Britannia ei enää käytännössä pysty eroamaan Euroopan unionista sovittuna päivänä, eli 29. maaliskuuta, sanoi maan valtiovarainministeri Philip Hammond yleisradioyhtiö BBC:lle.

Hammondin mukaan Britannia tarvitsee joka tapauksessa lyhyen jatkoajan, jotta tarvittava lainsäädäntö saadaan hyväksyttyä.

Britannian parlamentin on määrä äänestää ensi viikon aikana pääministeri Theresa Mayn neuvottelemasta erosopimuksesta. Kyseessä on jo kolmas äänestys. Kaksi aiempaa ovat kaatuneet parlamentissa selvin luvuin.

Maassa käydään nyt ankaraa viime hetken poliittista kädenvääntöä, jossa sopimukselle yritetään saada riittävä tuki. Hammondin mukaan äänestys perutaan, jos ei ole ilmeistä, että riittävä tuki on varmistettu. Tällöin Britannia olisi päätymässä EU-eroon ilman erosopimusta, mikä pelätään johtavan hallinnolliseen kaaokseen.

Hammond arvioi haastattelussa, että huomattava määrä kansanedustajia on kääntynyt sopimuksen kannalle, sillä "kaikki vaihtoehdot olisivat heille niin epämiellyttäviä, että he ovat alkaneet pitää pääministerin ehdotusta parhaana tapana hoitaa brexit".

Ministeri ei kuitenkaan uskonut, että sopimuksella olisi vielä parlamentin enemmistön tukea.

EU:n huippukokous, jossa lykkäystä voitaisiin käsitellä, pidetään torstaina.

Viime torstaina parlamentti hyväksyi esityksen, että Britannia pyytää EU-mailta EU-eronsa lykkäämistä ainakin kesäkuulle. Lykkäys edellyttää, että briteillä on jokin järkevä syy ja suunnitelma lykkäämiselle.

Pääministeri May on kirjoittanut Sunday Telegraph -lehteen mielipidekirjoituksen, jossa hän pyytää isänmaan edun nimissä kansanedustajia tukemaan esitystään.

Työväenpuoluella omat neuvottelut

Britannian oppositiossa oleva työväenpuolue hakee samaan aikaan omaa ratkaisuaan. Puheenjohtaja Jeremy Corbyn on kutsunut kaikki puolueet neuvotteluihin, joissa yritetään löytää työväenpuolueen oman esityksen pohjalta kompromissiratkaisu.

Corbyn on joutunut taiteilemaan puolueensa eri linjausten välillä. Osa puolueaktiiveista kannattaa EU-eroa, osa vastustaa. Puolueessa on myös kannatusta uudelle brexit-kansanäänestykselle.

Työväenpuolue vastustaa Mayn esitystä. Corbynin uusi linjaus on, että jos Mayn esitys saa parlamentin enemmistön tuen, Mayn sopimuksen mukainen eropäätös olisi alistettava kansanäänestykseen.

Lisää aiheesta:

Analyysi: Kuka Britanniaa oikein johtaa? Valtataistelu vaarantaa jo tulevaisuuden

Analyysi: Jatkoajan hakeminen ei riitä – sopimukseton ero uhkaa Britanniaa ellei brexit-suosta päästä ylös

Houstonin suurkaupungin lähellä Yhdysvalloissa on syttynyt uhkaava tulipalo öljynjalostamossa.

Deer Parkin jalostamossa palaa suuri kemikaalisäiliö. Palavan säiliön vieressä on lukuisia muitakin säiliöitä, jotka voivat mahdollisesti syttyä. Palo ei ole toistaiseksi hallinnassa.

Jalostamo sijaitsee noin 20 kilometriä Houstonin keskustasta itään.

Palo aiheuttaa sankkaa savunmuodostusta.

Deer Parkin kaupungin noin 33 000 asukkaalle on annettu määräys pysyä sisätiloissa, sillä savu on epäterveellistä. Lähistöllä on suljettu moottoriteitä.

Palon syttymissyytä ei tiedetä. Jalostamo ei ole toistaiseksi kertonut, mitä ainetta palava säiliö sisältää.

Kyseessä on jo toinen öljynjalostamon palo Houstonin alueella tänä viikonloppuna. Deer Parkia reunustavan merenlahden vastarannalla, Baytownissa, syttyi eilen lauantaina tulipalo öljynjalostamossa. Kyseessä oli Exxon-yhtiön jalostamo, joka on Yhdysvaltain kolmanneksi suurin, kertoo talousuutistoimisto Bloomberg.

Palo on saatu sammumaan.

Kaliforniassa syttyi perjantaina tulipalo Phillips 66 -jalostamossa Carsonissa, kertoo Fox 11 -uutiskanava. Tämäkin palo saatiin sammumaan muutaman tunnin kuluttua.

Öljynjalostamojen palot saattavat nostaa öljytuotteiden hintoja ainakin Yhdysvalloissa.

Lue lisää:

Houston Chronicle: Deer Park tells city to shelter in place as plant catches fire

Muumi-teemapuistoon kuuluu Muumitalon ja muiden rakennusten lisäksi immersiivinen ja interaktiivinen teatteri, live-esityksiä, erilaisia ravintoloita ja kylpylä. Puistosta löytyy myös 400 metrin pituinen vaijeriliuku ja siellä sijaitsee maailman suurin muumi-oheistuotteita myyvä kauppa.

Teemapuistossa on myös mahdollista nauttia suomalaisittain valmistettua kahvia sekä ruoka-annoksia ja siellä sijaitsee muumien historiasta ja Tove Janssonin elämästä kertova Kokemus-museo.

Muumi-teemapuisto sijaitsee Hannossa Saitaman prefektuurissa, joka luontonsa puolesta muistuttaa Suomea. Etäisyyttä Tokion keskustaan on noin 20 kilometriä. Teemapuisto on osa Metsä-kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on tarjota japanilaisille maistiaisia skandinaavisesta elämäntavasta ja kulttuurista.

Metsän toinen puoli, Metsä Village avautui jo viime syksynä.

Puiston avajaisissa lauantaina oli paikalla myös Moomin Characters Oy Ltd:n taiteellinen johtaja Sophia Jansson, joka piti avajaispuheen.

– Voimme oppia muumeilta monia asioita, Jansson totesi.

Muumi-teemapuiston ennustetaan houkuttelevan miljoona kävijää vuodessa. Aikuisten kertalippu puistoon maksaa 1500 jeniä eli noin 12 euroa, kun taas lastenlippu kustantaa 1000 jeniä eli kahdeksan euroa.

Muumeista tuli Japanissa äärimmäisen suosittuja hahmoja 1970-luvun taitteessa tehdyn Mūmin-animaatiosarjan myötä. Mūminin suosio oli pohjana Japanissa 1990-luvulla tehdylle Muumilaakson tarinoita -sarjalle.

Kun 23 nuorta elämää sammui paperirullien vyöryttyä linja-autoon, seurasi paljon puhetta ja lupauksia. 15 vuoden jälkeen Nelostiellä Konginkankaan onnettomuuspaikalla lupauksista ei ole lunastettu ainuttakaan.

– Kysymys on ihan puhtaasti rahasta. Jotain hyvin, hyvin pieniä asioita on toki tehty: päällystämistä, tiemerkintöjen ylläpitoa ja reikien korjaamista. Niitä, mitä esimerkiksi onnettomuuden jälkeen on odotettu, ei ole pystytty toteuttamaan, Keski-Suomen ely-keskuksen johtaja Jukka Lehtinen sanoo.

Tiesuunnitelma, joka olisi muun muassa tuonut Konginkankaan onnettomuuspaikalle Äänekosken pohjoispuolelle keskikaiteet, tehtiin jo kymmenen vuotta sitten.

Se saa todennäköisesti vanheta rauhassa ensi vuoden lopulla: tieremontti maksaisi liki 30 miljoonaa euroa, eikä eduskunta ole rahoitusta sille tähänkään mennessä suonut – vaikka heti onnettomuuden jälkeen kova poliittinen tahto siihen olikin.

Painanteet ovat samanlaiset kuin silloin 15 vuotta sitten, ne eivät ole muuttuneet miksikään. Kimmo Villman, kuljetusyrittäjä

17 vuotta ammatikseen ajaneen Pentti Hautaniemen on vaikea käsittää, miksei tielle ole tehty mitään.

– Yleensähän tehdään muutoksia, kun tapahtuu jotain, mutta Konginkankaan tapahtumista ei olla opittu mitään, hän sanoo.

Itse hän valitsee mieluummin jonkun pienemmän tien kuin Nelostien, jos reitti antaa myöten. Pienemmät tiet ovat hänen mielestään usein paremmassa kunnossa kuin pääväylä.

Kantavuus 1960-luvulta

Yhtälö, jossa rahoitus ei kasva, mutta liikenne lisääntyy, on huono, koska tiet myös kuluvat entistä nopeammin. Erityisesti päällysteitä koettelee raskas liikenne, jonka määrä on Väylän tilaston mukaan vilkastunut esimerkiksi Äänekosken pohjoispuolella sijaitsevalla Konginkankaan onnettomuuspaikalla 65 prosenttia vuodesta 2004 (640) vuoteen 2018 (1 050).

Tilastoihin vaikuttaa etenkin syksyllä 2017 käyttöön otettu Metsä Groupin biotuotetehdas, jonka puu- ja sellurekkoja tiellä kulkee liki 300 vuorokaudessa.

Runsas raskas liikenne on syy, jonka vuoksi keskikaiteiden puuttuminen huolettaa erityisesti Äänekosken paloasemalla työskentelevää palomies Jarmo Arpiaista. Hän pelkää, että seuraus on ohitusten lisääntyminen. Ja siitä voi puolestaan koitua vakavia kolareita.

– Työt ei meiltä lopu, ellei tielle tehdä oikeasti jotain.

Toinen huolenaihe liittyy varsinaiseen työhön: kun tapahtuu onnettomuus ja tie katkeaa, liikenne puuroutuu.

– Ei me päästä paikalle autojen yli tai läpi.

Jos kaikki tiet päällystettäisiin järjestyksessä tällä tahdilla, niin siihen menisi 44 vuotta. Eino-Matti Hakala, ylläpitovastaava

Myös ely-keskuksen johtaja Lehtinen myöntää, ettei 1960-luvulla rakennetun tien sujuvuus ja turvallisuus ole tämän päivän tasolla. Rakentamisajalta on peräisin myös tien kantavuus. Sen jälkeen etenkin rekkojen pituus ja kokonaispaino ovat kasvaneet.

Biotuotetehtaan vuoksi tiestöä on kyllä parannettu yli 70 miljoonalla eurolla, mutta ei Äänekosken pohjoispuolella.

Päällystysväli 44 vuotta

Tiestön ylläpito on tällä hetkellä enimmäkseen päällystämistä, tiemerkintöjen ylläpitämistä ja reikien korjaamista. Päällystystöiltä on tänä vuonna turha odottaa liikaa: koko maassa päällystetään maanteitä ensi kesänä ennätyksellisen vähän, vain noin 1 500 kilometriä. (Väylä)

Esimerkiksi Keski-Suomen ely-keskuksen hallinnoimasta noin 5 000 tiekilometristä uuden pinnan saa vain 64. Se on alle kolmasosa esimerkiksi vuoden 2016 määrästä.

– Jos kaikki tiet päällystettäisiin järjestyksessä tällä tahdilla, niin siihen menisi 44 vuotta. Vilkkaampia teitä joudutaan kuitenkin 5–10 vuoden välein päällystämään uudelleen, joten hiljaisemmille teille ei keretä koskaan, ylläpitovastaava Eino-Matti Hakala Keski-Suomen ely-keskuksesta sanoo.

Liikenteen rahoitusongelman ratkaiseminen on kuitenkin välttämättömyys ja ensimmäinen askel. Sabina Lindström, johtaja

Virkamiehet ely-keskuksissa sekä liikenne- ja viestintäministeriössä seuraavat tilannetta huolestuneina, sillä tiestön ylläpidon rahoitus on ollut jo vuosia liian pieni ja teiden kunto on heikentynyt.

– Edes Sipilän hallituskauden noin miljardin euron lisärahoituksella ei ole pystytty vastaamaan kaikkiin kriittisimpiinkään tarpeisiin, verkko-osaston johtaja Sabina Lindström liikenne- ja viestintäministeriöstä sanoo.

Vanhustenhoidossa tuli ilmi räikeitä epäkohtia, mutta jonkinlainen pommi odottaa myös tiestössä: korjaustarpeita on tällä hetkellä noin 2,5 miljardin euron verran – ja suunta on vain nouseva.

– Liian alhainen perusväylänpidon rahoitustaso on aiheuttanut sen, että tarpeellisia valaistushankkeitakaan ei ole pystytty toteuttamaan, vaan rahoitusta on kohdistettu välttämättömiin teiden päällystyksiin ja siltojen korjauksiin, Lindström sanoo.

Ruotsi on investoinut maan- ja rautatieverkkoonsa kolminkertaisen määrän Suomeen verrattuna (Tekniikka & Talous) ja perusväylänpitoon käytetään yli kaksinkertainen määrä rahaa (Hämeen Sanomat) Suomeen verrattuna. Suuri ero on myös liikennepolitiikassa: Ruotsissa se on paljon pitkäjänteisempää kuin Suomessa. Ruotsin malliin uskoo Lindström Suomessakin siirryttävän niin tieverkon kehittämisessä kuin kunnossapidossa.

– Liikenteen rahoitusongelman ratkaiseminen on kuitenkin välttämättömyys ja ensimmäinen askel, jotta tällaiset tarpeelliset investointitarpeet pystytään täyttämään, hän sanoo.

"Samat painanteet kuin 15 vuotta sitten"

Keskikaiteiden lisääminen oli onnettomuuden jälkeen onnettomuustutkintakeskuksen suosituksissa, koska käytännössä ajosuuntien erottaminen estää nokkakolarit. Valtakunnan tasolla niitä on tehty lisää, mutta kokonaisuutena asia on Jukka Lehtisen mukaan edennyt ehkä hitaammin kuin onnettomuuden jälkeen ajateltiin.

20 vuotta puuautoa ajanut Kimmo Villman pitää Nelostien talvikunnossapitoa kohtuullisena, vaikka välillä liukasta onkin. Sen sijaan perusparannusta hänkin odottaa.

– Nelostie on pääväylä ja siinä on kova liikenne, kyllä se saisi leveämpi olla. Sitten se myös urautuu. Painanteet ovat samanlaiset kuin silloin 15 vuotta sitten, ne eivät ole muuttuneet miksikään. Samalla tavalla ne nykäisevät kärryä kuin silloinkin.

Kaikkea hän ei silti laittaisi tien syyksi, vaan toivoisi kaikkien autoilijoiden päässä soivan hälytyskellot, kun keli huononee.

– Ajonopeushan pitää sovittaa kelin mukaan. Sitten välillä on tosi törkeitä ohituksia. Näytetään keskisormea ja metsäautoteillä helposti räikkä soi, jos joku tulee perään ajamaan.

Kuten aina, tälläkin kertaa Lapissa käydään tiukka taisto viimeisestä kansanedustajan paikasta. Ennakkoon arvioituna varmimmat paikat ovat keskustan kolme sekä vasemmistoliiton, SDP:n ja kokoomuksen yksi paikka.

Seitsemännestä paikasta kisaavat perussuomalaiset, keskusta ja vasemmistoliitto. Erityisesti perussuomalaisten kannatusta on vaikea ennakoida, koska Jussi Halla-ahon ajasta ei ole vertailukohtaa.

Iso kysymys on mihin menevät Hanna Mäntylän ja Paavo Väyrysen viime vaaleissa yhteensä keräämät noin 15 000 ääntä.

Lapin pienistä puolueista vihreiden Riikka Karppinen kampanjoi ahkerasti, mutta isokaan vaalivoitto ei riittäne valintaan.

Keskustan edustaja voi tippua pois eduskunnasta

Mielipidetiedustelujen perusteella keskusta kärsii vaalitappion Lapissa. Keskustan kannatus on silti niin korkealla, että yhtä paikkaa isompi menetys olisi iso yllätys.

Yksi haaste keskustalla on ehdokasasettelu. Viime vaaleissa valitut ovat Paavo Väyrystä lukuunottamatta ehdolla Lapissa.

Edustajan paikan koittavat uusia torniolainen Katri Kulmuni, rovaniemeläinen Markus Lohi ja savukoskelainen Eeva-Maria Maijala. Myös suurimman osan viime kaudesta kansanedustajana istunut Mikko Kärnä on ehdolla.

Tilanne on muille ehdokkaille haastava, sillä istuvat edustajat ovat valmiiksi tunnettuja ja on mahdollista, että yksi edellä mainituista neljästä ei tule valituksi. Tämä on näkynyt keskustan ehdokasasettelussa ja kampanjoinnissa.

Positiivista keskustan kannalta on se, että keskustasta eronnut Väyrynen ei ole ehdolla Lapissa.

Neljännen paikan säilyttämiseen keskusta tarvitsee tukea äänten jakautumisesta ja "hukkaäänten" määrästä. Niiden vaikutuksesta kertoo se, että vuoden 2007 vaaleissa keskusta sai reilun 43 prosentin kannatuksella kolme paikkaa, kun viime vaaleissa hieman pienemmällä prosentilla puolueelle tuli neljä paikkaa.

Keskustaa rasittaa hallitusvastuu. Suomen taloutta on laitettu kuntoon, mutta petetty koulutuslupaus, pakkolaeilla kiristetty kilpailukykysopimus, indeksien jäädytykset ja työttömien aktiivimalli painavat kannatusta alas.

Lapissa keskustalaiset ovat perinteisesti kannattaneet yhteistyötä demareiden kanssa ja vierastaneet yhteistyötä kokoomuksen kanssa. Kokoomuksen kanssa toteutettu oikeistolainen politiikka saattaa näkyä keskustan kannatuksen putoamisena erityisesti Lapissa.

Perussuomalaisten haasteena tuntemattomat ehdokkaat

Perussuomalaisten toivoa paikan säilyttämisestä nostavat viime aikojen kohentuneet luvut kannatusmittauksissa. Lapissa haasteena on ehdokkaiden tuntemattomuus.

Puolueella ei ole kärkiehdokkaita, koska viimeksi yli 8 000 ääntä saanut Hanna Mäntylä ei ole mukana ja Mäntylän tilalle eduskuntaan noussut Matti Torvinen on loikannut sinisiin.

Puolueesta irtautuneet siniset rokottavat varmaan jonkun verran perussuomalaisten äänipottia myös Lapissa. Samaa saattaa tehdä myös keskustan Kärnä. Toisaalta myös perusssuomalaiset iloitsevat siitä, että Väyrynen ei ole keräämässä ääniä Lapissa.

Perussuomalaiset ei ole kuitenkaan enää yleinen protestipuolue, joten protestiääniä voi jäädä saamatta.

Peruskysymys on, kantaako maahanmuuttokysymys enää. Siitä on kuitenkin aikaa, kun turvapaikanhakijoita tuli maakuntaan sekä länsi- että itärajan kautta ja Tornioon perustettiin järjestelykeskus. Toisaalta puolueen ehdokkaat varmasti muistuttavat, että Oulussa ulkomaalaisia epäillään useista seksuaalirikoksista.

Perussuomalaiset pitävät paikkansa, jos puolue pystyy keräämään ääniä tasaisesti eri puolilta Lappia, kuten kahdeksan vuoden takaisessa jytkyvaalissa.

Vasemmistoliitolla on pieni mahdollisuus toiseen paikkaan

Jos perussuomalaiset eivät saa ehdokasta läpi ja keskusta menettää yhden paikan, voi vasemmistoliitolla olla mahdollisuus toiseen paikkaan.

Puolueen toiveita vaalivoitosta nostaa menestyminen viime kuntavaaleissa. Kuntavaalien tuloksella toinen paikka olisi jäänyt vain vajaan sadan äänen päähän. Kuntavaaleissa kuitenkin äänestetään enemmän tuttua ehdokasta kuin puoluetta.

Vasemmistoliitto laskee myös oikeistohallitukseen kohdistuvan kritiikin satavan sen laariin. Toisaalta mitähän lappilaiset äänestäjät tuumivat puolueen kannattamasta lentoverosta, joka ei ainakaan matkailuväkeä miellytä.

Lisäksi puolueen vihertyneen linjan koetaan menneen kauas työläisen arjesta. Tosin Lapissa ehdokkaat kuitenkin korostavat metsäteollisuuden työpaikkojen merkitystä.

Vasemmistoliiton savukoskelainen istuva kansanedustaja Markus Mustajärvi on ennakkoasetelmissa vahvoilla. Vahvimmat haastajat löytynevät Suomen punaisimmasta kaupungista Kemistä, josta on ehdolla kolme nuorta naista.

Heistä Sari Moisanen sai kaksissa viime vaaleissa noin 4 000 ääntä. Ahkeraa kampanjaa tekeveä Kati Tervo on kertonut haastavansa Mustajärven ykkössijan. Kolmas nuori nainen on Albana Mustafi. Haastajien haasteena on äänten mahdollinen hajoaminen.

Lapin ainoa julkkisehdos on rap-artistina tunnettu Lalli Mustakallio.

SDP pitänee yhden paikan

Sosialidemokraatit voivat pitää yhden kansanedustajan paikan säilyttämistä suhteellisen varmana. Vahvimmalta ehdokkaalta vaikuttaa istuva kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä Rovaniemeltä.

Toinen paikka on demareilla liian kaukana. Sen saavuttaminen edellyttäisi äänimäärän tuplaamista.

Demareiden menestystä puoltavat kannatusmittausten ylöspäin osoittavat lukemat. Myös demareilla on haasteena se, miten lappilaiset suhtautuvat puolueen johdon päättämiin linjauksiin.

Esimerkiksi demareiden avaus autokannan sähköistämisestä on kirvoittanut runsaasti arvostelua pitkien etäisyyksien maakunnassa.

Lappilaiset demarit ovat joutuneet selittelemään myös puheenjohtaja Antti Rinteen vaatimuksia hakkuiden vähentämisestä. Lapissa kun moni odottaa Kemijärven sellutehtaan tai Kemin biodiesellaitoksen toteutuvan ja tuovan työpaikkoja.

Kokoomus koittaa paluuta vaaliliittojen avulla

Kokoomus menetti viime vaaleissa kansanedustajan paikkansa Lapista, vaikka Heikki Autto sai kaikista ehdokkaista neljänneksi eniten ääniä. Autton paikka jäi vajaan 700 äänen päähän ja hän putosi eduskunnasta.

Tällä kertaa kokoomus pyrkii varmistamaan Autton läpimenon kahdella vaaliliitolla, jotka on solmittu RKP:n ja kristillisten kanssa.

Viime eduskuntavaaleissa kristilliset ja RKP saivat yhteensä lähes 1 600 ääntä, joten Autton läpimeno on mahdollista.

Yksi varjo kokoomuksella on puolueen epäonnistuminen vanhustenhuoltoon liittyvässä keskustelussa. Lapissa on paljon ikäihmisiä, joita kokoomuksen yksityisiä hoitoyrityksiä suosiva politiikka saattaa epäilyttää.

Lappilaisiin äänestäjiin kokoomus vetoaa esimerkiksi henkilöauton tarpeellisuudella ja teollisuuden kilpailukyvyn turvaamisella.

Aiheesta voi keskustella kello 17.00 saakka.

Sunnuntai-iltana hieman ennen puolta yötä Vaasan hätäkeskus sai tiedon tulipalosta Ilmajoella Koskenkorvan taajamassa Etelä-Pohjanmaan maakunnassa, jossa 1 000 neliön konepajahalli oli syttynyt tuleen.

Palon syttymissyytä ei tiedetä, mutta palomestari Veli-Matti Hakala arvioi tulipalon alkaneen tehdashallin sisältä.

Palo on saatu sammutettua, mutta tuli eteni kattorakenteisiin aiheuttaen näin vaurioita 300 neliön alueelle.

Uudessa-Seelannissa perjantaina tapahtuneesta moskeijaiskusta epäilty australialainen Brenton Tarrant haluaa edustaa itse itseään oikeudenkäynnissä.

Asiasta kertoi maantantaina Tarrantille määrätty lakimies Richard Peters.Hänen mukaansa Tarrant ei halua asianajajaa.

Peters arvioi, että Tarrant ei vaikuta kärsivän mielenterveysongelmista.

Christchurchissa kahteen moskeijaan kohdistuneessa terrori-iskussa kuoli 50 ihmistä ja kymmeniä haavoittui.

Tarrantia syytetään tällä hetkellä yhdestä murhasta, mutta lisää syytteitä on luultavasti tulossa. Mies pysyy pidätettynä seuraavaan oikeusistuntoon saakka, joka pidetään 5. huhtikuuta.

Australian poliisi teki maanantaina moskeijaiskun tutkintaan liittyvät ratsiat kahteen asuntoon, jotka sijaitsevat Sandy Beachin ja Lawrencen kaupungeissa Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa.

Tarrant varttui Graftonissa, joka sijaitsee Sandy Beachin ja Lawrencen pohjoispuolella.

Epäilty hankki aseita netin kautta

Christchurchissa sijaitsevan Gun City -asekaupan omistaja David Tipple kertoi maanantaina, että Tarrant osti netin kautta neljä asetta ja ammuksia hänen liikkeestään joulukuun 2017 ja maaliskuun 2018 välillä.

Tipple sanoi, että Tarrantin tekemät nettiostokset noudattivat poliisin vahvistamaa verkkotilausprosessia.

– Emme havainneet mitään poikkeavaa luvan haltijassa. Hän oli uusi ostaja, jolla oli uusi lisenssi, Tipple sanoi.

Tipple kertoi, että hän on toimittanut poliisille kaikki tiedot Tarrantin aseostoista. Tipplen mukaan he eivät myyneet Tarrantille sotilastyyppisiä puoliautomaattiaseita.

Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern sanoi maanantaina, että maan hallitus ilmoittaa aselakien kiristysten yksityiskohdista ensi viikon maanantaina.

Lue myös:

Uuden-Seelannin ammuskelun pääepäilty välinpitämättömänä oikeuden edessä – pääministerin mukaan iskun kohteena myös lapsia

Kun omaa jäte- ja kemikaalikuormaa haluaa karsia, keittiö on hyvä paikka aloittaa. Tapasimme kaksi henkilöä, jotka ovat tehneet kodissaan luontoa kunnioittavia valintoja.

Tässä jutussa opiskelija Saara Väkevä, 23, ja yrittäjä Virpi Virolainen, 59, jakavat täsmävinkkinsä siihen, miten luonnonmukaista elämäntapaa voi vaalia omassa keittiössään.

Saara korvaa kelmun pellavaliinalla ja ompelee hedelmäpussit pitsiverhosta

Ilmastoahdistus on kurkkua kuristava tunne siitä, että pitäisi tehdä jotain omille elintavoilleen. Että voisi itse elää mahdollisimman ekologisesti ja kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.

Näin 23-vuotias lääketieteen opiskelija Saara Väkevä luonnehtii tunnetta, joka on vaivannut häntä lapsuudesta asti.

– Reilu kolme vuotta sitten ryhdyin vegaaniksi. Ajattelin, että se on isoin teko, jonka yksittäinen ihminen voi tehdä ympäristön hyväksi, Väkevä perustelee.

Pikkuhiljaa kuopiolainen Väkevä siirtyi luonnonmukaiseen ajatteluun myös kodinhoidossaan. Nyt hän jakaa tee se itse -vinkkinsä.

Pesuaineet Marseille-saippuasta. Väkevä aloitti ostamalla loppuneen ikkunanpesuaineen tilalle luonnonmukaista pesuainetta. Sitten hän keksi, että pesuainetta voi valmistaa itsekin.

Nykyään Väkevä ostaa Marseille-saippuaa ja raastaa sitä raastinraudalla. Sitten hän liottaa saippuan veteen. Perinteinen Marseille-saippua sisältää vain oliiviöljyä ja soodaa. Se on vegaanista, biohajavaa ja sopii monenlaiseen puhdistukseen (Anna).

Tuorekelmusta mehiläisvahakääreisiin. Ekologisessa keittiössä jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Siksi Väkevä on korvannut tuorekelmun pellavaliinalla, jonka pintaan hän silittää silitysraudalla mehiläisvahaa.

Mehiläisvahan avulla liinan voi kääriä tiukaksi paketiksi ruoan ympärille. Siihen voi kääriä eväsleivän tai liinalla voi peittää salaattikulhon. Kääre ei sovellu raa'an lihan säilytykseen. Ohjeet mehiläisvahaliinan valmistukseen voit lukea tästä.

Kestohedelmäpussit. Vanhat pitsiverhot saivat uuden elämän, kun Väkevä ommella surautti niistä kestohedelmäpusseja. Somat pussit syntyivät kaapin perukoilta löytyneistä verhoista.

Pussit kulkevat helposti mukana kauppareissuilla, eivätkä paina hedelmävaa'allakaan juuri mitään.

Kestotalouspaperi. Tiesitkö, että vanha lakana taipuu uudelleen käytettäväksi talouspaperiksi?

Kestorätit. Väkevä opiskelee lääketiedettä. Luennoilla hän virkkaa kestorättejä, jotka peseytyvät pesukoneessa. Osan bambu- ja puuvillalangoista Väkevä ostaa käytettynä.

Bambu on materiaalina antibakteerinen. Kuluttaja saa kuitenkin olla tarkkana. Meillä markkinoitu bambukuitu on usein tekokuitua, jonka valmistuksessa on käytetty myrkkyjä.

Niin tai näin, virkatut rätit kestävät käyttöä. Myös virkkausta luennoilla seuranneet opiskelijakaverit ovat innostuneet harrastuksesta.

Mutta auttaako askartelu ilmastoahdistukseen? Väkevän mukaan kyllä, vaikka ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii isompiakin toimenpiteitä.

– Joku voi pitää tätä turhana viherpiiperryksenä, mutta minä haluan ajatella, että pienillä teoillakin on merkitystä. Kun innostan lähipiiriäni ja annan lahjaksi näitä juttuja, levitän samalla positiivista asennetta ja iloa, Väkevä summaa.

Virpi tekee konetiskitabletit itse – näin helppoa se on

Ympäristöahdistus ei ole kuitenkaan vain 1990- ja 2000-lukujen lasten ominaispiirre. Teini-ikäinen Virpi Virolainen haastoi vanhempiaan jo 70-luvulla pohtimaan kodin luonnonmukaisuutta.

Nyt Virolainen on liki kuusikymppinen vegaani, joka pyrkii ostamaan ruoat ilman pakkauksia ja viljelee myös talviaikaan esimerkiksi tattarin, auringonkukan ja parsakaalin versoja.

Ehdoton hänkään ei ole. Jos kaupassa ei ole myynnissä kurkkua ilman muoveja, niin sitten ei ole. Jos rahatilanne on tiukka eikä salli ekologisen pesuaineen ostamista, niin sitten on ostettava budjettiin parhaiten sopiva.

Vastikään Virolainen muutti asuntoon, jossa on astianpesukone. Silloin häntä alkoivat huolestuttaa astianpesutablettien sisältämät myrkyt ja kemikaalit. Ratkaisu oli löydettävä.

Virolainen pitää kursseja luonnonmukaisten pesuaineiden valmistamisesta. Nyt hän näyttää, miten myrkyttömät konetiskitabletit voi valmistaa itse. Ohjeen hän on lainannut Meilläkotona.fi:stä.

Tablettien tekeminen kestää noin 15 minuuttia, ja ne ovat valmiita käytettäviksi noin kahdessa päivässä.

Tarvitset:

• 3 dl ruokasoodaa
• 1 dl Epsom-suolaa
• 1,5 dl sitruunahappoa
• 1 pienen sitruunan mehu
• 30-40 tippaa eteeristä öljyä
• kaksi kulhoa, siivilä, sekoituslasta, jääpalamuotteja kumihanskat halutessasi

1. Yhdistä kuivat aineet (ruokasooda, epsom-suola, sitruunahappo) yhdessä kulhossa ja sekoita.

2. Purista sitruunan mehu toiseen kulhoon. Et välttämättä tarvitse erillistä sitruunapuristinta, sillä homma onnistuu myös lusikalla.

3. Laske mehu siivilän läpi. Hedelmäliha jää siivilään, ja voit käyttää sen vaikkapa ruoanlaitossa.

4. Lisää mehun joukkoon eteeristä öljyä halutessasi. Öljy antaa tableteille tuoksun.

5. Yhdistä neste kuiviin aineisiin tippa tai pieni loraus kerrallaan. Älä kiirehdi. Sekoita koko ajan hyvin.

6. Muovaa seosta käsin. Varmista, että ainesosat ovat sekoittuneet toisiinsa.

7. Painele seos jääpalamuotteihin. Anna konetiskitabletin tekeytyä kaksi päivää.

8. Irrottele valmiit palat veitsen avulla ja jääpalamuottia kopsutellen. Laita palat purnukkaan. Konetiskitabletit ovat nyt valmiita käytettäviksi.

Tuntuuko liian monimutkaiselta? Nappaa tästä 10 helppoa vinkkiä

Ovatko Väkevän ja Virolaisen tekemät ratkaisut liian isoja harppauksia omassa keittiössäsi? Jos ovat, haasta itsesi ajattelemaan ainakin näitä:

• Suosi suomalaista ja paikallista. Mieti, mistä tuote ja tarvikkeet ovat kotoisin? Lähellä tuotettu on ekologisempi vaihtoehto kuin maailman ääristä Suomeen rahdattu tavara. Tämä pätee myös pesuaineisiin.
• Jos pesuaineiden tekeminen itse ei innosta, hae kaupan hyllyltä ympäristömerkkiä. Yleisimpiin ympäristömerkkeihin voit tutustua tästä. Voit myös vaihtaa konetiskitabletit jauheeseen.
• Osta pesuaineet tiivisteenä ja tee käyttövalmiit pesuaineet pulloon, jota voi käyttää uudelleen – näin vältät jätekuormaa!
• Käytä kestäviä ja pestäviä luuttuja.
• Heitä pois rikkinäiset, naarmuuntuneet muoviastiat. Rikkinäisistä muoviastioista voi irrota muoveja elimistööön. Lämmitä mikrossa vain sellaisia muoviastioita, joita voi lämmittää mikrossa.
• Säilö lasi- ja metalliastioissa. Esimerkiksi smoothie kulkee töihin vanhassa kastikepurkissa.

• Peitä lautasella jääkaapissa säilytettäviä ruokia. Näin vältyt alumiini- ja muoviroskalta.
• Ota käyttöön isoäidin siivousvinkit (Martat). Etikka poistaa kalkkia, sooda rasvaa. Vain vähän tukossa oleva viemäri saattaa avautua näiden kahden yhdistelmällä: ensin soodaa, sitten etikkaa päälle.
• Muista, ettei koko keittiötä kannata laittaa kerralla uusiksi. Käytä vanhat pesuaineet loppuun. Jos sinulla on jo valmiiksi kaappi täynnä muoviastioita, käytä niitä.
• Tee jatkossa hankinnat tarkkaan harkiten: tarvitsenko tätä? Voinko korvata tämän jollain jo omistamallani esineellä? Pienikin askel on ekoteko.

Vinkit on koottu yhdessä Savon Marttojen Heta Nykäsen kanssa.

Millaisia ekotekoja sinä olet tehnyt kodissasi? Keskustele aiheesta! Voit luoda oman nimimerkin täällä. Keskustelu on auki kello 22 asti.

Suomen länsirajalla ja Pohjois-Ruotsissa alkaa maanantaina suuri kansainvälinen sotaharjoitus. Puolitoista viikkoa kestävään Northern Wind -sotaharjoitukseen osallistuu 10 000 sotilasta Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Rajan tuntumaan, Haaparannan alueelle, sijoittuu noin puolet sotilaista.

Suomesta mukana on noin 1500 sotilasta ja 500 ajoneuvoa. Suomalaisjoukot eri puolilta maata ovat matkanneet Ruotsiin viikonvaihteessa maanteitse ja rautateitse.

Osin samanaikaisesti maavoimien suurharjoituksen kanssa järjestetään Ruotsin ilmavoimien johtama ilmasotaharjoitus, johon myös Suomen ilmavoimat osallistuu.

Merkittävä yhteistoimintaharjoitus talvioloissa

Northern Wind on Suomelle ja Ruotsille tähän mennessä suurin maavoimien välinen harjoitus.

– Tämä on merkittävä harjoitus, sillä ensimmäistä kertaa tässä laajuudessa menemme Ruotsiin harjoittelemaan yhteistoimintaa ja talvisia, arktisia olosuhteita, sanoo Suomen harjoitusjoukon johtaja, eversti Jari Osmonen Sodankylän jääkäriprikaatista.

Suomen maavoimien joukot ovat pääosin Jääkäriprikaatista, Kainuun prikaatista, Panssariprikaatista ja Porin prikaatista.

– Jääkäriprikaatin sotilaat ovat tottuneita pohjoisen talvioloihin, mutta etelästä tuleville joukoille Norrbottenin olosuhteet voivat olla täysin uudenlaiset, Osmonen arvioi.

Maavoimien mukaan Northern Wind osaltaan kehittää Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä. Suomalaiset ovatkin olleet mukana jo harjoituksen suunnittelussa.

Suomen pääkalustona Pohjois-Ruotsin lumisessa maastossa ovat Leopard-taistelupanssarivaunut, BMP 2M -rynnäkköpanssarivaunut, MTLB-kuljetuspanssarivaunut, PASI-kuljetuspanssariajoneuvot ja telakuorma-autot. Yhteensä Suomesta harjoitukseen osallistuu noin 100 panssarivaunua ja 400 muuta ajoneuvoa.

Lentoja myös Suomen puolella

Northern Wind -harjoitus tapahtuu Ruotsin puolella, mutta ilmavoimien harjoitus Flygvapenövning19 ulottuu myös Suomen ilmatilaan Tornionjokivarren ja Länsi-Lapin yllä. Suomen ilmavoimien lentotukikohtana on Rovaniemi ja lentotoimintaa on rajajoen eli Tornionjoen molemmin puolin. Lentotoiminta on ympärivuorokautista. Ilmasotaharjoitus käydään 22.-27. maaliskuuta.

Northern Wind on Ruotsin maavoimille kansainvälinen pääharjoitus ja siinä puolustaudutaan Pohjois-Ruotsiin hyökkäävää kuvitteellista vihollista vastaan. Harjoitusalue ulottuu Suomen ja Ruotsin rajalta Haaparannalta noin 130 kilometrin päähän Luulajan ja Bodenin alueelle.

Haaparannalla harjoituksen valmistelu on näkynyt katukuvassa jo pari viikkoa. Sotilaita ja kalustoa on saapunut kaupunkiin maaliskuun alkupäivistä lähtien ja Haaparannan keskustaan on ilmestynyt eristettyjä suoja-alueita.

Northern Windin virallinen aloituspäivä on maanantai, mutta täysimittaisesti harjoituksen arvioidaan olevan käynnissä parin päivän kuluttua. Harjoitus päättyy 27. maaliskuuta.

Syyskuun 11. päivän iltana vuonna 2001 Hannu Willman istui televisiomeikit naamassa Ylen uutisstudion lämpiössä odottamassa vuoroaan. Menossa oli erikoislähetys New Yorkin World Trade Centerin pilvenpiirtäjiin ja Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennukseen Pentagoniin kohdistuneista terrori-iskuista.

Lopulta erikoislähetys tuli niin täyteen, että New Yorkin palolaitoksen toimintaa ehkä parhaiten tuohon aikaan tuntenut suomalainen ei mahtunutkaan lähetykseen.

Tapaamme Willmanin 18 vuotta myöhemmin tämän kotona Vihdin Nummelassa. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen entinen vuoromestari on jo eläkkeellä. Willmanin talossa ensimmäisenä silmään pistää käytävän seinän paraatipaikalla roikkuva New Yorkin palolaitoksen kypärä.

Kypärän Willman osti itse palomiesvarusteita myyvästä liikkeestä. Se oli ennen WTC-iskuja New Yorkissa vielä mahdollista.

– Kypärä myytiin ilman laattaa. Se on nahkakypärä, jossa sisäkuori on lasikuitua. Tämä on painava ja kauhea pitää päässä.

Vuonna 1998 Willman ja työkaveri Raimo Rasijeff tutustuivat Yhdysvalloissa palomestari Raymond Downeyhin. Keväällä 2001 Willman tapasi kongressimatkalla Downeyn uudelleen ja sopi työvierailusta New Yorkin legendaarisella palolaitoksella.

Erikoisoperaatioita New Yorkin palolaitoksella johtanut Downey hoiti suomalaiselle mahdollisuuden toimia tarkkailijana erikoispalomestarin yksikön kyydissä. Willman sai tutustua Rescue Company -erikoispalomiehiin ja heidän hyvin erikoisiin keikkoihinsa.

Ray Downey antoi Willmanille kypärälaatan, jossa luki SOC eli Special Operations Command. Sellaista ei kovin monella ole.

Saman vuoden syyskuun 11. päivänä Willman oli juuri lopettelemassa henkilöstöturvallisuuskoulutusta, kun puhelin soi.

– Vaimo soitti, että New Yorkissa on tapahtunut tosi hirveitä, tule kotiin. Vaimo alkoi itkeä, että varmasti on sun kavereita mennyt. Kyllä se oli kova paikka silloin.

Myöhemmin illalla Ylen studion lämpiössä vuoroaan odotellut Willman ei vielä tiennyt, että kaikkiaan 343 palomiestä oli kuollut. Heidän joukossaan oli myös Ray Downey.

– Ray olisi oikeastaan 2001 ollut jo eläkkeellä, mutta hän halusi nähdä sen päivän, kun hän ja hänen molemmat poikansa olisivat päällystövirassa. Molemmat pojat jäivät henkiin ja toinen pojista sai sitten Rayn palomestarin vakanssin.

Kypäriä vaihdossa ja kovalla rahalla

Hannu Willman aloitti palomiehenä 1976. Varsinainen kypärien kerääminen alkoi kuitenkin vasta paljon myöhemmin.

Kokoelman ensimmäinen kypärä oli Chicagon kypärä. Tuttu mies oli Finnairilla töissä. Hän toi, kun Willman pyysi. Se tapahtui 70-luvun lopulla.

– Rahalla ostettu, naapurille maksettu, Willman muistelee.

Vuonna 1987 Willman oli palomestarikurssin kanssa Los Angelesissa.

– Sain kapteenin kypärän. Lähetin sitten vaihdossa suomalaisen kypärän. Siitä se keräily lähti.

Ja nyt kypäräpeli on jatkunut yli 30 vuotta. Osa kypäristä on ostettu rahalla, joskus taas suomalaista kypärää on tarjottu vaihdossa.

Osa kypärälöydöistä on todellisia helmiä. Niistä on maksettu myös todella isoja summia. Tuhansia euroja on mennyt, keräilijä tunnustaa.

Mutta on Willman myös saanut työvierailla hienoilla paloasemilla.

– Saint Paulissa Minnesotassa olin kuusi viikkoa. Siellä sain olla kaikessa mukana. Olen saanut tehdä töitä myös Hampurin Barmbekin asemalla ja Chigacon Flying Squad -yksikössäkin olin mukana keikoilla. Ja siellä New Yorkissa olin palomestarin kyydissä.

Willmanin kodin seinällä roikkuu London Fire Brigaden Sohon aseman korkkikypärä vuoden 1989 messumatkalta. Lontoosta tuli mukaan muutakin kuin kypärä. Tallella on myös lontoolaisten lahjoittamat sarkatakki ja housut.

– Ja ne housut on muovihousut, Willman ihmettelee.

Willmanilla ei ole matkoiltaan tuotuna pelkästään kypäriä. Hiha- ja muita kangasmerkkejä on ainakin 450. Voi niitä olla myös 600. Mies on jo seonnut laskuista.

Hihamerkkien vaihto yhdistää maailman palomiehiä kaikkialla, kypäriä kerää harvempi.

– Kun menee asemalle ja sanoo I´m a firefighter from Finland, ovet aukeavat ja saa jopa majoituspaikan.

Vuosien aikana Willman on vieraillut monessa paikassa, ainoastaan Afrikassa ja Oseaniassa hän ei ole vielä käynyt. Mutta ehtiihän sitä eläkkeelläkin.

Ihmishenkiä pelastavia ja vaarantavia kypäriä

Eläkkeelle Hannu Willman jäi joulukuussa 2017. Ennen Espooseen vuoromestariksi päätymistään hän toimi 17 vuotta palomestarina. Kaikenlaista on tullut nähtyä kypärä päässä.

Yksi omista työkypäristä näyttää erityisen kärsineeltä. Savusukellusten raju kuumuus ja noki ovat muuttaneet alun perin kirkkaan loistevärisen kypärän oudon väriseksi.

Tämä 80-luvun kypärä Kirkkonummelta on pelastanut silloisen paloesimies Willmanin hengen.

– Kypärään tuli vekki, kun talon sammutustöiden yhteydessä tuli sisäkatto alas. Öljykamina oli syttynyt palamaan. Kuumuus oli niin kova, että välipohjarakenne tuli päälle. Siinä tulipalossa kuolikin yksi ihminen.

Willmanin kokoelmassa on useita omia kypäriä. Yli 40 vuotta kestäneen uran aikana kypärämuoti ehti muuttua moneen kertaan.

Tieto ja suhtautuminen turvallisuuteen ovat myös muuttuneet vuosien aikana valtavasti.

Vielä pari vuosikymmentä sitten palomiehet laitettiin talonpolttoharjoituksissa välillä niin koville, että kypärät alkoivat sulaa. Tänä päivänä sellaisesta joutuisi vastuuseen.

Suhtautuminen turvallisuuteen on ollut myös kulttuurisidonnaista.

Willmanilta löytyy venäläinen kypärä, jollainen palomiehillä on ollut päässä vielä 70-luvulla. Se on kuparista.

– Kun puhutaan kypärän sähköjohtavuudesta, niin tällä kypärällä saa kyllä nuhan lähtemään pois, Willman heittää palomieshuumorilla.

144 kypärän kokoelmassa on vain muutama replika. Sellainen on myös tammikuussa lahjaksi saatu puolalainen palokunnan paraatikypärä. Nyt etsinnässä olisi samanlainen, mutta alkuperäisenä.

Vanhin kaikista kypäristä on ennen löytymistään ehtinyt toimia myös hiirien pesänä. Sen iästä ei kuitenkaan ole mitään tietoa. Todennäköisesti se on vanhempi kuin vuodelta 1886, koska Willmanilla on juuri sen ikäinen metallikypärä. Tämä kypärä on nahkaa.

– Tämä on ollut jossakin WPK:ssa Espoon alueella. Nahkakypäriä käytettiin ennen peltikypäriä.

Hannu Willmanilla on pian edessään vaikea ja haikea päätös. Willmanien omakotitaloon Nummelassa kypäriä ei enää mahdu. Harrastuksen rajat alkavat tulla vastaan. Halukkaita kypäränperijöitä omasta perheestä ei ole vielä ilmoittautunut.

Tilan loppumisen vuoksi 25 kypärää on ollut viimeiset viisi vuotta lainassa Palopäällystöliiton toimiston seinällä Helsingissä.

– Kuopion palomuseosta on myös vokoteltu. Mutta etsin niille nyt paikka jostakin lähempää täältä, missä itse olen töitä tehnyt.

Ja töitä Willman on enimmäkseen tehnyt läntisellä Uudellamaalla. Hän oli aikoinaan Nummelan ensimmäinen vakinainen palomies.

Hyvälle kypärälle Willman tuskin pystyy sanomaan jatkossakaan ei. Kotona asiaan suhtaudutaan huumorilla. Makuuhuoneessa kypäriä ei vielä ole.

Parikymppinen Denis Purhonen on jo useamman vuoden etsinyt elämälleen suuntaa. Hän kertoo etsivänsä aktiivisesti töitä – aiemmin niitä on myös ollut, mutta juuri nyt ei.

Opinnot eivät peruskoulun jälkeen ole edenneet. Heti yhdeksännen luokan jälkeen oli vaikeaa eikä mikään vaihtoehto tuntunut hyvältä ja Purhonen jäi kotiin. Hieman myöhemmin aloitetut sähköalan opinnot jäivät kesken.

– Siitäkin on melkein kolme vuotta. Nyt mä olen kuitenkin päättänyt, että haluan toimia itseni eteen. Haluan tehdä töitä niin kuin normaalit ihmiset ja olla normaalissa rytmissä.

Denis Purhonen on tullut ensimmäistä kertaa nuorten neuvontapisteeseen Ohjaamoon, joita on viime vuosina perustettu eri puolille Suomea. Täältä hän etsii apua nyt oman asunnon löytämiseen.

Purhonen vaikuttaa tulevaisuuden suhteen toiveikkaalta, vaikka onkin nyt yksi niistä kymmenistä tuhansista työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista, joiden auttamiseen ja tukemiseen on viime vuosina yritetty kuumeisesti keksiä keinoja.

– Mä haluan päästä itsenäistymään. Etsin nyt ohjausta ja vinkkejä siihen, miten pääsen eteenpäin.

Kuukausi sitten saatiin ilahduttavia uutisia: ilman työtä ja koulutuspaikkaa olevien nuorten määrä on alkanut kutistua. Nuorten työllisyys on parantunut suotuisan talouskasvun ansiosta.

Myös Ohjaamon kaltaisten yhden luukun palvelujen uskotaan auttaneen monia nuoria oman suunnan löytämisessä.

Mutta edelleen Suomessa arvioidaan olevan noin 60 000 alle 30-vuotiasta syrjäytynyttä. Ja se on liikaa.

Erityistä huolta herättävät ne, joilla on vain peruskoulupohja. Tällä hetkellä vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että peruskoulu ei riitä nykyisille työmarkkinoille vaan kaikkien pitäisi suorittaa ainakin toisen asteen tutkinto.

Mutta pitäisikö sen olla myös nuoren velvollisuus, siis pakollista?

Oppivelvollisuuden laajentaminen noussee hallitusohjelmaan

Ylen vaalikoneessa kysyttiin, pitäisikö oppivelvollisuuden yltää lukioihin ja ammattioppilaitoksiin.

Kaikista vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista 65 prosenttia on täysin tai jokseenkin sitä mieltä, että pitäisi. Eri mieltä oli 34 prosenttia.

Sosiaalidemokraateista, vasemmistoliitosta ja vihreistä lähes kaikki jatkaisivat oppivelvollisuutta – ja siis myös koulutuksen maksuttomuutta – toisen asteen opintoihin. Tätä mieltä on selvä enemmistö myös keskustan ehdokkaista.

Puolueena keskusta on kyllä puhunut oppivelvollisuuden takarajan nostamisesta 18 vuoteen, mutta korostanut keskustelussa jatko-opintovalmiuksien saavuttamista eikä niinkään toisen asteen tutkinnon suorittamista kokonaan.

Kielteisellä kannalla selvimmin ovat perussuomalaisten ja kokoomuksen ehdokkaat.

Kuntaliiton opetus ja kulttuuriasioista vastaava johtaja Terhi Päivärinta pitää tulosta odotettuna. Julkinen keskustelu ja joidenkin puolueiden vaaliohjelmatkin ovat antaneet jo selvät viitteet, että jollain tavalla koulutuspolun pituuteen tullaan lähivuosina puuttumaan.

Laajaa kannatusta tuntuu nyt olevan erityisesti esiopetuksen laajentamisella ja varhaiskasvatuksen merkityksen korostamisella syrjäytymisen ehkäisyssä. Sen mahdolliset vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta vuosien päästä.

Päivärinta arveleekin, että myös oppivelvollisuuden pidentäminen yli peruskoulun tulee neuvottelupöydälle.

– Hallitusohjelmaan se varmaan nousee, mutta on eri asia, missä muodossa. Eli sanotaanko, että pidennetään, vai aiotaanko selvittää asiaa.

Kuntaliitto ei lämpene oppivelvollisuuden laajentamiselle kummassakaan päässä opinpolkua, koska se tarkoittaa lisäkustannuksia. Kun koulutus olisi velvoittavaa, pitäisi esimerkiksi oppimateriaalien ja työvälineiden olla kaikkien saatavilla maksuttomasti.

– Se toisi mukanaan opiskelijalle myös esimerkiksi kuljetuksiin ja majoitukseen liittyviä etuuksia, Päivärinta sanoo.

Kuntaliitto on tehnyt karkean laskelman oppivelvollisuuden pidentämisen kustannuksista. Laskelman mukaan se maksaisi jopa noin 200 miljoonaa euroa vuodessa.

Laskelma on tehty olettaen, että oppivelvollisuus jatkuisi toisen asteen suorittamisen loppuun saakka eli 19-vuotiaaksi. Osassa esillä olleista malleista oppivelvollisuus päättyisi aiemmin, jo täysi-ikäistyessä.

Päivärinnan mielestä rahat pitäisi kohdistaa täsmätoimina niihin nuoriin, jotka tukea tarvitsevat – ei kaikille.

Hän myös muistuttaa paljon puhutusta ongelmasta, ettei kaikilla peruskoulun päättävillä ole riittäviä taitoja jatko-opintoihin. Rahan laittaminen oppivelvollisuuden pidentämiseen ei hänen mukaansa paranna perusopetuksen ongelmia.

– Toivon, että mietitään tarkkaan, mikä on se asia, joka halutaan korjata ja mietitään, että mikä toimenpide siihen parhaiten purisi. Suurin osa ikäluokasta menee kuitenkin tämän koulutussysteemin läpi ihan normaalisti, Päivärinta sanoo.

Taloustieteilijä panisi kasvatuksen asiantuntijat selvittämään asiaa

Talouspolitiikan arviointineuvosto puolestaan julkaisi viime vuonna raportin siitä, pitäisikö oppivelvollisuusikä nostaa Suomessa 18 ikävuoteen.

Sen perusteella oppivelvollisuuden pidentäminen lisäisi toisen asteen tutkinnon suorittaneiden määrää, josta taas olisi selvää hyötyä niin myöhempään työllistymiseen kuin tuloihinkin. Jopa niin paljon, että oppivelvollisuusiän nosto voisi maksaa itsensä takaisin esimerkiksi verotuloina.

Raportin yksi kirjoittaja, taloustieteen professori Roope Uusitalo kannattaakin oppivelvollisuusiän nostamista parilla vuodella. Silti hän on hieman yllättynyt, että Ylen vaalikoneessa kannatus oppivelvollisuuden pidentämiselle on nyt näinkin suurta.

Varsinkin kun kysymyksessä puhuttiin vain lukioista ja ammattikouluista eikä lainkaan esimerkiksi oppisopimuskoulutuksesta, valmentavasta ammatillisesta koulutuksesta tai kymppiluokista. Käytänto kun sallii oppivelvollisuuden suorittamisen toisella asteella paljon monimuotoisemminkin.

– Riippuu tietysti vaalituloksesta ja mitkä puolueet ovat hallitusneuvotteluissa, mutta varmaan se nousee hallitusneuvotteluissa esiin. Hienointa olisi, että seuraavaksi päätettäisiin, että olkaa ekonomistit nyt hiljaa ja pantaisiin nuorisotyön ja kasvatuksen asiantuntijat miettimään, mikä on paras muoto toteuttamiseen, Uusitalo sanoo.

Pakollinen toinen aste jakaa mielipiteet Helsingin Ohjaamossa

Ammattiopintonsa keskeyttänyt Denis Purhonen on sitä mieltä, että oppivelvollisuuden jatkuminen peruskoulun jälkeisiin opintoihin olisi ollut hänelle hyväksi.

– Mun mielestä sen pitäisi olla pakollista. Kun oppivelvollisuus loppui, niin minäkin ajattelin, että tästä on nyt vaan helppo jäädä pois. Nyt kun ajattelen taaksepäin, niin olisin käynyt ammattiopinnot läpi, jos se olisi ollut pakollista.

Parikymppinen Sara Hietala puolestaan ei kannata oppivelvollisuuden pidentämistä. Hän keskeytti aikanaan lukion ja meni työpajaan. Sen jälkeen hän vielä palasi lukioon ja on nyt ylioppilas.

Näiden vuosien aikana löytyi oma intohimo eli taide. Nyt Hietala on työkokeilussa Mediakylpylän videoryhmässä.

– Jos sinut kahlitaan pakollisuuteen, se saattaa estää kasvamista ja oman tien löytämistä. Oman kokemukseni pohjalta tiedän, että on tärkeää löytää oma tiensä ja saada oma rauha ja tuki. Tässä iässä vielä hakee itseään.

Kseniia Vlasova tuli Suomeen Venäjältä tähtäimessään työpaikka. Kotimaassa käydyn lukion jälkeen hän tuli opiskelemaan tietotekniikkaa. Ylivieskaan ammattikorkeakoulu Centriaan ja muutti myöhemmin sadan kilometrin päähän Kokkolaan.

– Tiesin aina, että en jää Venäjälle, vaan tulen Suomeen, sanoo Kseniia Vlasova.

Vlasova osaa suomea vieläkin vain auttavasti. Arjessa se ei ole ongelma, sillä nuoret puhuvat keskenään sujuvasti englantia. Työnhaku on toinen juttu.

– Olin todella masentunut, kun piti etsiä työpaikkaa, enkä osannut kieltä. Mutta sitten opettaja kertoi, että Raisoftilla olisi työtä koodaajalle, sanoo Kseniia Vlasova.

Ohjelmistojen koodauksessa käytettävien kielten hyvä hallinta ja kansainvälinen työyhteisö olikin vastaus Vlasovan tarpeisiin.

Sosiaali- ja terveysalalle ohjelmistoja valmistavan Raisoftin markkinat ovat maailmalla ja kansainvälisyys näkyy jo henkilöstössä. Kahvipöydästä löytyy seitsemän kansallisuutta ja siellä puhutaan kahdeksaa kieltä.

– On hauskaa vaihtaa kieltä lennossa, kun kahvipöydässä jutellaan, sanoo hallintojohtaja Niklas Kankkonen.

Moni haluaa jäädä Suomeen valmistuttuaan

Suomessa opiskelee noin 20 000 ulkomaalaista, heistä vajaat puolet ammattikorkeakouluissa. Puolet suunnittelee jäävänsä opiskelujen jälkeen myös töihin Suomeen.

Tilastokeskuksen seurannan mukaan kymmenen vuotta sitten valmistuneista ulkomaisista opiskelijoista työskenteli Suomessa viiden vuoden kuluttua 44 prosenttia.

Opetushallituksen viime keväänä julkaisema kansainvälinen opiskelijabarometri kertoo, että ulkomaalaiset opiskelijat näkevät Suomen mahdollisuutena myös valmistumisen jälkeen. Joka neljäs suunnitteli jäävänsä Suomeen töihin pidemmäksi aikaa, joka kymmenes taas lyhyemmäksi aikaa.

Kiinnostuneempia pidemmästä työskentelystä olivat tekniikan ja kaupan alan opiskelijat. Työllistymisen suhteen Suomi oli houkuttelevampi EU:n ulkopuolelta kuin EU-maista tulleiden silmissä. Ulkomaisista opiskelijoista 75 prosenttia oli toissa vuonna EU-/ETA-alueen ulkopuolelta.

Harjoittelu- ja työpaikoista on huutava pula. Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden työllistymiselle suurin este on kielitaidon puute.

– Vain joka neljäs opiskelija työllistyy. Työpaikka löytyy usein liiketalouden, tekniikan tai sosiaalialan parista, sanoo Kokkolan Centrian projektipäällikkö Marja-Liisa Hiironen.

Ulkomaisten opiskelijoiden kielitaitoa kehitetään niin, että työelämästä tuodaan kouluun todellisia tilanteita, joissa ihmisten kohtaamista voi harjoitella.

Esimerkiksi SPR on järjestänyt opiskelijoille vapaaehtoisia “potilaita”, joiden kanssa nämä ovat . harjoitelleet kysymyksiä ja vastauksia.

– Kielen oppiminen edistyy valtavasti työssä ja harjoittelussa oloaikana, sanoo Marja-Liisa Hiironen.

Bartosz Wieczorek tuli Puolasta Suomeen tuplatutkinnon perässä. Lutzin yliopistossa suoritetun tutkinnon jälkeen hän päätti hakea Kokkolan Centriaan tekemään toista tutkintoa tieto ja viestintätekniikasta.

Hyvä ohjelmointikielten hallinta avasi myös Wieczorekille ovet suomalaiseen työelämään.

Opiskelujen aikana hän löysi Raisoftilla avoinna olevan työpaikan, haki paikkaa, sai sen ja jäi töihin. Heti ensimmäisellä kerralla tärppäsi.

– Suomessa on paljon paremmat mahdollisuudet työskennellä kuin Puolassa. Olen ollut onnekas, sanoo Bartosz Wieczorek.

Se, että ei osaa suomea, ei ole ongelma työpaikassa,jossa pääasiallinen kommunikointi kieli on englanti. Monikielinen työyhteisö opettaa työn ohessa.

– Yksi kollegani kyllä puhuu ja opettaa minulle suomea. Yritän vastailla hänelle asiallisesti, mutta aina se ei onnistu, sanoo Bartosz Wieczorek.

Myös yritys hyötyy kulttuurien moninaisuudesta. Kansainvälisen bisneksen ja kulttuurin osaaminen ja työntekijöiden erilaisuus luovat hyvän sekoituksen, sanoo Raisoftin hallintojohtaja Niklas Kankkonen.

It-ala kasvaa jatkuvasti. Myös Raisoft palkkaa uutta väkeä sitä mukaa, kun hyviä tekijöitä löytyy. Kansainvälisellä alalla pitää myös pystyä käyttäytymään eri kulttuurien edellyttämällä tavalla.

Kseniia Vlasova tuntee olonsa turvalliseksi nykyisessä työpaikassa. Hän ei näe itseään työskentelemässä kotimaassaan Venäjällä: koska hän on opiskellut englanniksi, venäläinen ammattisanasto on jäänyt oppimatta.

– Suomi on turvallinen paikka, joten varmaan jään tänne. Tämä tuntuu kodilta, sanoo Vlasova.

Porin palveluliikelaitoksen entistä johtajaa Kaj Kainulaista syytetään virkavelvollisuuden rikkomisesta ja törkeästä virka-aseman väärinkäytöstä.

Jutun varsinainen oikeudenkäynti alkaa tänään Porissa Satakunnan käräjäoikeudessa. Valmisteluistunto pidettiin marraskuun puolivälissä. Kainulainen on kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin.

Porin kaupunki teki tutkintapyynnön poliisille

Epäillyistä rikoksista nousi Porissa iso kohu syksyllä 2015.

Kaj Kainulaisen palveluliikelaitoksen johtajana tekemät hankinnat johtivat rikosepäilyyn ja lopulta Kainulaisen jäämiseen eläkkeelle syksyllä 2016.

Porin kaupunki päätyi tekemään hänen toiminnastaan tutkintapyynnön poliisille.

Kyse on kymmenistä tuhansista euroista, jotka liittyvät liikelaitoksen ostamaan kestitykseen, matkailuun ja majoituspalveluihin. Rahoilla hankittiin muun muassa Pori Jazzeille VIP-lippuja, puhelimia sekä hyväksyttiin matka- ja viinalaskuja.

Kainulainen perustelee syytteen kiistämistä sillä, että edustaminen ja virkamatkat ovat liittyneet olennaisesti viran hoitamiseen eikä tarkkoja määräyksiä virkamatkoista, niiden hyväksyttävistä kustannusten määristä tai muista järjestelyistä ollut olemassa.

Kainulaisen mukaan myös joko hänen esimiehensä tai Porin kaupunki olivat useiden syyttäjän laittomaksi katsomien toimien osalta tietoisia hänen tekemisistään.

Syyttäjä: Ravintokeskuksen investointi omin luvin

Syyttäjän mukaan Porin palveluliikelaitos teki Kainulaisen johdolla investointeja, joihin ei ollut asianmukaista päätöstä. Kainulainen sanoo toimineensa niissä talousarvion ja toimintasuunnitelman mukaisesti.

Syytteen mukaan Kainulainen esimerkiksi ylitti valtuutensa päättäessään aloittaa kaupunginsairaalan ravintokeskuksen satojen tuhansien eurojen saneerauksen.

Syyttäjän mukaan Kainulainen on näin toimiessaan tavoitellut huomattavan suurta hyötyä Porin palveluliikelaitokselle ja aiheuttanut erityisen tuntuvaa haittaa Porin kaupungille. Tästä kaupunki vaatii useiden satojen tuhansien eurojen vahingonkorvauksia.

Oikeudenkäynti jatkuu Satakunnan käräjäoikeudessa loppuviikolla. Oikeudenkäynnille on varattu kaikkiaan kuusi istuntopäivää.

"Autoritäärinen johtaja"

Kihlakunnansyyttäjä Timo Luosma totesi käräjäoikeuden ensimmäisessä istunnossa, ettei "kunnan toimialaan lähtökohtaisesti kuulu edustaminen yritysmaailman tyyliin, poislukien kaupungin korkein johto".

Luosman mukaan Palveluliikelaitos tekee työtä sisäisesti vain kaupungille. Kainulainen ei ole hyväksyttänyt laskujaan esimiehellään Kari Hannuksella, joka oli tuolloin apulaiskaupunginjohtaja. Syyttäjän mukaan Kainulainen oli autoritäärinen johtaja, jonka tekemisiin ei hevillä puututtu.

Tapahtumat tulivat esille kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkosen toimeenpanemassa sisäisessä tarkastuksessa koskien vuosia 2014–2015.

Puolustaja: Porilla ei ollut edustusohjetta

Puolustusasianajaja Juha Mannerin mukaan Porilla ei neljä vuotta sitten ollut edustusohjetta eikä tarkkoja ohjeita matkoista. Puolustuksen mukaan kaikki Kainulaisen matkat olivat virkamatkoja.

Liikelaitokselta odotettiin Mannerin mukaan kilpailukykyisyyttä ja sen johtaja piti verkostoitua ja toimia liike-elämän tyyliin.

Kerromme pian lisää.

Jos ennustukset olisivat käyneet toteen, Suomessa pössyteltäisiin pian pilveä viranomaisten luvalla.

Poliisiammattikorkeakoulun vuonna 2012 tekemässä ennakointitutkimuksessa lähes kolmannes asiantuntijavastaajista piti todennäköisenä, että kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luovutaan vuoteen 2020 mennessä.

Huumeet Suomessa 2020 -tutkimukseen vastanneet arvioivat, että kannabiksen käyttö ja kotikasvatus saattavat seuraavien kahdeksan vuoden aikana lisääntyä niin paljon, että rangaistuskäytäntöjä on lievennettävä.

Pieleen meni.

Suurissa kaupungeissa toki on jo alueita, joilla käytännössä saa pajautella vailla huolta virkavallan väliintulosta, mutta virallisesti huumeet ovat Suomessa edelleen hyvin laittomia.

Mutta kuinka kauan?

2000-luvulla maa ja osavaltio toisensa jälkeen on joko laillistanut kannabiksen tai luopunut sen rangaistavuudesta.

Vihreä aalto on edennyt hoiperteleva askel kerrallaan. 2000-luvulla maa ja osavaltio toisensa jälkeen on joko laillistanut kannabiksen tai luopunut sen rangaistavuudesta.

Yhdysvalloissa pajauttelu on sallittu yhdeksässä osavaltiossa ja maan pääkaupungissa. Maailman maista laillistajien joukkoon ovat viimeisimpinä liittyneet Kanada ja Norja.

Keskustelua käydään meilläkin, sillä kannabiksen käyttö yleistyy tasaista tahtia. Lähes neljäsosa suomalaisista on kokeillut kannabista ainakin kerran elämässään. Ero entiseen on melkoinen. Vuonna 1992 vain kuusi prosenttia suomalaisista oli kokeillut kannabista.

Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena, pian yli puolet väestöstä kannattaa depenalisaatiota.

Samaan aikaan nuorten päihdeasenteet liberalisoituvat. Kannabiskokeilujen riskejä pidetään vähäisinä, ja moni pitää viikoittaistakin käyttöä harmittomampana kuin ryyppäämistä.

Kannabis ei ole harmiton huume, mutta monien tutkijoiden mukaan sen haittoja on liioiteltu. Porttiteorialle ei oikein ole päteviä perusteita, ja kysymys "koukkuun" jäämisestäkin on monimutkaisempi kuin usein annetaan ymmärtää.

Viime vuosina myös viranomaisten asenteet ovat muuttuneet.

Syksyllä 2017 THL julkaisi kymmenen kohdan ohjeistuksen kannabiksen haittojen vähentämiseen. Ensimmäinen ohje on tietenkin "älä käytä", mutta sen lisäksi THL antaa konkreettisia vinkkejä ja esimerkiksi kehottaa suosimaan polttamisen sijaan muita käyttötapoja, kuten vaporisaattoreita ja syötäviä tuotteita.

Seuraavana vuonna THL:n tutkijat Tuukka Tammi ja Pekka Hakkarainen ehdottivat, että huumeiden käytön rangaistavuudesta luovuttaisiin. Depenalisaation kannalla on myös esimerkiksi Youth Against Drugs -kansalaisjärjestö.

Tällä hetkellä 42 prosenttia suomalaisista ajattelee, ettei kannabiksen käyttämisestä pitäisi rangaista. Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena, pian yli puolet väestöstä kannattaa depenalisaatiota. Sillä on ennen pitkää seurauksia myös politiikalle.

Joten: Milloin kannabis laillistetaan Suomessa? Päästäänkö jo ensi vaalikaudella pajauttelemaan?

Nykyisistä eduskuntapuolueista mikään ei kannata kannabiksen dekriminalisointia.

Lyhyt vastaus: ei päästä. Nykyisistä eduskuntapuolueista mikään ei kannata kannabiksen dekriminalisointia. Depenalisointiakin kannattaa vain vihreät, mutta siniset on valmis selvittämään sen "yhteiskunnallisia vaikutuksia".

Toisaalta kokoomuksesta kommentoidaan, että pelkästään omaan käyttöön tulevien vähäisten huumausainemäärien hankkiminen ja käyttäminen on jo käytännössä depenalisoitu, sillä käyttörikoksista ei juuri jaeta tuomioita.

"Haluamme kuitenkin pitää kiinni kriminalisoinneista, joiden tarkoituksena on omalta osaltaan ennaltaehkäistä huumausaineiden käytöstä aiheutuvia ongelmia", kirjoittaa puoluesihteeri Janne Pesonen.

On poistettava tilanteet, joissa apua ongelmaansa hakeva käyttäjä ei rangaistusten pelossa uskaltaisi hakeutua palveluiden tai hoidon piiriin. Tuula Lampinen, sdp

Perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit suhtautuvat kannabikseen yksiselitteisen kielteisesti.

"Huumausaineiden käyttö, hallussapito, valmistaminen ja kauppaaminen on säädetty rangaistavaksi, ja kannatamme tätä jatkossakin", kirjoittaa perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Riikka Purra.

Kristillisdemokraatit puolestaan pitää hyvänä Suomen nykyistä huumepolitiikkaa, jossa rangaistusten lisäksi panostetaan "ennaltaehkäisyyn ja valistukseen", kertoo puolueen pääsihteeri Markus Kalmi.

Myöskään SDP ei näe "suurta tarvetta" muutoksille huumelaeissa, mutta se painottaa linjassaan haittojen vähentämistä. Siinä voivat SDP:n mukaan auttaa esimerkiksi neulanvaihtopisteiden tai valvottujen pistotilojen tarjoaminen.

"On poistettava tilanteet, joissa apua ongelmaansa hakeva käyttäjä ei rangaistusten pelossa uskaltaisi hakeutua palveluiden tai hoidon piiriin", kirjoittaa SDP:n poliittinen koordinaattori Tuula Lampinen.

Viime kesänä Pirkanmaan keskustanuoret vaati kannabiksen laillistamista.

Perussuomalaiset, keskusta ja siniset nojaa osittain huumekannassaan porttiteoriaan. Sen todenmukaisuus on kiistanalainen.

"Kannabiksen käyttö mahdollistaa vaarallisempien huumeiden käytön", kirjoittaa sinisten puoluesihteeri Matti Torvinen.

Perussuomalaisten Purran mukaan kannabiksesta on helppo "siirtyä eteenpäin", eikä "pössyttely" muutenkaan tee hyvää. Lääkekannabikseen perussuomalaiset kertoo suhtautuvansa hieman myönteisemmin, mutta:

"Depenalisointi on myös periaatteellisesti väärin, koska jos jokin on kiellettyä, se ei voi samaan aikaan olla sallittua."

Toisenlaisia vaatimuksiakin on esitetty. Viime kesänä Pirkanmaan keskustanuoret vaati kannabiksen laillistamista, mutta emopuolue tyrmäsi aloitteen.

"Kannabiksen käyttö aiheuttaa riippuvuutta ja sen käytön arvioidaan madaltavan kynnystä muiden huumeiden käyttöön", keskustan puoluekokous vastasi tuolloin. Kanta on pysynyt samana.

On seurattava muiden maiden politiikkaa ja tehtävä yleisesti haittoja vähentävää päihdepolitiikkaa. Pilvi Uuttu

Vasemmistoliitto on eduskuntapuolueista ainoa, jolla ei ole kantaa asiaan.

"On seurattava muiden maiden politiikkaa ja tehtävä yleisesti haittoja vähentävää päihdepolitiikkaa", vastaa vasemmiston toimistosihteeri Pilvi Uuttu.

Rkp ei vastannut Ylen kyselyyn.

Jutun lähteinä on käytetty Mikko Piispan kirjaa Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta (Teos 2018), Anton Vanha-Majamaan Kannabiskirjaa (Kosmos 2018), THL:n selvityksiä suomalaisten huumeiden käytöstä ja huumeasenteista vuosilta 1992–2014 (2016) ja vuonna 2018 (2019) sekä Poliisiammattikorkeakoulun ennakointitutkimusta Huumeet Suomessa 2020 (2012).

Lue myös:

Juice ja Irwin joivat itsensä hengiltä, Y-sukupolven idolit ovat brändiään vaalivia yrittäjiä – Ibelle brändääminen on "sikaluontevaa"

Jo joka neljäs suomalainen on käyttänyt huumeita – Näin päihdeasenteet ovat vuosien varrella muuttuneet

Miten monipuolinen supernainen Minna Canth olikaan! Hänen syntymästään on kulunut 175 vuotta ja Minnan kunniaksi järjestetään lukuisia tilaisuuksia ja juhlia.

Mitä sinä hänestä muistat? Muistatko yhtään teosta nimeltä? Miten iso lapsikatras hänellä oli? Entä minkä asioiden puolesta Minna oli valmis palopuheisiin, vaikka sai muiden vihat niskaansa?

Näitä voit pohtia vastatessasi Minna-kysymyksiin.

Jos tuntuu liian vaikealta, arvaa ja kokeile onneasi.

Tietovisan kysymykset ja vastaukset on tarkistanut tutkija, tietokirjailija Minna Maijala.

Tarvitseeko meidän tietää, kuka oli Minna Canth tai mitä hän teki? Onko hänen tekemisillään mitään merkitystä? Osallistu keskusteluun jutun alapuolella. Kommentointi on auki klo 22 saakka.

Lisää Minna Canthista:

Minna Canth oli aikansa radikaali ja päähänpotkittujen puolustaja – nyt hänen värikkäästä elämästään tehdään esityksiä enemmän kuin koskaan.

Minna Canthista se alkoi – 175 vuotta sitten syntynyt kirjailija ja vaikuttaja oli kuin luonnonvoima

Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä 19.3.

Maahanmuuttajien kotouttamisesta väitellyt tutkijatohtori Tuuli Kurki sanoo, että suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on piilevää rasismia ja aiheesta pitäisi pystyä keskustelemaan enemmän.

Kurki havainnoi väitöskirjaansa varten pitkiä aikoja maahanmuuttopalveluja pääkaupunkiseudulla. Lisäksi hän haastatteli 20 maahanmuuttajaopiskelijaa, 14 koulutuksen ammattilaista ja tutki yli 90 poliittista asiakirjaa.

Johtopäätös tästä työstä on, että maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita ohjataan aktiivisesti hoivatyön pariin, vaikka kiinnostus olisi jossakin muualla.

– Yhtäältä opettajat perustelivat hoiva-alalle ohjaamista työvoimapulalla, toisaalta sillä, että maahanmuuttajilla olisi luontainen tarve hoivata. Vedottiin rodullistaviin ja rasistisiin väitteisiin, että tietyistä kulttuureista tulevat ihmiset olisivat soveltuvia hoitoalalle heidän maahanmuuttajataustansa vuoksi, Kurki sanoo.

Hän sanoo, että koulumaailmassa tapahtuu institutionaalista rasismia, jota ei oikein osata nähdä tai tunnistaa, eikä siitä haluta puhua. Hoiva-alalle ja matalapalkka-alalle ohjaaminen on tutkijan mielestä pulmallista, koska sitä kautta tiettyjä urapolkuja maahanmuuttajataustaisille nuorille sulkeutuu.

– Lähihoitajakoulutukseen menemisessä, siellä opiskelemisessa ja hoivatyön tekemisessä ei tietenkään ole mitään väärää, se on hyvin arvokas työ. Mutta jos ihmisiä ohjataan tietyille aloille vain sen vuoksi, että heidät nähdään maahanmuuttajina ja heidän ajatellaan soveltuvan sinne heidän uskontonsa tai kulttuurinsa vuoksi – siinä vaiheessa sitä voi kutsua rodullistamiseksi tai jopa hyväksikäyttäväksi rasismiksi.

Opettajat tekevät parhaansa

Kurki painottaa, että hän ei halua syyttää yksittäisiä opettajia, vaan keskittää huomiota yksilöiden sijaan järjestelmään: rakenteisiin ja instituutioihin.

– Pääsääntöisesti opettajat tekevät työtään sydämellä. He yrittävät löytää parhaita ja realistisimpia koulutusväyliä. Käytännössä jotkut opettajat kuitenkin perustelevat hoivatyöhön ohjaamista kulttuurisella tai uskonnollisella taustalla, ja samalla näin toimiessaan vahvistavat tietynlaista segregaatiota.

– Jos meillä keskusteltaisiin avoimemmin rasismista, jota suomalaisessa koulutusjärjestelmässä esiintyy, ja siitä miten opettajat tahtomaattankin saattavat toimia rodullistavasti oppilaita kohtaan, se voisi viedä koulutusta eteenpäin varmasti.

Tutkijan mukaan ihmisten jakaminen maahanmuuttajiin ja kantasuomalaisiin on myös ongelmallista.

– Se voi edesauttaa eristämään yhteiskunnasta, jos heti sanotaan, että sinä olet erilainen.

Kurki uskoo, että yksi selitys maahanmuuttajaksi nimeämiseen on, että sillä tavalla kouluihin saadaan lisäresursseja.

– Maahanmuuttaja-termi koetaan valtaväestön kesken neutraalina terminä, mutta ihmiset joita sillä käsitteellä kuvataan, saattavat kokea termin loukkaavana ja leimaavana, jopa rodullistavana.

Pitäisikö termin maahanmuuttaja käyttäminen lopettaa ja käyttää jotakin toista?

– Enemmän ehkä peräänkuuluttaisin sen tiedostamista, että kun me valkoiset suomalaiset sitä käsitettä käytämme, ne ihmiset joita sille termillä kuvaamme, eivät välttämättä koe sitä neutraaliksi termiksi, vaan he voivat kokea sen jopa loukkaavana.

Kotouttamisen seurauksista on vähän tutkimustietoa

Erikoistutkija Pasi Saukkonen Helsingin kaupunkitutkimukselta sanoo, että maahanmuuttajien ohjaamisesta hoitoalalle on ollut puhetta niin paljon, että sitä varmasti tapahtuu.

Ilmiön laajuudesta ja sen tosiallisista seuraksista, eli siitä kuinka moni ajautuu lähihoitajakoulutukseen, vaikka pyrkii ihan muualle, ei ole kuitenkaan paljoa tutkittua tietoa.

– Useammissa tapauksissa käsittääkseni toimitaan hyvässä tarkoituksessa. Pyritään ajattelemaan opiskelemisen ja työmarkkinoille pääsyn edellytyksiä. Mutta tottakai hoito-alalle ohjaaminen voi tuntua raivostuttavalta ihmiseltä, joka ajattelisi olevansa suuntautunut aivan toiselle alueelle, Saukkonen sanoo.

Hän kertoo, että kotouttamisen seurauksista on hyvin vähän tutkimustietoa.

Saukkonen ei haluaisi puhua rodullistamisesta, mutta myöntää että Suomessa on vielä opettelemista siinä, miten erilaisiin ihmisiin suhtaudutaan ja millä tavalla ihmisiä nimetään erilaisiin ryhmiin.

– Ilmiö on varmasti jossakin määrin olemassa, mutta en käyttäisi noin vahvoja termejä.

Maahanmuuttaja-termin käyttämisestä Saukkonen kommentoi, että varmasti se voi jotakin loukata, mutta käytännön syistä on pakko olla jokin käsite ihmisille, jotka ovat muuttaneet maasta toiseen, kuten Suomeen.

– On ihan perusteltua, että vuosikymmeniä Suomessa asuneet ihmiset saattavat hermostua, jos heitä yhä pidetään ensisijaisesti maahanmuuttajina. Ja Suomessa syntyneiden ihmisten kutsumista maahanmuuttajiksi ei pitäisi tietenkään ikinä hyväksyä, Saukkonen painottaa.

Lainsäädäntö hyvää, rahaa ei tarpeeksi

Kotouttamisen toimivuudesta on hyvin vaikeaa antaa arviota, Saukkonen sanoo. Hän pitää kotouttamiseen liittyvää lainsäädäntöä hyvänä, mutta voimavaroja eli rahaa ei ole laitettu asiaan valtakunnan tasolla tarpeeksi.

– Puitteet ovat oikeinlaiset, mutta toteutus ontuu. Kotoutumiskoulutus ei ole riittävän mittavaa ja laadukasta, yksilöllistä ja oikea-aikaista ja se johtuu kohdistettujen resurssien tasosta, hän listaa.

Saukkonen huomauttaa, että kotouttaminen ja työllistäminen ovat eri asioita. Hänen mukaansa keskustelussa kotoutumisen onnistumisesta on se ongelma, että ajatellaan että Suomeen muuttaneiden ihmisten pitäisi päästä työmarkkinoille nopeasti. Ja vieläpä sellaisiin töihin, mihin heillä on osaaminen olemassa.

– Me tiedämme oikein hyvin, että se ei ole helppoa ja monilla väestöryhmillä yllättävänkin hankalaa. Helposti kotoutumista pidetään epäonnistuneena aivan liian kärsimättömällä ja hätiköivällä tavalla.

Kotouttaminen kaipaisi yksilöllistämistä ja henkilökohtaisten tarpeiden todellista tunnistamista, Saukkonen sanoo.

– Mitä enemmän yksilöllisiä tarpeita otetaan huomioon, sitä enemmän siihen pitää resursoida rahaa, sillä ihmisten yksilöllisten tarpeiden kuunteleminen ja tavoitteiden selvittäminen vie aikaa ja aika maksaa rahaa.

Maahanmuuttajien työllisyys Suomessa vaatimatonta

Maahanmuuttajien työttömyysaste on Suomessa noin kaksinkertainen kanta-väestöön nähden ja työllisyysaste on noin 10–15 prosenttiyksikköä pienempi kantaväestöön verrattuna, ilmenee Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoista.

Pohjoismaissa maahanmuuttajien työllisyys verrattuna kantaväestöön on alempi verrattuna moniin muihin maihin. Tutkija Saukkosen mukaan tämä johtuu siitä, että kantaväestön työllisyysaste on ylipäänsä korkea.

Suomi häviää maahanmuuttajien osalta työllisyysvertailun muihin Pohjoismaihin. Syitä tähän pitäisi Saukkosen mukaan selvittää enemmän.

Työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen huomauttaa, että tutkija tutkijatohtori TuuliKurjen väitöksen aineisto on useita vuosia vanhaa. Aineisto on viime vuosikymmenen vaihteesta ja tämän alusta.

Tutkimuksen tulon jälkeen ministeriössä on ehditty tunnistamaan ja myös tekemään korjaavia toimia, vuonna 2015 käynnistetyn kotouttamisen uudistamisen myötä.

– Meidän pitää olla terävämpiä siinä, miten maahanmuuttajat löytävät oikeisiin palveluihin, miten vastataan heidän palvelutarpeisiinsa ja miten päästään nopeammin työmarkkinoille ja osaksi yhteiskuntaa. Ja oikeastaan näitä kaikkia me ollaan hyvin vahvasti kehitetty, Hämäläinen sanoo.

Ministeriö: Paljon on jo tehty, tulokset tulevat hitaasti

Mitä kaikkea on sitten tehty? Hämäläisen mukaan kotoutumiskoulutusta on uudistettu työelämälähtöisemmäksi ja yksilöllisemmäksi, esimerkiksi lisäämällä työkokeiluja.

– Maahanmuuttajien pääsyä ammatilliseen koulutukseen on nopeutettu poistamalla yleinen kielitaitovaatimus sekä lisäämällä kieliopintoja ja ohjausta koulutuksen aikana. Sen lisäksi maahanmuuttajien osaamisen tunnistamista on vahvistettu vastuukorkeakoulumallin avulla.

– Suurimmissa suomalaisissa kaupungeissa on käynnistetty uudenlaista osaamiskeskustoimintaa maahanmuuttajille, jossa TE-hallinto, kunnat ja oppilaitokset ohjaavat asiakkaita joustavasti oikeaan koulutukseen ja työmarkkinoille, Hämäläinen listaa.

Kaiken kukkuraksi työvoiman ulkopuolella oleville, eli erityisesti kotona lapsineen oleville maahanmuuttajaäideille on luotu uusi koulutusmalli, jolla pyritään sysäämään enemmän äitejä kotoa töihin.

– Työmarkkinoille kyllä päästään, mutta se kestää noin viidestä seitsemään vuotta. Se näkyy koko ajan työllisyysasteessa, Hämäläinen sanoo.

Maahanmuuttajanaiset hoitavat kantaväestöä enemmän lapsia kotona. Se on iso asia, josta ministeriössä kannetaan huolta. Hämäläisen mukaan OECD nosti raportissaan sen, että perhevapaajärjestelmää on syytä arvioida uudelleen.

Stadin ammattiopiston Käpylän toimipisteellä kuunnellaan maahanmuuttajia

Stadin ammattiopiston ammatilliseen koulutukseen valmistavassa koulutuksessa Helsingin Käpylässä ei pysty havaitsemaan maahanmuuttajien ohjausta tiettyjen alojen pariin.

Jokaisella haastatellulla nuorella on erilaiset suunnitelmat tulevaisuuden suhteen. Yksi haluaa hammaslaborantiksi, toinen ict-alalle ja kolmas insinööriksi. Kukaan ei halua hoiva-alalle, eikä sinne ole ohjattu.

Afganistanista 3,5 vuotta sitten Suomeen tullut Tara Hossaini on ammatiltaan kampaaja. Hän haluaa kouluttautua hammaslaborantiksi.

Kawar Majid Ali muutti Irakista Suomeen 3 vuotta sitten. Hän haluaa kouluttautua ict-alalle.

Irina Podossinnikova asunut Suomessa 5 vuotta. Kazaktanista kotoisen oleva Podossinnikova on ammattiltaan insinööri. Hän aikoo hakea töitä omalta alaltaan insinöörinä, kunhan kielitaito on kehittynyt tarpeeksi hyväksi.

– Opetushallitus sanoi ok insinööritodistukselleni, joten voin tehdä töitä Suomessa.

"Emme suosittele kenellekään ammatteja"

Stadin ammattiopiston valma-opettajat kertovat, että opiskelijoille esitellään vaihtoehtoja eri ammatteista, mutta päätöksen tekevät aina nuoret itse.

– Me emme suosittele kenellekään mitään ammattia, toki me voimme kertoa ja kerrommekin, sillä se on yksi meidän tehtävistämme, mitä ammatteja Suomessa on, valma-opettaja Pia Karaspuro kertoo.

– Kun opiskelemaan tullaan, uskonto ja politiikka jäävät ulkopuolelle. Oma kulttuuri ja kieli ovat tosi tärkeitä ja niitä kunnioitetaan, Marika Kråknäs lisää.

Maahanmuuttajat menevät aluksi Suomeen tultuaan kotoutumis- ja kielikursseille. Sen jälkeen on tarkoitus päästä ammatilliseen koulutukseen, mikäli ammattia ei ole tulijalla jo valmiina. Moni käy vuoden kestävän valman, eli ammatilliseen koulutukseen valmistavan koulutuksen.

Stadin ammattiopiston Käpylän toimipisteen valma-opiskelijat kokevat kotouttamispalvelut hyödyllisenä. Kukaan haastatelluista ei ole kohdannut rasismia tai löydä kritisoitavaa tarjotuista palveluista.

– Minä opin täällä paljon suomen kieltä ja voin puhua paremmin kuin ennen. Opettajat auttavat tosi paljon, että pääsen ammattiin, Tara Hossaini kertoo.

– Opettajat auttavat tosi paljon, koska minun kielitaitoni ei riitä kun menen töihin, Kawar Majid Ali sanoo.

– Meillä on tosi hyvät opettajat ja heiltä saa paljon apua. Kun opiskelijat haluavat opetella ammattiin koulun jälkeen, he keskustelevat, mitä ammattia he voivat opiskella, Irina Podossinnikova painottaa.

Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva selvitti kansalaisten asenteita maahanmuuttoon kyselyllä 2000 henkilölle. Tietoja kerättiin viime syksynä ja nyt tammi-helmikuussa. Vastaavia kyselyitä on tehty aiemminkin.

– Kyselyn tärkein tulos on se, että suomalaisten maahanmuuttoasenteet ovat muuttuneet myönteisemmmiksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, toteaa Evan Tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto.

–Yksittäisin suurin muutos on se, että suomalaiset ajattelee nykyään niin, että meidän maassamme todella tarvitaan ulkomailta tulevia ihmisiä töihin, Haavisto kertoo.

Kyselyn tiedonkeruut tehtiin ennen ja jälkeen Oulussa paljastuneita epäilyjä maahanmuuttajien seksuaalirikoksista.

– Oulun tapahtumat eivät vaikuttaneet suomalaisten yleisiin maahanmuuttoasenteisiin oikeastaan mitenkään.

Kansa jakautunut

Myönteisyyden kasvusta huolimatta iso osa suomalaisista suhtautuu edelleen varautuneesti maahanmuuttoon. Kyselyn mukaan 52 prosenttia katsoo, että nykyisen suuruinen maahanmuutto on liikaa. Näkemykset eroavat kuitenkin suuresti puolueittaan.

– Vihreitä, vasemmistoliittoa ja Rkp:tä äänestävien maahanmuutoasenteet ovat melkein kaikilla mittareilla hyvin myönteisiä. Vastaavasti perussuomalaisia ja sinisiä äänestävät ovat toisessa ääripäässä vieläpä siten, että perussuomalaisten maahanmuuttoasenteet ovat selvästi torjuvampia kuin sinisten, Haavisto kertoo.

– Muiden puolueiden äänestäjät sijoittuvat näiden kahden ryhmän välimaastoon siten, että ovat selvästi lähempänä maahanmuuttomyönteistä siipeä.

Perussuomalaisten asenteet ovat ihan omilla luvuillaan kuin väestö keskimäärin, Haavisto kertoo tuloksista.

Ei saa höllätä

Vaalikentille kirmaaville kansanedustajaehdokkaille kysely tarjoaa mielenkiintoisen vastakohtaisuuden tulevien päätösten pohjaksi.

– Pieni paradoksi on, että maahanmuuttoon sinänsä suhtaudutaan aiempaa myönteisemmin, mutta politiikkaa ei haluta höllentää. Pikemmin toivottaisiin että maahanmuuttopolitiikkaa pyrittäisiin kiristämään koko Euroopan unionin laajuisesti, Haavisto kertoo.

Kyselyn mukaan aimmista vaaleista tuttua maahanmuuton vastaisuuden nousua ei nyt ole havaittavissa.

– Se on yllättävää. Vuosien 2011 ja 2015 eduskuntavaalien alla maahanmuuton vastaisuus lähti kasvuun, mutta nyt tällaista ei ole havaittavaissa.

Kysely maahanmuutosta on osa EVAn Arvo- ja asennetutkimusta. Syksyn tiedot kerättiin 24.9.–4.10.2018 ja talven tiedot 31.1.–6.2.2019. Vastaajat edustavat koko maan 18–70-vuotiasta väestöä. Tulosten virhemarginaali on 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan.

Studiossa istuu kummitus. Juice Leskisen maksa on hiljattain sanonut poks däng däng ja vienyt taiteilijan sairaalaan sisätautiosastolle. Siellä hänestä on imaistu ylimääräiset nesteet pois ja paino on pudonnut 25 kiloa.

– Mussa ei ollu läskiä niin paljon, että sais voileipäkeksin piiloon, Leskinen sanoo.

Rööki palaa, tuhkakuppina on maitotonkka. Leskinen vitsailee alkoholismistaan ja kuolemastaan.

– Olitko sä koko ajan pikkusen kaasussa? ohjelman isäntä Neil Hardwick kysyy.

– Enhän mä ollu normaali saatana, ellen mä ollu pikkusen kaasussa!

Yleisö mylvii.

Esityksen jälkeen Irwin vaahtoaa studiossa siitä, miten "niin sanotut mutakuonot" saavat heti "luukun, kun ne tulevat rajan yli".

Kun Leskisen kuolema on käsitelty, lavalle nousee toinen sinivalkoisten tuntojen tulkki.

Suosionsa huipulla oleva Irwin Goodman esittää rakastetun hittikappaleensa Mutakuono ja lakupelle. Vexi Salmen sanoittama kappale pilkkaa suomalaisten muukalaiskammoa, mutta Irwin ei sitä tajua. Esityksen jälkeen hän vaahtoaa studiossa siitä, miten "niin sanotut mutakuonot" saavat heti "luukun, kun ne tulevat rajan yli".

– Kiva nähdä sua selvin päin, Juice tokaisee.

– Mistä sä tiedät että se on selvin päin? Hardwick kysyy.

– Eikun minä olen.

Irwin ei tosiaankaan ole, ei ainakaan kauan. Jostain ilmestyy ryyppy, ja Irwin riemastuu. Keltaiset hampaat välkähtävät risuviiksien takaa.

– Nyt rupes paranemaan tämä homma!

Enää ei tulisi kuuloonkaan, että nuorison esikuvat esiintyisivät parhaaseen tai mihinkään katseluaikaan tuhannen tuubassa.

Pari vuotta ohjelman esittämisen jälkeen Irwin kuoli, vain 47-vuotiaana. Sydänkohtaus iski keikkareissulla vuonna 1991.

Juice pääsi hieman pidemmälle. Hän kuoli 56-vuotiaana vuonna 2006 kieltäydyttyään vaikean diabeteksensa vaatimista hoidoista.

Viina maistui molemmille loppuun asti.

Niistä ajoista on tultu kauas. Enää ei tulisi kuuloonkaan, että nuorison esikuvat esiintyisivät parhaaseen tai mihinkään katseluaikaan tuhannen tuubassa.

Suomen eturivin artistit käyvät päin vastoin entistä puhtoisemmiksi. Taiteilijoilta odotetaan entistä ihanteellisempaa käyttäytymistä ja vastuun kantamista. He mainostavat rahkaa ja kapselikahveja ja huoltavat kehoaan kuin huippu-urheilijat. Pressikuvissa ei tupakoida, instassa ei ryypätä.

Se on linjassa yleisen yhteiskunnallisen muutoksen kanssa, sillä tupakointia ja ryyppäämistä koskevat asenteet ovat kiristyneet. Nuoriso raitistuu, eikä dokaamista enää ihannoida.

Samaan aikaan suomalaiset suhtautuvat laittomiin päihteisiin entistä vapaamielisemmin.Joka neljäs suomalainen on ainakin kokeillut kannabista, ja entistä harvempi pitää sen käyttöä haitallisena. Suomalaisten huumeidenkäyttö on yleistynyt, eikä huumeita enää pelätä kuin 90-luvun alussa.

(Pidemmän jutun suomalaisten asenteiden muutoksista voit lukea täältä.)

Artisteihin vapaamielisyys ei kuitenkaan ulotu. Sen ovat saaneet huomata esimerkiksi Mikael Gabriel, Reino Nordin ja Jari Sillanpää.

Mitä koko sotkusta ajattelee suomiräpin tulevaisuudeksi nimitetty Ibe?

Suomiräpin tulevaisuus paistattelee päivää Helsingin Kalliossa. Ibe eli 20-vuotias Ilmari Kärki istuu Skorpioni-levy-yhtiön uuden toimiston sohvalla ja korkkaa energiajuoman. Aamupäivällä hän on käynyt tyttöystävänsä kanssa kahvilassa syömässä.

Kärki on lyhyessä ajassa noussut yhdeksi kotimaisen rapin kiinnostavimmista muusikoista.

Uuden Ibelius-albumin kappaleista puolet nousivat ilmestyessään Spotifyn top 50 -listalle, Hesarikin antoi sille neljä tähteä. Julkkareita juhlittiin lähes loppuunmyydyllä Tavastialla, Emma-gaalassa Ibe oli ehdolla vuoden tulokkaaksi. Titteli meni Vestalle, mutta Kärki on Ibeliuksen vastaanottoon tyytyväinen.

– Nyt on tavallaan tää jälkikäsittelyvaihe. On näitä haastatteluja, oma brändi kasvaa ja sen kautta tulee lisää mahdollisuuksia. Koitan päästä tekee uutta musaa heti ku tulee inspist.

Tähän mennessä inspistä on piisannut.

Ensimmäiset biisit syntyivät yläasteen alussa. Biitit hän latasi netistä äänitykseen riitti "joku huntin mikki". Esikoisteos Reissumies anthem päätyi vain yhden kaverin kuultavaksi, mutta vähitellen hän alkoi myös julkaista musiikkia.

Skorpioni-levy-yhtiön kanssa he kohtasivat vuonna 2016. Siitä lähtien artisti ja levy-yhtiö ovat kasvaneet yhdessä.

– On niin paljon omaa pelissä, se tuntuu hyvältä ja oikeelta.

Kärjelle itsensä brändääminen ja markkinoiminen on "sikaluontevaa".

Emma-gaalan myötä Kärki tajusi olevansa ihan oikeasti suosittu. Samalla hän ymmärsi, että hänellä ja hänen brändillään on nyt entistä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään.

Suomessa taiteilijoilla ei ole ollut tapana puhua itsensä brändäämisestä ja markkinoinnista, mutta Kärjelle se on "sikaluontevaa".

– Niinku mä pelaisin jotain pelii, josta mä tykkään ihan sikapaljon.

Kärki "kelaa" brändiään paljon, muttei kovin tosissaan. Brändi tarkoittaa hänelle yksinkertaisesti sitä, mitä ihmisten tavoitettavissa on netin välityksellä.

– Kun laittaa Googleen, Instaan, Facebookiin tai YouTubeen "Ibe" niin se, mitä sieltä alta löytyy, on mun brändi.

1980-luvulla artisteja kiinnosti brändin sijaan brandy. Mutta mikä tässä ajassa on niin erilaista, että artistit ovat muuttuneet sopertavista juopoista itseään brändääviksi yrittäjiksi? Se kiinnostaa tutkijoitakin.

Tampereen yliopiston tutkija Aki Luoto löytää muutoksen taustalta kolme syytä. Ne ovat:

1. Yhteiskunnan pirstaloituminen - Muusikoiden lisäksi nuorten huomiosta eli rahoista kilpailevat myös vloggaajien ja bloggaajien kaltaiset influensserit sekä peliteollisuus.
2. Musiikkibisneksen muuttuminen - "Kukaan" ei enää osta levyjä, joten artistin on kerättävä toimeentulonsa entistä useammista lähteistä, kuten yhteistöistä eli mainoksista yritysten kanssa.
3. Sosiaalinen media - Artisti tietää, että kuka tahansa saattaa milloin tahansa ottaa hänestä kuvan tai videon, joka voi sosiaalisen median kautta levitä minne tahansa kohtalokkain seurauksin.

1980-luvulla tällaisia murheita ei ollut. Valtakunnassa oli kaksi tv- ja kaksi radiokanavaa, eikä kilpailua juuri ollut. Vinyylit ja kasetit kävivät kaupaksi. Kukaan ei pöyristynyt, jos taiteilija toikkaroi humalassa, päin vastoin. Sitä pikemminkin odotettiin heiltä.

Luodon mukaan nuorisoidolin elämä oli 80-luvulla huomattavasti nykyistä kosteampaa. Känni ja paheellisuus ikään kuin kuuluivat toimenkuvaan, ja usein sitä vielä mediassa korostettiin.

Tapana oli, että poliitikkoa haastateltiin eduskunnassa, muusikkoa rööki huulessa baarissa, Luoto sanoo. Poikkeuksen teki Dingo, joka nousi 80-luvulla niin suosituksi, että yhtye kiikutettiin tapaamaan kansanedustajia.

Herkkä sielu vaatii rankat huvit.

Muusikoiden ja päihteiden välillä on Suomessa vallinnut pyhä ja kostea liitto. Dosentti Marko Ahon mukaan rappioalkoholismi on kuulunut suomalaisen miesartistin sankarikuvaan.

Herkkä sielu vaatii rankat huvit, ja niinpä esimerkiksi Rauli Badding Somerjoen ja Olavi Virran rajua ryypiskelyä katsottiin ja katsotaan läpi sormien. Naisiin ja laittomiin päihteisiin vapaamielisyys ei ulottunut.

Alkoholistiksi tiedettyä Laila Kinnusta paheksuttiin aikoinaan voimakkaasti. 80-luvulla Yle hyllytti Sielun Veljistä suunnitteilla olleen dokumentin, kun yhtyettä syytettiin hasiksen hallussapidosta.

Reaktio tuntuu nykyään ylimitoitetulta. Kysehän oli vain hasiksesta, ei esimerkiksi heroiinista. Tuohon aikaan huumeet olivat kuitenkin suomalaisille varsin tuntemattomia. Nykyään puolet suomalaisista pitää kannabiksen kokeilemisen riskejä vähäisinä.

Julkisuudessa se ei kuitenkaan näy.

Jos yritys haluaa tehdä yhteistyötä, se on rahaa myös levy-yhtiölle. Ilmari Kärki

Marraskuussa 2017 poliisi pysäytti Mikael Gabrielin. Räppärin hallusta ja verestä löytyi kannabista, sitten pistettiin hösseliksi.

Artisti julkaisi Facebookissa vuolaan anteeksipyynnön, jossa hän pahoitteli käytöstään, kiitti poliisia yhteistyöstä ja pyysi anteeksi kaikilta sidosryhmiltään keikkamyyjistä ja taustatiimeistä alkaen.

Ilmari Kärjestä se oli outo juttu.

– Mikael Gabriel kuitenkin räppää sen biiseis kolmen gramman tuuteist. Ehkä sitä pelotti, että hanat menee kii.

"Hanat" ovat niitä Kärjen mainitsemia kaupallisia yhteistyökuvioita.

Sanni keittelee kapselikahvia ja seikkailee kehnoissa Aku Ankka -tarinoissa (Aku Ankkaa kustantava Sanoma ja Sannin tähdittämää Vain elämää esittävä Nelonen ovat samaa konsernia). Cheek mainostaa Finnairia, Robin ja Vesta Huawein älypuhelimia. JVG:n Takajeejee-kappaleen musiikkivideolla pyörivät Elisan "hintasaarnaajat". Jenni Vartiainen etsii Bonaquan kanssa "positiivisesti päättyneitä tarinoita" ja niin edelleen.

– Jos yritys haluaa tehdä yhteistyötä, se on rahaa myös levy-yhtiölle. Silloin levy-yhtiön mielestä on järkevää panostaa siihen artistiin, ja artisti kasvaa isommaksi, Kärki sanoo.

Niin kauan kuin mä en mainosta mitään ja pystyn kasvattamaan brändiä vain omal tekemisel, se puskee mua eteenpäin. Ilmari Kärki

Artistien kannattaa olla julkisuudessa mahdollisimman tylsiä, koska neutraali imago tekee artistista houkuttelevamman yhteistyökumppanin. Kärki ei usko, että yritykset varsinaisesti sanelevat artistien tekemisiä, mutta diileihin voi liittyä kirjoittamattomia sääntöjä ja oletuksia.

Ibelläkin on yhteistyökuvioita vireillä, mutta keulakuvapojaksi hän ei halua ryhtyä. Eräs kotimainen yritys haluaisi ostaa hänen yhden kappaleensa käyttöönsä, Helsingin Seudun Liikenne (HSL) puolestaan lupasi 39N-bussilinjasta riimitelleelle Ibelle ilmaiset matkat kesään asti.

– Niin kauan kuin mä en mainosta mitään ja pystyn kasvattamaan brändiä vain omal tekemisel, se puskee mua eteenpäin. En voi chillata yhtä kuukautta sen takii, et oon saanu Huaweilt viis tonnii.

Artisteilta vaaditaan puhtoisuutta usein siksi, että he ovat lasten ja nuorten esikuvia. Pelätään, että paheellinen elämä ajaa nuoret huumehelvettiin. Huolta aiheuttaa sekin, että lapset kuuntelevat ikäisilleen sopimatonta musiikkia.

Samanlaisia huolia esitettiin myös 80-luvulla, mutta miksei Juice lopettanut tupakointia tai Irwin ryyppäämistä? Tai miksei Dingon kuuntelu turmellut kaikkia nykynuorten vanhempia?

Luoto sanoo, että 80-luvulla päihteiden käytöllä nimenomaan tavoiteltiin paheksuntaa. Paheellinen imago vahvisti artistin asemaa. Haters gonna hate.

Nykyään voimakas paheksunta voi rahavirtojen hiipumisen lisäksi merkitä kovia kolauksia urakehitykselle. Kohut iskevät nopeasti ja kovaa. Sannin Vahinko-kappaleen musiikkivideo ehti olla esillä vain päivän, kunnes Helsingin Sanomien toimittajalle tuli "epämiellyttävä olo" siitä, että videolla lapset laulavat oletettavasti seksistä. Video poistettiin, ja kaikilta pyydettiin anteeksi.

Miksi artistit sitten pyrkivät asemaan, jossa yleisö ja etenkin yleisön vanhemmat seuraavat heidän jokaista liikettään? Miksi aikuinen taiteilija alkaa pelätä somemyrskyjä ja luopuu vapaaehtoisesti ilmaisunvapaudestaan?

Koska asettumalla roolimalliksi voi tehdä itsensä tarpeelliseksi, Luoto sanoo.

Kärki ja hänen brändinsä suhtautuvat esikuvana olemiseen varauksella. Hänestä olisi mukavaa kannustaa ihmisiä toteuttamaan itseään ja tavoittelemaan unelmiaan. Päihteitä ja muita elämäntapoja koskevat valinnat jokaisen on kuitenkin tehtävä itse. Ibenkin kappaleissa vilahtelevat dänkkispliffit ja kokaiiniviivat.

– Mä toivon, että mul ei oo mitään lammasfanei, jotka ajattelee, et mitä tahansa mä teen, niin se on vitun hyvä juttu.

Kärki kertoo polttaneensa lukioaikoina paljon pilveä ja kokeilleensa "joitain lääkkeitä". Hän lopetti käytön, kun polttelu alkoi kotiseudulla saada hauskanpidon sijaan päihdeongelman piirteitä. Hän kertoi asiasta vanhemmilleen ja huomasi huumeidenkäytön satuttavan heitä. Sen jälkeen hän on pysytellyt laillisissa päihteissä. Känni pari kertaa kuussa, tupakkaa ja nuuskaa silloin tällöin. Juhlia hän osaa selvin päinkin.

Ennen keikkoja hän ei juo. Esiintyminen on työsuoritus.

– Mut en mä kyl voi väittää, etten ois joskus saanu päihteistä inspiraatioo.

Ei täs mitään räppilaiffia eletä, tää on duunin tekemistä. Ilmari Kärki

Luoto uskoo, että tulevaisuudessa suhtautuminen päihteisiin määrittelee nuorisoidoleita entistä voimakkaammin. Yhdet alkavat nykyistä enemmän korostaa puhtoisuuttaan, toiset paheellisuuttaan.

– Kun yhteiskunta muuttuu, myös paheellisuuden rajat muuttuvat, Luoto sanoo.

80-luvulla yhtenäiskulttuurin Suomea oli helppo shokeerata. Mitä liberaalimmiksi suomalaisten päihdeasenteet muuttuvat, sitä vähemmän puistatusta poppareidenkin pajauttelu aiheuttaa.

Ilmari Kärjen tulevaisuus on vielä avoinna.

Kärki kirjoitti ylioppilaaksi viime jouluna. Opiskelu kiinnostaa, mutta ala on vielä mietinnässä. Aalto-yliopiston luovat alat kiinnostavat, samoin äidinkieli ja kirjallisuus. Ulkomaillekin voisi lähteä, mutta ensin on aika luoda uraa Suomessa.

– Ei täs mitään räppilaiffia eletä, tää on duunin tekemistä. Semmosen duunin, josta tykkää tosi paljon.

Jutun lähteinä on käytetty Mikko Piispan kirjaa Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta (Teos 2018), Anton Vanha-Majamaan Kannabiskirjaa (Kosmos 2018), THL:n selvityksiä suomalaisten huumeiden käytöstä ja huumeasenteista vuosilta 1992–2014 (2016) ja vuonna 2018 (2019) sekä Poliisiammattikorkeakoulun ennakointitutkimusta Huumeet Suomessa 2020 (2012).

Lue myös:

Jo joka neljäs suomalainen on käyttänyt huumeita – Näin päihdeasenteet ovat vuosien varrella muuttuneet

Vihreä aalto etenee maailmalla, mutta milloin kannabis laillistetaan Suomessa? Näin vastaavat puolueet

Kysely: Maahanmuuttoasenteet muuttuneet myönteisemmiksi – "Oulu ei vaikuttanut"

Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva selvitti kansalaisten asenteita maahanmuuttoon kyselyllä 2 000 henkilölle. Suomalaisten maahanmuuttoasenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Vastaajat eivät silti halua höllempää maahanmuuttopolitiikkaa.

RKP:n Anna-Maja Henriksson aloittaa Ylen puoluejohtajatentit

Eduskuntavaaleihin on aikaa vajaat neljä viikkoa, ja Ylen puoluejohtajatentit alkavat tänään. Ensimmäisenä Ylen TV-tenttiin saapuu tänä iltana RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson.

Neljä vuotta oppositiossa on ollut ikuisena hallituspuolueena pidetylle RKP:lle tuskallista aikaa. Ruotsinkielisten etujen puolustaminen on helpompaa hallituksessa kuin oppositiossa.

Avokonttori-aivot eivät tuota – siksi kannattaa piipahtaa kahvilla

Avokonttorin työntekijää voivat kuormittaa puheensorina ja taustalla pauhaava televisio. Tietokone sylkee jatkuvasti postia, muistutuksia ja huomautuksia.

Keskittymistä vaativassa työssa jokainen keskeytys kuormittaa aivoja. Työterveyshuollon asiantuntijaa huolestuttaa suomalaisten konttorityötä tekevien palautumistaidot. Väsyneet aivot eivät tuota, joten kahvitauoista kannattaa pitää kiinni.

Boeing päivittää turmakonemallinsa ohjelmistoa

Amerikkalainen lentokonevalmistaja Boeing ilmoittaa päivittävänsä parhaillaan 737 Max 8 -konelmallinsa ohjelmistoa. Yhtiö myös kouluttaa lentäjiä käyttämään järjestelmää.

Konemallissa on epäilty järjestelmävikaa sen jälkeen, kun kaksi 737 Max 8 -konetta on pudonnut maahan. Etiopian liikenneministerin mukaan Etiopian turmakoneen mustan laatikon tiedot viittaavat siihen, että viime viikon sunnuntaina tapahtuneella lento-onnettomuudella ja Indonesiassa lokakuussa sattuneella turmalla on yhtäläisyyksiä.

Taivaalta tulee lunta, räntää ja vettä

Maanantaina lunta tai räntää tulee varsinkin maan pohjoisosassa ja idässä, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela. Etelä- ja keskiosassa maata on poutaisempaa, mutta edelleen yleisesti pilvistä. Paikoin sataa vettä tai tihkua. Illaksi maan länsiosaan saapuu lännestä lisää sateita, jotka tulevat enimmäkseen räntänä.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Itku ei ollut kaukana, kun Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Carl Haglund toukokuussa 2015 purki pettymystään hallitustunnustelija Juha Sipilän (kesk.) hallituspohjaratkaisuun.

Vaalivoittaja Sipilä oli kutsunut puoluejohtajat eduskunnan pikkuparlamentin auditorioon iltapäivällä torstaina 7. toukokuuta. Hän kertoisi, mitkä puolueet lähtisivät hänen johdollaan neuvottelemaan uuden enemmistöhallituksen ohjelmasta ja ministerisalkkujen jaosta.

Hallitusperintö suli toukokuun mustana torstaina

Vain tunti ennen Sipilän tiedotustilaisuuden alkua Haglundille oli lopullisesti paljastunut, että kaikki oli menetetty.

Valtioneuvoston pysyvään kalustoon 36 vuotta kuuluneen RKP:n haaveet haihtuivat perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin marssiessa hallitukseen.

Toukokuun mustana torstaina Haglundille kävi selväksi, että hän joutuisi luopumaan rakkaaksi käyneestä puolustusministerin salkustaan. Veistä kierrettiin tuoreessa haavassa, kun Haglund joutui myöhemmin jättämään puolustusministeriön perussuomalaisten Jussi Niinistön käsiin.

Kitkerissä ensikommenteissaan Haglund luonnehti Sipilän valitsemaa hallituspohjaa häviäjien hallitukseksi.

Jyrki Kataisen (kok.) ja Alexander Stubbin (kok.) hallituksissa uskollisesti katkeraan loppuun saakka istunut RKP oli kevään 2015 eduskuntavaaleissa lisännyt hieman ääniosuuttaan, mutta puolueen kansanedustajien määrä oli pysynyt ennallaan.

Oppositiokaudella RKP:n suosio on ollut vakaata, mutta mitään erityistä oppositionostetta ei ole ollut näkyvissä. Viime eduskuntavaaleissa RKP:n ääniosuus jäi hitusen alle viiden prosentin.

Tähtäimessä vaalivoitto ja paluu hallitukseen

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on tänä iltana haastateltavana Ylen tentissä. Voit katsoa tentin suorana Yle Areenassa tai suorana TV1:ssä klo 21.

Tulevissa eduskuntavaaleissa RKP:llä on yksi tavote – paluu hallitukseen. Hallituksessa RKP palauttaisi Suomen kaksikielisyyden jälleen kunniaan.

Neljän vuoden aikana RKP on tehnyt oppositiossa sujuvaa yhteistyötä koko vasemmiston ja vihreiden kanssa.

Oppositiokausi ja Sipilän ensin perussuomalaisilla ja kesästä 2017 sinisillä maustetun porvarihallituksen vastustaminen ovat kääntäneet RKP:n valtalinjaa lievästi vasemmalle. Parin vaalikauden tiiviin kokoomusyhteistyön jälkeen siihen on toki ollut varaakin.

Ruotsinkielisten etuja ajetaan hallituksessa – ei oppositiossa

Carl Haglund epäonnistui RKP:n puheenjohtajan tärkeimmässä tehtävässä eli puolueen ohjaamisessa hallitukseen.

Suomen marsalkkaa Carl Gustaf Emil Mannerheimiä ihaileva Carl Haglund istui tuoreena puoluejohtajana heinäkuussa 2012 RKP:n edellisen puheenjohtajan Stefan Wallinin valmiiksi kattamaan hallituspöytään.

Wallin oli kesällä 2011 ohjannut RKP:n turvallisesti kokoomusjohtaja Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitukseen, ja näin RKP:n keväästä 1979 yhtämittaisena kestänyt hallitustaival oli saanut jatkua.

Ikuinen hallituspuolue oli kokeillut eloa oppositiossa vuosina 1978–1979, mutta vallan kamarit houkuttelivat nopeaan paluuseen. Espoossa kasvanut Carl Haglund oli vajaan kahden kuukauden ikäinen, kun RKP toukokuussa 1979 palasi hallitukseen.

RKP:n puheenjohtajat ovat varmistaneet puolueensa hallituskelpoisuuden ohjaamalla RKP:n poliittiseen keskustaan. Ruotsinkielisten etujen puolustaminen on ollut paljon helpompaa hallituksen sisällä kuin oppositiossa.

Vaaliohjelmassaan RKP linjaa olevansa Suomen liberaali puolue, jolla on vahvat siteet Pohjoismaihin ja Eurooppaan.

Yhteinen kieli ja kulttuuri yhdistää

RKP:llä on aina ollut läheiset suhteet ruotsinkieliseen liike-elämään ja ruotsinkieliset säätiöt rahoittavat edelleen merkittävästi RKP:n puolue- ja vaalitoimintaa.

RKP:n ehdokas, puolustusministeri Elisabeth Rehn onnistui vuoden 1994 presidentinvaalissa nousemaan toiselle kierrokselle ja melkein presidentiksi. RKP:n ehdokasta äänesti toisella kierroksella lähes puolitoista miljoonaa suomalaista.

Turvallisuuspolitiikassa RKP on lähellä kokoomusta. Kesän 2016 puoluekokouksessa RKP virallisti salasuhteensa Natoon. RKP:n mielestä Suomen pitäisi liittyä läntiseen sotilasliittoon.

Liberaalit ja konservatiivit ovat mahtuneet samaan puolueeseen, jossa yhdistävinä tekijöinä ovat olleet yhteinen kieli- ja kulttuuritausta sekä tahto puolustaa ruotsinkielisten asemaa Suomessa.

Vaaleissa RKP tavoittelee ruotsinkielisten ohella erityisesti kaksikielisten perheiden ääniä.

RKP:n selkeä porvarillisuus on jättänyt sekä SDP:lle että nykyiselle vasemmistoliitolle tilaa kalastella ruotsinkielisen vasemmiston ääniä. Varsinkin ruotsinkielisen kulttuurieliitin piirissä RKP on joutunut tiukkaan, ideologiseen taisteluun vaikutusvallasta.

RKP:n ja SDP:n välillä pomppinut entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Jörn Donner ja poliittisen uransa äärivasemmalta aloittanut RKP:n nykyinen euroedustaja Nils Torvalds ovat esimerkkejä siitä, että RKP:ssä katto on korkealla ja seinät leveällä.

Haglundin kyydistä Henrikssonin tahtiin

Carl Haglund ei viihtynyt kauan pienen oppositiopuolueen johdossa. Hän loikkasi nopeasti politiikasta liike-elämän palvelukseen ja ensimmäinen kansanedustajakausi jäi vähän yli vuoden mittaiseksi.

Haglundin loikassa erikoista oli, että hän siirtyi kiinalaisten leipiin. RKP:n entisen puheenjohtajat ovat löytäneet vihreän oksansa yleensä suomenruotsalaisen rahan palveluksessa.

Kahden nuoren uraleijonan jälkeen RKP:n johtoon nousi kesäkuussa 2016 pitkän linjan maakuntapoliitikko Pohjanmaalta.

RKP:n nykyinen puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson kipusi ensimmäisen kerran eduskuntaan keväällä 2007. Hänellä on vahva ote myös kotikaupunkinsa Pietarsaaren kuntapolitiikkaan. Ministeriauton kyytiin Henriksson pääsi oikeusministerinä Kataisen ja Stubbin hallituksissa.

Helsingin ja Pohjanmaan ruotsinkieliset samassa veneessä

RKP:n sisällä käydään henkien taistelua pääkaupunkiseudun liberaalien ja Pohjanmaan konservatiivien välillä.

Kalastajaa rannikolla, yrittäjää Pohjanmaalla, viljelijää Uudellamaalla ja investointipankkiiria Helsingissä yhdistää lähinnä vain ruotsin kieli, ja murre-erot ovat siinäkin erottavia ja leimaavia.

Viime eduskuntavaaleissa RKP voitti yhden lisäpaikan Uudenmaan vaalipiirissä, mutta menetti yhden paikan Vaasan vaalipiirissä.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän kymmenestä edustajasta kolme tulee nyt Vaasan vaalipiiristä ja neljä Uudenmaan vaalipiiristä. Pääkaupunkiseudun painoa lisää yksi Helsingistä valittu kansanedustaja.

Vaalinäkymiä Uudellamaalla synkentää Carl Haglundin poissaolo. Viime vaaleissa puolustusministeri-puoluejohtaja haravoi yli 21 000 ääntä, joista ainakin osa saattoi olla vain lainassa RKP:llä.

RKP:llä on perinteisesti ollut yksi kansanedustaja myös Varsinais-Suomesta. Nyt jännitystä lisää se, että vuodesta 2007 eduskunnassa istunut Stefan Wallin ei ole enää ehdolla.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän rivejä täydentää vielä Ahvenanmaan ainoa edustaja, joka on ollut yleensä taustaltaan Ahvenanmaan porvareita.

Ruotsinkielisten puolustamisen ohella RKP on ottanut roolia kaikkien vähemmistöjen asianajajana. RKP on viritellyt yhteistyötä muun muassa saamelaisten kanssa, ja ensimmäisen kerran vuoden 2011 eduskuntavaaleissa RKP asetti omia ehdokkaitaan Lapin vaalipiiriin.

Viime eduskuntavaaleissa RKP:llä oli Lapin vaalipiirissä neljä ehdokasta, jotka keräsivät yhteensä 470 ääntä eli puoli prosenttia kaikista vaalipiirin äänistä.

Valtapuolue ruotsinkielisissä kunnissa

Valtakunnan politiikassa RKP puhuu paljon vähemmistöjen oikeuksista, mutta monissa kunnissa RKP:llä on vahvat valta-asemat.

Ruotsinkielisissä kunnissa RKP:llä on yleensä enemmistö valtuustopaikoista. Esimerkiksi Närpiössä RKP keräsi kevään 2017 kuntavaalien äänistä yli 88 prosenttia. Uudellamaalla Karjaan, Tammisaaren ja Pohjan kuntaliitoksen jälkeen muodostetussa Raaseporissa RKP:llä on enemmistö valtuustopaikoista.

RKP on suurin kuntapuolue myös monissa Pohjanmaan ja Uudenmaan kaupungeissa, kuten Vaasassa, Pietarsaaressa, Porvoossa ja Hangossa.

Ruotsinkielisten palvelujen puolustamisessa neljän oppositiovuoden pettymysten malja kuohui yli eduskunnan loppumetreillä, kun kansalaisaloite Vaasan keskussairaalan ympärivuorokautisen päivystyksen säilyttämisestä kaatui yhdellä äänellä.

Lue myös:

Etsi ehdokkaasi Ylen Vaalikoneessa!

Lue, katso ja kuuntele Ylen parhaat vaalijutut