New Yorkissa alkaa maanantaina kohuttua Nxivm-seksikulttia käsittelevä oikeudenkäynti. Syytetyille haetaan tuomioita muun muassa seksikaupasta, kiristyksestä ja pakkotyöstä.

Poikkeuksellisen puistattavassa rikosvyyhdissä on useita syytettyjä. Tuomiolla ovat seksikultin johtaja Keith Raniere, Smallville tv-sarjan näyttelijä Allison Mack ja Seagram's viskimerkin perijätär Clare Bronfman.

Nxivm-kultti ennätti toimia 20 vuotta, kunnes sen johtohenkilöt pidätettiin viime vuoden keväällä.

Nälkiinnyttämällä laihaksi

Kultin johtajat markkinoivat toimintaansa naisten voimauttamisella. Toimintaan värvätyt naiset hakivat Nxivm-kultista hallintaa elämäänsä, mutta he joutuivat seksuaalisesti alistetuiksi ja hyväksikäytetyiksi.

Naisten rekrytoinnissa on ollut hyvin tarkka kaava. Naisille luvattiin muun muassa henkistä kasvua, elämänhallinnan kehittymistä ja itsensä löytämistä.

Syytteiden mukaan näyttelijä Allison Mack on ollut houkuttelussa keskeisessä osassa. Kymmenet naiset ovat joutuneet hänen kauttaan Keith Ranieren mielihalujen toteuttajiksi.

Naisia on nälkiinnytetty, jotta he laihtuisivat Ranieren naisihanteen mittoihin. Heitä määrättiin pidättäytymään seksistä kultin ulkopuolella ja olemaan vain Ranieren käytettävissä.

Kultin seksiopetuksiin kuului muun muassa se, että miehellä on sisäsyntyinen tarve lukuisiin seksikumppaneihin, kun taas naisen tarve on olla yksiavioinen.

Polttomerkittyjä naisia

Naisten seksuaalisen alistamisen lisäksi kulttiin on liittynyt myös muita seksiorjuuden ilmentymiä.

Kultin johtaja Keith Ranieren seksiorjiksi päätyneet naiset on muun muassa polttomerkitty. Allison Mack on myöntänyt polttomerkitsemisen olleen hänen ideansa.

Naisten lanteille on ikuistettu polttomerkki, josta voi löytää sekä Allison Mackin että Keith Ranieren nimikirjaimia.

Sekä Mack että Raniere ovat olleet pidätettyinä viime keväästä saakka. Mackillä on lisäksi nilkkapanta, jotta hän ei pakenisi maasta.

Pyramidihuijaus ja viskirahaa

Kulttiin hakeutuneet naiset ovat olleet varakkaista piireistä. Itsetutkiskelu- ja voimaannuttamiskurssien pääsymaksut ovat olleet tuhansia dollareita.

Kulttia tutkitaan siksi myös pyramidihuijauksena. Esimerkiksi kultin johtaja Keith Raniere on toistuvasti sanonut olevansa rahaton, mutta hänet muun muassa pidätettiin Meksikossa hienostohuvilalta.

Seksikulttiin ovat sekaantuneet myös Seagram's viskimerkin perijättäret Sara ja Clare Bronfman. Bronfmanit ovat rahoittaneet kultin toimintaa tiettävästi sadoilla miljoonilla dollareilla.

Lisää aiheesta:

Inside Nxivm, the 'Sex Cult' That Preached Empowerment (The New York Times)

Sinisten puoluehallitus on erottanut Lapin piiriyhdistyksen puolueesta. Erottaminen koskee vain piiriyhdistystä, ei yksittäisiä henkilöitä.

Sinisen puolueen viestintäpäällikkö Marja Nousiainen kertoo, että piiriyhdistys "laitettiin ikäänkuin jäähylle", sillä se ei kyennyt valitsemaan eduskuntavaaliehdokkaita. Erottamisen myötä puoluehallitus otti ehdokkaiden asettamisen vastuulleen.

Nousiainen kommentoi asiaa vain lyhytsanaisesti sähköpostilla, sillä hänen mukaansa järjestökysymykset ovat puolueen sisäinen asia.

Lapin piiriyhdistys on ulkona puolueesta ainakin kevään ajan, sillä Nousiaisen mukaan piirin tilannetta katsotaan uudestaan vasta vaalien jälkeen.

Lapin vaalipiirissä sinisistä ehdolle on asettunut Sinisten puoluesihteeri, kansanedustaja Matti Torvinen, hallintotieteen maisteri Ilkka Salonen, näyttelijä Petri Niemelä, linja-autonkuljettaja Jyrki Saarenpää ja taidemaalari Jouko Alapartanen.

Asiasta uutisoi ensimmäisenä Lapin Kansa.

Suurin osa suomalaisista haluaisi seksiä useammin kuin sitä saa, kertoo FINSEX-tutkimus. Keskimäärin suomalainen on yhdynnässä noin kerran viikossa, kun miehet toivoivat tutkimuksen mukaan keskimäärin kolmea yhdyntää viikossa ja naiset kahta.

Seksikertojen määrä on vähentynyt 2000-luvulla, erityisesti ruuhkavuosiaan elävillä 30-40 -vuotiailla.

Laajemmalla tasolla seksin väheneminen voi liittyä moniin tekijöihin. Niitä saattavat olla esimerkiksi stressi, parisuhteen ongelmat, univaje, lääkkeet, liiallinen alkoholinkäyttö tai itsetunto-ongelmat. Myös älylaitteiden yleistymisellä saattaa olla seksiä vähentäviä vaikutuksia (Helsingin Sanomat).

Henkilökohtaisella tasolla taas jokaisella lienee asioita, joiden he pelkäävät varsinkin tuoreessa suhteessa tappavan toiselta halut seksiin. Haiseeko hengitys? Ovatko alushousut puhtaat? Mitenkäs tuo purentakisko? – ja niin edelleen.

Teemme juttua aiheesta, ja keräämme nyt sitä varten näkemyksiä aiheesta. Nimettömiä vastauksiasi voidaan käyttää tarvittaessa jutun yhteydessä.

"Viime kesänä lähettämäni kirjattu kirje Ruotsin veroviranomaiselle katosi. Sisältönä oli muun muassa viranomaisen myöntämä todistus, josta ilmenee ruotsalainen henkilötunnukseni. Useiden soittojeni jälkeen sain pyytämäni kirjallisen todistuksen kadonneesta kirjeestä.
Seurantakoodin mukaan se ei ole milloinkaan lähtenyt Pasilassa sijaitsevasta ulkomaanterminaalista eteenpäin. Vain postimaksu luvattiin palauttaa, mikäli sitä vaadin. Siinä kaikki."

"Meiltä on kadonnut useita laskuja ja kirjeitä. Pahin katoaminen vei minulta luottotiedot, kun karhukirjeetkään eivät tulleet perille. Posti ”korvasi” ikimerkeillä. Kaikkiaan olemme saaneet kolme kertaa ikimerkkejä, joilla ei tee yhtään mitään. Ne eivät korvaa mielipahaa eivätkä varsinkaan rahallista tappiota."

Kysyimme aiemmin kokemuksia kadonneista postilähetyksistä. Vastauksia tuli satoja, ja yllä olevat tarinat ovat esimerkkejä niistä. Kokosimme tähän juttuun kolme keskeistä ongelmaa, jotka toistuivat vastauksissa. Ne olivat lähetysten katoaminen, asikaspalvelun hitaus ja valitusten teon hankaluus sekä yleinen luottamuspula Postia kohtaan. Postin sidosryhmäjohtaja Timo Anttila vastaa kritiikkiin.

Kirjeen katoaminen harmittaa

Postin kautta lähetetyt kirjeet ja kortit olivat usealta vastaajalta kadonneet. Eräs yrittäjä kertoi viime kesän aikana Postin hävittäneen yli kymmenen hänen lähettämäänsä kirjettä. Postin omien tilastojen mukaan kadonneita kirjaamattomia kirjeitä oli vuonna 2016 kuitenkin vain 189 kappaletta.

Postin sidosryhmäjohtaja Timo Anttila kertoo, että Posti jakoi vuonna 2017 yhteensä 690 miljoonaa osoitteellista kirjettä, joista tiedusteluja tuli asiakkailta 2857 kappaletta.

– Tämä vastaa 0,0004 prosenttia koko lähetysmäärästä, hän toteaa.

"Seitsemän vuotta sitten teetin valokuvista joulukortit. Lähetin niitä noin 50 ihmiselle. Sain viestejä, että olenko loukkaantunut jostakin, kun en lähettänyt heille korttia. Todellisuudessa lähetin, mutta läheskään kaikki eivät saaneet korttia. Harmittaa kortittien kalliimpi hinta sekä joulumerkin hinta. Maksoin ne aivan turhasta. Esimerkiksi kummityttöni ei ole tähän päivään mennessä saanut tällaista korttia.Nykyään en edes lähetä enää kortteja, vaan laitan mieluummin kuvaviestin ja annan rahat hyväntekeväisyyteen."

Anttila kertoo myös, että suurin osa tiedusteluista päätyy ratkaisemattomiksi siksi, koska Posti ei kykene selvittämään yksittäisten kirjeiden kulkua.

– Posti ei tilastoi kadonneiksi kirjeiksi reklamaatioita, joista ei ole voitu todeta lähetyksen saapumista Postin verkkoon.

Käytännössä tämä tarkoittaa suurta osaa postimerkillisistä kirjeistä ja korteista, joita ei ole kirjattu.

Yrittäjä: katoamiset jäävät reklamoimatta

Toinen asia, joka nousi esille kyselyssämme, oli asiakaspalvelun toiminnan jähmeys. Tämä on johtanut siihen, että kadonneista kirjeistä ei välttämättä viitsitä enää valittaa. Monia harmittaa myös Postin kykenemättömyys hyvittää tilanne asiakkaalleen.

Osalle on tarjottu ainoastaan postimerkkejä hyvitykseksi mielipahasta. Erään Suomessa ja ulkomailla toimivan yrityksen toimitusjohtaja kuvasi tuntojaan näin:

"Postin asiakaspalvelu toimii niin hitaasti, että se nostaa kynnystä hoitaa asioita. Käytännössä monet tapaukset jäävät kokonaan reklamoimatta, koska asian hoitaminen on Postin toiminnan takia vaikeaa. Lisäksi reklamointeihin kadonneista kirjaamattomista kirjeistä ei ole tullut välttämättä ollenkaan vastausta."

Yrittäjän lisäksi useampi vastaaja kertoi tuskastuneensa valitusten tekoon kadonneista lähetyksistään. Postin Anttila puolestaan kertoo, että asiakkaat ottavat kyllä yhteyttä asiakaspalveluun, kun epäilevät kirjeen kadonneen.

– Mutta he eivät yleensä ilmoita, jos kyseinen kadonnut kirje saapuukin myöhässä. Jos yhteydenotossa asiakaspalveluun alkaa vaikuttaa siltä, että kirjaamaton kirje on todella kadonnut eikä ole todennäköistä, että se on enää vain myöhässä, teemme itse tai pyydämme asiakasta tekemään aiheesta reklamaation.

Anttila kertoo, että kaikkiin kontakteihin vastataan asiakaspalvelussa, myös kirjaamattomien kirjeiden katoamiseen tai myöhästymiseen liittyviin asioihin.

– Seurannan puuttuminen kirjeestä toki aiheuttaa sen, että kovinkaan paljoa ei asiakaspalvelu pysty tekemään kirjeen etsinnän suhteen, hän lisää.

Jos asiakkaalta katoaa toistuvasti kirjeitä, Posti käynnistä tehostetun seurannan. Seurantatapa riippuu siitä, onko kyseessä lähettäjä vai vastaanottaja. Anttila kertoo, että näitä tapauksia on vain muutamia vuodessa.

Luottamus vaakalaudalla

Kolmas esiin noussut asia oli kokemus luottamuksen menetyksestä Postiin. Tämän takia osa vastanneista aikoi tai oli jo siirtynyt käyttämään muita jakelu- ja kuljetuspalveluita.

Postin sidosryhmäjohtaja Timo Anttila kertoo, että asiakastyytyväisyysmittausten mukaan tyytyväisyys Postiin on parantunut vuoden 2018 aikana.

– Kirje-, lehti- ja pakettijakelu on nykyään Suomessa täysin kilpailtua, mutta Posti on pärjännyt tässä kilpailussa hyvin, ja esimerkiksi viime vuonna Posti toimitti ennätyksellisen paljon paketteja. Tämä kertoo asiakkaidemme luottamuksesta.

Anttila haluaa korostaa, että Postin lisäksi Suomessa toimii 15 muuta jakeluyhtiötä, jotka jakavat esimerkiksi lehtiä ja laskuja. Myös niille sattuu jakeluvirheitä.

Anttila kertookin, että vuoden 2018 aikana marraskuun loppuun mennessä Postille on toimitettu yli 110 000 kappaletta jakeluyhtiöiden väärin jakamia kirjeitä postinsaajilta. Monesti ihmiset laittavat nämä virheet Postin piikkiin, koska eivät tiedä, kuka kadonneen kirjeen on jakanut.

Perussuomalaisten viitasaarelaisen kansanedustajan Teuvo Hakkaraisen lomamatka Hondurasiin on venähtänyt suunniteltua pitemmäksi hämähäkinpureman takia.

Hämähäkki iski leukansa Hakkaraisen jalkaan yöllä sängyssä.

– Se oli semmoinen tuuman mittainen, pari-kolme senttiä pitkä hämähäkki, mutta se jurskautti leuoillaan kunnolla jalasta, Hakkarainen kuvailee tapahtumaa.

Hakkarainen kertoo tappaneensa hämähäkin kengällä ja heittäneensä sen pihalle. Purema vei miehen nopeasti huonoon kuntoon.

– Rupesin tärisemään ja näkemään harhoja, ja nousi korkea kuume, Hakkarainen kertoo ensimmäisistä oireistaan.

Kansanedustaja kertoo, että naapurissa asunut Ernesto vei hänet pikaisesti sairaalaan, jossa oireet pahenivat.

– Tuli kauheita vesirakkuloita jalkoihin, verisuonet alkoi supistua eikä keuhkot toimineet, Hakkarainen luettelee.

Hakkarainen kertoo saaneensa kuitenkin hyvää hoitoa myrkytysoireisiin. Hän arvelee voivansa lähteä paluumatkalle Suomeen tämän viikon torstaina kuten oli hänen alkuperäinen suunnitelmansakin.

Teuvo Hakkarainen on vieraillut Hondurasissa aiemminkin. Hän on ollut perustamassa lomapaikkakunnalleen sahaa, ja on nyt joululomallaan vieraillut paikallisten tuttaviensa luona.

Päivitetty 9.50: Keskustelu suljettu, koska siinä kommentoitiin asiattomasti henkilön terveydentilaa.

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kello raksuttaa nyt kiusallisen nopeasti. Eduskuntavaalit painavat päälle, ja sitä ennen valiokunnan olisi saatava pöytänsä puhtaaksi.

Valiokunta kuulee asiantuntijoita ja luonnostelee lausuntoaan siitä, onko maakunta-soten perustamiselle vieläkään oikeudellisia edellytyksiä.

Perustuslakivaliokunta pani viime kesänä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnoksen tylysti takaisin uuteen valmisteluun sapekkaan ohjeistuksen säestämänä.

Perustuslakivaliokunnan – ja sen kuulemien asiantuntijoiden – erityisenä päänsärkynä on viisi kiperää asiakokonaisuutta. Tämä artikkeli perustuu laajaan taustakekustelukierrokseen suomalaisten perustuslakieksperttien kanssa.

1. Notifikaatio

Perustuslakivaliokunta on vaatinut sosiaali- ja terveysvaliokuntaa tutkimaan tarkasti, tulisiko maan hallituksen tehdä sote-mallistaan EU:lle ennakkoilmoitus eli notifikaatio.

Näin Suomi saisi komissiolta varmistuksen siitä, onko nyt tekeillä oleva malli sopusoinnussa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa. Kyse on ennustettavuudesta, oikeusvarmuudesta.

Maan hallitus sekä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat yhä sitä mieltä, että notifikaatiota ei tarvita. Niiden mielestä ainakaan kaikissa maakuntien sotepalveluissa ei ole kyse sellaisesta EU:n kilpailulainsäädännön alaisesta yritystoiminnasta, jossa valtiontuet ovat kiellettyjä.

Notifikaatiokysymys jakaa perutuslakiasiantuntijoiden mielipiteet.

Toiset vaativat notifiointia, koska he pelkäävät, että Suomi ajaa nyt sammutetuin lyhdyin kohti tuntematonta. Jos sote-yritykset kantelevat komissiolle laittomaksi epäilemästään valtiontuesta tai tekevät siitä väitteen kotimaisessa tuomioistuimessa, piparkakkutalo saattaa romahtaa. On riskinä, että Suomi joutuu pakkoyhtiöittämään maakuntien sotetoimintoja EU:n määräyksestä – ja vastoin oman eduskuntansa tahtoa.

Toiset taas pitävät notifiointia tarpeettomana. EU:n perussopimukset kun lähtevät siitä, että sotejärjestelyt ovat kunkin jäsenvaltion itsenäiseen päätösvaltaan kuuluva asia. Nyt Suomessa järjestelmän ydin pysyisi entisenä – eli valtio ja verovelvolliset maksaisivat soten kustannukset julkisista varoista. Sote olisi siis jatkossakin tiukasti julkisen ohjauksen ja valvonnan piirissä olevaa toimintaa.

2. Asiakassuunnitelma

Asiakassuunnitelma on dokumentti, jonka on määrä kartoittaa ja täsmentää kulloisenkin ihmisen sote-palvelujen tarve ja toteuttaminen.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan uuden mietintöluonnoksen mukaan asiakassuunnitelmaa ei tehtäisi kaikille – se tehtäisiin vain erityisen paljon sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitseville asiakkaille.

Perustuslakivaliokunta on vaatinut sosiaali- ja terveysvaliokunnalta yksiselitteistä vastausta kysymykseen, onko asiakassuunnitelma oikeudellisesti sitova vai ei.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastaus on nyt se, että asiakassuunnitelma ei ole oikeudellisesti sitova asiakirja. Asiakassuunnitelma ei siis perusta kenellekään uusia oikeuksia tai velvollisuuksia. Siitä tulee käytännössä hyvää tarkoittava toiveiden ja lupausten luettelo. Maakuntien vahvaa integrointi- ja kontollointivaltaa vaatineille uusi linjaus on takaisku.

Uhkana on, että asiakassuunnitelmasta tulee pelkkä aiemmin laadittujen asiakirjojen yhteenveto, jolla ei ole itsenäistä arvoa edes heille, joille se laaditaan.

3. Rahoitusjärjestelmä

Perustuslakivaliokunta tyrmäsi edellisen lakiluonnoksen rahoituspykälät kylmästi.

Maan hallituksen alkuperäinen esitys sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan ensimmäinen mietintöluonnos antoivat sote-palvelujen rahoituksessa ylimmän vallan, liki mielivallan, väljäsanaisesti valtiovarainministeriölle. Ministeriö olisi vain laskelmiensa perusteella ynnäillyt, millaisella rahasummalla maakunnan on pakko pärjätä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kirjoittanut pykäläluonnokset uusiksi. Viimeisimmässä versiossa todetaan, että maakunnalla on nimenomainen lakiin perustuva oikeus rahoitukseen. Sen pitäisi hillitä valtiovarainministeriön käskytystä.

Rahoituksen osalta on kuitenkin yhä epäselvää, milloin maakunta saa lisärahoitusta. Riittävätkö perustuslakivaliokunnalle sosiaali- ja terveysvaliokunnan uudet ilmavat sanakäänteet? Minkäänlaisia vaikutusarvioita muutoksista ei kenelläkään näytä olevan.

4. Tietosuoja

Viime vuoden toukokuussa voimaan tullut EU:n tietosuoja-asetus pani peukalon suuhun myös sote-valmistelijoille.

Arkaluontoisten tietojen suojaa on vahvistettava tuntuvasti järeämmin kuin alkuperäisissä sote-papereissa kaavailtiin.

Isona ongelmana ovat nyt sote-asiakkaiden profilointia koskevat pykälät. Ajatuksena on ollut, että sote-keskusten asiakkaat pisteytetään. Rahaa palveluntuottaja saisi pisteytyksen perusteella.

Jos asiakkaiden pisteytystä ei kyetä hoitamaan tietosuoja-asetuksen vaatimalla tavalla, valinnanvapausjärjestelmän rahoitusjärjestelmä murenee.

5. Itsehallinto

Kuntien ja maakuntien itsehallintoa koskevaa keskustelua on katupuheissa pidetty huuhaana, mutta valtiosääntöoikeudellisesti kyse on isosta asiasta.

Olisivatko perusteilla olevat maakunnat ihan oikeasti itsehallinnollisia? Monen mielestä eivät. Maakunnilla on tosin demokraattisesti valittu päätöksentekoelin, mutta rahoituksensa osalta ne ovat täysin valtion – eli valtiovarainministeriön – armoilla. Verotusoikeutta maakunnilla ei ole.

Maakunnilla ei liioin ole niin sanottua yleistä toimialaa, jonka puitteissa ne voisivat tarjota asukkailleen myös aivan ikiomia ja hyväksi harkitsemiaan palveluja.

Nykyisessä esityksessä kaikki maakunnan tehtävät ovat lakisääteisiä. Ja tuota lakisääteistä työtään maakunta tekee valtiovallan tiukassa ohjauksessa ja valvonnassa.

Myös nykyisten peruskuntien itsehallinnosta moni on huolissaan. Maakuntauudistus siirtäisi nykyisten kuntien ja kuntien asukkaiden itsehallinnon piiriin kuuluneita asioita maakunnille. Maakunnat taas ovat valtiovallan manuaalisessa ohjauksessa.

Kunnallinen itsehallinto ei siis siirry maakunnalliselle tasolle, koska maakuntien asukkaiden vaikuttamismahdollisuudet eivät ole samat kuin peruskunnissa.

6. Bonuspointti: Kaatuuko se vai eikö se kaadu?

Perustuslakivaliokunnan sielunmaisemasta perillä olevat tahot eivät suostu lyömään lukkoon lopullista arviotaan maakunta-sote-lakien kohtalosta.

Yle Uutisten haastattelemat perustuslakiasiantuntijat näyttäisivät sanakäänteidensä perusteella olevan kaikki enemmän tai vähemmän savolaisia.

Täydellistä haaksirikkoa ei kukaan ennusta. Maakunta-sotea on valmisteltu ja kokeiltu eri muodoissa suurella vaivalla ja suurella rahalla jo niin kauan, että äkkipysähdys saati peruuttaminen on käytännössä mahdotonta.

Monta vauhdikasta käännettä on kuitenkin vielä edessä ennen kevään eduskuntavaaleja. Työtä perustuslakivaliokunnalla on ennätyksellisen paljon.

Perustuslakivaliokunnan käsittelyssä on nyt vasta kaksiosaisen maakunta-sote-paketin ensimmäinen osa, niin sanottu maku-ykkönen. Se sisältää maakuntalain, sotejärjestämislain ja valinnanvapauslain.

Seuraavaksi valiokunnan pitäisi käsitellä niin sanottu maku-kakkonen. Se taas määrittelee kaikki muut – soten lisäksi – maakuntien hoidettavaksi suunnitellut tehtäväryhmät. Tehtäväryhmiä on 31. Kiperin kysymys maku-kakkosen kyljessä on Luova-paketti eli lupa-, ohjaus- ja valvontaviraston perustaminen.

Ilman maku-kakkosta maakunta-sote on pelkkä tyhjä hökkeli, sote-rahaa jakava autiotalo, ilman viriiliä toimintaa ja valvontaa.

Kirjoittaja on Yle Uutisten oikeustoimittaja. Koulutukseltaan hän on varatuomari.

Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksen toiminnasta on tehty joulukuussa toinenkin kantelu aluehallintovirastoon.

Viime päivinä paljon huomiota saaneen päivystyksen hoitajien luottamusmiehen Paula Werningin tekemän kantelun lisäksi kouvolalainen yksityishenkilö on kannellut päivystyksen toiminnasta.

Kouvolainen nainen jonotti pitkäaikaissairaan läheisensä kanssa päivystyksessä seitsemän tuntia joulukuun alussa, minkä jälkeen hän laati kantelun.

Kouvolalaisnainen kertoo nostaneensa kantelussaan esiin hoitohenkilökunnan uupumisen ja vähäiset resurssit, sekä sen, ettei pääsy päivystykseen ole pyörätuolissa istuvalle esteetön.

Nainen on saanut tiedon, että kantelu otetaan käsiteltäväksi.

Hoitajat äärirajoilla

Päivystyksessä työskentelevän Werningin kantelu on kirjattu saapuneeksi aluehallintovirastoon muutamia päiviä kouvolalaisnaisenjättämän kantelun jälkeen. Werning on Tehyn luottamusmies ja SDP:n kaupunginvaltuutettu Kouvolassa.

Werningin kantelun mukaan henkilökuntaa on aivan liian vähän, ylitöitä tehdään paljon ja henkilöstö on uupumuksen partaalla. Se on Werningin mukaan jo riski työ- ja potilasturvallisuudelle.

– Hoitajat työskentelevät äärirajoilla. Sijaisia on vaikea saada, koska heitä ei ole. Työvuorot laaditaan jo valmiiksi vajaina, Werning sanoo.

Päivystyksessä työskentelevät 49 hoitajaa ovat omassa kannanotossaan tukeneet Werningin kantelua.

Toissa vuonna aluehallintovirasto ratkaisi omana tapauksenaan tilanteen, jossa vakavista oireista kärsinyt pieni vauva käännytettiin kotiin Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksestä. Aluehallintovirasto antoi sairaalalle ja päivystyksessä toimineelle lääkärille hallinnollista ohjausta, mutta ei kuitenkaan todennut aihetta huomautukseen.

Aluehallintovirastoon on lisäksi eilen, maanantaina jätetty tuore kantelu Pohjois-Kymen sairaalan toiminnasta. Sitä ei ole vielä käsitelty, joten sen tarkemmasta sisällöstä ei vielä ole tietoa.

Valvontaviranomainen seuraa

Aluehallintovirastosta kerrotaan, että Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksen toimintaa on seurattu jo jonkin aikaa.

– Otimme itse asian vireille noin vuosi sitten, kun mediassa oli enemmänkin juttuja päivystyksestä toiminnan siirryttyä Carean vastuulle, terveydenhuoltoyksikön päällikkö Anne Hiiri sanoo.

Pohjois-Kymen sairaalan toiminta siirtyi Kouvolan kaupungilta Kymenlaakson sairaanhoitopiiri Carean vastuulle vuoden 2018 alusta. Tämän vuoden alusta Kymenlaakson kaikki terveys- ja sosiaalipalvelut koottiin uuden sote-kuntayhtymän Kymsoten alaisuuteen.

Pohjois-Kymen sairaalassa olleiden muutosten vuoksi sairaalan toiminnalle annettiin aluehallintovirastossa aikaa tekeytyä, koska Hiiren mukaan kysymys oli mahdollisesti käynnistysvaikeuksista.

Joulukuussa tehdyt kantelut on liitetty päivystystä koskevan valvonta-asian kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi. Aluehallintovirasto on toimittanut Carealle selvityspyynnön 27. joulukuuta.

– Arvioimme saamamme vastauksen perusteella, onko meidän tarpeen käydä Pohjois-Kymen sairaalassa. Se vie oman aikansa, mutta uskoisin, että kevään aikana tulisi päätös asiaan liittyen, Hiiri sanoo.

Aluehallintoviraston tavoite on antaa ratkaisunsa kanteluihin 8 kuukauden kuluessa.

Neljä uutta hoitajaa haussa

Pohjois-Kymen sairaalan päivystyksen kuormittuneeseen tilanteeseen etsitään ratkaisua lisäämällä hoitajien määrää.

Sairaalaan haetaan parhaillaan työntekijöitä neljään uuteen hoitajan toimeen. Kymsoten johtajaylihoitaja Hannele Mattilan mukaan valinnat tehdään jo lähipäivinä.

– Huutoon on vastattu jo viime vuoden puolella, kun päätettiin näiden uusien työpaikkojen perustamisesta. Tätä seurataan nyt suurennuslasin kanssa, että riittääkö tämä mitoitus, Mattila sanoo.

Mattila itse on toiminut johtajaylihoitajana uudessa sote-kuntayhtymässä vasta vuoden alusta. Hän kertoo kuitenkin olleensa kollegansa kautta tietoinen siitä, että lisämiehitystä Pohjois-Kymen sairaalassa tarvitaan.

– Kun yhteispäivystys Pohjois-Kymen sairaalassa viime vuoden alussa päättyi, oletettiin, että päivystyspotilaiden määrä vähenee noin 20 prosentilla. Potilaiden määrä on vähentynyt kuitenkin vain noin 15 prosenttia, Mattila sanoo.

Mattila käy keskiviikkona tapaamassa päivystyksen työntekijöitä ja keskustelemassa tilanteesta. Lisäksi hän on paikalla Kymsoten hallituksen kokouksessa perjantaina, jolloin asiasta syntynee myös keskustelua.

Lenskin aarian kaihoisat sävelet täyttävät olohuoneen hirsitalossa Hämeenlinnan keskustassa. Laulua kuunnellessa ei tarvitse ihmetellä, miksi Tuomas Katajala on tällä hetkellä kysytyin suomalainen tenori Euroopan oopperalavoilla.

Katajalan tie kansainväliseksi oopperatähdeksi poikkeaa tavanomaisesta. Ovet voivat aueta ilman menestystä suurissa laulukilpailuissa.

– Hain Mirjam Helin -laulukilpailuun, mutta en päässyt alkukarsinnasta läpi, Katajala muistelee puolentoista vuosikymmenen takaista pettymystä.

Jo saavutettu kilpailumenestys Jyväskylän, Tukholman ja Rooman astetta pienemmissä kilpailuissa ei silloin lämmittänyt, mutta tenorille myönnetty Martti Talvela -stipendi vuonna 2005 osoittautui kullan arvoiseksi. Se oli kiinnittänyt Savonlinnan taiteellisen johdon huomion. Kutsu kävi Taminon rooliin W. A. Mozartin Taikahuilussa vuotta myöhemmin.

Kilpailusaavutuksista merkittävimmäksi osoittautui välieräpaikka saksalaisessa Neue Stimmen -kilpailussa. Sieltä Kansallisoopperan silloinen johtaja Erkki Korhonen bongasi Katajalan ja tarjosi näytönpaikkaa Suomen ainoassa oopperatalossa.

Lisäksi olisi pitänyt ottaa osaa suomalaisittain merkittävään Lappeenrannan kansalliseen laulukilpailuun, mutta Katajala päätti toisin.

– Ajattelin, etten ammu itseäni jalkaan menemällä mukaan kilpailuun. Minulla oli jo isoja rooleja tiedossa, hän sanoo.

Ulkonäkö saattaa ratkaista

Nyt Katajala valloittaa Euroopan ja maailman oopperalavoja ilman, että hän olisi ensin menestynyt kansallisesti tai kansainvälisesti suurissa laulukilpailuissa.

Hän on yksi monista.

– Minulla ei ole mitään epäilystä siitä, etteivätkö erinomaiset laulajat päätyisi ammattinäyttämöille, osallistuivatpa he kilpailuihin tai eivät. Lahjakkaat laulajat löydetään aina, sanoo Suomen Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi.

Silti kilpailut täyttyvät hakijoista.

Esimerkiksi toukokuussa järjestettävään kansainväliseen Mirjam Helin -laulukilpailuun hakijoita on ennätysmäärä. Hakemuksen jätti 475 laulajaa eri puolilta maailmaa.

Viikonloppuna päättyneessä Lappeenrannan kansallisessa laulukilpailussa oli Paasikiven mukaan enemmän hyviä laulajia kuin palkintopalleilla oli tilaa. Paasikivi oli Lappeenrannassa tuomariston puheenjohtajana.

– Totta kai kilpailumenestys on spotlight, minkä jälkeen työnantajat kiinnostuvat näistä nimenomaisista taiteilijoista. Kertoohan osallistuminen laulukilpailuihin jotain laulajan tasosta, mutta pitää olla paljon muutakin.

Kun valitset laulajia töihin Kansallisoopperaan, katsotko ansioluettelosta kilpailumenestyksen, ja vaikuttaako se päätökseen?

– On niin monia asioita, joiden pitää osua kohdalleen, jotta valitsemme laulajan mukaan tuotantoon, Paasikivi vastaa.

Katajalan mukaan oopperan tekeminen on visualisoitunut merkittävästi. Laulajien ulkonäköön kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

– Kaksi kertaa on käynyt niin, että huipputaloissa johtaja on kutsunut mukaan produktioon, mutta lopulta ohjaaja ei ole halunnut minun näköistä kaveria lavalle. Johtajat ovat sentään kohteliaasti tarjonneet tilalle muita töitä.

Kilpailumenestyksen merkitys itsestä kiinni

Juhlapuheissa muistellaan laulukilpailuista kipinän uralle saaneita maailmantähtiä. Jorma Hynnisen ja Matti Salmisen taisto Lappeenrannassa 1969 – niin, muuan Kuningasbasso jäi Lappeenrannassa toiseksi kuten myös Lilli Paasikivi vuonna 1992.

Karita Mattilan voitto Lappeenrannassa 1981 oli alkusoittoa Cardiffin kansainvälisen laulukilpailun voitolle kahta vuotta myöhemmin.

Lappeenrannan voittajia ovat myös muun muassa sopraanot Soile Isokoski (1987) sekä Camilla Nylund ja Johanna Rusanen, jotka jakoivat ensimmäisen palkinnon vuonna 1996.

Nykyään kilpailut ovat kuitenkin vain osa urakehitystä. Mahdollisen menestyksen merkitys uralle on myös laulajasta itsestään kiinni.

– Oikea aika osallistua kilpailuun on silloin, kun tiedät, että pystyt hyödyntämään menestyksen tuomaa kysyntää. Pitää olla rahkeita ammattinäyttämölle ja opinnot sellaisessa vaiheessa, että töitä voi ottaa vastaan, Paasikivi toteaa.

Äänen lisäksi on oltava ainakin bisnesvainua, somenäkyvyyttä, pelisilmää, suunnitelmallisuutta ja riskinottokykyä. Lisäksi on löydettävä luotettava agentti.

Näiden rinnalla kilpailuvoitto on uralla pelkkä jäävuoren huippu, jota ilmankin voi pärjätä.

– Suuri kansainvälinen laulukilpailu varmasti auttaa uralla eteenpäin, mutta haastavinta on se valtava työmäärä, ylämäki, joka on itselläkin uraa tehdessä arkipäivää. Laulajan ura rakentuu niin monesta osa-alueesta, Katajala pyörittelee.

Töiden eteen on pidettävä verkostoja yllä ja osattava tehdä kauaskantoisia suunnitelmia.

– Pitää osata arvioida oma kehitys laulajana viiden vuoden päähän ja suunnitella mahdollisia rooleja sen mukaan. Lisäksi on pidettävä itsensä mielenkiintoisena koko ajan.

Todellinen ammattilaisuus mitataankin oopperatalojen lähettämissä uusintakutsuissa – ei niinkään yksittäisissä rooleissa, joita kilpailumenestyskin saattaa tuoda tullessaan.

– Onhan se iso kuluerä. Menee useampi satanen, jos molemmille uusii kerralla kaiken. Pitää sitten muualta karsia pois, arvelee varpaisjärveläinen perheenisä Raimo Ryynänen.

Ryynänen on poikiensa Valtterin, 14, ja Eetun, 9, kanssa jääkiekkovaruste- ja mailaostoksilla. Pojille kaukalo on kuin toinen koti, ja kolmikolla on tarkoituksenaan sännätä myös kaupoilta jäälle. Tässä perheessä jääkiekkotamineet tulevat tarpeeseen, mutta miten on suksien laita?

– Koulussa hiihtävät, mitä hiihtävät. Vanhemmalle lapselle pitäisi hankkia sukset, mutta se on vähä siinä ja siinä, että hankkiiko uudet vai käytetyt. Tähän mennessä olemme lainanneet kavereilta, Ryynänen kertoo.

Koulu ei voi velvoittaa perheitä ostamaan luistimia ja suksia koulun liikuntatunneille, sillä perustulaissa säädetään maksuttomasta perusopetuksesta.

Välineet käyvät kukkarolle

Pikainen verkkokauppojen selailu paljastaa, että lasten talviurheiluvälineisiin saa kulumaan rahaa. Uudet juniorisukset monoineen ja siteineen kustantavat sadasta eurosta useampaan sataseen.

Myös lasten hokkareihin saa helposti poltettua jopa satasen. Jostain saa tarjoushokkarit muutamalla kympillä, mutta kallein malli voi maksaa useita satoja euroja. Kaava toistuu lasten kaunoluistimissa. Upouudet peruskaunot suoraan kaupan hyllyltä maksavat 25—50 euroa.

Verkon kirppareilta ja sosiaalisen median ryhmistä käytetyt luistimet voi saada 5—15 eurolla ja suksipaketin sauvoineen 20—70 eurolla. Kuopiolainen nelilapsisen perheen äiti Sanna Rönty kertoo tutkivansa aktiivisesti verkon kirpputoreilla myynnissä olevia talviliikuntavälineitä.

– Monot saattavat nettikirpparilla maksaa noin kymmenen euroa. Ne saa huomattavasti edullisemmin kuin kaupasta.

Entä voiko siellä tinkiä?

– Kyllä voi, mutta kysyntä on niin suurta, että tuskin myyjät laittavat hintoja alaspäin. Siellä on pyyntihinnankin maksajia, Rönty kertoo.

Second hand on selvää säästöä

Käytetty tavara liikkuu myös kivijalkakaupassa. Kuopiossa avattiin syksyllä 2017 urheiludivari, joka ostaa ostaa ja myy käytettyjä talviurheiluvälineitä. Joulukuussa divari aloitti toimintansa uusissa tiloissa Männistössä.

Myyjä Teemu Kuronen kertoo, että kauppa alkoi käydä heti pakkasten ja lumen tultua. Asiakkaita ovat pääsääntöisesti lapsiperheet.

– Metrin, metrikymmenen suksia meiltä uupuu. Ne ovat kysyttyjä ja menevät 4—5-vuotiaille lapsille.

Kurosen mukaan jotkut vanhemmat tulevat säästösyistä ostamaan lapsilleen jopa neljä numeroa liian isoja monoja ja luistimia.

– Se ei tee hyvää lapsen jaloille, Kuronen muistuttaa päätään pyöritellen.

Vanhempien tuska on ymmärrettävä, sillä houkutus hankkia kasvunvarallla varustetut välineet kasvaa, kun kaivaa laskimen esille.

Jos kasvavalle lapselle joutuu ostamaan joka vuosi upouudet, keskimäärin 60 euron arvoiset hokkarit, ohenee isän tai äidin lompakko jo alakouluaikana 360 eurolla.

Jos käytetyt hokkarit metsästää vuosittain 15 eurolla, tulee alakouluaikaisen luisteluharrastuksen hinnaksi 90 euroa.

Talvivälinerumba on iso urakka

Kuopiolaisessa Rönty-Tanskasten perheessä käy vilske. Perheen 11-, 9-, 6- ja 1-vuotiaat lapset ovat innokkaita talviliikkujia. Erityisen mieleen on luisteluharrastus.

– Meillä hiihdot ja luistelut eivät jää ainoastaan koululiikuntaan. Hiihtolatu ja jää ovat molemmat lähellä, perheenäiti Sanna Rönty kertoo.

Perheessä välineet kiertävät vanhimmalta lapselta nuoremmille. Lisävälineitä hankitaan käytettynä ja hätätapauksessa uutena suoraan kaupan hyllyltä.

– Onhan se aikamoinen urakka. Vuosittain käydään luistimet ja monot läpi, että mikä sopii tänä vuonna kenellekin. Harmittaa, että ehdin myydä pois meidän minipienet luistimet. Nyt niille olisi taas käyttöä, Rönty huokaisee ja katsoo sylissään istuvaa vuoden ikäistä Emmaa.

Vieressä perheen kolmasluokkalainen tytär Essi vetää jalkaansa uusia kaunoluistimia, jotka hän on vastikään saanut. Kaunoille tulee käyttöä myös koululiikunnassa, sillä ensi viikolla luistellaan.

Perheen isä Petri Tanskanen kiittelee kodin isoja varastotiloja.

– Tänne kyllä mahtuu off-season-aikana monot, sukset ja luistimet. Meillä on siinä mielessä hyvä tilanne. Mutta on tavaran määrä aikamoinen, Tanskanen pyörittää päätään.

Onko perheesi taloudellinen tilanne niin huono, että liikuntavälineden ostaminen koululaiselle on mahdotonta? Kerro kokemuksesi sähköpostilla: ulriikka.myohanen@yle.fi. Emme julkaise tarinaasi nimelläsi ilman lupaa.

Moottoripyöristä kaikkein ikonisin, Harley-Davidson, kulkee pian myös sähkön voimalla.

Pyöriä valmistava samanniminen yhtiö ilmoitti jo viitisen vuotta sitten kehittelevänsä sähköllä kulkevaa versiota moottoripyörästään. Tuolloin tavoitteena oli, että sähkö-Harrikka olisi jokamiehen ja -naisen ostettavissa vuonna 2021.

Nyt aikataulu on nopeutunut. Yhtiön mukaan sähköinen moottoripyörä tulee kauppoihin jo ensi elokuussa Yhdysvalloissa. Muualla maailmassa myynti alkaa myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Edistyneen akkuteknologian ansiosta uusi pyörä kiihdyttää 60 mailin tuntinopeuteen kunnioitusta herättävästi 3,5 sekunnissa. Nopeus vastaa noin 96:ta kilometriä tunnissa. Sen luvataan liikkuvan kertalatauksella noin 175 kaupunkikilometriä.

Jarruttaminen lataa akkua ja tuo lisäkilometrejä.

Kelpaako sähköinen ääni Harrikka-harrastajille?

Sähkö-Harrikassa ei ole vaihteita tai kytkintä, mikä tekee ajamisesta yhtiön mukaan helppoa puuhaa.

Tähän liittyy myös pyörän kenties suurin ongelma: sen moottori ei tuota tuttua matalaa jyrinää, jota yhtiö yritti peräti patentoida parikymmentä vuotta sitten.

Yhtiön lehdistötiedotteen mukaan sähkö-Harrikalla on kuitenkin kehitetty insinöörivoimin uusi, futuristiseksi kuvattu ääni, joka kuuluu kiihdytettäessä.

Harley-Davidsoneillä liikkuvat motoristit on yleensä mielletty nahkatakkisiksi partasuiksi. Kelpaako sähköpyörä myös heille, jää nähtäväksi, kirjoittaa futurism.com.

Lue lisää:

Moottoripyöräily voi olla tulevaisuudessa täysin kiellettyä – uskalletaanko prätkiä enää päästää teille, kun muu liikenne robotisoituu?

Helsingin keskustan Lasipalatsissa sijaitseva Amos Rex -taidemuseo teki avajaisvuonnaan noin 2 miljoonan euron tappion. Museojohtaja Kai Kartio kertoo, että arvio on tarkentunut sunnuntaisesta.

Tulokseen on syytä olla tyytyväinen: se on miljoonaa euroa parempi kuin edeltäkäsin odotettiin.

– Museon kiinteät kulut, eli esimerkiksi kiinteistö- ja henkilöstökulut, juoksivat koko vuoden, mutta lipputuloja tuli vain neljältä kuukaudelta, Kartio selventää.

Rakennuskulut eivät ole mukana laskelmissa.

Odotettua parempaan tulokseen museon siivitti avajaisnäyttelyn, japanilaisen teamLab-kollektiivin Massless-näyttelyn massiivinen suosio. Näyttely keräsi lähes 270 000 kävijää, kun odotuksissa oli 100 000 vierasta.

Mistä rahat museon pyörittämiseen tulevat?

Amos Rexin toimintaa pyörittää osakeyhtiö, jonka omistaa kokonaisuudessaan yleishyödyllinen yhdistys Föreningen Konstsamfundet.

Yhdistys vaalii taidemesenaatti Amos Andersonin perintöä, ja suurin osa museon rahoituksesta tuleekin yhdistyksen massiivisen sijoitussalkun tuotoista.

Päälle tulevat lipputulot ja yritysyhteistyö.

– Niillä on hyvin huomattava merkitys, Kartio luonnehtii.

Amos Rexillä on viitisentoista yrityssponsoria. Esimerkiksi avajaisnäyttelyn kohdalla yhteistyöllä projektorivalmistaja Epsonin kanssa oli Kartion mukaan "ratkaisevan suuri merkitys".

Amos Rex on myös niin sanottu VOS-museo eli se saa valtion tukea. Viime vuonna tukea heltisi noin 350 000 euroa.

Museojohtaja on vastahakoinen avaamaan täsmällisiä lukuja – viime vuoden tilinpäätös on vielä kesken – mutta toteaa valtiontuesta ettei se "kovin montaa prosenttia" ollut koko vuoden budjetista.

Myös tälle vuodelle museo on tehnyt alijäämäisen budjetin, Kartio kertoo.

– Suhtaudumme tulevaan varovaisesti.

Hän korostaa, ettei museon toiminnassa ole mitään poikkeuksellista. Tästä on totta ainakin toinen puoli.

Amos Rex on – ja ei ole – poikkeuksellinen Suomen museokartalla

Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä tuntee museoiden talouden Suomessa todennäköisesti paremmin kuin kukaan. Lukuja tipahteleekin miehen suusta kuin apteekin hyllyltä.

Tavallisesti museot kattavat 80 prosenttia kuluistaan avustuksilla ja vain 20 prosenttia palvelutuloilla, eli esimerkiksi lipunmyynnillä.

– Pääsylipuilla katetaan keskimäärin seitsemän prosenttia museoiden kuluista, kertoo Levä.

Suurin osa ammatillisesti johdetuista museoista on käytännössä kuntien tai valtion rahoittamia. Amos Rexin kaltaisia, lähes täysin yksityisen yhdistyksen tai säätiön rahoittamia museoita on vain kourallinen: esimerkiksi Serlachiuksen taidemuseo Mäntässä.

Henkilökuntaa yhtä paljon kuin pelialalla

Suurin osa museoiden rahoista hujahtaa seiniin ja henkilökuntaan. Muutama vuosi sitten museoala työllisti vielä yhtä paljon ihmisiä kuin suomalainen peliteollisuus, Kimmo Levä vertaa.

Käytännössä museon budjetista leijonanosa on siis käytetty jo tammikuun ensimmäisenä päivänä.

Mitä enemmän museo päättää investoida yksittäisen näyttelyn sisältöön ja markkinointiin, sitä hanakammin sen on hankittava lisärahoitusta. Lipputulot eivät nimittäin kasva samassa suhteessa kuin näyttelyyn käytetty raha, Levä kertoo.

Sponsorirahaa museot ovat perinteisesti saaneet huonosti, vain noin prosentin kokonaisrahoituksesta. Amos Rex on tällä saralla edelläkävijä.

– Suomessa sponsorirahamarkkina on pieni ja siitä taitaa jääkiekko viedä puolet, Levä toteaa.

Merkkejä muutoksesta kuitenkin on.

– Viime vuosi taisi oli ensimmäinen, kun kulttuurin sponsorirahoitus kasvoi nopeammin kuin urheilun. Kovin nopeasti kuva ei muutu. Koska sponsoroinnilla katetaan vain prosentti kaikista kuluista, edes hyperkasvu ei lähitulevaisuudessa ratkaise museoiden taloutta.

Vaikuttiko museokortti tuloihin?

Museojohtaja Kai Kartion lausuntoihin sisältyy ripaus kritiikkiä Museokorttia kohtaan.

Viime vuosina vauhdilla yleistynyt kortti on kasvattanut museoiden kävijämäärää yleisesti.

– Meillä maksavista aikuisista kävijöistä noin puolet tulee Museokortilla, Kartio sanoo.

Tuoreeltaan näyttelyn jälkeen johtaja arvioi, että tämä vaikutti lipunmyyntituloihin. Tiistaina Kartio kuitenkin pyörtää lausuntonsa.

– Korvausta kävijää kohden on ollut vaikea ennakoida, mutta viimeisten tietojen mukaan se on ollut loppuvuoden osalta lähellä täyttä pääsylipun hintaa.

Kartio korostaa, että pääosin Museokortti on "erittäin hieno juttu".

Museoliiton Kimmo Levä ei täysin ymmärrä Kartion huolta.

– Museoiden pääsymaksukertymä on noussut enemmän kuin kävijämäärä. Esimerkiksi 2015–2017 kävijämäärät lisääntyivät 35 prosenttia ja pääsymaksut 56 prosenttia, Levä paukuttaa lukuja pöytään.

– Voi toki olla, että jollakin yksittäisellä museolla pääsylipputulot ovat laskeneet, mutta minun on vaikea uskoa, että Amos Rex olisi yksi näistä.

Levä myöntää, että Museokortti on voinut antaa keskimääräistä enemmän vetoapua pienille museoille, joiden markkinointibudjetti on lähes olematon.

Vain puolet museokävijöistä maksaa lipusta

Keskimäärin museokävijöistä vain puolet maksaa lipusta. Esimerkiksi Amos Rexiin kaikki alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.

Tämä tietenkin syö lipputuloja, vaikka Amos Rexin normaali lipunhinta, 18 euroa, onkin Suomen kallein.

Museoiden ilmaisasiakkaiden määrä on kuitenkin viime vuosina hitusen laskenut. Myös tästä käy Levän mukaan kiittäminen Museokorttia. Vielä kolme–neljä vuotta sitten 54 prosenttia kaikista kävijöistä marssi museoon maksamatta.

Sekä Amos Rexin Kartio että Museoliiton Levä haluavat muistuttaa, että loppujen lopuksi museot ovat yhteiskunnallinen palvelu eivätkä bisnes.

Nollatulos on museolle hyvä tulos.

– Jos sellainen ihme tapahtuu, että voittoa saadaan, niin ei sitä jaeta omistajille vaan käytetään toiminnan kehittämiseen, Kartio suunnittelee.

Juttua on muokattu kello 16.13. Museojohtaja Kai Kartion lausunto "Museokortti ei ole täysin ongelmaton" on poistettu jutusta, sillä hän antoi haastattelun eilen maanantaina ennen kuin sai tarkempaa tietoa museon viime vuoden tuloksesta tänään. Myös tämän sitaatin sisältänyt väliotsikko on muutettu muotoon Vaikuttiko museokortti tuloihin? Lisäksi juttua on muokattu tässä kohdin luettavammaksi ilman muun sisällön muuttamista..

Lue lisää:

Amos Rex teki 2,5 miljoonan euron tappion avajaisnäyttelyn suursuosiosta huolimatta – silti juuri se on suuri ilon aihe (6.1.2019)

Miksi huippusuosittu näyttely ei saa jatkoaikaa? Amos Rex vastaa (6.1.2019)

Barbiet imaisivat Kansallismuseon niin täyteen, että siellä tehtiin kävijäennätys, mutta yhä useampi löytää tiensä myös tuntemattomampiin museohelmiin – esimerkiksi näihin näyttäviin taidekoteihin Töölössä (3.9.2018)

Kroatia ja Israel ovat ajautuneet kädenvääntöön käytettyjen F-16C/D Barak -hävittäjäkoneiden myymisestä Kroatialle. Maat tekivät keväällä alustavan sopimuksen 12 koneen kaupasta. Siihen sisältyi myös simulaattoreita, aseita ja koulutusta.

Kroatian puolustusministerin Damir Krstičevićin mukaan Israel vakuutti, että koneiden alkuperäisvalmistaja Yhdysvallat hyväksyy kaupan.

Hanke on kuitenkin juuttunut siihen, että Yhdysvallat vaatii, että koneista puretaan niihin Israelissa tehdyt päivitykset.

Yhdysvallat myi kyseiset F-16 -koneet Israelille noin 30 vuotta sitten, ja Israel on sittemmin päivittänyt niiden tutka- ja muun varustuksen huippunykyaikaiseksi. Kroatian mukaan juuri siksi käytetyt koneet päätettiin ostaa Israelista eikä Yhdysvalloista.

Kroatia on vaatinut, että Israel selvittää tämän viikon perjantaihin mennessä, voiko se myydä koneet sovitussa kunnossa eli uusimman varustuksen kanssa.

– Muussa tapauksessa sopimusta ei tehdä, ja pidämme uuden tarjouskilpailun, sanoi Kroatian parlamentin puhemies Gordan Jandroković.

Ilmavoimat heikossa kunnossa

Hävittäjäkauppa israelilaisten kanssa olisi arvoltaan vajaat 450 miljoonaa euroa. Se olisi Kroatian suurin asehankinta sitten Jugoslavian hajoamissotien, jotka loppuivat Kroatian osalta vuonna 1995.

Sodan jäljiltä Kroatian ilmavoimille jäi muutamia MiG-21 -hävittäjiä, jotka ovat jo koneina vanhentuneita.

MiGien korvaaminen uusilla länsimaisilla koneilla on ollut talousvaikeuksissa olevalle maalle liian kallis tavoite. Kolme vuotta sitten Kroatian MiGejä yritettiin modernisoida Ukrainassa, mutta hanke päättyi skandaaliin.

Israelin puolustusministeriön korkea virkamies matkustaa keskiviikkona Kroatiaan. Hän ei kuitenkaan voine asialle paljonkaan, sillä Yhdysvallat ei ole taipunut kannassaan.

Erimielisyydet puolustusasioissa Israelin ja Yhdysvaltain välillä ovat harvinaisia.

Kyse ei liene siitä, etteikö Yhdysvaltain Nato-liittolainen Kroatia saisi ostaa huippuelektroniikkaa. Sen sijaan Yhdysvallat katsoo, että Israel saisi kaupasta "epäreilua" hyötyä.

Myös Yhdysvallat tarjosi F-16 -hävittäjiä Kroatialle, mutta Israelin tarjoama paketti katsottiin edullisemmaksi.

Toimittaja Raisa Mattila toivoi esikoistaan odottaessaan, että hän ja hänen puolisonsa hoitaisivat vauvaa yhtä paljon. Kumpikin viettäisi omaa aikaa ja pitäisi kiinni itselle tärkeistä asioista.

Pian vauvan syntymän jälkeen Mattila sai kuitenkin yllätyksekseen huomata, että aiemmin tasavertainen parisuhde oli yhtäkkiä ottanut harppauksen 1950-luvulle.

Vauvan hoitamisen ohella Mattila koki myös kodin hoitamisen ja siivoamisen alkavan lipsua hänen kontolleen, kun mies kävi töissä tienaamassa.

Tilanne herätti ristiriitaisia tunteita: toisaalta Mattilaa harmittivat vanhanaikaiset vanhemmuusroolit, mutta toisaalta hänen oli aluksi hyvin vaikea antaa miehelleen vastuuta vauvan hoitamisesta. Samaa hän kertoo kuulleensa muiltakin tuoreilta äideiltä.

– Omistautuvan äidin rooli alkoi puskea pintaan. Jumpassa ollessani kipuilin sitä, meneekö lapseni kehitys pilalle, kun äiti ei ole lohduttamassa vauvaa, kun se varmaan itkee kotona koko ajan, Mattila kuvailee.

Mitä parisuhteelle oikein tapahtui?

Tasavertaisuuden kadotessa Mattilan parisuhteeseen hiipi myös uudenlaisia riidanaiheita kuten ajankäyttö. Uudessa elämäntilanteessa oman ajan ottaminen ei ollutkaan enää samanlainen itsestäänselvyys kuin aiemmin.

Mattila havaitsi, että toisen saama oma aika on miltei aina pois joko toisen omasta tai perheen yhteisestä ajasta.

Hänen ystävänsä ja kollegansa Julia Thurén, joka oli yhtä aikaa perhevapaalla, jakoi Mattilan kokemukset. Yhdessä he alkoivat ihmetellä, mitä heidän parisuhteilleen oli vauva-arjen myötä tapahtunut.

Mattila yritti etsiä tietoa kirjoista, mutta kaikki kirjat tuntuivat keskittyvän vanhemmuuteen, eivät niinkään vanhempien parisuhteeseen.

Näin sai alkunsa Mattilan ja Thurénin juuri julkaistu Lapsiperheen parisuhdekirja, joka pyrkii nimeämään lapsiperheen parisuhdetta haastavat ilmiöt sekä tarjoamaan niihin vertaistukea ja käytännöllisiä ratkaisuja. Kirjaan on haastateltu tavallisia vanhempia sekä eri alojen asiantuntijoita.

Parhaiten kirja toimii pareille, joille on syntymässä tai juuri syntynyt ensimmäinen lapsi.

– Yksi tärkeä pointti kirjaa tehdessä on ollut tehdä asioita näkyväksi ja normaaliksi. Vertaistuen ajatus on kirjassa vahvana. On tärkeää kuulla kanssavanhemmilta, että heilläkin on ollut tällaista, kertoo Mattila, joka itsekin koki monia oivalluksia kirjaa kirjoittaessaan.

Riidat lisääntyvät lapsen myötä

"Erään riidan muistan melkein päivän tarkkuudella. Sinä maaliskuisena lauantaina totesin rakkaalle aviopuolisolleni sanat ”painu v*uun” aivan tavallisen parisuhderiidan tiimellyksessä."

Näin Mattila kertoo riitelystään kirjassa ja toteaa itsekin hätkähtäneensä omaa reaktiotaan. Aiemmin riitelyjen yhteydessä ei ollut sentään haistateltu toiselle.

Samalla hän lohduttaa kertomalla, että vuoden 2003 Perhebarometrin mukaan riidat lisääntyivät lapsen syntymän jälkeen joka viidennellä avioparilla. Kotitöiden jälkeen eniten riidellään lasten kasvatuksesta.

Riitelyä lisäävät uuden elämäntilanteen mukanaan tuoma stressi, väsymys, kiireen tuntu ja oman ajan puute. Joskus kiistaa aiheuttaa myös se, että perhe-elämän todellisuus onkin lopulta jotain ihan muuta, kuin mitä on odottanut.

Mattila kertoo, että he riitelivät miehensä kanssa säännöllisesti siitä, kumpi oli tehnyt enemmän kotitöitä tai muulla tavoin hyödyttänyt arjen sujumista.

Mattila koki riitelystä syyllisyyttä.

– Vauva-ajan pitäisi olla ihanaa aikaa ja koin, että puolison kanssa kinastelu toi siihen särön.

Synninpäästön riitelyyn Mattila koki saaneensa hänen haastatellessaan seksuaaliterapeutti Elina Tanskasta, joka toteaa kirjassa näin: ”Ihmiset ottavat yhteen yleensä vain asioista, jotka ovat jostain syystä heille tärkeitä".

– Nyt muutaman vuoden perspektiivillä ymmärrän, että ne olivat niitä vanhemmuuden ja uuden elämäntilanteen kasvukipuja. Nyt, kun olemme kinastelleet ne kinat, ne ovat ohjanneet meitä kohti tasapainoisempaa tilannetta, sanoo parisuhdeterapiassakin riitojaan ratkonut Mattila.

Riitojen ratkaisemisen vinkkeihin palataan jutussa myöhemmin.

Yksinäinen odottaa puolisoltaan liikaa

Lapsiperhe-elämän mukanaan tuomien riidanaiheiden lisäksi vanhempien parisuhdetta voi kuormittaa yksinäisyyden kokemus.

Mattila kertoo itsekin olleensa ensimmäisinä kuukausina paljon yksin vauvan kanssa, sillä hän ei tuntenut juurikaan muita lapsiperheiden vanhempia.

– Tiedän, kuinka pitkiä ne päivät vauvan kanssa siellä kotona voivat olla. Se ei tehnyt ainakaan minulle hyvää, Mattila toteaa.

Jos toisen vanhemman ainoat kontaktit ovat puolisoon ja lapseen, heihin voi kohdistua ylimitoitettuja odotuksia ja jopa riippuvuutta, toteaa kirjassa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimin esimies Suvi Laru.

Tiivis kaveriverkosto voi suojata parisuhdetta, kun osan omista kiinnostuksen kohteista voi jakaa ystäväpiirin kanssa ja näin odotukset puolisoa kohtaan laskevat.

Yksinäisyys voi myös vaikuttaa vanhemmuuteen. Jos omat voimat ovat vähissä, ei lapsellekaan jaksa tarjota emotionaalista tukea. Jopa vanhemman kyky leikkiä lapsensa kanssa saattaa heikentyä yksinäisyyden vaikutuksesta.

Yksinäisyyden kokemus tai sen pelko voivat vaikuttaa myös perheen hoitoratkaisuihin. Näin kirjassa kertoo kahden lapsen isä.

"Olemme keskustelleet vaimon kanssa, että halutessani voisin jäädä isyysvapaalle ja hän menisi töihin. Ajatus kuitenkin pelottaa, koska harvat kaverini asuvat eri kaupungeissa, eikä minulla ole täällä ketään perheen ulkopuolelta."

Etenkin pitkään jatkuneen yksinäisyyden katkaiseminen voi olla todella vaikeaa eikä vauva-aika välttämättä tee siitä yhtään helpompaa. Silti Mattila kannustaa hakeutumaan toisten ihmisten seuraan.

– Ei kannata yrittää pärjätä yksin, koska yksin pärjää usein paljon huonommin, kuin muiden ihmisten seurassa tai heidän tuellansa.

Tasa-arvoinen vanhemmuus vahvistaa parisuhdetta

"Jokainen lapsiperheen jäsen on sitä onnellisempi mitä tasa-arvoisempi parisuhde vanhemmilla on."

Tähän tulokseen Mattila ja Thurén tulivat haastateltuaan lukuisia asiantuntijoita. He haluavatkin kirjallaan kannustaa tasa-arvoiseen vanhemmuuteen, vaikka vastuu ja perhevapaat eivät heidän omissakaan parisuhteissaan jakautuneet tasan puolisoiden kesken.

Kun molemmilla on kokemusta lapsen kanssa kahdestaan olemisesta, parisuhde vahvistuu, sillä on helpompi ymmärtää toisen kokemusta, Mattila muistuttaa.

– Nyt meillä on samanlainen kokemus vauvavuodesta, vaikka olinkin itse pidempään kotona. Voimme bondailla eri tavalla siitä, miten tylsää tai ihanaa, päivästä riippuen, kotona lapsen kanssa oli.

Vauvavuoden aikana myös muodostetaan perheen rutiineja, jotka saattavat jäädä päälle vuosikausiksi ja joita voi olla hankala muokata myöhemmin. Siksi on tärkeää, etteivät kaikki kotityöt ja lapsen hoito huomaamatta kasaudu vain toisen harteille.

"Äidit pitävät yli 90 prosenttia perhevapaista. Ei siinä silloin ole kyse vapaasta valinnasta." Raisa Mattila

Mattila toivoo, että perhevapaauudistus saataisiin vietyä pian läpi ja isiä ohjattaisiin jäämään enemmän kotiin.

– Äidit pitävät yli 90 prosenttia perhevapaista. Ei siinä silloin ole kyse vapaasta valinnasta, vaan monista muista tekijöistä, joita pitäisi yhteiskunnallisella päätöksenteolla saada tasattua. Kaikkea vastuuta ei voi kaataa ihmisten omaan niskaan, Mattila sanoo.

Kirjassa Mattila ja Thurén muistuttavat myös isiä kotiinjäämisen hyödyistä.

"Aktiivinen isän rooli lisää etenkin isien omaa tyytyväisyyttä parisuhteeseen. Kun vuorovaikutus lapsen kanssa toimii, isä kokee enemmän myös parisuhdetyytyväisyyttä kuin silloin, jos suhde lapseen on etäinen."

Kirjan vinkkejä haasteisiin

Kirjassa Mattila ja Thurén tarjoavat paljon vinkkejä ja harjoituksia erilaisiin parisuhdetta haastaviin tilanteisiin. Esimerkiksi riitelyn vähentämiseen ja rakentavampaan riitelyyn on tarjolla useita eri neuvoja.

Miten välttyä turhilta riidoilta?

Kummankin on hyvä opetella tunnistamaan omia tarpeitaan ja puhumaan niistä toiselle ääneen. Kumppani ei aina sanoita odotuksiaan toiselle mutta pahastuu helposti, jos ne eivät toteudu. Sellainen johtaa usein turhiin riitoihin. Ilman asioista puhumista toinen ei voi tietää, millaisia odotuksia häneen kohdistuu. Kannattaa kertoa toiselle suoraan, että toivoo esimerkiksi tasa-arvoisempaa kotitöiden jakoa, eikä piikitellä likasukista lattialla.

Reilun riitelyn ohjeet

1. Puhu tunteesta

Toisen syyttäminen aiheuttaa useimmiten vetäytymisen tai vastahyökkäyksen ja vauhdittaa riitaa. Älä siis kerro, mitä toinen tekee, vaan kerro, miltä se sinusta tuntuu.

2. Vältä tietoisia loukkauksia

Parisuhderiidan pyörteissä pahimmat loukkaukset voi joskus onnistua välttämään, jos miettii, miten sanoisi samasta asiasta ystävälle, Mattila kirjoittaa.

3. Sovi ja unohda

Sopikaa riita, unohtakaa erimielisyydet ja tehkää jotain mukavaa. Unohtaminen tarkoittaa sitä, ettei kiistan aiheita hillota mielessä ja nosteta esiin seuraavassa riidassa.

Kiistaa kotitöistä?

Jos kotityöt aiheuttavat jatkuvasti riitaa, voi tilannetta ratkoa seuraavien kysymysten avulla: Mitä hyvää on systeemissä, jolla kotityöt on nyt jaettu? Minkä yhden asian pitäisi kummankin omasta mielestä muuttua, jotta vastuut jakautuisivat jatkossa tasaisemmin? Mitä asioille voisi käytännössä tehdä mahdollisimman pian? Millaista kiitosta kumpikin toivoo saavansa kotihommista?

Tutkimuksen mukaan suomalaisista miehistä lähes 70 prosenttia kokee saavansa tekemistään kotitöistä arvostusta perheeltään, mutta naisista samoin kokee vain noin puolet. Jopa joka viides nainen on sitä mieltä, ettei perhe pidä heidän hoitamiaan kotitöitä ollenkaan tärkeinä.

Siksi erityisesti naisilla puolison osoittama arvostus hyvitti tämän pienempää työpanosta. Jos ei ehdi osallistua, kannattaa siis edes kiittää. Kiitoksen kuuleminen voi olla erityisen tärkeää lasta kotona hoitavalle vanhemmalle, kirjassa todetaan.

Kiistaa omasta ajasta?

Käykää sunnuntaina seuraava viikko läpi ja varmistakaa, onko molemmille luvassa tarpeeksi omaa aikaa.

Sopikaa halutessanne vakiovuorot: toinen saa vaikka tiistai-illan ja toinen torstai-illan. Tuolloin on muutama tunti aikaa, jonka voi käyttää ihan miten huvittaa tarvitsematta kysyä lupaa mihinkään.

Muista myös kiittää jälkikäteen toista ja kertoa, miten mukavaa yksinolo oli.

Tasa-arvoinen vauvanhoito

1. Vauvan pientä itkua on hyvä oppia sietämään. Vauva itkee muistakin syistä kuin vain nälästä. Siksi isän kannattaa opetella rauhoittamaan vauvaa myös itse eikä heti tarjota huutavaa nyyttiä äidille.

2. Molemmat tietävät yhtä hyvin. Paremmin tietävän vanhemman roolia vastaan kannattaa taistella.

3. Anna toisen hoitaa ja päättää. Äiti saattaa usein jättää vauvan isälle hoitoon syötettynä ja puettuna, mutta isä voi hoitaa asiat myös itse.

4. Ota selvää ja ole kiinnostunut. Molempien on hyvä olla perillä siitä, mitä kaikkea vauvan hoitamiseen kuuluu.

5. Työnjako helpottaa suhdetta. Kun kumpikin suoriutuu kaikista lapseen liittyvistä asioista, suhde säilyy helpoiten tasavertaisena.

Lue myös:

Onko parisuhteesi hukkumassa ruuhkavuosiin? Uuden vireen voi löytää pienillä arkisilla teoilla: Sano suoraan, että väsyttää, äläkä kolistele kattiloita

"Lapsi söi ja nukkui kellontarkasti, unohdin itseni täysin" – Uupumus ja yksinäisyys ovat nykyvanhemmuuden pahimmat vitsaukset

– Tosi hyvä talvi oli tulossa, hotelliyrittäjä Juha Kuukasjärvi huokaisee katsellen tulipalon tuhoamaa hotelliansa.

Tunturihotelli Iso-Syöte oli valmis kiireiseen talvikauteen. Varauskirjat olivat täyttyneet lupaavasti, ja edessä oli vuodenvaihteen sesonki.

Kaikki muuttui rajussa tulipalossa pari päivää ennen joulua. Asukkaat ja työntekijät saatiin turvaan, mutta kansainvälisestikin huomioitua hotellia (Koillissanomat) ei voitu pelastaa.

– 23 vuotta tätä on rakennettu, ja kaikki meni uusiksi yhdessä yössä, Kuukasjärvituumaa raunioiden vieressä.

Hotellipalo vaikuttaa kymmeniin yrittäjiin

Kuukasjärven hotelli- ja safariyritys tarvitsi sesonkiaikaan noin 40 työntekijää, nyt töitä riittää enää kymmenelle tekijälle.

Hotelli Iso-Syöte on tärkeä asiakaslähde myös seudun matkailu- ja palveluyrittäjille. Kuukasjärven mukaan hotellin huoneissa ja mökeissä kirjataan vuosittain noin 30 000 majoitusvuorokautta.

Mökit ovat käytössä edelleen, mutta Pudasjärven kaupungin johdosta ja Syötteen keskusvaraamosta arvellaan, että hotelliyöpyjien puute heijastuu tavalla tai toisella jopa kymmeniin yrittäjiin.

Rajuimmin säännöllisen asiakasvirran katkeaminen vaikuttaa kahteen alueella toimivaan husky- ja poroyritykseen.

Toinen yrittäjistä on porosafareita Syötteellä ja yrityskumppaniensa kanssa Lapissa järjestävä Esa Ukonmaanaho. Hän sai joulukuun alussa valmiiksi uuden tukikohtansa Iso-Syötteelle tarkoituksenaan järjestää porosafareita hotellin kansainvälisille asiakkaille.

Talven tavoitteet menivät poroyrittäjälläkin uusiksi.

– Jouduin vähentämään yhden työntekijän, mutta hommaa ei jätetä kesken. Tästä noustaan yhdessä ja entistä vahvempina, Ukonmaanaho vakuuttaa.

Huskyt lähtevät reissutöihin Rovaniemelle

Hotellipalo oli kova isku myös Syötteen Eräpalvelut -yritykselle, jonka Johanna ja Janne Määttä omistavat.

– Uutta pitää keksiä, sillä 90-95 prosenttia asiakkaista on tullut hotellin kautta. Olemme olleet yhteyksissä etenkin Oulun suuntaan korvaavien asiakkaiden löytämiseksi, husky-yrittäjä Johanna Määttä sanoo.

Jos asiakkaita ei löydetä, kauden tappiot voivat nousta kymmeniin tuhansiin euroihin. Määtät hakevat uusia asiakkaita Oulun lisäksi Lapin vilkkailta matkailumarkkinoilta ja Rovaniemeltä, jonne osa koirista siirretään lopputalveksi.

– Meiltä lähtee 30-40 koiraa yhdessä Jannen kanssa Rovaniemelle. Paikallisen kumppanin kanssa pyrimme tavoittelemaan mahdollisimman paljon asiakkaita, Johanna Määttä kertoo.

Johanna Määtän mukaan Syötteellä toimintaa jatketaan noin 50 huskyn kanssa.

Iso-Syötteellä uskotaan tulevaisuuteen

Juha Kuukasjärvi on kokenut hotelliyrittäjä. Hän vuokrasi hotellitoiminnan vuonna 1997 ja osti lopulta hotellin yli 10 vuotta sitten.

Palossa tuhoutunut hotelli oli rakennettu vuonna 1980, mutta esimerkiksi uusi sviittiosasto oli otettu käyttöön kaksi vuotta sitten. Hotellihuoneiden viimeisimmät kunnostustyöt ja uusi kahvilaravintola puolestaan valmistuivat juuri ennen paloa.

– Nyt odotellaan vakuutuspäätöstä, minkä jälkeen pääsee rakentamaan uutta tulevaisuutta, hotelliyrittäjä toteaa.

Palo sai alkunsa todennäköisesti takkavuodosta. Vioittunut takka mahdollisti tulen pääsyn hotellin rakenteisiin.

Raskaiden päivien keskellä uuden miettiminen on ollut vaikeaa, mutta toisaalta voimiakin antavaa.

– Tunteiden vuoristorataa tässä on viime viikot menty, mutta nyt pahimman yli on jo päästy, Kuukasjärvi arvioi.

Iso-Syötteen viime vuodet ovat sujuneet nousujohteisesti.

Hiihtokeskuksen tulos ja kävijämäärät ovat kasvussa, ja se valittiin Suomessa vuoden hiihtokeskukseksi vuonna 2012. Iso-Syöte on pärjännyt hyvin myös kansainvälisessä World Ski Awards -tapahtumassa.

Syötteen keskusvaraamo vuokraa noin 200 mökkiä ja uusi hotellikin on alueella jo rakenteilla.

Hiihtokeskuksen toimitusjohtajan Jorma Terentjeffin hotelliyhtiö rakennuttaa tunturin juurelle huoneistohotellia, jonka tuntumaan on tulossa Pudasjärven kaupungin hankkeena uusi tapahtuma-areena.

Yli 100-paikkaisen hotellin pitäisi valmistua jo tämän vuoden puolella. Myös Iso-Syötteen laella yövytään hotellissa mahdollisesti jo ensi vuonna, jos kovia kokeneen hotelliyrittäjä Juha Kuukasjärven suunnitelmat toteutuvat.

– Tehdään siihen entistä ehompi hotelli. Pakko tässä on eteenpäin katsoa, Kuukasjärvi toteaa.

Lue myös:

Video: Hotelli Iso-Syötteen tuhoisa tulipalo on saatu sammutettua – rinnetyöntekijät tarkistivat aamuyöllä hotellin jokaisen huoneen ja veivät kaasupullot pois keittiöstä

Kyyneliin murtunut Iso-Syötteen hotelliyrittäjä jaksaa uskoa tulevaan: "Elämä jatkuu, kukaan ei kuollut"

Kello 5.30 tapahtunut herätys tuntuu Saku Lindqvistin mielestä raskaalta. Nuorella miehellä on takanaan ensimmäinen yö armeijan harmaissa Kainuun prikaatissa.

Lindqvist on yksi noin 12 500 maanantaina palveluksensa aloittaneista uusista alokkaista.

Armeijassa oma yksityisyys katoaa ja elämä jaetaan tiukasti tupakavereiden kanssa. Lindqvistin mielestä ajatus tuntuu jännittävältä, mutta hän uskoo, että siihen myös tottuu.

Pääesikunnan koulutusosaston osastoesiupseeri Ville Kostian kertoo, että osalle alokkaista armeijan käytännöt voivat olla aluksi kulttuurishokki.

– Heti alusta käytössä oleva kellokuri, aikaiset herätykset ja muiden pillin mukaan meneminen voivat tuntua raskailta armeijaan tottumattomilta.

Kostianin mukaan noin sata alokasta per alokaserä keskeyttää palveluksensa alussa sopeutumisvaikeuksien vuoksi.

Määrä ei ole suuri, kun sitä vertaa alokaserän kokonaismäärään eli noin 12 000:een.

– Kyseessä on kuitenkin melkein komppanian verran miehiä, ja lähtökohta on, että kaikki palveluskelpoiset koulutetaan, Kostian muistuttaa.

Sopeutumisongelmiin yritetään vaikuttaa

Sopeutumisvaikeuksien vuoksi keskeyttämiset otetaan puolustusvoimissa vakavasti. Kostianin mukaan sopeutumiseen on mahdollista vaikuttaa, toisin kuin esimerkiksi fyysisten vammojen tai vakavampien mielenterveydellisten ongelmien, kuten ahdistuneisuuden tai masennuksen vuoksi palveluksen keskeyttämisiin.

Sopeutumisvaikeudet tulevat yleensä ilmi heti varusmiespalveluksen alkuvaiheessa. Kostianin mukaan ensimmäiset pari viikkoa ovat yleensä ratkaisevia, jatkaako alokas palvelustaan vai keskeyttääkö hän sen.

– Lääkärintarkastus järjestetään ensimmäisen parin viikon aikana ja moni jättää palveluksensa kesken siellä esille tulleiden seikkojen vuoksi.

Suurin osa alokkaista keskeyttää varusmiesmiespalveluksensa kuitenkin ihan muista syistä kuin sopeutumisvaikeuksien vuoksi. Esimerkiksi päihdeongelmat ovat pieni, mutta kasvava syy keskeyttää palvelus, Kostian kertoo.

Fyysisistä syistä tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudosten sairaudet ovat merkittävin syy palveluksen keskeyttämiselle.

Oma tausta vaikuttaa sopeutumiseen

Joulukuussa varusmiespalveluksensa päättänyt kuhmolainen Jaakko Malinen kertoo sopeutuneensa armeijan tapoihin nopeasti. Malinen on lähtöisin viisilapsisesta perheestä, joten samassa huoneessa muiden kanssa nukkuminen ja asioiden jakaminen oli hänelle tuttua.

Malisen mukaan kaikille nukkuminen yhteisessä tuvassa ei kuitenkaan onnistunut.

– Univaikeuksista kärsivillä oli varmasti vaikeaa.

Omaa tilaa kunnioitettiin ja ymmärrettiin, jos joku halusi olla rauhassa. Eemeli Nisula

Myös Oulun Haukiputaalta lähtöisin Eemeli Nisula kertoo sopeutuneensa armeijaan nopeasti, parissa päivässä. Malisen tapaan myös Nisula sai vuoden mittaisen palveluksensa päätökseen joulukuussa.

Nisula kertoo saaneensa unen illalla nopeasti, sillä päivät olivat raskaita. Myös hän muistelee, että kaikki eivät kuitenkaan pystyneet nukkumaan.

Nisulan kanssa samassa tuvassa oli 12 miestä.

Nisulan mukaan esimerkiksi pesulla käyminen samaan aikaan muiden kanssa ei tuntunut oudolta, sillä hän on painiharrastuksensa myötä tottunut jakamaan pukuhuonetiloja muiden kanssa. Osa tupakavereista siirsi iltapesunsa hiljaisuuden jälkeiseen aikaan, jolloin oli rauhallisempaa.

Yksin voi käydä urheilemassa ja wc:ssä

Jaakko Malisen mukaan yksityisyys oli koetuksella etenkin ensimmäisten parin viikon aikana, jolloin esimerkiksi aamutoimet hoidettiin yhdessä.

Hän muistuttaa, että tuolloin opeteltiin ripeästi toimimista isossa porukassa. Myöhemmin aamutoimet sai hoitaa vapaammin.

Malisen mukaan armeijassa on myös asioita, joita voi tehdä yksin. Esimerkiksi vapaa-ajalla sai käydä itsekseen urheilemassa ja wc:ssä pystyi käymään yksin, sillä kopeissa oli ovet.

Eemeli Nisulan mukaan rauhassa sai olla myös silloin, kun meni omaan punkkaansa kuulokkeet korvilla.

– Omaa tilaa kunnioitettiin ja ymmärrettiin, jos joku halusi olla rauhassa.

Sopeutumisen ja yksityisyyden parantamiseen tehdään töitä

Osastoesiupseeri Ville Kostianin mukaan yksityisyyden varjeleminen on armeijassa kasarmiolosuhteissa haastavaa. Omaa aikaa saa hänen mukaansa esimerkiksi urheilemalla. Varuskuntiin on myös järjestetty hiljaisia huoneita, joihin voi vetäytyä.

Kostian uskoo, että varusmiesten yksityisyyteen pystytään kiinnittämään paremmin huomiota tulossa olevan kasarmiuudistuksen yhteydessä. Uudistuksessa esimerkiksi varusmiestuvat menevät kokonaan uusiksi.

Kasarmien uudistus alkaa tänä keväänä ja se kestää jopa vuosikymmeniä.

Sitä ennen kiinnitetään huomiota muihin seikkoihin, joilla voidaan parantaa sopeutumista. Varusmiespalveluksen alussa keskitytään esimerkiksi ryhmäytymiseen ja ryhmätoimintataitojen kehittämiseen, Kostian sanoo.

Varusmiehille opetetaan myös stressinhallintaa.

Myös ennakkoviestintä on tärkeää, jotta armeijaan tulevat osaavat varautua oikealla tavalla. Jo nyt suuri osa tulevista alokkaista tavoitetaan sosiaalisen median kautta, jossa he voivat esimerkiksi kysellä asioista muilta varusmiehiltä.

Kostianin mielestä myös kutsuntojen valintajärjestelmään ollaan tekemässä isoja muutoksia. Niiden toivotaan osaltaan lisäävän viihtyvyyttä, kun oikeat ihmiset saadaan nykyistä paremmin oikeisiin paikkoihin, ja myös siviilielämän kokemus saadaan paremmin hyödynnettyä.

Myös armeijan esimiesten koulutus on Kostianin mielestä tärkeää ja sillä voidaan vaikuttaa sopeutumiseen.

– Ettei ainakaan heti alussa säikäytettäisi ketään pois.

Fysioterapeuttina työskennelleen Mira Lehtisen raskaus otettiin työpaikalla ensin hyvin vastaan. Lähiesimies onnitteli ja kollegat olivat iloisia Lehtisen puolesta, kun hän kertoi odottavansa esikoistaan.

Ongelmat alkoivat kuitenkin nopeasti.

Ensin määräaikaisena työntekijänä Hyvinkään kaupungilla usean vuoden ajan työskennelleen Lehtisen viikkotunteja vähennettiin, vaikka hän olisi itse ollut valmis entiseen tuntimäärään.

Äitiysloman lähestyessä Lehtinen kysyi esimieheltään, miten hänen työsuhteensa kävisi. Tiedossa oli, että työntekijä, jota Lehtinen oli sijaistamassa, oli pitkällä sairaslomalla. Määräaikaisuuden jatkamiselle oli tarve.

Lehtisen työsuhdetta ei jatkettu. Helmikuun lopulla äitiyslomalle jääneen Lehtisen työsuhde päättyi maaliskuun lopussa ja tilalle palkattiin uusi sijainen.

Lehtinen ei kokenut viiden vuoden takaista tilannetta reiluksi.

– Kun tulin raskaaksi kuvittelin palaavani samaan työhön äitiysloman jälkeen. Siinä jäi aika tyhjän päälle.

Raskaussyrjintä on Suomessa yleinen ilmiö

Lehtisen tapaus on tyypillinen esimerkki raskaussyrjinnästä. Se ei ole työelämässä harvinaista.

Tavallisista tapauksista Lehtisen kokemukset eroavat siinä, että Lehtinen riitautti asian ja työnantaja tuomittiin käräjäoikeudessa raskaussyrjinnästä.

Tasa-arvovaltuutetun eduskunnalle luovuttaman vuosikertomuksen mukaan raskaus- ja perhevapaasyrjintä on merkittävä työelämän syrjinnän muoto Suomessa. Yhteydenotot näkyvät tasa-arvovaltuutetun toimistossa ja ne työllistävät paljon myös ammattiliittojen juristeja.

– Suhdeluku yhteydenotoissa pysyy vuodesta toiseen samana. Tämä on hyvin sitkeä ja yleinen ilmiö, tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara sanoo.

Hän toivoo, että poliitikot ja työmarkkinajärjestöt miettisivät tapoja puuttua ongelmaan. Yksi selkeä taitekohta olisi seuraavalle hallituskaudelle laadittava tasa-arvo-ohjelma, jossa raskaussyrjintään puuttumisen voisi Maarianvaaran mukaan nostaa omaksi teemakseen.

Tasa-arvovaltuutetun ja ammattiliittojen lisäksi kokemuksia raskaussyrjinnästä on kartoittanut urasuuntautuneiden äitien verkosto Mothers in Business.

Verkoston syksyllä tekemässä jäsenkyselyssä vastanneista 800 jäsenestä viidennes kertoi kokeneensa perhetilanteeseen liittyvää syrjintää.

– Vakavimmat olivat tapauksia, joissa määräaikaiset työsuhteet ovat päättyneet ja toinen on otettu tekemään täysin samoja tehtäviä. Lisäksi sovittuja tehtäviä on voitu raskauden takia vaihtaa toisiin tai esimies on lopettanut kaiken yhteydenpidon, verkoston hallituksen puheenjohtaja Annica Moore sanoo.

Samanlaiset ilmiöt nousivat esille myös Ylen kerätessä raskaussyrjintää kohdanneiden naisten kokemuksia. Mira Lehtisen lisäksi kahdeksan naista vastasi Ylen ilmoitukseen ja kertoi kohtaamastaan raskaussyrjinnästä.

Lehtinen oli ainoa, joka suostui esiintymään jutussa nimellään. Muilla haastateltavilla asian julkituomista vaikeuttaa huoli omasta työllistymisestä, syrjintää koskevan prosessin keskeneräisyys tai salassapitoon velvoittava sopimus, jossa asia on ratkaistu työnantajan maksamalla korvauksella.

Yle on tarkistanut esiin tuotujen kokemusten taustoja tutustumalla haastateltavien toimittamiin dokumentteihin, joihin kuuluu esimerkiksi työtodistuksia ja työnantajan kanssa vaihdettuja viestejä.

Ratkaisemattomissa kiistatilanteissa tapaukset ovat vain toisen osapuolen versioita tapahtuneesta. Lehtisen tapauksessa työnantaja on saanut lainvoimaisen tuomion syrjinnästä.

"Ylemmältä taholta viestittiin, että tehtävään tulee toinen henkilö"

Asiakaspalvelutehtävissä hotellialalla työskennellyt 31-vuotias nainen oli tehnyt eri mittaisia määräaikaisuuksia samassa yrityksessä kahdeksan vuoden ajan. Sitten hän alkoi odottaa toista lastaan. Äitiysloma oli alkamassa joulukuussa, ja vanha työnantaja kaipasi työntekijää syksyn ajaksi.

Nainen sopi puhelimitse osaston esimiehen kanssa aloittavansa työtehtävässä elokuun alussa. Myös muille työntekijöille kerrottiin tutun työntekijän aloittavan tehtävässä.

Esimiehen kanssa oli sovittu, että ensimmäisenä päivänä allekirjoitetaan työsopimus. Sopimusta ei koskaan allekirjoitettu.

– Tulin intoa puhkuen työpaikalle ja tervehdin työkavereita, jotka tunsin pitkältä ajalta. Sitten esimies kutsui työhuoneeseensa. Hän vähän kiemurteli ja kaarteli, ja kysyi, miten olen voinut, ja voinko tehdä tätä työtä, nainen kertoo.

Työpaikalla tiedettiin, että nainen oli aikaisemmin kärsinyt voimakkaasta raskauspahoinvoinnista. Nainen vakuutti, että hänellä ei ollut enää raskauspahoinvointia ja hän on valmis aloittamaan työssä.

– Esimies sanoi, että nyt on tullut ylemmältä taholta viestiä, että tähän tehtävään tulee toinen henkilö. Tyrmistyin, ja menin tilanteessa lukkoon. Asiasta oli jo sovittu, ja nimeni oli merkitty työvuorolistaan asti.

Naisen entiset työkaverit kannustivat häntä viemään asiaa eteenpäin. Hän otti yhteyttä oikeusaputoimistoon.

Työnantajan mukaan töiden alkamisesta ei ollut vielä sovittu, mutta naisen kertomusta tukivat työsuhteen alkamisesta esimieheltä kuullut työkaveri sekä työvuorolista.

Yritys suostui sovintosopimuksessa maksamaan 10 000 euron korvauksen. Seuraava askel olisi ollut lähteä puimaan tapahtunutta oikeudessa. Oikeusprosessi pelotti naista. Myös oikeusaputoimisto suositteli naista suostumaan sopimukseen.

Sovintosopimukset, joihin liittyy vaitiolovelvollisuus, ovat raskaussyrjintätapauksissa yleisiä. Näin sekä työntekijä että työnantaja välttävät raskaan oikeusprosessin.

"Nainen ei voi saada sekä uraa että perhettä"

Monet raskaussyrjintätapaukset liittyvät määräaikaisiin työsuhteisiin, mutta eivät rajoitu niihin.

Yleen yhteyttä ottanut 40-vuotias, johtotehtävissä työskennellyt nainen kertoo omasta tapauksestaan, jossa hän koki tulleensa painostetuksi pois vakituisesta työstään sen jälkeen kun tuli raskaaksi.

Vauhdikkaasti kasvaneessa yrityksessä lähes alusta asti mukana olleen naisen esimies, yrityksen omistaja otti raskausuutisen vastaan huonosti. Naisen mukaan välit naispuoliseen esimieheen olivat olleet aiemmin läheiset ja asialliset, mutta muuttuivat äitiysloman lähestyessä.

– Suoraa kommunikaatiota esimiehen kanssa ei ollut loppua kohden enää ollenkaan. Kaikki yhteydenpito hoidettiin assistentin kautta. Se oli vaikeaa. Kokouksiin ei kutsuttu, tapaamispyyntöihin ei vastattu ja minut suljettiin ulos sisäisistä prosesseista. Palkkakehitys pysähtyi eikä töihin paluusta äitiysloman jälkeen keskusteltu lainkaan, nainen kertoo.

Pahenevasta tilanteesta kärsinyt nainen oli yhteydessä työterveyshuoltoon.

Naisen kertoman mukaan miespuolinen lääkäri ohjeisti sanomalla, että nainen ei voi saada sekä uraa että perhettä. Että työnantajaa on ymmärrettävä. Lääkäri arveli naisen reagoinnin johtuvan siitä, että raskaus on herkkää aikaa.

Oikeudenkäyntiin ryhtyminen on monelle liikaa

Äitiyslomansa aikana nainen otti yhteyttä ammattiliiton lakimieheen. Lakimiehen mielestä syrjinnän kriteerit täyttyivät.

Lakimiehen avustuksella nainen kävi työnantajan kanssa neuvotteluita, jotka päättyivät työnantajan tarjoukseen korvauksesta, johon liittyisi vaitiolopykälä.

Nainen ei suostunut sopimukseen, koska ei halunnut tulla ostetuksi hiljaiseksi, mutta hän epäröi asian viemistä eteenpäin.

– Siinä on tietty pelon elementti. Kaikki sanovat, että se on hyvin raaka prosessi. Asia on itsessään hirvittävän raskas, kun tajuaa olleensa rajun syrjinnän kohteena, on saanut lapsen ja on paljon lautasella. Tässä tilanteessa minulla ei ollut siihen vaadittavia voimavaroja.

Nainen irtisanoutui toimestaan, koska ei kokenut voivansa palata yritykseen.

Hän sanoo käsittäneensä raskaussyrjinnän yleisyyden ja ongelman laajuuden vasta omien kokemustensa kautta.

Samassa yrityksessä oli ollut määräaikaisissa työsuhteissa naisia, joiden työsuhdetta ei jatkettu raskaaksi tulon jälkeen. Nainen ymmärsi tämän vasta tultuaan itse syrjityksi.

"Yleensä lapsesta tavataan onnitella"

Toinen johtotehtävissä työskennellyt nainen kertoo kokemuksestaan, jossa raskaudesta kertominen johti huonoon kohteluun ja ulossulkemiseen työyhteisöstä.

Määräaikaisissa tehtävissä työskennelleen 39-vuotiaan naisen esimiehelle raskaus selvisi, kun työterveyslääkärin myönsi hänelle sairauslomaa raskauspahoinvoinnin takia.

Sairauslomalta palattuaan nainen sai kutsun esimiehen huoneeseen.

– Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, haluaisinko irtisanoutua. Sillä tavalla hän halusi kiertää sitä, että hän olisi suoraan vaatinut irtisanoutumaan. Siinä vaiheessa oli pakko sanoa, että yleensä lapsesta tavataan onnitella ensin.

Työyhteisössä tilanne oli tulehtunut jo ennen raskautta, mutta keskustelun jälkeen tilanne meni naisen kertoman mukaan huonompaan suuntaan.

Häntä ei enää kutsuttu palavereihin, esimies antoi palautetta huutamalla ja ennen äitiyslomaa esimies ei enää puhunut hänelle. Työtehtävistään nainen kertoo suoriutuneensa hyvin ja ylittäneensä hänelle asetetut tavoitteet.

Nainen oli yhteydessä ammattiliiton juristiin sekä työterveyslääkäriin. Vaihtoehtojaan pohdittuaan hän totesi, että asian eteenpäinvieminen olisi liian raskasta.

Kun määräaikaisuus päättyi, äitiyslomalla olleen naisen tehtävä avattiin uudestaan hakuun. Hän ei hakenut tehtävään.

Työnantaja ei aina tunnista syrjivänsä – määräaikaisuudet katkeavat äitiyslomiin

Monesti raskaussyrjinnässä saattaa olla kyse pitkään jatkuneesta käytännöstä, jossa työnantaja ei näe ongelmaa. Epävarmassa tilanteessa olevan työntekijän voi olla vaikeaa nostaa asiaa esiin.

28-vuotias asiantuntijatehtävissä työskentelevä nainen oli työskennellyt samassa organisaatiossa vaihtelevillla työsopimuksilla kolme vuotta. Kesällä hän jäi äitiyslomalle, ja samalla hänen työsuhteensa katkesi. Uudesta sopimuksesta ei puhuttu.

– Hankalaa oli se, että minulla on hyvät välit työnantajaan ja lähiesimiehiin. Kaikki onnittelivat ja olivat iloisia vauvauutisista. Keskustelut käytiin hyvässä hengessä. Samalla pidettiin itsestäänselvänä, että totta kai kun olet vanhempainvapaalla, sinun työsuhteesi katkeaa.

Naista kysyttiin syksyllä takaisin töihin. Hänen mukaansa jatko samassa hankkeessa olisi ollut selvää, jos hän ei olisi ollut äitiysvapaalla.

Nainen toivoo pystyvänsä jatkamaan samassa työpaikassa äitiysvapaansa jälkeen ja kokee asian esiin nostamisen hankalaksi.

Organisaatiossa tasa-arvoon liittyvät asiat ovat pinnalla ja siellä on laadittu tasa-arvosuunnitelma. Määräaikaisten työntekijöiden aseman nainen kokee työnantajansa sokeaksi pisteeksi.

– Se on jäänyt vaivaamaan, että en ole saanut suutani auki. Ei jäänyt hirveän hyvä fiilis siitä, miten tasa-arvosta hyvin perillä olevat ihmiset pitävät kyseenalaistamattomana, että määräaikaisten työntekijöiden työsuhde katkaistaan raskauden takia.

Tasa-arvolain lähtökohtana on, ettei raskaus tai vanhemmuus saa vaikuttaa myöskään määräaikaisen työsopimuksen uusimiseen tai kestoon.

"Äitiysvapaa nähdään automaattisena breikkinä"

Toinen asiantuntijana työskentelevä nainen kertoo vastaavasta kokemuksesta.

Neljän vuoden ajan jatkuneille määräaikaisille sopimuksille ei tullut jatkoa, kun työnantaja kuuli raskaudesta.

– Äitiysvapaa nähdään automaattisena breikkinä eikä nähdä lain velvoittavuutta. Tästä jäi tyrmistynyt olo. Olen ajatellut, että näissä asioissa oltaisiin paljon pidemmällä.

Nainen on uransa alkuvaiheessa. Hän kokee asiasta puhumisen ja mahdollisen riitauttamisen hankaloittavan työllistymistään.

– Tämä on suoraan sanottuna hankala kysymys. Jos minulla olisi varaa valita työpaikoista ja tilanne ei olisi näin epävarma, niin haluaisin nostaa asiat esille ihan jo muiden vastaavassa tilanteessa olevien takia.

Ura voi tyssätä perhevapaisiin myös laillisesti

Määräaikaisten työsopimusten päättymiset voivat olla juridisesti hankalia. Työnantajan menettely voi olla lainmukaista, mutta työntekijä saattaa silti kokea tulleensa syrjityksi.

34-vuotias nainen oli työskennellyt tiedeyhteisöön kuuluvassa organisaatiossa viiden vuoden ajan tullessaan raskaaksi. Nainen jäi määräaikaisesta työstään vanhempainvapaalle ja hänelle palkattiin sijainen.

Tällä välin naisen esimies vaihtui ja uutta projektirahoitusta saanut määräaikainen tehtävä jatkui. Tehtävään palkattiin sijaisena toiminut työntekijä, sillä tämä oli tullut uudelle esimiehelle tutuksi.

34-vuotias nainen oli yhteydessä ammattiliiton juristiin, jonka mukaan työnantaja oli toiminut lain mukaan. Koska perhevapaat olivat jo ehtineet päättyä, ei työnantajan tarvinnut tarjota määräaikaisuutta samaa tehtävää aiemmin hoitaneelle.

– Tämä harmitti todella paljon. Mielestäni olin ollut aikaansaava työntekijä, ja sitten lopulta tämä viiden vuoren ura päättyy tällaisella hyvin triviaalilla tavalla perhevapaani aikana tapahtuneiden henkilövaihdosten takia, nainen sanoo

Hän työskentelee edelleen akateemisessa maailmassa eikä halua tulla tunnistetuksi. Hän pelkää, että asian julkinen käsittely vaikeuttaisi hänen nykyisen työnsä hoitamista.

Työsopimuksen jatko sijaiselle kymmenen vuoden jälkeen

Valtionhallinnossa kymmenen vuoden ajan määräaikaisena työskennellyt 42-vuotias nainen sai kuulla äitiyslomansa aikana, että hänen tehtävänsä rahoitusta jatketaan muutamalla kuukaudella, mutta työsopimus tehdään vain häntä perhevapaan aikana sijaistaneen työntekijän kanssa.

Nainen otti yhteyttä ammattiliittoon ja sen jälkeen työpaikkansa henkilöstöhallintoon, jossa työsopimuksen jatko lopulta järjestyi.

– Asia saatiin kuntoon nopeasti, mutta ei tämä reilulta tuntunut. Tuntui siltä, että itsestään selvistä asioista joutuu taistelemaan. Tunsin itseni kasvottomaksi kulueräksi, sellaiseksi hyödykkeeksi.

Tällä hetkellä äitiyslomalla oleva nainen odottaa jännityksellä, järjestyykö tehtävään lisärahoitusta ja pääseekö hän palaamaan samoihin tehtäviin.

– Nyt kun puhutaan syntyvyyden laskusta niin pitäisi ottaa huomioon se, miksi lasten hankintaa pelätään. Näissä asioissa olisi kyllä paljon rukkaamista.

"Työnantajien asenteet ovat keskiajalta"

Kansainvälisissä tehtävissä työskentelevä 40-vuotias nainen kertoo, että työnantaja yritti tarjota hänelle laitonta työsopimusta äitiysloman aikana.

Naisen perhevapaan aikana hänen työpaikkanaan toiminut yhdistys lakkautettiin ja tilalle perustettiin uusi, isompi yhdistys, johon hän siirtyi vanhana työntekijänä.

Äitiyslomalla olleen naisen työsopimuksen tekeminen kesti kuukausien ajan. Kun sopimus lopulta patistelun jälkeen järjestyi, oli aloituspäivä merkitty heinäkuulle, kun vanhat työntekijät siirtyivät uuteen yhdistykseen maaliskuussa.

– Siinä vaiheessa hermot menivät täydellisesti. Tältä ajaltahan ei sitten kertyisi esimerkiksi vuosilomaa. Laitoin esimiehilleni viestiä, että tämä laittoman työsopimuksen tarjoaminen on aika erikoista, nainen kertoo.

Hän otti yhteyttä ammattiliiton lakimiehiin ja väännön jälkeen työsopimuksen alkamispäivämäärä saatiin kohdilleen. Paha maku omien oikeuksien penäämisestä kuitenkin jäi.

– Sain korjattua tämän, koska olen kokenut ihminen ja pidän puoleni. Mietin, kuinka paljon on tapauksia, joissa esimerkiksi 25-vuotias äiti ottaa tietämättään vastaan laittoman työsopimuksen. Luulen, että yksi syy sille, että Suomessa ei synny lapsia on se, että työnantajien asenteet äitiysvapaita kohtaan ovat jossain keskiajalla.

Tullin pääjohtaja Antti Hartikainen jättää tehtävänsä, kertoo Helsingin Sanomat.

Lehden näkemässä Tullin sisäisessä sähköpostiviestissä Hartikainen on ilmoittanut lähtevänsä ”kevään aikana Tullista kohti uusia haasteita”.

Hartikainen oli hakenut toiselle pääjohtajakaudelle, joka alkaa toukokuun alussa ja päättyy huhtikuun lopussa vuonna 2024. Virkaa haki 17 ihmistä.

Valtiovarainministeriö ei ole kuitenkaan Helsingin Sanomien tietojen mukaan valinnut Hartikaista hakumenettelyn toiselle kierrokselle.

Hartikainen tuomittiin viime vuonna Helsingin käräjäoikeudessa sakkoihin virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Hartikainen oli oikeuden mukaan esteellisenä läsnä kokouksessa, jossa käsitellyn asian ratkaisusta oli erityistä hyötyä hänen puolisolleen. Hartikainen on valittanut tuomiosta hovioikeuteen.

Lue lisää:

Tullin pääjohtaja ei tyydy tuomioonsa – valittaa tonnin sakoista hovioikeuteen

Virkavelvollisuudenrikkomisesta tuomittu Tullin pääjohtaja ei saa potkuja

Tullin pääjohtaja virkarikostuomiostaan: "Olen suuresti yllättynyt" – Käräjäoikeuden mukaan ei piitannut lainsäädännöstä

Syyttäjä vaatii Tullin pääjohtajalle sakkoja virkarikoksesta – ei vaadita viralta pantavaksi

Työoikeuden professori arvioi Tullin Hartikaista: virasta pidättäminen välttämätöntä

Tullin pääjohtajan virkarikossyyte: Esimieheni päättävät, voinko jatkaa tehtävässä – "Olisi pitänyt poistua kokouksesta"

HS: Tullin pääjohtaja sai syytteen virkarikoksesta – aikoo jatkaa tehtävässään normaalisti

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan on arvostellut jyrkin sanakääntein Yhdysvaltain ilmoitusta, jonka mukaan se suojelee kurdiliittolaisiaan Syyriassa.

Presidentti Donald Trumpin turvallisuusneuvonantaja John Bolton matkusti tällä viikolla Jerusalemiin, missä hän vaati Turkilta takuita siitä, ettei maa hyökkää kurdeja vastaan sen jälkeen, kun Yhdysvallat aikanaan vetäytyy Syyriasta. Turkki pitää Syyrian kurdijoukkoja terroristeina.

Lisäksi Bolton ilmoitti, ettei Yhdysvallat vetäydy Syyriasta ennen kuin äärijärjestö Isis on hävitetty. Vielä joulukuussa Trump ilmoitti keskusteltuaan Erdoganin kanssa puhelimessa, että joukot vedettäisiin nopeasti, koska Isis-järjestö on kukistettu.

Turkin presidenttiä Trumpin turvallisuusneuvonantajan ulostulot Jerusalemissa ärsyttivät siinä määrin, ettei hän suostunut tapaamaan Israelista Ankaraan saapunutta Boltonia. Sen sijaan Bolton tapasi virkaveljensä, Erdoganin turvallisuusneuvonantajan Ibrahim Kalinin.

Erdogan kuvaili Boltonin lausuntoja vakavaksi virheeksi, jota Turkki ei voi hyväksyä. Erdogan lisäsi, että Turkki tekee mitä vain tappaakseen terroristit ja korosti maan joukkojen tekevän operaation pian kurdien hallitsemille alueille Pohjois-Syyriassa.

Erdoganin turvallisuusneuvonantaja Kalin puolestaan ilmoitti, ettei Turkki aio pyytää kenenkään lupaa tehdäkseen sotilasoperaatioita Syyriassa.

Aiheesta lisää:

Erdogan Snubs Bolton Over Comments That Turkey Must Protect Kurds

Syria conflict: Turkey says US plea on Kurds 'unacceptable'

Trumpin mukaan Yhdysvallat ei vetäydy lopullisesti Syyriasta ennen kuin Isis on tuhottu – "En koskaan sanonut, että tekisimme sen niin nopeasti"

Helsingin käräjäoikeus on hylännyt vaatimuksen, jossa esitettiin Nuorisosäätiön asettamista konkurssiin.

Konkurssihakemuksen jätti marraskuussa konsulttiyhtiö Pasilver Oy, joka väittää Nuorisosäätiön olevan yhtiölle velkaa lähes 600 000 euroa.

Pasilver Oy:n taustalla on liikemies Jukka Tuokkola. Helsingin poliisi epäilee häntä talousrikoksista laajassa Nuorisosäätiön ex-johtajia Aki Haaroa ja Perttu Nousiaista koskevassa tutkinnassa.

Tuokkola kiistää Ylelle syyllistyneensä mihinkään rikolliseen.

Käräjäoikeus hylkäsi konkurssihakemuksen. Oikeus perusteli asiaa sillä, että Pasilverin vaatimus on riidanalainen. Jukka Tuokkola kertoo Ylelle, että Pasilver aikoo seuraavaksi vaatia rahoja Nuorisosäätiöltä velkomusriitana käräjäoikeudessa.

Käräjäoikeuden päätöksestä kertoi ensimmäisenä Hämeen Sanomat. Päätös ei ole vielä lainvoimainen. Tuokkolan mukaan Pasilver valittaa päätöksestä hovioikeuteen.

Taustalla erikoinen lainajärjestely

Pasilver haki Nuorisosäätiötä konkurssiin, koska yhtiön mielestä säätiö ei ole maksanut sovitun mukaisesti takaisin lainoja ja satojen tuhansien eurojen konsulttipalkkioita.

Riidan taustalla on hyvin erikoinen lainajärjestely:

• Marras–joulukuussa 2017 Nuorisosäätiön entisen toimitusjohtajan Aki Haaron lähisukulainen myönsi Pasilver Oy:lle yhteensä 970 000 euron lainat.
• Pasilver Oy lainasi rahoista 830 000 euroa edelleen Nuorisosäätiölle.

Talousvaikeuksista kärsinyt Nuorisosäätiö rahoitti toimintaansa siis säätiön toimitusjohtajan sukulaiselta tulleilla rahoilla.

Yle ei kerro Haaron sukulaisen nimeä, koska hän ei ole merkittävä vallankäyttäjä. Ylen tiedossa ei myöskään ole, että Haaron sukulaista epäiltäisiin rikoksista.

Sopimuksen mukaan Nuorisosäätiö sitoutui maksamaan lainoille korkoja ja järjestelypalkkioita lähes 60 000 euroa.

Nuorisosäätiön uusi johto on kieltäytynyt maksamasta takaisin lainan loppusummaa eli 242 000 euroa ja sen korkoja.

Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajan Jari Laineen mukaan säätiö on maksanut Pasilver Oy:lle vuosina 2017 ja 2018 konsulttipalkkioita noin 1,5 miljoonaa euroa.

Laineen mukaan palkkiot näyttävät olevan aiheettomia ja ylihinnoiteltuja. Tuokkolan mukaan palkkiot perustuvat todelliseen työhön ja sopimuksiin.

Nuorisosäätiö on pyytänyt poliisia tutkimaan tapauksen ja vaatinut Pasilver Oy:tä maksamaan palkkioita takaisin. Tästä syystä Nuorisosäätiö ei ole suostunut maksamaan takaisin lainan loppuerää tai konsulttipalkkioita.

Rahaa Nuorisosäätiön ex-johtajien liiketoimiin

Pasilver Oy:n rahoja on käytetty myös Aki Haaron, tämän lähisukulaisen sekä Perttu Nousiaisiin omiin liiketoimiin.

Järjestely käy ilmi Helsingin ulosottoviraston tekemästä selvityksestä, joka liittyy Jukka Tuokkolan ulosottoasioihin.

– Neuvottelin Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtaja Perttu Nousiaisen ja asiamiehen Aki Haaron kanssa, kun heillä oli henkilökohtaista omaisuutta Sipoossa, tällainen tontti (20ha) ja he tarvitsivat siihen kaavaan kehittämistä ja sitten he tarvitsivat siihen rahaa sekä arkkitehdit, Jukka Tuokkola kertoi ulosottomiehen kuulemisessa selvityksen mukaan.

– Teimme investointilainasopimuksen. Pasilver Oy on nyt siirtänyt osittain 50 000 euroa Nousiaisen ja Haaron tilille.

Jukka Tuokkolan mukaan Pasilver Oy on maksanut Haarolle ja Nousiaiselle sovitusta investointilainasta noin 28 000 euroa. Hänen mukaansa myös Pasilverin oli tarkoitus osallistua Sipoon hankkeeseen.

Nuorisosäätiö siis sitoutui maksamaan kymmeniätuhansia euroja korkoja ja järjestelypalkkioita yhtiölle, joka taas rahoitti Nuorisosäätiön johtajien omia bisneksiä.

Haaron ja Nousiaisen omistusosuus Sipoon 20 hehtaarin tontissa on tällä hetkellä takavarikoituna Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä. Takavarikko liittyy käynnissä olevaan laajaan talousrikostutkintaan, jossa Haaro ja Nousiainen ovat epäiltyinä.

Tieto takavarikosta on peräisin tontin lainhuutotodistuksesta, jonka Yle hankki Maanmittauslaitoksesta.

Yle ei tavoittanut Aki Haaroa tai Perttu Nousiaista.

Saariselällä Ivalossa turistibussi ajautui pois tieltä ja kaatui kyljelleen. Kyydissä olleet 32 ihmistä eivät loukkaantuneet, kertoo pelastuslaitos.

Bussissa oli kuljettaja, opas ja 30 aasialaista turistia, kertoo päivystävä palomestari Jukka Harmanen.

– He kömpivät kattoluukun kautta ulos, ja heidät on nyt kuljetettu toisella linja-autolla hotellille, Harmanen kertoo.

Turistit eivät joutuneet Harmasen mukaan odottamaan viimassa pitkään, vaan korvaava bussi saatiin järjestettyä 15-20 minuutissa.

Päivystävän palomestarin mukaan loukkaantumisilta säästyttiin ainakin siksi, että kaikilla oli turvavyöt ja bussi kaatui pehmeästi lumeen. Onnettomuuspaikalla on tiessä loiva kaarre.

– Vauhti on mennyt siinä ja on pehmeästi kaatunut. Mahdollisuus oli isoonkin savottaan. Edes ikkunoita ei rikkoutunut bussista.

Hälytys onnettomuudesta Rovaniementielle tuli hieman ennen iltakahdeksaa. Tarkempi onnettomuuspaikka on Urupäässä noin kilometri Saariselältä pohjoiseen.

Sää onnettomuushetkellä oli luminen: lunta tuli Harmasen mukaan taivaan täydeltä ja lunta oli myös tiellä.

Bussi on pelastuslaitoksen mukaan ulkomaisen firman.

Ilmatieteen laitoksesta kerrotaan, että Saariselän seudulla on ollut illalla normaali pakkaskeli ja paikoin satanut lumikuuroja.