Virossa asuva suomalainen liikemies Arto Autio on haastanut Viron yleisradioyhtiö ERR:n (Eesti Rahvusringhääling) ja sen ajankohtaisohjelman Pealtnägijan toimittajat oikeuteen.

Autio, sijoitusyhtiö Brave Capital ja muut haasteen takana olevat syyttävät yleisradioyhtiötä virheellisen tiedon levittämisestä ja vahinkoa aiheuttavasta toiminnasta.

Haaste koskee ohjelman marraskuussa julkaisemia juttuja, joissa on kerrottu Aution liiketoimista, häntä koskevista rikosepäilyistä ja hänen yhteyksistään keskustataustaiseen Nuorisosäätiöön.

Toinen oikeuteen haastetuista toimittajista on Pealtnägijan vastaava toimittaja Mihkel Kärmas. Kanne tuli täysin puun takaa, Kärmas kertoo Ylelle.

– Juttuja tehdessämme Brave Capital ja Autio vastasivat kyselyihimme hyvin lyhyesti. Sen jälkeen emme kuulleet heistä mitään. Sitten yhtäkkiä ennen joululomaa saamme massiivisen ja huolellisesti valmistellun kanteen.

Kärmasin mukaan tapaus on monella tapaa poikkeuksellinen.

– Aina silloin tällöin Viron Yleisradioyhtiö saa kanteen. Mutta nyt myös minut ja toimittaja Anna Pihl on henkilökohtaisesti haastettu oikeuteen. Tämä on ensimmäinen kerta yleisradioyhtiön historiassa kun näin on käynyt.

Kärmas kummeksuu myös itse haasteen sisältöä, sillä hänen mielestään Viron yleisradioyhtiö ei ole julkaissut mitään kyseenalaista. Kanteessa luetellaan 18 kohtaa, joiden mukaan yleisradioyhtiö on julkaissut valheellisia tai epätarkkoja tietoja.

Kärmasin mukaan tämä ei pidä paikkansa.

– Näistä 18 väitteestä 15 koskee asioita, joita emme ole jutuissamme edes sanoneet. He esimerkiksi väittävät meidän sanovan jutussamme, että Arto Autio on Virossa syytettynä kolmesta eri rikoksesta. Mutta emme ole sanoneet jutussamme mitään sellaista. Heidän väitteensä kuitenkin on, että "tavallinen ihminen" saa jutusta sen kuvan, että Autio on saanut nämä syytteet.

Loput kolme väitettä koskevat Kärmasin mukaan asioita, jotka ovat yleistä tietoa.

Samat tiedot moneen kertaan julkaistu Suomessa

Oikeus määräsi myös julkaistut jutut poistettavaksi, minkä Viron yleisradioyhtiö on jo tehnyt. Se ei ole Kärmasin mukaan Virossa täysin ennennäkemätöntä.

– Logiikka on, että jos juttumme todettaisiin virheellisiksi, ne tuottaisivat vahinkoa joka päivältä kun ne ovat julkaistuna.

Sitä Kärmas kuitenkin ihmettelee, että samalla oikeus kielsi yleisradioyhtiötä julkaisemasta mitään Autiota koskevasta rikostutkinnasta.

Suomen poliisi epäilee Autiota avunantorikoksista Nuorisosäätiön ex-johtajien lahjustutkinnassa ja siihen liittyvissä talousrikoksissa.

Viron Yleisradion ja Aution välisessä käräjöinnissä voi Kärmasin arvion mukaan kulua parikin vuotta. Sen aikaa virolaisten toimittajien julkaisemat uutiset pysyvät poissa eetteristä.

– Emme voi kertoa rikostutkinnan edistymisestä mitään. Mielenkiintoinen tilanne.

Kärmasin mielestä on omituista, että heidät haastetaan oikeuteen juuri kyseessä olevien seikkojen vuoksi. Virolaisen Pealtnägijan lisäksi samoja tietoja ovat julkistaneet Ylen MOT-ohjelma, Suomen Kuvalehti ja muut virolaiset mediat.

– On epäloogista haastaa meidät oikeuteen Virossa asioista, jotka on julkaistu Suomessa moneen kertaan. Kimmo Pihlman (Nuorisosäätiön nykyinen toimitusjohtaja) on antanut monta haastattelua koskien mahdollista rikollista toimintaa Nuorisosäätiössä. Tietääkseni heitä ei ole haastettu oikeuteen, mikä on mielenkiintoista.

Miksi Arto Autiolle ja Brave Capitalille on niin tärkeää saada juttunne pois Viron julkisuudesta?

– Voin vain spekuloida. Hänellä on ainakin kaksi kiinteistöhanketta Tallinnassa, ja hän on huolestunut liikekumppaneistaan ja maineestaan. Se on arvaukseni.

Tuomioistuin on ottanut Aution kanteen käsittelyyn, mikä tarkoittaa, että sillä nähdään olevan ainakin teoriassa mahdollisuus menestyä.

Kärmas on kuitenkin luottavainen oikeusprosessin lopputuloksen suhteen.

– Juttumme ovat journalistisesti pitäviä ja seisomme niiden takana. Tapaus on silti ehdottomasti päänsärky. Mutta se on osa tätä työtä.

Yle soitti asiasta liikemies Arto Autiolle. Hän ei halua kommentoida asiaa.

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala herkistyy kertoessaan koko Suomea järkyttäneistä Oulun epäillyistä seksuaalirikoksista.

– Onhan tämä murheellista, todella murheellista. Tämä on kriisitilanne.

Laajalan mukaan Oulu tarvitsee nyt valtiovallan tukea.

– Todennäköisesti tarvitsemme rahaa asiantuntijoiden palkkaamiseen, sosiaali- ja nuorisotyöhön, kriisitukeen ja ennaltaehkäisevään työhön, Laajala sanoo.

Oulun kaupunki aikoo pyytää kriisitukea sosiaali- ja terveysministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja sisäministeriöltä.

– Olen käynyt valtakunnan politiikkojen kanssa keskustelua asiasta tänä aamuna ja saanut tukea ehdotuksilleni, hän jatkaa.

Hallitus yrittää ratkaista tilannetta tukemalla Oulun viranomaisia ja ehdottamalla kiristyksiä maahanmuuttolakeihin, sillä kaikki epäillyt ovat ulkomaalaistaustaisia. Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) ja pääministeri Juha Sipilä (kesk.) tapasivat tänään lauantaina Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajalan Oulun epäiltyjen seksuaalirikosten tiimoilta.

– Keskustelemme muun muassa siitä, mikä meidän näkemys tilanteesta on Oulussa, mitä palveluja tarvitsemme ja mitä teemme tästä eteenpäin jo olemassa olevien asioiden lisäksi, Laajala kertoi lauantaina päivällä Ylelle.

Hän korostaa, että järkyttävistä tapahtumista huolimatta Oulu on turvallinen kaupunki, jossa kiinnitetään tästä edes vielä enemmän huomiota turvallisuutta lisääviin asioihin. Hän toivoo eritoten nuorilta avointa keskustelua.

– Kenelläkään ei ole mitään hävettävää siinä, mitä on koettu ja nähty. Jos näin on käynyt, asiasta täytyy kertoa vanhemmille, koulussa opettajille, läheisille ystäville tai sellaiselle henkilölle, jonka kanssa asian voi viedä viranomaisen tietoon.

Aikuisten tehtävä on nyt kuunnella nuoria

Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja Mono Kuoppala kertoo, että paikkakunnalla viime kesän ja syksyn aikana tapahtuneet seksuaalirikosepäilyt ovat nousseet pintaan monissa keskusteluissa, joita hän on viime aikoina nuorten kanssa käynyt.

Hän korostaa, että on hyvä, että nuoret puhuvat. Aikuisten tehtävä on kuunnella nyt erityisen tarkalla korvalla.

– Avainasia on, että aikuiset kysyvät, mitä nuorille kuuluu ja oikeasti pysähtyvät kuuntelemaan. Mitä vaikeammasta asiasta on kyse, sitä useamman kysymyskerran se voi vaatia: välttämättä ensimmäisellä, toisella tai kymmenennelläkään kerralla ei tule vastausta, Kuoppala muistuttaa.

Hänen kokemuksensa mukaan vanhemmat ovat huolestuneempia Oulun epäillyistä seksuaalirikoksista enemmän kuin nuoret itse.

– Jotkut nuoret ovat kommentoineet, että elämä jatkuu ja arki kulkee. He eivät ole huomanneet omassa elinpiirissä muutosta, eikä asia ole kauheasti puhututtanut tai pohdituttanut. Osaa puolestaan huolettaa hyvinkin paljon.

Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaajan Mono Kuoppalan mukaan täytyy varautua, että uusia tapauksia voi tulla vielä ilmi. Poikkeukselliset tapahtumat ovat menneet myös nuorisotyöntekijän ihon alle.

– Jos ilkeäsin sanoisin, että voi vee ja muutaman muun kirjaimen siihen perään, mutta jätän nyt sanomatta.

Nuoret kokevat Oulun yhä turvalliseksi

Lauantai-iltapäivänä kauppakeskus Valkeasta tavoitetut nuoret ovat tietoisia siitä, että heidän ikäistensä nuorten epäilleen joutuneen seksuaalirikosten uhreiksi. Nuoret ovat kuulleet asiasta muun muassa uutisista ja vanhemmiltaan.

Oulun seksuaalirikosepäilyissä ainakin osaa tytöistä on houkuteltu sosiaalisessa mediassa. Poliisin mukaan heitä on houkuteltu tapaamisiin lupaamalla esimerkiksi alkoholia ja tupakkaa. Kukaan Ylen haastattelemista nuorista heistä ei ole saanut epäilyttäviä viestejä somessa.

Sekä oululainen Saara Kokko, 15, että kempeleläinen Liila Kinnunen, 15, kokevat, että Oulu on edelleen turvallinen paikka nuorelle naiselle.

– Turvallista on, kun ei lähde tuntemattomien matkaan, Kinnunen sanoo.

– Ja etenkin, kun liikkuu kaverin kanssa, Kokko jatkaa.

Kokon ja Kinnusen mukaan asiasta ei ole puhuttu koulussa, mutta molemmat haluaisivat sitä.

– Olisi hyvä, jos jonkin verran koulussakin käydään keskustelua näistä asioista. Ne tapahtuvat kuitenkin niin lähellä, Kinnunen sanoo.

Myös oululainen Saana Saukkoriipi, 12, kokee, että Oulu on turvallinen kaupunki asua. Hänen koulussaan on keskusteltu epäillyistä seksuaalirikoksista.

Muhoslainen Miro Cevirel, 13, on kuullut Oulun seksuaalirikosepäilyistä isältään. Miron koulussa asiasta ei ole keskusteltu.

– Ne ovat vähän pelottavia, Cevirel sanoo.

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala kertoo, että sosiaalinen media ja sen riskit ovat tärkeimpiä asioita, joihin tullaan paneutumaan. Hän painottaa myös nuorten kohtaamisen tärkeyttä.

– Me tarvitsemme lisää mahdollisuuksia kohdata nuoria ja lapsia. Sen vuoksi pohdimme nyt, kuinka voimme ottaa asian paremmin käsittelyyn kouluissa.

– Mietimme myös sitä, miten tavoitamme vanhempia tässä tilanteessa ja kuinka miten voimme auttaa, tukea ja informoida heitä. Koulujen vanheimpainillat voivat olla sellaisia, joista heidät tavoittaa parhaiten, Laajala jatkaa.

Useita seksuaalirikosepäilyjä

Oulun poliisi tutkii lukuisia seksuaalirikosepäilyjä kesän ja syksyn 2018 ajalta. Ensimmäiset tapaukset tulivat julkisuuteen joulukuun alussa, ja perjantaina poliisi tiedotti uusista epäilyistä. Aiempien viiden seksuaalirikoskokonaisuuden tutkinnan poliisi on arvioinut kestävän kevääseen asti.

Perjantaina julki tulleissa uusissa tapauksissa epäiltyjä on neljä. Heistä on poliisin mukaan otettu kiinni kolme. Neljännen tilanteesta poliisi ei vielä perjantaina kertonut. Lauantaina poliisi kertoi Ylelle, että neljännen epäillyn henkilöllisyys on tiedossa, mutta hänen kiinniottaminen ei ole juuri nyt ajankohtainen.

Näissä tapauksissa epäillyt rikokset ovat raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Uhrit ovat uusissa tapauksissa poliisin mukaan alle 15-vuotiaita tyttöjä. Aiemmissa tapauksissa uhreja on viisi, ja heidän iäkseen on kerrottu 12–15 vuotta.

Perjantaina poliisi kertoi, että yksi uhreista on kuollut syksyllä. Hänen kuolinsyytään ei ole kerrottu julkisuuteen. Poliisi kertoi ainoastaan, että kuolemaan ei epäillä liittyvän rikosta ja ettei kerro asiasta enempää, koska kyse on kuolinsyyn selvittämisestä.

Yhteensä epäiltyjä on nyt kuusitoista, kaikki ovat ulkomaalaistaustaisia. Ylen tietojen mukaan aiempien tapauksien epäillyissä on mukana henkilöitä ainakin Irakista, Afganistanista, Eritreasta ja Syyriasta.

Lue myös:

16 epäiltyä, yksi vapaalla jalalla, uhrien määrä lähestyy kymmentä – ainakin tämä Oulun seksuaalirikosepäilyistä tiedetään

Pääministeri Sipilä Oulun uusista seksuaalirikosepäilyistä: Tämänkaltaista ei voi ymmärtää

Oulussa on ilmennyt uusia alaikäisiin kohdistuneita seksuaalirikosepäilyjä – Kaupunkilaiset järkyttyivät: "Ovatko lapsemme turvassa?

"Herättää jo kysymyksiä siitä, mistä nyt on kysymys" – Kertaamme, mitä tiedämme Oulun seksuaalirikosepäilyistä

Sisäministeri Mykkänen olisi valmis viemään kansalaisuuden törkeään seksuaalirikokseen syyllistyneeltä – myös Maahanmuuttovirastossa uskotaan, että kovemmat rangaistukset voisivat auttaa

Yle selvitti: Tällaisia ovat Oulun seksuaalirikoksista epäillyt

Perheväkivaltaa paennut 18-vuotias saudinainen saapui tänään Kanadaan Toronton lentokentälle.

Turvapaikan saanutta Rahaf Mohammed al-Qununia oli vastassa Kanadan ulkoministeri Chrystia Freeland sekä suuri joukko toimittajia.

– Uusi hyvin rohkea kanadalainen, Freeland sanoi seisoessaan al-Qununin vierellä.

Thaimaasta Torontoon lentänyt huomion keskipiste ei vastannut lehdistön kysymyksiin.

– Hänellä on pitkä matka takanaan, Freeland perusteli.

Kanadan yleisradioyhtiö CBC:n toimittajan Susan Ormistonin tilanteesta tviittaaman videon näet tästä.

Kanadan pääministeri Justin Trudeau oli aikaisemmin ilmoittanut, että al-Qunun hyväksytään pakolaiseksi Kanadaan. Tämä ilmoitus laittoi pisteen nuoren naisen pakomatkalle, jota on seurattu pitkin viikkoa ympäri maailman.

Al-Qunun saapui Bangkokiin viime sunnuntaina Kuwaitista. Naisen päämäärä oli Australia, mutta matka katkesi Thaimaahan sen jälkeen, kun naisen sukulaiset vaativat hänen palauttamistaan Saudi-Arabiaan.

Al-Qunun kertoi lähteneensä pakomatkalle, koska hän oli hylännyt islaminuskon ja saudiarabialaisen elämäntavan. Nainen sanoi olevansa varma, että mikäli hänet palautetaan Saudi-Arabiaan hänen perheensä surmaa hänet.

Alun perin Thaimaa oli käännyttämässä al-Qununin takaisin kotimaahansa. Tapauksen noustua julkisuuteen Thaimaa kuitenkin luopui palautushankkeesta ja nainen pääsi jatkamaan matkaansa Kanadaan.

Lue lisää:

Perheväkivaltaa Thaimaahan paennut saudinainen saa turvapaikan Kanadasta

Thaimaassa perheväkivaltaa pakeneva saudinainen välttää palautuksen

18-vuotias saudinainen pakeni perhettään Bangkokin lentokentälle, mutta Thaimaa uhkaa karkottaa hänet takaisin kotiin – "Olen sataprosenttisen varma, että he tappavat minut"

Fersent Yavuz esittelee käsiään. Käsivarret ovat täynnä arpia ja mustelmia. Taistelut jäljet ovat peräisin keittiöstä, tarkemmin sanoen puuhiiligrillistä, joka lämpiää miehen sanojen mukaan välillä neljäsataa-asteiseksi.

Turkkilaisen miehen ravintolassa lounas on lopuillaan, silti väkeä saapuu koko ajan tasaisena virtana.

Yavuz pistää essun vähäksi aikaa syrjään ja istahtaa pöytään salin puolelle. Ruokailijat tulevat taputtamaan miestä vähän väliä olkapäälle kiittääkseen ruoasta.

– Nurmijärveläinen kaverini nauroi käydessään Lappeenrannassa, ettei kellekään moikkailla niin paljon kuin minulle täällä keskustassa, yrittäjä Fersent Yavuz naurahtaa.

Mies on tullut tutuksi lappeenrantalaisille pitkäaikaisena ravintolayrittäjänä, jolla on ollut useita ravintoloita kaupungissa.

Yavuz tuli töihin Suomeen veljensä kebab-ravintolaan

Yavuz syntyi Etelä-Turkissa kurdialueella. Suomalaiset tulivat miehelle tutuksi 1990-luvulla, kun hän toimi nuorena poikana tarjoilijana Alanyassa. Hän työskenteli ravintolassa, jossa valtaosa asiakkaista oli suomalaisia.

– Suomalaiset olivat mukavia, ja sen takia halusin tulla tänne, Yavuz ynnää syitä Suomeen tuloon.

Suomeen muutto tuli mahdolliseksi vuonna 2001. Yavuzin isoveli oli muuttanut rakkauden perässä jo aiemmin Lappeenrantaan ja perustanut ravintolan. Hän tarvitsi lisää työvoimaa pizzeriaansa ja kutsui pikkuveljensä töihin.

– Siitä lähtien olen koko ajan tehnyt töitä, sanoo Fersent Yavuz.

Ravintola täynnä asiakkaita

Yavuzilla on Lappeenrannassa tällä hetkellä neljä ravintolaa, joista kolme on kebabia tarjoavaa ravintolaa ja yksi hienompi ravintola, Lalo.

– Halusin aina, että lapset saisivat käydä koulunsa Euroopassa, ja minä voisin työskennellä ja perustaa jopa ravintolan, Yavuz kertoo.

Turkkilaisen unelma oli perustaa tavallisten kebab-ravintoloiden lisäksi hieman parempi ravintola. Mies yritti alkuun perustaa paremmaksi ravintolaksi espanjalaistyylisen La Olivan ja sitten Iskender Barin. Näiden kahden ravintolan loputtua kannattamattomina, mies perusti menestykseksi osoittautuneen Lalon.

Ravintolan suosiota kuvastaa se, että arki-iltaisin se on täynnä ruokailijoita ja viikonloppuisin täytyy varata pöytä. Tarjolla on melko perinteistä ravintolaruokaa, pihvejä ja hampurilaisia. Asiakaspaikkoja on noin sata.

Lounasaikaan ravintola Lalon avokeittiössä ahertaa kuusi ihmistä. Ruokapaikan pöytien välissä vilisee tarjoilijoita, muun muassa Yavuzin vaimo ja tytär. Yksi miehen pojista pyörittää isän yhtä kebab-ravintolaa.

Kebabkeisari rikkoi riivatun kiinteistön kirouksen

Tummaa pintaa ja rouheaa kiveä. Tyylikkäässä, muttei liian hienossa ravintolassa pöydät on aseteltu väljästi. Ravintolan tilat on remontoitu moneen otteeseen. Kiinteistön voisi suorastaan uskoa olevan riivattu, koska niin moni ravintola on kokeillut siipiään samassa kiinteistössä huonolla menestyksellä.

Yavuzkin on yrittänyt tilassa kolmea eri ravintolaa.

– Minulla on ollut tässä tilassa ravintolat La Oliva, Iskender Bar ja nyt sitten Lalo. Minulta on mennyt todella paljon voimia ja rahaa tähän tilaan, huokaisee mies.

Ennen Laloa tiloissa toimi Yavuzin ravintola Iskender Bar. Se nimi ei toiminut. Moni ihminen mielsi, että nimestä päätellen paikassa tarjoillaan kebabia. Näin ei kuitenkaan ollut. Konsepti oli sama kuin nykyisellä Lalolla.

Ravintolan henkilökunta tajusi, että nimi pitäisi vaihtaa.

Uutta nimeä pohdittiin ystävien ja tuttavien kanssa kuukausikaupalla. Viimein hiiligrillin ääressä Yavuz keksi, että ravintolan nimi pitäisi olla Lalo.

– Lalo on suomalaisille helppo sana. Lisäksi tässä on vähän historiaakin. Lalo oli minun lempinimeni lapsena, koska en osannut kunnolla kaikkia äänteitä. Turkissa meidän kylässä lasta, joka ei osaa oikein puhua, kutsutaan laloksi, Fersent Yavuz kertoo nimen taustaa.

Hän soitti ravintolansa mainonnasta vastaavalle ihmiselle, että nyt uusi nimi on löytynyt.

– Kerroin, että uusi nimi on Lalo. Mainosmies huudahti mikset keksinyt tätä nimeä aiemmin! Lalo on hyvä nimi.

Menestyksen varjopuoli

Lalo ei ollut menestys vain mainosmiehen mielestä, vaan ihmiset löysivät paikan ja tulivat uudestaan.

Menestyksellä on kuitenkin varjopuolensa. Yavuzilla on viisi lasta. Vanhin lapsista on 19-vuotias ja nuorin 5-vuotias. Mies silmin nähden herkistyy ja silmäkulma vetistyy, kun hän kertoo, ettei näe pieniä lapsiaan tarpeeksi.

– Herätyskello soi kahdeksalta. Vien lapset päiväkotiin ja ennen yhdeksää olen ravintolassa. Illalla kun palaan puolenyön aikaan, niin lapset ovat jo nukkumassa. He menevät nukkumaan ennen yhdeksää.

Yavuzin turkkilainen vaimo, perheen äiti, työskentelee myös ravintolassa. Asiakkaat tulevat kehumaan vuolain sanoin yrittäjälle vaimon salaattipöytään tekemiä antimia. Tuntuu, että vakioasiakkaat tietävät kenen kädestä mikäkin ravintolan tarjottava on peräisin.

Iltapäivällä lounaan jälkeen perheen äiti lähtee hakemaan lapsia päiväkodista ja menee heidän kanssaan kotiin.

Kaiken ajan vievästä yrittäjyydestä huolimatta, yrittäjä intoutuu välillä puhumaan silmät innosta palaen intohimostaan. Työstä. Vastapuolella on levon ja vapaa-ajan puute.

– En ole ollut lomalla pitkään aikaan. Teen joka päivä töitä maanantaista sunnuntaihin.

Ravintola Lalo oli joulun aikaan kaksi päivää kiinni. Yrittäjä yritti ottaa loman levon kannalta.

– Mutta sitten yllättäen ystäväperhe tuli jouluaattona kylään. Se päiväkin kului keittiössä isolle porukalle kokaten, naurahtaa Yavuz.

Välillä on kulunut neljä vuotta, ettei ole ollut yhtään vapaapäivää. Toisaalta ravintoloitsija tunnustaa, ettei myöskään osaa lomailla.

– Mie rakastan töitä, huudahtaa mietä ja sietä puhuva Yavuz.

Yrittäjä tietää, että ravintoloiden suosio menee ja tulee. Omien sanojensa mukaan hän ei osaa säästää rahaa pahan päivän varalle. Jos rahaa tulee, hän investoi ne heti eteenpäin.

– Keittiölaitteet vaihdan kolmen, neljän vuoden välein uusiin, ettei niitä tarvitse alkaa korjata.

Kokkeja ei löydy – piti etsiä Belgiasta asti

Ravintoloitsija kertoo lepäävänsä ja syövänsä hyvin, että jaksaa tehdä töitä. Viime aikojen kiire töissä näkyy siinä, että uni on vähäistä ja levotonta.

Miksi mies ei sitten lepää, jos ravintolalla menee hyvin?

– Ei löydy hyviä työntekijöitä. Meillä on jatkuva pula hyvästä työvoimasta, kokeista ja tarjoilijoista. Ei ole kyse pelkästään meistä vaan koko Suomea vaivaa kokkipula.

Mies alkaa kertoa, kuinka hyvistä kokkivihjeistä maksetaan jopa löytöpalkkioita.

Viimeisempien palkattujen kokkien listalla on Belgiasta löytynyt serkku, joka häärii nyt belgialaisen keittiön sijaan Lappeenrannan keskustassa.

Miehen unelmointi jatkuu, vaikka miehen ravintolat onkin nyt ihmisten suosiossa. Työmäärää yrittäjä ei aio vähentää.

– Jos löydän hyvää henkilökuntaa, niin perustan uuden ravintolan, mies nauraa.

Presidentti Niinistö saapuu valtiovierailulle Kiinaan

Tasavallan presidentti on ensimmäisiä eurooppalaisia valtiojohtajia, joka tapaa Kiinan presidentin Xi Jinpingin sen jälkeen, kun luoteiskiinalaiseen Xinjiangiin perustetut suljetut koulutusleirit nousivat syksyllä julkisuuteen. Kiinan harjoittama uiguurivähemmistön sorto on herättänyt kansainvälistä kritiikkiä muun muassa YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja Yhdysvalloissa. Niinistön odotetaan ottavan asian esille tavalla tai toisella ainakin kahdenvälisissä keskusteluissa. Presidentinkanslian mukaan esillä ovat maiden suhteet sekä kansainväliset aiheet.

May: Brexitin peruminen tai viivyttäminen todennäköisempää kuin ero ilman sopimusta

Britannian pääministeri Theresa May arvioi, että parlamentti todennäköisesti ennemmin lykkää tai pysäyttää Britannian EU-eron kuin ajaa maan eroon ilman sopimusta. May pitää maanantaina puheen tehdastyöläisille EU-eron vahvalla tukialueella Keski-Englannissa, ja puheen nähnyt BBC kertoi ennakkoon puheen sisällöstä. Britannian parlamentti jatkaa maanantaina keskustelua brexitistä.

Poimittuihin klementiineihin lisätään jopa 6 käsittelyainetta – uskaltaako talven suosikkihedelmää syödä?

Vuodenvaihteessa sosiaalisessa mediassa levinnyt kuva klementiinipussista herätti huolen tuontihedelmien turvallisuudesta. Pakkauksessa kerrotaan, että klementiineihin on lisätty sadonkorjuun jälkeen kuutta käsittelyainetta. Ulkomaalaisia elintarvikkeita valvova Tulli vakuuttaa, ettei klementiinejä tarvitse karttaa, mutta niiden rinnalla kannattaa syödä myös muita hedelmiä.

Kiinan selluvarastot alkavat olla täynnä ja hintakin on laskenut – metsäjätit porskuttavat, mutta Kiinassa piilee myös riskejä

Kiinan ja maailman talouskasvu hidastuu. Samalla Kiina velkaantuu kotikutoisesti. Suomelle tärkeän vientiartikkelin, sellun hinta on laskenut vuoden aikana noin neljänneksen ja viime syksynä nähtiin notkahdus sellun viennissä. Metsäteollisuus uskoo sellubuumin jatkuvan siitä huolimatta, että kansainvälinen kilpailu kiristyy ja kaksi talousjättiä, Kiina ja Yhdysvallat, ovat kauppasodassa keskenään. Viennin kasvua vauhdittaa muun muassa Kiinan maailmaa valloittava verkkokauppa.

Lunta lisää suureen osaan maata

Lunta sataa maanantaina suuressa osassa maata. Ylen meteorologin Seija Paasosen mukaan eniten lunta kertynee maan kaakkoisosassa, jossa sitä voi tulla paikoin 10 senttimetriä. Lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Pohjois-Ruotsin Kiirunassa minibussin ja kuorma-auton kolarissa varhain lauantaina kuolleet kuusi ihmistä olivat sveitsiläisiä turisteja, kertoo sveitsiläinen uutissivusto 20 Minuten.

Sivuston mukaan kaikki uhrit olivat 20–30 -vuotiaita miehiä, jotka olivat tulleet Ruotsiin katsomaan revontulia. He olivat kotoisin Bernin läheltä.

Minibussissa oli yhteensä seitsemän ihmistä. Yksi mies jäi henkiin. Hänet kuljetettiin helikopterilla sairaalaan. Kuorma-auton kuljettaja ei loukkaantunut turmassa.

Sveitsin ulkoministeriö on vahvistanut, että kuolleet olivat sveitsiläisiä.

Brooklynin oikeustalolla New Yorkissa on reilun kahden kuukauden ajan käyty vuosisadan suurinta huumeoikeudenkäyntiä. Syytetyn penkillä istuu 61-vuotias meksikolainen huumepomo Joaquín "El Chapo" Guzmán Loera.

Syyttäjän mukaan Guzmán johti kymmenien vuosien ajan Sinaloan huumekartellia. Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset ovat pitäneet Sinaloan kartellia maailman suurimpana huumeiden salakuljettajana. Guzmánin johdolla kartellin arvioidaan vieneen satoja tonneja kokaiinia ja muita huumeita Kolumbiasta Meksikon kautta Yhdysvaltoihin. Guzmánin itsensä uskotaan tienanneen kartellin johdossa 14 miljardia dollaria.

Oikeudenkäynnin arvioidaan jatkuvan helmikuuhun asti, mutta jo nyt todistajien lausunnot ovat paljastaneet paljon meksikolaisten huumekartellien toiminnasta ja Guzmánin elämästä yhden pahamaineisimman kartellin johtajana.

Salakuljetus keskittyi Meksikoon 80-luvulla

Köyhissä oloissa Sinaloan osavaltiossa Luoteis-Meksikossa varttunut Guzmán aloitti työskentelyn järjestäytyneen rikollisuuden parissa 70-luvulla. Samoihin aikoihin Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon julisti sodan huumeita vastaan ja perusti liittovaltion huumepoliisin DEA:n.

Ammattimaisen rikollisuransa alussa Guzmán toimi meksikolaisen Guadalajaran kartellin alaisuudessa. Tuolloin Guadalajaran kartelli oli maan johtava rikollisjärjestö.

80-luvulle tultaessa Guzmánin vastuulla oli kolumbialaisten huumeiden salakuljettaminen Meksikon kautta Yhdysvaltoihin. Vielä 80-luvun alussa meksikolaiset kartellit toimivat niitä suurempien kolumbialaiskartellien alihankkijoina, tyytyen huonompiin osuuksiin voitoista. Valtaosa kolumbialaisten valmistamista huumeista kuljetettiin Meksikon ohi meri- tai ilmateitse Yhdysvaltoihin. Elettiin Pablo Escobarin ja Miami Vicen aikaa.

Asiat kuitenkin muuttuivat vuosikymmenen puolivälissä, kun Yhdysvallat tiukensi valvontaansa Floridan etelärannikolla. Uudessa tilanteessa kolumbialaiset siirsivät logistiikkaketjunsa mereltä maalle, mikä vankisti merkittävästi meksikolaisten kartellien asemia.

Liiketoiminnan lisääntyessä Guadalajaran kartellin johdossa alkoi käydä kato. Peitetöissä olleen amerikkalaisen huumeagentin raaka murha vuonna 1985 johti useisiin pidätyksiin, ja kevääseen 1989 mennessä kaikki kolme kartellin johtajaa oli telkien takana.

Tässä tilanteessa Guzmán alkoi luoda huumeimperiumiaan. Vuonna 1990 hän aloitti yhteistyön kolumbialaisen Norte del Valle -kartellin ja sen johtajan Juan Carlos Ramírez Abadían kanssa. Nyt syyttäjän todistajaksi ryhtynyt Ramírez kertoi oikeudelle olleensa merkittävin huumeiden toimittaja Guzmánille.

Ramírezin mukaan Guzmán otti tavallista suuremman palkkion salakuljetuspalvelustaan, mutta hinta oli perusteltu. Kun muilla salakuljettajilla kesti kuukauden verran kuljettaa huumeita Yhdysvaltoihin, Guzmán siirsi huumeet viikossa rajan yli tai ali. Guzmán sai lempinimen El Rapido, nopea.

Oikeudessa Ramiréz kehuskeli toimittaneensa niin paljon kokaiinia Yhdysvaltoihin 90-luvun alkupuolella, että hän yksin määritteli aineen katuhinnan.

Elektroniikan salakuljetuksesta huumekartellin johtoryhmään

Vielä 80-luvun loppupuolella Guzmánin salakuljetusryhmä on pieni. Siihen kuului noin 25 henkilöä. Yksi heistä oli Miguel Ángel Martínez.

Pitkään Yhdysvalloissa asunut ja siellä lentoluvan hankkinut Martínez aloitti uransa salakuljettamalla elektroniikkaa Meksikoon. Tässä työssä hän oppi tuntemaan rajaseudun luvattomat kiitotiet. Guzmán kiinnostui Martínezin taidoista ja pian miehet aloittivat pitkän ja tuottoisan yhteistyön.

Aluksi lentäjänä toiminut Martínez päätyi nopeasti osaksi Sinaloan kartellin sisäpiiriä. Hänen ja Guzmánin välit olivat läheiset. Guzmánista tuli Martínezin pojan kummisetä.

Nyt Martínez todistaa oikeudessa Guzmánia vastaan. Marraskuussa Martínez kertoi oikeudelle, kuinka Guzmánin organisaatio kasvoi alkuvuosina ja kuinka huumerahojen virta täytti huumepomon elämän yliampuvalla luksuksella.

Yksityiskoneita, luksustaloja ja timanteilla koristeltuja pistooleja

90-luvulla Sinaloan kartellin hallussa olivat lähes kaikki rajanylityspaikat Yhdysvaltoihin. Käynnissä oli Martínezin sanojen mukaan "kokaiinibuumi", joka takasi kartellille ja Guzmánille ehtymättömän rahavirran.

Syyttäjän todistajana kuultu Sinaloan kartellin entinen sisäpiiriläinen Jesús Zambada García kuvaili oikeudelle, kuinka 9 miljoonan dollarin sijoitus 15 tonnin kokaiinilastiin saattoi tuottaa salakuljetuskulujen jälkeen 39 miljoonaa dollaria Los Angelesissa. Jos saman lastin kuljetti Chicagoon, tuotto nousi 48 miljoonaan dollariin. New Yorkissa 9 miljoonan dollarin lasti muuttui 78 miljoonan dollarin arvoiseksi.

Huumeita salakuljetettiin muun muassa jalapeno-purkeissa ja säiliöautoihin rakennetuissa piiloissa. Kokaiinia vietiin myös ilmastoituja, aurinkoenergialla valaistuja tunneleita pitkin Yhdysvaltoihin. Samoja tunneleita pitkin toiseen suuntaan virtasi kymmeniä miljoonia dollareita käteistä.

Käteistä rahaa siirreltiin paikasta toiseen yksityiskoneilla, joita Guzmánilla oli Martínezin mukaan neljä. Dollarit vaihtuivat pesoiksi pankeissa, jotka eivät kyselleet ylimääräisiä kysymyksiä.

Huumerahoilla Guzmán hankki luksustaloja ympäri Meksikon rannikkoa ja farmeja ympäri maaseutua. Yhden talonsa yhteyteen Guzmán rakennutti oma eläintarhan, jossa asusti muun muassa tiikereitä ja leijonia.

Aseisiin mieltyneen huumepomon tiloilta löytyi niin sinkoja, kranaatinheittimiä kuin timanteilla koristeluja pistoolejakin. Vaimoja ja tyttöystäviä Guzmánilla oli Martínezin mukaan lukuisia.

Guzmán piti myös matkailusta. Todistajanaitiossa Martínez kertoi, kuinka hän ja huumeparoni lentelivät ympäri maailmaa väärennetyt passit taskuissaan. Kaksikko teki uhkapelireissuja niin Las Vegasiin kuin Kiinan hallitsemalle Macaolle. Yksin Guzmán puolestaan lensi Sveitsiin saamaan elinikää pidentäviä hoitoja.

Väkivallalla huipulle ja sieltä vankilaan

Luksuselämän kääntöpuolena oli äärimmäinen väkivalta. Jo uransa alkuaikona Guzmánin tiedettiin turvautuvan väkivaltaan ja murhiin saavuttaakseen tavoitteensa.

Jesús Zambadan mukaan Guzmán tapatti ihmisiä mitä pienimmistä syistä. Esimerkkinä hän kertoi, kuinka Guzmán määräsi kilpailevan Zetas-kartellin jäsenen murhan, koska tämä ei suostunut kättelemään häntä, kun kartellit kävivät neuvotteluja aselevosta.

Miguel Martínezin kertoman mukaan Guzmánin mieltymys väkivaltaan alkoi haitata liiketoimintaa 80- ja 90-luvun taitteessa, kun Sinaloan kartelli ajautui veriseen sotaan salakuljetusreiteistä kilpailevan Tijuanan kartellin kanssa.

Ruumisluvun kasvaessa meksikolaisviranomaisten kiinnostus kartellien toimintaa kohtaan lisääntyi. Viimeinen niitti tuli toukokuussa 1993, kun Guzmánille tarkoitetut luodit surmasivat suositun kardinaalin Juan Jesús Posada Ocampon Guadalajaran lentokentällä.

Taatakseen sulavan liiketoiminnan Guzmán oli maksanut miljoonia dollareita lahjuksina meksikolaisille viranomaisille. Kardinaalin murhan jälkeen näillä rahoilla ei kuitenkaan enää ollut merkitystä. Guzmán pidätettiin seuraavassa kuussa Guatemalassa lähellä Meksikon rajaa.

Pidätyksen jälkeen Guzmánin nuorempi veli Arturo otti Sinaloan kartellin johtamisen kontolleen. Hänet murhattiin vankilassa vuonna 2005.

Vanha ystävyys katkesi pidätykseen

Guzmánin ollessa kalterien takana Martínez jatkoi työskentelyä kartellille, joka oli nyt kasvanut yli 200 henkilön rikollisorganisaatioksi. Hän piti huolen, että huumeita virtasi Yhdysvaltoihin ja että Guzmánin perhe sai osuutensa huumerahoista.

Martínezin oma rikollisura päättyi Meksikon poliisin pidätykseen vuonna 1998. Samalla katkesivat hyvät välit Guzmániin.

Martínezin mukaan Guzmán on yrittänyt tapattaa hänet useaan otteeseen. Hän kertoi oikeudessa selviytyneensä kolmesta vankilassa tapahtuneesta puukotuksesta.

Eräänä yönä Martínez kertoi kuulleensa mariachi-yhtyeen soittavan Guzmánin lempikappaletta vankilan ulkopuolella useiden tuntien ajan. Aamulla aseistautunut mies ilmestyi hänen sellinsä oven taakse. Vartijan kanssa kamppaillut salamurhaaja onnistui heittämään käsikranaatin Martínezin selliin. Martínez suojautui vessanpöntön taakse ja selvisi murhayrityksestä.

Kaikesta tästä huolimatta Martínez sanoi kamppailleensa Yhdysvaltoihin luovuttamista vastaan. Näin kuitenkin kävi vuonna 2001. Vastineeksi täydellisestä yhteistyöstä Martínezin tuomio rajattiin Yhdysvalloissa 18 vuodeksi vankeutta. Myöhemmin tuomio lyheni kuuteen vuoteen ja Martínez vapautui todistajansuojeluun vuonna 2007.

Guzmánin oikeudenkäynnin turvatoimet ovat olleet huomattavat, mutta Martínezin todistaessa niitä kiristettiin entisestään. Esimerkiksi oikeussalipiirtäjiä kiellettiin piirtämästä Martínezin kasvoja.

Tästä huolimatta ennen Martínezin kuulemista Guzmánin vaimo Emma Coronel Aispuro onnistui salakuljettamaan puhelimen oikeustaloon. Nuhtelun jälkeen Coronelin käskettiin luopua puhelimestaan ja kulkea uudestaan metallinpaljastimen läpi.

Uskollinen vaimo vai huumekartellin pelinappula?

Luvattoman puhelimenkäytön lisäksi Guzmánin 29-vuotias vaimo on herättänyt median mielenkiinnon. Uutisissa on pohdittu Coronelin roolia oikeudenkäynnissä: Onko lähes jokaisena istuntopäivänä Brooklynin oikeustalolle saapunut nainen miestään tukeva vaimo vai kartellin käyttämä pelinappula, jonka tehtävä on pehmittää maailman suurimmaksi huumepomoksi väitetyn miehensä julkisuuskuvaa.

Ennen aviomiehensä viimeisintä pidätystä Coronel vältteli julkisuutta. Oikeudenkäynnin käynnistyttyä hän kuitenkin antoi haastattelun espanjankieliselle Telemundo-kanavalle. Haastattelussa hän kuvaili miestään nöyräksi ihmiseksi, joka saattaa hieman pitää saamastaan huomiosta.

Ennen joulua Coronel toi oikeussaliin mukanaan pariskunnan kaksostytöt. Guzmán katseli kyyneleet silmissään tyttäriään samalla, kun kolumbialaiset poliisit kertoivat oikeudelle löytämistään aseista ja kokaiinilasteista.

Guzmánin ja Coronelin tarina on yksi Meksikon suosituimmista huumeromansseista. Vankilasta karanneen Guzmánin kerrotaan tavanneen Coronelin tämän isän järjestämissä juhlissa. Sittemmin vankilaan päätynyt isä, Ines Coronel Barreras, kuului niin ikään Sinaloan kartellin johtoon.

Pariskunta meni naimisiin vuonna 2007, kun Coronel täytti 18 vuotta. Hieman myöhemmin Guzmán varmisti, että Coronel voitti paikalliset kauneuskilpailut.

Mutta palataan vielä hieman taaksepäin.

Uhka Yhdysvaltoihin luovuttamisesta johtaa vankilapakoon

Ensimmäinen pidätys ja sitä seurannut 20 vuoden vankilatuomio eivät estäneet Guzmánia hoitamasta liiketoimiaan. Vankilassa istuessaan hän solmi sopimuksia ja taisteli reviireistä entiseen malliin.

Vankilastaan Guzmán oli lahjomalla muokannut hotellin, jossa vanginvartijat muistuttivat enemmän palvelijoita kuin kurinpitäjiä.

Huumepomon tulevaisuus alkoi kuitenkin näyttämään epävarmalta vuosituhannen vaihteessa. Samalla kun yhdysvaltalaisviranomaiset valmistelivat Miguel Martínez luovutusta Meksikosta Yhdysvaltoihin, he nostivat Guzmánia vastaan syytteet huumeiden salakuljetuksesta ja rahanpesusta. Tarkoituksena oli saada myös Sinaloan kartellin päällikkö istumaan kakkuaan Yhdysvaltoihin.

Guzmán ei pitänyt ajatuksesta päätyä vastaamaan teoistaan Yhdysvaltoihin. Tammikuussa 2001 hän karkasi huipputurvallisesta vankilasta pyykkikoriin piiloutuneena.

Seuraavat 13 vuotta Guzmán pakoili viranomaisia ja laajensi huumekauppaansa.

Vuonna 2003 Guzmán tapasi kolumbialaisen huumepomon Jorge Cifuentes Villan, joka Ecuadorista käsin alkoi järjestellä huumekauppoja vasemmistolaisen sissiliike FARC:in ja Guzmánin välillä. Oikeudessa Cifuentes kertoi lahjoneensa Ecuadorin armeijan sotilaita siirtämään kokaiinin armeijan kuorma-autoilla Kolumbian rajalta kartellin varastoon.

Ecuadorista kokaiini kuljetettiin ilma- ja meriteitse Meksikoon. Cifuentesin mukaan Guzmán neuvotteli Meksikon valtiollinen öljy-yhtiön Pemexin johtajien kanssa öljytankkereiden käyttämisestä kokaiinia kuljettamiseen Ecuadorista Meksikoon. Tästä suunnitelmasta ei kuitenkaan lopulta tullut mitään.

Ovatko nauhoitetut puhelut viimeinen niitti Guzmánin arkkuun?

Karussa ollessaan Guzmán solmi myös chicagolaisten huumekauppiasveljesten kanssa sopimuksen, joka tuotti hänelle 800 miljoonaa dollaria. Samalla hänen puheensa päätyivät salaisille nauhoituksille, joita toinen veljeksistä teki pyristellessään eroon rikollisesta elämästään.

Nyt nauhoitukset ovat osa syyttäjän todistusaineistoa. Oikeudessa kuultiin kuin ystävällinen Guzmán neuvotteli 20 kilon heroiinierän kaupasta Pedro Floresin kanssa marraskuussa 2008.

Eikä Flores suinkaan ollut ainoa, joka nauhoitti Guzmánin puheluita. Sinaloan kartellin it-henkilönä toiminut Christian Rodríguez on paljastunut viranomaisten kultakaivokseksi.

Tällä viikolla syyttäjä paljasti ensimmäistä kertaa, että sen hallussa on satoja nauhoitettuja puheluita ja tekstiviestejä korkeassa asemassa olevien kartellin jäsenten välillä, mukaan lukien Guzmánin. Puheluissa huumepomot keskustelevat huolettomasti huumebisneksestä, lahjuksista ja väkivaltaisuuksista.

Guzmánin palveluksessa Rodríguezin tehtävä oli rakentaa kartellille järjestelmä salattua viestintää varten. Hän oli jo aikaisemmin rakentanut vastaavan järjestelmän Cifuentesin perheelle. Kommunikaatiojärjestelmän lisäksi Guzmán halusi asentaa lähipiirinsä puhelimiin Flexispy-vakoiluohjelman.

Rodríguezia vastaan ei ole nostettu syytteitä, vaikka hän on työskennellyt huumekartellille. Martínezin tavoin myöskään Rodríguezin kasvoja ei saanut piirtää oikeudenkäynnin aikana.

Rodríguezin mukaan Guzmánin vainoharhaisuus paheni niin kovaksi vuonna 2009, että hän halusi asentaa vakoiluohjelman jokaiseen internet-kahvilaan Culiacánin kaupungissa saadakseen selville, mitä ihmiset hänestä puhuvat.

Samana vuonna talouslehti Forbes nosti Guzmánin maailman rikkaimpien ihmisten listalleen. Hänen varallisuutensa arvioitiin nousseen miljardiin dollariin.

Rodríguez alkoi tehdä yhteistyötä liittovaltion poliisin FBI:n kanssa vuonna 2011. Hieman myöhemmin Guzmán vaikuttaa lopettaneensa viestintäjärjestelmän käytön. Viranomaiset ehtivät kuitenkin saada haltuunsa yli 800 puhelua.

Lain koura alkoi lähestyä Guzmánia. Vielä vuonna 2012 Guzmán onnistui karkaamaan poliisilta Cabo San Lucasissa. Huumepomolla oli yhä ystäviä korkeissa asemissa. Cabo San Lucasin ratsiaan osallistunut, nykyään entinen, FBI-agentti José Moreno kertoi oikeudessa, että meksikolaiset poliisit saapuivat kaksi tuntia myöhässä ratsiaan ja unohtivat vartioida takaovea.

Lopulta Guzmán jäi uudelleen kiinni helmikuussa 2014 Meksikossa. Yhdysvallat vaati hänen luovuttamistaan, mutta Meksikon silloinen presidentti Enrique Peña Nieto torjui pyynnön, koska "pako ei toistuisi". Puolitoista vuotta myöhemmin Guzmán karkasi jälleen.

Viimeisellä pakomatkallaan Guzmán ehti olla vain puolisen vuotta. Meksikon armeija ja poliisi suorittivat laajamittaiset ratsiat Guzmánin tiloille tammikuussa 2016. Operaation päätteeksi Guzmán pidätettiin, kenties viimeisen kerran. Tällä kertaa myös luovuttaminen Yhdysvaltoihin toteutui.

Rosvot ja poliisit saman pöydän ääressä

Guzmánin puolustus nyt käynnissä olevassa oikeudenkäynnissä on yrittänyt rinnastaa päämiehensä kartellin keskijohtoon. Guzmánin asianajajien mukaan syyttäjän yhden tärkeimmän todistajan, Jesús Zambadan, vanhempi veli Ismael “El Mayo” Zambada García on Sinaloan kartellin todellinen johtaja. Ismael Zambada on tällä hetkellä vapaana Meksikossa ja yksi Yhdysvaltain etsityimmistä rikollisista.

Zambadan pakoillessa lain kouraa, hänen poikansa Vicente Zambada Niebla on tehnyt yhteistyötä viranomaisten kanssa. Kun Guzmánin oikeudenkäynti viime viikolla käynnistyi uudelleen joulutauon jälkeen, nuorempi Zambada oli ensimmäisten kuultavien joukossa.

Kun Zambadalta kysyttiin, mitä hänen isänsä tekee elääkseen. Hän vastasi: Isäni on Sinaloan kartellin johtaja.

Sinaloan kartellin perijäksi kaavailtu Vincent Zambada kertoi oikeudessa työskennelleensä nuoresta pitäen kartellin palveluksessa. Uransa aikana hän keräsi kattavan näkemyksen kartellin toiminnasta. Hän kuvaili isänsä ja Guzmánin olevan yhtiökumppaneita huumeiden salakuljetuksessa.

Zambada kertoi uupuneensa huumekartellielämään 32-vuotiaana ja pyytäneensä isältään lupaa vetäytyä sivuun. Tässä vaiheessa Zambadan mukaan Guzmán tarjoutui ottamaan yhteyttä kontakteihinsa Yhdysvaltain huumepoliisissa ja kysymään, jos he tapaisivat nuoren miehen.

Yhdysvaltalaisviranomaiset ovat myöntäneet tavanneensa nuoremman Zambadan salaa Meksikossa. Tätä tapaamista seurasi Zambadan pidätys ja luovuttaminen Yhdysvaltoihin maaliskuussa 2009.

Vincente Zambadan todistus osoittaa, että huumepomot ja heitä jahtaavat viranomaiset kohtaavat toisiaan myös pidätystilanteiden ulkopuolella. Tämän kaltaisista tapaamista oikeudelle on kertonut myös Norte del Valle -kartellin entinen johtaja Juan Carlos Ramírez.

Uusi organisaatio on jo syrjäyttänyt Sinaloan kartellin

Tähän mennessä kahdeksan Guzmánin kanssa työskennellyttä henkilöä on todistanut tätä vastaan. Osa todistuksista on ollut mukaansatempaavia, toisinaan pitkäveteiset kertomukset huumekartellien arjesta ovat saaneet valamiehistön nuokkumaan.

Guzmánin puolustus on kyseenalaistanut todistajien uskottavuuden korostamalla heidän rikollista taustaansa. Esimerkiksi Norte del Valle -kartellin entinen johtaja Juan Carlos Ramírez, kertoi oikeudessa määränneensä yli 150 murhaan.

Guzmánin asianajaja Jeffrey Lichtman kutsui syyttäjän todistajia "turmeltuneiksi" ihmisiksi, jotka tekevät kenen tahansa olon epämiellyttäväksi. Lichtman katsoo, että lieventääkseen omia tuomioitaan entiset kartellin jäsenet todistavat niin kuin viranomaiset haluavat heidän todistavan.

Puolustus on myös nostanut esille todistajien oman huumeidenkäytön. Esimerkiksi Miguel Martínez joutui oikeudenistunnossa myöntämään, että rankimmillaan hän käytti 4 grammaa kokaiinia päivittäin. Martínezin huumeidenkäyttö oli niin runsasta, että se vahingoitti hänen nenäänsä.

Lisäksi Guzmánin puolustus on nostanut esille sen, että huumeiden virta Yhdysvaltoihin ei ole tyrehtynyt Guzmánin pidätyksen jälkeen. Kolumbialaista kokaiinia viedään maailmalle vanhaan malliin, jopa aikaisempaa enemmän. Samalla väkivaltaisuudet ovat nousussa Meksikossa.

Sinaloan kartellin haastajaksi on noussut Cártel de Jalisco Nueva Generación, eli Jaliscon uuden sukupolven kartelli, joka käyttää itsestään lyhennettä CJNG. Jaliscon osavaltiosta lähtöisin olevan kartellin katsotaan nousseen viime vuonna Meksikon voimakkaimmaksi huumekartelliksi. Sen johtaja Nemesio Oseguera Cervantes on Meksikon etsityin rikollinen.

Mikäli Guzmán tuomitaan, hänelle on luvassa elinkautinen vankeusrangaistus. Esille on jo nostettu ajatus, että Guzmán saattaa tulevaisuudessa hakea lievennystä tulevaan tuomioonsa todistamalla Osegueraa vastaan, mikäli tämä joskus pidätetään.

Vuosia jatkuneessa Meksikon huumesodassa on kuollut yli 200 000 ihmistä ja kymmeniä tuhansia on kadonnut. Meksikon viranomaisten mukaan valtaosa uhreista on kartellien jäseniä, mutta joukossa on myös tuhansia poliiseja, sotilaita ja tavallisia ihmisiä.

Artikkelia korjattu 13.1.2019 kello 11:55. Meksikon presidenttinä on 1. joulukuuta lähtien toiminut Andrés Manuel López Obrador.

Lue myös:

Huumekuningas "El Chapo" valittaa vankilaolosuhteista

Meksikon "Al Capone" pakeni vankilasta pyykkikorissa – perusti jo nuorena oman huumekartellin

Lumikirkon seinät kohoavat nopeasti Lappeenrannassa, kun yli kymmenen miestä polkee lunta pitkän seinämuotin sisään. Kaksi traktoria tuo koko ajan muottiin lisää lunta.

Lumikirkko valmistuu aivan Lappeenrannan keskustan vieressä olevaan vanhan historialliseen Linnoitukseen. Tällä samalla paikalla on vuosisatoja sitten ollut kirkko, mutta korkealla paikalla se oli altis salamaniskuille. Siihen sen taru päättyikin, kun salama sytytti kirkon vuonna 1790. Uutta kirkkoa ei paikalle enää tuolloin rakennettu.

Nyt rakentuva lumikirkko on ikään kuin kunnianosoitus vanhalle kirkolle.

Työ alkaa

Kirkon rakentaminen alkaa lumen tiivistämisellä. Sitä varten on tehty vanerista pitkä muotti, johon lasketaan traktorin kauhasta lunta. Tämän jälkeen talkoolaiset polkevat muotissa olevan lumen jaloillaan tiiviiksi. Tällöin lumikiteiden sakarat ikään kuin tarttuvat toisiinsa kiinni, jolloin lumesta tulee hyvin kestävää.

– Kun lumi on poljettu tiiviiksi ja muotti on täynnä, nosturi nostaa muottia noin 50 senttimetriä ylospäin, kertoo kirkkoherra Juha Eklund.

Tiivistynyt lumi jää paikoilleen tasareunaiseksi seinäksi.

– Sen jälkeen alkaa tyhjän muotin täyttäminen ja lumen polkeminen aloitetaan uudelleen.

Lumikirkon seinien korkeudeksi tulee noin 2,8 metriä. Seinien päälle laitetaan kattotuolit ja niiden päälle peltikate. Lumikatto ei tulisi kauaa kestämään ja voisi olla vaarallinen.

– Jossain vaiheessa talvea sataa yleensä vettä. Se on pahin uhka lumikirkon rakenteille ja sen vuoksi katto tehdään pellistä, kertoo Eklund.

Rakentuu nopeasti

Talkoolaisilla on lumikirkon rakentamisesta tälle samalle paikalle jo kahdeksan vuoden kokemus. Sinä on aikana on hioiutunut tapa siitä, miten kirkko kannattaa tehdä. Esimerkiksi kahdella sivulla seinä on noin 60 senttimetriä paksu, kahdella muulla sivulla noin 10 senttimetriä ohuempi.

– Näin tammikuussa auringosta ei ole haittaa, mutta maaliskuussa se lämmittää ja sulattaa kirkon seiniä enemmän noilta kahdelta sivulta, siksi ne tehdään paksummiksi, sanoo kirkkoherra Eklund.

Puhdas pakkaslumi on seinien rakentamiseen parasta. Se on tasalaatuista, eikä siinä ole paakkuja. Lumi on peräisin muutaman kilometrin päästä Lappeenrannan Vanhalla kentällä olevalta luistelukentältä.

Talkooporukkana on reilut kymmenen miestä, joista osa on ollut rakentamassa lumikirkkoa joka kerta. Lumikirkon seinät saatiin tehtyä riittävän korkeiksi noin neljässä tunnissa.

Sen jälkeen aikaa kuluu vielä kirkon sisustamiseen. Sisälle rakentuu lumesta muun muassa iso alttari.

Kirkon ikkunat on tehty jäästä. Ne on valmistettu tarkasti erityisellä jääntekokoneella, jolloin jään sisään ei jää ilmakuplia eikä epäpuhtauksia.

Ikkunalla on korkeutta metri ja leveyttä puoli metriä. Muotissa jäästä tulee 25 senttimetriä paksu.

– Se on sahattu poikittain. Sahaaminen vie paksuudesta sentin eli yhden ikkunan paksuudeksi tulee 12 senttiä, kertoo jäätaiteilija Kimmo Frosti.

Joko joku vihitään lumikirkossa?

Lumikirkon eli Pyhän Laurin kirkon avajaisia vietetään sunnuntaina 13. tammikuuta kello 18. Kirkossa tullaan pitämään hartauksia kolmesti viikossa.

– Lumihiutalehartaudet kestävät noin 20 minuuttia keskiviikkoisin, torstaisin ja sunnuntaisin. On lumikirkossa joskus vietetty ehtoollistakin, sanoo kirkkoherra Juha Eklund.

Naimisiin Lappeenrannan lumikirkossa ei toistaiseksi ole menty, vaikka seurakunta on sitäkin vaihtoehtoa tarjonnut. Mikäli tänä talvena naimisiin tässä kirkossa haluaa mennä, niin kannattaa kuitenkin pitää kiirettä. Viimeistään maaliskuussa aurinko sulattaa kirkon käyttökelvottomaksi.

Kiinan talouskasvu on hidastumassa, ennusteiden mukaan kasvu taittuu tänä vuonna noin kuuden prosentin tietämille. Myös maailmantalouden ja kansainvälisen kaupan kasvuennusteet ovat heikentyneet.

Maanantaina julkaistujen tuoreiden talouslukujen mukaan Kiinan ulkomaankaupan ylijäämä pieneni viime vuonna 16 prosentilla. Kiinan vienti joulukuussa putosi yllättäen 4,4 prosenttia edellisvuoden joulukuuhun nähden, mikä on suurin kuukausikohtainen pudotus kahteen vuoteen.

Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen, ja mitä Kiinassa tapahtuu, heijastuu suomalaisiin metsäyhtiöihin, jotka ovat tehneet jätti-investointeja sellubuumin imussa.

Kuinka iso huoli suomalaisille metsäfirmoille on, että sellun kysyntä Kiinassa on heikentynyt viime syksynä ja hintakin on vuoden aikana laskenut roimasti, noin neljänneksen?

Jäsenyrityksiä edustavan Metsäteollisuuden pääekonomisti Maarit Lindström ei ole huolissaan.

– Sellun vienti on ollut edelleen varsin vahvaa ja tilauskantakin on varsin hyvä, Lindström sanoo.

Metsäteollisuus näkee, että hintakehitys on nyt tasaantumassa. Sellun hintaa ovat aiemmin nostaneet Kiinassa kierrätyskuidulle asetetut rajoitteet ja tämä on hyödyttänyt suomalaisyrityksiä. Samoin Brasilian kuljetusalan lakot ja Portugalin metsäpalot ovat nostaneet sellun hintaa.

Lindström ei pidä merkittävänä syys-lokakuussa tapahtunutta sellun viennin notkahdusta, sillä kyse voi olla vielä kuukausitason vaihteluista.

Sellun kysynnän puolesta puhuvat pidemmän aikavälin megatrendit, kuten väestön vaurastuminen ja keskiluokan kasvu. Ne lisäävät metsäteollisuuden tuotteiden kysyntää pehmopapereissa ja hygieniatuotteissa, arvioi etujärjestö.

Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä metsäyhtiöiden sellun ja uusiutuvien pakkausmateriaalien kysyntää ylläpitävät myös ympäristötietoiset verkkokaupan asiakkaat.

Yllättäviä ovat paperituotteiden kasvuennusteet. Aasiassa ja Kiinassa erikoispapereita tarvitaan muun muassa elintarvikepakkauksissa, mistä löytyy paljon mahdollisuuksia myös suomalaisille metsäalan yrityksille.

Kiinan ja Yhdysvaltain kauppapoliittinen sapelinkalistelu ja tuontitullit herättävät kuitenkin huolta metsäteollisuudessa.

– Erityisesti Kiinan ja Yhdysvaltain välinen uhittelu ja kotimarkkinoita suojaavat protektionistiset toimet ovat omiaan vaikuttamaan siihen, että talouskasvu ja kansainvälisen kaupan mahdollisuudet ovat heikentymässä, Lindström arvioi.

Metsäteollisuuden osuus koko Suomen tavaraviennistä on noin viidennes.

Metsäteollisuuden osuus koko Suomen tavaraviennistä on noin viidennes.

Viennin arvosta suurin osa tulee massan eli sellun, paperin, kartongin ja vastaavien jalosteiden myynnistä.

Vuonna 2017 niiden vienti oli euroissa yli yhdeksän miljardia. Koko viennin arvo oli toissa vuonna yli 12 miljardia euroa, missä kasvua kertyi edellisvuodesta 5,3 prosenttia, kertovat Tullin tilastot. Silti vielä ei olla samalla tasolla kuin 2000-luvun alussa.

Yllä tärkeimpien tavararyhmien vientilukuja viime vuoden lokakuuhun saakka.

Presidentit edistävät yritysten välistä yhteistyötä

Presidentti Sauli Niinistö matkustaa Kiinaan valtiovierailulle tänään maanantaina.

Kiinan presidentti Xi Jinping kävi puolestaan Suomessa huhtikuussa toissa vuonna. Tuolloin perustettiin maiden presidenttien aloitteesta korkean tason yhteistyöryhmä kehittämään yritysten kansainvälistä kauppaa ja toimintaympäristöjä.

Tämän tiimoilta metsäteollisuus esitteli marraskuussa Shanghaissa erityisesti biotalouden mahdollisuuksia kiinalaisille.

Suomalaisia metsäfirmoja kiinnostavat puolestaan innovaatiot, joita voitaisiin kehittää yhteistyössä kiinalaisten kanssa. Suomalaisille yrityksille avaa mahdollisuuksia, että ympäristöön liittyvät asiat ovat entistä enemmän esillä Kiinassa.

Ympäristölainsäädännön kiristäminen Kiinassa on johtanut muun muassa siihen, että puusepänteollisuudessa yrityksiä on suljettu. Tämä on vaikuttanut sahatavaran kysynnän heikkenemiseen, mutta Metsäteollisuus pitää sitä väliaikaisena.

Metsäyhtiöiden osakkeet ovat taas nousussa

Analyysiyhtiö Inderesin metsäanalyytikko Antti Viljakainen ei pidä sellun hinnan laskua ja kysynnän heikentymistä vielä todellisena uhkana metsäyhtiöille.

– Kyllähän se metsäyhtiöiden tulostasoon vaikuttaa, mutta ei tässä vielä merkkejä ole siitä, että metsäyhtiöt ajautuisivat vaikeuksiin, arvioi Viljakainen.

Kyse on enemmän siitä, että ylikuumentunut sellumarkkina tasoittuu.

– Nykyiselläkin sellun hinnalla metsäyhtiöt tekevät hyvää tulosta, Viljakainen sanoo.

Markkinatilanne oli viime vuoden alkupuolella niin vahva, että kasvaneita varastoja sulatellaan nyt.

– Aineksia pitkäaikaiselle sellun hinnan syöksykierteelle ei ole, koska sellun kysyntäajurit ovat edelleen terveet, ja merkittävää uutta kapasiteettia eli uusia tehtaita ei tule ennen vuotta 2021, Viljakainen sanoo.

Metsäekonomisti Emmi Haltia Pellervon Taloustutkimuksesta katsoo niin ikään, että nykyisellä sellun kysyntätasolla Kiinassa suomalaisille metsäyhtiöille ei muodostu uhkaa, ja ne eivät ole vaikeuksissa, vaikka sellun hinta tulisi jonkin verran alaskin.

Maailmantaloudessa on kuitenkin riskejä, jotka saattaisivat vaikuttaa metsäyhtiöihin.

– Jos Kiinan talouskehitys heikkenisi huomattavasti odotetusta, siitä voisi tulla riski suomalaisille metsäyhtiölle, Haltia sanoo.

Taustalla voimakas nousukausi

Vaikka metsäyhtiöiden pörssikurssit ovat viimeisen vuoden aikana tulleet alas ja loppuvuonna laskukierre kiihtyi, Viljakainen ei näe siinä dramatiikkaa, sillä taustalla on todella pitkä ja voimakas nousukausi.

– Arvostukset eivät vielä metsäyhtiöissä ole epänormaalilla tasolla, Viljakainen sanoo.

Lisäksi pääomamarkkinoilla kaikkien yhtiöiden arvot ovat laskeneet.

Esimerkiksi UPM-Kymmenen osake on halventunut vuodessa lähes kymmenen prosenttia ja kolmessa kuukaudessa noin neljänneksen.

Loppusyksystä tulosvaroituksen antanut kartonkiyhtiö Metsä Boardin B-osake puolestaan halpeni vuodessa 24 prosenttia, mutta alkuvuonna nousukin on ollut tuntuvaa. Viikossa yhden äänen antava B-osake on kallistunut jo noin 11 prosenttia.

Suomalais-ruotsalaisen metsäyhtiön Stora Enson osake puolestaan halpeni vuodessa lähes viidenneksen. Alkuvuodesta senkin osake oli noussut viikossa yli 11 prosenttia.

Kiinan talouskasvun hidastuminen jatkuu

Kiinan talouskasvun hidastuminen jatkuu pitkään, arvioi Kiinan taloutta seuraava Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Riikka Nuutilainen. Taustalla ovat talouden rakenteet.

– Kiinassa työvoiman määrä jo laskee ja investointiaste on ollut pitkään niin korkea, että kaikkein tuottavimmat investoinnit on jo tehty eli uudet investoinnit tuottavat aina vähemmän ja vähemmän talouskasvua.

Huolestuttavaa Kiinan taloudessa on erityisesti velan nopea kasvu, vaikka etuna on se, että velka on pääosin kotimaista, mutta Kiinassa on erittäin velkaantuneita yrityksiä ja paikallishallinnon velka on kasvanut nopeasti.

Myös kotitalouksien velkataakka on paisunut viime vuosina. Yritysten veloista ja rahoituksesta on vaikea saada tietoa, mutta kaikkien suuririskisimpiä lainahanoja Kiina on alkanut Nuutilaisen mukaan suitsia.

Kiinan ulkomaansijoitukset ovat kotimaista velkarahaa, ja jos pankeista ei enää löydy rahoitusta, se heijastuu ulkomaisiin sijoituksiin.

Nopea velkaantuminen saattaa johtaa kriisiin rahoitusmarkkinoilla, jos velkoja ei pystytä hoitamaan. Tästä on historiassa lukuisia esimerkkejä muista maista.

Suomalaisyrityksiä heilauttaa Kiinan-kaupassa enemmän talouden rakenteen muutos kuin muut tekijät.

– Investointivetoisen kasvun väheneminen ja siirtyminen enemmän kuluttajavetoiseen kasvuun tuo vaihtoehtoja yrityksille ja uusia markkinoita kuluttajatuotteissa.

Kasvava verkkokauppa on juuri tällainen ala.

Kiinan talouskehityksen kuva ei ole mustavalkoinen. Nuutilainen huomauttaa, että vaikka Kiinan kokonaistalouden kasvu hidastuu, on olemassa monia talouden alueita, joilla kasvu jatkuu vahvana.

Uusia markkinoita suomalaisyrityksille voi löytyä elintarvikkeiden turvallisuudesta ja taistelusta ilmansaasteita vastaan.

– Uusille puhtaille tuotantomenetelmille ja puhtaille raaka-aineille tulee varmasti kysyntää, Nuutilainen sanoo.

Kiina suojaa omia markkinoitaan

Kiina suojaa omia markkinoitaan lainsäädännöllä, joten ulkomaisten yritysten pääsy Kiinan markkinoille on vaikeampaa kuin kiinalaisyritysten pääsy EU:n markkinoille ja Suomeen. Suoria sijoituksia ja yritysostoja säädellään.

Myös tiukemmat raportointivaatimukset tai yritysten tarkastukset voivat olla este toiminnalle Kiinassa.

Yritysten kannalta tilanne on epäreilu sanoo Nuutilainen. Erityisesti kun muistetaan, kuinka laajasti kiinalaiset ovat olleet yritysostoksilla Euroopassa ja miksei Suomessakin.

– Tämä on yksi tekijä, joka on taustalla kauppasotaneuvotteluissa Kiinan ja Yhdysvaltain välillä, Nuutilainen korostaa.

Kauppasota heijastuu yrityksiin negatiivisesti ainakin lyhyellä aikavälillä.

Kiinan talouskasvu perustuu pitkälti kotimaisella velalla ylläpidettyyn talouskasvuun, ja on mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan Kiina pitää yllä talouskasvua velkavetoisesti.

Valtaosa eduskuntapuolueiden puheenjohtajista on sitä mieltä, että poliisien määrää pitäisi lähivuosina nostaa useilla sadoilla. Puheenjohtajat kertovat kantansa Ylen tekemässä, turvallisuuspolitiikkaa käsittelevässä kyselyssä.

Tällä hetkellä Suomessa on noin 7200 poliisia.

Lapsiin kohdistuneet seksuaalirikosepäilyt ovat nostaneet pintaan kysymyksen, ovatko poliisin resurssit riittävät. Lisäksi Helsingin Sanomat uutisoi vuodenvaihteessa, että eräillä poliisilaitoksilla pienet rikokset jäävät poliisin resurssipulan vähälle huomiolle tai kokonaan tutkimatta.

Yle kysyi eduskuntapuolueiden puheenjohtajilta viime viikonvaihteessa, pitäisikö poliisien määrä ensi vuosikymmenen alkupuolella nostaa noin 7850:een, niin kuin Poliisihallitus on aiemmin esittänyt. Tämän verran poliiseja oli vuosikymmenen alussa.

Kahdeksan eduskuntapuolueen puheenjohtajaa kannattaa asiaa.

Esimerkiksi keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä sanoo kyselyssä, että 7850 poliisiin olisi päästävä vuoteen 2023 mennessä. Sipilän mukaan poliisin tulo kestää hätätapauksissakin monilla paikkakunnilla liian kauan.

SDP:n varapuheenjohtajan Sanna Marinin mielestä tulevan vaalikauden alussa on varmistettava parlamentaarinen ohjelma poliisien määrän johdonmukaiseksi lisäämiseksi. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että apua saa silloin kun sitä tarvitsee, Marin vastaa.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ei ota kysymykseen kantaa. Orpo vastaa, että kokoomus sitoutuu pitämään poliisien määrän vähintään nykyisessä 7200:ssa ja turvaamaan poliisipalveluiden saatavuuden koko maassa. Sisäministeriö arvioi parhaillaan, mikä olisi poliisitoiminnan tavoitteiden kannalta tarpeellinen henkilömäärä.

Poliisitoiminnasta vastaava ministeri on tällä hetkellä Orpon puoluetoveri Kai Mykkänen.

Poliisijärjestö: joka kymmenes hälytystehtävä jää ajamatta

Suomen Poliisijärjestöjen Liiton puheenjohtaja Jonne Rinne haluaa poliittisilta päättäjiltä mielipiteiden lisäksi konkreettisia toimia. Poliisien määrän kasvattaminen 7850:een olisi hänen mielestään hyvä alku.

– Poliisikunta on ollut kuluvan vuosikymmenen puhtaasti alasajossa. Siinä mielessä tämä toki on hyvä viesti, mutta toivon, että mielipiteen ohella tämä johtaisi ihan konkreettisiin toimenpiteisiin, hän sanoo.

Jonne Rinne uskoo, että viimeistään viimeaikaiset uutiset, kuten lapsiin kohdistuneet seksuaalirikosepäilyt, havahduttavat päättäjät näkemään poliisien resurssien lisäämisen tarpeen.

– Poliisihan ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin, mutta kyllä yhteiskunnalla pitää olla kyky puuttua näihin asioihin ja selvittää ne. Poliisilla pitää olla riittävät resurssit, että kansalaisten oikeusturva saadaan turvattua näinkin ikävissä asioissa, Rinne sanoo.

Hänen mukaansa on kestämätöntä, että poliisin resurssit eivät riitä tehtävien hoitamiseen, mikä näkyy niin kentällä kuin tutkintatehtävissä.

– Käytännössä joka kymmenes hälytystehtävä jää ajamatta. Pidän tätä lukua erittäin isona. Kansalaisella on hätä ja hän kääntyy poliisin puoleen. Poliisi joutuu ilmoittamaan, että valitettavasti tähän hätäkutsuun emme pysty vastaamaan, hän sanoo.

Poliisipulaan on tulossa tänä vuonna hieman helpotusta, kun poliisiammattikorkeakoulusta valmistuu 150 poliisia viime vuotta enemmän. Aloituspaikkojen määrää on nostettu siksi, ettei poliisien määrä vähenisi entisestään.

Poliisien määrän lisäämisestä kysyttiin Ylen turvallisuuspolitiikkaa koskevassa kyselyssä, jonka tuloksista Yle uutisoi laajemmin lähiaikoina.

Rowena Aguillar seisoo paljain jaloin Arlyn Bernaldezin vaaleanpunaisen hautakiven päällä ja asettelee perheen pyykkiä narulle.

Hän on levittänyt pyykit useiden hautojen päälle. Kauniisti kirjaillut kaiverrukset kertovat, että moni pyykkien alla nukkuvista on lähtenyt nuorena.

Viisikymppisenä menehtyneen vainajan hautakiven päällä nököttää Aguillarin pyykkisanko. Pesukone, kuivausrumpu ja ämpäri mahtuvat seitsemänkymppisenä poisnukkuneen Felipe Oplen hautapaadelle.

Lapset kylpevät muovivadissa viereisellä hautakivellä. Naapurista kuuluu rytmikäs musiikki. Siellä valmistaudutaan syntymäpäivän viettoon.

Mummon hauta toimii keittiön pöytänä

Tuhannet köyhät filippiiniläiset ovat rakentaneet kodin Manilan suurimmalle hautausmaalle, kymmenien hehtaarien laajuiselle alueelle.

Löydämme Aguillarin kotiin loikkimalla laatikkomaisilta betonihaudoilta toiselle, välillä pompimme metrin ylös tai alaspäin kohti narulla roikkuvaa värikästä pyykkiä.

Manilan pohjoinen hautausmaa on kuin kokonainen kaupunki katuineen, tienviittoineen ja kioskeineen.

Katujen reunoja täplittävät iloisen vaalein värein koristellut hautapaadet ja pyhimysten kuvat. Niiden takana siintää pelto, joka on täynnä vainajien muistomerkkejä.

Aguillarin äiti kuoli viime lokakuussa vain vähän yli viisikymmentävuotiaana.

Äiti katselee valokuvassa hihattomassa paidassaan pilvien edessä jälkikasvuaan korkean betonisen hautapaaden päältä. Valokuvan edessä Criseldan Aguillarin kaiverretun nimen päällä on jo vähän rupsahtaneita mandariineja ja mehulaseja äidin muistolle.

Mutta jalkopäässä Rowena Aguillarin pienet lapset juovat omaa maitojuomaansa. Mummon hauta on paitsi muistopaikka myös keittiön pöytä.

Vainaja tuskin pahastuisi. Elihän hänkin koko elämänsä samalla hautausmaalla.

– On kuin hän ei olisi koskaan lähtenyt luotamme. Olemme hänen kanssaan joka päivä, Rowena Aguillar hymyilee.

Isän ja sedän hautakivet ovat nyt osa keittiön seinää jääkaapin edustalla. Lapset kyykistelevät lattialla ja katselevat vanhanaikaisesta matkatelevisiosta lastenohjelmaa. Rakennelman ylle on viritetty katto peltipaloista.

Filippiineillä tuhannet ihmiset elävät hautausmailla.

Ylikansoitetussa maassa vainajien vierellä nukkuminen on monelle jopa parempi vaihtoehto kuin ankeat, väkeä pursuilevat slummit. Manilan suurin hautausmaa ei ole poikkeus.

– Viranomaiset yrittävät häätää meitä ja tuhota kotejamme mutta palaamme aina takaisin. Elantomme on täällä. Ja äitikin on täällä, Rowena Aguillar sanoo.

Hautausmaalla asuminen on kuitenkin niin arkista, että sähköyhtiökin on vetänyt alueelle sähköjohdot ja asentanut myös mittarit paikoilleen. Laskukin saapuu säännöllisesti kerran kuussa.

Niinpä Aguillar voi kiinnittää pesukoneensa töpselin pistorasiaan jopa haudalla. Hän sanoo, että viranomaisetkin antavat heidän tavallisesti olla, jos he vain elävät siististi ja pitävät haudat kunnossa.

Rowena Aguillar syntyi Manilan pohjoisella hautausmaalla sisartensa kanssa. Hän hoitaa neljän oman lapsensa lisäksi siskojensa lapsia.

Tänä aamuna hän antaa heille aamupalaksi keksiä ja maitojuomaa, sitoo kengännauhat ja vie lapset kouluun hautausmaan porttien ulkopuolelle.

Lapset syntyivät hautausmaalla

Kolmannen sukupolven asukkaana hautausmaasta on tullut koti, joka on täynnä elämää.

– Olen asunut täällä yli kolmekymmentä vuotta. Löysin täältä aviomieheni. Minä ja sisareni olemme saaneet täällä lapsemme, hän sanoo.

Lapset hyppivät hautapaadelta toiselle ja istahtavat pelaamaan pahvikolikoilla.

– Lapseni kysyi, miksi täällä on kuolleita. Sanoin, että pidämme heistä huolta ja saamme siitä rahaa, Aguillar kertoo.

Asukkaat hautaavat kuolleita ja siivoavat ja maalaavat hautoja.

– Näin loppuvuonna täällä ei ole paljon tekemistä, joten mieheni etsii töitä ulkopuolelta turvallisuusvartijana tai myyjänä. Sisareni työskentelevät ostoskeskuksessa, Aguillar kertoo.

Aguillar pitää huolta äidin vierellä olevista haudoista. Vainajien omaisia ei haittaa, vaikka hän pyykkäisi hautojen päällä.

– He ovat tyytyväisiä, että pidän haudat kunnossa, Aguillar kertoo.

Kymmenien hehtaarien alueella hautoja reunustavilla kaduilla käy eläväinen kuhina.

Asukkaat istuvat syömässä kotikutoisten ravintoloiden edustalla, ostavat kioskeilta juomaa ja huristavat tricycle-sivuvaunullisissa pyörätakseissa paikasta toiseen.

Mausoleumiin asettautunut nainen lakaisee lattiaa risuluudalla. Pöytätuuletin seisoo hautapaaden päällä. Lähellä pöytätason korkeudella olevalle haudalle on rakennettu kioski, jossa voi katsoa myös televisiota.

Hautausmaalla ei ole pelättävää

Aguillar kertoo, että arki ei häiritse edes naapurihautojen omaisia.

– He ovat tyytyväisiä, että pidämme huolta haudoista ja siivoamme ne, Aguillar kertoo.

Rowena Aguillar ei näe mitään syytä muuttaa minnekään kodistaan, josta voi tulla myös hänen ikuinen leposijansa.

Hän kehuu rauhallista naapurustoa, jossa ei tarvitse pelätä toisin kuin hautausmaan ulkopuolella, jossa riittää rikollisuutta. Sitä paitsi perheen rahat eivät edes riittäisi kattamaan muualla elinkustannuksia.

– Täällä eläminen on ihan normaalia. Ei tarvitse pelätä. Täällä ei ole kummituksia, Aguillar hymyilee.

Yhdysvaltalaiset arkeologit ovat löytäneet Springfieldin kaupungista Illinois'n osavaltiosta raunioita, joiden tarinan kaupunki oli pyrkinyt unohtamaan. Viiden palaneen talon jäänteet todistavat 110 vuoden takaisesta rajusta väkivallasta kaupungin mustaa vähemmistöä vastaan.

Valkoisen väkijoukon tuhoamalle mustien asuinalueelle on vuosien varrella rakennettu leveä tieosuus ja uusia taloja. Niiden alla on historiaa, jota ei ennen rakennustöitä tutkittu.

Rautatien laajennustöihin Springfield kuitenkin halusi liittovaltion rahoitusta. Sellainen edellyttää, että arkeologit tutkivat rakennettavan alueen menneisyyden.

Kynsilakkapullo jäi kertomaan elämästä

Asiakirjojen perusteella tiedettiin, että parkkipaikaksi päätyneellä alueella oli sijainnut mustien taloja. Arkeologiayritys Fever River Research teki ensimmäiset koekaivaukset muutama vuosi sitten.

Kaivauksissa löytyivät viidet hädin tuskin puolen metrin syvyyteen peitellyt talonperustat. Yrityksen sivuilla on kuvitettuja raportteja tutkimuksista.

Tuhkan ja muun palojätteen seassa lojui puisten pöytien säleitä ja keraamisten vessanpönttöjen sirpaleita sekä kuppeja, lautasia ja muita kodin esineitä. Elämästä ennen hyökkäystä kertoivat myös korsetinkappaleet, kynsilakkapullo ja luusta kaiverrettu rukousnauhan risti.

Viime syksynä solmitun sopimuksen mukaan radan linjausta siirretään kuutisenkymmentä metriä, mikä säästää yhden talon rauniot. Muut haudataan uudelleen, kunhan ne on tutkittu kunnolla. Kaivaukset alkavat tänä keväänä.

Illinois'n republikaanisenaattori Rodney Davis esitti viime viikolla lakia, joka tekisi mellakoissa tuhoutuneesta alueesta kansallisen historiallisen monumentin. Yhdysvalloissa on 130 tällaista suojeltua aluetta, joita pidetään erityisen merkittävinä muistoina valtion menneisyydestä.

Seka-avioliitto lietsoi lynkkaukseen

Tapahtumaketjun pani alulle valkoinen Mabel Hallam, joka elokuun 14. päivänä vuonna 1908 väitti mustan miehen tunkeutuneen yöllä hänen kotiinsa ja raiskanneen hänet. Hän osoitti poliisin pidättämien miesten joukosta tiilenkantaja George Richardsonin.

Ei mennyt tuntejakaan, kun poliisiputkan edustalle alkoi kerääntyä väkijoukkoa, joka vaati lynkkaamaan Richarsonin ja toisen pidätetyn mustan miehen. Häntä syytettiin hatarin perustein valkoisen miehen puukottamisesta.

Springfieldin šeriffi arveli rauhoittavansa väkijoukon salakuljettamalla miehet kaupungista, mutta väki hyökkäsi mustien kortteleihin. Vaikka paikalle kutsuttiin liittovaltion sotilaita, riehunta jatkui myös seuraavana päivänä.

Aikalaisten arvioiden mukaan mellakointiin osallistui jopa viisi tuhatta valkoista. He hävittivät järjestelmällisesti koteja ja liikeyrityksiä ja hakkasivat asukkaat, jotka eivät ehtineet pakenemaan Springfieldistä.

Kaksi miestä lynkattiin ja kolmas ammuttiin, kun hän yritti suojella parturinliikettään.

Toinen lynkatuista oli 84-vuotias entinen suutari. Hänet tapettiin, koska hän oli ollut vuosikymmeniä naimisissa valkoisen naisen kanssa. Jotkin nyt tutkituista raunioista saattoivat olla heidän talonsa, tutkijat päättelevät vanhojen karttojen perusteella.

Liikeyritykset erityiskohteena

Valkoisten rotumellakkaan juuri Springfieldissä ei ollut erityisiä syitä. Se oli tavallinen keskikokoinen keskilännen kaupunki, joka eli varsin vauraasti kaivosteollisuudesta.

Mustia asukkaita oli vain viitisen prosenttia. He olivat enimmäkseen sekatyöläisiä. Poliittista valtaa heillä ei ollut. Vain kourallinen oli onnistunut vaurastumaan liiketoiminnalla, mutta heidän asiakaskuntaansa olivat mustat, joten kilpailua valkoisten yrittäjien kanssa ei ollut.

Mellakoijien kohteena olivat kuitenkin ennen muuta nuo harvat liikemiehet. Historioitsija Roberta Senechal on arvioinut, että liikeyritysten tuhoaminen ja kahden yrittäjän tappaminen kertovat riehujien todellisista tarkoitusperistä.

Ilmeisesti nämäkin mustien nousun merkit olivat mellakoijille liikaa, Senechal päättele Illinois Periodicals Online -projektin sivulla julkaistussa artikkelissa.

"Lincoln vapautti teidät – nyt me näytämme minne te kuulutte!" Valkoisen väkijoukon huutamaa mustille Springfieldissä elokuussa 1908

Ei tuomioita murhista

Kaksi viikkoa mellakan jälkeen Mabel Hallam myönsi valehdelleensa. Richardson vapautettiin. Toisin kuin monet mellakkaa paenneista, hän palasi kotikaupunkiinsa.

Tuhoista nostettiin syytteitä noin 80 ihmiselle. Tuomioita langetettiin yksi. Se annettiin yhdelle nokkamiehistä varkaudesta. Rangaistus oli kuukausi vankeutta ja 25 dollarin sakko. Murhista ei tuomittu ketään.

Paikalliset lehdet puolustelivat mellakoijia sanomalla, että perussyy oli mustissa ja "heidän sopeutumattomuudessa vapaaseen yhteiskuntaan". Sittemmin myös mellakoijista pyrittiin maalaamaan kuvaa, joka Senchalin tutkimusten mukaan ei pidä paikkaansa.

He eivät olleet humalaisia pikkurikollisia, kuten lehdet kirjoittivat, eivätkä rasistisen asenteen mukanaan tuoneita etelävaltiolaisia muuttajia tai näiden jälkeläisiä tai muita siirtolaisia, kuten historioitsijat myöhemmin esittivät.

Senechalin tutkimusten mukaan tyypillinen tapaus oli parikymppinen, naimaton ja työtön paikallinen mies. Harvoilla oli minkäänlaista rikostaustaa. Mellakka oli kotoperäinen, Senechal summaa.

Springfieldiin suunnitellaan muistopuutarhaa

Springfieldin mellakka kannusti ihmisoikeuksien puolustajia järjestäytymään. New Yorkissa perustettiin puoli vuotta myöhemmin NAACP, Kansallinen liitto värillisten oikeuksien ajamiseksi. Se otti ohjelmaansa muun muassa lynkkausten tutkimisen.

NAACP:n perustamispäivä ei ollut sattumalta Abraham Lincolnin syntymäpäivä. Springfield oli ollut Lincolnin pitkäaikainen kotikaupunki. Lincoln ajoi voimakkaasti orjuuden lakkauttamista, ja tavoite toteutui hänen presidenttikaudellaan..

Lincolnin kirjastosäätiön sivulta on luettavissa pdf-muodossa 79-sivuinen kirja Something So Horrible: The Springfield Race Riot of 1908. Se ilmestyi mellakan muistonäyttelyn yhteydessä kymmenen vuotta sitten.

Kun mellakasta tuolloin tuli kuluneeksi vuosisata, NAACP tilasi Springfieldiin muistopatsaan. Nyt kaupunkiin suunnitellaan muistopuutarhaa isoine muistomerkkeineen. Hankkeesta voi katsoa videon täältä.

Muistomerkin osana olisi pronssinen lynkkauspuu. Varsinainen puu hävisi jo elokuussa 110 vuotta sitten. Koko puu päätyi vuorokaudessa palasina matkamuistoja metsästäneiden taskuihin.

Lue myös:

Sata vuotta se kesti: Lynkkaamisesta tuli Yhdysvalloissa laitonta

Viime kesänä Marc Gassot oli kovan paikan edessä.

Hän oli syventämässä opintojaan teatterikoulussa Pariisin lähistöllä, ja opettaja pyysi oppilaita muistelemaan lapsuuden onnellista hetkeä.

Gassot yritti muovailla aiheeseen liittyviä lauseita, mutta suusta ei tullut ulos mitään järkevää. Lapsuudesta ei löytynyt yhtään onnellista muistoa.

Gassot meni lukkoon.

“Tunnen yhä syyllisyyttä”

Marc muutti kuusivuotiaana Siilinjärven Kasurilan kylään. Elettiin 1970-luvun jälkipuolta. Gassot oli ummikko, joka ei osannut juurikaan suomea.

Poika oli päätynyt Pohjois-Savoon suomalaisen äitinsä kanssa, joka oli eronnut ranskalaisesta miehestään. Ero oli ollut myrskyisä, ja Marcin huoltajuudesta tapeltiin pariisilaisessa tuomioistuimessa.

Riitaantuneet vanhemmat siirtelivät poikaansa kuin pakettia yhden luota toisen luo. Hänet vei isälle tai äidille kolmas henkilö. Isä oli Gassot’n mukaan armoitettu naistenmies, joka seurusteli Brigitte Bardot’n kanssa samaan aikaan, kun teki eroa suomalaisesta vaimostaan.

– Ajattelin lapsena, että olin tehnyt virheen, koska synnyin. Tuotin niin paljon tuskaa vanhemmilleni, Gassot sanoo.

Isän suku liittoutui Marcin äitiä vastaan. Marcin setä oli sarjakuvapiirtäjä, joka laittoi Suomeen muuttavan pojan matkaan piirtämänsä stripin. Siinä Marcin isä jäi itkemään Pariisiin, kun poika nousi pohjoiseen lähtevään lentokoneeseen.

– Se oli niin pakahduttava, enkä saanut purettua sitä mihinkään, Gassot muistelee.

Siilinjärvellä äidin vanhempien luona Gassot kehitti itselleen päänsisäisen äänen, joka suojeli ja lohdutti häntä.

Tuleva näyttelijä koki, että se oli ainoa “ihminen”, joka ei pettänyt. Siitä seurasi kuolemanpelko.

– Ajattelin, että jos kuolen, menetän ainoan ystäväni, päänsisäisen ääneni, Gassot toteaa.

Suomalaisesta isoäidistään Gassot puhuu lämmöllä. Näyttelijä meinaa purskahtaa itkuun, kun hän hän muistelee tältä saamaansa rakkautta.

– Hän oli ainoa ihminen, joka ymmärsi, että tarvitsen sitä.

Gassot tuntee yhä syyllisyyttä, ja usein aivan väärissä tilanteissa. Se voi näkyä esimerkiksi parisuhteessa tai työyhteisössä. Gassot voi huonosti taiteellisissa tiimeissä, joissa henkilökemiat eivät pelaa, ja hän lähtee herkästi korjaamaan tilannetta heittäytymällä rauhanrakentajaksi.

Gassot’sta, 47, tulee ristiriitatilanteissa se sama pelokas pikkupoika, joka luuli, että hänet oli kidnapattu Suomeen. Suomalais-ranskalainen näyttelijä taantuu kuusivuotiaan tasolle.

Aiemmin hän ei uskaltanut puhua tunteistaan sanaakaan.

“En tiennyt, kuka olen”

Gassot istuu Kansallisteatterin näyttelijälämpiössä ja puhuu lähes tauotta. Häntä on vaikea keskeyttää. Näyttelijän ajatus on kirkas, mutta jutut polveilevat. Puheesta kuulee, että Gassot on tehnyt jo pidemmän aikaa töitä menneisyytensä kanssa.

Hän puhuu itsestään tinkimättömänä taiteentekijänä, jolle mikään suoritus ei ollut aiemmin tarpeeksi hyvä. Gassot on rakastanut itsensä piiskaamista ja rankaisemista. Hän on halunnut olla täydellinen.

Aiemmin hän täytti elämänsä työllä, kunnes eräänä päivänä seinä tuli vastaan. Gassot nosti kädet ylös ja lähti hakemaan apua.

– Aina kun työt loppuivat tuli tunne, etten tiedä kuka olen, Gassot sanoo.

Alalla Gassot tunnetaan tarkkana ja fyysisenä näyttelijänä, joka briljeeraa miimikon taidoillaan aina kun siihen on vain mahdollisuus, mutta näytelmien tekstit tuottavat hänelle tuskaa. Gassot’sta on usein tuntunut, ettei hän opi ikinä repliikkejään ulkoa.

Hänellä on lukihäiriö, jota hän kompensoi fyysisyydellään.

Kansallisteatteriin on valmistunut Gassot’n uusi teos Lion – The Weird And Magical Abracadabra Circus Show. Siinä hän yrittää voittaa puolelleen maailman vaikeimman kohderyhmän eli teinit. Aseina taiteilijalla ovat klovneria, mimiikka ja taikuus. Lavalla roiskuu näkymätön veri, kun Gassot lainaa splatter-elokuvista tuttuja tehosteita mimiikkaansa.

Gassot tekee nyt koko perheen teosta.

Edellisessä sooloteoksessaan hän leikki pornolla ja väkivallalla. Hulvaton Dark Side of the Mime (2014) oli kielletty alle 18-vuotiailta, ja siitä tuli tapaus erityisesti teatterilaisten keskuudessa. Gassot esitti teosta loppuunmyydyille saleille ympäri Suomea.

“Pornomiimin” hän kehitti Jacques Lecoqin kansainvälisessä teatterikoulussa Pariisissa, jonne Gassot lähti opiskelemaan Teatterikorkeakoulun jälkeen vuonna 2004. Pariisilaiskoulussa hän viihdytti tuhmilla jutuilla opiskelijatovereitaan, koska ei itse päässyt lavalle.

– Olin niin paska, Gassot hymyilee.

Viisi vuotta sitten hän päätti lyödä hanskat lopullisesti tiskiin, koska tunsi, ettei kelvannut kenellekään näyttelijänä.

“Olin valehdellut kaiken”

Loputon menneisyytensä kieltäminen ajoi hieman yli nelikymppisen Gassot’n nurkkaan reilut viisi vuotta sitten. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hakeutua terapiaan. Gassot oli elänyt liian kauan valheellisen minänsä kanssa. Voimat alkoivat loppua, ja näyttelijällä oli itsetuhoisia ajatuksia.

– Ajattelin tehdä kaksi sooloteosta ja myöntää sen jälkeen, että olen epäonnistunut, Gassot sanoo.

Näyttävä joutsenlaulu meni pieleen, sillä molemmista teoksista tuli hittejä, ja Gassot palkittiin Vuoden teatterinäyttelijänä. Sen lisäksi hän sai Vuoden teatteriteko -palkinnon.

Gassot kiittää yhä Pauliina Hulkkoa ja Akse Petterssonia, jotka pelastivat hänet takaisin näyttelijän ammattiin. Pettersson ohjasi Teatteri Takomoon The Dark Side of the Mime -esityksen ja Hulkko Raajarikon (2014). Jälkimmäisen piti alun perin kertoa vammaisuudesta, kunnes Hulkko tajusi, että Gassot on itse eräällä tapaa raajarikko. Tällä ei ollut todellista isää, eikä Gassot ollut millään halunnut myöntää sitä. Siitä Hulkko keksi näytelmän idean.

– Tajusin, että olin valehdellut kaiken, Gassot toteaa.

Hän oli yrittänyt epätoivoisesti todistaa olevansa täydellinen poika, jonka isä lopulta hyväksyy, kun poika on tarpeeksi hyvä.

Raajarikosta tuli lopulta Gassot’n sukutarina. Gassot on ranskalainen aatelissuku, joka menetti mittavan omaisuutensa. Suvulla oli useita kerrostaloja eri puolilla Pariisia, mutta Marcin isoisä ja tämän kaksi veljeä panivat kaiken haisemaan toisen maailmansodan aikana.

Marc puhuu suvustaan tšehovilaisena tarinana. Siihen liittyy sukupolvesta toiseen siirtynyt isättömyys ja addiktiot. Päihteet ja työnarkomania.

Isoisällä Renéllä oli lastenhoitaja 21-vuotiaaksi asti. Aatelisperheissä korostettiin sitä, ettei lapsista saanut olla minkäänlaista häiriötä vanhemmilleen. René ei Marcin mukaan oppinut milloinkaan läheisyyttä.

– Isoisäni ei ottanut koskaan lapsiaan syliin, ja isäni suhde häneen jäi etäiseksi.

Marcin isä on ranskalainen tv-kasvo Philippe Gassot, joka työskenteli sotareportterina ja myöhemmin Washingtonin kirjeenvaihtajana ranskalaisille tv-kanaville.

Marc uskoo, että hänen isänsä yritti lunastaa isänrakkauden omalta isältään täyttämällä elämänsä työllä, ja Marc jatkoi samaa tragediaa.

– Olen tehnyt myös itse isänä suuria virheitä, mutta en ole hylännyt vastuuta, kuten aiemmat sukupolvet, Gassot sanoo.

Hänellä on kolme kouluikäistä lasta.

“Olin kuin koira”

Teatterikorkeakoulussa Gassot teki kirjallisen lopputyön, jonka nimi oli Minä, minä, minä eli Mielistelijän päiväkirjat (2002).

Lopputyön lupaavasta nimestä huolimatta Gassot ei uskaltanut paljastaa todellista minäänsä. Hän veti koulun läpi näyttelemällä kovista, vaikka oli sisältä konflikteja pelkäävä hauras mies, jolla oli huono itsetunto.

– Sen jatkuvan pelon kanssa eläminen oli niin tuskallista, että oli helpompaa hypätä aggressioilla sen päälle, Gassot sanoo.

Mukaan tulivat päihteet, ja Gassot sekoitti päänsä kaikella, mitä käsiinsä sai. Hänestä tuntui, että päihteiden avulla oli mahdollista hallita pelkoja, vaikka tunne oli harhaa.

Päihteiden väärinkäytöstä Gassot kertoo päässeensä eroon kolmekymppisenä. Elämänmuutokseen vaikutti myös nykyinen puoliso. Pikku hiljaa Gassot uskalsi alkaa puhua parisuhteessa itsestään ja omista tunteistaan. Sitä ennen hän pelkäsi kuollakseen jonkun huomaavan, että hän on todellisuudessa heikko, avuton lapsi.

Pienenä poikana Siilinjärvellä Gassot teki itsestään luokan pellen, joka hauskuutti muita. Hän sepitti tarinoita ranskalaisesta isästään, jota kukaan ei ollut nähnyt.

– Valehtelin ummet ja lammet, jotta sain porukat kiinnostumaan itsestäni.

Aluksi hän kertoi, ettei hänellä ole lainkaan isää, koska se tuntui Marcista vähemmän tuskalliselta. Myöhemmin hän piti huolen siitä, että puheissa esiintyi aina sankari-isä, vaikka Gassot’lla oli hatara käsitys siitä, mitä tämä teki työkseen.

Isältä tuli postikortteja maailman oudoimmista paikoista, ja joskus isän ääni kuului puhelimesta. Gassot’sta tuntui häpeälliseltä olla yksinhuoltajaäidin poika 1970-luvun Siilinjärvellä.

Muutaman Suomen vuoden jälkeen, Marc alkoi viettää pätkiä kesälomistaan isän luona Rankassa. Tällä oli jo uusi perhe ja Marcilla ranskalaisia sisarpuolia.

Ranskassa Marc alkoi esittää täydellistä, sivistynyttä poikaa, jolla oli maailman parhaat käytös- ja pöytätavat. Niitä arvostettiin Ranskassa. Piti osata puhua oikein ja olla kiinnostunut samoista asioista kuin aikuiset.

Marc halusi lyödä olemuksellaan pahimmat kilpailijansa, sisarpuolet, laudalta.

– Olin kuin koira. Tein niitä temppuja, joita isäntä halusi, Gassot sanoo.

Mestariklovnin neuvo

Viime kesänä Gassot opiskeli Philippe Gaulierin teatterikoulussa Pariisin lähellä. Gaulier on ranskalainen mestariklovni ja pedagogi. Hänen oppilaitaan ovat muun muassa brittikoomikko Sasha Baron Cohen ja näyttelijä Emma Thompson.

Koulussa Gaulier ohjasi Gassot’n oivaltamaan, ettei tästä voi tulla hyvää klovnia, ellei suomalaisnäyttelijä opi rakastamaan itseään.

Gassot unelmoi, että oppisi jonain päivänä tekemään niin.

Seurasimme kiinalaispariskunnan matkaa Pekingistä Rovaniemelle: Arkinen Suomi on kiinalaisen silmissä outo paikka, jossa lapset kulkevat yksin kadulla ja kaupan maitohylly jatkuu metritolkulla

Kiinalaisten matkailijoiden määrä kasvaa hurjaa vauhtia. Matkasimme pekingiläisen pariskunnan kanssa Lappiin selvittämään, mikä Suomessa kiehtoo.

Jenny Matikainen: Kiinassa on normipäivä, kun kerrostalo lipuu pitkin jokea ja mies heittää lapsensa kalliolta, mutta pitääkö niistä kirjoittaa juttuja?

Kiinassa itsekin työskentelevä toimittajakollegani on istuttanut päähäni ajatusleikin: Jos katson kirjeenvaihtajakauttani kymmenen vuoden päästä, mitä tulen katumaan? Mitä en tajunnut kertoa, pohtii Ylen Aasian kirjeenvaihtaja Jenny Matikainen blogissaan.

Hurja teoria: Alkuräjähdys synnytti myös antimateriasta koostuvan antiuniversumin, jossa aika kulkee taaksepäin

Uuden häkellyttävän teorian mukaan lähes 14 miljardia vuotta sitten sattunut alkuräjähdys ei synnyttänyt vain omaa universumiamme, vaan myös eräänlaisen "antiuniversumin". Tämä antiuniversumi olisi peilikuva omastamme: siellä aika kuluu taaksepäin ja se koostuu pääosin antimateriasta. Kosmologi Syksy Räsänen ei liputa puolesta eikä vastaan.

Sairaalan päätös palkata lääkäri ambulanssiin koitui ihmisten pelastukseksi – ensihoitolääkäri: "Tässä taistellaan aikaa vastaan"

Ensihoitolääkäri Toni Pakkanen on aloittanut puoli vuorokautta kestävän työvuoronsa Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa. Kokemukset liikkuvasta ensihoitolääkäristä ovat olleet hyviä.

.

Tasa-arvoinen parisuhde romahti vauvan myötä 50-luvulle – Riidat ajankäytöstä ja kotitöistä sekä yksinäisyys kuormittavat lapsiperheiden parisuhteita

Toimittajakaksikko yllättyi perhe-elämän mukanaan tuomista uusista riidanaiheista ja kirjoitti tuoreille vanhemmillle selviytymisoppaan, joka tarjoaa tietoa, vertaistukea ja neuvoja.

Helsingin kaupungin liikennelaitos, HKL kertoi sunnuntai-iltana, että metron asetinlaitteen käyttöönotto metrolinjan osuudella Ruoholahdesta itään on valmistumassa ja matkustajaliikenne käynnistyy varhain maanantaina normaaliin aikaan.

Metrojärjestelmään tehdään kuitenkin vielä sunnuntain ja maanantain välisen yön aikana joitakin muutoksia. Tämän vuoksi on mahdollista, että aamun ruuhkaliikenteessä liikennettä ajetaan jonkin verran harvennetuin vuorovälein.

– Metron koeajoissa on ilmennyt joitakin tiheimmän ruuhka-ajan liikenteeseen ja järjestelmän käytettävyyteen liittyviä haasteita, joita vielä yön aikana ratkotaan. Mahdollinen vuorovälien harventaminen ruuhkassa olisi varotoimi, jolla varmistettaisiin liikenteen sujuvuus, kertoo HKL:n toimitusjohtaja Ville Lehmuskoski.

Puutteet eivät HKL:n mukaan vaikuta metroliikenteen turvallisuuteen.

Metroliikennettä korvattiin asetinlaitetteen vaihtotöiden vuoksi viikonlopun aikana ylimääräisillä busseilla ja raitioliikenteellä.

Aiheesta aiemmin:

Rakennustyömaalta löytyi toisen maailmansodan aikainen pommi Helsingissä – metroliikenne jouduttiin katkaisemaan kuljetuksen takia

Iisalmelaisessa Juhani Ahon koulussa oppilaat vastaavat hiihtolenkin lomassa kännyköillään tietokipailukysymyksiin, jotka opettaja on laatinut Seppo-oppimispelillä.

– Hiihtäminen on motivoivampaa, kun ajatukset saa pois väkisin tekemisestä, liikunnanopettaja Tommi Lehto perustelee.

Nykyinen opetussuunnitelma kannustaa opettajia tuomaan digitaalisuuden osaksi liikuntatunteja ja hyödyntämään liikuntateknologiaa esimerkiksi oppilaiden kunnon kehityksen seuraamisessa (Edu.fi).

Liikunnanopettaja Lehto on jo pitkään ollut edelläkävijä nykyaikaisen opetuksen järjestämisessä, vaikka asteittain käyttöön otettu opetussuunnitelma jalkautuu virallisesti yhdeksäsluokkalaisille vasta ensi syksynä.

– Onhan se erilaista liikuntaa. Paljon monipuolisempaa, arvioi yhdeksännen luokan oppilas Jennimari Katainen.

Pelillistettyjen hiihtolenkkien lisäksi tunneilla on esimerkiksi videoitu oppilaiden liikuntasuorituksia. Niin oppilaat ovat voineet itse arvioida omaa suoritustaan ja kehittymistään myös jälkikäteen.

Teknologian hyödyntäminen liikuntatunnilla voi myös tarkoittaa vaikkapa sykealueiden mittaamista tai GPS-laitteiden hyödyntämistä luonnossa liikkuessa.

Onko pakko hiihtää?

Nykyinen opetussuunnitelma korostaa lajilähtöisen opetuksen sijaan liikunnan perustaitoja kuten tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaitoja.

Opetuksen tarkka sisältö vaihtelee kunnittain, vaikka kuntakohtaiset opetussuunnitelmat laaditaankin valtakunnallisten ja lain määrittämien raamien pohjalta.

Kunta arvioi suunnitelmaa laatiessaan paikalliset resurssit ja olosuhteet: jos lunta ei talvisin ole laduiksi asti, hiihtämiseen liittyviä perustaitoja harjoitellaan muissa lajeissa.

Joskus lunta on, mutta hiihtointo uupuu. Voidaanko koulussa silloin nykyisen opetussuunnitelman perusteella päättää, että liukumista, pysähtymistä ja tasapainoilua harjoitellaan hiihtämisen sijaan toisissa lajeissa?

Opetusneuvos Matti Pietilän mukaan ei voida.

– Sehän olisi ikään kuin ottaisi rusinat pullasta. Tai jättäisi matematiikassa miinuslaskut ja kielten opetuksessa verbit pois, Pietilä kuvaa.

Opetusneuvos muistuttaa, että hiihtäminen kehittää monia motorisia perustaitoja, joita lapsella on opetussuunniteman mukaan oikeus oppia. Lisäksi Pietilä pitää tärkeänä, että oppilaat tutustuvat myös lumiliikuntaan, kun siihen on mahdollisuus.

Iisalmelaisopettajan arvion mukaan liikuntatuntien talvilajeista erityisesti jääpelit ja luistelu ovat oppilaiden mieleen, mutta ei hiihtokaan ole totaalista pakkopullaa.

– Nykyään ei tarvitse hiihtää räkä poskella tiettyä kilometrimäärää. Jokainen hiihtää oman tasonsa mukaan. Siinä samalla voi jutella kaverin kanssa päivän kuulumiset, Lehto kuvailee.

Lehto myöntää, että hiihdossa välineet aiheuttavat usein keskustelua.

– Suurin ongelma on se, että välineitä on vähän. Jos välineitä on, niin niitä on ikävä kuskailla koululle bussilla, Lehto kertoo.

Iisalmessa kokeillaan joka vuosi jotain uutta

Nykyaikaisessa liikunnanopetuksissa alleviivataan liikunnan iloa ja oppilaiden motivoimista, mikä puolestaan kannustaa kouluja varioimaan liikuntatuntien sisältöjä. Myös tässä iisalmelaisen Juhani Ahon koulun liikunnanopettaja Tommi Lehto on jo tovin näyttänyt esimerkkiä.

– Minulla on ollut tavoite, että joka vuosi kokeillaan jotain uutta piristysruisketta. Niin myös opettajan mieli pysyy virkeänä. Jos uusi laji ei tunnu hyvältä, se unohdetaan, opettaja kertoo.

Lehto on opettanut Iisalmessa jo 16 vuoden ajan. Haastatteluhetkellä meneillään on yhdeksäsluokkalaisten valinnainen liikunnantunti. Tänä keväänä ryhmä kokeilee uutena lajina kuplajalkapalloa, jossa oppilaat pelaavat jalkapalloa ison muovipallon sisällä.

– Luulen, että se on aikamoinen hitti, Lehto ennustaa.

Nykyinen opetussuunnitelma jalkautettiin alakouluihin vuonna 2016. Sen jälkeen se on otettu porrastetusti käyttöön yläkoulussa. Viimeisimpänä uusi opetussuunnitelma jalkautuu yhdeksäsluokkalaisille ensi syksynä. Juhani Ahon koulussa myös yhdeksäsluokkalaisten liikuntatunnit on jo rakennettu uuden suunnitelman mukaisiksi.

Yhdysvaltain Saksan suurlähettiläs on lähettänyt lukuisille saksalaisyrityksille kirjeen, jossa hän varoittaa yhtiöitä osallistumasta Nord Stream 2 -putkihankkeeseen.

Suurlähettiläs Richard Grenellin allekirjoittamassa kirjeessä muistutetaan, että jokainen Venäjän energianvientisektorilla toimiva yritys voi joutua Yhdysvaltain talouspakotteiden kohteeksi.

Yhdysvaltain Berliinin suurlähetystö on vahvistanut kirjeen lähettämisen.

– Sen ei ole tarkoitus olla uhkaus, mutta se on selvä viesti Yhdysvaltain politiikasta, suurlähetystön tiedottaja kommentoi uutistoimistoille.

Itämeren halki kulkevan Nord Stream 2 -maakaasuputken rakennustyöt on jo aloitettu. Venäläisen Gazpromin lisäksi hankkeessa on mukana lukuisia eurooppalaisia energiayhtiöitä. Saksalaiset Uniper ja Wintershall, hollantilais-brittiläinen Shell sekä ranskalainen Engie ovat kaikki investoineet projektiin.

Taustalla Ukrainan asema

Suurlähettiläs Grenellin mukaan Nord Stream 2 -kaasuputken valmistuminen yhdessä Mustanmeren TurkStream-linjan kanssa mahdollistaa sen, ettei Venäjän tarvitse enää siirtää maakaasua Eurooppaan Ukrainan kautta. Näin Ukraina menettäisi tekijän, joka suojaa sitä Venäjän aggressiolta.

– Näiden kahden putken rakentamista tukevat yritykset horjuttavat aktiivisesti Ukrainan ja Euroopan turvallisuutta, Grenell kirjoitti uutistoimisto AFP:n mukaan.

Yhdysvaltain huolen Nord Stream 2:n turvallisuuspoliittisista vaikutuksesta jakavat monet Itä-Euroopan maat. Myös esimerkiksi Euroopan parlamentti vaati joulukuussa hankkeen keskeyttämistä.

Saksa on kuitenkin Ranskan ja Itävallan tukemana kannattanut projektia. Liittokansleri Angela Merkelin mukaan valmistuva kaasuputki on puhtaasti taloudellinen hanke, jolla varmistetaan edullinen energiansaanti.

Yhdysvaltain suurlähettilään lähettämä kirje on kirvoittanut Saksassa arvostelua Washingtonin otteita kohtaan.

Vasemmiston kansanedustaja Fabio De Masi vaati suurlähettilään kutsumista puhutteluun. Hänen mukaansa Grenell toimi kuin olisi Washingtonin keisarin Saksaan lähettämä kuvernööri.

Saksan ulkoministeri Heiko Maas sanoi aikaisemmin torstaina, että Euroopan energiapolitiikka tulee päättää Euroopassa, ei Yhdysvalloissa.

Lue lisää:

Työmaa ei hiljene jouluksikaan: Nord Stream 2 uppoaa Itämeren pohjaan pala kerrallaan vastarinnasta huolimatta

Suomi antoi luvan Nord Stream 2 -kaasuputken rakentamiselle

Ruotsi hyväksyi Nord Stream 2 -putken rakentamisen – enää uupuu lupa Tanskalta

Itä-Helsingissä tieto seksuaalirikosepäilyistä on kantautunut kaikkien korviin. Helsingin poliisi ilmoitti tänään aamulla epäilevänsä kolmea ulkomaalaistaustaista miestä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä raiskauksesta. Rikokset tapahtuivat itähelsinkiläisessä yksityisasunnossa.

Roihuvuoressa Ylen toimittajan tapaamat ihmiset kertovat kaikki järkytyksestä, jonka tieto tapauksesta on synnyttänyt. Osa ihmistä ei halua antaa haastattelua tuntemansa suuttumuksen vuoksi. On parempi, ettemme sano mitään.

– Ensimmäinen ajatus on järkytys. Suomi on aina ollut omasta mielestäni hyvin turvallinen maa ja olen tosi ylpeä siitä suomalaisena. Mutta tällaiset tapaukset muistuttavat siitä, että ei täälläkään olla turvassa ihan kaikelta, pohtii Annika Eronen.

Samanlaisia ajatuksia tapaus herätti myös toistakymmentä vuotta Roihuvuoressa asuneessa Veera Voimassa.

– Lähinnä sellainen olo tuli, että missä vaan voi tapahtua mitä vaan, Voima sanoo.

Perusturvallisuuden tunne ei kuitenkaan ole tapauksen vuoksi järkkynyt, Voima vakuuttaa.

Lisää tukea nuorille

Helsingin kaupungin nuorisoasianjohtaja Mikko Vatka on tehnyt yli 20 vuotta töitä nuorten parissa. Oulun ja Helsingin järkyttävät rikosepäilyt saavat hänet pohtimaan, mitä nuorisotyötä tekevien pitäisi tehdä lisää. Kaikki lähtee perustehtävän hoitamisesta.

– Nuorilla pitää olla paikka, jossa puhua asioista. Heillä pitää olla ihmisiä, joilta kysyä neuvoa ja apua, Vatka sanoo.

Vatkalla ei ole vastausta siihen, miksi nyt seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia on noussut niin paljon esille. Osasyy voi ilmoituskynnyksen madaltuminen. Täysin uudesta ilmiöstä ei ole kyse.

– Nuorisotyössä niitä on tullut esiin aikaisemminkin.

Se mitä nuoret nyt tarvitsevat, on tuki, Vatka toteaa. Se voi olla seksuaalikasvatusta, jossa korostetaan nuorten oikeutta oman kehonsa koskemattomuuteen. Se voi olla toimia sen eteen, että kaikille nuorille löytyy oma yhteisö, johon tukeutua.

– Kaikki nuoret tarvitsevat yhteisön, he tarvitsevat tekemistä, te tarvitsevat työpaikan, Vatka listaa.

Lue lisää

Poliisi valottaa Helsingin seksuaalirikosepäilyjä: Yksi uhri, tekokertoja useita, tapahtuneet talven aikana

16 epäiltyä, yksi vapaalla jalalla, uhrien määrä lähestyy kymmentä – ainakin tämä Oulun seksuaalirikosepäilyistä tiedetään

Dokumenttielokuvaa työstävä tutkimusryhmä on löytänyt uusia todisteita, joiden mukaan ruotsalainen YK:n toinen pääsihteeri Dag Hammarskjöld joutui salamurhan uhriksi vuonna 1961, kertoo Ruotsin yleisradioyhtiö SVT.

Hammarskjöld kuoli syyskuussa 1961, kun häntä kuljettanut Douglas DC-6 -lentokone syöksyi maahan nykyisessä Sambiassa.

Hammarskjöld oli matkalla Ndolaan tapaamaan Moise Tshombea, joka oli itsenäisyyttä tavoitelleen Katangan tasavallan johtaja. Tapaamisen tarkoituksena oli rauhanneuvottelut niin sanotussa Kongon kriisissä.

Ystävän mukaan palkkasoturi tunnusti salamurhan

Vuosikymmenien ajan on epäilty, että kone joko ammuttiin alas tai se joutui Britannian tai Belgian tiedustelupalveluiden sabotaasin kohteeksi. Molemmat maat olivat kytköksissä Katangan kaivosteollisuuteen.

Edesmenneen brittiläis-belgialaisen palkkasoturin Jan van Risseghemin ystävä kertoi dokumenttiryhmälle, että van Risseghem tunnusti hänelle ampuneensa alas Hammarskjöldia kuljettaneen lentokoneen.

Cold Case Hammarskjöld -dokumentin työryhmään kuuluvan Andreas Rocksénin mukaan van Risseghemin ystävä kuvaili yksityiskohtaisesti, kuinka van Risseghem toteutti salamurhan.

SVT:n mukaan jo varhaisessa vaiheessa epäiltiin, että Jan van Risseghem olisi ampunut koneen alas.

Toinen lentäjä tunnisti van Risseghemin

Rocksénin mukaan työryhmä on myös saanut haltuunsa Yhdysvaltain viranomaisten vuonna 2014 julkaiseman salaisen kaukokirjoitin- eli telexviestin, joka on kirjattu syyskuun 15. päivälle vuonna 1961.

SVT:n julkaiseman asiakirjan mukaan toinen lentäjä oli tunnistanut van Risseghemin lentäneen katangalaista konetta samana päivänä, kun Hammarskjöldin kone putosi maahan.

Eläessään Jan van Risseghem kiisti toistuvasti, että hänellä olisi ollut jotain tekemistä Hammarskjöldin koneen putoamisen kanssa. Hän esitti todisteeksi lokikirjoja, joiden mukaan hän ei ollut Katangassa Hammarskjöldin koneen putoamispäivänä.

Rocksénin mukaan van Risseghemin leski kertoi yhdelle dokumenttiryhmän jäsenelle, että hän oli täyttänyt van Risseghemin lokikirjat.

– Tämä saa meidät epäilemään, että hän yritti salata aviomiehensä osallisuuden tapahtumaan, Rocksén sanoi SVT:lle.

Dokumenttiryhmä löysi myös aiemmin tuntemattomia valokuvia Hammarskjöldia kuljettaneen lentokoneen hylystä. Kuvista selviää, että koneen pyrstössä oli suuri reikä, josta ei aiemmin tiedetty julkisuudessa.

– Olemme näyttäneet kuvaa kahdelle asiantuntijalle. He uskovat, että vaurio on aiheutunut joko ohjuksesta tai kranaattitulesta.

Pääsihteerillä oli vihamiehiä

Hammarskjöldin kuolemasta on esitetty runsaasti salaliittoteorioita. SVT:n mukaan monet tahot luultavasti suhtautuvat epäillen dokumenttiryhmän uusiin todisteisiin.

Andreas Rocksén arvioi SVT:lle, että vahvat poliittiset intressit halusivat aikoinaan poistaa pääsihteeri Hammarskjöldin kuvioista, koska hän puolusti YK:n julistusta ja tuki pieniä jäsenvaltioita vastoin suurvaltojen etuja.

Rocksénin mukaan belgialaisilla ja briteillä oli merkittäviä taloudellisia kytköksiä Katangan kaivoksiin. Esimerkiksi hän nosti Britannian parlamentissa kokoontuneen oikeistopoliitikkojen ryhmän, joka kutsui itseään nimellä The Monday Club.

– He olivat katkeria Britannian dekolonisaatiopolitiikan vastustajia. He ilmaisivat selvää vihaa Hammarskjöldiä kohtaan.

SVT on mukana tuottamassa Cold Case Hammarskjöld -dokumenttia. Dokumentti esitetään SVT:llä keväällä.

Korjaus kello 11.52: Alkuperäisessä tekstissä Hammarskjöldin nimestä puuttui j-kirjain.

Lue myös:

Nya uppgifter: Legoknekt erkände att han dödat Dag Hammarskjöld (SVT)