Yhdysvaltalainen lentokonevalmistaja Boeing kertoo viimeistelevänsä parhaillaan turmakonetyypin ohjelmistopäivitystä ja lentäjien koulutusta järjestelmän käyttöön.
Boeingin 737 Max 8 -konemallissa on epäilty järjestelmävikaa sen jälkeen, kun kaksi mallin konetta on syöksynyt maahan tuhoisin seurauksin.
Etiopian liikenneministeri sanoi sunnuntaina, että Etiopian turmakoneen mustasta laatikosta saadut tiedot viittaavat yhtäläisyyksiin viime viikon sunnuntain lento-onnettomuuden ja lokakuussa Indonesiassa tapahtuneen turman välillä. Yhtäläisyyksiä tutkitaan tarkemmin onnettomuustutkinnan aikana, ministeri jatkoi menemättä yksityiskohtiin.
Etiopian lento-onnettomuuden jälkeen konetyyppi on määrätty laajaan käyttökieltoon. Ethiopian Airlinesin lento Addis Abebasta Nairobiin syöksyi maahan viikko sitten sunnuntaina pian nousun jälkeen. Kaikki koneessa olleet 157 ihmistä kuolivat.
Satelliittidata paljasti yhtäläisyyksiä turmakoneiden kurssissa
Boeing on viranomaisten ohella tähdentänyt, että turman syy on edelleen epäselvä ja sen selvittäminen vie aikaa. Myöskään viime lokakuussa Indonesiassa pudonneen matkustajakoneen turman lopullista syytä ei ole ilmoitettu.
Indonesian onnettomuuden tutkinnassa on kuitenkin käynyt ilmi, että lentäjillä oli ongelmia koneen hallinnassa heti nousun jälkeen. Syyksi on epäilty vikaa Boeingin konemallin MCAS-turvajärjestelmässä, joka korjaa automaattisesti koneen kurssia ja voi painaa koneen nokkaa alaspäin.
Kumpikin turmakone nousi ilmaan kyseisen järjestelmän avulla ja putosi alas pian nousun jälkeen. Viranomaisten mukaan satelliittidata osoittaa, että koneiden käyttäytymisessä nousun aikana oli samankaltaisuutta muun muassa tempoilevan vauhdin ja lentokorkeuden vaihtelun osalta.
Indonesian onnettomuuden jälkeen Boeingia arvosteltiin siitä, että se ei ollut kouluttanut lentäjiä uuden turvajärjestelmän käyttöön eikä tiedottanut sen riskeistä.
Häly täyttää toimiston, deadlinet jyskyttävät takaraivossa, kännykkä piippaa työpöydällä ja tietokoneen näytölle pomppaa viestejä.
Työpaikalla tapahtuvat jatkuvat keskeytykset ja monen asian yhtä aikaa tekeminen ovat haitallisia aivoille.
Helsingin yliopiston professori Minna Huotilaisen mukaan ihminen tekee silloin enemmän virheitä ja vähemmän hyviä päätöksiä.
– Se on kuormittavaa aivoille eikä se kuormittavuus johda mihinkään, vaan aikaansaaminen vähenee. Saamme silloin myös vähemmän ideoita.
Pitkään kestänyt jatkuva suorittaminen, tehtävästä toiseen pomppiminen ja levon laiminlyönti voivat johtaa myös aivojen ADT-tilaan, eräänlaiseen keskittymishäiriöön.
Huotilaisen mukaan yhä useampi ihminen kärsii siitä.
– Mieli alkaa odottaa niitä keskeytyksiä ja jopa itse tuottaa niitä. Vaikka ihminen sitten pääsisikin hetkeksi työskentelemään rauhalliseen tilaan, niin sielläkin hänen mielensä hyppii asiasta pois, eikä hän pysty keskittymään.
Huotilainen kuvailee ADT:tä aivojen pysyväksi palohälytykseksi, jossa aivot käyvät ylikierroksilla.
– Tästä puhutaan tosi paljon. Ihmiset ovat huolissaan omasta keskittymiskyvystään, tarkkaavaisuudestaan ja muistinsa pätkimisestä. Meneillään on aika monta muutosta, jotka saavat sitä aikaan.
1990-luvulla yhdysvaltalainen lääkäri Edward M. Hallowell määritteli ADT:llä ihmisiä, jotka olivat eläneet liian kiireistä elämää, jättäneet taukoja pitämättä, tehneet monta asiaa yhtä aikaa ja nukkuneet huonosti.
Nauraminen buuttaa aivot
Aivojen jatkuva hälytystila ADT voi kestää jopa viikkokausia, ja se saa aivot toiminaan puoliteholla. Pahimmillaan aivojen liiallinen kuormittaminen voi johtaa myös työuupumukseen ja muihin vakaviin sairauksiin.
Riittävä palautuminen suojaa aivoja liialliselta kuormitukselta.
Vaikka työ olisikin hyvin kuormittavaa, niin palautumisella voidaan sitä kompensoida. Kaikista tärkeintä palautumisen kannalta ovat riittävä lepo, uni ja ravinto, mutta myös nauraminen on erittäin tehokas keino palauttaa aivoja.
– Nauraminen on hyvin kokonaisvaltainen koko kehon ilmiö, joka syntyy positiivisesta yllätyksestä. Kehossa käynnistyy reaktio, joka voi auttaa ikäänkuin nollaamaan mielen, sanoo Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviainen Jyväskylän yliopistosta.
Nauru kiinnostaa aivotutkijoita ja sitä on alettu tutkia tarkemmin. Professori Minna Huotilainen vahvistaa nauramisen tehokkuuden.
– Kun mitataan ihmisen kehon fysiologisia signaaleita nauramisen aikana, niin se on yksi nopeimmista fysiologiaa muokkaavista asioista. Saadaan aikaan hyvin nopea pikapalautuminen, kun ihmistä alkaa naurattaa.
Tauko tekee terää
Työpäivän aikana olisi aivotutkijoiden mukaan ehdottomasti ehdittävä pitämään lounastauko ja pari muuta lepohetkeä.
– Tauot voivat olla hyvinkin virkistäviä ja elvyttäviä. Jos vaikka kahvihuoneesta kuuluu naurunremakkaa, niin silloin voi kuvitella, että siellä on hyvin palauttava tauko meneillään. Kahdeksan tuntia putkeen pelkästään koneella istumista kuulostaa raskaalta.
Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviaisen mukaan aivoille nimenomaan siirtymät ovat kuormittavia. Mutta jos keskeytys tapahtuukin omasta tahdosta, se voi olla hyvä asia.
– Muutos voi olla hyödyllinen, jos se on omassa kontrollissa. Esimerkiksi jos tuntuu, että pähkäilee jonkun asian kanssa pitkään, eikä pääse siinä eteenpäin, niin pieni tauko voi auttaa löytämään ratkaisun.
Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että vapaa-aikana olisi joitain mielekkäitä, kiinnostavia asioita, joita kovasti odottaa. Minna Huotilainen
Professori Minna Huotilainen kritisoi erilaisten tehtävien lisääntymistä työelämässä. Tehostamisen nimissä sama henkilö saattaa nykyisin olla vastuussa hyvin erityyppisistä töistä.
Monella työpaikalla on esimerkiksi assistentteja vähennetty ja työntekijät joutuvat itse tekemään monia uusia asioita ja opettelemaan sen vuoksi erilaisia järjestelmiä.
Huotilaisen mukaan tehostaminen ei välttämättä ole johtanut tehokkuuden lisääntymiseen.
– Jos joutuu matkalaskun tekemään vain kerran vuodessa, niin joka kerta pitää sen tekeminen opetella alusta asti. Olisi tehokkaampaa, jos sen tekisi joku muu, ettei se vaatisi joka kerta uudelleen perehtymistä ja uudelleen muistelemista.
Aivojen kuormittavuutta lisäävät myös uudet digilaitteet, joiden käyttö pitää opetella. Jos laitteita ei osata kunnolla käyttää, niin myös ne keskeyttävät työtä jatkuvasti.
On siis monia syitä, joiden takia on ajauduttu ongelmiin keskittymiskyvyn kanssa.
Vapaa-ajalla vastapainoa työlle
Moni miettii pitäisikö työpäivän jälkeen vielä opetella uutta kieltä tai täyttää ristisanatehtäviä. Aivotutkijoiden mukaan vapaa-ajalla tulisi hakea mieleistä vastapainoa työlle.
Esimerkiksi yksin puurtavan olisi hyvä lähteä tapaamaan vaikkapa ystäviään kahvilaan.
– Jos työssään esimerkiksi on tekemisissä paljon ihmisten kanssa ja sellaiset aivoverkostot, jotka liittyvät sosiaaliseen vuorovaikutukseen ovat käytössä, niin silloin saattaa tarvita palautumiseen eri asioita kuin päivän yksin tutkijan kammiossa kirjoittanut, sanoo Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviainen.
Aivojen kautta voidaan tuottaa mieltä rentouttavia asioita tunnetasolla. Esimerkiksi kulttuurin eri osa-alueet, konsertit, teatterit ja kaikki muu, mikä saa mielen irrottautumaan rutiinista, ovat aivojen kannalta tervetullutta tekemistä.
– Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että vapaa-aikana olisi joitain mielekkäitä, kiinnostavia asioita, joita kovasti odottaa. Sellaisia harrastuksia tai sosiaalista toimintaa, mikä innostaa ihmistä, lisää professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.
Liikunnasta lepoa aivoille
Urheilu on myös yksi hyvä keino palautua, mutta sen määrää ja tehoa tulisi kuitenkin harkita. Liikuntaakin voi suorittaa tavalla, joka ei palauta.
– Jos urheilee veren maku suussa ja sellaisella tunteella, että on pakko tehdä, niin suosittelisin kokeilemaan vähän kevyempiä lajeja. Voisi mennä vaikka kokeilemaan pilatesta tai ulkoiluttamaan koiraa tunnin mittaiselle lenkille, sanoo Huotilainen.
Aivot, kehot ja mieli ovat Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviaisen mukaan ikään kuin saman asian eri puolia, jotka voivat kaikki kuormittaa.
– Mielen kautta voi tulla uuvuttavia tekijöitä, mutta yhtä lailla myös kehoa voi käyttää liikaa. Esimerkiksi huippu-urheilijoilla ylikunto on tila, jossa on tehty likaa töitä kehon kanssa, muistuttaa Parviainen.
Ihmisissä on myös hyvin yksilöllisiä eroja siinä, miten he kestävät erilaisia häiriötekijöitä. Parviaisen ryhmässä on tarkasteltu tätä tuoreessa tutkimuksessa (The National Center for Biotechnology Information).
– Herkästi kehollista tietoa aistivat ovat useammin varautuneempia kuin he, jotka eivät havaitse autonomisen hermoston välittämää tietoa niin tarkasti. Ihminen ehkä siis ikään kuin suojelee omaa koneistoaan liialliselta kuormitukselta.
Vapaalla ajatukset harhailemaan
Ihminen sietää huonosti yksitoikkoisuutta. On tutkittu, että ihminen ottaa mieluummin lieviä sähköiskuja kuin kestää tylsyyttä. Pitkäveteisyys on kuitenkin luonnollista ja toivottavaa aivoille.
Jos mennään ajassa taaksepäin, niin vielä 1950-luvulla ihmisillä oli valtava määrä tavallista tylsää hommaa, esimerkiksi käsin pyykin pesua tai koulumatkan kävelemistä. Tällainen yksinkertainen tekeminen, jossa keho työskentelee jonkun verran, ja ajattelu on vapaana eikä mielelle kohdisteta mitään olisi hyväksi aivoille.
– Jos emme ole minkään viihteen, kysymysten tai somefiidin kohteena ja aivot ovat täysin vapaat yhdistelemään kaikenlaisia erikoisia asioita toisiinsa, niin se on myös hyvin ratkaisukeskeinen tila, kertoo professori Minna Huotilainen.
Jos me opetetamme itsemme siihen, ettei koskaan ole tylsää, niin se alkaakin tuntua vaikeammalta. Minna Huotilainen
Vaikka ihmisestä tuntuisi, ettei hän erityisemmin ajattele mitään, niin juuri silloin aivoissa tapahtuu paljon. Yhtäkkiä esimerkiksi saunaa lämmittäessä saattaakin mieleen pulpahtaa ratkaisu johonkin asiaan, jota on aiemmin yrittänyt kovasti ratkaista työpaikalla.
Palauttavassa tylsyydessä kehon tehdessä jotain aivan muuta, aivot työskentelevät ilman tietoista ponnistelua. Tänä päivänä sellainen tekeminen voi olla esimerkiksi tiskikoneen täyttämistä tai vaikkapa imurointia.
Moni yrittää välttää tylsiä hommia.
– Jos opetamme itsemme siihen, ettei koskaan ole tylsää, niin se alkaakin tuntua vaikeammalta. Ja tässä ei ole ainoastaan kysymys ihmisen omista tavoista ja tahdosta vaan myös tästä ajasta. Nykyisin valtava määrä suuria yrityksiä kilpailee ihmisten huomiosta, sanoo Huotilainen.
Mitään tekemättömyys palvelee palautumista, jossa pääsee vapaaseen assosiaatioon. Tiina Parviainen
Esimerkiksi sosiaaliselle medialle, suoratoistopalveluita tarjoaville yrityksille sekä uutisia tuottaville yrityksille on tärkeää saada kaapattua ihmisten tarkkaavaisuus. Kun yritykset kilpailevat ajastamme, niin samalla ne opettavat mieltämme levottomaksi. Ajatukset hyppivät asiasta toiseen, ja aivot ovat koko ajan etsimässä jotain uutta.
Helsingin yliopiston professori Minna Huotilainen neuvoo opettelemaan tylsyyden sietämistä.
– Olisi hyvä tehdä pieniä tylsyysharjoituksia. Esimerkiksi työmatkalla bussissa ei otakaan sitä puhelinta esiin, vaan katsoo samannäköisenä toistuvaa lumimaisemaa ikkunasta.
Myös Jyväskylän yliopiston Aivokeskuksen johtaja Tiina Parviainen kehottaa kiireisen työpäivän jälkeen olemaan hyvällä omalla tunnolla jouten. Hän kutsuu tällaista olemista luppoajaksi, jossa päästään irti suorittamisesta.
– Usein ikään kuin suoritamme myös palautumista. Monelle saattaa tulla huono omatunto, kun hän ei lähdekään työpäivän jälkeen lenkille tai harrasta kulttuuria. Mutta ihan yhtä lailla mitään tekemättömyys palvelee palautumista, jossa pääsee vapaaseen assosiaatioon.
Työntekijällä on pian oikeus neljän viikon palkalliseen lomaan, vaikka hän joutuisi esimerkiksi pitkälle sairauslomalle tai lääkinnälliseen kuntoutukseen. Neljän viikon loman turvaa huhtikuussa voimaan tuleva vuosilomalain uudistus. Uudistuksessa myös pidennetään aikaa, jonka kuluessa työntekijä voi pitää työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosilomansa.
– Uudistukset ovat pääosin hyviä työntekijöille, sanoo johtaja Katarina Murto toimihenkilökeskusjärjestö STTK:sta.
Samaa sanoo Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto.
Muutokset ovat lähtöisin EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Tuomioistuin linjasi, että myös pitkään sairauslomalla ja lääkinnällisessä kuntoutuksessa olevalle työntekijälle pitää saada vähintään neljän viikon palkallinen vuosiloma.
Nykylainsäädännön mukaan Suomessa vuosilomaa kertyy sairausajalta vain 75 päivältä. Uudistuksessa vuosilomalakiin on lisätty säännökset työntekijän oikeudesta vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin. Oikeus lisävapaapäiviin loppuu vasta, kun poissaolo on jatkunut yhtäjaksoisesti yli vuoden.
Lisävapaapäivä ei kerrytä uutta lomaa
Lisävapaapäiviltä työntekijällä on oikeus saada säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus.
– Korvauksen täytyy vastata vuosiloma-ajan palkkaa. Rahallisesti sitä ei juurikaan näe, onko kyseessä lisävapaapäivä vai vuosilomapäivä, mutta uutta lomaa lisävapaapäivä ei kerrytä, SAK:n Lehto sanoo.
Tätä SAK pitää uudistuksen yhtenä puutteena ja katsoo, ettei lisävapaapäiväjärjestelmä vastaa EU:n työaikadirektiiviä eikä EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
Lomarahan kertyminen puolestaan riippuu työehtosopimuksesta.
Vaikka uudistus takaa direktiivin 24 vuosilomapäivää, Lehto katsoo, että uudistus myös murentaa Suomen vuosilomalakia ja asettaa sairastuneet tältä osin heikompaan asemaan.
– Suomessa lähdetään siitä, että työntekijä saa viisi viikkoa lomaa, kun hän on ollut yli vuoden töissä. Uudistus murentaa tätä, kun taataan vain neljä viikkoa, Lehto sanoo.
STTK antaa huutia lain terminologisesta sekavuudesta. Murron mukaan myös STTK olisi toivonut, että lisävapaapäivät olisi nimetty vuosilomapäiviksi.
Murto sanoo, että vuosilomalakia joudutaan todennäköisesti uudistamaan vielä jatkossakin.
Työnantajapuoli ei näe uudistusta yhtä tervetulleena kuin palkansaajat. Elinkeinoelämän keskusliitto EK katsoo, ettei uudistusta olisi pitänyt tehdä lainkaan.
– EU-tuomioistuimen ratkaisut eivät kohdistuneet Suomeen. Vuosilomalakimme ja vuosilomaetuuksiemme taso on mielestämme korkeampi kuin mitä työaikadirektiivin mukainen neljän viikon vuosilomavähimmäistaso on, perustelee lakiasianjohtaja Markus Äimälä EK:sta.
Äimälän mukaan uudistus tuo muun muassa lisäkustannuksia työnantajalle.
Yhteiskunnallisesti valveutuneessa kuplassani on erityisen tärkeää, että vaaleissa ei äänestä henkilöä. Sen sijaan pitää äänestää ”strategisesti” – eli ymmärtää vaalijärjestelmämme sisäinen luonne ja matematiikka, jossa oma äänesi saattaakin edesauttaa jotakuta vallan muuta henkilöä kuin tarkoitit tai vaaliliiton kautta jopa toista puoluetta. Eli kaikkein junteinta on äänestää henkilöä.
Tuo älyllinen hienohelmaisuus naurattaa kovasti. Tosiasiassa on aivan sama, kuka nykypuolueista saa vallan. Suomalainen konsensus ja monipuoluepolitiikka tuottavat vuodesta toiseen hallituksia, joilla ei ole kykyä tai ymmärrystä muuttaa kuin limsaveron kokoisia näpertelyasioita. Pohjimmainen ongelma on, että järjestelmämme ja sen toimijat ovat niin nauliintuneita vanhaan teolliseen maailmanjärjestykseen, että ne eivät osaa kuvitella mitään muuta.
Saamme lukea kapitalistin vuodatuksia julkisen sektorin tehottomuudesta, vaikka se sama julkinen sektori on tehnyt mahdolliseksi sen, että Suomessa ylipäänsä on kapitalisteja.
Juuri siksi saamme lukea vasemmistolta maalailua siitä, kuinka paha globaali kapitalisti on tuhoamassa maailmaa ja Suomea, vaikka sama paha globaali kapitalisti on puolittanut maailman absoluuttisen köyhyyden. Siksi saamme lukea kapitalistin vuodatuksia julkisen sektorin tehottomuudesta, vaikka se sama julkinen sektori on tehnyt mahdolliseksi sen, että Suomessa ylipäänsä on kapitalisteja. Lähteäksemme nyt vaikka siitä että Suomessa on teollisuudelle halpaa perussähköä siksi, että Urho Kekkonen rahoitti Kansaneläkelaitoksen rahoilla koskien patoamisen.
Olemme keskellä isoa murrosta, jossa pitäisi määritellä täysin uudestaan sellaisia asioita kuin talouskasvu, raha ja työ. On itsestäänselvää, että poliittinen järjestelmä ei sellaisia muutoksia tuota, kun edes sen ulkopuolelta tulevilla kriitikoilla, näillä heikkipursiaisilla, ei tunnu olevan muuta tarjottavaa kuin vanhan järjestelmän justeerausta ja nokkelaa twitter-sanailua. On totta, että esimerkiksi työmarkkinatoimijoiden kohtuuttoman vahva asema päätöksenteossamme kaipaa ravistelua, mutta sekin on kosmeettista puuhailua niin kauan kuin kiskomme yhteiskunnallisia näkemyksiämme historiasta.
Puolueet ja niiden kannattajat ovat takertuneet asioihin, joita ei saa muuttaa. Niitä ovat muun muassa nämä ajatukset: Talouskasvu on tärkeintä. Pitää olla hyvinvointivaltio, joka rahoitetaan veroilla. Ilmastonmuutoksen torjunta pitää rahoittaa.
Puolueille ei jää muuta tehtävää kuin toisten olemukselle irvailu ja toisten vihan olettaminen.
Äkkiseltään tietysti järkevän kuuloista, mutta näistä kiinnipitäminen tarkoittaa, että poliitikkojen aika menee talouden kasvattamisen miettimiseen. Puolueilla ei ole eroja, koska muita päämääriä politiikalla ei ole. Sitten valtiovarainministeriön virkamiehet päättävät mihin rahat käytetään, eli samaan mihin ennenkin. Siksi puolueille ei jää muuta tehtävää kuin toisten olemukselle irvailu ja toisten vihan olettaminen. Kenelläkään ei ole näkemyksiä siitä, miten Suomessa voitaisiin hyvin heikosta talouskasvusta huolimatta (tai sen ansiosta!) tai miten ilmastonmuutoksen kulut voisivat olla investointeja.
Voi olla, että perussuomalaisten nousu ja digitaalinen maailmanaika ovat nostaneet identiteettipolitiikan uudelle tasolle, mutta siellä se on ollut estämässä muutoksia jo vuosikymmeniä sen jälkeen, kun kamppailu tuotantovälineiden omistuksesta jäi historiaan. Se näkyy siinä, että ihan fiksuillakin ihmisillä on vaikeuksia suostua ymmärtämään sitä, että joku toisin ajatteleva voi myös tavoitella yhteistä hyvää ja parempaa yhteiskuntaa. Juhana Vartiainen joutui viime viikolla toistamaan tämän ilmeisen tosiasian kriitikoilleen – että häntä ei kiinnosta sote-yritysten etu, vaan hän uskoo, että niiden avulla voimme hoitaa sosiaali- ja terveyspolitiikan tehokkaammin ja paremmin.
Kaikkien yhteiskunnallisten liikkeiden sisällä käydään kriittistä keskustelua omien keinojen ja päämäärienkin ajanmukaisuudesta – kyllä, feministeilläkin. Siis paljon enemmän kuin vastustajien tai Siivosen mielikuvat väittävät. Uudet ajatukset piilotetaan kuitenkin taustamuistioihin, ja julkisuudessa selkäytimestä tulee jotain aivan muuta. Sisäistä keskustelua ei uskalleta näyttää ulospäin, koska höpsösti pelätään, että silloin vaikutetaan epäyhtenäisiltä. Siksi siihen pitää kannustaa.
Äänestän ehdottomasti henkilöä, joka julkiseen keskusteluun päästessään puhuisi aivan uusilla sanoilla ja näkökulmilla.
Yksi keino on äänestää heitä, joita ei strategisesti kannata äänestää. Rakastan ihmisiä, jotka edes yrittävät heiluttaa koko sitä kehikkoa, jonka rakenteilla ja sanoilla me nyt yhteiskuntaa ja sen uudistamista kuvaamme. Siksi äänestän ehdottomasti henkilöä, joka julkiseen keskusteluun päästessään puhuisi aivan uusilla sanoilla ja näkökulmilla. Kannattaa tehdä samoin: äänestää haihattelijoita ja höpsöttelijöitä. Se on vastuullista.
Paljon parempi ratkaisu on tietysti jättää äänestämättä tai ainakin käyttää asian miettimiseen mahdollisimman vähän aikaa. Tulevaisuudentutkija, setä Ilkka Halava tiivisti tämän Facebook-päivityksessään tällä viikolla, jonka pontimena oli kaatunut sote-uudistus.
Halava kirjoitti: ”Meidän sukupolvemme ovat luoneet hyvää tahtoen demokratiaversion, joka jäädyttää tehokkaasti nykyisyyttä juuri silloin, kun uudistuksille on kova tarve. – – – Teille milleniaaleille: jos julkinen hallinto tukehtuu hitauteensa, älä silti luovuta. Organisoi uudistava toiminta muualle. Luo tapahtumia, kansanliikkeitä, perusta yrityksiä ja osuuskuntia. – – – Jos eduskunta ei tunnu kykenevän rakentavaan dialogiin, hyviin valintoihin ja asioiden aitoon edistämiseen, älä jää sitä suremaan. Jatka matkaa ja rakenna maata siellä, missä olosuhteet ovat suotuisammat. Mene edeltä, lainsäätäjä raahautuu kyllä perässä.”
Helsingissä olevan Korkeasaaren eläintarhan apina on noussut viime päivinä otsikoihin kansainvälisissä medioissa hämmentävän "bodarimaisen" ruumiinrakenteensa vuoksi.
Suomalaisen valokuvaaja Santeri Oksasen ottama kuva eläintarhan valkopääsakista hämmentävän isoine lihaksineen on saanut useamman kansainvälisen julkaisun tarttumaan apinan ulkonäköön.
Kaksi päivää sitten Fox News uutisoi hämmästyttävän lihaksikkaasta apinasta, joka näyttää siltä, että se kilpailisi kehonrakennuskilpailussa.
Tänään juttuun tarttui New York Post, joka kertoo enemmän tai vähemmän vakavasti, "Suomessa havaitun järjettömän lihaksikkaan apinan."
Myös brittiläinen The Sun uutisoi tänään julkaisussaan "Lihaksikkaasta kädellisestä, joka näyttää kehonrakentajalta."
Ensimmäiset valkopääsakit saapuivat Korkeasaaren vuonna 1995, kun trooppinen Amazonia-talo avattiin. Nyt vallassa on jo toinen sukupolvi.
Valkopääsakia uhkaavat elinympäristön häviäminen ja lemmikkieläimiksi pyydystäminen. Toistaiseksi laji on kuitenkin melko runsaslukuinen elinalueellaan Pohjois-Brasilian, Venezuelan ja Guyanan metsissä.
"Onko kenelläkään kiinnostusta lakialalle?" - kysyi opettaja lukion juridiikan kurssilla. Vaikka asianajajan työ ei ollut Sabina Saramon lapsuuden haaveammatti, heräsi Saramon kiinnostus.
– Ajattelin, että tämä voisi olla mielenkiintoista.
Kurssi oli innostanut Saramoa niin paljon, että hän päätyi hakemaan Helsingin yliopiston Vaasan toimipisteen oikeustieteelliseen. Sisään kouluun hän pääsi ensiyrittämällä.
Merja Siirilä / Yle
Määrätietoisesti kohti asianajajan työtä
Saramo on edennyt urallaan hyvin määrätietoisesti. Opinnot hän suoritti 5,5 vuodessa, vaikka kävi välillä Keniassa vapaaehtoistöissä. Oikeustieteen maisteriksi hän valmistui toukokuussa 2014.
Saramo auskultoi, eli suoritti harjoittelujakson Pohjanmaan käräjäoikeudessa ja huhtikuussa 2016 hänet nimitettiin varatuomariksi.
Saramo on ehtinyt myös viettämään muutaman kuukauden Pohjois-Thaimaassa, missä hän työskenteli vähemmistökysymysten parissa Myanmarin rauhanprosessissa.
Asianajajaksi Saramo hyväksyttiin vuodenvaihteessa.
Asianajajan nimikkeeseen vaaditaan ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi muun muassa neljän vuoden kokemus lakimiestehtävistä. Tämän vuoksi alle 30-vuotiaat asianajajat ovat harvinaisia.
– Itse olen syntynyt niin myöhään, että kuulun joukkoon. Vain alle yksi prosentti on alle 30-vuotiaita, 29-vuotias Saramo kertoo.
Merja Siirilä / Yle
Miesvaltainen ala – ainakin toistaiseksi
Suomen Asianajajaliiton jäsenistä 68 prosenttia on miehiä. Liiton varapuheenjohtaja Hanna Räihä-Mäntyharjun mukaan tyypillinen jäsen on keski-ikäinen mies, mutta alueellisia eroja esiintyy.
– Kehäkolmosen ulkopuolisessa Suomessa asianajajista yli kolmannes on 60 vuotta täyttäneitä. Nuoria on enemmän suuremmissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla, mutta kyllä keski-ikäinen mies on edelleen se tyypillinen asianajaja.
Tilanne on hiljalleen kuitenkin muuttumassa, sillä esimerkiksi Saramon opiskeluaikana hänen ryhmässään oli enemmän naisia kuin miehiä. Myös liiton uusista jäsenistä viime vuonna 61 prosenttia oli naisia.
Asianajajaliitossa on kuitenkin huomattu, että valmistumisen jälkeen naiset häviävät alalta. Liittoon on perustettu työryhmä selvittämään, että mihin.
– Nuoria naisia tulee alalle, mutta elämän ruuhkavuosien vaiheessa näkyy myös siirtyvän muihin tehtäviin. Selvitetämme, onko tässä toimialaan, työsuhteisiin ja työaikoihin liittyviä puolia, jotka mahdollisesti vaikuttavat tilanteeseen vai onko kyse liiton ulkopuolisista asioista, Räihä-Mäntyharju kertoo.
Saramo on itsekin pohtinut asiaa.
– Ehkä työtahti voi olla yksi syy, Saramo arvelee.
Tuloksia selvityksestä on odotettavissa vuoden loppupuolella.
Merja Siirilä / Yle
Ennakkoluuloja vähän
Vielä hyvin miesvaltaisella alalla voisi olettaa, että naiset kokevat työnsä aliarviointia. Asianajajaliiton mukaan tätä esiintyy, mutta kysymys on enemmänkin yksittäistapauksista.
– Alalle tulevilla nuorilla tietotaso ja osaaminen ovat todella hyvät, mutta yksittäistapauksia on, kuten varmasti monilla muillakin aloilla, Räihä-Mäntyharju kertoo.
Myöskään Saramo ei ole kokenut aliarviointia.
– Ennakkoluuloja on varmasti olemassa, mutta en ole kohdannut niitä. Se, että olen nainen ei vaikuta työntekooni millään lailla, Saramo toteaa.
Vaasalaiset naisasianajajat ovat verkostoituneet yliopiston kautta. Justus-ainejärjestön Ladies’
Leaguessa on tällä hetkellä enemmistö opiskelijoita, mutta myös valmistuneet ovat tervetulleita.
Christian Näsman ja Sabina Saramo tarkastelevat papereita.Merja Siirilä / Yle
Tavoitteena osakkaaksi
Vaasan ydinkeskustassa sijaitsevan Asianajotoimisto Näsman & Båskin kokoustilassa on meneillään kahvitauko. Vaikka kahvin äärellä saatetaan keskustella työasioista, on tällä kertaa puheenaiheena illan Vaasan Sportin ottelu ja se, pääseekö joukkue pudotuspeleihin.
Vuonna 1998 perustettu Näsman & Båsk työllistää yhdeksän henkeä. Saramo kertoo viihtyvänsä hyvin, sillä työ on hyvin monipuolista. Yritys auttaa muun muassa rikos- ja siviiliasioissa, perhe- ja perintöoikeudessa, asunto- ja kiinteistökaupoissa, työoikeudessa, konkursseissa ja yrityssaneerauksissa.
– Alalla saa olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja auttaa heitä. Yleensä ihmisillä on jokin ongelma, kun he tulevat meidän luokse, Saramo kertoo.
Tulevaisuudessa Saramo toivoo työskentelevänsä työoikeuden parissa.
– Kyllä osakas olisi ihan kiva jossakin vaiheessa olla.
HAMK Smart -tutkimusyksikön tiloissa työskentelee parikymmentä ihmistä. Työyhteisössä on erilaisia tietojenkäsittelijöitä, insinöörejä ja sovelluskehittäjiä. Käytännössä siis koodaajia: heitä, jotka revitään työmarkkinoilla käsistä ja jotka saavat tulevaisuudessa määrittää itse oman palkkansa.
Koodaajan työssä yhdistyvät luovuus, looginen päättelykyky ja ongelmanratkaisutaidot. Moni alalla oleva on harrastanut tietokoneita lapsesta saakka, ja matemaattinen kieli on tuttua. Aivojen kuormituksen tunnistaminen voi olla haasteellista.
Jerry Lehtisyrjä on oppinut sulkemaan työkännykän ja läppärin työpäivän jälkeen.Heidi Kononen / Yle
– Jos projektin deadline häämöttää, niin paineet alkavat kyllä kasautua. Loppuvaiheessa asiakas voi esittää toiveita, ja minun tehtäväni on annetussa aikataulussa ratkaista asia annetuilla työkaluilla, kertoo sovelluskehittäjä Jerry Lehtisyrjä HAMK Smartista.
Deadline on juuri ollut takana, kun tiimi toteutti yhteistyössä kaupungin kanssa Hämeenlinna taskussa -mobiilisovelluksen, josta voi tarkistaa esimerkiksi bussiaikataulut tai asioida kirjastossa.
Kuormitetut aivot eivät saa levätä
Yhteen työpäivään voi mahtua satoja keskeytyksiä. Aivojen kannalta asiaa voi kuvata vaikka niin, että työssä otetaan kaksi askelta eteenpäin – ja yksi taakse. Keskeytyksen jälkeen ajatus pitää kasata ajatukset uudelleen – kunnes työ keskeytyy taas.
Työterveyspsykologi Ava Numminen-Päiväläinen on huolissaan aivojen kuormituksen kasvamisesta. Jos pää käy koko ajan täysillä kierroksilla, eivät aivot ja keho ehdi palautua.
Työterveyspsykologi Ava Numminen-Päiväläisen vastaanotolla aivojen kuormitus on tuttu ongelma.Hannu Harhama / Yle
– Muisti alkaa pätkiä, keskittyminen herpaantua ja isompiin tehtäviin tarttuminen hankaloitua, sanoo Ava Numminen-Päiväläinen.
Aivot voivat mennä "maitohapoille". Työntekijästä tulee ärtyisä, eivätkä liikunta ja harrastukset enää kiinnosta. Univaikeudet ovat tavallisia, hän toteaa.
Uniongelmat ovat mielen ja kehon antamia hälytysmerkkejä liian pitkään jatkuneesta ylikuormituksesta.
– Jos kuormitus jatkuu, vaarana on hallinnan tunteen menettäminen, mielialan lasku ja pahimmillaan jopa masennus, hän toteaa.
Kenen vastuulla aivokuormitus on?
Työt ovat muuttuneet yhä enemmän tietojen käsittelyksi. Siksi työhyvinvointi liittyy kiinteästi siihen, paljonko aivoergonomiasta tiedetään ja miten sitä arjessa sovelletaan, sanoo työterveyspsykologi Ava Numminen-Päiväläinen.
– Aivoergonomiasta puhutaan yleisesti jo paljon. Toki edelleen on fyysisiä töitä, mutta toisaalta miltei kaikilla on joku älylaite kädessään. On tärkeä tiedostaa, miten liikakäyttö vaarantaa esimerkiksi unta, hän toteaa.
HAMK Smart -tiimissä tehdään luovaa työtä ja siksi aivojen palautuminen on tärkeää.Heidi Kononen / Yle
Tutkimuspäällikkö Joni Kukkamäki HAMK Smartista sanoo aivojen ergonomian olevan sekä työntekijän että työnantajan vastuulla.
– Työnantaja voi siirtää deadlinea tai antaa projektiin apukäsiä, jos siltä näyttää. Jos työntekijä alkaa tehdä yhtäjaksoisesti tuntikausia työtä ilman taukoja, niin kyllä siitä pitää huomauttaa, hän toteaa.
Sovelluskehittäjä Jerry Lehtisyrjä on oppinut vuosien varrella vetämään rajan työn ja vapaa-ajan välille. Jos työstää vaikeaa ongelmaa, voi asia jäädä kotonakin vaivaamaan.
– Suljen työpuhelimen ja läppärin kun menen kotiin. Jos huomaan ajattelevani töitä, pyrin lempeästi siirtämään omat ajatukset niistä pois, sanoo Lehtisyrjä.
Avokonttoriin yhteiset säännöt
Aivoergonomisesti ystävällisessä työpaikassa töiden keskeytys minimoidaan. Työssä ei joudu usein tekemään samaan aikaan useita eri tehtäviä.
Työntekijää kuormittavat puheensorina, taustalla soiva radio tai televisio ja visuaaliset ärsykkeet. Tietokone sylkee jatkuvasti postia, muistutuksia ja huomautuksia.
– Avotoimiston hälyisyys on todella salakavala aika- ja energiasyöppö. Siellä työskentelevien on syytä tehdä toimivat pelisäännöt työtilan rauhoittamiseksi, sanoo työterveyspsykologi Ava Numminen-Päiväläinen.
Kun kuormitukseen tulee tauko, sydämen syke laskee ja aivot saavat viestin, että nyt on aika huilata hetki Ava Numminen-Päiväläinen
Multitaskauksen sijaan pitäisi opetella palautumistaitoja. Jo työpäivän aikana on opittava palautumaan.
– Säännölliset venyttelytauot, happihypyt ja pienet hetket pois työn äärestä ylläpitävät aivojen vireystilaa. Kun kuormitukseen tulee tauko, sydämen syke laskee ja aivot saavat viestin, että nyt on aika huilata hetki, hän neuvoo.
Noin vuosi sitten Sotkamossa mieshenkilön juhliminen tuli kalliiksi. Humalainen herra päätti mennä yön tunteina peseytymään. Lämmin suihku loi niin hyvän tunnelman, että mies istahti suihkuavan veden alle ja nukahti siihen.
Kaikki olisi päättynyt hyvin, ellei mies olisi tukkinut lattiakaivoa ja aiheuttanut siten vesivahinkoa. Edessä oli iso remontti.
– Tällaisia tapauksia sattuu silloin tällöin. Vesivahinkoja tapahtuu myös silloin, kun lattiakaivoja tai hajulukkoja ei ole putsattu, kertoo OP-Kiinteistökeskus Kainuun isännöitsijä Jouni Kauranen.
Isännöitsijä Jouni Kaurasen mukaan Kiinteistöliiton tulkinnanmuutos ei tuo käytännössä isoja muutoksia.Timo Sihvonen / Yle
Hajulukkojen ja lattiakaivojen puhdistaminen ovat kodin huoltotöitä, jotka talon asukkaan on täytynyt hoitaa. Taloyhtiöissä on määritelty, kuuluvatko asumiseen liittyvät tehtävät tai huoltotoimet asukkaalle vai taloyhtiölle. Vastuunjakotaulukot otettiin käyttöön taloyhtiöissä viimeistään heinäkuussa 2010, jolloin tuli voimaan uusi asunto-osakeyhtiölaki.
Taloyhtiöt jakavat vastuunjakotaulukot koteihin, joten asukkaiden tiedossa pitäisi olla, kenelle taloyhtiössä eri tehtävät kuuluvat.
– On silti vaikeaa sanoa, miten ne on sisäistetty, kertoo isännöitsijä Kauranen.
Vastuunjako monille epäselvä
Alkuvuodesta Kiinteistöliitto muutti tulkintaansa (Helsingin sanomat) hajulukkojen puhdistamista, joka aikaisemmin oli asukkaan tehtävä. Laki erottelee huoltotöiden vastuut epämääräisesti, joten Kiinteistöliitto ja Isännöintiliitto ovat tehneet tulkinnan laista vastuunjakotaulukon muodossa.
– Paljon on käyty keskustelua, onko hajulukko kiinteä osa rakennusta, jolloin sen huoltovastuu on taloyhtiöllä. Nyt tuli uusi täsmennys ja jatkossa se kuuluu taloyhtiön vastuulle, sanoo Kiinteistöliiton apulaispäälakimies Kristel Pynnönen.
Hajulukkojen puhdistaminen on ollut yksi ikävimmistä kotitöistä, mutta käytännössä kyseessä ei ole iso muutos.
– Jos viemärissä on ongelmia, yleensä soitetaan huoltoyhtiöön, joka korjaa ongelman. Näin on ollut ennen ja on myös jatkossa, sanoo isännöitsijä Jouni Kauranen.
Jatkossa asukkaan ei tarvitse huolehtia ilmanvaihtosuodattimien vaihtamisesta. Elina Rantalainen / Yle
Toinen vastuunjakotaulukkoon tehty täsmennys koskee ilmanvaihtosuodattimien vaihtoa, joka on myös siirtynyt taloyhtiön vastuulle. Monessa taloyhtiössä ilmanvaihto tapahtuu koneellisesti ja puhtaat suodattimet edesauttavat laitteiston toimimista moitteettomasti.
– Vastuun muuttaminen on perusteltua, sillä suodattimen merkitys on koko taloyhtiön kannalta tärkeä, kertoo Pynnönen.
Pynnösen mukaan asunto-osakeyhtiöiden omistajat ja asukkaat ovat kiinnostuneita kodin huoltotöiden vastuunjaosta. Aiheesta soitetaan Kiinteistöliittoon usein.
– Paljon kaivataan neuvoja yksittäisiin tapauksiin ja halutaan varmistaa, kenellä on vastuu, kun joku asia on asunnossa rikki, kertoo Pynnönen.
Pirkkalalainen diplomi-insinööri Juha Kuismanen on tehnyt kansalaisaloitteen valtion maksamien täyssähköautojen tuen lopettamiseksi. Pääperusteluna on väärä ajoitus. Sähköautojen kysyntää on enemmän kuin tuotantoa.
– Miksi tukea nyt sitä kysyntää? Se ei tässä tilanteessa auta globaalisti.
– Tällä hetkellä maailmassa sähköautojen tuotantomäärä on vakio, mitä tulee linjalta ulos. Jos näistä osa saadaan hankittua tukien avulla Suomeen, niin se ei paranna maailmanlaajuisesti ilmastoa mitenkään, Juha Kuismanen perustelee.
Sähköautojen hankintatukea on maksettu vuoden 2018 alusta alkaen ja aiotaan maksaa vuoteen 2021. Tuki on 2 000 euroa uuden sähköauton ostajalle tai pitkäaikaisvuokraajalle. Yli 50 000 euroa maksaville autoille tukea ei enää myönnetä.
– Paras olisi lopettaa se tuki ilman muuta. Toiseksi paras olisi suunnata se muualle, kuten investointeihin biodieseliin.
Juha Kuismanen kyseenalaistaa sähköautointoilun.Jari Hakkarainen / Yle
– Itse polttaisin ne viiden euron seteleinä takassa, niin silläkin säästäisin omaa lämmitysenergiaa, Juha Kuismanen lämpenee.
"Valtavirran vastustajat naulitaan"
Kuismasen mielestä sähköautotuesta on puolueille ja poliitikoille kilven kiillottaja. Näyttää että ilmastonmuutokselle ja kasvihuonepäästöille tehdään jotain, kun jaetaan tukirahaa.
Keskustelu siitä, millä polttoaineella tai energialla olisi paras ajaa, jakaa ihmisiä hyvinkin tiukkiin lahkoihin.
– Jos valtavirrasta poikkeaa, naulitaan sinut seinälle ja uskotaan vain yhteen ratkaisuun, vaikka liikenteen päästöjen vähentämiseen tarvitaan useita ratkaisuja.
Juha Kuismanen voisi hyväksyä sähköautoille maksettavan tuen siinä vaiheessa, kun autojen tarjonta ylittäisi kysynnän – ja silloin tuki oikeasti lisäisi sähköautojen määrää. Mutta nyt kannattaisi vielä odottaa uuden akkuteknologian kehittymistä.
Kuismanen aikoo ainakin toistaiseksi ajaa dieselautollaan, mutta tankkaa siihen hieman kalliimpaa biodieseliä. Hän perustelee valintaansa polttoaineen ympäristöystävällisyydellä ja sillä, että jakeluverkosto on valmiina.
– Lisää kotimaista valmistusta ja uudet tarrat vaan bensamittareihin.
Sähköllä voi ajaa pelkästään tai muun polttoaineen ohella.Jari Hakkarainen / Yle
Kansalaisaloite Sähköautotukien kieltämiseen vaatisi 50 000 allekirjoitus tullakseen eduskunnan käsittelyyn. Siitä ollaan vielä kaukana.
Ajamisen kustannuksia on vertailtu
Suomen kasvihuonepäästöistä noin viidennes tulee liikenteestä. Ilmastopolitiikan tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2045 mennessä.
Yhtenä keinona on saada vähempipäästöisiä henkilöautoja liikenteeseen. VTT:ssä tehdyn selvityksen mukaan vuoteen 2030 mennessä tavoitellun 250 000 sähköauton saavuttaminen on mahdollista, mutta suurin osa olisi ladattavia hybridejä ja täyssähköautoja olisi noin 50 000. Myös kaasuautojen määrän uskotaan nousevaan 50 000:een. Edellytyksenä on, että tankkaus- ja latauspaikkoja on nykyistä huomattavasti enemmän.
Tuet ja verotus ohjaavat valintoja, mutta käyttökustannukset on kuitenkin merkittävä henkilöauton valintaperuste.
Tampereen yliopiston yhteydessä toimivan liikenteen tutkimuskeskus Vernen tutkija Riku Viri on tehnyt ajamisen hinnasta vertailuja käyttövoiman mukaan.
Pidemmässä ajossa syntyy eroja eri energiamuotojen välille. Kilometrikustannuksissa autojen jälleenmyyntiarvoja on arvioitu Autoliiton laskentakaavan ja käytettyjen autojen nykytarjonnan mukaan.Marko Melto / Yle
Vertailuissa on huomioitu hankinta- ja käyttökulut sekä arvio jälleenmyyntiarvosta. Kilometrikustannuksissa eroja on vähän 15 000 kilometrin vuotuisessa ajossa, mutta tuplakilometreillä syntyy eroja, kun pääomakustannus tasoittuu.
– Jos puhutaan 30 000 km vuosittaisesta suoritteesta, niin olettaen, että kaikki lataus tapahtuu kotona, sähköauto nousee kustannustehokkaimmaksi vaihtoehdoksi, Riku Viri sanoo.
– Tosin näin suuressa kilometrimäärässä ei käytännössä voi ladata aina kotona, vaan joutuu käyttämään matkan varrella erikseen maksettavia pikalatauspalveluja.
Auton jälleenmyyntiarvon muutokset ovat arvion varassa. Bensa- ja dieselautojen osalta kysymysmerkkejä aiheuttaa se, jos niille tulee uusia rajoitteita.
– Niistä ei välttämättä saa samalla tavalla rahaa takaisin kuin tänä päivänä kymmenen vuotta vanhasta saisi, Riku Viri pohdiskelee.
Mikä olisi se paras auto päästöjen vähentämiseksi, tutkija Riku Viri?
– Se vähän riippuu. Jos on vaihtamassa uuteen autoon, ja ajaa paljon, niin sähköauto kompensoi valmistushiilipäästönsä, ja se muodostuu ympäristöystävälliseksi vaihtoehdoksi. Tietenkin edellyttäen, että sähkö tuotetaan siihen asianmukaisesti eli mahdollisimman ympäristöystävällisesti.
Riku Virin mielestä sähkö ja biokaasu ovat hyviä energialähteitä päästöjen vähennysten ja kustannusten kannalta.Jari Hakkarainen / Yle
– Biokaasullakin pääsee aika pitkälle päästöjen vähentämisessä. Käytettyjen autojen markkinat ovat vilkastuneet, kun kaasuautoja tuodaan Ruotsista. Ehkä käytetty kaasuauto on edullisempana hyvä valinta ympäristön kannalta, jos tankkausverkosto mahdollistaa jatkuvan kaasun käytön.
Entä biodiesel, joka käy dieselmoottoreihin sellaisenaan?
– Se on hyvä vaihtoehto, mutta siinä on noin 10 sentin ero pumppuhinnassa keskimäärin, eli kuskin on päätettävä, että haluaa sitä käyttää. Se nostaa kilometrihintaa
– Biodieselillä nähdään ilmastopolitiikan selvityksissä merkittävä rooli raskaassa liikenteessä, jota on hankalampi sähköistää. Biodieselin tuotantokapasiteetti on tällä hetkellä rajallista. ja jos sen lisääntyvä tuotanto ohjataan raskaampaan liikenteeseen, siitä saadaan enemmän hyötyjä.
Ilmastonmuutoksen hillintään voidaan vaikuttaa uusiutuvien polttoaineiden ja teknisen kehityksen lisäksi ja myös vähentämällä ajamista.
Se on ainakin varmaa, että liikenteen päästöjen vähentäminen kuuluu teille.
Pitääkö sähköauton hankintaa tukea? Mikä on mielestäsi järkevin keino vähentää liikenteen päästöjä? Kerro mielipiteesi. Keskustelu suljetaan maanantaina 18.3. kello 22.00.
Suomen perusta -ajatushautomon perussuomalaisille tekemän selvityksen mukaan Irakista Suomeen muuttaneen aikuisen aiheuttamat kustannukset julkiselle taloudelle ovat 690 000 euroa koko hänen elinkaarensa aikana. Somaliasta muuttaneet kustannukset ovat 950 000 euroa.
Selvityksessä ennakoidaan yhden henkilön valtiolle ja kunnille aiheuttamia kustannuksia ja toisaalta häneltä kertyviä verotuottoja siihen saakka, että hän täyttäisi 101 vuotta. Oletuksena on että Suomeen muuttaessaan henkilö on 20–24-vuotias.
Antti Parviala / Yle
Selvitys on rajattu vain Irakiin ja Somaliaan, koska niistä tulevat ihmiset muodostavat suurimmat humanitaarisen maahanmuuton ryhmät Suomessa. Humanitaarisella maahanmuutolla tarkoitetaan turvapaikanhakijoita, pakolaisia ja heidän lapsiaan.
Myös ministeriö selvitti
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2017 raportin maahanmuuton kustannuksista, mutta totesi sen yhteydessä, että “tutkimuskysymys on siinä määrin haasteellinen, että eksaktien lukujen esittäminen pitkälle aikajänteelle ei ole mahdollista”.
STM:n raportin mukaan kokonaiskustannuksissa merkitsevin tekijä on maahanmuuttajien työllisyys. Ministeriö korostaakin kotouttamisen tärkeyttä.
– Kotouttamistoimenpiteiden yksi keskeisimmistä onnistumisen mittareista on se, kuinka nopeasti maahanmuuttaja onnistuu siirtymään kotouttamistoimenpiteiden parista työelämään, STM:n raportissa kirjoitetaan.
Vain talouskysymys?
Suomen perustan laskelmassa on selvitetty vain euromääräisiä kuluja ja maksettuja veroja.
Kriisilalueilta tuleville annettua apua ei ole sen sijaan arvioitu lainkaan humanitaariselta kannalta.
– Perussuomalaisille maahanmuuttopolitiikka on ennen muuta taloudellinen kysymys, sanoi puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo selvityksen julkistamistilaisuudessa.
Tutkimuksen tekijän Samuli Salmisen mukaan Suomessa ei ole koskaan aiemmin laadittu turvapaikanhakijoita ja heidän perheenjäseniään koskevia, viranomaisrekistereihin perustuvia elinkaarivaikutusten laskelmia.
Suomen perusta -ajatushautomon mukaan vuonna 2016 valtion budjetissa varattiin pakolaisten vastaanottamiseen 620 miljoonaa ja kotouttamiseen 134 miljoonaa euroa.
STM:n raportin kirjoittanut Jere Päivinen ei ole syventynyt tänään julkaistuun selvitykseen. Yleisellä tasolla hän kiittelee elinkaaritutkimusta, koska se antaa kattavamman kuvan kuin yhden vuoden tarkastelu.
Mutta elinkaariselvityksessä on myös haasteita.
– Siinä on tehtävä tulevaisuudesta paljon oletuksia, jotka vaikuttavat analyysiin.
Ratkaisevaa kokonaiskustannusten kannalta on sen arvioiminen, miten työllistyminen kehittyy.
– Aiempi tutkimus kertoo, että humanitaaristen maahanmuuttajien työllisyyden lähtötaso on hyvin heikko, mutta se paranee maassa asutun ajan myötä, Päivinen korostaa.
Kriisimaille: "ei"
Ministeriön raportissa käsiteltiin kaikenlaista maahanmuuttoa, kun taas tänään julkaistu perussuomalaisten selvitys keskittyy vain humanitaariseen ja kahdesta kriisimaasta tulevaan maahanmuuttoon.
Perussuomalaisten lähes 700-sivuinen raportti kiteyttää tuloksensa ytimekkäästi: “Julkisen talouden kannalta Suomeen ei kannattaisi valita muuttavaksi yhtään Somaliassa ja Irakissa syntynyttä.”
Perussuomalaisten ajatushautomon selvityksen ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2015.
Siinä selvitettiin kymmenen suurimman maahanmuuttajaryhmän 7–70-vuotiaiden kustannuksia valtiolle. Selvityksessä vertailtiin esimerkiksi, että Saksasta tullut maahanmuuttaja on valtiolle tuottoisampi kuin Somaliasta tullut.
Sarvimäki esitti kaksi vaihtoehtoista tulkintaa: Somaliassa syntyneiden maahantuloa pitäisi rajoittaa, koska he aiheuttavat julkiselle sektorille todennäköisesti enemmän menoja kuin tuloja.
– Toinen vaihtoehto on ajatella, että kustannukset ovat hyväksyttäviä, jos tällä tavoin autetaan vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä, Sarvimäki kirjoitti.
Tänään on eduskunnan istuntokauden viimeinen päivä. Täysistunnossa on määrä tehdä päätöksiä asedirektiivin täytäntöönpanosta sekä vieraslajeihin kuuluvien eläinten pyytämisestä ja tappamisesta.
Istuntokauden päättyminen tarkoittaa viimeistä täysistuntoa monelle kansanedustajalle. Eduskunnan ovat jättämässä muun muassa keskustan pitkäaikainen kansanedustaja Seppo Kääriäinen, entinen puhemies Maria Lohela (sin.) ja entinen ministeri Lauri Ihalainen (sd.).
Keskustasta hyvästit jättävät Kääriäisen lisäksi muun muassa Niilo Keränen, Tapani Tölli ja Sirkka-Liisa Anttila.
Anttilan yli 35-vuotinen poliitikonura sisältää reilun parin vuoden käynnin Euroopan parlamentissa, mutta muuten hän on ollut koko ajan kansanedustaja. Anttila toimi maa- ja metsätalousministerinä vuosina 2007-2011.
Sinisistä Lohelan lisäksi muun muassa Lea Mäkipää ja Pentti Oinonen ovat ilmoittaneet, etteivät hae seuraavalle kaudelle.
SDP:stä eduskunnan ovat jättämässä lisäksi Riitta Myller ja Maria Tolppanen ja eduskunnan entinen puhemies Eero Heinäluoma, kokoomuksesta ainakin Pertti Salolainen ja Lenita Toivakka sekä RKP:stä Mats Nylund ja Stefan Wallin. Vasemmistoliiton riveissä uusille kyvyille tilaa tekee Kari Uotila.
Hollannin poliisi on kertonut pidättäneensä Utrechtissa tapahtuneesta raitiovaunuammuskelusta epäillyn miehen.
Hän on 37-vuotias ja lähtöisin Turkista. Poliisi etsi miestä mm. Twitterissä julkaistun kuvan avulla.
Utrecht Police / AFP
Turkin valtiollinen uutistoimisto Anadolu on haastatellut epäillyn sukulaisia, joiden mukaan ammuskelun takana olisivat perhesyyt. Hollantilaisministerin mukaan pidätetyllä on rikosrekisteri.
Ainakin kolme ihmistä kuoli ja viisi haavoittui ammuskelussa raitiovaunussa. Osa loukkaantuneista on kriittisessä tilassa.
Tämän tiedämme nyt:
Poliisi kertoi illalla ottaneensa ammuskelusta epäillyn kiinni.
Viranomaiset nostivat terrorihälytystason Utrechtissa korkeimmalle tasolle, nyt tasoa on laskettu
Poliisi on puhunut vain yhdestä ampujasta, mutta on mahdollista, että tapaukseen liittyy useampia henkilöitä.
Ammuskelu tapahtui raitiovaunussa 24 Oktoberplein-aukion läheisyydessä. Paikka sijaitsee kaupungin keskustan länsipuolella maahanmuuttajavaltaisessa Kanaleneilandin kaupunginosassa.
Hollannissa kouluja ja moskeijoita suljettiin ja turvatoimia tehostettiin lentokentillä ja keskeisten rakennusten läheisyydessä.
Poliisi pyysi havaintoja
Poliisi pyysi aiemmin silminnäkijähavaintoja myös punaisen Renault Clio -auton anastuksesta alueella hieman ennen ammuskelua. On mahdollista, että epäilty on käyttänyt autoa. Auto löytyi myöhemmin lähistöltä hylättynä, kertovat hollantilaisviestimet.
Asunto, johon poliisi teki rynnäkön, sijaitsee lähellä auton löytöpaikkaa.
Tapahtumapaikalla olleen De Telegraaf -lehden toimittajan mukaan yksi raiteiden välissä makaava uhri oli peitetty valkoisella lakanalla.
Hollannin terrorisminvastaisen yksikön johtaja Pieter-Jaap Aalbersbergin mukaan ammuskeluja olisi tapahtunut Utrechtissa useissa paikoissa. Hän ei täsmentänyt tarkemmin, mihin hän tällä viittasi. Tiedot tapahtumien kulusta ovat olleet epäselviä.
Poliisi piiritti rakennusta
Aiemmin päivällä Hollannin terrorisminvastainen yksikkö piiritti rakennusta, jossa ampujan epäiltiin piileskelevän. Ketään ei tiettävästi pidätetty.
Rakennus sijaitsi ammuskelupaikan lähellä maahanmuuttajavaltaisessa Kanaleneilandin kaupunginosassa.
Utrechtin poliisi kehotti päivällä kaupunkilaisia pysyttelemään sisätiloissa. Viranomaisten mukaan uusien välikohtausten mahdollisuutta ei voi sulkea pois.
Hollannin poliisi määräsi kaupungin koulut ja moskeijat sulkemaan ovensa. Utrechtin suurimman moskeijan edustaja kertoi De Telegraaf-lehdelle, että moskeijoiden sulkemisesta sovittiin poliisin kanssa.
Saksan poliisi kertoi saaneensa kuvauksen epäillystä Hollannin viranomaisilta ja tehostaneensa valvontaa Saksan ja Hollannin välisellä rajalla. Rajavalvontaa tehostettiin suurimmilla moottoriteillä, mutta myös pienemmillä rajanylityspaikoilla ja raideyhteyksillä.
Pelastustyöntekijöitä ja poliisin yksiköitä Utrechtin ammuskelun tapahtumapaikalla.Robin van Lonkhuijsen / EPA
Terrorihälytys korkeimmalle tasolle
Hollanti nosti terrorismiuhkan tason korkeimmalle tasolleen Utrechtin alueella. Turvatoimia lisättiin kouluissa, moskeijoissa ja lentokentillä ja vilkkailla julkisen liikenteen paikoilla.
Amsterdamin Schipholin lentokenttä kertoi sekin Twitterissä turvatoimien lisäämisestä.
Hollannin terrorisminvastaisen yksikön mukaan kyseessä vaikuttaa olleen terroristinen hyökkäys, kertoo Nos News uutistoimisto Reutersin mukaan.
Yleisradioyhtiö NPO:n mukaan hyökkääjä alkoi ampua raitiovaunussa kello 10.45 aikoihin paikallista aikaa.
Poliisi tutkii, onko ammuskelulla terroristinen tarkoitus. Viranomaiset eristivät tapahtumapaikan ja raitiovaunuliikenne pysäytettiin.
De Telegraafin toimittaja julkaisi Twitter-tilillään kuvia tapahtumapaikalta.
De Telegraaf -lehden mukaan paikalle lähetettiin poliisin terrorismin vastainen yksikkö ja lääkintähelikoptereita.
Hollannin terrorisminvastainen yksikkö kokoontui hätäkokoukseen hyökkäyksen vuoksi. Pääministeri Rutte kertoi olevansa hyvin huolestunut joukkoammuskelusta.
Hollantilaisviestimien mukaan Haagissa turvatoimia lisättiin hallitusrakennuksen ympäristössä.
Utrecht on Hollannin neljänneksi suurin kaupunki.
.
Yle
Ulkoministeriö: Ei tiedossa suomalaisuhreja Utrechtissa
Yhdenkään suomalaisen ei toistaiseksi tiedetä joutuneen uhriksi Utrechtin ampumisessa, kerrottiin ulkoministeriön viestintäpäivystyksestä STT:lle iltapäivällä.
Ulkoministeriön mukaan 13 suomalaista on tehnyt matkustusilmoituksen Utrechtiin. Kaikkiaan Hollannissa matkailee matkustusilmoitusten perusteella nyt noin 240 suomalaista.
Ulkoministeriö tiedottaa Utrechtin tilanteesta Suomen Haagin-suurlähetystön some-tileillä.
Osa heistä oli syntynyt Uudessa-Seelannissa, osa paennut vainoa tai sotaa eri puolilta maailmaa. Heidän synnyinmaitaan olivat muun muassa Pakistan, Intia, Arabiemiraatit, Somalia, Bangladesh. Heidän joukossaan oli lentokoneiden huoltoinsinööri, ravintoloitsija ja lukion opiskelija.
He kaikki kuolivat perjantaina kahteen moskeijaan tehdyissä terrori-iskuissa. Yhteensä heitä on 50.
Isä Khalid ja poika Hamza: Äiti puhui poikansa kanssa puhelimessa juuri, kun ampuja iski
Viime perjantaina kengittäjä Khalid Mustafa vei poikansa Hamzan ja Zaedin al-Noorin moskeijaan Christchurchin Deans Avenuella.
Mustafan perhe oli paennut Syyrian sotaa. He ehtivät viettää pakolaisleirillä Jordaniassa kuusi vuotta. Vihdoin viime kesänä perhe sai kuulla pääsevänsä Uuteen-Seelantiin.
Hamza, 16, oli aloittanut opinnot Cashmeren lukiossa ja alkanut totutella elämään uudessa kotimaassa.
– Erinomainen ratsastaja, oli ratsastanut kilpailuissa aiemmissa kotimaissaan. Hän halusi olla eläinlääkäri, mikä kuvasti hänen rakkauttaan eläimiin, Cashmeren lukion rehtori Mark Wilson kuvaili opiskelijaansa New Zealand Heraldin videolla.
– Vaikka hän ei ehtinyt olla täällä kauan, hän oli nopeasti saanut uusia ystäviä, Wilson kertoi.
Perjantaina isä Khalid ja Hamza kuolivat terroristin luoteihin. Zaed, 13, loukkaantui vakavasti.
Stuff-verkkojulkaisun mukaan perheen äiti Salwa Mustafa puhui puhelimessa Hamzan kanssa juuri, kun häntä ammuttiin. Poika ehti soittaa äidilleen ammuskelun alettua.
– Hän sanoi: "Äiti, joku tuli moskeijaan ja hän ampuu meitä". Hän juoksi veljensä kanssa, jota oli ammuttu jalkaan.
– Sen jälkeen kuulin laukauksia, hän kiljui. Sen jälkeen en enää kuullut häntä, äiti kommentoi Stuffille.
Äiti yritti puhua pojalleen 22 minuuttia ennen kuin joku otti puhelimen ja kertoi äidille, että poika taitaa olla kuollut.
Zaed leikattiin ja hän on hoidettavana sairaalassa.
Salwa kertoi Radio Uuden-Seelannin haastattelussa, mitä heille kerrottiin Uudesta-Seelannista, kun perhe oli hyväksytty maahan heinäkuussa 2018.
– Se on maailman turvallisin valtio, upein maa jonne mennä...aloitatte siellä upean elämän. Mutta ei se ollut.
Mucaad Ibrahim: Iskun nuorin uhri oli vain 3-vuotias
Mucaad Ibrahim oli al-Noorin moskeijassa veljensä ja isänsä kanssa, kun ammuskelu alkoi. Hän joutui kaaoksessa heistä erilleen.
Christchurchin kasvitieteelliseen puutarhaan on noussut spontaani, kukista rakentunut muistomerkki perjantain iskujen uhreille. Mick Tsikas / EPA
Haji Daoud Nabi: Pakeni Afganistanista 40 vuotta sitten, auttoi muita pakolaisia
Haji Daoud Nabi, 71, oli muuttanut Uuteen-Seelantiin vuonna 1979, pakoon Neuvostoliiton ja Afganistanin sotaa. Nabi oli ammatiltaan insinööri, nykyisin eläkkeellä.
Uudessa kotimaassaan hän johti afganistanilaisten yhdistystä ja yritti auttaa muita pakolaisia.
Hän muisteli isänsä puhuneen yhtenäisyyden merkityksestä vain pari päivää ennen kuolemaansa.
– Isäni sanoi, kuinka tärkeää on levittää rakkautta ja yhtenäisyyttä toistemme keskuuteen ja suojella jokaista yhteisön jäsentä.
Nabin toinen poika Yama Nabi saapui perjantain rukoushetkeen myöhässä. Silloin poliisit olivat jo ehtineet paikalle, Yama Nabi kuvaili Sydney Morning Heraldille.
Ulkona Yama Nabi kuuli ystävältään, että isä Haji oli pelastanut ystävän hengen. Se sai hänet uskomaan, että isä on hengissä.
Kun tietoa ei ollut saatavilla, Yama Nabi päätyi katsomaan terroristin kuvaamaa videota iskusta. Videolta hänelle selvisi, että yksi uhreista oli isä.
Terrori-iskussa kadonneen miehen ystävät osallistuivat muistotilaisuuteen Christchurchissa sunnuntaina.Mick Tsikas / EPA
Ansi Alibava: 25-vuotias opiskelija muutti Intiasta Uuteen-Seelantiin
Ansi Alibava, 25, oli mennyt naimisiin Abdul Nazerin kanssa vuonna 2017. He muuttivat yhdessä Intiasta Christchurchiin, jotta Alibava voisi suorittaa maatalousalan maisterin tutkinnon Lincolnin yliopistossa.
Tavoitteena oli löytää valmistumisen jälkeen työpaikka Uudesta-Seelannista. Alibava oli saanut tutkintonsa valmiiksi kolme viikkoa aiemmin.
Nazer istui al-Noorin moskeijassa vasemmalla puolella, Alibava muiden naisten kanssa oikealla puolella, kun ammuskelu alkoi. Nazer sattui olemaan lähellä hätäuloskäyntiä. Hän pääsi pakoon jonkun hajotettua oven lasin.
Nazer juoksi soittamaan apua ja palasi moskeijalle. Hän löysi vaimonsa makaamasta kadulta, kasvot alaspäin . Poliisi komensi aviomiehen muualle. Vaimon kuolema vahvistettiin vasta lauantaina illalla.
Nyt Nazer haluaa lähettää vaimonsa haudattavaksi kotiseuduille Intian Keralaan.
Ylen ensimmäisessä puheenjohtajatentisssä RKP:n Anna-Maja Henriksson. Henriksson vaati vahvasti suurempia pakolaiskiintiöitä ja oikeusturvaa turvapaikanhakijoille.
Seuraavana tenttitävänä on tiistaina KD:n Sari Essayah. Keskiviikkona vuorossa on keskustan Juha Sipilä.
Vaalitenttiä analysoivat politiikan tutkija Johanna Vuorelma ja puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio sekä Ylen Heikki Valkama. Miten meni? Analysoijat summaavat tässä artikkelissa tentin kulun ja yllätykset. Alla on luettavissa myös tentin live-analyysi.
Mikä oli tentin kohokohta? Missä kohdassa tentti sähköistyi?
Johanna Vuorelma: Henriksson oli vahvimmillaan, kun puhuttiin RKP:n liberaalimmasta maahanmuuttopolitiikasta. Kokonaisuudessaan tentistä jäi kuitenkin aika hajanainen kuva puolueen kärkiteemoista. Edelleen keskeisin kysymys äänestäjän näkökulmasta on, mitä muuta puolue tarjoaa äänestäjälle kuin kaksikielisen Suomen intressien ajamista.
Antti Mustakallio: Hieman yllättäen esille noussut hopeavesiasia sai selvästi Henrikssonin hermostumaan. Se on ymmärrettävää. Hopeavesi on myrkky, mutta mitä ilmeisemmin hopeaveden käytön puolesta ovat puhuneet tahot, jotka ovat RKP:n äänestäjiä. Monissa isoissa kysymyksissä tuntui siltä, että puolue ei halua ottaa johtajuutta ja vetovastuuta monissa kysymyksissä. Monissa asioissa katsotaan, miten asiat menevät ja sitten keskustellaan. Maahanmuuttoasiasta tuli selkeitä linjauksia.
Mikä oli outo hetki?
Antti Mustakallio: Hopeavesi- ja nuuskakeskustelut tulivat hieman päivänpoliittisten otsikkokysymysten ulkopuolelta ja siitä seurasi hieman hämmentävää selittelyä.
Johanna Vuorelma: Henrikssonin haparointi kysymyksessä kaksikielisestä koulusta herätti hämmennystä. Pyrkikö hän harhauttamaan esittämällä epätietoista vai ei ollut aidosti perillä puolueen linjasta liittyen kielipolitiikkaan kouluissa? Vai ei ehkä ymmärtänyt mihin toimittaja viittasi?
Toistuiko jokin ydinsanoma?
Antti Mustakallio: Ollaan liberaaleja sillanrakentajia.
Johanna Vuorelma: RKP:n kohdalla ydinsanoma liittyy luonnollisesti ruotsin kielen asemaan Suomessa – se kiinnittyy moniin eri politiikkakysymyksiin.
Kenelle sanoma tai kritiikki oli suunnattu?
Johanna Vuorelma: Yllättäen RKP asemoitui hallituksen kritisoijana, vaikka vaalikaudella kritiikki on ollut varsin hiljaista. Nyt vaalien alla puolue selvästi pyrkii hyötymään oppositioasemasta, mikä on sinänsä uudenlainen tilanne niin pitkän hallitusvastuun jälkeen.
Antti Mustakallio: Tutkija Jenni Karimäki sanoi hyvin, että kielikysymyksistä riisuttuna liberaali mutta samalla riittävää sosiaaliturvaa ajava puolue yrittää kohdistaa sanansa hirmuiselle joukolle ihmisiä, joilla on varmasti monta muutakin puoluetta tarjolla. Siksi odottelin vähän terävämpiä linjauksia, joilla olisi voitu kalastella täsmällisesti jonkun profiilin äänestäjiä (perinteisten kannattajien lisäksi). Tuntuu kuitenkin siltä, että puolueen brändääminen liberaaliksi puolueeksi on se, jolla yritetään saada irtonaisia ääniä.
Meniköhän se ihan näin? Tuliko puheeksi jokin erikoinen tai totuudenvastainen väite?
Johanna Vuorelma: Yksi erikoinen väite liittyi Henrikssonin kantaan hopeavedestä. Se on todettu terveydelle vaaralliseksi, mutta hän kierteli tätä ja siirsi vastuun käyttäjälle. Linjaisiko hän näin myös muiden vaarallisten aineiden kohdalla?
Antti Mustakallio: Itse jäin ihmettelemään puhetta kaksikielisistä kouluista. Minun on vaikea uskoa, että Henriksson olisi tietoisesti näytellyt tietämätöntä. Siksi jäänkin ihmettelemään sitä, miten puheenjohtaja ei voi tuntea asioita, joita puolue on kuitenkin vastustanut. Ehkäpä tätä vielä jossain vaiheessa setvitään.
Miten tentattava esiintyi?
Johanna Vuorelma: Alussa Apunen peräänkuulutti vahvoja kantoja – niitä Henriksson ei juurikaan esittänyt vaan esiintyi sovittelevana ja kompromissihakuisena. Rauhallinen ja joustava linja. Puhutteleeko äänestäjiä?
Antti Mustakallio: Henrikssonin esitys oli rutinoitunutta, varmaa ammattipoliitikon esiintymistä. Hän tuntee oman puolueensa linjaukset ja osaa ne riittävällä selkeydellä tuoda myös esille. Puheessa oli omaelämäkerrallisia jaksoja, jotka tuovat - kuin itsestään - lämpöä niin puheeseen kuin puheenjohtajan hahmoonkin. Erityisesti mieleen jäi maininta siitä, että Henrikssonin vanhemmat kuolivat, kun hän itse oli vielä hyvin nuori. Henrikssonin esiintymisestä on helppo uskoa, että hänen johtamansa puolue olisi sovitteleva ja varsin joustavakin.
Puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson sai pitää myös valmistellun puheen. Miten puhe onnistui? Mikä jäi mieleen?
Antti Mustakallio: Puhe oli mielestäni varsin hyvin läpiajateltu kokonaisuus, jossa kuitenkin oli sen verran monta teemaa, että kaikki asiat eivät jääneet mieleen. Lisäksi puheessa oli jonkun verran esitelmämäisen luettelon piirrettä siinä, että aiheesta toiseen siirryttäessä oli aika selkeitä saumakohtia (esim. vanhustenhoidosta ilmastonmuutokseen). Niin kuin poliitikkoja on opastettu Henrikssonkin otti mukaan havainnollistavia kertomuksia ja olipa hänellä mukana vielä havaintoväline - kirje! Nämä arvatenkin lisäsivät puheen kiinnostavuutta monien korvissa. Monet ihmiset ovat kiinnostuneempia ihmisistä ja ihmiskohtaloista kuin asioista (poliitiikkateemoista). Henriksson käytti puheessaan muistiinpanoja, joka yhtäältä on ihan ok, mutta toisaalta erityistä vaivannäköä osoittaisi se, että muistiinpanojakaan ei tarvittaisi. Niinpä en osaa pitää Henrikssonin puhetta erityisen häikäisevänä tai mieleenjäävänä, mutta selkeästi ilmaistu ja puhuttu se kyllä oli.
Johanna Vuorelma: Henriksson tai hänen puheensa kirjoittajat ovat selvästi kuunnelleet oppeja siitä, miten hyvässä puheessa pitää olla omakohtainen tarina. Tällä kertaa se jäi kuitenkin aika pinnalliseksi johdatteluksi vaaliteemoihin. Sisällön suhteen teemat olivat pikemminkin vasemmalla kuin oikealla, mikä osoittaa hyvin sen, miten vaikea puoluetta on asemoida poliittiselle kartalle. Henrikssonin puhe oli varsin tyypillinen suomalaisen poliitikon puhe: siinä listattiin muutamia teemoja, mutta ilman vahvaa paatosta. Puhe ei herättänyt äänestäjässä yhteiskunnallista intohimoa tai saanut ohjattua poliittista keskustelua ydinteeman äärelle. Ydinkannattajajoukolle se oli varmaan kuitenkin tasainen vahva suoritus – tosin ruotsiksi oli vain yllättävän pieni osuus.
Jokainen puheenjohtaja ja puolue saa oman päivänsä seuraavan kahden viikon aikana
Puheenjohtajien vaalitenttipäivät arvottiin joulukuussa suorassa Aamu-tv:n lähetyksessä kaikkien eduskuntapuolueiden kesken. Tentit jatkuvat huomisesta aina torstaihin saakka ja taas ensi viikon maanantaina.
Tiistai 19.3. Sari Essaiyah, Kristillidemokraatit Keskiviikko 20.3. Juha Sipilä, Keskusta Torstai 21.3. Pekka Haavisto, Vihreät
Maanantai 25.3. Antti Rinne, SDP Tiistai 26.3. Petteri Orpo, Kokoomus Keskiviikko 27.3. Li Andersson, Vasemmistoliitto Torstai 28.3. Jussi Halla-aho, Perussuomalaiset Maanantai 1.4. Sampo Terho, Siniset
Stora Enson Oulun-tehtaan työntekijät marssivat aamulla ulos vastalauseena satoja ihmisiä koskevalle irtisanomisuhalle. Ulosmarssi tyhjentää tehtaan kahdeksi vuorokaudeksi.
Pääluottamusmiehen mukaan töihin saapuvat ainoastaan turvallisuudesta ja ympäristöstä vastaavat henkilöt.
Stora Enso ilmoitti maanantaiaamuna aloittavansa Oulun-tehtaalla yt-neuvottelut, joiden seurauksena vähenee enintään 400 työpaikkaa.
Työntekijät vastustavat yhtiön suunnitelmia sulkea paperikone ja tehtaan arkittamo. Yhtiö perustelee suunnitelmiaan sillä, että paperikoneen valmistaman hienopaperin kysyntä on laskenut.
Britannian parlamentin puhemies John Bercow on käyttänyt harvinaisen puheenvuoron, jossa hän otti kantaa hallituksen suunnitelmiin.
Pääministeri Theresa May on sanonut, että hallitus tuo tällä viikolla parlamentin äänestykseen esityksen EU-erosopimuksesta. Parlamentti on hylännyt esityksen jo kahdesti.
Bercow ilmoitti, ettei hän hyväksy hallituksen aikomusta. Parlamentin sääntöihin jo vuosisatoja kuulunut periaate, että samasta asiasta ei saman istuntokauden aikana äänestetä yhtä kertaa enempää.
Bercowin mukaan sääntö on ollut voimassa 2. huhtikuuta 1602 lähtien. Sääntöä ei ole tarvinnut käyttää yli sataan vuoteen. Edellisen kerran sitä käytettiin vuonna 1912, Bercow kertoi.
Pääministeri Mayn EU:n kanssa neuvottelemasta EU-erosopimuksesta on parlamentissa äänestetty alkuvuoden aikana jo kahdesti. Bercowin mukaan jälkimmäinen äänestys ei rikkonut sääntöä, koska edelliseen versioon verrattuna sopimusehdotukseen oli tehty useita sisällöllisiä muutoksia.
Jotta esitys voisi tulla äänestykseen, on siihen tehtävä olennaisia sisällöllisiä muutoksia. Oletettavasti muutosten pitäisi olla EU:n hyväksymiä, Bercow totesi.
Äänestyksen oli määrä tapahtua jo viikon alkupäivinä, sillä EU:n huippukokous, jonne pääministeri Mayn on mentävä kertomaan äänestyksen tuloksen, pidetään torstaina.
Hallituksella on siis kova kiire, jos se vielä yrittää muuttaa sopimusehdotusta. EU on jo kieltäytynyt neuvottelemasta sopimuksen muuttamisesta.
Britannian on määrä erota EU:sta 29. maaliskuuta. Brittiparlamentti on tosin hyväksynyt, että eroon voidaan anoa lykkäystä, mutta lykkäystä varten on oltava selkeä syy ja suunnitelma, mitä lykkäyksen aikana tehdään, muute EU ei hyväksy lykkäystä.
Parlamentti on myös määrännyt, ettei maa voi erota EU:sta ilman sopimusta, mutta näillä näkymin sopimusta ei saada aikaan eropäivään mennessä.
Viimeisimmät havainnot Etelä-Kymenlaakson alueella liikkuneesta sudesta tehtiin sunnuntai-aamuna Muurikkalan kylän suunnalla Miehikkälässä. Itse sutta ei ole nähty, mutta jäljet paljastivat sen liikkeitä.
Susi on ollut matkalla itään päin. Viikonloppuna asutuksen keskellä liikkuneesta sudesta tehtiin useita havaintoja Kotkassa, Haminassa ja Pyhtäällä.
– Toivottavasti sille kuuluu hyvää. Se on ehkä jo rajan toisella puolella, Haminan seudun petoyhdyshenkilö Juha Toikka sanoo.
Alueen petoyhdyshenkilöt pitivat eläintä viikonlopun ajan silmällä. Sen liikkumiseen ei puututtu, eikä sitä yritetty hätistää pois.
Toikka katseli sutta puolisen kymmentä kertaa noin 15–20 metrin päästä. Toikan mukaan susi ei pitänyt kiirettä, vaan mennä jolkotteli vilkuillen seuraajaansa. Toikka ihmetteli, että susi päästi hänet niin lähelle.
– Olin hyvin hämmästynyt. Ei se häntää heiluttanut, mutta ei se mitään minusta välittänytkään, Toikka kertoo.
Toikan mukaan kaikki eläimen ulkoiset merkit olivat suden. Se oli terve ja hyväkuntoinen yksilö.
– Käytös oli kuitenkin melko koiramainen.
Viikonlopun aikana tehtiin useita havaintoja Kymenlaakson alueella liikkuneesta sudesta.Yle Uutisgrafiikka
Nuori susi
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan tällainen susi on todennäköisesti nuori eläin, joka etsii paikkaansa aikuisuuden kynnyksellä.
Se on tähän aikaan vuodesta normaalia. Nuorten susien aktiivisin liikkeelläoloaika on alkamaisillaan.
– Viime keväänä laumoihin syntyneiden pentujen elämässä on nyt se hetki, kun ne alkavat itsenäistyä ja lähtevät pois omalta synnyinreviiriltään. Nuori susi etsii kumppania ja sopivaa aluetta, johon voisi jäädä, tutkija Samuli Heikkinen Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Vaelluksen kesto riippuu siitä, kuinka pian kumppani löytyy. Sen jälkeen susipari jää paikalleen ja valtaa oman reviirin.
– Osa löytää kumppanin päivien tai viikon kuluessa. Osa taas saattaa kulkea hissun kissun läpi Suomen loppukesään, syksyyn saakka. Meillä on ollut Rautavaaralla merkittynä susi, joka liikkui ensin Säkylän Pyhäjärvelle ja siitä pääkaupunkiseudun pohjoispuolitse Lappeenrantaan asti, Heikkinen kertoo.
Susi voi vuorokauden aikana kulkea useiden kymmenien, esimerkiksi noin 20–50 kilometrin matkan.
Pallo hukassa
Susia nähdään kaupunkialueilla harvoin, mutta tavatonta se ei ole.
– Nuoret sudet ovat vähän pallo hukassa. Kun ne ovat vieraalla alueella, tulevat epähuomiossa lähelle ihmistä eivätkä osaa vältellä pihapiirejä tai teitä. Se on tyypillistä, tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Susi on aktiivisimmillaan ilta- ja yöaikaan.
– Susi ei voi tietää, että edessä on kaupunki. Ei se sinne halua, ja mieluummin se sen kiertää. Hyvän metsäreitin löytäminen voi tietyillä alueilla olla kuitenkin vaikeaa, Heikkinen sanoo.
Sudesta on syytä huolestua vasta, jos se jää pidemmäksi aikaa pyörimään samalle alueelle. Sen sijaan läpikulkumatkalla oleva eläin ei lähtökohtaisesti ole poikkeusyksilö, vaikka päätyisikin lähelle asutusta.
Ei pelkää autoa
Ihmistä susi osaa varoa, mutta moottoriajoneuvoja se ei pelkää. Etenkään nuoret sudet eivät osaa yhdistää autoa ihmiseen.
– Isoilla turvesoilla työskentelevät ovat tehneet havaintoja susista, jotka kuljeksivat joitain aikoja turvekoneiden ympärillä, Heikkinen kertoo.
Ville Hono oli ajamassa poikansa kanssa Kotkan Lankilan suunnasta keskustaan päin myöhään perjantaina, kun he näkivät suden nousevan Langinkosken sillan vierestä tielle.
– Ensin luulin sitä ketuksi. Kun pääsin lähemmäksi huomasin, että se on liian iso ketuksi eikä liiku kuin koira, Hono kertoo.
Hän hiljensi vauhtia ja alkoi epäillä, että kyseessä on susi.
– Se ei väistänyt ollenkaan. Kun auto oli pysähtynyt, se siirtyi noin metrin päähän auton sivuun. Se oli kiinnostunut autosta ja tuijotti meitä suoraan silmiin.
Yksittäisestä sudesta ei kuitenkaan voi sanoa kuin todennäköisyyksiä. Kojola muistuttaa, että susienkin luonteenlaatu vaihtelee yksilöstä riippuen. Yksi on rohkeampi kuin toinen.
Sama susi?
Kymenlaaksossa viikonloppuna tehtyjen havaintojen lisäksi susihavaintoja tehtiin viime viikolla Itä-Helsingissä, Sipoossa ja Porvoossa.
Juha Toikalle tietoa suden liikkeistä välitettiin muilta petoyhdyshenkilöiltä esimerkiksi Loviisasta.
Luonnonvarakeskuksen tutkijat eivät halua tai pysty arvioimaan sitä, onko itäisen Etelä-Suomen rannikkoa pitkin kulkenut yksi ja sama susi. Se on mahdollista, mutta varmuutta asiasta ei ole.
– Ulkonäössä on samanlaisia piirteitä. Eri kuvissa eläin on ollut väriltään vähän samantyyppinen. Nilkat ovat vaaleat ilman tummaa pystyjuovaa, Kojola arvioi.
Kahdelta eri alueelta löydetty ulostenäyte voisi varmistaa sen, onko liikkeellä ollut sama susi pitkin rannikkoa Helsingistä itään.
Toikan tietojen mukaan Uudellamaalla olisi tehty havaintoja ainakin kahdesta yksin liikkeellä olevasta sudesta. Rannikkoa pitkin itään kulkenut oli hänen mukaansa kolmas.
UTRECHT Kanaleneilandin kaupunginosa on maanantai-iltapäivänä kuin poikkeustilassa.
Helikopteri pyörii yläpuolella, pääkadut on suljettu liikenteeltä, kadunkulmassa päivystää kymmenittäin toimittajia eri maista. Tienristeyksessä seisoo raitiovaunu, jonka sisällä 37-vuotiaan Turkissa syntyneen miehen epäillään aamupäivällä ampuneen kolme ihmistä.
Raitiovaunun sisällä poliisin tekniset tutkijat ottavat valokuvia ja keräävät todistusaineistoa.
Epäillyn koti on parin korttelin päässä Trumanlaan-kadulla. Talon edustalla seisoskelee poliiseja raskaissa varusteissa. Poliisit saattavat naapureita yksittäin koteihinsa.
Paikalliset asukkaat ihmettelevät tilannetta. Epäillyn ampujan naapurikorttelissa asuva teinipoika kertoo tuntevansa etsityn miehen ulkonäöltä. Poika on nähnyt miehen viettämässä aikaa alueen puistoissa.
- En olisi uskonut, että tällaista tapahtuisi tällä alueella, poika sanoo.
Hän ei halua esiintyä omalla nimellään tai kuvallaan. Hän on viettänyt päivän kaupungilla, koska koulut pistettiin aamupäivän surmatekojen jälkeen kiinni. Viranomaiset pitivät mahdollisena, että tekijän motiivi oli terrorismi.
Motiivi puhuttaa myös Kanaleneilandissa. Poika uskoo terrorismiteoriaan.
- Hän ampui viattomia ihmisiä, poika sanoo.
Turkkilaisen uutistoimisto Anadolun tietojen mukaan ensimmäinen uhreista oli ampujan sukulainen.
Lähistöllä asuva mies arvioi, että kyse oli jonkinlaisesta perheriidasta. Hänkään ei halua esiintyä nimellään.
Mies ihmettelee, miksi terrori-iskun tekijä valitsisi kohteekseen raitiovaunun laitakaupungilla keskustan sijaan.
Hänen mukaansa alueella asuu paljon maahanmuuttajia, mutta viime vuosina Kanaleneilandin matalia kerrostaloja on remontoitu ja paikalle on muuttanut myös kantahollantilaisia.
Piti kirjoittaa naisten ja miesten välisistä tasa-arvon päivän kunniaksi, mutta sitten sain tietää, että hömötintti tekee kuolemaa.
Tinttiä surressa alkoi tuntumaan, että ihan oikeastiko tässä pitäisi muka jauhattaa, onko toisella ihmissukupuolella jotakin enemmän kuin toisella, kun molemmilla on kaikkea aivan liikaa. Ja niin tästä alkoi kuoriutua positiivinen ajatushäkkyrä siitä, miten maailmamme voi pelastua.
Kahdeksas maaliskuuta julkaistiin vuoden toistaiseksi kovin jännäri Punainen kirja 2019. Siinä kerrotaan, mitä lajeja olemme tällä kertaa onnistuneet tärvelemään sukupuuton partaalle. Kirja kertoo, että hömötiainen oli hetkessä taantunut erittäin uhanalaiseksi. Siis hömötintti, tämä lapsuudenkodon ikkunapielessä läskiä hakkaava pallero! Voitteko kuvitella?
Uhanalaisia lajeja on nyt 2667. Etenkin metsien lajeilla menee kehnosti.
Kaksi päivää Punaisen kirjan jälkeen maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestön puheenjohtaja Juha Marttilajakoi Twitterissä ruotsalaisen videon, jossa kerrottiin, kuinka Ruotsissa on jo sadan vuoden ajan istutettu enemmän puita kuin on hakattu. Saatteeksi Marttila kirjoitti: ”Ruotsin metsien tarina on upea. Sama Suomessa. Toki meillä vuosikasvusta hakataan vähemmän ja tiukasti suojeltuja metsiä on enemmän.”
Marttila antoi siis ymmärtää, että Suomen metsien tarina on vielä vähän Ruotsiakin upeampi. Harmi vain, että metsiemme lajit kuolevat sitä ihanaa faktaa miettiessään.
Metsälajit kärsivät ennen muuta metsätaloudesta. Suomalainen metsä on nimittäin koko lailla kaadettu. Metsien tilalla on metsäviljelykset, talousmetsät. Tintillä ei ole enää kotia.
Suutahdin ensin, että Marttila tviittelöi kintaalla hömötiaiselle, että hän koettaa viestillään vain valkopestä metsäalaa tahraavaa uhanalaisuuskeskustelua. Sitten alkoi pelottaa, että olin väärässä. Luulen nimittäin, että Marttila uskoo mitä sanoi. Hän ei olisi ainoa.
Jos joku uskalsi olla eri mieltä, hänet painettiin alas.
Sodanjälkeinen Suomi on ollut viljelijöiden Suomi. On viljelty metsät ja samalla puhtaaksiviljelty mielet. ”Puuta kasvaa enemmän kuin koskaan”. ”Suomi elää metsästä.”
Maailman parhaan metsätalouden saagaa hoettiin niin kauan, että siitä tuli lopulta kansallinen, kiistaton totuus. Jos joku uskalsi olla eri mieltä, hänet painettiin alas. Hän oli epäisänmaallinen, haihatteleva viherpiiperö, väärässä tai hullu. Viime vuosina keskustelu on vihdoin moniäänistynyt. Uskon, että se on enne jostakin uudesta.
Päivänsankari Minna Canthin aikana tasa-arvo ei keikkunut kansan asialistalla, mutta Minnapa rupesi hommiin.
Palataan tasa-arvoon, joka sekin on sanoilla synnytetty. Päivänsankari Minna Canthin aikana tasa-arvo ei keikkunut kansan asialistalla, mutta Minnapa rupesi hommiin. Nyt tasa-arvo on kaikkialla, ja se johtuu puheteoista.
Viimeisen varttivuosisadan aikana tasa-arvoa on pukannut tuutista siihen tahtiin, että välillä on kyllästyttänyt. Toisinaan feminismin pintakuohuntaa on ollut raskasta seurata. Se johtuu luultavasti siitä, että minulla on kivekset tai siitä, että keskusteluun on tullut samankaltaista suomalais-ugrilaista ehdottomuutta kuin metsäkeskustelussa takavuosikymmeninä.
Jos joku sattuu pohtimaan ääneen feminismin mahdollisia epäkohtia tai ylilyöntejä, hän on totuuspoliisien mukaan auttamatta joko vajaa, väärässä tai sovinisti. Jälleen kerran: jos haluaa kuulua fiksujen ja valittujen joukkoon, on oltava samaa mieltä.
Erotuksena on se, että metsäkeskustelun ehdottomuuden takana ovat olleet metsäjohtajat ja rahanahneus, feminismin takana taas tavalliset naiset ja oikeudentunto. Siinä on valtava ero.
Se tekee feminismin tarinasta niin komean. Mahdoton on muuttunut mahdolliseksi pelkällä akkojen yhteisellä perkelöitymisellä. Mielen voima on uskomaton. Kollektiivisen mielen voima on täysin pitelemätön.
Jos aiomme selvitä hengissä, meidän pitää puhua puhumasta päästyämmekin ja sitten muuttaa kaikki.
Tasa-arvon päivä antaa toivoa, että muutos on mahdollinen myös suhteessamme luontoon. Meidän ympärillämme mataa maailmanlaajuinen ekologinen kriisi, jota emme pääse enää pakoon vähättelemällä tai kieltämällä. Jos aiomme selvitä hengissä, meidän pitää puhua puhumasta päästyämmekin ja sitten muuttaa kaikki. Silloin tinttikin voi löytää Suomesta metsän.
Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja.
