Jos näet suden tai näet aivan tuoreet suden jalanjäljet, niin tiedätkö mitä pitää tehdä? Samat ohjeet koskevat karhun, ilveksen ja ahman näkemistä.

Poliisihallitus on antanut lyhyet ja tiiviit ohjeet askelmerkeistä. Niiden perusteella tietää, koska pitää ilmoittaa hätäkeskukseen, poliisille tai muille viranomaisille.

Soitto hätäkeskukseen numeroon 112, kun

• Susi on aiheuttanut henkilövahingon.

• Susi on piha-alueella eikä poistu sieltä tai jää kiertelemään lähiympäristöön.

• Susi yrittää lähestyä ihmistä, ei väistä ihmistä tai käyttäytyy muutoin ihmistä kohtaan pelottomasti.

• Susi on loukkaantunut tai sairas.

• Susi on ollut osallisena liikenneonnettomuudessa.

• Susi liikkuu päiväsaikaan tiiviisti rakennetussa ympäristössä tai ihmisten asuinalueilla.

• Susi on aiheuttanut omaisuusarvoltaan huomattavan koti- tai tuotantoeläinvahingon

Asiantuntija tarkistaa havainnon

Jos sudesta on vain yöllinen jälkihavainto vaikka piha-alueella, niin silloin riittää soitto muille tahoille. Näitä muita ovat paikalliset petoyhdyshenkilöt. Heidän yhteystietonsa löytyy riista.fi-sivustolta.

Jos taas susi on aiheuttanut yksittäisiä koti- tai tuotantoeläinvahinkoja, niin silloin pitää ottaa ensin yhteys alueen maaseutuelinkeinoviranomaiseen ja sen jälkeen petoyhdyshenkilöön. Poliisille soitetaan vasta, jos muihin ei saa yhteyttä tai vahingot ovat huomattavan suuria.

Tuhansia havaintoja vuosittain

Poliisihallitus päätyi antamaan yleiset ja tiiviit ohjeet kansalaisten tietoisuuden lisäämiseksi. Ihmiset eivät tiedä, mitkä suurpetoasioista kuuluvat poliisille ja mitä muille toimijoille.

– Samalla kun lumi on tullut maahan, niin yleensä havainnot lisääntyvät. Haluttiin siis tasapuolisesti informoida läpi valtakunnan, miten näistä pitää poliisille ilmoittaa, kertoo poliisihallituksen poliisitarkastaja Vesa Pihajoki.

Pihajoen mukaan ohjeitten antamiseen liittyy myös suden kannanhoitosuunnitelman päivittäminen. Tämän avulla saadaan lisää tietoa susista.

Pihajoen mukaan ihmisiltä tulee vuosittain tuhansia susihavaintoja. Osa niistä on pelkkiä jälkihavaintoja ja osa näköhavaintoja. Osa on myös vääriä, lähinnä irrallaan olevien koirien aiheuttamia.

– Siksi tässä on tuo petoyhdyshenkilöverkosto. Asiantuntija sitten tarkistaa millaisesta havainnosta on kyse.

Pihajoki muistuttaa myös, että suden näkeminen tai kohtaaminen luonnossa on edelleen hyvin harvinaista.

– Hyvin harvinaista se on, että suden pääsee näkemään. Mutta tietyissä tilanteissa susi voi olla ihmiselle vaarallinen. Silloin me olemme ohjeistaneet, että niissä tilanteissa pitää poliisille soittaa, Vesa Pihajoki kertoo.

15.1. klo 22.45: Keskustelu on suljettu kommentointiohjeen toistuvan rikkomisen vuoksi.

Lähes 80 ihmisellä on todettu vatsatautia aiheuttava kryptosporidioositartunta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien alueella, uutisoi Keskipohjanmaa-lehti tiistaina.

Lehden mukaan tapaukset alkoivat lisääntyä voimakkaasti Vaasan ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien alueella jo toissa vuonna, ja nyt ilmiö on siirtynyt pohjoisemmaksi.

Vastustuskyvyltään heikentyneille tartunta voi olla jopa hengenvaarallinen. Alkueläintartunta leviää eläimen ulosteesta esimerkiksi saastuneen juomaveden välityksellä. Tartunta leviää herkästi myös ihmiseltä toiselle. Kryptosporidioosia esiintyy esimerkiksi lehmillä.

Keskipohjanmaan mukaan Pohjois-Pohjanmaalla tartunnan saaneiden joukossa on maatilayrittäjiä ja lomittajia, jotka työskentelevät nautaeläinten parissa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi viime vuonna, että kryptosporidioosia on tavattu länsirannikon alueella kymmenkertainen määrä 2010-luvun alkuun verrattuna. THL kertoi selvittävänsä tartuntojen lähdettä. THL:n mukaan tartuntaa voi ehkäistä pitämällä huolta käsi- ja elintarvikehygieniasta.

Itseaiheutettu keskittymishäiriö, eli ADT (attention deficit trait), vaivaa yhä useampaa meistä.

Osaltaan voimme syyttää ympäristöä ja työelämää.

– Työelämä on muuttunut sillä tavalla, että ihmisillä on hirveästi erilaisia vastuita. On laajoja vastuita, mutta samalla henkilöllä on myös paljon silpputyötä, sanoo aivotutkija Minna Huotilainen.

Myös älylaitteet ovat onnistuneet tehtävässään ja ottaneet keskittymiskyvystämme ylivallan.

–Nehän nimenomaan pyrkivät keskeyttämään meitä koko ajan.

Keskeytykset, päällekkäiset projektit ja tauoton työnteko kuormittavat meitä ja se näkyy nopeasti tuloksissa. Sillä vaikka kuormitus kasvaa, työteho ei kasva. Teemme enemmän virheitä ja kuormitumme yhä enemmän.

Tehokkuus on ymmärretty väärin

Huotilaisen mielestä tehokkuus ei tarkoita sitä, että olisimme jatkuvasti tavoitettavissa tai valmiina reagoimaan välittömästi.

Ajatus siitä, että tautoton työnteko ja jatkuva suorittaminen olisivat sama asia kuin tehokkuus, kumpuaa Huotilaisen mukaan tehdastyön ajoilta.

– Kun liukuhihnaa käytettiin, niin jatkuva suorittaminen oli tehokasta. Nykyaikaisen työn tehokkus on ihan toisenlaista. Keskeistä on miettiä, mikä on työn tavoite ja miten pääsemme siihen.

Neljä neuvoa rauhoittumiseen

Vaikka emme pystyisikään vaikuttamaan työelämän tapoihin, voimme onneksi muokata omaa käytöstämme. ADT ei ole mikään lopullinen tuomio, vaan siitä voi päästä eroon.

Täytyy vain muuttaa omia toimintatapoja ja opettaa aivoille uusi tapa olla ja elää.

Valitse näistä Minna Huotilaisen vinkeistä itsellesi parhaiten sopivat.

1. Päätä, koska älylaite saa keskeyttää

Poista puhelimesi asetuksista kaikki hälytysäänet ja valitse itse, milloin luet viestit ja ilmoitukset. Joka kerta, kun tartut puhelimeen vain tavan vuoksi, keskeytät itsesi. Se on tarpeetonta.

Älylaitteiden värikäs näyttö vetää huomiota puoleensa ja aktivoi aivojen palkkiojärjestelmää. Kokeilisitko vaihteulun vuoksi mustavalkoista näyttöä? Tai heittäydy oikein hurjaksi ja katkaise puhelimesta virta ennen nukkumaanmenoa!

2. Muista aivojen perushuolto

Tämä neuvo on kuultu moneen kertaan ja tuskin kenellekään on epäselvää, miten oikeanlainen uni, liikunta ja ravinto vaikuttavat hyvinvointiimme. Siitä huolimatta laiminlyömme näitä keskittymiskykyämme ja muistiamme tukevia toimintoja.

Luo itsellesi rutiineja, jotka liittyvät edellämainittuihin. Aivot muovautuvat läpi elämämme ja riittävillä toistoilla teot muuttuvat tavoiksi. Mene ajoissa nukkumaan ja osta terveellistä ruokaa. Tai hanki vaikka koira! Silloin iltalenkille on pakko lähteä.

3. Tee hitaita hommia

Nykyinen elämänrytmimme suosii nopeutta ja näennäistä tehokkuutta, vaikka oikeasti olisimme tehokkaampia tehtyämme välillä jotain hidasta ja palauttavaa.

Tiskaaminen, pienoismallien rakentelu, puutarhanhoito tai vaikka koiran kanssa lenkkeily (ilman kännykkää) auttavat aivojamme rentoutumaan. Kesken työpäivänkin voi piipahtaa ulkona kävelylenkillä.

– Hidasta hommaa tehdessä mieli rauhoittuu, koska keho rauhoittuu, muistuttaa Huotilainen.

4. Kuuntele, mitä puhut

Sillä on merkitystä, minkälaista kieltä käytät. Jos puhut jatkuvasti kiireestä, saat mielesi uskomaan, että jatkuvasti todella on kiire. Tämän lisäksi tartutat kiireen ja paniikin tuntua myös ympäristöösi.

Ala tietoisesti puhua siitä, miten sinulla on aikaa kaikkeen tarvittavaan. Kerro ääneen itsellesi ja muille, että sinulla on hyvä keskittymiskyky. Sanat "minä olen" vaikuttavat meihin vahvasti, joten valitse taiten miten määrittelet itseäsi.

Katso Puoli seiskan juttu keskittymiskyvystä täältä:

Lue lisää:

Suomi on täynnä ihmisiä, joilla on jatkuva hälytystila aivoissa (Me Naiset)

Jatkuva kiire voi aiheuttaa ADT:n (Uusi Suomi)

Tökkiikö lukeminen? Eikö hyvä kirja imaise mukaan? Kärsit ehkä ADT:stä

Onko sinun vaikea keskittyä? Taito on mahdollista elvyttää – Sopivissa tilanteissa myös ADHD voi olla etu

Lähteenä käytetty Minna Huotilaisen ja Mona Moisalan kirjaa Keskittymiskyvyn elvytysopas (Tuuma).

Muokattu 15.1.2019: Lisätty linkkejä aihetta käsitteleviin artikkeleihin

– Olisiko www.eroakirkosta.fi hyvä idea?

Näin luki Jori Mäntysalon lyhyessä sähköpostissa, jonka hän lähetti Tampereen vapaa-ajattelijoiden johtokunnalle syyskuun alussa vuonna 2003. Neljä päivää myöhemmin iskevä verkkotunnus oli varattu yhdistykselle.

– Odotimme siitä vuoden tai parin projektia, Jori Mäntysalo tunnustaa nyt 15 vuotta myöhemmin.

Aluksi sivuston kautta pystyi tulostamaan erokaavakkeen, jossa oli osoite valmiina. Kirje oli lähettäjälleen ilmainen, sillä vapaa-ajattelijat maksoi postimaksun.

Vuoden loppuun mennessä erokirjeitä tulostettiin ja lähetettiin hiukan vajaat tuhat kappaletta.

– Määrä tuntui suurelta, mutta ajattelin, että vyöry lakkaa. Uskoin, että kyseessä on kertaluontoinen juttu, jolla saadaan muutama tuhat ihmistä eroamaan kirkosta, Mäntysalo sanoo.

Toisin kävi. Mäntysalo ja muut aktiiviset vapaa-ajattelijat tulivat luoneeksi koneen, joka vuosien aikana on nakertanut evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärää kiihtyvällä tahdilla.

Kirkko on matkan varrella yrittänyt parhaansa mukaan kampittaa sivuston kiitoa, mutta palvelun maine on vain kasvanut oikeustaistoissa.

Yli 90 prosenttia eroajista käyttää palvelua

Tampereen vapaa-ajattelijoiden valoisa toimisto sijaitsee Yliopistonkadulla, Tampere-taloa vastapäätä. Kahvinkeitin porisee kotoisasti, kun Jori Mäntysalo ja Kaj Torrkulla istuvat muistelemaan eroakirkosta.fi -palvelun vaiheita.

Torrkulla on toinen palvelun tämänhetkisistä ylläpitäjistä ja myös Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja. Molemmat miehet ovat nelikymppisiä ja omien sanojensa mukaan "ammattinörttejä". Mäntysalo työskentelee järjestelmäasiantuntijana Tampereen yliopistossa ja Torrkulla on IT-alan yrittäjä.

Palvelun etusivulla on laskuri, jonka tiedot päivittyvät joka aamu. Eilen lähtijöitä oli 117. Kaikkiaan tähän tiistaihin mennessä nettisivun kautta on eronnut 678 520 jäsentä joko Suomen evankelis-luterilaisesta tai ortodoksisesta kirkosta.

Määrä on valtava. Onko toimistolla on järjestetty isot juhlat joka kerta kun uusi kymppitonni on tullut täyteen?

– Ei suinkaan, niitä olisi ollut liikaa, sanoo Torrkulla ja nauraa.

– Kun ensimmäinen satatuhatta tuli täyteen, istuttiin jossain baarissa melko myöhään katselemassa, miten eroluvut kehittyvät. Silloin taisi olla ensimmäisen kerran yhtenä päivänä lähes tuhat eroajaa, Mäntysalo sanoo.

Kolme lakimuutosta

Jori Mäntysalo ja Kaj Torrkulla eivät halua ottaa kunniaa palvelun menestyksestä kokonaan itselleen. Iso merkitys on kolmella lakimuutoksella, jotka tulivat voimaan samoihin aikoihin palvelun perustamisen kanssa.

Uusittu uskonnonvapauslaki tuli voimaan syksyllä 2003 ja salli kirkosta eroamisen kirjeellä. Tätä ennen ero piti hoitaa henkilökohtaisesti, paikan päällä maistraattissa tai kirkkoherranvirastossa.

– Mietimme Tampereen vapaa-ajattelijoissa, miten lakimuutosta hyötykäytettäisiin. Ihan ensimmäisenä entinen puheenjohtaja Petri Karisma keksi, että maksetaan postimaksu maistraattiin meneviin kirjeisiin valmiiksi. Minä keksin yhdistää tämän nettisivuun, Mäntysalo sanoo.

Verkkotunnuslaki vapautti www-osoitteet ja mahdollisti mahdollisimman selkeän osoitteen luomisen. Jos osoite olisi ollut esimerkiksi vapaa-ajattelijat.fi/eroakirkosta, suosio olisi todennäköisesti ollut vaisumpi.

Vuonna 2003 tuli voimaan myös laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa. Se nosti sähköpostin asiakirjana paperikirjeen rinnalle.

– Aivan kaikki maistraatit eivät heti hyväksyneet sähköisiä eroja tai hyväksyivät ne vain, jos ne tulivat eroajan omasta sähköpostista. Pitkän purnutuskierroksen jälkeen koko maa saatiin kuitenkin mukaan, Mäntysalo sanoo.

Enää alle 70 prosenttia kuuluu kirkkoon

Viime vuoden lopussa evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä painui ensimmäistä kertaa alle 70 prosenttiin väestöstä. Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreiden ennakkolukujen mukaan jäsenosuus oli vuoden lopussa 69,7 prosenttia. Virallinen, vahvistettu jäsenmäärä saadaan tammikuun lopussa.

Muutos on merkittävä, sillä vielä vuoden 2003 lopussa lähes 85 prosenttia suomalaisista oli evankelisluterilaisen kirkon jäseniä.

– Yleensä kirkosta eroavilla suhde kirkkoon on jo varsin ohut tai sitä ei ole. Sitten on joku ratkaiseva tekijä, mikä laukaisee toiminnan. Puhutaan liipaisinvaikutuksesta, sanoo Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Veli-Matti Salminen.

– Kun eroaminen tehdään helpoksi, se voi omalta osaltaan vaikuttaa. Uskon kuitenkin, että ilmankin helppoa palvelua kirkosta eroaminen olisi kiihtynyt.

Kirkosta on toki erottu "aina" eli siitä saakka, kun uskonnonvapauslaki astui voimaan vuonna 1923. Vuodesta 2003 lähtien kirkosta eroamisen tilastot ovat kuitenkin olleet joka vuosi korkeat.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana eroamisessa on ollut isoja piikkejä, joille yleensä löytyy selkeä syy. Vuonna 2010 Yle järjesti kiivasta keskustelun herättäneen Homo-illan, vuonna 2014 eduskunta äänesti tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tuloksena oli yli 70 000 eronnutta.

Kirkolla on myös oma sähköinen palvelunsa liitykirkkoon.fi, joka avattiin kesällä 2009.

– Suurissa kaupungeissa erotaan eniten kirkosta, mutta siellä myös liitytään eniten. Ennakkotietojen mukaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon liittyjiä oli viime vuonna noin 16 700, Salminen sanoo.

Nuoret aikuiset innokkaimpia lähtijöitä

Vapaa-ajattelijoille on vuosien varrella kertynyt paljon tietoa lähtijöistä. Palvelu tallentaa eronneiden kotipaikan, iän ja sukupuolen. Tiedoista paljastuu muun muassa se, että mediaani-ikä eroamiselle on 30 vuotta.

– Puolet eroajista on alle 30-vuotiaita ja puolet yli. Selkein yksittäinen eroajaryhmä ovat juuri 18-vuotta täyttäneet, Jori Mäntysalo sanoo.

Eroaminen pikku hiljaa laskee sitä mukaa, mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään.

– Vanhemmat ikäluokat eroavat eniten loppuvuodesta, mistä voi päätellä, että veron merkitys kasvaa silloin. Hyvin nuorilla ei ole tuloja, eli ei ole sen takia syytä erota.

Lähtijät voivat halutessaan myös kertoa lähtönsä syistä. Viidennes kertoo. Yleisin syy lähtöön on kirkollisvero.

– Sitä seuraa sitten uskonnottomuus, linjaerimielisyydet kirkon kanssa tai vaikka kiistat jonkun yksittäisen kirkon työntekijän kanssa, Torrkulla luettelee.

– Nykypäivänä vaikuttaa hyvin paljon se, että kirkko ei vihi homoja. Pienempänä syynä on, että kirkko siunaa homopareja. Mennään molempiin suuntiin, mutta kuitenkin tässä järjestyksessä, Mäntysalo sanoo.

Media on edistänyt vapaa-ajattelijoiden asiaa

Tampereen vapaa-ajattelijat on vuosien aikana onnistunut käyttämään mediaa oman asiansa edistämiseen. Konsepti on ollut yksinkertainen: tiedon aktiivinen jakaminen.

Palvelu on lähettänyt lähes 200 tiedotetta, keskimäärin yhden kuukaudessa.

– Kun tiedotimme esimerkiksi siitä, että kirkko avasi oman liitykirkkoon.fi -palvelunsa, saimme eropiikin aikaan silläkin tiedotteella, Mäntysalo sanoo.

– Näkyvyys mediassa on ollut hyvin tärkeä palvelulle. Nykyään tiedotteet menevät huonommin läpi, mutta toisaalta palvelu on niin tunnettu, että se ei juuri mainostusta tarvitse, Torrkulla tunnustaa

Tunnettuutta ovat lisänneet myös taistelut, joita palvelua vastaan on käyty. Esimerkiksi Kirkkohallitus teki palvelusta kyselyn oikeusasiamiehelle. Tuolloin kaikki maistraatit eivät vielä hyväksyneet sähköisiä eroilmoituksia. Lopputuloksena oli se, että kirkosta eroa vaikeuttaneet maistraatit saivat moitteet (oikeusasiamiehen päätös).

Palvelu on ollut lukuisia kertoja myös hallinto-oikeudessa. Oikeutta on käyty mainoksista bussien kyljissä, 18-vuotta täyttävien osoitteiden ostamisesta mainostarkoituksiin ja rahankeräyksestä. Kaksi ensimmäistä kiistaa yhdistys hävisi, viimeisen voitti.

Häviötkään eivät ole kovasti kirvelleet.

– Esimerkiksi bussikiistassa saimme paljon julkisuutta jutun joka käänteessä, paljon enemmän kuin mainosten hyväksymisestä olisimme saaneet, Mäntysalo sanoo.

Tampereen vapaa-ajattelijoiden verkkopalvelun tunnettuudesta kertoo sekin, että ero-sivustoja on tullut muitakin. Aseistakieltäjyliitolla on eroa-armeijasta.fi -sivusto ja maa- ja metsätaloustuottajien liitto MTK on vuonna 2009 varannut itselleen osoitteen eroametsanhoitoyhdistyksesta.fi.

Vapaa-ajattelijoiden maailma ei ole valmis

Miltä näin ison erobuumin aikaansaaminen tuntuu? Kirkko on lähtijöiden mukana menettänyt merkittävät verotulot. Eikö kirkkoa käy vähän sääliksi?

– Toden sanoakseni – ei yhtään, vapaa-ajattelijoiden liiton puheenjohtaja Kaj Torrkulla vastaa.

Tampereen vapaa-ajattelijat aikoo jatkaa palvelun tarjoamista. Päämääränä on helpottaa kirkosta eroamista ja kasvattaa kirkosta eronneiden määrää.

Takana on isompi missio: valtionkirkon aseman tuominen julkiseen keskusteluun ja lopulta kirkon erottaminen valtiosta.

Isosta läpimurrosta ollaan kuitenkin kaukana, eivätkä miehet edes usko, että se toteutuu vielä seuraavien vaalikausien aikana. Sitä ennen yritetään virittää keskustelua lyhyen tähtäimen tavoitteista.

– Alle 18-vuotiaiden tulisi voida erota kirkosta ilman vanhempien suostumusta ja koulussa pitäisi pystyä valitsemaan elämänkatsomustieto siitä huolimatta kuulutko kirkkoon vai et, Mäntysalo sanoo.

– Jopa lukiossa opiskelija voi valita kaiken muun, mutta ei katsomustietoa.

15.1. klo 22.40: Keskustelu on suljettu kommentointiohjeen toistuvan rikkomisen vuoksi.

Lue myös: Historiallinen muutos: Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu enää alle 70 prosenttia kansasta

Meksikolaisen huumeparonin Joaquín "El Chapo" Guzmán Loeran oikeudenkäynti Yhdysvalloissa on loppusuoralla, mutta todistajien kertomukset käyvät kiinnostavammiksi.

Guzmanin läheinen avustaja astui tiistaina todistajanaitioon ja kertoi Meksikon entisen presidentin Enrique Peña Nieton ottaneen Guzmanilta vastaan sadan miljoonan dollarin lahjukset.

Todistajan, kolumbialaisen huumekauppiaan Alex Cifuentesin mukaan 100 miljoonaa dollaria annettiin Peña Nietolle lokakuussa 2012, jolloin hänet oli valittu presidentiksi. Presidentin väitetään sanoneen, ettei Guzmanin tarvitse piileksiä, jos hän vain antaa rahaa.

– Tämä nimenomainen tapaus on asia, jonka Joaquin kertoi minulle, Cifuentes sanoi oikeudessa.

Hän oli jo aiemmin kertonut tapahtuneesta Yhdysvaltain viranomaisille, mutta kertoi paljastuksensa nyt myös julkisesti, puolustusasianajan ristikuulustelussa. Cifuentesin mukaan presidentille annettujen lahjusten tarkoituksena oli varmistaa, että Sinaloan kartelli voi jatkaa työtään kaikessa rauhassa.

Alex Cifuentes kertoi työskennelleensä Joaquin Guzmanin ”oikeana kätenä” eli sihteerinä ja läheisenä avustajana parin vuoden ajan ennen pomonsa pidätystä.

Yllättävä paljastus ei tullut yllätyksenä

Oikeudenkäynnin avauspuheenvuoroissa marraskuussa puolustusasianajaja Jeffrey Lichtman sanoi, että Peña Nieto sekä Meksikon edelliset presidentit ovat ottaneet vastaan Sinaloan huumekartellilta satoja miljoonia dollareita lahjuksia. Tuolloin Peña Nieton edustaja tyrmäsi syytöksen täysin.

–Enrique Peña Nieton hallinto jahtasi, vangitsi ja luovutti rikollisen Joaquin Guzman Loeran. Guzmanin asianajajan syytökset "ovat täysin perättömiä ja herjaavia, tiedottaja kirjoitti Twitter-tilillä.

Tuoreimpiin syytöksiin entinen presidentti ei ole vastannut. Uutiskanava CNN kertoo, ettei hän ole vastannut yhteydenottoihin.

Brooklynin oikeustalolla New Yorkissa on reilun kahden kuukauden ajan käyty vuosisadan suurinta huumeoikeudenkäyntiä. Syyttäjän mukaan 61-vuotias Joaquin Guzmán johti kymmenien vuosien ajan Sinaloan huumekartellia, jota Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset ovat pitäneet maailman suurimpana huumeiden salakuljettajana.

Oikeudenkäynnin arvioidaan jatkuvan helmikuuhun asti.

Lue lisää:

El Chapon oikeudenkäynti kääntyy loppusuoralle – Vuosisadan huumekäräjät ovat valottaneet kartellien maailmaa ennennäkemättömällä tavalla

Nuorille määrätään yhä enemmän moniteholaseja likitaitteisuuden hoitoon. Silmälääkärit ovat törmänneet ilmiöön vastaanotoillaan. Normaalisti moniteholaseja määrätään yli 40-vuotiaille ikänäköä varten.

– Se, että sellaiset lasit määrätään nuorelle, voi joidenkin tutkimusten mukaan estää tai ainakin vähentää likitaitteisuuden lisääntymistä. Se tietysti edellyttää, että henkilö ei ryhdy katsomaan entistä lähempää. Moniteholasit nimittäin mahdollistavat sen, silmätautien erikoislääkäri Timo Tervo sanoo.

Lasten ja nuorten näkö heikkenee jatkuvasti ja syy löytyy älylaitteista sekä ulkoilun vähenemisestä. Yli 50 vuotta optikkona toiminut Raimo Laitinen kertoo, että yhä useammalla lapsella ja nuorella on nykyään silmälasit.

– Likinäköisyys on lisääntynyt huimasti. Australialaistutkimuksen mukaan vuonna 2050 puolet maailman väestöstä on likitaitteisia. Aika hurjalta kuulostaa, Laitinen sanoo.

Silmätautien erikoislääkäri Timo Tervo painottaa, etteivät moniteholasit nuorilla ole uusia asia. Niitä on määrätty jo pitkään ja moninaisiin syihin. Muun muassa karsastusta on pyritty hoitamaan moniteholaseilla jo vuosikymmenet. Likinäköisyyden hoidossa ne on kuitenkin otettu käyttöön vasta hiljattain.

Ruutuaika kuriin ja ulos

12-vuotias Joona Saarelainen käyttää kännykkää ja tablettia noin kaksi tuntia päivässä. Yleensä kännykkä kaivetaan taskusta välitunneilla ja kotona ennen urheilutreenejä.

Saarelainen harrastaa talvisin jääkiekkoa ja kesäisin jalkapalloa. Treenejä on viikossa kolme kertaa ja viikonloput kuluvat peleissä. Näön kanssa hänellä ei ole ollut ongelmia.

– Vanhemmat ovat neuvoneet, ettei kännykkää saa katsoa liian läheltä. Ja muutenkin he seuraavat ruutuajankäyttöä.

Optikko Raimo Laitinen kehuu Joonan näköä erinomaiseksi.

– Hänellä on myöskin lukuetäisyys, ihme kyllä, ihan oikea.

Joona Saarelainen on malliesimerkki silmäystävällisestä elämäntyylistä. Koska likinäkö alkaa yleensä nuorena, 7–15 vuotiaana, tulisi vanhempien kiinnittää lastensa silmiin entistä enemmän huomiota.

– Lapsella tulee olla tarpeeksi valoa huoneessa, jolloin ei tarvitse katsoa niin läheltä. Lapsen ei ole hyvä myöskään antaa tottua katsomaan tai piirtämään liian läheltä, vaan etäisyys katsottavaan kohteeseen tulisi olla vähintään 25–30 senttiä, silmätautien erikoislääkäri Timo Tervo sanoo.

Näiden lisäksi ruutuajan rajoittaminen muutamaan tuntiin päivässä sekä ulkoilun lisääminen ovat Tervon mukaan keinoja ennaltaehkäistä likitaitteisuuden kehittymistä.

Ulkona silmä lepää

Ulkoilun merkitystä näköön on tutkittu etenkin Kiinassa. Helsingin Sanomat kertoi viime kesänä tutkimuksesta, jonka mukaan likinäköisyys eteni lapsilla hitaammin kesällä kuin talvella.

Sanoin veljelleni, että koko kesänä älä katso lähelle ja ole ulkona. Niin se likitaitteisuus hävisi, Raimo Laitinen, optikko

Optikko Raimo Laitisella on omakohtaista kokemusta ulkoilun merkityksestä näköön. Hänen veljellään oli ylioppilaskirjoitusten ja pitkän luku-urakan jälkeen likitaitteisuutta -0,75 silmissään. Se olisi ollut este lentäjänuralle, mutta Laitisella oli tähän niksit.

– Sanoin veljelleni, että koko kesänä älä katso lähelle ja ole ulkona. Niin se likitaitteisuus hävisi, syksyllä hän pääsi ohjaajakurssille Kauhavalle ja valmistui lopulta sotilaslentäjäksi.

Laitisen veljen tapauksessa kyse oli niin sanotusta valelikitaitteisuudesta eli akkommodaatiospasmista (Duodecim). Siinä silmä menee niin sanotusti kramppiin ja aiheuttaa vaihtelevansuuruisen valelikitaittoisuuden. Kun kramppi saadaan laukaistua, näkö voi palautua normaaliksi.

Nykyään arviolta joka neljäs suomalainen on likinäköinen, ja ongelman uskotaan pahenevan tulevaisuudessa. Kiinassa tilanne on tätäkin hurjempi. Kiinalaisnuorista jopa 90 prosenttia ei näe riittävän hyvin kauas.

Yksi syy näön huononemiseen voi olla siinä, että aasialaislapset joutuvat treenaamaan tuntikausia kirjainmerkkejä nenä kiinni paperissa. Keskiverto-shanghailaisteini tekee läksyjä 14 tuntia viikossa.

Aasiassa onkin menty astetta pidemmälle taistelussa likinäköisyyttä vastaan. Siellä on kehitelty lapsille yöksi laitettavia kovia piilolinssejä (Savon Sanomat), joiden tarkoitus on muotoilla silmän sarveiskalvoa ja vähentää likinäköisyyden riskiä.

Kännykän tuijottaminen voi muuttaa silmän muotoa

Likinäköisyys eli likitaittoisuus tarkoittaa silmän taittovikaa, toisin sanoen likinäköinen henkilö ei näe kauas terävästi ilman silmälaseja. Likinäköisen silmän taittovoima on liian suuri suhteessa sen pituuteen. Optikko Raimo Laitinen avaa fysiologiaa.

– Likitaitteinen silmä on pituussuunnassa normaalitaitteista silmää pidempi. Jatkuvan lähelle katsomisen on todettu pidentävän silmää, eli kun nuorena lähelle katsomisen aloittaa, silmän muoto voi muuttua ja likitaitteisuus lisääntyä, Raimo Laitinen kuvailee.

Likitaitteisuus ei pelkästään johda silmälasien käyttöön, vaan likinäköiset kärsivät muita enemmän kaihista, verkkokalvon rappeumasta ja silmänpainetaudista.

Myös liiallinen lukeminen altistaa likinäköisyydelle

Näkökyvyn huononemisesta ei voi syyttää pelkästään kännyköitä ja tablettitietokoneita. Myös perinteiset kirjat (Duodecim) voivat vaikuttaa näköön heikentävästi. Näin totesi Jyväskylän yliopiston dosentti Olavi Pärssinen tutkimuksessaan jo 1980-luvun lopulla.

Pärssinen tutki vuonna 1957 syntyneiden ylioppilaiden näköä. Heistä likinäköisiä oli jo 55 prosenttia, kun taas kansakoulun käyneistä 35 prosenttia. Ennen sotia likinäköisiä oli suomalaisista alle kymmenen prosenttia.

Olin haaveillut liikennelentäjän urasta, mutta se haave kariutui silmälaseihin Timo Tervo, silmätautien erikoislääkäri

Se, missä vaiheessa nuori on niin sanotusti turvassa likinäköisyyden uhalta, on mahdotonta sanoa. Timo Tervo itse sai silmälasit lukion viimeisellä luokalla. Samalla hautautui yksi iso unelma.

– Olin haaveillut liikennelentäjän urasta, mutta se haave kariutui silmälaseihin. Siihen aikaan lentäjillä ei laseja saanut olla. Isoja vaikutuksia näillä asioilla voi siis olla.

Kiinalaisen Chang'e 4 –luotaimen Kuuhun viemät siemenet ovat alkaneet itää, kertoi Kiinan avaruushallinto tiistaina.

Luotain laskeutui Kuun pimeälle puolelle 3. tammikuuta. Se toi mukanaan laitteita maaperän tutkimista varten, mutta myös muun muassa puuvillan- ja perunansiemeniä sekä silkkitoukan munia.

Tiistaina kiinalaiset kertoivat, että puuvillansiemenet ovat alkaneet itää 18 senttimetrin kokoisessa kanisterissa, jossa on ilmaa, vettä ja multaa. Itämislaatikosta on otettu lukuisia kuvia, joissa näkyy hentojen versojen kurottautuminen kanisterissa olevan ristikon välistä.

– Tämä on ensimmäinen kerta, kun ihmiset ovat tehneet biologisia kasvukokeiluja Kuun pinnalla, kertoo koetta johtanut tutkija Xie Gengxin Chongqingin yliopiston teknologian tutkimusinstituutista.

Aiemmin kasvien kasvatusta on kokeiltu vain avaruusasemilla, mutta ei Kuussa.

Chang'e 4 –luotaimen matka Kuussa on merkittävää myös siksi, että luotaimen laskeutuminen oli avaruuden tutkimuksen historiassa ensimmäinen hallittu laskeutuminen pimeälle puolelle. Aiemmat hallitut laskeutumiset Kuuhun on tehty Maahan näkyvälle puolelle, joten "pimeää puolta" päästään vasta nyt tutkimaan paikan päällä.

Kiinalaisluotain tutkii muun muassa Kuun maaperää ja mineraaleja, mutta myös avaruuden säteilyä.

Lue lisää:

Kiinalaisluotain laskeutui Kuun "pimeälle puolelle"

Kiina lähetti mönkijän kohti Kuuta – tavoitteena maailman ensimmäinen laskeutuminen "pimeälle puolelle"

Kiina aikoo kurkistaa Kuun "pimeälle puolelle" – luotaimen lastina silkkiäistoukan munia ja siemeniä

Britannian pääministeri Theresa May haluaa jäädä historiaan EU-ero brexitin toteuttaneena pääministerinä. Nyt varmaa on vain se, että hänet muistetaan historiallisesta tappiosta.

Britannian pääministerin EU-erosopimus hylättiin lopulta 230 äänen enemmistöllä. Se on raskain tappio, jonka brittihallitus on kärsinyt parlamentissa yli sataan vuoteen.

Normaalina aikana pääministeri olisi jo kertonut erostaan. Mutta brexit-kansanäänänestyksen jälkimainingeissa Britannia on pysyvässä poikkeustilassa, ja maalla on poikkeuksellisen jääräpäinen pääministeri.

Pääministeri Theresa May itse ei aio erota. Hän on turvassa oman puolueen sisäiseltä syrjäytysyritykseltä vuoden ajan voitettuaan luottamusäänestyksen joulukuussa.

Oppositiossa olevan työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn käynnisti lupauksensa mukaan epäluottamusmenettelyn hallitusta kohtaan myöhään eilen. Hallituksen kaatuminen tänä iltana järjestettävässä äänestyksessä on kuitenkin epätodennäköistä.

Mayn sopimusta vastaan äänestäneet konservatiivit ja Pohjois-Irlannin demokraattinen unionistipuolue DUP palaavat todennäköisesti Mayn leiriin, kun kyse on hallituksen luottamuksesta. He eivät halua riskeerata työväenpuolueen valtaanpääsyä.

Luottamusäänestyksestä näyttäisi tulevan sivunäytelmä. Tärkein kysymys myös sen jälkeen on se, kuinka Britannian parlamentti löytäisi kansanedustajien enemmistölle sopivan brexit-ratkaisun.

Jotkut uskovat, että parlamentin enemmistö saattaisi tukea Norjan kaltaista läheistä EU-suhdetta Mayn ajaman jyrkemmän EU-eron sijaan. Toiset toivovat, että parlamentti voisi poliittisessa pattitilanteessa asettua uuden EU-kansanäänestyksen taakse.

Tällaisten ratkaisujen ajamiseen tarvittaisiin epätavallisia keinoja. Parlamentissa punotaan juonia siitä, kuinka kansanedustajat voisivat puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä riistää brexit-prosessin hallituksen käsistä.

Theresa Mayn mahdollisuudet ovat rajalliset. Jos hän tukisi läheisempiä EU-suhteita, nostaisi tämä konservatiivipuolueen EU-eromieliset takajaloilleen. Pääministeri voisi jäädä historiaan puoluejohtajana, joka tuhosi puolueensa nykyisessä muodossaan.

Historiallisen mittakaavan tappion jälkeen voisi kuvitella, että Theresa Mayn sopimus on täysin kuollut ja kuopattu. Pääministeri on kuitenkin peräänantamattomuutensa todistanut moneen kertaan.

Ei ole sanottua, etteikö hän vielä yrittäisi saada erosopimustaan parlamentin läpi ja EU:lta lisämyönnytyksiä. Brysselistä voi olla kuitenkin vaikea saada sopimukseen sen mittaluokan myönnytyksiä, että yli 200 brittikansanedustajan mieli muuttuisi.

Ratkaisuja pitäisi löytyä nopeasti, sillä Britannian on määrä erota EU:sta maaliskuun 29. päivä.

Mayn sopimuksesta ei lopulta näyttänyt pitävän juuri kukaan, mutta se olisi tuonut järjestelmällisen EU-eron. Sen kaatumisen jälkeen taloudellisesti tuhoisan sopimuksettoman brexitin riski on entistä suurempi.

16.1. klo 6:53: Jutun loppuosaa on täydennetty.

Lue myös:

Parlamentti hylkäsi murskaluvuin Mayn brexit-sopimuksen, keskiviikkona epäluottamusäänestys – Yle seurasi hetki hetkeltä

Brexit-äänestykseen valmistautuvalla brittiparlamentilla on edessään kuusi vaihtoehtoa – eikä yksikään niistä vaikuta lupaavalta

Ryhmäliikuntaohjaaja Kirsi Siltakoski odottelee väkeä pian alkavalle crosstraining-tunnilleen. Tamperelaisen kuntokeskuksen Fressi Sykkeen aamutreeniin on ilmoittautunut pieni porukka kovatempoisesta harjoittelusta innostuneita liikkujia. He ovat intonsa kanssa kiinni yhdessä tämän hetken pitempiaikaisista trendeistä.

– Juuri crossfitin tyylinen toiminnallinen harjoittelu on ollut todella suosittua jo jonkin aikaa, eikä loppua näy, Siltakoski sanoo.

Tällä hetkellä pinnalla on myös pyrkimys päästä treenaamaan nimenomaan pienryhmissä. Ohjeet saa silloin kohdistetummin ja henkilökohtaisemmin kuin suuressa salissa kymmenien jumppaajien joukossa.

Pienryhmätunnit ovat myös Satu Orpanan tuorein liikuntahurahdus.

–Tykkään kovasta treenistä. Pienellä porukalla harjoittelusta saa eri lailla hyötyä irti kuin yksin salilla, pohtii Orpana ja ryhtyy verryttelemään.

Luistelumatto jäi kaikessa hiljaisuudessa historiaan

Kirsi Siltakoski on ohjannut erilaisia ryhmäliikuntatunteja neljännesvuosisadan ajan. Siinä ajassa ehtii nähdä monen trendin tulevan ja aika monen myös menevän. Kaikessa hiljaisuudessa kuopatuista aikansa hittitunneista nainen muistaa esimerkiksi 1990-luvun innovaation: slide-luistelumaton.

– Slide oli muka niin suurta ja tullut jäädäkseen, mutta jostain kumman syystä se aika pian unohtui. Meilläkin siihen satsattiin aikoinaan paljon.

Crossfitin tyylinen toiminnallinen harjoittelu on ollut todella suosittua jo jonkin aikaa, eikä loppua näy. Kirsi Siltakoski

Ei ole tavatonta, että uuteen trendilajiin panostetaan paljon, mutta sen jälkeen se pudotetaan tuntikalenterista. Jos uutuus ei yksinkertaisesti vedä väkeä, siitä luovutaan.

Joskus laji jää kokonaan pois, toisinaan määrää vain vähennetään kun ensihuuma haihtuu, vahvistaa SIltakosken työnantajaa Fressiä edustava keskusvastaava Martti Eriksson.

– Esimerkiksi muutaman vuoden takaista superhittiä zumbaa on meillä edelleen jokunen tunti viikossa, mutta oli aika, jolloin sitä tarjottiin lähes joka päivä, Eriksson muistaa.

Toiset lajit sen sijaan vakiinnuttavat paikkansa hetkessä. Uusiseelantilaisen Les Mills -konseptin jumpat ovat osoittautuneet menestystarinoiksi myös Suomessa. Lähes jokainen liikuntakeskus tarjoaa esimerkiksi jo parikymmentä vuotta pintansa pitänyttä lihaskuntotunti body pumpia päivittäin.

Testausrima on matalalla

Toisellakin tamperelaissalilla ollaan valmiit antamaan huonosti vetävälle tunnille hatkat. Joskus totuus uutuuden viehätysvoimasta paljastuu nopeasti.

Liikuntakeskus GoGon kehityspäällikön Vuokko Kronqvistin mielestä vuosi voi olla turhan pitkä armonaika lajille, joka ei heti löydä yleisöään.

– Meillä vaihtuu tuntikalenteri neljästi vuodessa. Mielestäni jo yhden lukujärjestyskauden aikana huomaa, miten tässä käy.

Liikunta-alalla toimivien yritysten on hyväksyttävä se, että trendit vaihtuvat koko ajan ja välillä tahti on todella sukkela. Vuokko Kronqvist arvelee testausriman olevan juuri siksi matalalla.

– Pyrkimys on jatkuvasti uudistua ja ottaa ohjelmistoon kaikenlaista. Kaikki ei välttämättä toimi kuin hetken, mutta se on ihan ok. On kiva päästä näkemään, mistä asiakkaat tykkäävät.

Oman liikuntakeskuksen historiasta löytyy Kronqvistin mukaan useampiakin kokeiluita, jotka eivät koskaan päässeet kunnolla lentoon.

– Meillä oli yhteen aikaan esimerkiksi rumputunti, jossa kahden steppilautapalikan päälle asetettua jättipalloa rummutettiin kapuloilla samalla askeltaen. Minusta se oli mukavaa, mutta aika moni jätti käynnit ensimmäiseen kertaan, nainen nauraa.

Kaikki ei välttämättä toimi kuin hetken, mutta se on ihan ok. Vuokko Kronqvist

Yhteen kertaan jääneet kokeilutkaan eivät kuitenkaan yleensä säikäytä vakiasiakkaita testaamasta seuraavaa uutuutta. Liikuntakeskuksissa käy paljon heitä, jotka haluavat koettaa melkein kaikkea tarjolle tulevaa.

Yksi innokas kokeilija on GoGon asiakas Riikka Lehikoinen, joka odottelee tanssillisen body jam-tunnin alkamista kuntosalin puolella.

– Pyrin kokeilemaan kaikkea uutta, eihän sitä muuten tiedä, mistä tykkää. Uutuustunneille pyrin pääsemään aina mahdollisimman pian. Kun liikkuu monipuolisesti ei kyllästy niin äkkiä, nainen perustelee ja ryhtyy uuteen vastarutistussarjaan.

Tutkimus ja kuluttajatarjonta eivät kulje yhtä matkaa

Kuntokeskuksilla on taloudellisia paineita tarjota asiakkailleen uutuuksia, mutta tutkijat tarkoittavat trendillä muutakin kuin joogan seitsemää eri johdannaista tai uusimpia kuntosalilaitteita.

Pitkän ajan trendiksi tutkimuspuolella voi nostaa erilaiset liikuntasuositukset, sanoo UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari.

– Suosituksia on annettu nyt 30–40 vuoden ajan. Muutosta on tapahtunut: siinä missä ennen korostettiin hikistä kuntoliikuntaa, puhutaan nykyään fyysisestä aktiivisuudesta.

Siinä missä ennen korostettiin hikistä kuntoliikuntaa, puhutaan nykyään fyysisestä aktiivisuudesta.  Tommi Vasankari

Vasankari kertoo seuraavansa tutkimustiedon lisäksi jonkin verran myös kaupallisia trendejä. Tutkijoiden kuumimmat puheenaiheet ja kuntokeskusten tuorein tarjonta eivät kulje käsi kädessä.

– Kyllä ne ovat kaksi eri maailmaa, vaikka varmasti jonkin verran keskustelevatkin keskenään. Kun esimerkiksi joka paikassa nousi esille HIIT-harjoittelu, niin ei tiedemaailmassa samaan aikaan markkinoitu rasittavan liikunnan hyötyjä vaan korostettiin nimenomaan sitä, mitä matalasykkeisemmästä liikkumisesta tiedetään, Vasankari sanoo.

HIIT on lyhenne sanoista High Intensity Interval Training. Harjoitukset ovat tavallisesti lyhytkestoisia ja äärimmäisen kovatehoisia. Viime aikoina pinnalle on pulpahdellut myös kirjainyhdistelmä LIIT, jolla tarkoitetaan puolestaan matalasykkeistä treeniä.

"Juokse henkesi edestä" on mennyttä maailmaa

Tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa myös liikkumisesta. Siksi tutkijat ovat aika ajoin samassa tilanteessa kuin liikunta-alan yrityksetkin: se, mistä pidettiin suurta haloota, joutaakin roskakoriin.

– Kyllähän tälle tutkijapiireissä naureskellaan, mutta samalla tunnistamme senkin, että aina on toimittu juuri aikansa parhaan tiedon valossa, Tommi Vasankari sanoo.

Hän muistaa huvittuneena ensimmäisiä kuntoliikuntasuosituksia, jotka alleviivastivat viikottaisten kolmen 45 minuutin juoksukerran tärkeyttä.

– Television tietoiskuissa korostettiin hölkkäämistä, ja iskulauseena oli "juokse henkesi edestä". Siihen aikaan suomalainenkin tutkimus tuki nimenomaan tätä ajatusta. Nyt tiedetään, että hyvinkin pienen intensiteetin harjoituksilla saavutetaan lähes sama hyöty, ja siinä valossa mainos näyttää koomiselta.

Mittari on tullut jäädäkseen

Vaikka trendit tulevat ja menevät, yksi on todennäköisesti tullut jäädäkseen: teknologiaa ja liikuntaa ei enää pysty erottamaan toisistaan.

Pyörää ei aina tarvitse keksiä uudelleen. Joskus riittää, että maisema pyörän ympärillä vaihtuu. Tähän luotetaan esimerkiksi GoGon spinningsalissa, jossa Trip-tunnille osallistujat polkevat kuntopyöriään kaarevan valkokankaan edessä mitä mielikuvituksellisimmissa maisemissa.

– Tämä on ollut suosittu uutuus. Tunnit ovat aina täynnä, Vuokko Kronqvist kertoo.

Teknologiaa löytyy myös liikkujan iholta. Tavallinen arkikuntoilijakin urheilee yhä useammin sensori ranteessa ja mittaa suorituksiaan. Moni turvautuu kehittyneeseen tekniikkaan säästääkseen aikaansa.

– Tämän hetken juttu ovat erilaiset apuvälineet, joilla pyritään saamaan aikaan lihassupistusta ja -stimulaatiota. Ihmiset haluavat käyttää aikaansa muuhunkin kuin liikkumiseen, ja siksi treenaamisen tehot maksimoidaan. Tämä on varmaan myös tulevaisuuden trendi, Kirsi Siltakoski arvelee.

Erilaiset mittausvälineet ovat tulleet Siltakoskelle tutuksi myös personal trainerin työssä.

– Kun asiakas tulee, niin jonkinlainen mittari täytyy olla olemassa ja jonkinlaisia lukuja antaa. Enää ei ehkä mennä niin fiiliksellä kuin ennen, liikuntakonkari pohtii ennen kuin komentaa crosstraining-tunnille saapuneen joukkonsa alkuasemiin.

Viime vuoden viimeinen perjantai-ilta oli erikoinen Alajärvellä. Paikalliset nuoret pelastivat perjantain ja lauantain välisenä yönä kaksi vanhusta palelemasta vähissä vaatteissa kaupungin keskustassa.

Alajärven kaupunki muisti nuoria esimerkillisestä toiminnasta tiistaina kirjalla ja lahjakortilla.

– He toimivat juuri niin kuin kaikkien pitää toimia tällaisessa tilanteessa. Siitähän ei periaatteessa palkita, kun toimii niin kuin pitääkin, mutta halusimme kuitenkin muistaa nuoria jollain tapaa. He ovat loistavia esimerkkejä meille kaikille aikuisille ja muille nuorille, kaupunginjohtaja Vesa Koivunen kiittelee.

Kaksi sankaritekoa yhden illan aikana

Alajärveläisnuoret Armida Pajala, 16, ja Mikael Ukonmäki, 16, viettivät kavereineen tavallista perjantai-iltaa Alajärven keskustassa joulukuun lopulla. Nuoret olivat liikkeellä mopoautoilla, välillä ajeltiin ja välillä oltiin parkissa.

– Yhden aikaan yöllä ajettiin keskustassa ja huomasin jalkakäytävällä mummon vähissä vaatteissa, hän oli siinä kyyryssä. Käännyin ja mentiin kysymään, että onko kaikki hyvin, Armida Pajala kertaa illan tapahtumia.

Mikael Ukonmäki kertoo, että hän meni vanhuksen luo, auttoi ylös, talutti mopoauton luo ja auttoi sisälle lämmittelemään. Siinä vaiheessa myös nuorten ystävät Jiri Kangastie ja Jere Keränen tulivat apuun.

Nuoret olisivat vieneet vanhuksen kotiin, mutta päätyivät soittamaan ambulanssin, koska vanhus ei tuntunut tietävän missä hänen kotinsa on.

– Ajateltiin, että jos ei mummo itse tiedä missä asuu, niin soitetaan hänelle apua. Pääsee varmasti turvaan, eikä ainakaan käy pahemmin, Armida Pajala kertoo.

Saman illan aikana, myöhemmin yöllä, Jere Keränen, Juho-Petteri Alanen ja Juho Keski-Sikkilä huomasivat iäkkään miehen Alajärven terveyskeskuksen lähettyvillä ulkona vähissä vaatteissa. He auttoivat miehen sisälle terveyskeskukseen.

"Harhailu olisi saattanut olla kohtalokasta"

Järvi-Pohjanmaan perusturvan vs. peruspalvelujohtaja Marita Ylilahden mukaan vanhukset olivat turvaan päässessään tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa ja voivat tällä hetkellä hyvin.

Toinen vanhuksista oli lähtenyt omasta kodistaan ja toinen terveyskeskuksen akuuttiosastolta. Terveyskeskuksesta lähtenyt oli poistunut osastolta hoitajien tietämättä. Hänelle ei oltu huomattu laittaa turvaranneketta, joka olisi ilmoittanut poistumisesta.

– Kummatkin tapaukset ovat ikäviä ja on todella järkyttävää, että tällaista on päässyt tapahtumaan. Pidempään kylmässä talvi-ilmassa harhailu olisi saattanut olla kohtalokasta, Ylilahti sanoo.

– Talvisessa säässä voi hyvinkin lyhyessä ajassa paleltua. Onneksi kummatkin vanhukset olivat keskustan alueella, jossa oli väkeä liikkeellä öiseen aikaan.

Ylilahti kiittelee, että nuoret toimivat tilanteessa esimerkillisesti.

– Aina on syytä kiinnittää huomiota mahdollisesti avuntarpeessa olevaan henkilöön, etenkin vähissä pukeissa kulkeviin vanhuksiin.

Hän neuvoo, että vanhuksen kanssa voi vaihtaa muutaman sanan, jolloin huomaa helposti ovatko vanhuksen asiat kunnossa. Sekavasti käyttäytyvä vanhus on syytä ilmoittaa poliisille, tai jos vanhus suostuu, voi hänet viedä akuuttiosastolle.

Alajärvellä on tapausten myötä myös ryhdytty konkreettisiin toimenpiteisiin, joilla pyritään varmistamaan, että jatkossa vastaavaa ei enää tapahtuisi.

– Akuuttiosastolla jokaiselle potilaalle laitetaan jatkossa turvaranneke, joka ilmoittaa luvattoman poistumisen. Jokaiseen ulosmenevään oveen asennetaan koodillinen sähkölukko, Marita Ylilahti kertoo.

"Aina voi soittaa apua"

Kaksi samanlaista tapausta Alajärvellä yhden yön aikana saa kaupunginjohtaja Vesa Koivusen mietteliääksi. Se, että nuoret huomasivat vanhukset ja hankkivat heille välittömästi apua pelasti paljon, muutoin seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat.

Koivunen murehtii, että kun ulkona harhailevista muistisairaista ikäihmisistä uutisoidaan melko usein, niin aika usein käy myös ilmi, etteivät ihmiset reagoi, pysähdy selvittämään tilannetta tai auttamaan.

– Toivon, ettei siitä ole kyse, etteikö välitettäisi. Voihan olla, että ihmisiä pelottaa mennä tilanteeseen, ja nykyään saa tietenkin olla varovainen, mutta aina voi kuitenkin soittaa apua ja viranomaiset tulevat selvittämään asian, Koivunen pohtii.

Armida Pajalan ja Mikael Ukonmäen ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä tekevät, kun havaitsivat vanhuksen: yöaika ja vähäinen vaatetus jo kielivät siitä, ettei kaikki ole kunnossa.

Lähihoitajaksi opiskeleva Armida kertoo, että hänelle oli selvää, että apua hankitaan, sillä opintojen yhteydessä on puhuttu siitä, miten erilaisissa auttamistilanteissa toimitaan. Mikael puolestaan oli soittanut hätäkeskukseen ennenkin, joten hänellä ei ollut kynnystä soittaa apua.

Nuoria kuitenkin huoletti se, että aika moni oli ajanut vanhuksen ohi ennen heitä joko näkemättä häntä tai reagoimatta tilanteeseen.

– Kyllä minun mielestäni aina pitäisi pysähtyä ja koettaa selvittää, että onko kaikki hyvin, Armida Pajala sanoo.

Alajärvi haastaa auttamaan

Alajärvellä on vuoden alussa lanseerattu Pelastaako Sinun apusi hengen –haastekampanja. Se haastaa kaikki Suomen kunnat ja kaupungit, kansalaiset, työyhteisöt ja muut toimijat keskusteluun siitä, miten toimitaan tilanteessa, jossa näkee avun tarpeessa olevan ihmisen.

– Haluamme herättää keskustelua. Välitetään toisistamme, kaikki osaavat ainakin soittaa hätänumeroon, Vesa Koivunen sanoo.

– Jos joku tai jossakin keksitään hyviä käytänteitä siitä, miten ihmisiä voidaan rohkaista tarjoamaan apuaan avun tarvitsijoille, otamme niitä mielellämme vastaan ja jaamme niitä sitten muille.

• Britannian parlamentin alahuone äänesti tänään tiistaina siitä, hyväksyykö se pääministeri Theresa Mayn neuvotteleman EU-erosopimuksen.
• Sopimusta vastusti 432 edustajaa ja kannatti 202 edustajaa. Hyväksymiseen olisi tarvittu 318 edustajan tuki.
• Oppositio esittää hallitukselle epäluottamusta. Aloitetta käsitellään heti keskiviikkona.
• EU-johtajat vaativat Britanniaa selventämään aikomuksiaan mahdollisimman pian. EU aikoo myös tehostaa varautumista sopimuksettomaan eroon.
• Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kommentoi Twitterissä, että myös Suomi jatkaa valmistautumista sopimuksettomaan eroon. "Britannian äänestystulos on valitettava, mutta ei yllätys. Lähipäivinä ratkeavat seuraavat askeleet", Sipilä kirjoittaa.
• Hylkäämisen jälkeen maalla on viisi vaihtoehtoa: ero ilman sopimusta, uudet neuvottelut EU:n kanssa, uudet vaalit, äänestys hallituksen luottamuksesta tai uusi kansanäänestys. Kerromme tarkemmin Britannian vaihtoehdoista tässä jutussa.
• Britannian on määrä erota EU:sta 29. maaliskuuta.

Kuukaudesta toiseen sote-uudistuksen yhteydessä on kiistelty siitä, pitääkö valinnanvapauslaista tehdä valtiontukia koskeva ennakkoilmoitus EU:lle. EU-kielellä puhutaan notifikaatiosta.

Toteutuessaan valinnanvapauslaki antaa asiakkaalle oikeuksia valita, mistä ja keneltä hän hankkii sosiaali- ja terveyspalveluja.

Jos notifikaatiota ei tehdä, otetaan suuria riskejä.

Hallitus ei ole pitänyt notifikaatiota tarpeellisena. Se ei esittänyt ennakkoilmoitusta EU:lle tehtäväksi keväällä 2017, jolloin hallitus antoi ensimmäisen valinnanvapausesityksen, eikä keväällä 2018, jolloin eduskunta sai hallituksen toisen valinnanvapauslakiesityksen.

Jo vuonna 2017 korkein hallinto-oikeus (KHO) linjasi toisin. Joulukuussa se totesi, että ainoa oikeudellisesti kestävä menettelytapa on se, että “kaavailtu lainsäädäntökokonaisuus notifioidaan komissiolle”.

Myös perustuslakivaliokunta edellytti EU-oikeudellista arviota. Kesäkuussa 2017 antamassaan lausunnossaan, se totesi että “valtioneuvoston on jatkossa huolehdittava erityisen tarkasta lakiehdotusten EU-oikeudellisesta arviosta tarvittaessa yhteistyössä EU:n viranomaisten kanssa.”

Samankaltaista viestiä perustuslakivaliokunta toisti vielä keväällä 2018. Tuolloin se halusi hallitukselta lisäselvitystä notifikaatioon liittyen.

Jos korkeimman hallinto-oikeuden näkemys ennakkoilmoituksesta EU:lle olisi otettu vakavasti, asiasta olisi kenties saatu EU-komission kanta reilussa vuodessa.

Lisäselvityksetkään eivät riittäneet, vaan hallitus sai vielä kesäkuussa 2018 laiskanläksyä. Tuolloin antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta edellytti, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on tarkkaan selvitettävä, voidaanko ehdotettua valinnanvapausjärjestelmää pitää sisällöltään notifiointia edellyttävänä.

Miksi EU:lle pitäisi tehdä ennakkoilmoitus?

1. Euroopan unionin pelisääntöihin kuuluu, että sisämarkkinoilla jäsenvaltio ei voi antaa kilpailua vääristävää valtiontukea suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa.

2. Vaikka tietty toimenpide olisi valtiontukea, se voi olla sallittua joko asiaa koskevan yleisen poikkeuksen tai komission tekemän hyväksymispäätöksen johdosta.

3. Komissiolle tehtävän ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on antaa komissiolle mahdollisuus varmistaa, että kysymyksessä ei ole kielletty valtiontuki tai todeta, että valtiontuki soveltuu sisämarkkinoille.

4. Vain komissio voi päättää, onko jokin tuki yhteensopiva vai ei yhteismarkkinoille, eli siis hyväksyttävä EU:n valtiontukisääntöjen kannalta.

Karkeasti notifikaatiota voisi havainnollistaa esimerkillä vajan rakentamisesta.

Haluan rakentaa itselleni vajan, johon tarvitaan rakennuslupa. En sitä kuitenkaan hae ja naapuri riitauttaa vajan rakentamisen. Jos häviän jutun tuomioistuimessa, se voi määrätä vajani purettavaksi. Jos olisin hakenut siihen lupaa, olisin sen saanut.

Hallitus ei ole pitänyt notifikaatiota tarpeellisena

Hallitus on toistuvasti todennut, että se ei pidä tarpeellisena tehdä valinnanvapauslaista valtiontukia koskevaa ennakkoilmoitusta EU:lle.

Jos maakuntien sote-keskukset joutuvat esimerkiksi palauttamaan rahaa, seuraukset voivat olla hankalia. Eurooppaoikeuden professori Jukka Snell

Ristiriitaiseksi hallituksen toiminnan tekee se, että hallituksen ensimmäisessä valinnanvapausesityksessä katsottiin, että sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotanto tapahtuu unionin oikeuden näkökulmasta markkinoilla taloudellisena toimintana. Siksi hallituksen tuolloiseen esitykseen sisältyi myös velvollisuus yhtiöittää julkiset sote-keskukset.

Viime marraskuussa taas eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta myötäili hallituksen kantaa ja sanoi, että maakunnan liikelaitoksen suoran valinnan palvelut (= sote-keskus ja hammashoitola) eivät ole taloudellista toimintaa eikä liikelaitosta tule pitää näiden palvelujen osalta yrityksenä.

Miten käsitys voi muuttua päinvastaiseksi?

EVA on hallituksen kanssa eri mieltä

Tämän vuoden tammikuussa Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) tuli toiseen lopputulokseen kuin sote-valiokunta.

Arviossaan se totesi, että valinnanvapauslaissa yritetään johdonmukaisesti kiertää Euroopan unionin valtiontukisäännöksiä. EVAn mukaan julkinen tuottaja voisi kilpailla eri säännöin kuin yksityinen tuottaja.

EVAn mukaan julkisten ja yksityisten pitäisi olla samalla viivalla, ilman että julkinen sektori tukee omia yksikköjään. Kyse olisi ennen kaikkea maakunnan liikelaitoksista. Ne voisivat saada hyötyä emomaakunnalta, koska liikelaitoksen ja emomaakunnan resursseja on käytännössä vaikea pitää erillään.

Maakunnan liikelaitokset eivät myöskään voi mennä konkurssiin. Lisäksi niille on tarkoitus siirtää omaisuutta julkisilta toimijoilta veloituksetta. EVAn mukaan tätä voidaan pitää EU:n valtiontukisäännösten vastaisena toimintana.

Mitä voi tapahtua, jos notifiointia ei tehdä?

EVAn näkemyksestä voi päätellä, että jos notifiointia ei tehdä, ennen pitkää joku yritys valittaa suomalaiseen tuomioistuimeen. Valituksen voisi tehdä esimerkiksi sote-keskusten omaisuuden siirrosta tai konkurssisuojasta.

Sote-valiokunnan notifikaatioita käsittelevä osion johtopäätökset eivät ole samaa paria tekstin alkupuolen kanssa.

Valittaja voisi sanoa, että sote-keskus saa halvemmalla lainaa ja paremmat tavaran toimitusehdot, koska se ei voi mennä konkurssiin.

Tällöin kansallisen tuomioistuimen tehtävä on arvioida sitä, onko kysymys valtiontuesta. Jos tuomioistuin päätyisi siihen, että kyse on valtiontuesta, se voisi jäädyttää toimintoja, kieltää tuen maksamisen tai määrätä tukia takaisin perittäväksi. Seuraukset voisivat olla arvaamattomia.

Jos notifikaatiota ei tehdä, on todennäköistä, että joku valittaa kansalliseen tuomioistuimeen, sanoo Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen. Ojasen mukaan kansallisten tuomioistuinten toimenpiteet ovat riski.

Saman huolen jakaa Turun yliopiston eurooppaoikeuden professori Jukka Snell. Hän varoittaa siitä, että jos maakuntien sote-keskukset joutuvat esimerkiksi palauttamaan rahaa, seuraukset voivat olla hankalia.

Sote-valiokunnan mietinnössä kuuluu hallituspuolueiden ääni

Sote-valiokunnan mietintöluonnoksen notifikaatioita käsittelevä osio on mielenkiintoista luettavaa. Alkuosa myötäilee asiantuntijoiden näkemyksiä ja siinä tunnistetaan myös huolia.

Ei voida tarkalleen tietää, millaisia seurauksia mahdollisista tuomioistuimen päätöksistä on maakuntien liikelaitosten sote-keskusten toiminnalle.

Sen sijaan valiokunnan johtopäätökset eivät ole samaa paria tekstin alkupuolen kanssa. Johtopäätösten mukaan valinnanvapauslain mukaiset palvelut eivät ole taloudellista toimintaa, kyse ei ole kielletystä valtiontuesta eikä notifikaatiota tarvitse tehdä.

Alkupuolen ja loppupuolen eriparisuus selittyy luonnollisesti sillä, että eduskunnan sote-valiokunta toimii poliittisesti. Hallituspuolueiden ääni kuuluu erityisesti johtopäätöksissä.

Joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään, mutta silti...

Sote-uudistusta on riivannut loputon kiire. On ollut niin kiire saada lait voimaan, ettei notifikaatiolle ole ollut aikaa. Silti sote-lakeja ei vieläkään ole hyväksytty.

Jos korkeimman hallinto-oikeuden näkemys ennakkoilmoituksesta EU:lle olisi otettu vakavasti, asiasta olisi kenties saatu EU-komission kanta reilussa vuodessa.

Joulukuun 2017 lausunnossa KHO piti notifikaatiota ainoana oikeudellisesti kestävänä menettelytapana. Se totesi myös: “Tämä on mahdollista toteuttaa ennen kaavaillun lainsäädännön voimaantuloa niin, että komission näkemyksestä mahdollisesti aiheutuvat muutostarpeet voidaan ottaa huomioon ennen sitä.”

Jos notifikaatiota ei tehdä, otetaan suuria riskejä. Ei voida tarkalleen tietää, millaisia seurauksia mahdollisista tuomioistuimen päätöksistä on maakuntien liikelaitosten sote-keskusten toiminnalle.

Lue myös:

Analyysi: Sote-keskuksista on tulossa lääkäriasema, asiakassuunnitelmasta merkillinen hallintohimmeli – unohtuiko sotesta so?

Lapissa on raportoitu sunnuntai-iltana taivaalla välähtäneestä valoilmiöstä.

Kirkkaasta välähdyksestä tehtiin havaintoja muun muassa Inarissa, Enontekiöllä, Sodankylässä, Kittilässä ja Sallassa. Ursan Taivaanvahti-havaintojärjestelmään tehdyissä havainnoissa kerrotaan tulipallosta, jonka arvioitua kirkkautta verrataan Venukseen ja kuuhun.

Ursa ei ole saanut meteorin lentoradasta kuvallisia havaintoja. Panu Lahtinen Ursan tulipallotyöryhmästä sai Ivalon havaintokameraansa tallennettua 13.1.2019 kello 19:42 vain välähdyksen pilviverhon takaa.

– Havaintokertomusten mukaan voitaneen olettaa, että kyseessä olisi kirkas meteori eli bolidi, tulipallo. Koska kuvallista havaintoa tai videota lentoradasta ei ole, niin tarkkaa kirkkautta on vaikea määrittää. Venusta kirkkaampia meteoreja kutsutaan siis tulipalloiksi, kertoo Ursan tulipallotyöryhmän jäsen ja meteoriryhmän vetäjä Jaakko Visuri.

Visuri toteaa, että Taivaanvahti-palveluun tehtyjen ilmoitusten perusteella on vaikea määrittää, minkälaisesta meteorista on tarkkaanottaen ollut kyse. Hän kuitenkin arvelee meteorin liittyvän "gamma ursae minoridien" meteoriparveen, joka on toistaiseksi heikosti tunnettu.

Ursa toivoo ihmisten ilmoittavan epätavallisista taivaantapahtumista Taivaanvahti-palveluun.

Edellisen kerran Ylä-Lapissa havaittiin kirkas tulipallo vuosi sitten marraskuussa.

16.1.2019 klo 14:59 korjattu havainnon päivämäärä.

Eduskunnasta häviää valtava määrä lounaissuomalaista kokemusta, kun alueen kansanedustajista seitsemän jättää työnsä eduskunnassa vapaaehtoisesti.

Määrä on lähes kolmasosa Satakunnan ja Varsinais-Suomen 25 kansanedustajan kiintiöstä. Luopuvilla kansanedustajajilla on takana yhteensä 29 kautta eduskuntatyötä.

Luopujissa on niin entisiä ministereitä, puolueen puheenjohtajia kuin eduskunnan entinen puhemieskin.

Satakunnasta eduskunnasta jättäytyvät pois keskustan Timo Kalli, Kauko Juhantalo ja kokoomuksen Jaana Laitinen-Pesola. He keräsivät viime vaaleissa yhteensä 12 325 ääntä.

Varsinais-Suomessa kansanedustajan työn jättävät vihreiden Ville Niinistö, sinisten Maria Lohela, vasemmistoliiton Annika Lapintie ja RKP:n Stefan Wallin. Heidän yhteenlaskettu äänisaaliinsa vuoden 2015 eduskuntavaaleissa oli 29 232.

Lounais-Suomessa jää kodittomaksi yhteensä 41 557 ääntä.

Poliittinen ura oli tässä. Stefan Wallin

Jää pois vielä kun on hauskaa

Turkulainen RKP:n kansanedustaja Stefan Wallin on ollut eduskunnassa kolme kautta. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä jättää eduskunta.

– Pitää lopettaa, kun vielä tuntuu hauskalta ja ehtii tehdä jotain muutakin, Wallin sanoo.

Lopetuspäätöksen mies sanoo tehneensä oikeastaan jo paljon aikaisemmin, kun kertoi sen julkisuuteen.

– Kyllä minä taisin tietää jo vaalien jälkeen keväällä 2015, että nämä olivat minun viimeiset vaalini.

Stefan Wallin on kokenut poliitikko, entinen puolueen puheenjohtaja ja moninkertainen ministeri.

– Aikansa kutakin. Tiedostan oman poliittisen parasta ennen -päiväykseni ja kyllä se taisi jo mennä, Wallin sanoo.

Satakunnan ikihongat lähtevät

Satakuntalaiset Kauko Juhantalo ja Timo Kalli ovat kumpikin istuneet eduskunnassa seitsemän kautta. Juhantalo valittiin kansanedustajaksi ensi kerran jo vuonna 1979. Miehet perustelevat pois jäämistään pitkällä uralla.

Porilainen kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola puolestaan kypsyi eduskuntatyöhön jo yhden kauden aikana.

Hän ei halua enää reissata Porin ja Helsingin väliä, mitä on tullut tehtyä jo 20 vuotta. Ensin Tehyn puheenjohtajana 16 vuotta ja sen jälkeen kansanedustajana.

Laitinen-Pesola sanoo jättäytyvänsä politiikasta kokonaan.

– Nyt on aika rauhoittua tänne Poriin ja mihinkään vaaleihin en enää osallistu. Siihen on tullut sellainen kyllästymispiste, Laitinen-Pesola sanoo.

Myös Stefan Wallin sanoo, että politiikka ei enää kiinnosta.

– Poliittinen ura oli tässä.

Aika tehdä jotain muuta

Tänä keväänä poikkeuksellisen moni kansanedustaja luopuu eduskuntatyöstä vapaaehtoisesti. Ennen joulua 35 ilmoitti jättäytyvänsä pois eduskunnasta. Tämän jälkeen on tullut lisää luopujia.

Viimeksi maanantaina eduskunnan jättämisestä kertoi sinisten Anne Louhelainen. Tällä hetkellä on tiedossa ainakin 40 kansanedustajaa, jotka eivät pyri eduskuntaan kevään vaaleissa.

Mihinkään vaaleihin en enää osallistu. Jaana Laitinen-Pesola

Perinteisesti eduskunnasta jäädään pois, kun on tullut istuttua riittävän kauan tai kun halutaan tehdä jotain muuta. Esimerkiksi vihreiden Ville Niinistö on sanonut etsivänsä muunlaisia työtehtäviä.

Myös Stefan Wallin aikoo pysyä työelämässä.

– Ajattelin, että tämän kaltaiselle uran tehneelle miehelle olisi jonkinlaista kierrätysarvoa. Nyt näyttää, että nappaa. Työpaikka on aika lailla kiikarissa, Wallin pyörittelee asiaa.

Mitä jäi käteen?

Sekä Stefan Wallin että Jaana Laitinen-Pesola sanovat, että on hankala arvioida, mitä on saanut kansanedustajana aikaan.

– Omassa eduskuntaryhmässä olen pystynyt vaikuttamaan asioihin omalla kokemuksellani, uskoo Laitinen-Pesola.

– Olen aika varma, että moni asia on mennyt eteenpäin sen vuoksi, että minulla on ollut hyvät suhteet hallintoon ja päättäjiin, Wallin arvioi.

Stefan Wallin sanoo, että eduskunnasta jää hyvät muistot ja kollegoita tulee ikävä.

– Olen aika tyytyväinen poliittiseen uraani, mutta sen arvosanan antavat sitten muut.

Lue lisää:

35 kansanedustajaa on jättämässä eduskunnan tämän vaalikauden jälkeen: Sadattuhannet ihmiset eivät voi enää äänestää samaa ehdokasta

Ääniharavien lähtö uhkaa keskustan asemia eduskuntavaaleissa: “On mahdotonta testamentata ääniä”

Ville Niinistön poisjäänti eduskuntavaaleista on kova takaisku Varsinais-Suomen vihreille – osa Niinistön äänestäjistä saattaa siirtyä Li Anderssonin taakse

Analyysi: Rinne ja Orpo hakevat jo kaksintaistelua – Sipilää ohjataan sivuraiteille oppositioon

Kuudesluokkalaisella Evert Pussisella on tuikkivat nappisilmät ja punaiset posket. Kahdeksanaamut eivät silti tunnu kovin hyviltä.

– Aika paljon kivempi ajatus, että koulu alkaisi myöhemmin ja saisi nukkua just vähän pidempään. Silloin minulla on paljon levänneempi olo ja jaksan keskittyä paljon paremmin, hän sanoo.

Emil Ahopelto on ollut illalla jääkiekkotreeneissä ja aamun ruotsintunnit väsyttävät.

– Jos on ollut treenit, kuten minulla oli eilen, niin saattaa olla vaikeaa herätä näihin kahdeksan aamuihin. Minua väsyttää aina nämä ruotsin kaksoistunnit ensimmäisenä aamulla, sanoo Tehtaankadun ala-astetta käyvä Ahopelto.

Tehtaankadun ala-asteella koulu alkaa nyt aikaisintaan varttia yli kahdeksan, eikä rehtorin mukaan kouluaamuja olla myöhentämässä ensi syksynä.

Tehtaankadun kutosluokkalaiset ovat kolkuttelemassa murrosiän portteja ja aamu-unisuus saattaa osittain selittyä unirytmin myöhäistymisellä.

Katarina Pettersonista tuntuisi hyvältä, jos koulupäivät alkaisivat yläasteella myöhemmin.

– Aika hyvältä, ei ainakaan väsyttäisi, sanoo Petterson.

Lasten toiveet saattavat toteutua ja koulu saattaa alkaa heillä myöhemmin ensi syksynä: noin 60 prosenttia Ylen kyselyyn vastanneista helsinkiläisistä yläkoulujen tai lukioiden rehtoreista pitää todennäköisenä sitä, että heidän johtamansa koulu alkaa ensi syksynä aikaisintaan puoli yhdeksältä Helsingin kaupungin suositusten mukaisesti.

Yle Uutiset lähetti sähköpostikyselyn kaikille helsinkiläisille suomenkielisten yläkoulujen ja lukioiden rehtoreille. Vaikka Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan suositus koulujen alkamisajankohdan myöhentämisestä koskeekin vain yläkouluja ja lukioita, kysyimme asiaa myös alakolujen rehtoreilta. Vastauksia tuli yhteensä noin kuusikymmentä.

Kaupunki on perustellut suositustaan murrosikäisten unirytmin myöhäistymisellä, mistä seuraa se, että nuorten on vaikeaa nousta aamulla ja jos he saavat nukkua pidempään, he jaksavat paremmin koko koulupäivän.

Iltapäivisin on kiire harrastuksiin, joillakin lukiolaisilla töihinkin

Haagan peruskoulussa kellot kutsuvat yläkoululaiset jo nyt aikaisintaan puoli yhdeksältä kouluun.

– Tarvittiin pientä lukujärjestyssäätöä. Välitunti lyheni puolesta tunnista viiteentoista minuuttiin. Huoltajat ovat jo kommentoineet, että muutos on ollut positiivinen. Teinien on vaikea herätä aamuisin, se on tieteellinen tosiasia, sanoo Haagan peruskolun rehtori Matti Koivusalo.

Kuitenkin vain 60 prosenttia Yle Uutisten sähköpostikyselyyn vastanneista yläkoulujen ja lukoiden rehtoreista uskoi, että ensi syksynä heidän koulussaan koulupäivät alkaisivat vasta puoli yhdeksältä. Miksi kaikki eivät ole valmiita noudattamaan suositusta?

Rehtoreiden vastauksissa toistuu sama ongelma: Jos koulu alkaisi vasta puoli yhdeksältä, koulupäivät venyisivät iltapäivällä liian pitkiksi. Esimerkiksi Ressun lukiossa tunnit päättyisivät vasta varttia yli neljä ja muiden lukioiden yhteistyönä järjestettävät kampuskurssit vasta viisi yli kuusi.

Iltapäivisin oppilailla alkaa olla kiire harrastuksiin ja luokiolaisten pitää päästä myös töihin, kuten Helsingin Kuvataidelukion rehtori kirjoittaa.

– Moni pitää tärkeänä, että koulupäivä päättyy ajoissa, jotta ehtii harrastuksiin. Välitunnitkin ovat tärkeitä, joten tällä tuntimäärällä voi olla vaikeaa ratkaista myöhäisempi kouluuntulo, kun samalla toivotaan varhaista päättymistä, kirjoittaa rehtori Sari Tiitta Alppilan lukiosta.

– Pientä järjestelyä vaatii myös ruokailujen sovittaminen, kun suuressa koulussa pitää porrastaa ruokailu kolmeen osaan, hän jatkaa.

Alppilan lukiossa koulun alkamisajankohtaa todennäköisesti kuitenkin aikaistetaan suosituksen mukaisesti ensi syksynä.

Rehtoreiden vastauksista kävi ilmi, että oppilaita saattaa olla harrastusten takia pois iltapäivien tunneilta. Harrastukset saattavat myös olla toisella puolella kaupunkia, joten oppilaiden on lähdettävä aikaisin koulusta niihin. Jos koulu alkaisi myöhemmin, osa yläkoululaisista saattaisi jopa lopettaa harrastuksensa.

"Ensin koulu, sitten harrastukset"

Vesalan 900 oppilaan jättikoulussa on jo siirrytty myöhäisempiin aamuhin yläkoululaisten osalta.

– Koulupäivän myöhäisempi aloitus vastaavasti siirtää lopetusaikaa myöhemmäksi ,rehtori Juha Juvonen Vesalan peruskoulusta kirjoittaa.

Juvonen kertoo, että harrastusten kanssa koulu on kuitenkin tiukkana.

– Ensin koulu, sitten harrastukset, rehtori jyrähtää.

Rehtorin mukaan koulu tekee yhteistyötä lähellä sijaitsevien harrastusseurojen kanssa, jotta harrastusaikoja saadaan sovitettua kouluaikoihin.

Juvonen sanoo, että yläkoululaisten jaksaminen on parantunut selvästi, kun koulupäivät alkavat myöhemmin. Vaikka kyseessä olisikin "henkinen vaikutus", se näkyy joka tapauksessa parempana jaksamisena.

Joissakin kouluissa painitaan isojen tilaongelmien kanssa: koulunkäyntiä on pakko porrastaa ja kaikki tilat liikuntasaleja ja käsityöluokkia myöden ovat opetuskäytössä. Tällaisissa tapauksissa rehtorit pitävät mahdottomana myöhäistää koluaamuja suosituksesta huolimatta.

"Huoltajilla on tarve saada lapset 'hoitoon' noin kello kahdeksan"

Ylen kyselyyn vastanneiden alakoulujen rehtoreiden kouluista 80 prosenttia alkaa tällä hetkellä aikaisemmin kuin puoli yhdeksältä. Vain 30 prosenttia rehtoreista uskoo, että kellot soisivat yhtään tämän myöhempään jatkossakaan.

Suurimpana syynä aikaisiin aamuihin rehtorit pitävät sitä, että kaikista pienimmille – ja erityisesti heidän vanhemmilleen – sopii aloittaa koulu aikaisin.

Jos koulu alkaisi paljon myöhemmin kuin kahdeksalta, niin aamupäivätoiminnan järjestäminen kävisi monessa koulussa vaikeaksi: jo nyt esimerkiksi Puotilan ala-asteella on aamupäivätoimintaan osallistujia kokonaisen luokallisen verran, sanoo rehtori Tuomo Tommola.

Ylen kyselyn avovastuksessa Tommola sanoo, että koulu ei voi alkaa myöhemmin, koska huoltajilla on tarve saada lapset "hoitoon" noin kello kahdeksan.

Monen muunkin koulun rehtori toteaa vastauksessaan, että pienimmät koululaiset eivät ole itseohjautuvia, eivätkä osaa lähteä kouluun tyhjästä kodista ja siksi vanhemmat toivovat, että koulu alkaa aikaisin.

Esimerkiksi Munkkiniemen ala-asteen rehtori Heikki Eskola pitää haasteena koulupäivien myöhemmässä aloittamisessa "huoltajien työmatkojen ja lasten kouluun tuomisen sovittelua". Jos koulu alkaisi myöhemmin, opettajat joutuisivat rehtorin mukaan taittamaan työmatkansa hieman ruuhkaisemmissa merkeissä.

– Aloitamme kello 8.15 kuten tähänkin asti. Pienet oppilaat tulevat mielellään aikaisin kouluun, koska vanhemmat lähtevät töihin. Jos kaikilla pienillä alkaisi koulu kahdeksan aikoihin, ei tarvittaisi aamupäivätoimintaakaan, kirjoittaa Pihlajamäen ala-asteen rehtori Susanna Saari.

Pihlajämäen rehtori kertoo, että ainakin heidän koulunsa alueella useimmat vanhemmat menevät aikaisin töihin.

Rehtorit: pienet koululaiset keskittyvät paremmin aamupäivän tunteina

Pikkuiset koululaiset väsyvät helposti jo puolen päivän aikaan.

– Erityisesti alkuopetuksen oppilaiden perheet toivovat mahdollisimman varhaisia aamuja. Aamutoiminnan järjestäminen koko ikäluokalle on aikamoinen haaste, kirjoittaa rehtori Esa Tammi Pohjois-Haagan ala-asteen koulusta.

Moni alakoulun rehtori kirjoittaa, että jos koulut alkaisivat myöhemmin, päivät pitenisivät kohtuuttomasti iltapäivästä. Joissakin kouluissa monella kutosluokkalaisella kestää nyt jo koulu kolmeen ja se näkyy väsymyksenä, varsinkin perjantain viimeiset tunnit ovat oppimisen kannalta haastavia.

Myös alakoulujen rehtorit mainitsivat iltapäivällä alkavat harrastukset yhdeksi hankaluudeksi, minkä takia koulupäiviä ei ole helppoa myöhäistää.

Isommissa kouluissa koulupäivien aloittaminen myöhemmin vaatisi ison palapelin kokoamisen: kaikki oppituntien aikataulut pitäisi uusia ja tällä hetkellä monessa portaassa tapahtuva ruokailu jouduttaisiin myöhentämään.

Suomenlinnassa ollaan edelläkävijöitä: koulu alkaa vasta kello 8.45

Monissa alakouluissa on kuitenkin siirrytty aloittamaan koulu aikaisintaan varttia yli kahdeksan.

Ylen kyselyyn vastanneista alakouluista 20 prosentilla aamu alkaa jo nyt nyt puoli yhdeksältä. Esimerkiksi Maatullin ala-asteellaaamujen myöhentäminen on rehtorin mukaan sujunut hyvin, vaikka joinakin päivinä koulu saattaa venyä iltapäivästä jopa puoli neljään. Vanhemmilta ei ole tullut valituksia.

Pienessä Suomenlinnan koulussa ollaan kuitenkin edelläkävijöitä: kaikki alakoululaiset ovat tulleet tämän vuoden alusta lähtien kouluun vasta kello 8.45. Rehtori Perttu Härkösen mukaan muutaman ensimmäisten viikkojen kokemukset ovat olleet erinomaisia.

Rehtorin mukaan osa oppilaista on hyvillään siitä, että aamuun ja yöuniin on tullut lisää aikaa.

– Mielipiteitä on tietenkin puolesta ja vastaan.

Rehtorin mukaan opettajat ovat kokeneet muutoksen positiivisena, koska aamulla on mahdollisuus suunnitella päivää, ennen kuin oppilaat ovat koulussa. Lisäksi teimme rakennemuutoksen, jossa saimme 30 minuutin välitunnin, kertoo Suomenlinnan ala-asteen rehtori.

Pienimmille koululaisille Suomenlinnassa on jouduttu aloittamaan aamukerho.

– Todella hyviä kokemuksia, rehtori kuitenkin tiivistää myöhäisestä koulunaloituksesta.

Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee vielä kevään aikana kasvatus- ja koulutuslautakunnan suositusta kouluaamujen aloittamisajankohdasta.

Lisää aiheesta:

Lautakunta oli yksimielinen: suosittelee kahdeksan kouluaamuista luopumista Helsingissä - "Tämä on vahva viesti"

Tampere myöhentää koulupäiviä: Näin se muuttaa yläkoululaisten ja opettajien arkea – "Kahdeksalta kaikki suunnilleen nukkuu"

Helsinki lykkäsi päätöstä kouluaamujen myöhäistämisestä – "Asia on paisunut massiiviseksi"

Kahdeksan kouluaamuista luopuminen etenee Helsingissä: "Teini-ikäisille liian aikaisia"

Kaupungilla kävelee vastaan paljon ihmisiä, joiden sukujuuret ovat ilmiselvästi muualla kuin Hämeen härkäteillä. Siellä näkee kaikenlaista väriä ja vähemmistöä.

Lyhyesti: tänä päivänä kaupunkikuva on pullollaan erilaisuutta.

Muutos on ollut nopea. Kun ensi kerran näin kotikaupungissani Lahdessa mustan miehen, olin jo yhdeksäntoista. Ainoat turistit olivat neuvostovenäläisiä, jotka kuikuilivat Aleksanterinkadun näyteikkunoita ja keltaisina vilkkuvia liikennevaloja.

Salpausselän kisojen aikaan notkuin mäkihyppääjien harjoituksissa keräämässä nimikirjoituksia ulkomaalaisilta. Mieleeni jäi ilmielävä japanilainen, joka piirsi vihkooni outoja merkkejä ja myös näytti erilaiselta, japanilaiselta.

Tästä kaikesta on aikaa puoli vuosisataa.

Lukiolaisena kävimme eräässä kahvilassa töllistelemässä paikallista nähtävyyttä, Martti-neitiä. Hän esitti meille antaumuksella kliseistä homoa ja myös oli sellainen. Hän ilmoitti hankkineensa tsekkiläisen nahkahameen. Me hihitimme.

Olimme kuitenkin tiedostavia nuoria, tyttöystäväni ja minä. Altistamalla itsemme Martti-neidin performanssille viestimme kömpelöllä tavalla hyväksyvämme erilaisuutta. Puolityhjässä kahvilassa, talvisen ja henkisen pimeyden ympäröiminä, meitä kannustivat motiivit, jotka ainakin osin olivat kunnioitettavia.

Tänä päivänä kulmat vääntää ruttuun pelkkä sukupuolivähemmistöstä vahingossa käytetty väärä termi.

Nykykatsannossa käyttäydyimme tietysti poliittisesti epäkorrektisti. Nyt pitää koko ajan miettiä, miten mielenkiintoa saa osoittaa.

Tänä päivänä kulmat vääntää ruttuun pelkkä sukupuolivähemmistöstä vahingossa käytetty väärä termi. Tummaihoiselta ei saisi tiedustella tämän sukujuurista siinä pelossa, että hän on syntynyt Kontulassa, jolloin kysymys jostakin syystä muuttuu loukkaukseksi.

Kaikesta joutuu nyt tekemään tiliä loputtomiin.

Maailma on muuttunut ilottoman oikeaoppiseksi, jossa ainuttakaan virhettä ei anneta anteeksi. Ei edes vaikka anteeksi pyydettäisiin.

Kaikesta joutuu nyt tekemään tiliä loputtomiin. Joskus tuntuu kuin metookin olisi synnyttänyt oheisvahinkona niin paljon kunnianloukkauskanteita, että kohta oikeudessa vietetään enemmän aikaa kuin kotosalla.

Niin paljon sanotaan kuitenkin silkkaa tyhmyyttään tai ymmärtämättömyyttään mutta ilman pahaa tahtoa. Kukapa meistä olisi tässä suhteessa täysin synnitön. Silti ensimmäisen kiven heittäjistä ei ole pulaa.

Pulaa on sen sijaan vanhakantaisesta kristillistä armollisuudesta.

Me kaikki me olemme tulokkaita, ja tuon matkan historia on aina yksilöllinen eikä koskaan hävettävä.

Tosikkomaisen loukkaantumisen kulttuurissa pitäisi teeskennellä, ettei erilaisuus itse asiassa kiinnosta. Mutta tietysti se kiinnostaa, sillä ihmisiä kiinnostavat toiset ihmiset. Ja jokainen ihminen on ensisijaisesti yksilö eikä minkään ryhmän jäsen.

Itse kyselen mieluusti, mistä kukin on kotoisin. Toivon tekeväni sen hyväntahtoisesti. Me kaikki olemme tulleet jostakin muualta, kuka kymmenen, kuka sata, kuka tuhat vuotta sitten. Eli kosmisessa mittakaavassa vain hetki sitten.

Ihmiset ryhmiin jakava etnonationalismi on vitsi. Me kaikki olemme tulokkaita, ja tuon matkan historia on aina yksilöllinen eikä koskaan hävettävä.

Tummahipiäiseltä kysyisin, mistä hän tai hänen vanhempansa ovat lähtöisin. Oudon sukunimen kuullessani minua kiinnostaa sen merkitys ja alkulähde. En näe tässä mitään väärää vaan kiinnostusta kiehtoviin kohtaloihin.

Vastavuoroisesti voin kertoa, että omat sukujuureni ovat Jämsän tienoilla, jossa parisataa vuotta sitten orvoksi jäänyt esi-isäni otettiin suutarinkisälliksi. En kuitenkaan kanna otsassani jämsäläisten tai suutarien leimaa; minut määrittää se, mitä olen eikä se, mikä on taustani.

Tuntuu, että on vain kaksi vaihdetta erilaisuuden kohtaamiseen: värisokea poliittinen korrektius tai hyökkäävä epäluulo.

Erilaisuuden tunnustaminen ei merkitse syrjintää. Mutta me luemme toisiamme koko ajan väärin. Ihminen ja sen tulkinta on vaikea oppiaine. Tuntuu, että on vain kaksi vaihdetta erilaisuuden kohtaamiseen: värisokea poliittinen korrektius tai hyökkäävä epäluulo.

Siksi kaivattaisiin armoa ja anteeksiantoa, nöyriä hyveitä, joita evankelisluterilainen kirkkomme yrittää julistaa vaikka sen itse on niitä niin vaikea osoittaa. Jokainen meistä voisi omaksua edes rahtusen armollisuutta sekä valmiutta sietää virheitä, joista ihmisen elämä kuitenkin pääosin koostuu.

Kun ulkomaalaistaustainen mies käyttää lasta hyväkseen, hän on teostaan vastuussa yksilönä, ei jonkin ryhmän edustajana. Kun hän monen vuoden kuluttua astuu vapauteen, kuten kaikki rikolliset joskus tekevät, hän toivottavasti osaa katua.

Silloin vääjäämättä nousee esille kysymys anteeksiannosta. Mutta tietysti se, mikä olisi eettisesti oikein, voi joskus olla inhimillisesti äärimmäisen vaikeaa.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

Suomen suurimman purkamisiin erikoistuneen yrityksen Delete Group Oyj:n konsernijohtaja Tommi Kajasoja kertoo, että lähimmän kymmenen vuoden aikana 50 vuoden iän saavuttaa "iso massa” rakennuksia. Kun rakennukset ikääntyvät, teettää se entistä enemmän töitä purkualan yrityksille.

– Talot saavuttavat elinkaaren vaiheen, jossa on alettava saneeraata tai purkaa kokonaan uuden tieltä. Esimerkiksi nykyaikaisia energiatehokkaita asuinneliöitä tarvitaan jatkossa lisää, sanoo Kajasoja.

1970-luvulla valmistuneiden asuin- ja liikerakennusten talotekniikka ei välttämättä enää vastaa enää nykyajan vaatimuksia.

Purkualan yksi megatrendeistä on kaupungistuminen, mikä tarkoittaa kaupunkeihin lisää asukkaita. Jostain heille pitää saada asuinpaikka.

– Arvokkaimmilla alueilla kaupunkien keskustoissa tila loppuu kesken, ja kun jotain uudistetaan, niin jotain otetaan alta pois, kuvailee Suomen purkuliikkeiden liiton varapuheenjohtaja Jani Haapalainen. Hän työskentelee toimitusjohtajana 30 vuotta purkualalla toimineessa Umacon Oy:ssä.

Purkuhalukkuus on jo aiemmin noussut esiin myös taloyhtiöissä, joissa kunnossapito on saattanut jäädä vähälle. Tulee halvemmaksi purkaa entinen ja rakentaa tilalle kokonaan uusi kerrostalo, kuin remontoida vanhaa. Suomen kerrostaloista yli puolet on rakennettu 1960- ja 1970-luvuilla.

Omakotitaloista paperitehtaisiin

Purkuliikkeiden asiakkaita ovat muun muassa teollisuusyritykset, rakennusliikkeet ja kunnat.

– Mikään tietty rakennustyyppi ei korostu purettavien rakennusten joukossa. Aika tasaisesti on kerrostaloja ja esimerkiksi kaupunkien keskustoissa sijaitsevia toimistorakennuksia, kertoo Tommi Kajasosa Delete Groupista.

– Ja teollisuuden vanhoja rakennuksia, kuten varastoja. Vastaan tulee kaikennäköistä, jolle ei enää ole tarvetta, täydentää Umaconista Jani Haapalainen.

Deleten viime aikojen kohteita ovat muun muassa Olympiastadionin remonttiin liittyvät purkutyöt, loppusuoralla oleva Äänekosken sellutehtaan purku sekä pian alkava kahden pysäköintihallin purku Helsinki–Vantaan lentoasemalla.

Umaconia puolestaan työllistää esimerkiksi Lohjan lakkautetun paperitehtaan rakennusten purku. Viime syksynä yritys poisti Kouvolan keskustan katukuvasta puolenkymmentä vanhaa omakotitaloa kerrostalorakentamisen tieltä.

Sekä Delete että Umacon työskentelevät koko ajan kymmenillä purkutyömailla.

Työvoimasta pula

Purkutoimialaa on viime vuosina leimannut muun muassa työvoiman saannin vaikeus. Tilanne on tuttu teollisuuden purkutöihin erikoistuneen Umaconin toimitusjohtajalle Jani Haapalaiselle.

– Niitä hommia ei opi kuin tekemällä, muuta koulua ei siihen ole. Ammattitaitoisia tekijöitä on hankala löytää.

Myös Deleten konsernijohtaja Tommi Kajasoja on huomannut samat vaikeudet. Hän tosin varovasti ennakoi, että talonrakennuspuolelta saattaa jatkossa löytyä tekijöitä myös purkualalle.

Tilastokeskuksen mukaan rakenuslupien määrä väheni selvästi viime vuoden lopulla.

Tommi Kajasoja sanoo myös ymmärtävänsä syyn miksi varsinkin nuorempaa väkeä on aika ajoin ollut vaikea saada alalle.

– Jos nuori on valmistunut vaikkapa diplomi-insinööriksi opiskeltuaan ensin talon rakentamista, ei hän välttämättä ensimmäiseksi halua lähteä tekemään päinvastaista hommaa eli purkamaan rakennuksia.

Pirstaloitunut ala

Purkualalla toimii Suomessa hieman laskentatavasta riippuen noin sata yritystä. Näistä osa on pelkästään purkamisiin ja purkujätteiden kierrätykseen erikoistuneita yrityksiä, osa pelkästään kierrätykseen. Purkutöitä tekevät myös jotkut rakennusalan yritykset.

Alalla työskentelevien henkilöiden määrä on usein muutama kymmenen henkilöä per yritys. Esimerkiksi Kouvolassa pääkonttoriaan pitävä, Suomen kolmanneksi suurin purkuliike Umacon, työllistää eri puolella Suomea sijaitsevilla purkutyömaillaan noin 60 henkeä. Markkinajohtaja Deletellä työntekijöitä on useita satoja.

Vaikka purkaminen kuuluu kiinteästi rakennustyömaille, on purkuala on kuitenkin vain pieni, tosin näkyvä osa muuta rakentamista.

– Purkamisesta syntyy pölyä ja pauketta, mutta euromääräisesti sillä ei ole isoa roolia kokonaisuudessa, luonnehtii talonrakennuksen toimialajohtaja Kim Karisuo Rakennusteollisuus RT:stä.

Hänen mukaansa esimerkiksi talonrakennuksen vuosiliikevaihto on 12–15 miljardia euroa. Purkualan markkinajohtaja Deleten vuosiliikevaihto puolestaan on noin 200 miljoonaa euroa. Alallaan kolmanneksi suurimmalla Umaconilla liikevaihto lähentelee 15 miljoonaa.

Purkamisessa ja rakentamisessa liikkuvien summien vertailu on suuntaa antava. Purkukustannukset voivat joissain tapauksissa sisältyä esimerkiksi talonrakentamisen urakkakustannuksiin.

Karisuo kuitenkin korostaa purkamisen merkitystä ja alan luonteen muuttumista viime vuosina erikoisosaamista vaativaksi muun muassa purkumateriaalin kierrätyksessä ja uusiokäytössä.

– Ala on viime vuosina mennyt selvästi aiempaa ammattimaisempaan suuntaan.

Purkutyömailta metallia päätyy teollisuuden raaka-aineeksi ja betonia teiden ja katujen pohjarakenteisiin. Umaconin oman seurannan perusteella yrityksen käsittelemästä kierrätykseen ja uusiokäyttöön menee 98 prosenttia.

– Kun halua löytyy, niin hyvinkin paljon saadaan purkujätettä hyötykäyttöön, sanoo Jani Haapalainen.

Osa Fazerin Oulun leipomon työntekijöistä on marssinut vuorokaudeksi ulos työpaikaltaan vastustaakseen leipomon sulkemisaikeita.

Puoliltaöin alkaneeseen mielenilmaukseen osallistuu noin 30 työntekijää.

Fazer kertoi maanantaina aloittavansa kaikkia Oulun leipomon 83 työntekijää koskevat yt-neuvottelut. Yhtiö ilmoitti harkitsevansa Oulun leipomon sulkemista ja sen toimintojen siirtämistä muihin leipomoihinsa.

Fazer perusteli asiaa sillä, että pakatun leivän kulutus on pienentynyt ja samaan aikaan kaupoissa leivottujen ja paistettujen tuotteiden suosio on kasvanut. Työntekijöiden edustajan mukaan Oulun leipomon sulkemiseen ei ole mitään syytä, koska se on hyvässä kunnossa ja Fazer Leipomoilla on takana paras vuosi pitkään aikaan.

Fazerin leipomot sijaitsevat Vantaalla, Lahdessa, Lappeenrannassa ja Oulussa. Lisäksi Fazerilla on 64 päivittäistavarakauppojen sisällä toimivaa myymäläleipomoa, joissa leipurit leipovat joka päivä. Fazer Leipomot työllistää Suomessa yhteensä noin 1600 henkilöä.

Poliisi ja syyttäjäviranomaiset tutkivat Jehovan todistajien toimintaa Hollannissa. Maanantaina tulleen tiedon mukaan myös Utrechtin yliopisto aloittaa oman tutkimuksensa seurakuntien toimintatavoista.

Tutkimukset juontavat juurensa moniin syytöksiin, joiden mukaan Jehovan todistajien seurakunnat pimittävät tietoa sisällään tapahtuneista seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista, joista osa olisi kohdistunut lapsiin.

De Telegraaf -lehden mukaan syyttäjänvirastolla on käsittelyssä kaikkiaan yhdeksän tutkimusta. Epäiltyjä tapauksia voi olla paljon enemmän. Jehovan todistajista eronneita tukeva järjestö Reclaimed Voices kertoo saaneensa tiedon jopa 276 mahdollisesta tapauksesta.

Ongelmallinen oikeuden päätös

Jehovan todistajiin kohdistuva tutkinta alkoi viime kesänä. Tuolloin julkisuudessa alettiin puhua seurakuntien piirissä tapahtuneista rikosepäilyistä.

Lisäksi Bredassa oikeus tuomitsi 31-vuotiaan miehen ehdolliseen vankeuteen ja sakkoihin. Oikeus oli saanut selville, että mies, joka oli Jehovan todistajien jäsen, oli tunnustanut käyttäneensä seksuaalisesti hyväkseen sukulaistyttöään aina siitä lähtien, kun tämä oli ollut 4-vuotias.

Hyväksikäyttö oli loppunut tytön täytettyä 14 vuotta. Mies oli rikoksen alkaessa itsekin alaikäinen.

Mies oli oikeuden tietojen mukaan tehnyt tunnustuksensa Jehovan todistajien seurakuntien sisäisen oikeusjärjestelmän, oikeuskomitean istunnossa.

Viranomaiset pyysivät oikeuskomitealta tietoa tunnustuksesta. On tiedossa, että oikeuskomiteoiden toiminta ja niissä käydyt keskustelut kirjataan tarkoin muistiin. Raportteja säilytetään seurakuntien arkistoissa.

Seurakunta kuitenkin kieltäytyi luovuttamasta papereita. Seurakunta perusteli päätöstään siten, että tietojen luovuttaminen loukkaisi miehen yksityisyyttä. Mies oli myös kertonut asiasta luottamuksellisesti. Asiasta uutisoi esimerkiksi Hollantilainen televisioyhtiö RTL.

Oikeus hyväksyi seurakunnan perustelut.

Hollannissa asiasta nousi kuitenkin kiivas keskustelu. Eräät oikeusoppineet eivät hyväksyneet ajatusta, että seurakunta voisi kieltäytyä yhteistyöstä syyttäjänviraston kanssa.

On tunnettua, että Jehovan todistajat pyrkivät olemaan mahdollisimman vähän tekemisissä "maallisten" viranomaisten kanssa. Hollannissa on noin 30 000 Jehovan todistajaa.

Ratsia päämajaan

Jehovan todistajat olivat kesällä ilmoittaneet, etteivät he hyväksy puolueetonta tutkimusta seurakunnissa tapahtuneista epäillyistä seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista.

Seurakunnan edustajat perustelivat tätä sillä, että lasten hyväksikäytön estämiseksi on jo tehty toimenpiteitä ja että uhreja oli ilmoittautunut vain vähän.

Elokuussa Hollannin oikeusministeri Sander Dekker kertoi, että syyttäjäviranomaiset aloittavat rikostutkinnan.

Marraskuussa poliisi teki ratsian Hollannin Jehovan todistajien Emmenissä sijaitsevaan päämajaan, haarakonttoriin. Poliisi tutki lisäksi kaksi muuta seurakuntarakennusta ja teki kotietsinnän neljään yksityisasuntoon.

Ratsioiden tuloksista ei ole toistaiseksi kerrottu.

Utrechtin yliopisto, joka alkaa nyt kerätä tietoja seurakuntien toiminnasta, sanoo julkistavansa tutkimuksensa syksyllä. Yliopiston tutkijat keräävät tietoja keskustelemalla hyväksikäytön uhrien ja seurakunnan johtajien kanssa.

Tutkimuksessa selvitetään, miten seurakunnat käsittelevät tietoonsa tulevia seksuaalirikoksia. Lisäksi tutkitaan, estääkö oikeuskomiteoiden toiminta uhreja kertomasta tapauksista viranomaisille.

Oikeusministeri Dekker kehotti viime vuonna Jehovan todistajia ottamaan oppia katolisesta kirkosta, joka on hänen mukaansa auttanut vastaavissa tutkimuksissa.

Lisää aiheesta:

Entiset Jehovan todistajat kertovat kokemuksistaan uskonyhteisön oikeuskomiteoissa – "Todettiin, että minä, 11-vuotias tyttö olin vietellyt keski-ikäisen miehen"

Uutiset laajamittaisista tietovuodoista ovat saaneet suomalaiset rukkaamaan käyttämiensä digitaalisten palveluiden yksityisyysasetuksia, vähentämään palveluiden käyttöä tai jopa lopettamaan palveluiden käytön kokonaan.

Tiedot selviävät Sitran marras-joulukuussa teettämästä kyselystä, jossa selvitettiin ihmisten suhtautumista digitaalisten palveluiden käyttöön ja heistä kertyvään tietoon. Vähemmistö suomalaisista sanoo, että tietovuodoilla ei ole ollut lainkaan vaikutusta palveluiden käyttöön.

Tietovuodoilla viitataan esimerkiksi Cambridge Analytica -skandaaliin, jossa miljoonien ihmisten yhteisöpalvelu Facebookille luovuttamia tietoja päätyi vaalikampanjakäyttöön. Tietoja käytettiin mainonnan kohdentamiseen muun muassa Brexit-kampanjan ja Donald Trumpin presidentinvaalikampanjan yhteydessä.

Vielä Cambridge Analytica -skandaalin paljastumisen jälkeenkin Facebook on kertonut toistuvasti kymmeniä miljoonia ihmisiä koskevista tietomurroista, joissa hakkerit ovat hyödyntäneet palvelun haavoittuvuuksia.

Tietoturvaan ja ihmisten henkilökohtaisiin tietoihin liittyvät asiat ovat olleet Suomessa pinnalla myös liikenteen turvallisuusvirasto Trafin kuljettajatietopalveluun liittyvien ongelmien takia.

Toistuvat uutiset tietovuodoista ovat nakertaneet ihmisten luottamusta palveluntarjoajia kohtaan. Kyselyssä 43 prosenttia suomalaisista sanoo, että luottamuksen puute palveluntarjoajia kohtaan estää heitä käyttämästä digitaalisia palveluita. Erityisen skeptisiä ollaan 25–34-vuotiaiden, johtavassa asemassa olevien ja ylempien toimihenkilöiden joukossa.

– Kyselystä selviää, että ihmiset haluavat enemmän läpinäkyvyyttä ja enemmän välineitä datan hallintaan. Datatalous on vielä niin alkutaipaleella, että yhteisiä pelisääntöjä vasta etsitään, sanoo Sitran asiantuntija Riitta Vänskä.

Kyselyssä selvitettiin myös, millä ehdoilla suomalaiset olisivat valmiita luovuttamaan omia tietojaan palveluntarjoajille.

Suomalaisista 45 prosenttia ei olisi valmis luovuttamaan henkilötietojaan palveluntarjoajalle millään ehdolla. Sen sijaan kulutukseen ja ostamiseen liittyvien tietojen luovuttamisessa ei olla yhtä tarkkoja. Näiden tietojen luovuttamista vastustaa vain 13 prosenttia vastaajista.

Kantar TNS:n toteuttama kysely tehtiin Suomen lisäksi kolmessa Euroopan maassa: Hollannissa, Ranskassa ja Saksassa. Kaikissa maissa tulokset olivat samansuuntaisia. Epäluuloisuus palveluntarjoajia kohtaan korostui Saksassa.

Tutkimus toteutettiin marras–joulukuussa 2018. Kohderyhmään kuuluneita 18–65-vuotiaita vastaajia oli jokaisesta maasta noin 2 000. Tulosten virhemarginaali on 2,2 prosenttiyksikköä suuntaansa.