Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on viikonlopun aikana hyökännyt lukuisia kertoja Facebookia ja Twitteriä vastaan ja väittänyt somejättien työskentelevän yhteistyössä niin demokraattien kuin ”valemediankin” kanssa.

Trumpin on vaikeaa sulattaa Facebookin päätöstä poistaa muun muassa äärioikeistolaisten provokaattoreiden profiileja, joiden yhteisöpalvelu on katsonut sisältävän ja levittävän vihapuhetta.

Lähtöpassit palvelusta saivat muun muassa salaliittoteoreetikko Alex Jones sekä konservatiivien kannattaja, näyttelijä James Woods, joka tunnetaan Trumpin vankkana tukijana. Niin ikään juutalais- ja homovastaisen islamistin Louis Farrakhanin profiili poistettiin yhteisöpalvelusta.

– Meillä on aina ollut tapana antaa porttikielto niille ihmisille tai organisaatioille, jotka mainostavat tai käyttävät väkivaltaa, riippumatta heidän ideologiastaan, perusteli Facebookin edustaja.

Trump näkee asian kuitenkin toisin. Presidentin mukaan somejätit levittävät palveluissaan ennakkoluuloja konservatiiveja vastaan – asia, jonka sekä Facebook että Twitter ovat toistuvasti kiistäneet.

Presidentti ilmoitti perjantaina ”seuraavansa tarkkaan Amerikan kansalaisten joutumista sensuurin kohteiksi someyhtiöiden alustoilla”.

Trump jatkoi lauantaina Twitter-hyökkäyksiään väittämällä, että somejätit työskentelevät yhteistyössä ”valeuutismedian ja demokraattien kanssa ymmärtämättä, millaisia ongelmia ne aiheuttavat itselleen.”

Presidentti hyökkäsi hiljattain Twitteriä vastaan väittämällä, että palvelu ”ei kohtele häntä hyvin, koska hän on republikaani.” Pian tämän jälkeen Trump tapasi Valkoisessa talossa Twitterin toimitusjohtajan Jack Dorseyn. Presidentti kuvaili tapaamista mahtavaksi.

Aiheesta lisää:

Trump ramps up attacks on Facebook, Twitter

Facebook poisti vihapuhetta sisältäneitä profiileja

Algerian eronneen presidentin Abdelaziz Bouteflikan veli Saïd Bouteflika on pidätetty. Asiasta kertovat paikallinen Ennahar TV sekä turvallisuuslähteet uutistoimisto AP:lle.

Samalla pidätettiin Algerian sotilastiedustelupalvelu DRS:n johtaja Mohamed Mediene (joka tunnetaan myös nimellä Toufik), sekä valtion tiedustelupalvelu DSS:n johtaja Athmane Tartag.

Pidätyksille ei ole kerrottu muuta syytä kuin että heitä halutaan kuulustella. Miehet on viety keskustiedustelupalvelun tiloihin.

Saïd Bouteflikaa on pidetty Algerian todellisena johtajana sen jälkeen, kun hänen veljensä Abdelaziz sai aivoinfarktin vuonna 2013.

Saïdin johtamaa hallintoa on pidetty korruptoituneena. Eräät maan suuryritysten johtajista rikastuivat samaan aikaan, kun maan nuori väestö kärsi massatyöttömyydestä.

Algeriassa puhkesi keväällä suuria mielenosoituksia sen jälkeen, kun maan johto alkoi puuhata Abdelaziz Bouteflikalle jo viidettä presidenttikautta. Presidentti ilmoitti huhtikuun alussa eroavansa tehtävästään ja maassa järjestetään heinäkuussa uudet vaalit.

Mielenosoitukset ovat kuitenkin jatkuneet, sillä monet haluavat vaihtaa Algerian koko aikaisemman johtoeliitin.

Lue lisää:

Koittiko Algeriaankin vihdoin arabikevät? Ei - eikä presidentin ero välttämättä tyynnytä mielenosoituksia

Verohallinto on totuttuun tapaan lähettänyt lähes viidelle miljoonalle veronmaksajalle esitäytetyn veroilmoituksen postitse. Tänä vuonna jo ilmoituksen ulkoasu poikkeaa entisestä. Iso paperinen lakana on vaihtunut nippuun A4-kokoisia papereita.

Eivätkä uudistuneen veroilmoituksen muutokset lopu tähän. Veroilmoitukseen on koottu entiseen tapaan tiedot verotuksestasi, mutta korjauksia ja täydennyksiä ei voi enää tehdä postissa tulleisiin papereihin.

Verohallinto suosittelee täydentämään veroilmoitusta sähköisesti viime marraskuussa henkilöasiakkaille avatussa uudessa OmaVero -palvelussa.

– Sinne voi kirjautua pankkitunnuksillaan tai mobiilivarmenteella ja sieltä löytyy sama veroilmoitus, johon muutokset voi tehdä, Verohallinnon henkilöverotuksen viestintäpäällikkö Nilla Hietamäki kertoo.

Arviolta yli puolet veronpalautusta saavista saa ne tänä vuonna jo 6. elokuuta, ja mätkyjä saaneista noin puolella ensimmäinen eräpäivä on 1. elokuuta. Nilla Hietamäki

Viime vuonna 1,45 miljoonaa suomalaista täydensi veroilmoitustaan ja heistä yli 60 prosenttia teki sen verkossa. Uudistuneen veroilmoituksen taustallakin on verohallinnon järjestelmäuudistus, jonka tavoitteena on saada suomalaiset hoitamaan veroasiansa verkossa ja näin nopeuttamaan verotuksen rytmiä.

– Näin saadaan aikaistettua verotuksen valmistumista. Arviolta yli puolet veronpalautusta saavista saa ne tänä vuonna jo 6. elokuuta, ja mätkyjä saaneista noin puolella ensimmäinen eräpäivä on 1. elokuuta, Hietamäki toteaa.

Mutta jos haluat täydentää veroilmoitustasi paperilla, niin uudistus on tehnyt sen mutkikkaammaksi. Esimerkiksi matkakulujen ja kotitalousvähennysten ilmoittamiseen on tulostettava lomakkeet verohallinnon sivuilta, pyydettävä ne puhelimitse tai haettava verotoimistosta. Myös palautuskuori muutoslomakkeille on pyydettävä lähettämään tai haettava itse, jos ei halua itse maksaa kirjekuorta tai postimaksua.

Tästä ovat älähtäneet esimerkiksi eläkeläiset. Viime vuonna veroilmoitustaan täydensi noin 80 000 yli 68-vuotiasta ja heistä puolet teki sen lähettämällä muutokset palautuskuoressa.

Nilla Hietamäki verohallinnosta perustelee palautuskuorien poisjättämistä veroilmoituksista sillä, että 90 prosenttia niistä on päätynyt roskiin.

Muista nämä muutokset, kun teet veroilmoitustasi

1. Veroilmoitus ei ole enää täytettävä lomake vaan pelkästään tuloste verotustiedoista.

Tarkista esitäytetty veroilmoitus entiseen tapaan. Jos kaikki tiedot ovat oikein, sinun ei tarvitse tehdä mitään. Mutta jos täytyy, et voi enää korjata tai täydentää tietoja sinulle lähetettyyn paperiseen veroilmoitukseen.

2. Muutokset voi tehdä sähköisesti verohallinnon uudessa OmaVero-palvelussa.

Postitse saamasi esitäytetty veroilmoitus näkyy verkossa OmaVero-palvelussa. Voit kirjautua sinne verkkopankkitunnuksillasi tai mobiilivarmenteella ja tehdä tarvittavat korjaukset tai täydennykset.

Istunto kestää kerrallaan korkeintaan tunnin, mutta kaikkia muutoksia ei tarvitse tehdä kerralla. Voit täydentää ja lähettää tietoja useamman kerran. Tietoja ei voi tallentaa, vaan ne lähetetään jokaisen istunnon jälkeen.

3. Paperiset muutokset ovat yhä mahdollisia.

Puuttuvia tietoja ei voi enää merkitä postin tuomaan esitäytettyyn veroilmoitukseen, vaan erillisiin lomakkeisiin. Tarvittavat lomakkeet esimerkiksi kotitalousvähennysten, matkakulujen tai vuokratulojen ilmoittamiseen voit tulostaa esimerkiksi osoitteesta vero.fi/lomakkeet. Voit myös pyytää lomakkeita verotoimistosta tai puhelimitse numerosta 029 497 030.

Veroilmoituksen mukana ei enää tullut myöskään palautuskuorta, joten sekin on tilattava kotiin tai haettava verotoimistosta. Tai sitten voi ostaa oman kuoren ja maksaa postimaksun.

4. Veroilmoituksen muutosten jättöpäivät ovat tänä vuonna 7., 14. tai 21. toukokuuta.

Jokainen näkee oman täydennysten määräpäivänsä paperisesta esitäytetystä veroilmoituksesta ja OmaVero-palvelusta.

5. Tee muutokset ajoissa etenkin, jos teet ne paperille ja lähetät postissa.

Veroilmoituksen muutosten on oltava perillä viimeistään määräpäivänä. Verkossa ilmoitusta ehtii täydentämään vielä määräpäivänäkin, mutta postissa lähetettyjen täydennyslomakkeiden pitää olla perillä määräpäivänä. Verohallinto on ohjeistanut varaamaan postinkulkuun viikon verran.

Jos ilmoitus ei ole perillä määräpäivänä, saatat joutua maksamaan myöhästymisestä 50 euron myöhästymismaksun.

6. Veronpalautukset ja mätkyjen maksupäivät aikaistuvat, eivätkä ole enää kaikille samat.

Verotus päättyy nyt eri asiakkailla eri aikaan, mikä vaikuttaa myös veronpalautusten ja mätkyjen maksuaikaan.

Arviolta yli puolet verovelvollisista saa veronpalautuksensa tililleen entisen joulukuun sijaan jo 6. elokuuta. Joku voi saada veropalautuksensa jo heinäkuun puolella.

Jäännösveroja maksavista noin puolella ensimmäinen eräpäivä on jo 1. elokuuta ja toinen eräpäivä 1. lokakuuta.

Maksupäivät näkyvät omasta verotuspäätöksestä sekä vero.fi -sivuilta. Jos olet tehnyt itse tai puolisosi on tehnyt muutoksia esitäytettyyn veroilmoitukseen, niin maksupäivät siirtyvät kuukaudella tai kahdella eteenpäin.

7. Veroilmoituksen voi vastaanottaa vain sähköisesti ottamalla käyttöön sähköisen viranomaisasioinnin.

Tänä vuonna noin 200 000 suomalaista eli nelisen prosenttia verovelvollisista sai veroilmoituksensa vain sähköisesti OmaVero-palveluun.

Jos haluat luopua kokonaan paperisesta veroilmoituksesta, ota käyttöön sähköinen viranomaisasiointi eli Suomi.fi -viestit kirjautumalla verkkopankkitunnuksillasi Suomi.fi -palveluun. Saat sen jälkeen sähköpostiisi ilmoituksen aina, kun verottajalla on OmaVero -palvelussa sinulle postia, esimerkiksi veroilmoitus.

Ruotsissa 30 prosenttia ja Tanskassa 91 prosenttia kansasta on jo luopunut viranomaisilta tulevasta paperipostista, kuten veroilmoituksista. Verohallinnossa toivotaan uudistuksen nopeuttavan muutosta tähän suuntaan Suomessakin.

Kulkuväylältä harhautunut kalastusvene oli ajaa useiden matalikkojen yli lauantaina Kustavin edustalla. Länsi-Suomen merivartiosto kertoi Facebookissa, että aluksella vahtivuorossa ollut ruorimies sai puhalluskokeessa tulokseksi yli kaksi promillea.

Merivartioston johtokeskus sai aamulla ilmoituksen kalastusaluksesta, joka oli poikennut väylältä. Alus ei ollut vastannut toistuviin radiokutsuihin, minkä vuoksi merivartioston johtokeskus hälytti venepartion tarkistamaan tilanteen. Matkaan lähti partio Susiluodon merivartioasemalta.

Länsi-Suomen merivartiosto tutkii tapausta epäiltynä vesiliikennejuopumuksena ja liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Vesiliikennejuopumuksen raja ammattimaisessa vesiliikenteessä on 0,5 promillea.

Voisiko e-seksuaalisuus olla uusi seksuaalisuuden muoto? Näin pohtii nettipettämiseen ja uskottomuuteen perehtynyt tietokirjailija Tuija Säteri.

– Se tarkoittaa, että ihminen toteuttaa seksuaalisuuttaan verkossa tai muuten sähköisesti ilman, että hänellä on fyysistä kontaktia toiseen ihmiseen. Nettihän tarjoaa moninaiset mahdollisuudet tällaiseen, Säteri mietiskeli Yle uutisten haastattelun yhteydessä aiemmin keväällä.

Säterin mukaan e-seksuaalisuus ilmenee muun muassa seksiviestittelynä netissä, nettikameraseksinä, pornon katsomisena ja deittisivustoilla surffaamisena.

– Kutsuisin sitä e-seksuaalisuudeksi, vaikka siinä ei fyysisesti tavata ketään. Kuitenkin pelkkä mukanaolo tempaa ihmisiä mukaansa.

E-seksuaalisuus voi sopia elämänvaiheeseen

Kliininen seksologi Tiina Vilponen pitää e-seksuaalisuus-termiä hyödyllisenä itsetutkiskelun työkaluna.

– Kun jollekin asialle löytyy sana, se antaa luvan. Jokaisella on oma tapansa elää seksuaalisuuttaan todeksi. On tärkeää ettei mielihyvän kohteita tuomita tai vähätellä.

Seksuaalisuus myös muuttuu elämän ja elämäntilanteiden myötä. Voi olla, että e-seksuaalisuus sopii yhteen elämänvaiheeseen ja hetkeen. Se ei tarkoita, että niin olisi loppuelämän ajan. Syyllisyys omasta nautinnosta kannattaa heittää pois.

– On hyvä, että ihminen tiedostaa mitä tekee, pystyy säätelemään sitä ja saa siitä nautintoa. Jos se täyttää ihmisen sen hetkisen tarpeet, se on riittävää ja hyvää, Vilponen sanoo.

Ihmissuhdeterapia auttaa löytämään omanlaisen seksuaalisuuden

Tiina Vilponen toimii Sexpon vappuna avatun uudenlaisen Ihmissuhdeterapiakeskuksen johtajana. E-seksuaalisuus on yksi esimerkki siitä, miten monimuotoista ihmisten seksuaalisuus voi olla.

Moni on kuitenkin hukassa omien halujensa ja mieltymystensä kanssa. Seksuaalisuutta ja seksiä ajatellaan helposti yhteiskunnassa vallitsevien normien mukaisesti.

Muita vaihtoehtoja ei ehkä uskalleta tai edes osata pohtia. Sitten ihmetellään, miksi haluttomuus tuntuu olevan uusi kansantauti.

– Omasta kehosta nauttiminen ja seksuaalisen mielihyvän lähteisiin vapautuneesti tutustuminen ei ole aina helppoa, huokaa Tiina Vilponen.

Tiina Vilponen toivoo, että ihmiset uskaltaisivat vapaammin tutkiskella omia mieltymyksiään, identiteettiään ja ihmissuhteitaan, ja tarvittaessa myös määritellä niitä uudestaan. Tähän uudessa Ihmissuhdeterapiakeskuksessa halutaan antaa tukea.

– Kannattaa miettiä, tulevatko paineet tietynlaiseen elämään ulkopuolelta. Onko ihminen vaikka jollain lailla pakotettu jossain elämänvaiheessa tekemään ratkaisuja, jotka eivät enää tunnu hyviltä ja tuottavat pahoinvointia.

Keskusteluapu ei myöskään enää rajoitu vain seksuaalisiin ongelmiin tai pariskuntiin.

– Parinormatiivisuus on jo pitkään ollut meille kuin piikki lihassa. Ihmissuhdetaitoihinsa voi tarvita apua vaikka ei olisikaan ihmissuhteessa, selittää Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalanen.

Häpeä pois, nautinto tilalle

Keskusteluavun saaminen on pyritty tekemään aiempaa helpommaksi muun muassa etäyhteyden avulla. Näin apua voi saada jo siinä vaiheessa, kun jokin asia mietityttää ja ennen sen mahdollista kriisiytymistä.

– Kysymykset voivat liittyä sukupuolen kokemukseen, fetisseihin tai miten haluaa elää ihmissuhteissaan, luettelee kliininen seksologi Tiina Vilponen.

Jos ihminen siis kokee olevansa tyytyväinen vaikka juuri e-seksuaalisuuden kautta, ei siitä tarvitse kokea häpeää eikä syyllisyyttä. Ongelmaksi se muodostuu vasta silloin, jos ihminen kokee haluavansa toisenlaisia ihmiskontakteja, mutta jostain syystä ei pysty niitä rakentamaan.

Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Sexpo on toimintansa alusta asti julistanut seksuaalisuuden ilosanomaa ja opettanut suomalaisille, että seksistä saa nauttia. Myös Ihmissuhdeterapiakeskuksen toiminta perustuu seksipositiivisuuteen ja siellä järjestettävän monenlaisen toiminnan toivotaan lisäävän keskustelua nautinnosta.

Samalla halutaan vähentää seksuaalisuuteen yhä liittyvää häpeää.

– Me haluamme rohkaista tekemään seikkailuja omaan seksuaalisuuteen. Se ei ole itsekästä, sillä kun yksilö tuntee itsensä paremmin ja voi hyvin, myös hänen ihmissuhteensa ja sitä kautta toiset ihmiset voivat todennäköisesti paremmin, Vilponen sanoo.

Amsterdamin kaupunki Hollannissa kieltää bensiini- ja diesel-käyttöiset henkilöautot ja moottoripyörät vuodesta 2030 alkaen. Kaupunginvaltuusto ilmoitti asiasta torstaina.

Kaupunki pyrkii näin välttämään typpioksidi- ja pienhiukkaspäästöt, jotka pilaavat asukkaiden hengitysilmaa.

– Saasteet ovat hiljainen tappaja ja yksi Amsterdamin suurimmista terveyshaitoista, sanoo kaupungin liikenneasioista vastaava Sharon Dijksma.

Hollannin suurissa kaupungeissa saastepitoisuus on myös suurempi kuin EU:n säädökset sallivat. Eniten typpioksidi- ja pienhiukkaspäästöjä aiheuttaa Amsterdamin ja Rotterdamin satamiin suuntautuva raskas liikenne.

Amsterdam aloittaa rajoitukset vaiheittain. Ensimmäiset astuvat voimaan jo ensi vuonna.

Ensi vuodesta alkaen yli 15-vuotta vanhat diesel-autot eivät saa ajaa Amsterdamia kiertävää A10-kehätietä.

Kahta vuotta myöhemmin kielletään kaikkien pakokaasuja päästävien linja-autojen pääsy kaupungin keskustaan ja vuonna 2025 sama sääntö alkaa koskea myös vesikulkuneuvoja, mopoja ja kevyitä moottoripyöriä, kertoo The Guardian -lehti.

Lopulta vuonna 2030 kaiken liikenteen tulee olla päästötöntä kaupungin taajama-alueella.

Kaupunki aikoo tukea asukkaiden siirtymistä sähkö- tai vetykäyttöisiin ajoneuvoihin. Latausasemia aiotaan rakentaa parisenkymmentä tuhatta nykyisten 3 000 lisäksi.

Hollannin autoteollisuus vastustaa muutosta. Teollisuuden edustajan mukaan se pakottaa asukkaat hankkimaan uusia autoja, jotka ovat toistaiseksi kalliita. Tästä syystä Amsterdam muuttuu rikkaiden kaupungiksi, teollisuusliitto sanoo.

Autoteollisuusliitto arvioi, että vuonna 2030 kolmasosa autokannasta voisi olla sähköautoja. Osalla ihmisistä ei kuitenkaan ole varaa ostaa niitä. Kaupunki puolestaan sanoo pyrkivänsä edistämään käytettyjen sähköautojen markkinoita.

Euroopassa Madridin kaupunki on rajoittanut vanhojen bensiinikäyttöisten autojen käyttöä. Rooma suunnittelee samaa dieselautoille. Tanskan hallitus aikoo kieltää sekä bensiini- että dieselautot vuonna 2030. Kielto laajenisi hybrideihin vuonna 2035.

Intialainen baarimikko viskasi lagertuoppiin kikherneen. Pieni palkokasvi vapautti kullankeltaiseen mallasjuomaan typpeä, ja tuopin pintaan syntyi ohut pehmeä vaahtokerros – samanlainen kuin olutkansan arvostamassa Guinnesissa.

Maria Markus sai ikimuistoisen opetuksen. Hetkeä aiemmin hän oli kysellyt erikoisoluiden perään paikassa, jossa niin ei olisi pitänyt tehdä. Tarjolla oli vain yhtä olutta, ja baarimikon mielestä se oli enemmän kuin tarpeeksi.

– Siinä hifistelijä sai nokilleen, Markus muistelee leveästi hymyillen.

Olut on naisen intohimo ja työ. Sen perässä hän matkustaa lähelle ja kauas kuullen samalla tarinoita, jotka antavat mallasjuomalle aivan erityisen merkityksen.

Markus varaa keskusteluihin ja kohtaamisiin aikaa.

– Ihmiset oluen takana ovat hyvin mielenkiintoisia. Olen muun muassa ollut tekemässä olutta saksalaisessa luostarissa panimomestarinunnan kanssa, hän kertoo.

Markus ei pistä pahakseen, jos hänen tapaansa katsoa maailmaa ja makuja vertaa hiljattain edesmenneeseen julkkiskokkiin Anthony Bourdainiin. Mies on hänen idolinsa.

44-vuotiaan Maria Markuksen laukut on jo pakattu seuraavaa reissua varten. Oululaislähtöinen nainen ei malta pysyä kauan paikoillaan kotonaan Jyväskylän Tikkakoskella, vaikka kotiaan ja kotikaupunkiaan rakastaakin.

– Olen vähän sellainen kiertolainen.

Nainen kävelee kotitalossaan paljain varpain ja esittelee alakerran baarinurkkauksen darts-tauluineen sekä vieressä sijaitsevan joogahuoneen. Koti lienee yhtä yllätyksellinen kuin nainenkin.

Valoisan olohuoneen seinäjulisteessa pälyilee hindujen Ganesha-jumala.

Kerran Markukselta kysyttiin, asuuko Tikkakoskella hänen lisäkseen paljon muitakin hippejä. Kysymyksen taustalla oli naisen aktiivisuus lähiruokapiirin perustamisessa vielä silloin, kun ne eivät olleet kovin tunnettuja.

Lähiruuan myötä olutrakkauskin siirtyi kokonaan uudelle tasolle.

"Tiedän oluesta – en kaikkea – mutta ehkä vähän liikaakin!"

Maria Markus valmistui Lontoon Beer & Cider Academystä neljä vuotta sitten. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen ja maailman 87. olutsommelier. Tänä päivänä Suomesta löytyy toinenkin saman tittelin omaava olutosaaja (Länsiväylä), Bryggeri Helsingin ravintolapäällikkö Olli Majanen.

– Tajusin, että useimmiten ruokapöydässä nautitaan kaukaa tuotuja viinejä, ja harvemmin lähellä tuotettua olutta. En halua koskaan kilpailla oluen ja viinin välillä, mutta haluaisin tuoda oluen salonkikelpoiseksi juomaksi ja vaihtoehdoksi viinin rinnalle, Markus sanoo.

Euroopasta ja koti-Suomesta löytyy useita taidokkaita panimoita, jotka tekevät tuotetta rakkaudella ja luontoa säästäen. Kotimaisten panimoiden on todettukin olevan veden säästämisen huippuosaajia.

Freelance-toimittajana työskentelevä Markus on tuonut oluen ilosanomaa julki kirjoittaen, kertoen ja kouluttaen. Ensimmäinen kirja on jo ulkona ja toinen suunnitteilla.

Häntä on tituleerattu myös olutlähettilääksi (Journalisti).

– Tiedän oluesta – en kaikkea – mutta ehkä vähän liikaakin. Olutsommelierina osaan yhdistää makuja, ruokaa ja olutta, keskenään. Innostan ihmisiä kaikin tavoin kokeilemaan maltaisia makuelämyksiä, Markus selostaa hymyillen.

Maailmalla juomakulttuurin muutos on ollut käynnissä jo pidemmän aikaa, ja olut on suosittu ja suositeltu vaihtoehto monissa Michelin-paikoissa. Silti työtä riittää vielä.

– Monella on väärä mielikuva siitä, miltä olut maistuu. Se tulee usein siitä, että on juonut lämmintä olutta muovituopista.

Jätskiä ja kaljaa

Sommelier rakastaa ahaa-elämysten tuottamista olutskeptikoille.

Olutta voi myös tarjoilla jälkiruokana. Esimerkiksi mausteisen porkkanakakun ja indian pale alen (IPA:n) liitto on taivaallinen.

– Toisaalta jäätelön ja imperial stoutin yhdistelmä on oma suosikkini.

Hän kannustaa ennakkoluulottomuuteen. Vaikka oluet olisi mahtavaa saada osaksi kaikkien arvostetuimpien ravintoloiden juomalistaa, voi tajunnan räjäyttävä kombo löytyä myös läheisen grillin sapuskasta ja mallasjuomasta.

Viimeisimpänä projektinaan Markus oli perustamassa olutravintolaa keskelle jyväskyläläistä markettia (Viisi tähteä). Se sai olutsommelierin iloitsemaan: vihdoinkin ollaan pääsemässä eroon holhousvaltiosta!

– Siellä oli hyvä fiilis, eikä minkäänlaisia häiriöitä. Ihmiset tulivat maistelemaan erilaisia oluita lähiruuan ja sushin kanssa. Se oli osoitus siitä, että voidaan ottaa askelia eurooppalaisempaan suuntaan ja poistaa tabuja alkoholin ympäriltä.

Olutmaailman on pakkokin muuttua.

Nuori sukupolvi jättää useammin mäyräkoirat kauppaan päätyen valitsemaan määrän sijasta laatua. Ravintoloissa kauppansa tekevät Instagram-kelpoiset juomat.

– Olutta käytetään hillitysti ja hallitusti. Silloin ravintolatkin joutuvat miettimään tarjontaa myös heille. Se on todellakin hyvä asia.

Matala-alkoholillisten oluiden suosio on lähtenyt hienoiseen kasvuun viime vuosina. Panimoliiton tilaston mukaan kahdessa vuodessa kasvua on ollut lähes 8 prosenttia.

Maria Markus liputtaa maistelukulttuurin ja makuelämysten jakamisen puolesta.

– On ihan väärä ajatus, että olutta pitäisi juoda puolen litran tuoppi kerrallaan.

Alkoholittomien oluiden suurkuluttaja

Maria Markus laskee pitkälle ruokapöydälle tottuneesti aromilaseja ja erilaisia kruunukorkillisia pulloja.

Hän suhauttaa ne auki ja antaa samalla muutaman muistisäännön.

Ensimmäinen asia on se, ettei olutta kannata nauttia välttämättä liian kylmänä. Tummempi tai vahvempi olut kannattaa ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Silloin aromit tulevat paremmin esille.

Lagerit ja vehnäoluet taas maistuvat viileämpinä. Varsinkin jälkimmäinen on hyvä aloittelevan oluen maistelijan valinta.

– Vehnäolut maistuu niille, jotka eivät ole olleet oluen kanssa syvällisemmin tekemisissä. Samoin tummat lageroluet. Sellaiset, joissa on vähän makeutta. Douple IPA:t kannattaa aloittelijana jättää hyllyyn ja totutella makumaailmoihin myöhemmin.

Tällä kertaa tarjolla on alkoholitonta olutta ja muutamia hieman alkoholia sisältäviä tuttavuuksia.

– Joskus vitsailen, etten käytä alkoholia muuten kuin töissä. Olen alkoholittomien oluiden suurkuluttaja. Siksi olen tosi onnellinen, että niistäkin on alkanut löytyä hyvin makuja.

Oluessa alkoholin määrä vaikuttaa kaloripitoisuuteen.

– Alkoholiton olut on terveellisin juoma, mitä ravintolassa veden jälkeen voi juoda. Siinä on hyvin vähän kaloreita ja se on puhdas luonnontuote.

Oluenkin takana on nainen

Hetkinen. Tässähän ihan unohtaa, että olut on perinteisesti miesten juoma. Tölkit pöytään, sauna päälle ja rairai.

Maria Markus kohauttaa olkapäitään stereotypioille.

– Alunperinhän olutta tekivät naiset. Jos historiaa katsoo taaksepäin, naisilla on ollut oluen parissa vahva rooli. Meilläkin on Suomessa aivan mahtavia naispanimomestareita. Se on vain jostain syystä kääntynyt sellaiseksi miehiseksi kulttuuriksi.

Maria Markus on paitsi olutsommelier, myös kahden teini-ikäisen äiti. Roolit sopivat yhteen suorastaan kuin porkkanakakku ja IPA-olut. Kun pulloja on ollut kotona pöydällä jatkuvasti, lapsetkaan eivät ole osoittaneet alkoholiin erityistä kiinnostusta.

– Avoimuus on varmasti avainsana ihan kaikissa perheissä. Salailu tuo asioihin mystiikkaa, joka saa kiinnostumaan entistä enemmän.

Kun äiti reissaa, lapset ovat vuorostaan isänsä luona.

– Haluaisin tehdä kunnon roadtripin. Käydä luostaripanimoita ja muita erikoisuuksia läpi sekä kertoa koko kansalle elämyksistä.

Milloin tai missä tilanteessa olut on maistunut erityisen hyvältä? Entä oletko löytänyt itse hyviä makupareja oluen kanssa? Voit keskustella aiheesta 4.5. kello 23 saakka.

Se näkyi jo viime vuoden lopulla ja alkuvuodesta suunta näyttäisi olevan sama. Vanhojen omakotitalojen hinnat ovat alkuvuoden kauppojen perusteella laskeneet suurissa kaupungeissa eri puolilla maata.

Tilastokeskus kertoi aiemmin keväällä, että vuoden viimeisellä neljänneksellä koko maassa hinnat laskivat keskimäärin 1,6 prosenttia edellisvuodesta. Pääkaupunkiseudulla tipahdus oli jopa 5,5 prosenttia ja muualla maassa 1,1 prosenttia.

"Isommissa kaupungeissa ollaan menossa alaspäin"

Maanmittauslaitoksen kauppahintarekisteristä löytyy useita suuria kaupunkeja eri puolilla Suomea, missä vanhoista omakotitaloista maksetut hinnat näyttävät olevan alkuvuoden kauppojen perusteella laskussa.

– Kolmen kuukauden perusteella on vaikea vetää kovin suuria johtopäätöksiä, mutta näyttäisi että isommissa kaupungeissa ollaan menossa alaspäin, eli hinnat ovat tasaantuneet ja jonkin verran laskeneet, sanoo rekisteripäällikkö Taisto Toppinen Maanmittauslaitoksesta.

Näin esimerkiksi Espoossa, Vantaalla, Tampereella, Turussa ja Lahdessa. Ihmiset ovat saattaneet tulla hieman varovaisemmiksi näin isoissa hankinnoissa.

– Yleinen taloudellinen tilanne ja luottamus omaan talouteen saattavat heijastua, ja Suomen kasvukin on hidastumaan päin, arvelee Toppinen.

Helsingissä ja Jyväskylässä sen sijaan hinnat ovat olleet alkuvuonna nousussa, kun kysyntää on ollut.

Silti kaupan hyytymisestä ei voi puhua ja käytetyt omakotitalot kiinnostavat. Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton alkuvuoden tietojen mukaan vanhojen omakotitalojen kauppa koko maassa on ollut noin prosentin nousussa viime vuoden samaan aikaan verrattuna.

Jutun lopussa on taulukko, josta näkee Maanmittauslaitoksen kauppahintatilaston asuinpientalokiinteistöjen kaupat asemakaava-alueilla eri puolilla Suomea. Hinnat ovat mediaaneja eli keskimmäisiä hintoja. Jos kauppoja on tänä vuonna yli 30, hintakehitystä voidaan pitää suuntaa antavana loppuvuodelle. Taulukosta näkee viime vuonna kaikki toteutuneet omakotitalokaupat ja tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden kaupat. Tilastossa eivät ole mukana kaupunkien vuokratonteille rakennetut omakotitalot.

Hintojen halpeneminen on havaittu kiinteistömarkkinoilla

– Ihan samalla tavalla kuin meillä kokonaisuutena markkina on aavistuksen verran rauhoittunut, niin myös vanhojen omakotitalojen osalta kaupassa on hienoista rauhoittumista, sanoo Kiinteistömaailman toimitusjohtaja Erkki Heikkinen.

Tämä näkyy myös hinnoissa, jossain paikoin on hieman laskua, mutta joillakin alueilla myös hiukan nousua.

Heikkinen kertoo, että Oulussa pidempään myynnissä olleita taloja on alkanut mennä kaupaksi.

Heikkinen arvioi, että hintatasoa saattaa laskea se, että kaupanteko voi paikoin painottua vanhempiin taloihin, joissa voi olla paljonkin korjausvelkaa.

Oulun alkuvuoden hintataso on Maanmittauslaitoksen tilastoissa laskussa.

Hän suhtautuu alkavaan sesonkiin optimistisesti, ja huomauttaa että syksyllä ollaan paljon viisaampia, kun nähdään, minkälainen kauppakesästä on tullut.

Vanhemmatkin talot kiinnostavat, kun hinta on kohdallaan

Vantaalla, Espoossa ja Kirkkonummella hintataso on tullut realistisemmalle tasolle, sanoo Kiinteistömaailman yrittäjä Hannu Salo. Hän näkee, että omakotikauppa käy nyt ehkä aavistuksen verran aiempaa vilkkaampana.

Suurta muutosta markkinoilla ei alkuvuonna ole hänen mielestään tapahtunut. Helsingissä hinnat ovat olleet nousussa, mutta Helsingin asuntokanta on luonnollisesti enemmän kerrostaloja.

Espoossa, Vantaalla ja Kirkkonummella myydään Salon mukaan enemmän vanhempia 1970–1980 luvun taloja. Omistajilla, jotka ovat omin käsin rakentaneet talojaan, on ollut ehkä aavistuksen optimistinen käsitys hinnasta.

– Pyynnit ovat osuneet hieman paremmin ostajien pirtaan, Salo sanoo.

Hänen kokemus on, että kysyntää on muuttovalmiista kodeista, ja myös vanhemmista omakotitaloista, jotka sijaitsevat lähellä julkisia palveluja ja raideyhteyksiä.

Salo kertoo, että nuoret ovat alkaneet lykätä omakotitalon ostamista. Samalla he hakevat usein merenranta- tai järvikohteita, koska omakotitalo ja kesämökki voi olla monelle liian työläs yhdistelmä.

OP-ryhmä: Ei mitään isompaa markkinamuutosta meneillään

OP-ryhmä on samoilla linjoilla Kiinteistömaailman arvioiden kanssa.

OP-ryhmästä kerrotaan, että viimeisen vuoden aikana edullisimpia ovat olleet 1970-luvulla rakennetut omakotitalot, vaikka niiden myyntiajat ovat pidempiä kuin uudempien talojen.

– Kyllä koko Suomen alueella omakotitalojen hinnat ovat tasaantumassa ja siinä on havaittavissa myös neliöhintojen eroa. Alimpia hintoja on 1970-luvulla rakennetuissa omakotitaloissa ja korkeampia hintoja 2010 ja 2000-luvulla rakennetuissa taloissa, sanoo OP:n asumisen rahoituksesta ja palveluista vastaava johtaja Kaisu Christie.

Omakotitalot kuitenkin kiinnostavat, sillä viime vuonna niitä myytiin lähes prosenttiyksiköllä enemmän kuin vuosina 2016–2017.

Nuoret lykänneet omakotitalon hankkimista

Nuoret ovat lykänneet omakotitalon ostamista, ja se tuntuu olevan osa isompaa muutosta asunnon ostamisessa. Omakotitaloon tai rivitaloon muutetaan vasta siinä vaiheessa kun on jo perhettä.

– Ehkä tämä liittyy isompaankin trendiin, että ensiasunto ostetaan vanhempana. Viimeisen parin vuoden aikana ensiasunnon ostajien keski-ikä on noussut ja nyt se on jo yli 28 vuotta.

Turun alueen kehityksen Christie näkee eri tavoin kuin Maanmittauslaitoksen tilastoista voi päätellä.

Turun alueen markkina on OP:n mukaan erityisen vahva ja asuntojen keskihinnat ovat nousseet ja esimerkiksi omakotitalojen myyntiaika on hitusen valtakunnantasoa lyhyempi. Myös vanhojen omakotitalojen keskihinnatkin neliöltä ovat nousseet. OP:n tilastoissa mukana ovat myös vuokratonteilla olevat omakotitalot.

Christie ei usko, että tapahtumassa olisi jokin isompi muutos, vaikka talouden pyörät rullaavat hieman aiempaa hitaammin.

– En usko tässä kohtaa mihinkään radikaaleihin muutoksiin. Kyllä Suomen Pankki, meidän ekonomistit ja Euroopan keskuspankkikin uskoo vielä, että talous kasvaa. Kasvuvauhti ei ehkä ole sama kuin viime vuonna, mutta kuitenkin kasvua näkyy.

Ihmiset työllistyvät ja keskipalkka on koko Suomen alueella noussut, Christie huomauttaa.

Kaupungistuminen Suomessa jatkuu edelleen. Se korostaa suurten kaupunkien ja maakuntakeskusten vetovoimaa, mistä syystä isoissa kaupungeissa ja maakuntakeskuksissa tuskin nähdään mitään isompaa rysäystä hinnoissa alaspäin.

Taantuvilla alueilla sen sijaan kuilut kasvukeskuksiin verrattuna repeävät entisestään ja myyntiajat ovat pidentyneet verrattuna kasvukeskuksiin.

Kotkan Ruonalassa vastaantuleva koiranulkoiluttaja katsoo tarkasti perään, kun koira pysähtyy nuuskimaan jotakin. Viime viikolla kolme bostoninterrieriä kuoli myrkytysoireisiin. Omistajan mukaan myrkkysyötti oli heitetty kodin takapihalle.

Suvi Coert asuu samalla tiellä. Hän kertoo, että koiranomistajat ovat nyt varpaillaan.

– Kyllä täällä muiden koiranomistajien kanssa asiasta puhutaan. Osa on alkanut käyttää koirillaan kuonokoppaa, ettei koira syö vahingossa mitään, kertoo Coert.

Facebookissa on jaettu ahkerasti päivityksiä koirista, jotka ovat saaneet myrkytysoireita. Tapauksista on raportoitu myös viereisellä Karhuvuoren alueella. Varmuus kuolinsyystä on saatu kuitenkin vain bostoninterriereistä.

Omistajan mukaan koiria tutkinut lääkäri epäili oireiden perusteella, että myrkkynä olisi käytetty glykolia. Se maistuu koiran suussa makealta. Suvi Coertilla on 1,5-vuotias stabyhoun-rotuinen koira.

– Se on ahne. Ei ole kiva kävellä katse maassa, kun käydään lenkillä.

Tekijä jää harvoin kiinni

Myös Kymen koirapalvelun yrittäjä, koirankouluttaja Jaana Penttinen on kuullut koirien myrkytystapauksista.

– Omat koirani ovat sen verran vanhoja, että me lenkkeilemme tuolla metsän hiljaisuudessa. Se, joka näitä myrkkysyöttejä levittelee, todennäköisesti vie niitä paikkoihin joissa koiria kulkee enemmän, Penttinen sanoo.

Yleisten lenkkipolkujen välttäminen on yksi keino minimoida riskejä. Toinen nopea ja helppo keino on kuonokopan käyttö. Siinäkin on haittapuolensa.

– Kuonokoppaa käyttävä koira ei pysty syömään mitään yllättäen, mutta se saattaa häiritä koiran iloista ulkoilua etenkin, jos se ei ole tottunut sitä kuonokoppaa käyttämään, sanoo Penttinen.

Poliisin korviin myrkytykset eivät ole kantautuneet. Moni some-keskusteluihin osallistunut pelkää, ettei tapauksia kuitenkaan tutkittaisi. Poliisin mukaan ongelma on, ettei tekijästä yleensä ole havaintoa.

– Kun ulkoiluttaja löytää herkkupalan, se voidaan laittaa laboratorioon ja todeta, että siinä on myrkkyä. Oma kokemukseni tutkinnanjohtajana on, että tekijästä on usein mahdotonta saada tietoa, sanoo rikosylikonstaapeli Jarmo Rahkola Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta.

Kannattaa ehdottomasti tehdä rikosilmoitus, jos epäily tekijästä on olemassa. Jarmo Rahkola

Rahkola muistaa viimeisiltä viideltä vuodelta alueelta vain muutaman myrkytysepäilyn, joka olisi kantautunut poliisille saakka. Niissäkään koira ei ollut syönyt myrkkyä.

– Kannattaa ehdottomasti tehdä rikosilmoitus, jos epäily tekijästä on olemassa. Mielestäni kyseessä ei ole mikään vähäinen rikos.

Jos syyllinen jää kiinni, hän voi saada tuomion eläinsuojelurikoksesta. Suurin seuraamus olisi sakkorangaistus tai kahden vuoden vankeusrangaistus.

Rusinakin on koiralle myrkky

Myrkytyksen oireet voivat olla epämääräisiä ja ilmaantua viiveellä. Siksi myrkytystä ei välttämättä heti havaita. Evidensia Eläinlääkäripalvelut Oy:n mukaan oireita voivat olla esimerkiksi väsymys, apaattisuus, ruokahaluttomuus tai vaaleat limakalvot.

Muita oireita ovat oksentelu, ripulointi, nopea hengitys tai levottomuus. Kun oireet ilmaantuvat, tilanne voi olla jo vakava. Koiraa ei Evidensian mukaan tule oksennuttaa kotikonstein.

Koira voi saada myrkytyksen myös vahingossa.

Tavallinen ihmisten päänsärkytabletti voi olla koiralle erittäin vaarallinen. Myös tumma suklaa, sipulia sisältävät ruoantähteet tai lattialle pudonnut rusina voivat olla lemmikille haitallisia.

Pentua voi alkaa kouluttaa pienestä pitäen siihen, ettei se syö mitään ilman lupaa. Koirankouluttaja Jaana Penttisen mukaan pennun voi opettaa siihen, ettei se söisi esimerkiksi tupakantumppeja tai muuta haitallista.

– Vanha koirakin voi oppia uusia temppuja sitkeällä kouluttamisella, mutta ahneen koiran kanssa voi olla kyllä hankalaa, Penttinen sanoo.

Hän nostaa esimerkiksi labradorinnoutajat, jotka ovat usein herkkujen perään.

– Jos sille sanoo, että älä nyt syö sitä lihapullaa, se saattaa viitata kintaalla. Ei tämä silti ole rotukysymys. Jokainen varmasti tietää omasta koirastaan, miten liukkaasti ruoka häviää ruokakupista tai leipäpala pöydältä parempiin suihin.

MÜNCHEN/HAIMHAUSEN Nürnberg oli ensimmäinen, joka teki ehdotuksen.

Kesäkuussa 2014 espoolainen FC Hongan joukkue oli saapunut Güterslohiin Pohjois-Saksaan varhaisteinien turnaukseen. 13-vuotiaan Katriina "Katti" Talaslahden vanhemmat seisoivat kentän laidalla satojen muiden vanhempien kanssa seuraamassa lastensa pelejä.

FC Nürnbergin edustajat tulivat juttelemaan. He olivat kiinnittäneet huomiota poikkeuksellisen lahjakkaaseen ja ikäisekseen pitkään maalivahtiin.

Saisiko pelaajaa ja myös tämän puolustajana tehokkaasti pelannutta siskoa Nürnbergiin?

– Heti kun ehdotus tuli, halusin lähteä. En epäröinyt yhtään, Katriina Talaslahti muistelee.

Jo elokuussa 2014 Talaslahtien perhe muutti osittain Saksaan.

Viisi vuotta myöhemmin Talaslahti, 18, pelaa yhä Bundesliigaa. Seura vaihtui ensimmäisen Saksan-vuoden jälkeen yhteen Euroopan parhaista joukkueista, FC Bayern Müncheniin, ja sen alle 17-vuotiaiden tyttöjen mestarijoukkueeseen.

Tyttöjen sarjassa on hyvin vähän muita ulkomaalaisia, jotka olisivat pelanneet varhaisteini-iästä asti Saksassa. Suomalaiset nuoret taas saattavat lähteä lyhyiksi jaksoiksi harjoittelemaan eurooppalaisten suurseurojen kanssa, mutta harva vaihtaa maata kokonaan peliuransa takia.

Talaslahti on jo edustanut Bayernia kansainvälisesti naisten huippujoukkueita kuten Paris Saint-Germainiä ja Liverpoolia vastaan ja voittanut niin alle 17-vuotiaiden Saksan mestaruuden kuin futsal-mestaruudenkin.

Hän on myös saanut pelaamisestaan palkkaa 15-vuotiaasta asti.

Jalkapallopuiston italialaisravintolan terassilla raikuvat vapunpäivänä naurunremakat.

Münchenin ympäristössä käytännössä joka kylästä löytyy jalkapallokenttä ja oma joukkue. Talaslahti käy valmentamassa paikallisjoukkue FC Ampertal Unterbruckin nuorempia pelaajia kutsusta ja vapaaehtoisesti.

Pastan syönti on vielä kesken, kun hän nousee auliisti antamaan faneilleen nimikirjoituksia. Talaslahti on jo tottunut nimikirjoitusten antaja.

– Kerran ryhmä pikkupoikia tuli pyytämään nimikirjoitusta bussissa, hän kertoo.

Isä Antti Talaslahti muistelee, kuinka Katriina vuosia sitten pelasi Bayern Münchenin naisten joukkueen maalilla alle 19-vuotiaita poikia vastaan.

Kokeneemmat maalivahdit saivat seisoskella kaikessa rauhassa kentän laidalla, kun sekä aikuiset että lapset jonottivat uuden nuoren pelaajan nimmaria pelin jälkeen. Hänen torjuntansa olivat niin huikeita.

– Pojat kyselivät ihmeissään, minkä ikäinen sinä oikein olet ja miten 15-vuotias tyttö voi olla tässä pelissä, Antti Talaslahti nauraa.

Unterbruckin seudulla Katriina Talaslahti on todellinen esikuva. Kaksi nuorta fanityttöä seisoo vakavina ja hiljaisina, kun Talaslahti taiteilee nimensä heidän paitoihinsa.

Talaslahden työtä arvostetaan myös hänen käymässään Baijerin kansainvälisessä koulussa.

– Katriina on erittäin hyvä malli muille myös siksi, että hän jaksaa kovien harjoitusten ohessa opiskella ja valmentaa, koulun hallituksen puheenjohtaja Marc Aghili sanoo.

Aghili on itsekin entinen tyttöjen valmentaja. Hän tietää, että moni saksalaisnuori lopettaa lukion kesken saadessaan pitkän ammattilaissopimuksen. Se on Aghilin mielestä sääli, sillä hänestä tutkinto pitäisi suorittaa sopimuksesta huolimatta.

Koulu on aiheuttanut myös Katriina Talaslahdelle Saksan-vuosina huolta ja vaatinut ekstra-annoksen kärsivällisyyttä.

Alkuun hän opiskeli kaksi vuotta peruskoulua etänä Suomeen ja kävi saksalaista koulua puolipäiväisesti. Kun hän oli oppinut kielen, hän läpäisi pääsykokeet kansainväliseen kouluun.

Suomessa jalkapalloilun ja koulun yhdistäminen on huomattavasti Saksaa helpompaa. Saksan koulujärjestelmä on jäykempi eikä jousta edes huippu-urheilijan tiukan aikataulun mukaan. Urheiluluokkia Suomen tyyliin ei juurikaan ole.

– En pystyisi suoriutumaan koulutöistä ja läksyistä, jos en olisi saanut lupaa tehdä niitä kouluaikana, Talaslahti kertoo.

Vapaat tunnit ovat Talaslahden arkipäivissä harvinaisia. Hän herää aamuseitsemältä lähteäkseen kouluun 30 kilometrin päähän. Koulu päättyy neljältä. Sen jälkeen hän opiskelee tunnin.

Tuon tunnin Talaslahti on käyttänyt tänä keväänä lukemalla ylioppilaskirjoituksiin. Hän aikoo myös jatkaa opintojaan yliopistoon – jos ei heti lukiosta, niin yhden välivuoden jälkeen.

Iltakuuden harjoituksiin hän matkustaa taas 20 kilometriä. Kotona hän on yleensä vasta iltakymmeneltä.

– Sitten syön ja alan nukkua.

Viikonloppuisin on aina peli. Joka toinen viikonloppu ajetaan bussilla vierasotteluun, yleensä Keski- tai Pohjois-Saksaan. Pituutta pelimatkoille tulee satoja kilometrejä.

Ilman vanhempien vahvaa tukea Talaslahti ei olisi Saksassa pärjännyt. He ovat kulkeneet töidensä takia vuosia kahden maan väliä.

Äiti Anne Talaslahti otti virkavapaata ammattikorkeakoulun lehtorin töistä auttaakseen tytärtensä uria alkuun ja perusti perheelle toisen kodin Saksaan. Isä-Antti taas tekee IT-alan työtä, jonka hän hoitaisi Suomessakin pääosin etänä.

Nyt isä kantaa päävastuun tyttärensä kuljetuksista ja huollosta, kun äiti on arkisin töissä Suomessa.

Katriina Talaslahden isosisko Pauliina siirtyi viime vuonna jalkapallon ja yliopisto-opintojen perässä Saksasta Yhdysvaltoihin New Yorkin liepeille. Toinen isosisko Johanna taas on valmentanut jalkapalloa pitkään ja toimii nyt tyttöjen valmennusvastaavana Kauniaisissa.

Vaikka Talaslahdet ovat oikea jalkapallon tehoperhe, vanhemmilla itsellään ei ole jalkapallotaustaa. Nuoremmat siskokset ovat seuranneet urallaan nyt jo yli kolmekymppistä Johannaa, joka pelasi 19-vuotiaaksi asti.

Vanhempien paneutumisesta huolimatta muuttaminen Saksaan ei ollut ongelmatonta. Kun vanhemmat neuvottelivat kentän laidalla Saksaan siirtymisestä viisi vuotta sitten, suurin huoli liittyi kahdessa maassa asumiseen.

– Tiesimmehän me, mitä tarkoittaa maahanmuutto. Meidän piti organisoida elämämme kokonaan uudelleen. Onneksi kummallakin vanhemmalla on kokemusta projektin johtamisesta työelämässä, myös Katriinan managerina toimiva Anne Talaslahti kertoo.

Sekä pelaaja itse että vanhemmat toivoisivat jälkikäteen, että nuorten siirtyminen EU-maasta toiseen olisi tehty helpommaksi. Anne Talaslahdella onkin ehdotus EU:lle:

– Koulutus, sosiaaliturva, tuleva eläke… kaikki piti selvittää itse. Kuinka vaikeaa olisi laatia vaikka valmis tietopaketti muuttajille siitä, mitä vaihtoehtoja eläkkeen järjestämiseen on tai miten kannattaa eri maissa toimia?

Juuri nyt Katriina Talaslahti elää uransa taitekohtaa. Hänen neljän vuoden sopimuksensa Bayern Münchenin kanssa päättyy kesäkuussa.

Talaslahti tietää olevansa Euroopan lupaavimpia nuoria maalivahteja. Hänellä on kirkas ammatti-identiteetti jo 18-vuotiaana: hän tuntee oman arvonsa ja tietää, miten sijoittuu Euroopan tasolla suhteessa muihin.

– Haluan pelata maailman parhaissa joukkueissa vielä pitkään, ja sitten vanhempana perustan yrityksen, joka liittyy jotenkin jalkapalloon, Talaslahti sanoo. Hän suunnitteleekin opiskelevansa kaupallisia aineita.

Touko-kesäkuussa hän paljastaa, mihin joukkueeseen jatkaa seuraavaksi. Tarjouksia on tullut useita.

Talaslahti pystyisi elättämään itsensä jo nykyisenkin sopimuksensa turvin. Lähivuosina hänellä on kuitenkin hyvät mahdollisuudet vielä parempiin ansioihin.

Naisten Bundesliigan tähtipelaajat tienaavat paremmin kuin Suomen miesten Veikkausliigan pelaajat keskimäärin. Miesten Bundesliigan ansioihin on sen sijaan vielä paljon matkaa.

Riippumatta siitä, minkä joukkueen Talaslahti valitsee, hän pelaa ensi kaudella naisten ykköstasolla pelattuaan tähän asti pääasiassa toiseksi ylimmällä sarjatasolla.

Talaslahden yksi tavoite on päästä Suomen maajoukkueeseen.

– Katti on hyvin itsetietoinen. Hän tietää mahdollisuutensa, mihin joukkueisiin tahtoisi ja haluaa katsoa, mihin se voi johtaa, Anne Talaslahti kertoo.

Naisten jalkapallon suosio kasvaa maailmassa koko ajan. Espanjan naisten liigapelissä oli maaliskuussa jo yli 60 000 katsojaa.

Katsojamäärissä on suuria eroja maittain. Esimerkiksi huhtikuun naisten Mestarien liigan Lyon–Chelsea-semifinaalissa oli yli 22 000 katsojaa, kun samaan aikaan Münchenissä peliä Barcelonaa vastaan seurasi 2 500 ihmistä.

Katsomo oli kuitenkin loppuunmyyty, sillä Bayern Münchenin naiset pelaavat joukkueen upouudella Campus-stadionilla, jonne mahtuu 2 500 katsojaa.

Vaikka Saksan naisten liiga on Euroopan korkeatasoisimpia, yleisömäärät ovat Etelä-Eurooppaa pienemmät osin siksi, että naiset pelaavat pienillä stadioneilla. Saksalaiset seurat ovat yhä melko vanhoillisia, ja isot stadionit varataan miehille.

Espanjassa naiset pelasivat ennätysyleisön saaneen liigapelinsä Atlético Madridin miesten stadionilla.

Katriina Talaslahti haluaa pysyä merkittävimmillä eurooppalaisilla kentillä niin pitkään kuin voi. Niille pääsemiseen hän on arvioi saaneensa juuri Saksassa parhaat eväät.

– Saksassa naisten pelirytmi on paljon kovempi jo siksi, että nuorena pelataan enemmän poikien kanssa ja paljon vanhemmaksi kuin Suomessa, hän sanoo.

Sillä, mihin maahan Talaslahti seuraavaksi muuttaa, ei ole hänelle itselleen suurta väliä.

– Ei sitä tiedä, jos jäänkin Baijeriin pelaamaan. Tykkään asua Etelä-Saksassa, hän sanoo.

– Mutta olisihan se kiva nähdä muitakin Euroopan kaupunkeja, muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin asumaan.

Eurooppalaisuus merkitsee Talaslahdelle ennen kaikkea vapautta liikkua mihin vain. Hän ei vertaile niinkään maiden kuin kaupunkien eroja. Kun on oppinut jo nuorena kieliä, tietää, että kieli ei ole suurin ongelma: tarvittaessa voi opetella uuden.

– Pystyn tuomaan itseäni ja taitojani esille monipuolisemmin, kun pelaan Euroopassa enkä Suomessa. Tästä on helpompi päästä eteenpäin, Talaslahti sanoo.

Jos EU:n vapaata liikkuvuutta ei olisi, Talaslahti uskoo, että hän ei olisi kehittynyt pelaajana samalla tavalla kuin nyt.

– Kun oppii tuntemaan eri tyylisiä ihmisiä eri puolilta maailmaa, se tuo uusia mahdollisuuksia, hän arvioi.

– Olen saanut paremman lähdön ammattiuralle, koska kaikki meidän jengissä ovat loistavia pelaajia. Sieltä olen saanut uusia taitoja, joita olen voinut näyttää peleissä.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 18 saakka. Tervetuloa keskustelemaan!

Eurovaalien oleellisimmat Yle-sisällöt löydät täältä.

Tilaa Ylen Eurooppa-kirje – Ylen Eurooppa-toimittajien henkilökohtaiset vinkit ja tunnelmat unionin ytimestä. Perjantaina 3.5. ilmestyneen ensimmäisen uutiskirjeen näet täällä.

Lue myös:

Espanjassa tehtiin naisten jalkapallon maailmanennätys – liigaottelua seurasi Madridissa yli 60 000 katsojaa

Suomalaislupaus häikäisee Bayern Münchenin maalilla – ammattilaissopimus taskussa jo 16-vuotiaana

– Muistan, millaista oli tanssia selvin päin ensimmäistä kertaa. Se oli hirveää. Pelotti. Ahdisti. Tuntui, että kaikki katsovat.

Enni Granström nauraa. Hän on juuri muistanut, miten muiden kuuntelema musiikki ällötti häntä teininä. Bäkkärit. Spaissarit. I’m your Tamagotchi. Bon Jovin Always kouludiskon viimeisenä hitaana.

Mikään sellainen ei liikuttanut häntä tuolloin. 11-vuotiaana Granström oli alkanut ryypätä ja yläasteella siitä oli tullut hänelle pääasia.

Kun juo, ei ehdi tanssia, hän tokaisee.

– Aina olen juonut niin paljon kuin pystyn ja on saatavilla.

Granström katsoo pitkään käsiinsä. Tai lattiaan. 34-vuotiaalla kuopiolaisella naisella on ollut paljon aikaa miettiä, mikä sai hänet juomaan melkein lapsena – ja mitä sen jälkeen tapahtui.

Sing hallelujah!

Dr. Albanin pomppiva eurodance-biitti alkaa jyskyttää kuopiolaisessa baarissa. Kello on äsken tullut kymmenen. Pienellä tanssialueella ei ole juuri ketään. Näin on aina, kun ilta on vasta alussa, huikkaa dj.

Mutta ensimmäisistä tahdeista asti lattialla on ollut kaksi hahmoa. Toinen on nainen, jolla on mustat saparoletit ja jalassa lappuhaalarit. Toinen on Wayne’s World -t-paitaan ja hikipantaan pukeutunut mies. Kummallakin on yllään ylisuuret flanellipaidat.

Tämä kaksikko on tullut ysäribileitä Kuopiossa järjestäville tutuiksi. Silloinkin kun useimmissa pöydissä vasta kokoonnutaan ja tilataan ensimmäisiä juomia, tanssilattialla bileet ovat täydessä vauhdissa. Siellä ovat Enni Granström ja hänen kihlattunsa Ville Luttinen 90-luvun rooliasuissaan.

– Enhän minä nytkään osaa tanssia. Mutta minua ei pätkääkään kiinnosta, mitä muut ajattelevat. Minä vain menen ja teen, Granström sanoo.

Ysäribileissä häntä tuskin tunnistaa samaksi ihmiseksi, joka kertoi hiljaisella äänellä alkoholismista muutamaa päivää aiemmin. Nyt puuttuvat silmälasit, siistit suorat hiukset ja neuletakki. Pukeutuminen onkin Granströmille tärkeä siirtymäriitti.

– Mitä törkeämmät rytkyt, sitä parempi. Etsin jatkuvasti vaatteita kirppareilta. Tosin nykyään ihan samanlaisia vaatteita saa vaatekaupoista, hän nauraa.

Rohkeutta on pitänyt opetella. Aluksi lähikaupassa käyminen selvin päin oli kovaksi jännittäjäksi tunnustautuvalle naiselle vaikeaa, tanssimisesta puhumattakaan. Ensimmäisinä vuosina hän odotti aina, että joku muu ehti lattialle ensin.

Sitten tapahtui kaksi asiaa. YleX:n juontaja Matti Airaksinen kaivoi E-typen, Haddawayn, Sash!in ja Pandoran kaltaiset menneiden talvien hittiartistit takaisin päivänvaloon. Parasta ennen -ohjelman nopeista ysäribiiteistä tuli monelle käyttövoima, josta perjantai-illan bileet pääsivät lentoon.

Granström huomasi jotain yllättävää: hän pystyi edelleen muistamaan sanat tai rytmin useimmista niistä biiseistä, joita hän oli teini-ikäisenä inhonnut.

Samaan aikaan vuosien elämä kotiäitinä oli päättynyt. Granströmin ensimmäinen avioliitto oli päättynyt eroon ja hän oli saanut töitä. Tanssilattialla hänestä tuntui kuin olisi häkkilintu, joka lasketaan vapaaksi.

– Kun tuli jokin tietty biisi, lensin siellä kädet levällään. Vein varmaan puolet tanssilattiasta.

Jo ensimmäisen biisin aikana ylisuuret flanellipaidat lentävät tanssilattiaa reunustavalle kaiteelle. Joskus Granström tankkaa etukäteen magnesiumia, että jalat eivät krappaisi seuraavana päivänä. Vettä menee litratolkulla.

Mutta toisin kuin useimmat muut ysäribilettäjät ympärillä, hän ei tilaa ensimmäistäkään olutta, siideriä eikä drinkkiä.

Juomme koko ajan vähemmän. Tavallisella suomalaisella kuluu nykyään noin kuudennes vähemmän alkoholia kuin kymmenen vuotta sitten.

Varsinkin nuoret ovat raitistuneet. Alkoholia on vaikeampi hankkia, entistä harvempi aikuinen hyväksyy nuorten juopottelua, eikä viina ole enää yhtä tärkeä osa nuorten yhteistä ajanviettoa kuin ennen.

Kun Enni Granström oli teini-ikäinen, mikään näistä ei ollut este. Päinvastoin.

– Raittiina oleminen oli silloin mahdoton vaihtoehto, hän sanoo.

Lapsuudessa oli rakkautta, mutta siellä oli myös kohtia, joista puhuminen teki kipeää. Vanhempien avioliitto kaatui. Kouluaika oli traumaattinen. Hän sairastui vakavaan masennukseen. Isä oli alkoholisti. Veli oli alkoholisti. 14-vuotiaana hän ymmärsi itsekin olevansa.

Aluksi tuntui sitä, että oli vaikea pitää hauskaa ilman viinaa. Sitten oli viinaa, vaikkei ollut hauskaakaan.

– Kun sain vatsahaavan ryyppäämisestä, en pystynyt juomaan kirkasta. Se koski liikaa. Join ensin pikkuhiljaa kaljaa niin, että kipu unohtui ja pystyi ryyppäämään kunnolla.

Lähikaupan pihalta löytyi joku, joka kävi hakemassa kaljakassin teineille. Myöhemmin poikaystävä kuljetti Granströmin viikonlopunviettoihin, joissa pontikkaa oli tarjolla niin paljon kuin saattoi juoda.

Täysi-ikäisenä avautuivat loputkin ovet. Nuori nainen sai kyllä juotavaa ilman rahaakin, eikä yleensä tarvinnut edes pyytää.

– Baarissa oli bisnesmiehiä, jotka mielellään tarjosivat niin paljon viinaa kuin jaksoi juoda. Mutta järjetön häpeän tunne siitä tuli.

Yksi miehistä antoi hänelle lempinimen: Lokki. Se tuli siitä, että loppuillasta Granström saattoi kierrellä pöytiä ja tyhjentää muiden jättämiä laseja kurkkuunsa.

Baari näytti, kuulosti ja tuoksui silloin erilaiselta. Tuntui, että kaikki muutkin ovat kännissä. Vasta raitistumisen jälkeen hän huomasi olleensa väärässä.

Alkaa itkettää. Minusta ei olisi tullut koskaan äitiä, jos minusta ei olisi tullut raitista. Enni Granström

Nyt tanssilattialla on muitakin. Sieltä täältä on pöytäseurueista irtautunut yksittäisiä ihmisiä, jotka bailaavat Granströmin ja hänen ystäviensä seassa. Joku viittilöi kaveriaan liittymään mukaan.

Joku nuori nainen käy esittämässä levylautasten takana heiluvalle Dj Mende5:lle biisitoiveen, mutta se taitaa olla uudempaa musiikkia. Sellaista, jonka tahtiin vihkiytyneimpien ysäristien on vaikea tanssia.

– Ysärimusiikin nopea tempo on se, joka saa bileet aikaiseksi. Kunnon ysärijyystössä on vähintään 138 iskua minuutissa, selittää Dj Mende5, oikealta nimeltään Mikko Lipponen.

Lipponen ja kaksi muuta dj:tä juurruttivat ysärimusiikin Kuopioon 2010-luvun puolivälissä. Buumin ansiosta Granström on löytänyt itselleen bileyhteisön, jossa hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on.

Aina se ei ole ollut näin.

Kun Granström raitistui, se ärsytti joitakin. Hänestä tuntui, että häntä välteltiin ja pelättiin. Ne jotka eivät tienneet hänen tarinaansa, yrittivät käännyttää.

– Ota nyt vähän, ota nyt vähän, hän kuvaa.

Tästä raittiit suomalaiset ovat kertoneet uudestaan ja uudestaan. Absolutisti selittelee tai jopa valehtelee, kun häneltä tivataan syytä juomattomuuteen.

– Yksi kaveri kysyi, miksi lopetin kokonaan. Miksi en vähentänyt? Se oli alkoholistille naurettava kysymys. Totta kai olisin vähentänyt, jos olisin pystynyt.

Vaikka suomalaiset raitistuvat, tietyissä ympäristöissä tyrkyttämisen kulttuuri on elänyt pitkään. Jos nainen on juhlinut juomatta alkoholia, hänen on täytynyt olla raskaana.

Nyt Granströmistä tuntuu, että maailma narikan lämpimämmällä puolella on muuttunut. Siitä on paljon pieniä merkkejä.

Ympärillä on enemmän selviä bilettäjiä. Nekin, jotka ottavat, ottavat useammin kohtuudella kuin ennen. Totta kai on niitäkin, jotka päätyvät pöydän alle. Mutta Granströmillä on tunne, että raittiit hyväksytään sekaan vuosi vuodelta paremmin.

Ennen raitistumistaan Granström oli monta kertaa luvannut itselleen aamuisin, että lopettaa juomisen. Saman päivän iltana hän oli yleensä jo kännissä. Mutta sitten hän joutui soittamaan puhelun, joka muutti elämän.

Sillä kertaa hän oli lähtenyt kaverinsa kanssa “yhdelle” – niin he sanoivat, vaikka kumpikin tiesi tarkoittavansa muuta. Paria päivää myöhemmin hän oli herännyt kaverin luota vaatteet yltä päältä mudassa ja lähtenyt tasoittelemaan lähipubiin.

Oli keskiviikkoiltapäivä. Kapakan pöydässä Granströmin puhelin hälytti: hänen olisi pitänyt olla tunnin päästä hoitamassa pikkuveljeään.

– Soitin isälle, että en pääsekään hoitamaan pikkuveljeä, koska olen kännissä.

Se oli käänteen tekevä puhelu, sillä lopuksi hän sanoi voivansa sittenkin lähteä vertaistukiryhmään.

Granströmin isä oli raitistunut muutamaa vuotta aikaisemmin vertaistuen avulla. Hän oli yrittänyt suostutella tytärtäänkin hakemaan apua, mutta tämä oli aina ajatellut pystyvänsä lopettamaan juomisen yksin.

– Sitten tajusin, että juomisesta en kärsi vain minä, vaan myös läheiset.

Seuraavana päivänä isä vei hänet alkoholistinaisten vertaistukiryhmään. Tuntui kuin siellä olisi voinut istua läpi yön puhumassa. Hän näki ihmisiä, jotka olivat eläneet samanlaista elämää kuin hän ja silti selvinneet.

– Pari viikkoa ensimmäisen palaverin jälkeen huomasin, että hetkinen – minun ei teekään enää mieli viinaa. Sitä ennen viikko oli ollut pisin aika, jonka pystyin sinnittelemään hampaat irvessä raittiina. Se vain hävisi.

– Onko kuuma jollakulla? kuuluttaa dj mikrofoniin.

Enää kenenkään ei tarvitse tanssia silmät kiinni ja kuvitella, että tanssilattialla on muitakin. Nyt siellä on ruuhkaa. Joku on kaatanut tuoppinsa lattialle, sokerinen tahma tarttuu kenkiin. Dj kuuluttaa luokseen hikinauhallisen miehen ja ojentaa hänelle drinkkilipun.

– Sulla on niin kuuma, että tarvitset juotavaa.

Hikinauhamies on Enni Granströmin kihlattu Ville Luttinen. Myös hän on luopunut kokonaan alkoholista sen jälkeen, kun aloitti seurustelun.

– Minulla ei ole ollut alkoholiongelmaa, mutta kun aloin seurustella Ennin kanssa, ajattelin, että minäkään en tarvitse alkoholia elämääni, hän sanoo.

Kerran Granström pyysi dj:tä soittamaan heille ysäribileiden viimeisenä hitaana Bon Jovin Always-biisin. Juuri sen imelän rockballadin, joka etoi häntä teini-ikäisenä.

– Me tanssittiin se just siihen noloon ala-astetyyliin, kädet olkapäillä, ennen kuin uskallettiin muka kunnolla halata. Se oli tosi romanttista.

Nyt Granström on 34. Hän ei ole koskenut viinaan sen jälkeen, kun puhelimen hälytys havahdutti kapakan pöydässä 15 vuotta sitten.

Hänellä on uusioperhe, johon kuuluu kolme lasta ja mies. Hänellä on työ. Hänellä on 90-luku – uusintana, mutta hyvin toisenlaisena kuin viimeksi. Tällä kertaa se on auttanut häntä selviämään vaikeista ajoista, kuten avioerosta.

– Alkaa itkettää. Minusta ei olisi tullut koskaan äitiä, jos minusta ei olisi tullut raitista. Nyt minulla on oma poika, joka halaa joka päivä ja sanoo, että rakastaa.

Joskus hän haluaisi kertoa tämän jollekin “Lokille”, jonka näkee valomerkin aikaan kumoamassa muiden drinkkien jämiä. Mutta kaikki houkuttelut viinan juomisen vähentämiseksi ovat turhia niin kauan kun ihminen ei itse halua muuttua, hän sanoo.

Sitten tapahtuu jotakin, jota hän on odottanut. Hey yo Captain Jack, huutavat kaiuttimet.

Jokaisella ysärifanilla on jokin biisi, joka saa bileet käyntiin. Enni Granströmillä se on Captain Jack. Hän kiljaisee ja alkaa tanssia kuin lähtisi lentoon.

Lappuhaalareihin kiinnitetty pieni pyöreä esine hyppii liikkeiden mukana. Se ei ole koru, se on Tamagotchi. Tuo 1990-luvun lopun japanilainen virtuaalilemmikki piti yhteen väliin löytyä melkein kaikkien koululaisten repuista. Jokaisessa Tamagotchissa on olento, jota omistajan pitää ruokkia ja hoitaa.

Granströmin lemmikki on erityinen. Se on alkuperäinen vuoden 1997 Tamagotchi, joka on tilattu Japanista. Tämän Tamagotchin sisällä on pieni enkeli. Jos sitä ei hoida, enkeli kuolee ja siitä tulee paholainen.

Se on oikeastaan aika hyvä vertauskuva.

Hallitustunnustelija Antti Rinteen (sd.) keskustelut muiden puolueiden edustajien kanssa ovat tältä päivältä päättyneet. Klo 14 alkaneet keskustelut loppuivat noin iltakuuden aikaan.

Rinteen mukaan seuraavaksi keskusteluja jatketaan SDP:n omassa porukassa.

Rinne tapasi tänään keskustan, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien edustajat.

Huomenna kahdenvälisissä keskusteluissa vuoron saavat loput eduskuntapuolueet eli vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja kokoomus.

– Keskusteluja on käyty hyvässä hengessä. Puolueet ovat perehtyneet kysymyksiin hyvin, ja tähän prosessiin voi olla tyytyväinen.

Rinne ei tarkemmin kommentoinut keskustelujen sisältöjä. Hänen mukaansa puolueet ovat sopineet näin yhdessä.

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että yksikään näistä tämän päivän puolueista ei ole ulkona millään tavalla, Rinne sanoi Ylelle.

Rinne kertoi edelleen uskovansa, että tiistai-iltaan mennessä on selvää, mitkä puolueet etenevät varsinaisiin hallitusneuvotteluihin. Suurimmat näkemyserot keskusteluissa liittyivät hänen mukaansa esimerkiksi talous- ja EU-politiikkaan.

Taipuisiko keskusta sittenkin hallitusvastuuseen?

SDP:n keskustelut keskustan kanssa alkoivat hieman myöhemmin kuin oli suunniteltua, ja keskustelut myös kestivät hiukan pidempään.

Kun Rinteeltä kysyttiin, onko tällä jotain tekemistä keskustan mahdollisten hallitushalujen kanssa, hän ei halunnut ottaa asiaan kantaa.

– Minun mielestäni tämän päivän keskustelujen pohjalta kaikki kolme puoluetta ovat vielä mukana keskusteluissa, Rinne sanoi.

Ylen tänään saamien tietojen mukaan myös vaalit hävinnyt keskusta on ollut entistä taipuvaisempi hallitukseen menolle.

Eduskuntaryhmä on jakautunut kysymyksessä kahtia niihin, jotka mielivät hallitukseen ja niihin, jotka olisivat mieluummin menossa oppositioon.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen twiittasi kuitenkin keskustelujen jälkeen, että keskusta pitää kiinni aiemmasta linjastaan.

– Kävimme asiallisen keskustelun hallitustunnustelijan kanssa. Perusasento meillä kuitenkin pysyy: hallitusvaihtoehdot tunnusteltava ensisijaisesti vaalivoittajien kesken, hän kirjoitti.

Juttua on päivitetty klo 18.25 kauttaaltaan ja seuranta on lopetettu. Kaikkosen kommentti lisätty klo 20.50.

Lue lisää:

Analyysi: Hallituskysymys jakaa keskustaa ennennäkemättömällä tavalla

Analyysi: "Punamultaa pukkaa", twiittasi kansanedustaja – miten käy tänään Rinteen keskusteluissa keskustan kanssa?

Rinne jatkaa hallitustunnusteluja – tänään kahdenkeskiset tapaamiset perussuomalaisten, kristillisten ja keskustan kanssa

Tänään ne alkavat: hallitustunnustelija Antti Rinteen (sd.) kahdenväliset tapaamiset eduskuntaryhmien kanssa.

Iltapäiväkahdelta puhemiesneuvoston huoneeseen saapuvat kristillisdemokraatit, tunnin päästä vuorossa on perussuomalaiset ja lopuksi keskusta.

Maanantai-iltapäivällä jatketaan niin, että viimeisen vuoron iltakuudelta saa kokoomus.

Vappuaattona saapuneet kynnyskymykset eivät Rinteen mukaan estäneet jatkokeskusteluja ”kenenkään kanssa”.

Sinipunaa eli demareiden ja kokoomuksen ympärille muodostuvaa hallitusta on veikkailtu moneen kertaan hyvin mahdolliseksi hallituskokoonpanoksi, vaikka puolueiden näkemykset esimerkiksi verotuksesta ovat kaukana toisistaan.

Keskusta oli vaalien suurin häviäjä ja puolue on kääntänyt katseensa oppositioon. Ylen puheenjohtajatentissä Rinne taas nosti kätensä pystyyn, kun kysyttiin, kenelle ei kelpaa perussuomalaisten hallituskumppanuus.

• Lue täältä, miten Juha Sipilä selitti puolueen vaalitappiota keskustan puoluevaltuuston kokouksessa

Kokoomus on kuitenkin ollut tiukkana.

Vappuaattona saapuneet kynnyskymykset eivät Rinteen mukaan estäneet jatkokeskusteluja ”kenenkään kanssa”. Ja tässä vaiheessa kuuluukin sanoa, ettei hallitukseen tulla hinnalla millä hyvänsä.

Kokoomuksen antamat vastaukset saivat silti varmasti demarit pohtimaan, mitäköhän toiveita ja lupauksia näillä eväillä voisi täyttää – ja mitä ei.

• Voit lukea puolueiden kynnyskysymyksistä lisää täältä.

• Analyysi: Näin luet hallitustunnustelija Antti Rinteen kysymyslistaa – SDP lupasi muutosta ja eriarvoisuuden vähentämistä

Viime päivinä kokoomuksen suunnalta on otettu myös ahkerasti kantaa erilaisiin hallituskokoonpanoihin.

Yhteistyö vasemmistoliiton kanssa ei näytä maistuvan. Sen on todennut esimerkiksi ryhmäjohtaja Kalle Jokinen ja Ben Zyskowicz.

– Jos Antti Rinne meinaa kutsua vasemmistoliiton Säätytalolle neuvottelemaan hallitukseen menosta, saa hän varautua siihen, että kokoomus ei tule vaikka kutsuttaisiin, Zyskowicz sanoi BenTV:ssä.

Samoilla linjoilla on Terhi Koulumies, tuore kansanedustaja Helsingistä. Hän myös muistuttaa siitä, että perussuomalaisten kanssa on syytä ”ylläpitää keskusteluyhteyttä”.

Perussuomalaisia on toivonut hallitukseen myös kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Jukka Kopra.

Näitä kannanottoja katsellessa voisi ajatella, että Rinne on varmasti ollut helpottunut, kun näkyvin politiikan riita kuluvalla viikolla koski kuitenkin eduskunnan istumajärjestystä.

Punamultaa pukkaa, twiittasi kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen Rinteen haastattelun luettuaan.

Helsingin Sanomat kysyi lauantaina hallitustunnustelija Rinteen kantaa sinipunahallitukseen, johon kuuluisivat siis SDP:n lisäksi kokoomus, vihreät ja RKP.

– Mainitsemallasi koalitiolla olisi 108 paikkaa, Rinne totesi toimittajalle.

– Kansanrintamalla RKP:lla vahvistettuna olisi 117 paikkaa.

Kansanrintamahallituksiksi on kutsuttu Suomessa viime vuosisadalla sellaisia hallituksia, joihin osallistuivat vasemmistopuolueet sekä keskusta.

Rinne määrittelee tämän vuosisadan kansanrintaman tarkoittavan SDP:n, keskustan, vihreiden ja vasemmistoliiton hallitusta, jota RKP täydentäisi.

Punamultaa pukkaa, twiittasi kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen haastattelun luettuaan.

Rinteen visioimassa ”kansanrintamahallituksessa” RKP tai vasemmistoliitto eivät olisi vaa’ankieliasemassa kumpikaan.

Rinne ei halua synnyttää tilannetta, jossa yksi puolue voisi vaarantaa hallituksen enemmistön.

SDP:n, kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n hallituksessa esimerkiksi RKP voisi niin tehdä. Valtiotieteen professori Kimmo Grönlund muistuttaa, että historian valossa RKP tuskin heittäytyy vaikeaksi.

Yhtä kaikki, Rinteen visioimassa ”kansanrintamahallituksessa” RKP tai vasemmistoliitto eivät olisi vaa’ankieliasemassa kumpikaan.

Tämäniltaiset neuvottelut keskustan kanssa nousevat kiinnostavaan asemaan Rinteen halussa saada sekä vihreät että vasemmistoliitto hallitukseen.

Voikin olla, että Rinteellä on kova hinku saada kokoomuksen vieroksuma vasemmistoliitto hallitukseen.

Rinne totesi Helsingin Sanomille, että ”SDP:llä ja vasemmistoliitolla on selkeimmät näkemykset siitä, miten hyvinvointivaltion kehittämistä rahoitetaan”.

Niin, tai sitten Rinteestä tuntuisi turvalliselta, että suositun Li Anderssonin johtama, vaalien voittajiin lukeutuva vasemmistoliitto ei oppositiossa pystyisi kaappaamaan SDP:n vasemman laidan kannatusta. Näin Rinne voisi turvata myös oman puolueensa selustaa.

Poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen arvioikin, että tämäniltaiset neuvottelut keskustan kanssa nousevat kiinnostavaan asemaan Rinteen halussa saada sekä vihreät että vasemmistoliitto hallitukseen.

Iltalehti ennakoi eilen lauantaina, että keskustan eduskuntaryhmän enemmistö olisi jo kallistunut hallitukseen lähtemisen kannalle.

Lue lisää:

Rinne jatkaa hallitustunnusteluja – tänään kahdenkeskiset tapaamiset perussuomalaisten, kristillisten ja keskustan kanssa

Vasemmistoliiton Andersson kokoomuksen ryhmäjohtajan hallituslinjauksista: Näyttää pullistelulta

Analyysi: Rinne ajaa puolueita ulos poteroistaan – puolueet eivät tingi vielä mistään

Kokoomus vastasi Antti Rinteelle: "Yrittämisen verotusta ei tule kiristää" – Kaikki puolueet antoivat vastauksensa hallitustunnustelijan kysymyksiin

HS-gallup: Sinipuna suosituin hallitusvaihtoehto

Rinne kaipaa täsmennyksiä puolueiden Eurooppa-, ilmasto- ja talouspolitiikasta: "Heiveröisiä vastauksia"

Keskusta antoi vastauksensa Rinteelle – hallitukseen menolle kymmenen kynnyskysymystä

Vihreät: Valmiina hallitukseen – kynnyskysymyksiä ovat ilmastopolitiikka sekä ihmisoikeudet

Tässä ovat hallitustunnustelija Antti Rinteen 11 kysymysteemaa puolueille – Alustavat talouskeskustelut lykkäävät neuvottelujen aloitusta

Kun lähes kaikki äänet on laskettu Pohjois-Makedonian presidentinvaaleissa, voittajaksi on nousemassa hallituksen tukema ehdokas Stevo Pendarovski.

Pendarovski sai äänistä noin 52 prosenttia. Oikeistolaisen opposition ehdokkaan Gordana Siljanovska-Davkovan osuudeksi tuli noin 45 prosenttia äänistä.

Äänestysaktiivisuus vaaleissa oli hyvin alhainen. Sunnuntaina päivällä jännitettiin vielä ylittääkö äänestäjien määrä 40 prosenttia. Tämä rajapyykki ylittyi ja äänestämässä kävi lopulta 46 prosenttia äänioikeutetuista. Jos äänestäjiä olisi ollut alle 40 prosenttia, niin vaalien tulos olisi mitätöity.

– Tulen olemaan koko maan presidentti, riippumatta siitä ketä kukakin äänesti vaaleissa, Pendarovski totesi puheessaan.

Pendarovski haluaisi liittää Pohjois-Makedonian EU:hun ja Natoon. EU:n kanssa jäsenyysneuvottelut aloitetaankin kesäkuussa.

Aiemmin Kreikka on vastustanut liittymistä kumpaankaan organisaatioon, koska se ei hyväksynyt Pohjois-Makedonian käyttämää nimeä Makedonian tasavalta.

Maat pääsivät sopuun nimestä Pohjois-Makedonia viime vuoden kesällä ja sopimus solmittiin tämän vuoden tammikuussa.

Nimen vaihdos jakaa edelleen voimakkaasti kansalaisten mielipiteitä.

Presidentin virka on Pohjois-Makedoniassa lähinnä seremoniaalinen, mutta joissakin asioissa presidentillä on veto-oikeus.

Levytysstudion pöydällä on kaksi pulloa kuohuvaa. Nyt ei juhlita Matti Mikkolan musiikkisaavutuksia, vaan hän on tehnyt mieluisat asuntokaupat.

Mikkola kuvailee oloaan pirskahtelevaksi. Elämässä tuntuu olevan kaikki kohdallaan juuri nyt. Pari viime vuotta ovat olleet melkoista haipakkaa.

Suurin mullistus tapahtui reilu vuosi sitten, kun hänestä tuli isä. Samalla hän on tuottanut musiikkia lähes liukuhihnalta.

– En voi ymmärtää, miten olen saanut kuluvan vuoden aikana tehtyä muutaman hittibiisin ja kaksi älppäriä kaiken tohinan keskellä.

Matti Mikkola on tehnyt musiikkia jo lähes 30 vuoden ajan. Hän on kasvanut punkkia soittavasta ärhäkästä nuoresta arvostetuksi ammattimuusikoksi, joka kulkee suomalaisessa musiikkikentässä omia polkujaan. Mikkola tekee musiikkia intohimolla ja toisinaan vaikeimman kautta.

– On tuossa ihan jumalaton säätäminen, mutta sitten sitä jotenkin elää ja kokee olevansa tarpeellinen ja onnellinen sen kautta.

Nuoren miehen uho

– Tuli oltua helvetin vihainen.

Matti Mikkola muistelee haastatteluja, joita hänestä ja Tehosekoitin-yhtyeestä tehtiin 1990-luvun lopulla. Punk-vaikutteista ammentanut lahtelaisbändi teki läpimurtonsa vuonna 1997 hitillä C’mon baby yeah!

Noihin aikoihin musiikkilehdet olivat alkaneet tehdä haastetteluja baarissa. Tuopin ääressä kielenkannat aukesivat ja niin kävi myös parikymppiselle Matti Mikkolalle.

Toimittaja saattoi kuulla kunniansa, jos tämä oli antanut huonot arviot albumista.

– Kun sai kaljaa päähänsä, alkoi ärsyttää, että tuossa on nyt se tyyppi joka haukkui meidän levyn. Siinä tuli sitten sanottua, että pistä sinne lehteen, että Juice ja Eppu Normaali on ihan paskaa.

Vaikka osa oli kieli poskessa heitettyä, Mikkola sai pitkäksi aikaa aggressiivisen miehen maineen.

Matti Mikkola ei katso vuonna 2004 hajonneen Tehosekoittimen aikaa kaihoisasti, vaikka paljon hyviä muistoja on jäänyt mieleen. Hänen uransa kannalta se oli alkuaikaa, jolloin luotiin pohjaa tulevalle.

– Tämä tilanne on aivan mahtava. Kaikki kokemus ja tietotaito ovat aivan eri levelillä kuin silloin.

Mikkola haikailee sen sijaan entisajan haastattelujen perään. Hän ei tykkää siitä, kuinka nykypäivänä muusikon täytyy olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Instagramissa pitäisi puffata keikkoja ja haastatteluja.

– Se on niin kosiskelevaa. Jos siellä käyttää virallista yleiskieltä, niin kommentti on, että mikä sun ongelma on. Jos heittää jotain lupsakkaa pseudosavoa, se tuntuu niin tekemällä tehdyltä.

Muusikkona Mikkola palaisi mielellään vielä vanhempaan aikaan. Hänestä oli hienoa, kun esimerkiksi Led Zeppelin julkaisi musiikkia salaperäisesti ilman suurta hässäkkää.

– He eivät julkaisseet sinkkuja, eivätkä laittaneet naamariaan levynkansiin. Kaikki oli mystisen harson peitossa. Jostain vuorelta tuli levyjä kauppaan. Sitten jengi aprikoi, että mitähän tämä on ja onko tämä jotain yliluonnollista.

Progea uudella twistillä

Studiossa on vanhoja venäläisiä julisteita. Sinapin värisellä seinällä on 70-luvun kello ja vieressä roikkuu tekohedelmiä. Telineissä on 12 kitaraa ja erilaisia kosketinsoittimia on lukuisia.

Matti Mikkolan studio on retrohenkisyydessään hyvin erilainen kuin monen muun tämän päivän muusikon, jolle riittää pelkkä läppäri.

Tila kuvastaa hyvin Mikkolan Saimaa-yhtyettä, jonka hän perusti Tehosekoittimen jälkeen. Bändiltä on tullut kolme levyä Pepe & Saimaa (2014), Matka mielen ytimeen (2015) ja Urheilu-Suomi (2017).

Ensi viikolla julkaistaan uusi albumi, joka on yhteistyö räppäri Pyhimyksen kanssa. Rap-muusikon ja progressiivista rockia soittavan bändin yhteinen levy tuli monelle yllätyksenä.

Muusikoille itselleen yhteisproduktio oli luonnollinen jatkumo. Pyhimys oli tehnyt sanoituksia Saimaalle ja Mikkola kappaleita räppärin Teflon Brothers -yhtyeelle.

Punkin parissa kasvanut Mikkola kokee ymmärtävänsä rap-musiikkia.

– Hip hopin eetoksessa on tosi paljon samaa kuin punkissa. Se muoto antaa mahdollisuuden itseilmaisuun ilman, että sun täytyy jotenkin tukahduttaa, sensuroida ja filtteröidä ilmaisua kuten esimerkiksi klassisen pianistin. Ei voi olla että rääh!, muusikko karjuu.

Proge-sanan yhdistäminen Saimaan musiikkiin saa Matti Mikkolan vaivaantumaan. Hän ei oikein pidä määritelmästä, jos sillä tarkoitetaan sen varsinaista merkitystä eli edistyksellistä musiikkia. Mikkolan mielestä hän käyttää musiikissaan liikaa kierrätystä ja retrovaikutteita.

– Jos progella tarkoitetaan sitä, että se vaatii kuulijaltaan enemmän huomiota ja panostamista kuin sanotaan vaikka Roope Salmisen musiikki, niin siinä merkityksessä se on progea.

Saimaalla on paljon yleisönä progressiivisen musiikin faneja. Mikkola tietää, että he ovat olleet ihmeissään yhteistyöstä Vain elämää -ohjelmassa olleen räppärin kanssa. Moni on arvellut bändin lähteneen mielistelemään levy-yhtiötä. Mikkola ei näin puritanistista ajattelua ymmärrä.

– On paljon varmistelevampaa ja nössömpää tehdä joku Kingston Wall -tribuutti. Se että lähdetään yhdistelemään eri genrejä, niin silloin otetaan riski, että menetetään vanha kuulijakunta.

Mikkola arvelee, ettei Saimaan ja Pyhimyksen yhteistyö välttämättä uppoa myöskään rap-nuorisoon.

– Musta tuntuu, että jonnet ei kyllä striimaa. Mutta onhan se haikea ajatus, että aikuisten miesten pitäisi joidenkin 13-vuotiaiden ehdoilla tehdä musiikkia, ettei joku Veeti kyllästy tähän kertosäkeeseen. Mieluummin mä olen ilman niitä rahoja.

Suuri, suurempi, Mikkolan orkestraatio

Kaija Koo, Lauri Tähkä, Jari Sillanpää, Vesala, Waltteri Torikka ja Paula Koivuniemi. Matti Mikkola luettelee artisteja, joille hän on viime aikoina säveltänyt musiikkia.

Viimeisin on Haloo Helsinki -yhtyeen Elli, jonka hiljattain julkaistun Ellips-sooloprojektin levyn Mikkola on tuottanut.

Kun Mikkola alkoi työstää Saimaa-projektiaan, häneltä kysyttiin haluaisiko hän tehdä biisejä myös muille. Se tuntui hyvältä vastapainolta omalle musiikille.

– Menin tekemään Stigille jonkun pyllyräpin. Se oli hauskinta ja parasta, mitä siihen saumaan tuli. Mentiin vain nopeasti studiolle ja laitettiin discobiitit pauhaamaan.

Matti Mikkola pitää haasteista ja se kuuluu hänen musiikissaan. Saimaan kappaleissa on mukana pompöösejä orkesteriosuuksia jousine ja puhaltimineen.

Lavaesityksiin hän on kerännyt valtavan esiintyjäjoukon. Kun Pyhimys-levystä järjestetään Musiikkitalossa konsertti Vantaan viihdeorkesterin kanssa, esiintyjiä on 101.

Mikkolan suureellista tyyliä on usein verrattu Kerkko Koskiseen.

– Jo Tehosekoittimen aikaan kun laittoi biisiin jouset, niin kysyttiin, että matkitteko Ultra Brata. Aina oltiin tatti otsassa, että just niin. Kaikessa musiikissa 1600-luvulta asti jossa on jouset, niin aina niissä matkitaan Kerkko Koskista.

Mikkola vitsailee, sillä hän on ollut jossain vaiheessa Koskisen kanssa puheissa myös yhteistyöstä.

Muusikko sanoo olevansa viehättynyt suureelliseen soundiin, koska se on myös fyysinen kokemus. Se on kuin kaukaisten sotajoukkojen pauhu.

Tekijänä hän on kuin lapsi kesäleirillä.

– Miksi lapset puhaltavat purkkapalloja? Sen takia että he osaavat ja kun sen tekee toisista poikkealla tavalla, niin sen parissa on hauska touhuta.

Mikkola on tyytyväinen, että hän on päässyt tilanteeseen, jossa voi säveltää musiikkia hyvinkin vapaasti.

– Mulla on kokemusta ja taitoa toteuttaa haastavampia ja monimutkaisempia rakenteita kuin jotain Aku Ankka -poppia. Olen onneksi saanut itsenäisen aseman, että mun ei tarvitse nuolla kenenkään persettä. Mun ei tarvitse hädissään toteuttaa semmosia projekteja, mistä en tykkää ja vain sen takia, että voisin tulla toimeen.

Muusikko suomii kertakäyttöpoppia suosivaa aikaamme. Hänen mukaansa musiikkiteollisuus, levy-yhtiöt, kaupalliset radiot ja kuulijakunta haluavat päästä yhä helpommalla.

– Emme lue enää kirjoja tai edes artikkeleja. Kaikki on pelkkää silmäilyä ja skrollailua. Kaiken kulttuurin ja taiteen pitäisi olla samanlaista paskaa.

Epävarmuuden peikko

"Ei tässä ole mitään järkeä. Kaikki pitää tuhota ja tehdä uusiksi."

Matti Mikkolaan iskee epävarmuuden aalto aina kun levy on viittä vaille valmis. Pohja putoaa viimeistään pois, kun kaikki on valmista.

"Mitä iloa tästä on kenellekään? Tämä on ihan turhaa."

Mikkola on tehnyt musiikkia jo niin pitkään, että hän tunnistaa piirteen itsessään. Epävarmuuden tunnetta on oppinut kestämään, sillä se on osa taiteen teon prosessia. Liika positiivisuuden laineilla keikkuminenkaan ei ole tervettä.

Mikkola pohtii, miksi hänen täytyy tehdä musiikkia, jonka tekeminen on vaikeaa ja taustalla pauhaa aina iso orkesteri. Vastaavasti helposti ja vaivattomasti syntyvistä jutuista ei saa kicksejä.

Muusikko vertaa tunnetta nuoruudessa kokemaan traumaan.

– Sieltä varmaan löytyy joku kokemus, että ei ole ollut riittävän hyvä ja ei ole saanut miellytettyä jotain tahoa. Siksi on aina uudestaan sellaisessa oravanpyörässä ja venaa, että saa sellaisen synninpäästön, että enää ei tarvitse yrittää.

Matti Mikkola on arvostettu muusikko, joka on palkittu muun muassa tuottaja-Emmalla Pepe & Saimaa -albumista. Muusikko sanoo, etta tunnustukset tuntuvat hyvältä ja ne antavat varmuutta siitä, että tehdyllä työllä on tarkoitus.

– Mutta jos puhutaan diipimmin ja vähän filosofisemmin, niin se neste menee semmoiseen kannuun, mikä ei ikinä täyty. Sen takia on tärkeää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja olla välittämättä siitä kannusta. Ne motiivit ja palkinnot ovat ihan muualla.

"Onni tulee onnen luokse"

Onpas hienon näköiset lampunjalat. Matti Mikkola meni tutkimaan niitä tarkemmin Hietaniemen torin kirpputorilla. Lähempi tarkastelu tuotti pettymyksen, mutta vieressä oli kasa vinyylilevyjä.

Sieltä löytyi aarre: koko Beach Boys -yhtyeen tuotanto 70-luvulta, kun bändi oli lähtenyt epäkaupalliseen suuntaan. Mikkola sai koko läjän 20 eurolla. Vasta nurkan takana hän uskalsi tuulettaa hyvää tuuriaan.

Levylöytö on vain yksi asia, miksi Mikkola sanoo, että hän ei ole ollut koskaan näin onnellinen. Varsinkin lapsen saaminen on muuttanut kaiken. Aikaisemmin hän saattoi työskennellä studiollaan aamuyöhön, mutta nyt hän herää aikaisin aamulla ja kotona pitää olla viimeistään kuudelta. Mikään ei tunnu paremmalta kuin opettaa lasta kävelemään.

– Kyllä tässä on onnellisuuspisarat aika tapissa. Sanotaan, että raha tulee rahan luokse, niin nyt tuntuu, että onni tulee onnen luokse.

Muusikko toivoo pystyvänsä kehittymään vielä sen verran, että ihmisenä ja muusikkona oppii nauttimaan hetkestä.

– On sellainen matka ihmisenä kasvamatta, että osaisi vaan täysiä nauttia vain hetkestä ja olemisesta. Onni liittyy aina siihen, että on sellainen olo, että jotain kihelmöivää on tapahtumassa jossain tulevaisuudessa.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu sanoo määränneensä Israelin joukot jatkamaan iskuja Gazan kaistan palestiinalaistaistelijoita vastaan.

– Määräsin tänä aamuna Israelin puolustusvoimat jatkamaan massiivisia iskuja Gazan kaistan terroristeja vastaan. Lisäksi ohjeistin vahvistamaan joukkoja Gazan kaistan ympärillä panssarivaunuilla, tykistöllä ja jalkaväellä, Netanjahu sanoi lausunnossaan uutistoimisto Reutersin mukaan.

Gazan kaistalta on kahden päivän aikana ammuttu jo noin 600 rakettia Israelin puolelle. Maan ilmatorjunta on pysäyttänyt raketeista suuren osan.

Israelin asevoimat on pommittanut Gazassa tähän mennessä 260 kohdetta. Iskuihin ovat osallistuneet Israelin ilmavoimat, panssarivaunut sekä Gazan edustalla olevat sotalaivat.

Viikonlopun väkivaltaisuuksia on kuvattu väkivaltaisimmiksi viikkoihin.

Viikonlopun väkivaltaisuuksissa on kuollut ainakin yhdeksän palestiinalaista ja kolme israelilaista. Yksi Gazassa kuolleista oli 1-vuotias vauva.

Israel sanoo kohdistaneensa iskun myös yhteen Gazaa hallitsevan Hamas-järjestön aseellisen siiven Islamilaisen Jihadin johtajaan. Hamad al-Khodorin kerrotaan saaneen surmansa. Hänen sanotaan hallinnoineen Iranista Hamasille siirrettyjä avustusrahoja.

Israelissa raketteja on osunut muun muassa Ashkelonin ja Beersheban kaupunkeihin. Maan sairaaloissa on hoidettu noin kahtasataa uhria, joista osa on saanut fyysisisiä vammoja, osa on shokissa rakettien aiheuttaman pelon takia.

Israelin eteläosassa koulut on pidetty kiinni turvallisuussyistä.

Väkivallasta huolimatta Israel on sallinut 650 000 litran öljykuljetuksen Gazan alueelle, kertoo Haaretz-lehti.

Suomen Euroviisu-ryhmä: "Paikalliset eivät ole huolissaan"

Gazan levottomuudet ovat vain 70 kilometriä Tel Avivin kaupungista, joka valmistautuu parhaillaan Euroviisuihin. Ylen tuottaja Anssi Autio saapui Tel Aviviin perjantaina yhdessä noin 15 henkilön tuotantotiimin kanssa. Paikalla ovat myös Suomen edustajat Ville Virtanen eli Darude sekä Sebastian Rejman.

Aution mukaan viikonlopun rakettisade ei ole juurikaan vaikuttanut elämään tai Euroviisujen valmisteluun Tel Avivissa.

– Gazan tapahtumat eivät näy muuten kuin uutiskuvina hotellin telkkarissa. Paikallinen media näyttää somekuvaa rakettien viiruista taivaalla. Muuten se ei ole vaikuttanut työhömme millään tavalla, sanoo Autio.

Paikalliset ihmiset eivät ole Aution mukaan kovinkaan huolissaan levottomuuksista, koska Gazan raketit harvoin yltävät Tel Aviviin asti. Siksi arki lomakaupungissa jatkui entisellään tänäkin viikonloppuna: eilen lauantaina rannat täyttyivät auringonpalvojista, vaikka alle 100 kilometrin päässä ammuttiin kymmeniä raketteja.

Autio on ollut aikaisemminkin rakentamassa viisuspektaakkelia keskellä konfliktia. Ukrainassa vuonna 2017 sota oli vain parin sadan kilometrin päässä.

– Onhan se vähän outo fiilis olla vetämässä tällaista paraatia, kun lähellä soditaan, Autio pohtii.

Viisuvieraita alkaa virrata Tel Aviviin ensi viikonloppuna, sillä virallisia avajaisia juhlitaan ensi viikon sunnuntaina.

Yrittääkö Hamas pilata Euroviisut?

Vaikka rakettitulitus ei olekaan juuri vaikuttanut euroviisukaupunki Tel Aviviin, moni pohtii, yrittääkö Israelin verivihollinen, ääri-islamilainen Hamas-liike ja sen aseellinen osa Islamilainen Jihad häiritä maailmanlaajuista huomiota saavaa laulukilpailua.

Talousuutistoimisto Bloombergin mukaan tämä on järjestön tavoite, mutta toukokuun alussa Israelissa on muitakin juhlapäiviä, joiden häiritseminen saattaisi palvella hamasin tavoitteita.

– He [palestiinalaiset] luulivat, että koska on Holokaustin muistopäivä ja Israelin itsenäisyyspäivä, ja lisäksi vielä viikon kuluttua Euroviisu-kilpailu, Israel ei iskisi vastaan, mutta he tekivät valtavan virheen, sanoi entinen Israelin hallituksen turvallisuusneuvonantaja Yaakov Amidror lehistötilausuudessa.

Itsenäisyyspäivä on samalla palestiinalaisille Nakba-päivä, eli he muistelevat tuhansien maanmiestensä lähtöä maanpakoon. Maanantaina alkaa lisäksi muslimien pyhä kuukausi Ramadan.

Lähi-itää seuraava al-Monitor-lehti kertoo, että Israelin armeijan mukaan väkivaltaisuuksien alkamisessa avainasemassa olisi Islamilainen Jihad -järjestöä Gazan pohjoisosassa johtava Baha Abu al-Ata. Armeijan kerrotaan lähettäneen hänelle huhtikuussa henkilökohtaisen varoituksen, ettei rakettitulitusta aloitettaisi.

Al-Ata saa ohjeensa Islamilaisen Jihadin johdolta, joka taas kuuntelee tarkasti tukijoitaan Libanonissa, Syyriassa ja Iranissa. Al-Monitor-lehden mukaan on viitteitä siitä, että näillä tahoilla olisi halua häiritä Euroviisujen kulkua.

Lehden mukaan Hamas-järjestöllä olisi toisaalta myös halua hillitä aseellisen siipensä toimintaa.

Sekä al-Monitor että israelilainen konservatiivinen Times of Israel -lehti kertovat, että Israel ja Hamas ovat tehneet joitakin epävirallisia sopimuksia, joilla pyritään turvaamaan Euroviisujen rauhallisuus. Paljon riippuu siitä, pitävätkö osapuolet antamansa lupaukset.

Uutiskanava al-Jazeeran toimittaja ennakoi, että kaksi päivää sitten leimahtanut konflikti jatkuu vielä ehkä kauankin.

Lue lisää Hamasin rakettiarsenaalista Haaretz-lehdestä.

Uutista täydennetty ja päivitetty 5.5. klo 17.55

Britannia on perustamassa ensimmäistä "ruumisfarmiansa", kertoo tiedelehti Nature.

"Ruumisfarmilla" tarkoitetaan tutkimusaluetta, jolle haudataan tai jätetään lahjoituksena saatuja ruumiita. Näin saadaan rikostutkijoille tietoa ihmisen maatumisesta.

Tutkimushautausmaata ovat perustamassa oikeuslääketieteilijät yhteistyössä Britannian puolustusvoimien kanssa. Naturen mukaan yksityiskohtia tutkimusalueesta ei vielä tiedetä, mutta se on tarkoitus avata vielä tänä vuonna.

Naturen saamat dokumentit eivät paljasta hautausmaan tarkkaa paikkaa, mutta se näyttäisi olevan suunnitteilla puolustusministeriön maalle.

Tutkimushautausmaat tuovat rikos- ja kuolinsyytutkijoille tietoa esimerkiksi kudosten ja luiden maatumisesta hallituissa oloissa. Tutkimushautausmaalla ruumis voidaan myös tarkoituksella laittaa vaikkapa veteen tai jättää autoon.

Nykyisin tutkimuksissa käytetään usein eläimiä.

Naturen mukaan vastaavia tutkimushautausmaita on ollut kymmenien vuosien ajan Yhdysvalloissa, ja nykyisin myös esimerkiksi Hollannissa ja Australiassa.

Kriitikot kutsuvat tutkimushautausmaita kammottaviksi ja huomauttavat, ettei niiden tutkimushyötyä ole todistettu, Nature kertoo.

Lue myös:

Oikeushammaslääkärin pöydällä voi maata hirttäytynyt, hukkunut tai Turun puukotusten uhri – "Arvostan kuollutta yhtä lailla kuin elävää"

Moni pelkää kontrollin katoavan, kun tekoäly yleistyy – siksi suomalainen tekoälyä selittävä kurssi on huippusuosittu ulkomailla asti

Yksi näkee tekoälyn uhkana ja toinen mahdollisuutena. Moni meistä tietää siitä loppujen lopuksi aika vähän. Siksi suomalaisesta, tekoälyä selittävästä kurssista on tullut huippusuosittu. Nyt ainakin 15 maata haluaa saman kansantajuisen verkkokurssin omalla kielellään, ja YK:n opetusjärjestö Unesco toivoo kouluttavansa sillä huimaa vauhtia kehittyvää Afrikkaa.

Anton Vanha-Majamaan kolumni: Kolmetoistavuotiaana minua epäiltiin tytöksi, ja siitä asti olen halunnut olla miehinen mies

Kauneusihanteet eivät ole vain naisten vitsaus, vaan ne koskevat kaikkia sukupuolia, kirjoittaa toimittaja Anton Vanha-Majamaa.

"Jotkut ovat joutuneet vaihtamaan opiskelupaikkaa mielipiteidensä takia" – Keskustelu yliopistojen sananvapaudesta käy kiivaana Yhdysvalloissa

Konservatiiviopiskelija kiittelee presidentin määräystä, joka uhkaa puhetilaisuuksia rajoittavia yliopistoja valtionavun menettämisellä.

"Tietenkään en varautunut putoamiseen!" sanoo Susanna Koski – entäs muut eduskunnasta pudonneet? Yle selvitti, mitä heidän elämäänsä kuuluu

Yle selvitti, mitä tulevaisuuden suunnitelmia pudonneilla kansanedustajilla on. Osalle lopputulos oli onnellinen sattumus, osalle vieläkin kipeä paikka.

Suomen kielen opetus oli 20-vuotiaasta Merim Al-Kharsanista liian vaikeaa, siksi hän kirjoitti arabiankielisen oppikirjan kahdella äidinkielellään

Kaksikielisyys on kielten opettamisessa valttia, uskoo tamperelainen Merim Al-Kharsani.

Palestiinalaiset viranomaiset ja Hamasin TV-kanava ovat ilmoittaneet, että Palestiinan ja Israelin välille on saatu neuvoteltua tulitauko.

Gazan alueella on viikonlopun aikana kuollut 23 ihmistä. Heidän joukossaan on kaksi raskaana olevaa naista ja kaksi vauvaa. Israelin puolella kuolonuhreja on neljä.

Tämän viikonlopun taistelut Gazan alueella ovat verisimmät vuoden 2014 sodan jälkeen.

Gazan kaistalta ammuttiin viikonlopun aikana noin 600 rakettia Israelin puolelle. Israelin asevoimat on pommittanut Gazassa ainakin 260 kohdetta. Iskuihin ovat osallistuneet Israelin ilmavoimat, panssarivaunut sekä Gazan edustalla olevat sotalaivat.

Israel sanoo kohdistaneensa iskun myös yhteen Gazaa hallitsevan Hamas-järjestön aseellisen siiven johtajaan Hamad al-Khodoriin. Hänen kerrotaan saaneen surmansa.

Israelissa raketteja on osunut muun muassa Ashkelonin ja Beersheban kaupunkeihin.

Maan sairaaloissa on hoidettu noin kahtasataa uhria, joista osa on saanut fyysisiä vammoja, osa on shokissa rakettien aiheuttaman pelon takia.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump otti myös kantaa Twitter-viesteissään. Hän kehotti osapuolia rauhanomaiseen ratkaisuun. Samalla hän sanoi antavansa sata prosenttisen tukensa Israelille.

Päivitetty tulitauko ja Trumpin kommentit klo 4.58.

Paasikivi aikanaan sanoi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tosiasia on, että Suomi ei ole erityisen houkutteleva maa ns. ”huippuosaajille” tai edes ihan tavallisille asiantuntijoille.

Kun Euroopan Lääkeviraston Lontoon työntekijöiltä pari vuotta sitten kysyttiin mielipidettä muutosta Helsinkiin, yli 70 prosenttia vastasi, että he mieluummin eroavat (sangen hyväpalkkaisesta ja kilpaillusta) työpaikastaan kuin muuttaisivat Helsinkiin. Sen sijaan esimerkiksi Amsterdamiin, Barcelonaan ja Kööpenhaminaan lähtijöitä ei tarvinnut erikseen houkutella. Helsingin lisäksi häntäpäähän sijoittuivat mm. Kreikan Ateena, Romanian Bukarest ja Bulgarian Sofia.

Tulos oli paitsi nolo, myös tavallaan yllättävä.

Suomihan on maailman mallioppilas! Jo toista vuotta peräkkäin saamme kuulla olevamme maailman onnellisin kansa. Olemme myös kärkisijoilla tasa-arvon, työn ja perhe-elämän yhdistämisen, peruskoulun laadun, puhtaan ilman, tuloerojen pienuuden ja monen muun mittarin osalta.

Aika monessa maassa on hyvät koulut, toimiva julkinen terveydenhuolto ja puhdasta luontoakin löytyy myös Suomen ulkopuolelta.

Mutta käsi sydämelle – jos itse mietit muuttoa toiseen maahan, onko sillä merkitystä, onko maan peruskoulu maailman toiseksi vai seitsemänneksi paras? Tai onko maassa maailman pienimmät vai viidenneksi pienimmät tuloerot tai maailman pienin vai kuudenneksi pienin lapsikuolleisuus? Ei tietenkään, vaan pääasia on, että perusasiat ovat kunnossa.

Aika monessa maassa on hyvät koulut, toimiva julkinen terveydenhuolto ja puhdasta luontoakin löytyy myös Suomen ulkopuolelta.

Ikävä tosiasia onkin, että vaikka moni asia on Suomessa kunnossa, moni seikka vastaavasti toimii Suomea vastaan. Tällaisia ovat esimerkiksi kylmä ilmasto, syrjäinen sijainti ja vaikea kieli, ja vaikka miten haluaisimme, näille emme voi tehdä mitään.

Ei ole sattumaa, että niistä turvapaikanhakijoista, jotka vuonna 2015 lähtivät Lähi-Idästä, Suomeen saapui suhteessa hyvin vähän koulutettuja ihmisiä.

Jos olisit syyrialainen hammaslääkäri ja joutuisit pakenemaan kotoasi sotaa, hakeutuisitko mieluummin Iso-Britanniaan, jossa on entuudestaan suuri syyrialaisten yhteisö, ja jossa voisit jatkaa ammattisi harjoittamista vailla mitään ongelmia – englanniksi? Vai Suomeen, josta et tiedä entuudestaan muuta kuin että se on kylmä maa, josta et tunne ketään, ja jossa mahdollisuudet jatkaa entisessä ammatissasi vaatisivat paitsi vuosien investointia oudon ja harvinaisen kielen opiskeluun, vieläpä kokonaan uuden hammaslääkäritutkinnon suorittamista?

Suomen vetovoimaisuuden lisäämiseksi on tehty yhtä sun toista. On ollut Ollilan maabrändityöryhmää ja lukuisia muita maakuvahankkeita. Vetovoimaisuuden lisäämiseen ei kuitenkaan auta hokkus pokkus.

Sen sijaan kannattaisi puuttua konkreettisiin keinoihin, joilla saisimme tänne jo eksyneet osaajat jäämään: esimerkiksi niistä ulkomaalaisista opiskelijoista, jotka tulevat Suomeen tekemään korkeakoulututkintoa, vain murto-osa jää Suomeen osaamistaan jakamaan ja verovaroja kerryttämään. Suurin osa rientää ulkomaille heti kun tutkintotodistus on kädessä.

On esitetty, että tämä johtuu työlupabyrokratiasta. On syytetty suomalaisia työnantajia haluttomuudesta palkata ulkomaisia osaajia. On syytetty työmarkkinoita siitä, että liian monessa työpaikassa edellytetään suomen kielen taitoa. Ratkaisuksi on esitetty enemmän englantia, enemmän englanninkielisiä tutkintoja ja löysempiä kielivaatimuksia rekrytointiin.

Muistan, kun 1990-luvulla Suomeen alkoi ilmaantua englanninkielisiä tutkintoja. Oltiin optimistisia, ja ajateltiin, että näin saamme maahan toivottua kansainvälisyyttä ja huippuosaajia. Toisin kävi. Suurin osa valmistuneista lähti heti kun se oli mahdollista, ja ne jotka jäivät, työllistyivät kielitaidottomina erittäin huonosti.

Nokian 2000-luvun kriisin jälkeen käsissämme oli sama ongelma. Kun Nokia kaatui, maassa oli satoja, jopa tuhansia ulkomaalaisia huippuosaajia. Tunnen itsekin henkilökohtaisesti heistä kymmeniä. Koska heidän suomen kielen osaamiseensa ja juurruttamiseen ei oltu panostettu, he lähtivät maasta heti kun saivat muualta töitä.

Ratkaisu onkin suomen kielen aseman vahvistaminen – ei sen heikentäminen. Kun puhutaan turvapaikanhakijoiden kotoutumisesta, korostetaan ihan oikein suomen kielen mahdollisimman nopean oppimisen merkitystä. Ensimmäisessä kolumnissani esitinkin, että meidän pitäisi uskaltaa tehdä kielen oppimisesta – ei vain opiskelemisesta – velvoittavaa.

Samasta syystä meidän tulisi panostaa ulkomaisten opiskelijoiden kielikoulutukseen.

Suomen tulisikin tarjota tutkinto-opiskelijoille vuosi suomen kielen teho-opintoja maksutta korkeakouluopintojen yhteydessä – investointi kyllä maksaisi itsensä takaisin.

Neuvostoliiton aikaan maahan pääsi opiskelemaan ulkomailta, jos sitoutui tekemään opinnot kokonaan venäjäksi. Vastapalvelukseksi Neuvostoliitto kustansi laadukkaan, koko vuoden kestävän intensiivisen kielikoulutuksen, jonka jälkeen henkilöllä oli valmiudet käyttää akateemista venäjää. Yhdysvaltojen ulkoministeriö panostaa kielikoulutukseen siten, että strategisesti tärkeisiin maihin lähteville diplomaateille tarjotaan ensimmäinen vuosi kokonaan kielikoulutusta, vailla muuta raportointivelvollisuutta.

Suomen tulisikin tarjota tutkinto-opiskelijoille vuosi suomen kielen teho-opintoja maksutta korkeakouluopintojen yhteydessä – investointi kyllä maksaisi itsensä takaisin. Tehtyään vuoden mittaisen investoinnin uuden kielen oppimiseen ja saatuaan suomen kielen osaamisen myötä valtavan määrän uusia ystäviä ja siteitä suomalaiseen yhteiskuntaan, osaaja voisi kokea tämän kylmän ja etäisen maan omakseen.

Suomen ongelma on yhtäältä liiallinen omahyväisyys ja toisaalta liiallinen nöyryys. Olen huvittuneena seurannut, miten päättäjät puhuvat Kanadan mallin pisteytysjärjestelmän luomisesta Suomeen: siitä huolimatta, että emme saa tänne houkutelluksi ihmisiä ilmankaan pisteitä.

Englannin kieli nähdään Suomessa usein virheellisesti synonyyminä kansainvälisyydelle.

Samaan aikaan suomalaiset ovat väärällä tavalla nöyriä, eivätkä osaa olla ylpeitä hienosta ja harvinaisesta suomen kielestä, joka kuuluu maailman vanhimpien edelleen puhuttujen kielten joukkoon. Englannin kieli nähdään Suomessa usein virheellisesti synonyyminä kansainvälisyydelle.

Englanti on kätevä työkielisiinä missä moni muukin, mutta opiskelijalla, joka tulee Suomeen tekemään tutkintonsa englanniksi opettelematta sanaakaan suomea, ei ole mitään syytä jäädä Suomeen – ellei hän sitten satu rakastumaan suomalaiseen.

Darwin sanoi: ”lajinsa menestyneimpiä eivät ole nopeimmat tai älykkäimmät vaan ne, jotka parhaiten sopeutuvat muutokseen”. Suomi on ollut muutokseen sopeutumisessa loistava. Matka köyhästä maatalousyhteiskunnasta yhdeksi maailman kehittyneimmäksi maaksi on tällaisen ulkosuomalaisen näkökulmasta todella ihailtavaa.

Suomi on joutunut luomaan itsensä uudelleen monta kertaa – matka kumisaappaista mobiiliteknologiaan on tästä vain yksi huikea esimerkki. Kuitenkin iPhone tappoi Nokian ja iPad paperiteollisuuden, joten taas olemme jatkuvan muutoksen edessä. Emme kai halua, että Suomi on kuin Kreikka, joka edelleen elää menneisyydessä antiikin loistosta haaveillen?

Ei. Menestys edellyttää kykyä sopeutua muutokseen. Ja se edellyttää joskus rohkeita päätöksiä.

Nyt herätys, päättäjät! Suomen kieli ei ole ongelma, vaan ratkaisu. Investointi kielikoulutukseen on investointi tulevaisuuteen.

Rajkumar Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.

Suomen kielen asemasta voi keskustella 5.5. klo 16.00 asti.