtonissa pitämässään tiedotustilaisuudessa.

Venäjän pakotteet jatkuvat

Soini keskusteli perjantaina Yhdysvaltain kollegansa Mike Pompeon kanssa maailmanpolitiikan polttavista kysymyksistä. Niistä monet liittyvät Venäjään.

Ukrainan kriisin takia venäläisille asetetuista pakotteista vanhimmat ovat jo lähes viiden vuoden takaa, mutta niihin ei ole edelleenkään näköpiirissä muutoksia EU:ssa eikä Yhdysvalloissa.

– Se, että Minskin sopimusta ei ole toteutettu tarkoittaa sitä, että sanktiot jatkuvat. Euroopan Unionissa tämä menee aina puolen välein käsittelyyn, eikä nähdä sitä, että ne olisivat nyt loppumassa, Soini sanoo.

Yhdysvallat ja Venäjä eivät ole päässeet sopuun keskimatkan ydinohjukset Euroopasta poistavan INF-sopimuksen jatkamisesta. Presidentti Donald Trump on sanonut haluavansa purkaa sen, koska Venäjä ei ole sitä noudattanut.

– Totesin Pompeolle, että se on tärkeä asia Euroopalle. Me minun ikäiseni eurooppalaiset muistamme hyvin sen huolen rajoitetuista ydinsodista Euroopasta, Soini kuvaili 30 vuotta vanhan sopimuksen tärkeyttä.

Arktisessa neuvostossa haasteita

Suomi on Jäämeren alueen maiden Arktisen neuvoston puheenjohtaja ensi kevääseen saakka. Soinin mukaan suomalaisten toiveita valtiopäämiestason arktisesta huippukokouksesta ei ole vielä haudattu.

Ulkoministerin katse on kuitenkin toukokuun alussa Suomessa järjestettävässä ministerikokouksessa, johon Pompeotakin odotetaan.

Suomi luovuttaa tuolloin Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden Islannille. Yhteisen julkilausuman muotoilemisesta voi tulla haasteellista, sillä presidentti Donald Trumpin hallinnon ilmastopolitiikka on ollut lähestulkoon vastakkaista eurooppalaisten Jäämeren maiden kanssa.

– Olen optimisti. Puolitoista vuotta on pärjätty hyvin ja haluamme viedä asiat kunnianhimoisesti loppuun. - Ei siitä mihinkään päästä, että ilmastoasiat, mustat hiilet ja raskaan polttoöljyn käyttäminen arktisilla alueilla ovat vaikeita kysymyksiä. Mutta tämän toiminnan pitää olla tavoitteellista ja tuloshakuista, Soini sanoi.

”Sääri kuin kesäinen Opelin konepelti”

Soini vieraili myös kongressissa, jossa hänellä oli useita kahdenkeskisisiä keskusteluja poliitikkojen kanssa. Demokraattien viime viikon vaalivoiton ulkoministeri uskoo vaikuttavan Yhdysvalloissa.

– Kyllä dynamiikka muuttuu.

Vaikuttaako se myös Yhdysvaltain kansainväliseen politiikkaan?

– Saattaa vaikuttaa. Perinteisesti demokraattien ja republikaanien välillä on ollut eroa näissä asioissa ja kompromisseja on nyt pakko tehdä, Soini arvioi.

Pompeo on kolmas Yhdysvaltain ulkoministeri Soinin virkakaudella. Hänen vierailunsa Washingtonissa saattoi jäädä nykyisessä tehtävässä viimeiseksi, sillä kevään vaalien jälkeen Suomeen tulee uusi hallitus.

– Transatlanttiset suhteet on ollut yksi ministeriaikani prioriteeteista. Olen iloinen, että ne on pystytty presidentin ja ministereiden kanssa hoitamaan hyvin, Soini sanoi.

Hän kertoi tulleensa Washingtoniin hyväkuntoisena. Aiemmin syksyllä sairauslomalle vienyt jalan ruusuinfektio on nyt voitettu kanta.

– Sääri oli kuin kesäinen Opelin konepelti. Siinä olisi voinut kananmunan paistaa, mutta kaikki on hyvin nyt, Soini naureskeli.

Vuoden kateissa ollut argentiinalainen sukellusvene löytyi

Argentiinan laivaston San Juan -sukellusvene katosi vuoden 2017 marraskuussa. Sukellusveneessä oli katoamishetkellä 44 hengen miehistö. Alus löydettiin Patagonian edustalta Valdesin niemimaan vesistä.

Puolueiden kutistuneissa nuorisojärjestöissä kasvaa yhä seuraava poliitikkosukupolvi

Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärät ovat pudonneet kymmenessä vuodessa lähes puoleen. Tästä huolimatta puolueiden nuorisosiivillä on edelleen vahva rooli uusien poliitikkojen kasvattamoina.

Lastensuojelulaki on 12 vuotta vanha, mutta lastenkodeissa on vieläkin vaikeuksia noudattaa sitä

Lastensuojelulakia uudistettiin kaksitoista vuotta sitten, mutta vieläkin on epäselvää, miten lapsia pitäisi kohdella. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan työntekijöille vaikeinta on erottaa tavallinen lapsen kasvatus ja ihmisoikeuksien rajoittaminen. Lue lisää lastenkotien tilanteesta täältä.

Iranissa alkaa vapaus pilkistää – ja tukka

Nuoret iranilaisnaiset kapinoivat hiljaisesti maan tiukkoja huivisääntöjä vastaan pääkaupungissa Teheranissa. Naisista ei saisi julkisella paikalla näkyä kuin kasvot ja kädet, lakiin kirjattu huivipakko on tiukka. Toimittaja Johanna Numminen ja kuvaaja Jussi Koivunoro tapasivat nuoria naisia, jotka uskovat, että Yhdysvaltain pakotteiden ahdistamalla Iranin johdolla on niin paljon ongelmia talouden kanssa, että se jättää naiset rauhaan.

CIA uskoo Saudi-Arabian kruununprinssin määränneen toimittaja Khashoggin murhan

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n mukaan Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammad bin Salman antoi käskyn salamurhata sauditoimittaja Jamal Khashoggin. Asiasta kirjoittaa The Washington Post. Lehti pohjaa tietonsa asiaa tunteviin lähteisiin. Saudi-Arabia on myöntänyt murhan. Maan mukaan kruununprinssillä ei ollut mitään tekemistä rikoksen kanssa.

Tuuli puhaltaa ja aurinko näyttäytyy

Suomeen virtaa tänään kuivempaa ilmaa. Sää on osin aurinkoista maan eteläosasta Länsi-Lappiin yltävällä alueella. Tuuli on puuskaista koko maassa. Varsinkin Lapissa puuskat ovat voimakkaita ja tuntureilla voi olla jopa myrskypuuskia. Marraskuun alkupuolisko onkin ollut pilvisin 18 vuoteen. Lue lisää säästä täältä.

Alun perin kongolainen lähihoitaja Adeline Uwizeye on laittanut porvoolaisessa palvelukeskuksessa oman maansa perinneruokaa: futua munakoison ja vihreäbanaanien kera.

– Afrikasta tuodut munakoisot tosin ovat pieniä ja vihreitä, hän huomauttaa.

Palomäen palvelukeskuksessa onkin erityinen päivä: eri maista kotoisin olevat hoitajat esittelevät kokkailutaitojaan oman alkuperämaansa tyyliin.

Makujen Maailmaksi nimetyssä tapahtumassa vanhukset saavat maistella eri maiden ruokia. Tarjolla on niin lähiruokaa Virosta, Ruotsista ja kotimaastamme kuin kaukomaidenkin eksoottisempia ruokia.

Brasilialainen kakku tuo makeutta juhlailtaan, kun taas suolaisia ruokia edustavat muun muassa Ghana ja Kongo.

– Ihan maistuvaista, toteaa Outi Virtanen. Roppakaupalla erilaista kuin kotimainen ruoka.

– On tosiaankin mielenkiintoista tutustua ulkomaisiin ruokiin, hän jatkaa.

Italian entisen pääministerin Silvio Berlusconin aikoinaan arvostelema ruokavaliomme jakaa täällä Porvoossa mielipiteitä.

– Minun mielestäni suomalainen ruoka maistuu liian makealle. Siinä on liikaa mausteita. Ehkä voisi olla vähemmän sokeria tai kermaa. Sitten se olisi minulle parempi, Adeleine Uwizeye sanoo.

– Kaipaa kyllä lisää maustetta, toteaa puolestaan Indonesiasta tuleva lähihoitaja Pamela Koistinen.

– Enemmän erilaisia mausteita saisi olla, naurahtaa ruoka-annostaan nautiskeleva Outi Virtanen.

Makujen Maailma sai alkunsa, kun Porvoossa vietettiin tapahtumaa nimeltä Smaku, jossa oli mahdollisuus maistella eri ravintoloiden annoksia. Siellä yleisö pystyy äänestämään suosikkiannostaan.

– Palvelutalossamme haluttiin myös kokeilla erilaisia makuja ja hyödyntää etnistä taustaa omaavien hoitajien taitoja, toteaa palveluasumisen ohjaaja Päivi Jalava.

Makujen Maailma -tapahtuma aiotaan järjestää jatkossa vuosittain.

Outi Virtanen suhtautuu tähän myönteisesti.

– Tämä on ihanaa! Pitäisi olla enemmän vaihtelua ja tämmöistä juuri. Enemmän mahdollisuuksia joskus edes rentoutua hyvän ruuan parissa.

Tapahtuma on omiaan tuomaan vieraita kulttuureja lähemmäs suomalaisia.

– Haluan esitellä omaa kulttuuriani ja nähdä myös muita kulttuureja. Täällä voin myös esitellä omaa kansallispukuani, Pamela Koistinen sanoo.

– Työkaverinikin saavat nyt tutustua kotimaani ruokakulttuuriin, Adeleine Uwizeye jatkaa.

Vanhusten suosikiksi valikoituu lopulta virolainen ruokalaji kama. Se on hyvin yksinkertaisella reseptillä tehty juoma, joka tarjoillaan pienestä kupista.

Yhdysvalloissa San Franciscon suurkaupungissa julkiset koulut ja turistinähtävyydet jouduttiin sulkemaan perjantaina hengitysilman muututtua epäterveellisen huonoksi. Ilman pilasi kaupungin pohjoispuolella riehuvista maastopaloista levinnyt savu. Esimerkiksi kaupunkiin johtava kuuluisa Golden Gate -silta oli sankan savusumun ympäröimä.

Ilmanlaatu oli San Franciscossa perjantaina yhtä huono kuin Kaakkois-Aasian saastuneimmissa suurkaupungeissa ja huonompi kuin esimerkiksi Intian Kolkatassa. Viranomaiset suosittelivat asukkaita pysymään kotonaan, jotta he eivät altistuisi ulkoilmalle.

Pahin savun aiheuttaja oli Chicagon kaupungin kokoinen maastopalo Butten piirikunnassa San Franciscon pohjoispuolella. Viranomaisten mukaan se ei ollut puoliksikaan sammuttajien kontrollissa.

San Francisco Chronicle -lehden mukaan ilmanlaatu oli vaarallisen huono muun muassa läheisissä Chinon ja Sacramenton kaupungeissa. Meteorologien mukaan savusumu pysynee paikoillaan ainakin ensi viikkoon asti.

Trump vierailee lauantaina

Pohjois-Kalifornian maastopaloissa kadonneiden määrä kasvoi perjantaina dramaattisesti. Alueen viranomaisten mukaan kadonneita on kaikkiaan jo 631 ja kuolleita ainakin 63.

Kadonneiden määrä yli tuplaantui päivän aikana, kun palosta tehtyjen hälytysten määrää selviteltiin.

Historiallisen tuhoisa palo sai alkunsa jo viikko sitten, mutta paikallisen sheriffin mukaan kadonneiden määrä oli ollut epäselvä palon aiheuttaman kaaoksen takia. Myös kuolonuhrien määrä nousi, kun pelastustyöntekijät kertoivat löytäneensä seitsemän kuollutta lisää.

Samaan aikaan Etelä-Kaliforniassa riehuneissa maastopaloissa on raportoitu tähän mennessä kolmesta kuolleesta. Palo riehui muun muassa Malibussa, jossa se tuhosi useiden julkkisten koteja.

Etelä-Kalifornian palo oli kuitenkin paremmin hallinnassa, ja viranomaiset uskoivat saavansa sen kokonaan hallintaan alkuviikosta.

Presidentti Donald Trump aikoo vierailla Kaliforniassa lauantaina tapaamassa alueen asukkaita.

Lue myös:

Pohjois-Kalifornian maastopalojen jäljiltä kateissa jo yli 600 ihmistä – määrä tuplaantui päivässä

"En keksi selitystä sille, miksi talomme säästyi" – Katso video: Thousand Oaks on kokenut viikon aikana joukkoammuskelun ja tuhoisat maastopalot

"Luksuskiinteistö palanut poroksi, naapurille käynyt vielä huonommin" – Katso videolta, kun Ylen toimittaja kävi seuraamassa tuhoja tähtien asuttamassa Malibussa

Kalifornian paloja paennut suomalainen Ylelle: "Taivas oli mustana savusta, tuhkaa satoi taivaalta"

Kalifornian maastopalot: Suomalaisperhe odottaa evakuointikäskyä auto pakattuna – osa ystävistä menettänyt kaiken omaisuutensa

Kalifornian maastopalot leimahtivat rajuiksi tunneissa – Nasan kuvat näyttävät tuhon avaruudesta

Suonenjokelainen Vanhamäen lastenkoti on lähtenyt etunenässä uudistamaan toimintaohjeitaan. Se tarkoittaa sitä, että lastenkodissa mietitään uudelleen, mitä rangaistuksia lapselle voidaan antaa ja mistä syystä.

Taustalla on kohua herättänyt Muhoksen Pohjolakodin tapaus. Tänä vuonna eduskunnan oikeusasiamies teki 16 tarkastuskäyntiä lastensuojelulaitoksiin. Paljastui, että monessa laitoksessa lapsia ja nuoria kohdeltiin laittomalla tavalla. Tarkastuksista seurasi se muun muassa se, että Keskusrikospoliisi tutkii Pohjolakotia.

Näyttäisi olevan erilaisia näkemyksiä ja vaikeuksia tulkita sitä lakia. Maija Sakslin

Oikeusasiamiehen tarkastukset eivät osuneet Vanhamäkeen, joka on yksi Suomen suurimmista lastenkodeista. Vanhamäellä toimintaohjeet on jo aikaisemmin lähetetty kahdelle lakimiehelle luettavaksi. Muhoksen tapauksen tultua ilmi Vanhamäellä ohjeista on vieläkin keskusteltu.

– Sellaiset asiat, joita kannattaa varmasti miettiä, on esimerkiksi lasten vapaan liikkumisen ajat. Oikeusasiamies otti kantaa Muhoksella, että ne olivat liian tarkasti rajattuja. Me olemme löyhentäneet rajoja, Vanhamäen lastenkodin johtaja Tiina Airaksinen kertoo.

Yksi asia, jota Vanhamäellä on mietitty on se, moneltako nuoren on palattava kaupungilta tai kavereiden luota lastenkotiin. Toinen asia on tupakointi.

– Jos nuori tupakoi laitosalueen ulkopuolella, meillä ei ole oikeutta rangaista häntä. Se ei tarkoita, ettei siitä voi keskustella.

Nuorelle voidaan antaa arestia ja hänen puhelimensa voidaan takavarikoida, mutta rajoituksille täytyy olla perusteltu syy.

Suurin ongelma lastenkodeilla näyttää apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin mukaan olevan se, ettei laitoksissa eroteta tavallista kasvatusta perus- ja ihmisoikeuksista.

– Siinä näyttäisi olevan erilaisia näkemyksiä ja vaikeuksia tulkita sitä lakia. Eli vaikeuksia tunnistaa ne tilanteet, mitkä ovat tavanomaista kasvattamista, Maija Sakslin kertoo tarkastuskierroksella esiin tulleista huomioista.

Sakslinilla ei ole vastausta siihen, miksi niiden erottaminen on vaikeaa.

Kritiikkiä työntekijöiltä

Lastensuojelulaki on 12 vuotta vanha, mutta sen tulkitseminen on ollut lastenkodeille vaikeaa. Hiljattain lakimies Kati Saastamoinen teki kirjan Lapsi sijaishuollossa – yhteydenpidon rajoittaminen ja rajoitustoimenpiteet, jota useat laitokset käyttävät apuna lain tulkinnassa.

Osa lastenkotien työntekijöistä kokee, että heillä ei ole keinoja puuttua lasten ongelmiin, koska mitään ei saa tehdä.

– Kritiikkiä tulee varsinkin pidempään alalla toimineilta, ihan täysin ammattitaitoisilta ihmisiltä. Argumentti otetaan käyttöön, kun heille sanotaan, että te ette voi enää toimia tällä tavalla. Auttaako nuorta oikeasti se, että isketään hirveä tiukkoja rajoja ja sanktioita, Tiina Airaksinen sanoo.

Miksipä lähteä kaverin kanssa painimaan, kun ei siitä mitään hyvää seuraa kenellekään. Tiina Airaksinen

Airaksisen mukaan laitosten työntekijöiltä ei puutu työkaluja puuttua ongelmiin.

– Me kuitenkin huolehdimme ja vastaamme toisten ihmisten lapsista, jotka meille on sijoitettu. Sen vuoksi meidän pitää miettiä rangaistuksia vielä tarkemmin kuin vanhempien kotona. Yksilön itsemääräämisoikeuden rajaaminen on äärimmäinen toimenpide. Meillä kotiarestista puhutaan liikkumavapauden rajaamisena.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin toteaa, etteivät työkalut voi olla ensisijaisesti olla rajoittamiskeinoja, joilla puututaan lapsen perus- ja ihmisoikeuksiin.

Ongelmatilanne voi ollapa vaikka teini-ikäisen väkivaltainen käyttäytyminen. Mikäli puhe ei tehoa, työntekijät voivat soittaa poliisin, ambulanssin tai vartijan paikalle.

– Mitä useampi viranomainen tilannetta on arvioimassa, rajaamassa ja fyysisesti rajoittamassa, sitä parempi se on oman oikeusturvan kannalta. Miksipä lähteä kaverin kanssa painimaan, kun ei siitä mitään hyvää seuraa kenellekään, Tiina Airaksinen tuumaa.

Valvonta ei ole ratkaisu ongelmiin

Julkisuuteen nousevat usein lastenkodit, joissa on ongelmia. Suomessa on kuitenkin erittäin hyviä toimivia laitoksia. Valitettavasti on myös lastenkoteja, joiden toiminta ei kestä päivänvaloa, sen osoittavat oikeusasiamiehen tarkastukset.

Eduskunnan oikeusasiamies on tehnyt tänä vuonna 16 tarkastusta. Vaikka tarkastuksissa tuli ilmi runsaasti korjattavaa, tarkastusten määrää ei nosteta.

– Tietenkin valvontaa tarvitaan, mutta se ei ole ensisijainen keino lastenoikeuksien edistämisessä, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin muistuttaa.