Työvoimapula keskittyy sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä muihin kuntien vastuulla oleviin töihin. Rakennustöiden ja teollisuuden rekrytointihaasteet ovat tasaantuneet, ilmenee työ- ja elinkeinotoimistojen arvioihin perustuvasta Ammattibarometrista.

Yli 200 ammattinimikkeen arviossa pulaa työvoimasta on 52 ammatissa. Pitkään jatkunut työvoimapulan kasvu ja laajeneminen eri ammatteihin on nyt pysähtynyt.

– Voisin ennakoida, että käänteen merkkejä tässä on. Tulevaisuudessa voi olla, että tilanne kääntyy laskuun, toteaa työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Mika Tuomaala.

Ammattibarometrin mukaan eniten pulaa on sosiaalityön erityisasiantuntijoista, lastentarhanopettajista, siivoojista, puheterapeuteista ja yleislääkäreistä.

Puolen vuoden välein päivitettävässä barometrissa mitataan myös sellaisten ammattien määrää, joissa työnhakijoista on ylitarjontaa. Niiden määrän väheneminen on puolestaan pysähtynyt. Liikaa tekijöitä oli elo-syyskuussa tehtyjen arvioiden perusteella yhtä monessa ammatissa kuin keväällä, 21:ssä.

Eniten ylitarjontaa oli yleissihteereistä, vaattureista, graafisista suunnittelijoista, tieto- ja viestintäteknologian asentajista sekä käytön tukihenkilöistä.

Rakennustyöt tippuivat pois kärjestä

Aiemmin 15:n pahiten työvoimapulasta kärsivän ammatin joukossa on ollut useita rakennusalan ja teollisuuden töitä. Viime vuoden aikana esimerkiksi rakennusalan työnjohtajat, muut rakennustyöntekijät ja hitsaajat ovat kadonneet kärkipaikoilta. Näiden alojen tekijöistä on edelleenkin pulaa, mutta kärjessä ne ovat tehneet tilaa muun muassa psykologeille ja erityisopettajille.

Rakennusteollisuuden työmarkkinajohtaja Kim Kaskiaro toteaa rakennusalan tasaantuneen kysynnän vaikuttavan siihen, että pula tekijöistä ei ole yhtä "huutava" kuin ennen. Töitä on siis tarjolla hieman aiempaa vähemmän.

Työvoimapulan hellittämisestä ei Kaskiaron mukaan voi juuri puhua. Tilanteeseen vaikuttaa muun muassa runsas eläköityminen alalta.

– Saattaa olla niin, että joissain muissa ammattiryhmissä tilanne on pahentunut, kun meillä on vähän tasaantunut, Kaskiaro sanoo.

Kanariansaarten Teneriffalla sähköt on saatu palautettua alkuyöstä, kertoo paikallinen tv-kanava Antena 3.

Sähköt katkesivat eilen iltapäivällä yhden jälkeen paikallista aikaa koko saarelta. Antena 3:n mukaan sähkökatkoksen aiheutti pieni räjähdys eräällä saaren keskeisistä voimalaitoksista.

Katkoksen ei tiedetä aiheuttaneen henkilövahinkoja ja sen aikana esimerkiksi sairaalat toimivat varageneraattoreiden avulla.

Kun seitsemän vuotta sitten ryhdyin tekemään töitä vapaana toimittajana Venäjällä, Ylen silloinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Marja Manninen selvitti minulle työnsä realiteetteja.

– Venäjä on sellainen maa, että jos haluaa tietää, mitä täällä tapahtuu, niin pelkkien tv-uutisten katsominen ei riitä, muistan Mannisen sanoneen.

Venäjällä vuosia asuneena tiesin toki jo ennestään paikallisen television ja muun valtion kontrolloiman median usein pimittävän, vääristelevän ja sepittävän uutisoimia tietojaan.

Kokeneen kirjeenvaihtajan sanat jäivät silti mieleeni.

Propagandan härskiys iskee kasvoihin erityisesti silloin, kun seuraa Kremliä lähellä olevan median uutisointia niistä tapahtumista, joita on itse todistanut paikan päällä.

Otetaan esimerkiksi opposition viime kesänä järjestämät mielenosoitukset.

Aluksi valtiollinen media vaikeni tapahtumista. Sitten korostetun rauhallisesti käyttäytyneistä mielenosoittajista alettiin piirtää kuvaa väkivaltaisina mellakoitsijoina. Samalla rajuja otteita käyttäneiden poliisien toimia kaunisteltiin.

Hallituksen sanomalehtenä tunnettu Rossijskaja gazeta kirjoitti ylikersantista, joka loukkaantui elokuun alussa ottaessaan kiinni aggressiivisesti käyttäytyvän mielenosoittajan.

Lehti väitti mielenosoittajan olleen “ammattimainen provokaattori”, joka lietsoi ympärillään olevia aktiiviseen vastarintaan ja vastusti kiinniottoa niin, että poliisi vahingoitti olkapäänsä.

Jutussa esiintyvä mielenosoittaja on näyttelijä Pavel Ustinov.

Ustinov tuomittiin syyskuun puolivälissä kolmen ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta. Tuomiossa – kuten jo aiemmin valtiollisessa mediassa – väitetään, että Ustinov huusi iskulauseita juuri ennen kiinniottoa.

Tuomittu itse sanoo osuneensa sattumalta metron sisäänkäynnille, jonka liepeille myös ilman ennakkolupaa järjestetyn mielenilmaisun osanottajia oli kokoontunut.

Kiinnioton yhteydessä kuvatussa videossa näkyy, kuinka Ustinov seisoo rauhallisesti puhelin kädessään neljän mellakkapoliisin hyökätessä hänen kimppuunsa. Toinen video näyttää, kuinka Ustinov yrittää yhä matkapuhelin kädessään rimpuilla karkuun.

Tilannetta ei voi kutsua ”hyökkäykseksi OMON-poliisia vastaan” kuten uutistoimisto TASS ja moni muu valtiollinen toimija asian uutisoi.

Julkisuuden henkilöiden aloittama kampanja epäoikeudenmukaiseksi koetun tuomion kumoamiseksi tuotti pian tulosta, ja Ustinov vapautettiin vankeudesta odottamaan valitusoikeudenkäyntiä. Julkisen painostuksen myötä syyttäjä vaihtoi nopeasti vaatimuksensa aiemmasta kuuden vuoden vankeudesta ehdolliseen tuomioon.

Yhtä lailla jotkut Kremliä lähellä olevat toimittajat ovat kääntäneet kelkkansa Ustinovin tapauksessa.

Esimerkiksi Rossija 1 -kanavan tähtitoimittaja Vladimir Solovjov kiitteli vuolaasti elokuun puolivälissä omassa nimikko-ohjelmassaan poliisien otteita mielenosoituksissa.

Myöhemmin Solovjov liittyi kritisoimaan Ustinovin rajua kohtelua.

Myös Venäjän valtiollisen mediayhtiö RT:n päätoimittaja Margarita Simonjan on nostanut esille Ustinovin tuomion epäoikeudenmukaisuuden. On kuitenkin tärkeä huomata, ettei kumpikaan vallanpitäjiä tiukasti tukeva toimittaja ole esittänyt kritiikkiään televisiossa vaan sosiaalisessa mediassa.

Pelkästään televisiota seuraava yleisö onkin jäänyt käytännössä pimentoon Ustinovin vapauttamista vaativasta solidaarisuuskampanjasta. Samalla on vältytty kertomasta oikeustapauksesta, joka osaltaan osoittaa Venäjän oikeuslaitoksen mädännäisyyden.

58 prosenttia venäläisistä ei luota maansa televisioon, radioon ja sanomalehtiin. Valtiollinen FOM-tutkimuslaitos

Ei olekaan ihme, että venäläisten luottamus televisioon ja muihin perinteisiin tiedotusvälineisiin on romahtanut.

Syyskuussa julkaistun kyselytutkimuksen mukaan 58 prosenttia venäläisistä ei luota maansa televisioon, radioon ja lehtiin. Samalla vain 34 prosenttia ilmoittaa luottavansa niihin.

Kolme ja puoli vuotta sitten tehdyssä samaisessa kyselyssä tiedotusvälineisiin luottavien ja niihin epäilevästi suhtautuvien määrä oli vielä suunnilleen samalla tasolla. Kaikkein kriittisemmin mediaan suhtautuvat nuoret ja korkeasti koulutetut.

Toinen hiljattain julkaistu kysely näyttää, kuinka tv:n asema uutisten lähteenä on oleellisesti heikentynyt kuluneen vuosikymmenen aikana samalla kun verkosta saatavan tiedon merkitys on korostunut. Television suosion venäläisten tärkeimpänä uutislähteenä takaa enää yli 45-vuotias väestönosa.

Itse jatkan itsepintaisesti tv-uutisten ja hallituksen sanomalehden seuraamista riippumattomien tiedotusvälineiden ohella.

Katson televisiota, koska se kertoo, mitä Venäjän johto haluaa kansalaistensa ajattelevan ajankohtaisista asioista – ja mistä asioista se mieluiten vaikenisi.

Ennen kaikkea valtion kontrolloima media osoittaa kuitenkin sen, millaiselta Kremliä lähellä olevien toimittajien mielestä valtion propagandan tulee näyttää.

Ylen entisen kirjeenvaihtajan Marja Mannisen neuvo onkin kääntynyt päässäni toiseen muotoon: Jos haluaa tietää, miten Venäjä toimii, niin täytyy pakottaa itsensä katsomaan myös tv-uutiset.

Kello oli neljä aamulla 28. syyskuuta vuonna 1994. Virpiniemen merivartioasemalla Oulun pohjoispuolella 26-vuotias pintapelastaja Esa Kujala oli päivystysvuorossa.

Kujala oli tullut töihin 20 tuntia aiemmin aamukahdeksaksi, ja päivän aikana hän oli ehtinyt käydä muun muassa parinsadan kilometrin päässä Kalajoella harjoittelemassa. Pintapelastajan työhön ei päivittäin kuulu ihmisten pelastamista vedestä tai muualtakaan, joten harjoitukset ovat työssä harvinaisen tärkeitä.

Hän istui vartiotornissa valvontatuolilla, kun puhelin soi.

Linjan toisessa päässä oli Rajavartiolaitoksen Rovaniemen tukikohdan päällikkö, joka sanoi, että 850 ihmistä oli veden varassa Hangon edustalla. Kolme tuntia aiemmin Estonia-autolautta oli uponnut matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Kujalan pitäisi heti hankkia itselleen tuuraaja ja valmistautua lähtöön Saaristomerelle, jossa odotettavissa olisi pelastusoperaatio, jonka suuruista ei koskaan ollut Suomessa nähty.

Viiden tunnin lento onnettomuuspaikalle

Vuonna 1994 suomalaisilla ei ollut vielä matkapuhelimia. Kujala ei voinut ilmoittaa tyttöystävälleen, että hän ei tulisikaan kotiin ajallaan. Seuraavan kerran tyttöystävä kuuli Kujalasta yli kahden vuorokauden kuluttua.

Rovaniemellä oli ymmärretty tilanteen vakavuus – ainakin jollain tasolla. Hälytysvalmiudessa olleen koneen sijaan paikalle oli lähetetty toinen, isompi helikopteri.

Helikopteri otti Kujalan kyytiin Virpiniemestä. Myös Kujalan kollega olisi halunnut mukaan kesken vapaapäivänsä, mutta koneeseen ei mahtunut.

Kone pysähtyi seuraavan kerran Kauhavalla, jossa perämies sattui sillä hetkellä olemaan. Siellä tankattiin ja jatkettiin matkaa.

Matka Saaristomerelle kesti Rovaniemeltä viisi tuntia. Kopterin kyydissä istui kahdeksan ihmistä, ja kaikki olivat hiljaa.

Aina välillä miehistö sai tietoa onnettomuuspaikalta. Mitä enemmän tietoa tuli, sitä synkemmältä tilannekuva vaikutti.

Onnettomuuspaikalle helikopteri saapui aamukymmenen aikaan, yhdeksän tuntia onnettomuuden jälkeen. Miehistön tehtävä oli aluksi pelastaa eloon jääneitä. Hyvin nopeasti määräys kuitenkin muuttui realistisemmaksi: myös kuolleita oli lupa nostaa koneen kyytiin.

– Tiesimme jo siinä vaiheessa, että vedessä olevat eivät voi olla hengissä.

Vain 137 pelastui

Ison risteilijän turmapaikalla ei oikeasti näytä siltä kuin Titanic-elokuvassa. Siellä ei ole uppoavaa hylkyä, jonka lähellä kelluu pelastusveneitä ja muita kappaleita, joiden varassa ihmiset ovat.

Todellisuudessa meri on niin valtava, että pelastuslautat ja pelastusliiveissä kelluvat uhrit ajautuvat koko ajan kauemmas toisistaan. Saaristomeri näytti autiolta, kun Rovaniemeltä tullut helikopteri saapui.

– Tuntui aika lohduttomalta, kun konkretisoitui se, mitä on odotettavissa, Kujala sanoo.

Myös auttajiakin oli paikalla paljon, vaikka hekin olivat levittäytyneet valtavalle alueelle. Koneita oli tullut Suomesta, Virosta, Ruotsista ja Tanskasta.

Myöhemmin Estonian uppoamista selvittäneen tutkintakomission loppuraportissa kuvataan yksityiskohtaisesti onnettomuuden jälkeisiä pelastustilanteita. 989 laivalla olleesta pelastui 137, ja heistä pelastushelikopterit pelastivat yli sata. Joitain ihmisiä pelastui myös ohi kulkeneiden autolauttojen kyytiin

Raportista käy ilmi, että kaikki pelastustilanteet eivät kuitenkaan päättyneet hyvin. Esimerkiksi yksi uhri oli ollut jo melkein koneessa, kun hän olikin pudonnut takaisin veteen, mihin hän kuoli ennen kuin hänet saatiin nostettua uudestaan ylös. Yhden uhrin pelastus oli jouduttu keskeyttämään, koska tämä oli paniikissa vähällä hukuttaa pelastajansa.

Pelastajien toimintatavoissa oli aluksi hakemista. Esimerkiksi ensimmäiset pintapelastajat tarkistivat vuoron perään samoja pelastuslauttoja ennen kuin keksittiin, että tarkistetut lautat kannattaa merkitä esimerkiksi viiltämällä kankainen katto auki.

Kujala nosti vain vainajia

Estonia upposi syysmyrskyssä. Myrskyn takia pelastajien työ oli vaarallista.

Pintapelastajan tehtävä onnettomuuspaikalla on laskeutua vaijerin varassa alas mekaanikon vinssaamana ja kuljettaa elävä tai kuollut ihminen ylös kopteriin. Monta päivää kestäneiden etsintöjen aikana useat pelastajista loukkaantuivat, ja osa koneista joutui keskeyttämään etsinnät. Loukkaantuneista valtaosa oli ruotsalaisissa koneissa, joissa pintapelastajina työskenteli myös varusmiehiä.

Kujalalla oli vuoden kokemus pintapelastajan töistä. Tilanne oli kuitenkin uusi kaikille ammattipelastajillekin, koska mitään vastaavaa ei ollut tapahtunut aiemmin.

– Se vahvisti, että meidän menetelmämme olivat ihan oikeanlaisia noinkin vaativaan tehtävään.

Rovaniemeltä tullut helikopterimiehistö työskenteli paikalla keskiviikkoaamusta perjantai-iltaan saakka. Välillä töitä teki koneen vaihtomiehistö, ja Kujala ja muut alkuperäisen miehistön jäsenet lepäsivät.

Tutkintaraportista selviää, että sinä aikana Kujala ja hänen kanssaan työskennelleet nostivat merestä kolmen päivän aikana neljä kuollutta. Lisäksi alus kuljetti loukkaantuneita, joita piti viedä sairaalaan, ja etsi merestä Estonian hylystä kertovia merkkejä.

Yhtään elävää ihmistä rovaniemeläinen alus ei vedestä pelastanut. Onnettomuuden jälkeen Kujalan oli vaikea hyväksyä sitä.

– Tuntui, että jos olisimme saaneet yhdenkin elävän pelastettua, olisimme onnistuneet työssämme. Mutta siihen ei ollut mahdollisuuksia. Jälkeenpäin olen ollut yhä vakuuttuneempi, että toimimme kuten oli ainoa järkevä tapa toimia.

Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle Turusta aamukolmelta saapunut kopteri pelasti 44 elävää uhria, joista suurin osa oli ollut pelastuslauttojen kyydissä. Kaikki heistä löydettiin aamuyhdeksään mennessä. Sen jälkeen sekään kone ei löytänyt kuin kuolleita.

Kujala kertoo, että vuosien myötä hänen käsityksenä Estonian onnettomuuspaikalla tekemänsä työn arvosta on kasvanut.

– Kun on tullut elämänkokemusta, on alkanut tuntua yhä merkityksellisemmältä, että saimme niin monta vainajaa pois merestä.

Kujala meni metsälle, ei jälkipuintiin

Perjantai-iltana Kujala ja muu helikopterin miehistö palasivat Pohjois-Suomeen: matkustajalentokoneella, koska helikopterille oli tullut niin paljon lentotunteja, että se piti jättää Helsinkiin huoltoon.

Kun Kujala saapui Ouluun, ensimmäisenä hän sopi helikopterin kyydistä jääneen kollegansa kanssa, että he menisivät seuraavana aamupäivänä metsälle. Sitten hän meni nukkumaan.

Metsäkanalintujen jahtaamisen lisäksi – tai ennemmin sen sijaan – miehet kuljeskelivat, paistoivat makkaraa, juttelivat ja olivat välillä hyvin hiljaa.

– Molemmat purimme tuntojamme. Kollega kuunteli. Ja kun tekee tätä työtä, hänkin olisi tietenkin halunnut olla töissä.

Varsinaiseen jälkipuintitilaisuuteen Kujala ei mennyt. Se olisi ollut Rovaniemellä.

– Sinne oli sen verran matkaa, että ajattelin, että kyllä minä pärjään.

Nykyään Kujalan on vaikea kuvitella, että joku jättäisi vastaavan tilaisuuden väliin. Hän ei kuitenkaan tunnista, että tapahtuneesta olisi jäänyt möykkyä.

Ihmisenä hän uskoo muuttuneensa Estonian takia, mutta ei tarkkaan osaa sanoa, miten.

– Se on yksi osa historiaani. En osaa sanoa, mikä on minkäkin vaikutusta. Ihmisenä se varmasti muutti minua, mutta ei elämääni.

Suuri osa tehtävistä päättyy onnellisemmin

Kujalan ura on nyt kestänyt yli 26 vuotta, ja se jatkuu edelleen.

Estonian onnettomuuden jälkeen hän on hakenut vedestä ja maastosta lukuisia vainajia. Yleensä tehtävät päättyvät onnellisemmin kuin Estonian-keikalla.

– Aika ajoin voi tehtävän jälkeen todeta, että pelastettiin ihmishenki.

Pelastamiaan ihmisiä hän ei sen jälkeen enää kohtaa. Muutaman kerran hän on saanut kiitoskortteja.

Jokapäiväistä henkien pelastaminen ei kuitenkaan ole Kujalalle tai kenellekään muullekaan Suomen paristakymmenestä pintapelastajasta. Kujalan työnantaja on Rajavartiolaitos, ja hänen asemansa on virallisesti ylimerivartija. Pintapelastajan työhön kuuluu myös esimerkiksi rajavalvontalentojen lentämistä.

Rovaniemen helikopteri, jota lentää kolme eri miehistöä, lähti viime vuonna noin 200 tehtävälle.

Eniten pelastustehtäviä on, kun hillat kypsyvät ja marjastajat eksyvät. Muutenkin suurin osa pelastustehtävistä suuntautuu maa-alueille.

Työssään Kujala käyttää paljon samaa kopteria kuin Estonian onnettomuuspaikalla. Asemapaikka on nykyään Oulun Virpiniemen sijasta Rovaniemellä.

Estonian lisäksi Kujala saa mieleensä vain yhden toisen tapauksen, kun häntä pyytää miettimään eniten mieleen jääneitä työtehtäviään. Se oli Rukalla vuonna 2000 ollut lumivyöry, jossa yksi ihminen kuoli ja toinen saatiin pelastettua (MTV).

Sen hän muistaa osin siksi, että sää oli myös silloin todella huono koko lentomatkan Rovaniemeltä saakka.

Yleensä Kujala ei jää muistelemaan työtehtäviään.

– En ole ihminen, joka miettisi, että olimmepa sielläkin.

Voit keskustella aiheesta kello 22:een saakka!

Lue myös:

Esa Kujala kertoo Estonian pelastustöistä Radio Suomen Sunnuntaivieraana

Kolahdus, keulaportti ja kallistuma – Näin Estonia upposi 55 minuutissa

"Laivan kylki näytti suurelta jalkapallokentältä" – Estonialta selviytynyt Altti Hakanpää etsii kohtalotovereitaan samalta pelastuslautalta

Ettei koskaan enää – Estonian onnettomuudesta on ammennettu oppia meriturvallisuuden parantamiseksi

KRP ja saksalaisviranomaiset alkavat selvittää epäiltyä Estonian hautarauhan rikkomista – saksalaisalus poistui paikalta

Suomalaiset kuolisivat sukupuuttoon ilman maahanmuuttoa

Kolumbialainen Juliana Tobon, 28, muutti viisi vuotta sitten Turkuun opintojen perässä. Nyt hän asuu Vantaalla ja käy töissä Espoossa. Tobonin tarina kuvastaa hyvin globaalia kaupungistumisen trendiä ja kertoo, miksi jatkomuutot Suomen sisällä suuntautuvat juuri pääkaupunkiseudun kuntiin. Koko Suomen vuosittaisesta väestönkasvusta suurin osa on maahanmuuton ansiota. Tilastokeskus julkaisee tänään tuoreimman väestöennusteensa.

Moskovalaiset kahvihifistelijät levittävät kofeiinin ilosanomaa

Kahvi kasvattaa suosiotaan teenjuojina tunnettujen venäläisten parissa. Etenkin Moskovassa samovaari on vaihtumassa kahvihanaan. Esimerkiksi kylmäuutetusta kahvista on tullut moskovalaisten trendijuoma.

Työvoimapulan jyrkkeneminen pysähtynyt

Yli 200 ammattinimikkeen arviossa pulaa työvoimasta on 52 ammatissa. Pitkään jatkunut työvoimapulan kasvu ja laajeneminen eri ammatteihin on nyt pysähtynyt, ilmenee työ- ja elinkeinotoimistojen arvioihin perustuvasta ammattibarometrista. Sen mukaan eniten pulaa on sosiaalityön erityisasiantuntijoista, lastentarhanopettajista, siivoojista, puheterapeuteista ja yleislääkäreistä. Eniten ylitarjontaa oli yleissihteereistä, vaattureista, graafisista suunnittelijoista, tieto- ja viestintäteknologian asentajista sekä käytön tukihenkilöistä.

Viikko alkaa sateisena

Matalapaine pitää sään edelleen epävakaisena alkuviikosta. Maanantaina sataa Pohjanmaan maakunnasta Pohjois-Lappiin yltävällä alueella. Aivan maan pohjoisimmissa osissa sateet voivat edelleen olla lunta ja räntää. Tiistaiksi sateet liikkuvat maan keskiosiin. Lue lisää Ylen sääsivulta.

Ukrainan entisen valtakunnansyyttäjän Yuriy Lutšenkon mukaan Ukrainalla ei ole mitään syytä tutkia Joe Bidenia tai hänen poikaansa Hunter Bidenia, kertoo BBC.

Lutšenkon mukaan mahdollisten tutkimusten pitäisi alkaa Yhdysvalloista, sillä asia ei kuulu Ukrainan toimivaltaan.

– Ukrainan lain perusteella en tiedä mitään syytä tutkia Joe Bidenia tai Hunter Bidenia, Lutšenko sanoi BBC:lle.

Lutšenkon lausunto liittyy kohuun, joka nousi kun julkisuuteen tuli tietoja Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin 25. heinäkuuta käymästä puhelinkeskustelusta Ukrainan uuden presidentin Volodymyr Zelenskyn kanssa.

Puhelusta julkaistujen tietojen perusteella Trump pyysi Ukrainan presidenttiä kokoamaan tietoja, jotka voisivat vahingoittaa Trumpin mahdolliseksi vastaehdokkaaksi vuoden 2020 presidentinvaaleissa tulevaa demokraattien Joe Bideniä. Tietopyyntö koski Bidenin pojan Hunterin työtä ukrainalaisessa Burisma-kaasuyhtiössä ja hänen isänsä toimia yhtiötä koskevassa korruptiotutkinnassa.

– Mahdollinen kavallus Burismassa tapahtui kaksi tai kolme vuotta ennen kuin Hunter Bidenista tuli yhtiön johtokunnan jäsen, Lutšenko sanoi BBC:lle.

Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi on ilmoittanut, että hän määrää aloittamaan virkarikostutkinnan Trumpin toiminnasta. Demokraatit haluavat selvittää, rikkoiko Trump lakia pyytäessään Zelenskyin apua Bideneiden toimien tutkimiseen.

New York Times puolestaan kertoo, että presidentti Trumpia varoitettiin toistuvasti, että hänen Ukrainaa koskevat salaliittoteoriansa eivät pidä paikkaansa. Trumpin teorian mukaan Venäjän sijaan Ukraina sekaantui vuoden 2016 vaaleihin ja se tapahtui demokraattien puolesta.

New York Timesille puhunut Trumpin kotimaan turvallisuuden neuvonantajana toiminut Thomas P. Bossert sanoo kertoneensa presidentille, ettei teorialla ole mitään pohjaa. Bossert kertoo olevansa syvästi järkyttynyt, että Trump yritti siitä huolimatta saada Ukrainan presidentin tuottamaan demokraatteja vahingoittavaa tietoa.

Lue myös:

Tapaus Ukraina saattaa kampittaa Trumpin kovimman vastustajan, mutta viedä Trumpin oikeuteen – Mistä Ukraina-skandaalissa on kyse?

Presidentti Trumpista aloitetaan virkarikostutkinta – Pelosi: "Kukaan ei ole lain yläpuolella"

Ilmiantaja: Trumpin puhelun vakavuuden ymmärtänyt Valkoinen talo salaili, Tiedustelujohtaja: Ei ole tehtäväni arvioida asiaa

Kiukkuinen Trump: Tutkinta pitäisi lopettaa, noitavaino – Lehti: Ilmiantaja on CIA:n Ukraina-asiantuntija

Miten syntyvyyden jyrkkä lasku ja maan sisäinen muuttoliike näkyvät Suomen eri kunnissa? Tämä selviää maanantaiaamuna, kun Tilastokeskus julkistaa alueellisen väestöennusteen. Ennustetta tullaan lukemaan tarkasti joka puolella Suomea, ja se herättää jo etukäteen huokauksia.

–Haaste on aika iso. Vähän itseänikin hirvittää nämä numerot, toteaa aluetutkija Timo Aro.

Vaikka julkistus on maanantaina, ennusteen suunnasta on jo viitteitä. Suomen alueet eriytyvät kiihtyvää tahtia ja jakautuvat elinvoimaisiin ja kuihtuviin. Näin kuvaa MDI-konsulttitoimistossa työskentelevä Aro.

MDI julkaisi maaliskuussa oman ennusteensa jonka mukaan tästä hetkestä vuoteen 2040 merkittävää kasvua on vain Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilla. Sen mukaan maan sisäinen muuttoliike lisää eroja kasvavien ja kuihtuvien alueiden välillä.

Työikäiset muuttavat seuduille, joissa on jo muuta maata parempi syntyvyys. Myös maahanmuuttajat suuntaavat kasvuseuduille.

Valtiovarainministeriössäkin ennuste luetaan tarkasti, sanoo finanssineuvos Tanja Rantanen. Hän sanoo odottavansa kuntatietoja sekä mielenkiinnolla että huolestuneena.

–Tätä on odotettu koko vuosi. Väestönkehitys on kuntien elinvoiman kannalta avainasemassa. Siitä saadaan tietoa myös hallituksen työskentelyn pohjaksi. Syksyllä työstämme tilannekuvaa kuntakentästä, Rantanen sanoo.

Marraskuun ennuste synkensi kuvaa tulevaisuudesta

Marraskuussa julkaistu Tilastokeskuksen koko maan väestöennuste antoi Suomen väestönkehityksestä entistä karumman kuvan.

Koko maan ennusteen mukaan Suomessa on vuonna 2030 alle 15-vuotiaita henkilöitä enää 760 000, mikäli syntyvyys pysyy nykyisellä tasolla. Edellisessä ennusteessa luvun arvioitiin olevan vielä 882 000.

Syntyneiden määrä jatkaa ennusteen mukaan laskuaan ja kuolleiden määrä nousee eliniän pidentymisestä huolimatta.

Ennusteen mukaan nettomaahanmuutto ylläpitäisi väkiluvun kasvua vuoteen 2035 saakka, jolloin maamme väkiluku olisi 5,62 miljoonaa henkilöä. Tämän jälkeen väkiluku kääntyisi laskuun.

Viimeksi Suomessa on ollut alle 15-vuotiaita yhtä vähän 1870-luvun lopulla, jolloin koko väkiluku oli alle kaksi miljoonaa henkilöä. Vielä 1970-luvulla maassamme oli miljoona alle 15-vuotiasta.

Koko maan ennusteesta puuttui poikkeuksellisesti alueellisen kehityksen ennuste, koska vuoden 2017 muuttoliiketilastot olivat viivästyneet.

Syntyvyys on jatkanut laskuaan marraskuisen ennusteenkin jälkeen. Vuonna 2018 kokonaishedelmällisyys oli 1,41 lasta naista kohden. Luku on kaikkien aikojen matalin.

–Ensimmäinen johtopäätös on se, että jos syntyvyyden aleneminen jatkuu, se tulee merkitsemään valtavia muutoksia palvelurakenteessa Suomessa, Timo Aro sanoo.

AluetutkijaTimo Aron mukaan kunnat pohjaavat monia käytännön toimia ennusteeseen.

–Esimerkiksi kuinka monta päiväkotia ja koulua on syytä rakentaa. Yksityiset yritykset miettivät tämän perusteella, mihin kannattaa rakentaa liikepaikkoja ja missä supistetaan.

–Jos ennuste on sen suuntainen, kuin ennakoin, on aivan välttämätöntä keskustella työ- ja koulutusperäinen muutto, sen pitäisi olla vähintään kaksinkertainen nykytasoon.

Vuonna 2018 Suomen saama muuttovoitto oli vajaat 12 000 henkilöä. Se oli pienin muuttovoitto kymmeneen vuoteen. Muuttovoitto tarkoittaa nettomuuttoa eli maahanmuuttajien määrää, josta vähennetään Suomesta pois muuttajien määrä.

Perusongelmana on työikäisten määrän supistuminen. Veronmaksajia ja hyvinvointivaltion rahoittajia on yhä vähemmän. Samaan aikaan eläkettä nauttivia ja hoivaa tarvitsevia vanhuksia on yhä enemmän. Lyhyellä tähtäimellä vauvapula parantaa hoivasuhdetta. Parinkymmenen vuoden päästä tilanne on entistä kurjempi, kun uusia työntekijöitä ja veronmaksajia on vielä vähemmän.

Aiemmin on puhuttu väestöpyramidista, jossa vanhoja ihmisiä on vähiten, pyramidin kärjessä. Jo nyt Suomen väestöpyramidi muistuttaa enemmän paksua sipulia, ja vuonna 2040 sen tyvi näyttää jo kapeammalta kuin keskikohta.

Postiluukun kolahdus kaikui hiljaisessa rappukäytävässä puoli seitsemän aikaan aamulla.

Eteiseen oli tiputettu luukusta kukkakuvioinen postikortti.

Siinä oli huolellisesti pidetty tukkimiehen kirjanpito – 39 viivaa – ja lyhyt viesti:

"painu vittuun häiritsemästä yörauhaani, saatanan rämpyttäjä".

Nyt, reilut kymmenen vuotta myöhemmin, juttu jo vähän naurattaa. Vaikka kyllä helsinkiläinen muusikko Antti Autio pitää 17-vuotiaana saamaansa viestiä uhkaavana.

Kukkakortissa luki slogan "taidetta ilman käsiä", koska kortin oli tehnyt suulla tai jalalla maalaava taiteilija.

– Mietin, vihjaileeko naapuri, ettei minulla ole ehkä kohta käsiä, jos jatkan. Koin oloni kyllä uhatuksi. Mutta taisin soittaa yöaikaan, Autio myöntää naurahtaen.

Esiintyjä, joka ei halunnut esiintyä

Antti Autio on 29-vuotias muusikko ja näyttelijä.

Tässä jutussa hän taitaa olla kuitenkin hieman enemmän muusikko kuin näyttelijä, sillä pian ilmestyy hänen bändinsä toinen levy.

Ja on toinenkin syy.

– Tuntuu, että minusta tuli näyttelijä vähän kuin vahingossa, hän summaa asian.

Vaikka perhetaustan vuoksi voisi kuvitella, että näytteleminen olisi ollut mitä ilmeisin ammatinvalinta. Mutta palataan tähän vielä tuonnempana.

Pari vuotta sitten Aution yhtye esiintyi Helsingissä Sideways-festivaaleilla. Tuolloin heitä markkinoitiin Twitterissä "suomenkielisen folkrockin suurena lupauksena".

Tänä syksynä musiikkitoimittaja Aleksi Pahkala arvioi blogissaan, että uusimman sinkun perusteella Autio voi olla matkalla kohti kotimaisten laulaja-lauluntekijöiden ykköskaartia.

Samoilla linjoilla on YleX:n musiikkitoimittaja Teppo Vapaus, joka tituleeraa Autiota Suomen kiinnostavimmaksi uudeksi lauluntekijäksi. Vapaus on kiitellyt myös bändin keikkoja.

Yhtye onkin kiertänyt viime vuosina ahkerasti ympäri Suomea.

Vaikka itse asiassa on yllättävää, että Antti Autio on ylipäänsä päätynyt esiintyjäksi. Hänen omien sanojensa mukaan se on lähes mysteeri.

Lapsena hän oli ujo, hiljainen ja epävarma. Hän änkytti ja kaikenlainen esillä oleminen jännitti.

Nytkin Autio asettelee sanansa harkiten. Pitää pitkän tauon ennen vastauksen loppuun saattamista. Pohtii ja punnitsee.

Esiintyminen ja taide kuitenkin kiehtoivat.

Autio teki jo seitsemänvuotiaana omia kappaleita leikkienglannilla. Hän valikoi yleisönsä tarkoin – tai siis oli tarkka siitä, ettei kukaan varmasti kuullut hänen esityksiään.

– Se oli hirveän noloa, jos joku kuuli, mitä puuhailen.

Teinin sinnikäs harjoittelu loi pohjan koko uralle

Seinän toiselta puolelta kuuluu death metal -bändin örinälaulua. Korisevaa huutoa.

Se katkaisee Aution yhtyeen stemmaharjoitukset.

Pienessä treenikämpässä on väljää, sillä paikalla on vain puolet Aution bändistä: viulisti Ella Rosenlund ja basisti Jussi Liukkonen.

He odottavat, että viereisen huoneen örinä rauhoittuu, ja jatkavat.

– Tässä voisi laulaa ensimmäisellä kierroksella herkästi ja toisella ihan kunnolla. Vähän kuin nuo tuolla, Autio vitsailee ohjeistaessaan bändin puolikastaan.

Antti Autio on aina ollut kärsivällinen harjoittelija.

Kuten päättäessään 14-vuotiaana, että saa musiikintunnin kitaransoittokokeesta kympin.

Oli kuitenkin ongelma; hän ei osannut soittaa kitaraa.

Hän ei vain ymmärtänyt soitinta. Miten kolmea eri ääntä soittamalla voidaan saada vaikkapa A? Tätä Autio ihmetteli näppäillessään kotoa löytynyttä kitaraa.

Hän valitsi soittokokeeseen tarjolla olevista kappaleista vaikeimman (The Troggs -yhtyeen Love Is All Around) ja alkoi treenata.

Hän harjoitteli. Harjoitteli. Ja harjoitteli.

Ja kun kokeen aika tuli, Autio soitti täyden kympin arvoisesti.

Taiteen kyllästämä lapsuus

Lapsuuden äänimaisemaa leimasi musiikki.

Perhe asui parin tuhannen asukkaan kylässä, Oitissa, Riihimäen lähellä.

Heidän luonaan asuva ukki vahti lapsia vanhempien ollessa töissä ja soitti lasten iloksi trumpettia. Silloin perheen asuttaman vanhan seurakuntatalon huoneet raikuivat vaskisoittimen sävelistä.

Kaikki kolme isosiskoa soittivat jotain soitinta, esimerkiksi seitsemän vuotta vanhempi Vilja-sisko harjoitteli pianoa päivittäin. Autio itse soitti lapsena kontrabassoa.

Kun Antti Autio kertoo lapsuudenkodistaan, tuntuu lähes itsestään selvältä, että hän on hakeutunut esiintymislavoille.

Isä on näyttelijä ja äiti kuvataideterapeutti sekä lastentarhan opettaja.

Niin. Aution isä on tosiaan näyttelijä Risto Autio. Suomalaisille tutummin Kotikadun Hannes.

Autio kuitenkin painottaa, etteivät lapset kasvaneet lavasteiden keskellä. Itse asiassa hän ei lapsena edes katsonut 90-luvulla huippusuosittua Kotikatu-sarjaa.

– Olen nähnyt ehkä yhden jakson, hän hymähtää.

Se, että oma isä on televisiossa, oli maailman tavanomaisin asia. Vasta kavereiden reaktion myötä, hän ymmärsi, että kyse saattaa olla jostain erikoisesta.

– Kyllä siitä tuli sellainen harha, että saattoi miettiä, että tietävätkö ihmiset myös minut.

Oma uskallus hämmästyttää vieläkin

Jännitys kuristi kurkkua.

17-vuotias Autio seisoi sellistiystävänsä Liilan kanssa satapäisen yleisön edessä ja huomasi pohtivansa, mitä oli mennyt oikein tekemään.

Syksyn viima puhalsi ulkona, mutta Kallion taidelukion juhlasalissa oli lämmin. Suorastaan tukalaa.

Aution oli tarkoitus vetää koulun aamunavaus ystävänsä kanssa ja esittää kolme tekemäänsä biisiä.

Se tarkoitti 15:tä minuuttia lavalla. Omien kappaleiden esittämistä ensimmäistä kertaa suuremmalle yleisölle.

Autio ei muista esityksestä juuri mitään, vain hajanaisia ajatuksia.

– Voi ei, nuokin tyypit tulivat.

Mutta tunnelman hän muistaa. Sen, että jännityksestä huolimatta kaikki meni hyvin. Se oli rohkaisevaa.

Silti hän tuntuu olevan tapahtuneesta vieläkin ihmeissään.

– Miten olen ikinä uskaltanut tehdä mitään tuollaista? Mikä on ajanut tuohon tilanteeseen? Jälkikäteen ajateltuna se tuntuu todella uhkarohkealta, hän pohtii.

Tekstit rohkaisivat menemään lavalle

Antti Autio on yksi niistä lahjakkuuksista, joita Kallion taidelukiosta on ponnistanut vuosikymmenten aikana.

Siellä jossain ensimmäisen ja toisen opiskeluvuoden aikana palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Lukiossa järjestetty runokurssi avasi oven suomenkielisten tekstien maailman.

Lapsena ja nuorena Autio oli kokenut, ettei saanut ääntään kuuluviin. Nyt tunteille alkoi löytyä sanoja ja sanoille paikkansa.

– Yhtäkkiä löysin keinon tulla näkyväksi. Se ei välttämättä ollut tarve tulla näkyväksi muille vaan ennen kaikkea itselle.

Juuri kirjallisen muodon löytäminen oli pohja sille, että Autio sai rohkeutta kappaleidensa esittämiseen muille.

Pian kaikki liikenevä aika kului biisien tekemiseen ja soittamiseen – ja niin alppilalaisen yksiön eteiseen tipahti heippalappu naapurilta.

– Kun löysin oman juttuni, suhtauduin siihen antaumuksella. Olin myös todella ankara itselleni, jos en saanut biisejä aikaiseksi.

Nyt nuoruuden ankaruus on jo hellittänyt ja Autio on tietää, että luovuus vaatii aikaa. Ja naapurit yörauhansa.

Mutta entä se näytteleminen?

Autio on nähty muun muassa KOM-teatterissa ja Meriteatterissa Naantalin Rymättylässä.

Autiolla oli nuorena vastareaktio näyttelemiseen, eikä hän voinut kuvitellakaan päätyvänsä ammattiin, vaikka teatteri kiinnosti. Ehkä syynä oli isän työ, ehkä hänen omat pelkonsa. Silti hän tuntuu kulkeneen kohti teatterilavaa määrätietoisesti.

Nuorisoteatteria, ylioppilasteatteria, näyttämötaiteen opintoja ja teatteritaiteen maisteri – vähän kuin vahingossa?

Yksi lausahdus tiivistää Aution suhteen teatteriin – kuten ehkä lavalla olemiseen kaiken kaikkiaan.

– Minua kiinnosti se yhteisöllisyys, yhdessä jännittäminen ja sen kokemuksen jakaminen. Se on jotenkin kauhean hurmaavaa.

Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammad bin Salman varoitti sunnuntaina haastattelussa, että jos kansainvälinen yhteisö ei saa Irania kuriin, niin öljyn hinta voi nousta käsittämättömän korkeaksi.

Kruununprinssi painotti kuitenkin, että Iranin kanssa pitäisi mieluummin päästä neuvotteluratkaisuun, kuin joutua sotaan.

– Rauhanomainen ratkaisu on paljon parempi kuin sotilaallinen, sillä sota Saudi-Arabian ja Iranin välillä voisi johtaa maailmantalouden romahtamiseen, Muhammad bin Salman totesi sunnuntaina esitetyssä CBS-televisiokanavan 60 minuuttia -ohjelmassa.

Kruununprinssi kertoi olevansa yhtä mieltä Yhdysvaltain ulkoministerin Mike Pompeon kanssa, että Iranin tekemät iskut Saudi-Arabian öljynjalostamoita kohtaan syyskuun 14. päivänä olivat sotatoimi.

Iran on kieltänyt olleensa millään tavalla osallisena tehdyissä iskuissa.

Lue lisää:

• Iranin ja Saudi-Arabian sapelinkalistelu kiihtyy drooni-iskujen myötä, mutta tutkijat eivät usko maiden täysmittaiseen sotaan
• Yhdysvaltalaislähteet: Isku Saudi-Arabiaan tehtiin Iranista, käytössä risteilyohjuksia ja drooneja

Helsingin Sanomien sunnuntaina julkaisema Hongkongin demokratiamielenosoituksiin liittyvä ilmoitus on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa.

Kiinan alainen Hongkongin erityishallintoalue tuo ostamassaan mainoksessa esiin oman näkökulmansa mielenosoituksiin ja siihen, mitä niistä pitää ajatella.

Twitterissä kokosivun propagandatempausta ihmettelivät mm. politiikantutkija Johanna Vuorelma ja kokoomusnuoret.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi perustelee ilmoituksen julkaisemista sillä, että lehti julkaisi muutama viikko sitten myös mielenosoittajia tukevan mainoksen.

– Molemmat mainokset on julkaistu harkinnan tuloksena. Molemmissa kysymys on yhteiskunnallisesta mainonnasta, jota koskee sananvapaus, Niemi kirjoittaa Twitterissä.

Samanlainen kohu myös Ruotsissa

Helsingin Sanomat ei ole ainoa lehti, joka on päätynyt antamaan maksullista tilaa Hongkongin hallinnon näkemyksille. Sama ilmoitus nimittäin julkaistiin runsas viikko sitten myös ruotsiksi sanomalehti Dagens Nyheterissä.

Myös ruotsalaislehti sai julkaisupäätöksestä osakseen kovaa kritiikkiä.

Dagens Nyheterin päätoimittaja Peter Wolodarski on puolustanut päätöstä sillä, että lehti on pääkirjoituksissaan selvästi vastustanut Kiinan toimia Hongkongissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Kiina ei voisi tuoda omaa kantaansa esiin lehdessä.

Päätoimittajan mukaan ilmoituksen sisältö ei ole suunnattu joitain tiettyjä ryhmiä vastaan, vaan sen sävy on rauhallinen ja sovitteleva.

Ilmoitus on hänen mukaansa osa Kiinan maailmanlaajuista mainoskampajaa.

Kökköä, mutta rehellistä mainontaa

Tampereen yliopiston journalistiikan professori Heikki Luostarinen pitää Helsingin Sanomien julkaisupäätöstä perusteltuina.

– Ostan Kaius Niemen argumentin siitä, että kun toisen puolen ilmoitus on julkaistu, niin miksei tätäkin, Luostarinen sanoo.

Ilmoitukseen on selvästi merkitty, että kyseessä on mainos. Lehden lukijalle asia ei jää epäselväksi.

– PR pelaa joskus kierommillakin konsteilla, professori toteaa.

– Tämä saattaa vaikuttaa kököltä. Mutta rehellisestihän tässä sanotaan, että asiat kerrotaan meidän näkökulmastamme ja niin kuin me haluamme.

Luostarisen mukaan ilmoitus kertoo siitä, että Hongkongin hallinto on huolissaan ulkomaisista investoinneista ja mielenosoitusten myötä kaikonneista matkailijoista. Mainoskampanjalla hallinto yrittää nyt parantaa alueen imagoa ulkomailla.

– Hallinnolle on tullut tarve sanoa asia omin sanoin, koska läntinen media on ollut voimakkaasti demokratialiikkeen kannalla.

Irtiotto Kiinan propagandalinjasta

Propagandatutkijana tunnettu Luostarinen on viime vuosina tutkinut nimenomaan Kiinan mediaa. Kiina käyttää maksettuja ilmoituksia maabrändityössään hänen mukaansa usein, mutta Hongkong-ilmoitus poikkeaa Kiinan perinteisestä linjasta.

Ilmoituksen sävy on Luostarisen mielestä poikkeuksellisen sovitteleva. Kiinalaismediasta poiketen ongelmista ei kertaakaan syytetä ulkovaltoja. Myönnetään, että ne ovat sisäisiä ja että ne täytyy ratkaista vuoropuhelun kautta.

– Tämä on irtiotto Pekingin linjasta. Halutaan osoittaa, että ongelmiin haetaan oikeasti ratkaisua, Luostarinen tulkitsee.

Tarkoituksena tuntuu nyt olevan viestiä, että asiat ovat Hongkongin hallinnon omissa käsissä ja että se etsii rauhanomaista ratkaisua.

– Tietysti sille, että irtiotto on voitu tehdä, täytyy olla Pekingin lupa. Mutta tuntuu, että tilaa on nyt annettu vähän enemmän.

Hongkongin kampanjan ajankohtaan saattaa vaikuttaa, että Kiinan kansantasavalta viettää tiistaina 70-vuotisjuhlaa.

– Peking toivoo, että ennen tiistaita ei tapahdu mitään kauheata. Mutta on vaikea sanoa, kuinka tila kehittyy sen jälkeen.

Lisää aiheesta:

“He kohtelevat lapsia kuin eläimiä” – Poliisin otteet suututtavat hongkongilaisia ja moni valmistautuu päivien mielenosoitusputkeen

Hongkongissa yhteiskuntaopin väitetään radikalisoivan nuoret ja koulukirjat joutuvat syyniin – "Puhumme asioista, joista Manner-Kiinassa ei voi puhua"

Metallisavupiiput ovat yleistyneet Suomessa nopeasti 2000-luvulla, koska ne ovat kevyitä ja helppoja asentaa. Samaan aikaan tulipalojen määrä on kuitenkin kasvanut tutkijan mukaan huolestuttavasti.

Diplomi-insinööri Perttu Leppänen tutki Tampereen yliopiston väitöstutkimuksessaan metallisavupiippujen paloturvallisuutta. Tulipaloja on syttynyt Leppäsen mukaan myös uusista CE-merkityistä metallisavupiipuista.

Perttu Leppäsen mukaan kaikista savupiipuista syttyneissä asuinrakennusten tulipaloista vuonna 2012 jopa 70 prosenttia oli tapauksia, jossa savupiippuna oli metallisavupiippu. Määrä on suuri, koska metallisavupiippujen osuus kaikista Suomen savupiipuista on vain noin kymmenen prosenttia.

Metallisavupiippujen aiheuttamia tulipaloja oli Suomessa noin 500 vuosina 2004–2009, Leppänen havaitsi jo diplomityössään. Tulipalojen määrä on jonkin verran vähentynyt viime vuosina.

Tulisijoista ja savupiipuista aiheutuu yhteensä noin 600–700 tulipaloja vuosittain.

Väitöstutkimuksessa tehtiin kokeita laboratoriossa ja mitattiin tulisijojen savukaasujen lämpötilaa ihmisten kodeissa. Metallisavupiipun paloturvallisuuteen vaikuttavat tutkijan mukaan oleellisesti tulisijan savukaasujen lämpötila ja savupiipun asennustapa. Näissä on ollut ongelmia.

Vaarana on, että savupiipun lämpötilaluokka on liian matala. Tästä voi seurata savupiipun läpiviennin ylikuumeneminen.

Paloturvallisuus parantunut jo

– Suomessa ongelma on erityisen suuri, koska tulisijojen lämmitystapa on erilainen ja yläpohjien lämmöneristekerrokset monesti paksumpia kuin lämpimämmissä maissa. Näiden seurauksena lämpötilat savupiippujen läpivienneissä nousevat korkeammiksi, Leppänen sanoo.

Tutkimuksen avulla on pystytty Leppäsen mukaan vaikuttamaan metallisavupiippujen paloturvallisuuteen Suomessa. Nykyään tulisijoista ilmoitetaan savukaasujen lämpötila, joka soveltuu tutkijan mukaan paremmin savupiipun valintaan.

– Suomessa myynnissä olevat metallisavupiiput on nykyään testattu suomalaista asennustapaa paremmin vastaavalla tavalla, mikä on parantanut niiden paloturvallisuutta selvästi, Leppänen sanoo.

Suurimmat paloriskit ovat tilanteissa, joissa tulisija vaihdetaan tai lisätään yläpohjaan lämmöneristettä. Tutkija neuvoo kääntymään tulisija- ja savupiippuvalmistajien tai nuohoojan puoleen, jos oman savupiipun paloturvallisuus huolestuttaa.

Diplomi-insinööri Perttu Leppäsen väitöskirja Fire Safety of Metal Chimneys in Residential Homes in Finland tarkastetaan Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnassa perjantaina 11. lokakuuta.

Aika hankala tilanne: lähes koko Suomi on väärässä paikassa.

Sadattuhannet kodit uhkaavat menettää arvonsa (HS 13.9.)

Asuntojen arvot romahtavat suuressa osassa maata (Yle A-Studio 18.9.)

Asuntomarkkinat jakautuneet jyrkästi voittajiin ja häviäjiin (IL 5.8.)

Syksyn uutisten viesti on selkeä: kaupungeissa asuntojen hinnat nousevat mutta maalla talot eivät kelpaa kenellekään.

Vielä selkeämpi on johtopäätös: Suomessa asunnot ovat väärässä paikassa. Hesarin jutussa Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna sanoo, että vain kolme aluetta on selvästi turvassa arvon laskulta: pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku.

On tavallista, että ”alueet”, eli Helsingin ulkopuolinen Suomi rutistetaan puheenvuoroissa ja otsikoissa yhdeksi nipuksi ja julistetaan sille romahdusta, häviötä ja paikkaa jyrkän jakolinjan väärässä päässä. Tämä on aika raaka viesti, eikä huomioi erilaisia paikkakuntia, toiveita, asumisratkaisuja ja elämäntapoja.

Asunnot eivät ole vain ”varallisuutta”, jota aiotaan sopivan paikan tullen realisoida. Ne ovat ihmisten koteja. Jos Suomea katsoo muualta kuin kaupungista käsin, huomaa, että elämää on muuallakin kuin Helsingin seudulla, Turussa ja Tampereella.

On todella kaupunkikeskeistä puhua siitä, että koko ”muu Suomi” olisi jokin kategorinen romahdus.

Kukaan ei kiistä kaupungistumista. Kukaan ei kiistä maaseudun raja-alueiden tyhjenemistä. Kukaan ei kiistä asuntojen hintatilastoja. Mutta näistä tiedoista yhdessä ei synny vain voittajia ja häviäjiä. On todella kaupunkikeskeistä puhua siitä, että koko ”muu Suomi” olisi jokin kategorinen romahdus.

Otsikoissa vivahteet katoavat, ehkä siihen ollaan jo totuttu. Ongelma on se, että maalailu jakaa Suomen nollan arvoisiin purkukuntoisiin taloihin ja isojen kaupunkien arvokkaisiin keskustoihin. Valtava määrä elämää jää siihen väliin, ja se taas voi vaikuttaa siihen, miten mielikuvat kaupunki-maaseutu-akselilla muodostuvat. Voi kysyä, onko maakuntien tuhon lietsonta itseään toteuttava ennuste. Miksi kukaan rakentaisi tulevaisuutta paikkaan, joka on julistettu häviäjäksi?

Helsingissä törmää välillä ajatukseen siitä, että kaikki haluaisivat asua isossa kaupungissa. Se on hassu ajatus muun muassa siksi, että pääkaupunkiseudun asuinalueista suuri osa näyttää ihan samalta kuin taajamat ja asuinalueet muuallakin. Ei ole suurkaupungin sykettä Pakilassa. Siksi ihmiset kai siellä haluavat asua.

Mietitään vaikka näitä paikkoja: Joensuu, Rovaniemi, Inari, Kokkola, Kuopio, Oulu. Onko niissä kaikki mennyt?

Suomessa on yli puoli miljoonaa mökkiä. Näyttääkö siltä, ettei väki viihdy missään muualla kuin kaupungin keskustassa?

Kotimainen ruoka elää kukoistuskautta ainakin puheissa. Muistetaanko meillä, että joku ihan oikeasti tuottaa sitä ruokaa tuolla maakuntien Suomessa?

Digitalisaatio mahdollistaa monen työn tekemisen mistä vain, ja onneksi kotimaan matkailu lisääntyy. Ehkä joku huomaa näidenkin trendien kautta, että pitkin maata asutaan, eletään ja käydään töissä.

Helsingissä asuntojen hinnat ovat sairaan korkeita. Näiden asuntolainojen keskeltä käsin on vaikea käsittää, miksi edullinen koti on vain ongelma. Miksei kukaan toitota siitä, miten hyvä elämänlaatu on niillä, joilla on pienet asuinkulut? Kaupunkien keskustoissa asuvat lasketaan asuntokaupan voittajiin, mutta eivätkö voittajia ole myös ne töissä käyvät maakuntien ihmiset, joiden kaikki raha ei mene asumiseen?

Työt ovat eri paikassa kuin asunnot, sanotaan. Osa töistä on, osa ei. Juttelin Suomussalmen kunnanjohtajan Erno Heikkisen kanssa. Hän on 28-vuotias, palannut kotiseudulleen töihin. Suomussalmen työttömyysprosentti on 13, mutta tietyissä ammateissa, esimerkkinä palomiehet ja lääkärit, vaivaa työvoimapula. Koko Kainuussa työvoimapula pahenee lähivuosina, sillä työvoimasta poistuu 2018-2022 välisenä aikana yli 2700 ihmistä. Puhetta työvoimapulasta ei tahdota oikein uskoa, sanoo kunnanjohtaja Heikkinen. Vaikeahan sitä on uskoa, kun juttu toisensa jälkeen todistaa, että koko Itä-Suomi on väärässä paikassa.

Reetta Räty

Kirjoittaja on Kuusamossa kasvanut kirjoittaja, joka voisi hankkia kakkosasunnon Hossan tai Oulangan kansallispuistojen liepeiltä.

Aiheesta voi keskustella maanantaina 30.09. ko 16.00 asti.

Lue myös:

Uusi väestöennuste vahvistaa synkät pelot – Tilastokeskus: maamme väkiluku lähtee nykykehityksellä laskuun reilun kymmenen vuoden päästä

Pekka Juntin kolumni: Soinen maa ei elättänyt kaikkia

Tommi Kinnusen kolumni: Pääkaupunkiseudusta tuli median tarinoiden normi

Tilastokeskuksen hetki sitten julkistama tuore väestöennuste vuoteen 2040 saakka vahvistaa synkät pelot syntyvyyden kehityksestä Suomessa lähivuosikymmeninä.

Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteen mukaan Suomessa ei 15 vuoden kuluttua ole enää yhtään maakuntaa, jossa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee, jos syntyvyys pysyy nyt havaitulla tasolla.

Maamme väkiluku lähtee nykyisellä kehityksellä laskuun vuonna 2031. Vuonna 2050 väkiluku olisi noin 100 000 nykyistä pienempi.

Vuonna 2018 väkiluku kasvoi neljässä maakunnassa ja Ahvenanmaalla. Ennusteen mukaan vuonna 2035 väkiluku kasvaisi enää Uudenmaan ja Pirkanmaan maakunnissa sekä Ahvenanmaalla. Vuonna 2040 väkiluku kasvaisi Manner-Suomessa enää Uudenmaan maakunnassa ja sielläkin muuttovoiton ansiosta.

Vuonna 2018 Suomessa oli 60 kuntaa, joissa syntyi enemmän ihmisiä kuin kuoli. Ennusteen mukaan vuonna 2030 kuntia, joissa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee, olisi 35 ja vuonna 2040 enää 12.

Tilastokeskuksen tuoreimmassa väestöennusteessa oletetaan, että syntyvyys pysyisi vakiona tulevaisuudessa. Lapsia syntyisi vuosittain 43 000-45 000 vuosien 2020-2040 välisenä aikana. Vielä vuonna 2010 Suomessa syntyi 60 000 lasta ja luku oli samaa luokkaa sitä ennenkin.

Vain muutamia lapsia

Paikkakunnittain katsottuna näyttäisi siltä, että etenkin pienillä paikkakunnilla lapsia syntyy tulavaisuudessakin vain muutamia vuodessa. Esimerkiksi Luhankaan syntyy ennusteen mukaan tänä vuonna vain kaksi vauvaa, vaikka kuna on luvannut masaa 10 000 euron vauvapalkkion jokaisesta kuntaan syntyvästä lapsesta. Ennusteen mukaan lapsia syntyy Luhankaan saman kaksi myös 2040.

Vauvakisan voittajia ovat Helsinki, Tampere ja Turku. Ennusteen mukaan niihin syntyy enemmän lapsia vuonna 2040 kuin nyt.

Laskennallisen naisten elinaikanaan synnyttämän lasten määrän eli kokonaishedelmällisyysluvun oletetaan olevan 1,35.

Tilastokeskuksen mukaan oletus on raju, mutta heijastaa tämän hetken syntyvyyden tasoa. Ennakkotilaston perusteella kokonaishedelmällisyyden arvioidaan olevan vuonna 2019 Suomessa 1,32-1,34.

Ennusteessa oletetaan, että Suomi saa muuttovoittoa ulkomailta 15 000 henkilöä vuosittain.

Alle 15-vuotiaiden määrä laskee

Vuoden 2019 ennusteen mukaan alle 15-vuotiaiden määrä laskee selvästi aiemmin ennustetusta. Nyt julkistetun arvion mukaan alle 15-vuotiaiden määrä vuonna 2040 olisi 688 000, mikä on 178 000 vähemmän kuin 2015 ennusteessa.

Työikäisen (15–64-vuotiaiden) väestön määrä oli Suomessa suurimmillaan vuonna 2009, jolloin heitä oli 3,55 miljoonaa henkilöä. Vuosien 2010–2018 aikana työikäisten määrä on vähentynyt 122 000 henkilöllä. Seuraavan 20 vuoden aikana työikäisen väestön ennustetaan vähenevän hitaammin eli 111 000 henkilöllä.

Vuoteen 2040 mennessä työikäisen väestön ennustetaan vähenevän hitaammin eli 111 000 henkilöllä.

Työikäisen väestön määrän väheneminen kiihtyisi syntyvyyden laskusta johtuen 2040-luvulla. Vuosien 2041-2050 aikana työikäinen väestö vähenisi 132 000 henkilöllä ja 2051-2060 edelleen 163 000 henkilöllä. Vuoden 2060 lopussa työikäisen väestön määrä olisi 3,19 miljoonaa henkilöä, mikä on runsaat 400 000 henkilöä nykyistä vähemmän.

Voit keskustella aiheesta tänään klo 22 saakka.

Yhä useamman kodin vessasta löytyy nykyään palasaippua, sillä se on ympäristöystävällinen valinta käsien pesijäksi. Palasaippuasta ei jää jätettä jäljelle, kun se on käytetty loppuun.

Ekologisuudestaan huolimatta palasaippuoita ei näy ammattikeittiöissä tai yleisissä vessoissa. Syyksi terveydenhuollon ja elintarviketurvallisuuden asiantuntijat sanovat, ettei palasaippua ole yhtä hygieeninen kuin pullossa oleva nestesaippua.

Altaan reunalla kupissa oleva saippuapalanen on usein varsin käytetyn näköinen. Käyttäjä toisensa perään pyöräyttää saippuaa likaisissa käsissään ja palauttaa palan takaisin kuppiin.

Onko palasaippua hygieeninen?

Kemisti: Palasaippuan pinnalla ei kasva mikään

Saippuoita valmistavan Bernerin tuotevalikoimiin kuuluu sekä neste- että palasaippuoita. Tuotekehityskemisti Outi Tarakkamäen mielestä molemmat ovat kotikäytössä yhtä hygieenisiä ja puhdistavat ihoa yhtä hyvin.

Saippuat ovat emäksisiä, joten ne eivät ole hyvä kasvualusta bakteereille, viruksille tai homeille. Palasaippuat ovat yleensä emäksisempiä kuin nestesaippuat. Matalamman pH:n nestesaippuoiden säilyvyyttä joudutaankin useimmiten parantamaan säilöntäaineilla.

Bakteerit kasvavat happamuudeltaan neutraalissa ympäristössä, jonka pH on 6-8. Palasaippuan pH on 9-10 eli se on emäksinen.

– Palasaippuan pinnassa ei kasva mikään. Vaikka palasaippua näyttäisi likaiselta, se on erittäin hygieeninen, Tarakkamäki sanoo.

Olennaista palasaippuan hygienisyydelle on Tarakkamäen mukaan se, miten saippua säilytetään. Bakteerit villiintyvät kosteudesta, joten märässä saippuakupissa lillivä saippua voi hyvinkin olla niille suotuisa kasvualusta.

– Saippuan märässä pohjassa voi kasvaa jotakin. Saippuaa kannattaa käännellä, jotta se kuivuisi hyvin.

Nestesaippuakaan ei saa joutua kosketuksiin veden kanssa sen enempää kuin palasaippua. Jos saippuapulloon lisää vettä, säilöntäaine laimenee ja saippuassa alkaa kasvaa bakteereja.

Kemistin mielestä palasaippua on siis erittäin hygieeninen, kun sen säilyttää oikein eli kuivana. Miksei palasaippua silti kelpaa ammattikeittiöihin?

Elintarviketurvallisuuden ylitarkastaja: Vaikka bakteerit eivät kasvaisi, ne voivat pysyä elossa

Ruokavirasto ohjeistaa elintarvikkeiden kanssa työskenteleviä pesemään kätensä nestesaippualla. On riski, että likaa ja bakteereja siirtyy käsistä palasaippuaan ja palasaippuasta seuraavalle käyttäjälle.

Ylitarkastaja Annika Pihlajasaari sanoo, että vaikka palasaippuassa mikrobit eivät kasva, bakteerit ja virukset voivat silti säilyä elossa saippuan pinnalla.

– Mikään saippua ei tapa bakteereja. Saippua ainoastaan auttaa poistamaan käsistä likaa, jonka suojassa bakteerit elävät.

Pihlajasaaren mielestä palasaippuan käyttö ei ole ongelmallista kotona, sillä siellä bakteerit ja virukset leviävät joka tapauksessa käyttäjältä toiselle.

– Jos saippua säilytetään kuivana esimerkiksi piikkialustan päällä, se voi olla suhteellisen puhdas. Mutta bakteerit voivat silti siirtyä käyttäjältä toiselle.

Päätimme testata, miten paljon bakteereja palasaippuan pintaan kertyy viikon käytön aikana.

Tutkimme kymmenen palasaippuan bakteerikasvustot

Annoimme kymmenen palasaippuaa käyttöön neljään mikkeliläiseen kotiin. Viittä saippuoista säilytettiin viikon ajan ritilän päällä, joissa saippua pääsi kuivumaan hyvin. Viittä saippuaa puolestaan säilytettiin avonaisessa pakastusrasiassa, josta vesi ei päässyt valumaan pois.

Saippuoilla pestiin kädet neljä kertaa päivässä seitsemän päivän ajan. Kahdeksantena päivänä saippuat kuljetettiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian laboratorioon. Siellä niistä otettiin bakteerinäytteet.

Neljässä saippuoista ei kasvanut bakteereja sen enempää kuin käyttämättömässä saippuassa. Bakteeripesäkkeitä oli yksi tai ei yhtään yhdellä neliösenttimetrillä.

Lopuissa kuudessa saippuassa kasvoi bakteereja vaihtelevasti. Tarkat tulokset ovat tässä:

Testin märissä pakastusrasioissa olleissa saippuoissa oli enemmän bakteereja kuin niissä, jotka pääsivät kuivumaan kunnolla käyttökertojen välillä.

Kahdessa saippuassa oli huomattavasti enemmän bakteereja kuin muissa. Ne olivat käytössä hevostilalla, joten niillä pestiin todennäköisesti likaisempia käsiä, kuin kaupunkikodeissa.

Kodissa, jonka saippuoissa ei ollut lainkaan bakteereja, oli puolestaan käytetty saippuaa juoksevan veden alla. Tällöin saippua huuhtoutui joka käyttökerralla.

Mikrobiologi: Märässä säilytetyssä saippuassa on paljon bakteeripesäkkeitä

Testimme ei täytä millään mittakaavalla tieteellisen tutkimuksen kriteereitä. Mikrobiologi Jukka Pelkonen rohkenee silti tehdä testistä yhden johtopäätöksen: palasaippuat on säilytettävät kuivissa olosuhteissa.

– Esimerkiksi 15 000 bakteeripesäkettä neliösenttimetrillä on todella paljon. Kokemukseni mukaan esimerkiksi pöytäpinnoilla bakteeripesäkkeiden määrä on korkeintaan muutamia neliösenttimetrillä, Pelkonen sanoo.

– Toinen asia on, onko sillä mitään merkitystä, jos saippuassa on bakteereja.

Kun ihminen saippuoi kätensä, saippua irrottaa käsistä mikrobit ja muodostaa niiden ympärille eräänlaisen palleron. Silloin valtaosa mikrobeista huuhtoutuu veden mukana pois.

Yleisiin tiloihin ei Pelkonenkaan suosittele palasaippuaa. Tutkimusta palasaippuoista on tehty vähän, mutta hän tietää amerikkalaistutkimuksen, jossa palasaippua oli käytössä vankilassa. Vankien keskuudessa levisi antibiooteille vastustuskykyinen MRSA-bakteeri ja yhdeksi syyksi tutkimus nimesi vankien jakaman palasaippuan.

Mikrobiologi ei kantaisi huolta palasaippuoiden bakteereista kotikäytössä. Hän on itsekin äskettäin vaihtanut nestesaippuan palasaippuaan. Tärkeämpää on keskittyä siihen, että käsiä tulee pestyä.

– Klassinen tapa levittää tauteja on kätellä kokouksessa kolmetoista ihmistä ja sen jälkeen samoilla käsillä syödä pullaa. Käsien kautta tarttuu niin paljon tauteja, että niitä pitää muistaa pestä.

Niskaa ja hartioita kiristää. Venyttelet ja venyttelet, mutta vaiva ei helpota.

Urheilufysioterapeutti Peter Halénin mukaan ei ole mikään ihme, ettei helpota, koska kiristyksen tunne on usein illuusio, harhakuva.

– Useimmiten ongelma on siinä, että lihaksissa ei ole riittävästi voimaa. Harva ongelma ratkeaa venyttelyillä.

Halénin mukaan aivot tulkitsevat esimerkiksi hartiassa jännityksen lihaskireydeksi, vaikka usein lihas on jo liiankin pitkä. Ja siihen on syynä se, että hartiat roikkuvat.

– Toimistotyöläisen niskahartiavaivoissa on usein kyse siitä, että hartiarenkaan kannattelu on huonossa hapessa, ripustus on niin sanotusti pettänyt. Kannatteleva lihasvoima puuttuu vartalosta.

Silloin myös kaularangasta käteen kulkeva hermopunos on jo "kireällä". Venyttely ei auta, vaan se jopa pahentaa tai ainakin ylläpitää ongelmaa.

Lihasten toimintaan perehtynyt tutkijatohtori Lauri Stenroth Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että kaikenikäisten liian heikkoa lihaskuntoa ja siitä seuraavia vaivoja tuki- ja liikuntaelimistössä voi pitää jo isona ongelmana.

Myös vaivojen ennaltaehkäisyssä lihasvoimalla on suuri merkitys.

– Se on kaikissa tutkimuksissa tällä hetkellä osoittautunut parhaimmaksi. (British Journal of Sports Medicine) Venyttelyjen osuus ennaltaehkäisyssä on vain neljä prosenttia, Halén sanoo.

Katso videoista Halénin laatimat ja seiväshyppääjä Urho Kujanpään esittelemät täsmäliikkeet pohkeisiin, niskahartiaseudulle, lonkankoukistajiin, takareisiin ja rintakehään.

Videoiden jälkeen Halén kertoo vielä, minkä verran liikkuvuutta tarvitsee olla ja millaisia ongelmia liian vähän fyysistä kuormitusta sisältävä arki aiheuttaa jo lapsille. Lihastutkija Stenroth puolestaan kertoo, miten venyttely vaikuttaa lihaksiin.

Liian heikko pohje monen vaivan takana

Akillesjänne kiristää, kantapää kipuilee ja sääriä pakottaa. Eri puolilla jalkaa tuntuvien vaivojen syyllinen löytyy Halénin mukaan usein pohkeesta: syvä pohjelihas eli soleus on liian heikko.

– Lihas on jopa nimetty uudestaan: muscle of gods (jumalten lihas), niin tärkeä se on. Se, että hakee pohkeeseen voimaa, on yksi parhaimmista keinoista ehkäistä akillesjänteen ongelmia.

Halén kertoo esimerkin: kun 70-kiloinen ihminen juoksee kympin lenkin 50 minuuttiin, akillesjännettä kuormittaa lenkin aikana yhteenlaskettuna 1,7 miljoonan kilon paino.

Parhaiten syvää pohjelihasta vahvistaa Halénin mielestä pohjeprässi. Treeni pitää tehdä istuviltaan ja polvien on oltava suorassa kulmassa. Tee hitaasti, mieluiten molemmat jalat erikseen. Toistoja 6–8, sarjoja 3–4.

Jos kuntosalilla ei ole pohjeprässiä tai haluat treenata syvää pohjelihasta kotona, katso tästä ohje:

Tee ensin yksi 12:n toiston sarja molemmilla jaloilla yhtä aikaa. Sen jälkeen molemmat jalat erikseen 6–8 toistoa.

Pohkeen heikkous voi olla syynä myös silloin, kun pakaratreeni ei tunnu menevän perille. Kun pakara toimii huonosti, etureisi joutuu entistä enemmän hommiin. Seurauksena on iso epätasapaino isoissa lihaksissa.

– Viimeisimmissä tutkimuksissa on arvioitu, että pohje on riittävän vahva, kun pystyy yhdellä jalalla jarruttamaan kaksi kertaa kehon painon. Se on niin kova juttu, että en usko monen urheilijankaan siihen pystyvän.

Voimaa roikkuviin hartioihin

Niskan lihakset joutuvat koville kannatellessaan päätä – varsinkin, jos katsoo paljon alaviistoon. Niskalihasten voimaharjoittelulla saa apua niskan alueen kireyteen ja kipuun. (Cochrane Library)

Näin aloitat kannattelevan voiman palauttamisen. Tarvitset vain pallon ja seinän.

Toista useita kertoja päivässä, 12 toistoa per käsi.

Liike nimeltä Landmine on muunneltu pystypunnerrus, jonka tekemiseen tarvitset tangon. Tee 8 toistoa molemmille käsille, 3–4 sarjaa.

Tällä liikkeellä parannat hartiarenkaan kannattelua. Tee 8 toistoa molemmille käsille, 3–4 sarjaa.

Lonkankoukistaja, yksi tärkeimmistä

Lonkankoukistajan lihaksilla on tärkeä rooli keskivartalon tukemisessa. Niistä tärkein on psoas major -lihas, jota kutsutaan ihmisen sisäfileeksi. Sen pitäisi olla voimakas, koska se yhdistää ylä- ja alavartalon kiinnittymällä molemmin puolin lantiota selkärankaan ja reisiluuhun.

Parhaiten sisäfile vahvistuu tekemällä istumaannousuja niin kuin koulussa ennen tehtiin: toinen piti jaloista kiinni tai jalat työnnettiin puolapuiden alle.

Liikkeen voit tehdä niin monta kertaa kuin jaksat, kunhan vain tekniikka pysyy oikeana. Jos kykenet tekemään lähes 20 toistoa, ota lisäpaino käsiin, etteivät sarjat veny kohtuuttoman pitkiksi. Tee 3–4 sarjaa.

Lonkankoukistajien vahvistamiseen sopii kuminauhan avulla tehty jumppa. Pidä kuminauha kireällä vähintään 30 sekuntia puolellaan. Toista 3–4 kertaa.

Tangossa roikkuminen vahvistaa keskivartalon lihaksia, myös lonkankoukistajia. Roiku niin kauan kuin pystyt. Toista muutamia kertoja.

Tämä on hyvä liike lannerangan, lantion ja lonkkanivelen liikkuvuusharjoitukseksi.

Voimaton takareisi kiristää

Jos takareisi kiristää edellisen päivän juoksulenkin jälkeen, Stenrothin mielestä on turha soimata itseään sillä, että venyttely treenin jälkeen unohtui. Tutkimusten mukaan venyttely ei estä harjoittelun jälkeistä lihasten kipeytymistä. (Cochrane Library)

– Kireyden syynä on todennäköisesti liian kova rasitus suhteessa takareisien kuntoon. Jatkossa kireys ja kipeytyminen helpottavat, kun lihakset vahvistuvat, Stenroth sanoo.

Halén muistuttaa, että iskiashermo kulkee takareiden lihaksen suuntaisesti. Pitkäkestoinen venytys voi ärsyttää hermorakenteita.

– Normaalitilassa hermorakenteet sietävät venyttelyä, mutta jos se on ärtynyt syystä tai toisesta, se ärtyy helposti lisää pitkäkestoisesta venyttelystä.

8–12 toistoa, 3–4 sarjaa.

Rintarangan olematon liikkuvuus

Monelle istumatyöntekijälle rintarankaan liittyvät vaivat ovat tuttuja. Halén puhuisi silti mieluummin rintakehästä, eikä vain muutaman sentin levyisestä rangasta. Rintakehä on kuin tynnyri, missä on paljon renkaita.

Koko selkärangassa kiertoliikkuvuuden pitäisi olla suurimmillaan rintakehän kohdalla, mutta Halénin mukaan se on useimmiten lähes olematonta. Kiertoliikkuvuuden paraneminen vapauttaa liikkuvuutta myös muihin suuntiin.

Rintakehään liikkuvuutta tuovan harjoitteen tekeminen onnistuu vaikka työpäivän tauolla. Liike elvyttää myös niskahartiaseutua. Tee paljon toistoja.

Lattialla tehtävä harjoitus kannattaa tehdä ainakin viikoittain, mutta mieluiten päivittäin. Halénin mielestä harjoitteita ei kannata tehdä esimerkiksi televisiota katsellessa, vaan keskittyä mieluummin tekemään treeni kunnolla.

Voimaharjoittelukin lisää liikkuvuutta

Peter Halén on pitkän työuransa aikana nähnyt ajan, jolloin asiakas melkein hukutettiin venyttelyohjeisiin. Edelleen venyttely voi olla tarpeen, jos vaikkapa työ on sellaista, että lihakset mukautuvat liikaa vain muutamiin liikkeisiin.

– Ehkä enemmänkin kyse on siitä, miten venyttelee. Dynaaminen venyttely on turvallisempi vaihtoehto kuin pitkät venytykset.

Viime vuosina juuri dynaaminen venyttely (Ilta-Sanomat) on kasvattanut suosiotaan. Ehkä osin siksi, että se sopii myös tehtäväksi alkulämmittelyssä. Sen ideana on, että liike on useimmiten pumppaava, venytysasennossa vain käväistään.

Dynaamisen venyttelyn teho perustuu Stenrothin mukaan siihen, että hermostoa opetetaan olemaan vastustamatta venytystä. Kun ihminen oppii olemaan venytyksen aikana rento, liikeradat kasvavat.

Yhtä lailla nivelten liikkuvuutta parantaa myös perinteinen staattinen venyttely, mutta silloin teho perustuu hermostollisten vaikutusten lisäksi venytyksen aikaansaamiin rakenteellisiin muutoksiin niveliä ympäröivissä lihaksissa ja jänteissä.

Voimaharjoittelukin lisää liikkuvuutta

Minkä verran liikkuvuutta on riittävästi? Se riippuu Halénin mielestä ihmisestä: rytmisen kilpavoimistelun harrastaja tarvitsee enemmän liikkuvuutta kuin shakin pelaaja tai toimistotyöntekijä.

– Liikkuvuutta ei pidä ihannoida liikaa. Ei jokaisen tarvitse saada spagaattia molempiin suuntiin. Kannattaa miettiä, mitä minä tarvitsen ja sen mukaan miettiä harjoitteita ja elämäntyyliä. Myös oikeantyyppinen voimaharjoittelu lisää liikkuvuutta.

Erityisen tärkeänä Halén pitää voimaharjoittelun riittävää kuormittavuutta. Ihmiset treenaavat liian pienillä painoilla ja vastuksilla, eikä se kehitä voimaominaisuuksia riittävästi.

Kuntourheilijan palautumisessakin on Halénin mielestä venyttelyä tärkeämpää levätä riittävästi, syödä hyvin ja harrastaa palauttavaa liikuntaa matalalla sykkeellä kuin stressata liikkuvuusharjoitteista.

Liian helppo elämä

Halén uskoo, että merkittävä osa työikäisten niska- ja selkävaivoista helpottaisi voimaharjoittelun ansiosta. Voimaa on tarpeen hakea liikunnasta, koska arkielämä on Halénin mielestä liian helppoa.

– Kantaminen, vetäminen, työntäminen ja nostaminen – tilanteet, joissa joutui kehoa käyttämään, olivat ennen osa elämää, mutta eivät enää.

Liian vähäiseen liikuntaan liittyvät ongelmat näkyvät jo lapsilla – Halénin vastaanotolla käy lähes päivittäin kouluikäisiä. Ruutujen ääressä viihtyvät lapset saavat vaivoja paikoillaan pysymisestä, urheilevien lasten jalat ja selät eivät kestä liikuntaa, koska elimistöä on rasitettu vain harrastuksen parissa.

Halén vaatiikin lisää monipuolista liikuntaa, niin lapsille kuin aikuisille.

– Ihmisen pitäisi ponnistella fyysisesti nykyistä enemmän, ihan tavallisessa elämässä.

Lihastutkija Stenroth muistuttaa, että hyvästä lihaskunnosta ja voimaharjoittelusta on myös kokonaisvaltaisesti terveydelle hyötyä, esimerkiksi painonhallinnassa: mitä enemmän on lihaksia, sitä enemmän elimistö kuluttaa energiaa.

– Lisäksi lihas kuluttaa myös sokeria, joten voimaharjoittelulla on positiivinen vaikutus sokeritasapainoon (Duodecimin Terveyskirjasto) ja siten se voi myös monilla muilla tavoin parantaa metabolista terveyttä. (Frontiers in Physiology)

Yläasteella ajattelin, että isompana muutan Helsinkiin tai ulkomaille. Se ajatus tuntuu nyt tosi vieraalta.

Olen asunut Louella, Kittilässä ja Rovaniemellä. Juhan tavattuani palasin Kemijärvelle. Hänkin on kotoisin täältä. Nyt meillä on 2-vuotias Lilja ja 8-vuotias Risto, joka käy koulua samassa talossa, jossa itse kävin lukion.

Koulukavereista ehkä kaksi kymmenestä on jäänyt Kemijärvelle. Useimmat ovat poikia. Tuttuja on muuttanut tänne takaisin, kun heille on syntynyt lapsia. Lasten on täällä turvallista kasvaa. He kasvavat metsän keskellä, eivät kaupungin hulinassa.

Harrastamme paljon: minä crossfitiä, Juha jääkiekkoa ja metsästystä. Retkeilemme viiden koiran kanssa. Niiden kanssa voi lähteä takapihalta kävelemään. Kaupungissa olisi paljon vaikeampaa, viiden hihnan kanssa.

Kaikki tuntevat Kemijärvellä toisensa, tai ainakin tietävät. Ollaan vähän kuin yhtä suurta perhettä. Jos jollekulle tapahtuu jotain ikävää, se koskettaa kaikkia.

Ajoin vastikään keskustassa kolarin. Paikalle kiiruhti heti ihmisiä, jotka sanoivat, että ei ole mitään hätää. Isommassa kaupungissa ihmiset eivät ehkä olisi välittäneet, mutta täällä huolehditaan toisesta.

Vuosia sitten olin kaupan kassalla töissä. Asiakkaat tervehtivät minua vieläkin. Mutta jos täällä haluaa olla rauhassa, se on hankalaa. Kun Lilja syntyi, kauppareissu kesti puolitoista tuntia, kun kaikki halusivat tulla katsomaan vauvaa ja juttelemaan.

Tietenkin toivon, että Kemijärvelle tulisi lisää lapsiperheitä. Nyt asukkaat ovat suurimmalta osin vanhuksia. Kun heistä aika jättää, mitä tänne jää? Kaavailtu tehdas voi olla tämän kaupungin viimeinen toivo.

Olen onnellinen, että olen käynyt täältä pois ja nähnyt, millaista muualla on. Olen myös ehtinyt kaivata tänne takaisin. Se on tärkeää. Nyt ei tunnu siltä, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen.

Valmistun ensi keväänä terveydenhoitajaksi. Opiskelen Rovaniemellä, 80 kilometrin päässä. Siellä käydessäni huomaan jo eron. Rovaniemellä kaikilla on kauhea meno päällä, mutta täällä on rauhallista. On ihanaa tulla takaisin kotiin.

Kemijärvellä saan olla omassa pienessä kuplassani. Tykkään siitä kuplasta. Aina kun ajattelen tätä paikkaa, mietin metsää, syksyä ja ruskaa.

Olen asunut koko ikäni Savitaipaleella. Ainoastaan armeija-ajan olen ollut pitemmän ajan muualla.

Yläasteella opinto-ohjaaja sanoi minulle, että jään tyhjän päälle ja syrjäydyn, jos en hae mihinkään kouluun opiskelemaan. Olin kuitenkin jo peruskoulussa päättänyt, että koulun penkille en enää lähde.

Opiskelin sitten oppisopimuksella maaseutuyrittäjäksi ja nyt käyn töissä maatilalla 50 kilometrin päässä Kouvolan Valkealassa. Teen siellä kaikenlaisia maataloustöitä, mutta pääasiassa ajelen erilaisia koneita.

Puolitoista vuotta sitten ostin itselleni omakotitalon täältä Savitaipaleelta Hämäläisen kylän läheltä. Vanhempani asuvat tuossa kolmen kilometrin päässä.

Tässä on keittiö, pari huonetta ja sauna. Pihalla on halkoliiteri, pihasauna, aittarakennus ja grillikatos. Talvella saa tehdä lumitöitä ja kesällä halkoja. Välillä käyn vanhempien luona hoitamassa hevosia.

Rehellisesti sanottuna, tämä on ihan paras paikka asua. Minulle ei ole tullut mieleenkään, että muuttaisin vaikka pääkaupunkiseudulle johonkin kerrostalokaksioon.

Täällä on parasta tila ja vapaus. Olen tottunut asumaan tilavassa paikassa. On maaseudun rauha ja kuitenkin ihan hyvät palvelut Savitaipaleen kirkonkylällä. Kaikki lähellä asuvat ovat tuttuja.

Sen sijaan kaupungissa olisi paljon ihmisiä, mutta kukaan ei kuitenkaan tunne toisiaan. En tiedä, mitä iloa siitä olisi kenellekään.

Ainoa kaupunki jonne voisin kuvitella muuttavani, on 60 kilometrin päässä sijaitseva Lappeenranta. Sielläkään kotini ei olisi keskustassa, vaan keskustaa kauempana omakotitalossa.

Töihin ja kotiaskareisiin kuluu minulla niin paljon aikaa, että ylimääräisiä harrastuksia en tarvitse. Olen tehnyt avustusmatkoja Eurooppaan ja vienyt vähäosaisille vaatteita. Sitä voisin tehdä jatkossa enemmänkin.

Asun tässä talossa yksin. Varmaan tähän joku kaveriksi joskus löytyy. Sillähän minä lähdin Valkealaan töihin, että sieltä löytyy paremmin kuin täältä metsän siimeksestä.

Uskon, että tulevaisuuteni on Savitaipaleella. Alakouluaikaisista kavereistani muutama on jäänyt Savitaipaleelle. Kaikki eivät tietenkään halua jäädä, mutta minulle maaseutu ja maaseudun työt ovat lähellä sydäntä.

Olen kotoisin Kiuruvedeltä, noin 26 kilometriä keskustasta. Täällä oli kivan rauhallista asua ja kasvaa. Meitä oli maatilalla kuusi sisarusta, joten leikkikavereita riitti. Tämä kylä oli silloin eläväinen. Kyläkoululla oli paljon oppilaita ja melkein kaikilla maatiloilla oli lapsia.

Kyläkoulun lakkauttamisesta on jo aikaa. Minun poikani käy koulussa 15 kilometrin päässä. Sivukylät ovat tyhjentyneet aika nopeasti.

Lähdin Lapinlahdelle kuvataidelukioon 16-vuotiaana. Minulla oli suuri kaipuu lähteä täältä pois ja halusin kokeilla siipiäni. En todellakaan ajatellut silloin, että voisin muuttaa tänne koskaan takaisin. Jatkoin sieltä Kuopioon Muotoiluakatemiaan. Muutin valmistumisen jälkeen edelleen Tampereelle, missä asuimme 5 vuotta.

Minä rakastin Tamperetta, se oli aivan ihana paikka. Se on iso kaupunki, jossa on rikas kulttuuritarjonta, mutta pienten kaupunkien tapaan ihmiset ovat siellä rentoja ja ystävällisiä. Tirautin aika monta kyyneltä, kun sieltä piti lähteä pois.

Lähtö tuli ajankohtaiseksi, kun päätin, että perustan oman puualan yrityksen. Tampereella kävi aika nopeasti selväksi, että yrityksen aloittamiseen olisi pitänyt ottaa iso laina. Täällä Kiuruvedellä oli tilat valmiina ja isällä oli kaikki puuntyöstöön tarvittavat työkalut.

Minun ei tarvinnut ottaa ollenkaan lainaa yrityksen aloittamiseen. Samassa pihapiirissä verstaan kanssa oli isovanhempieni tyhjillään oleva talo. Muuttopäätös syntyi lopulta taloudellisista syistä.

Toinen muuttoon vaikuttanut syy oli tukiverkosto. Tampereella oli kavereita ja ystäviä, mutta poikani isovanhemmat asuvat Kiuruvedellä ja Kuopiossa. Yrittäjän työssä tukiverkoston merkitys on kasvanut. Sukulaisista on iso apu.

Toivoisin, että ihmiset näkisivät maaseudun potentiaalin. Täällä asuttiin ennen sen vuoksi, että oli lypsykarjaa. Mutta kyllä täällä voi tehdä paljon muutakin. Meidän naapuritalo on ollut myynnissä tosi kauan ja lapsiperheet ovat käyneet katsomassa sitä. En tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että kaikki eivät muuttaisi kaupunkeihin.

Harmittaa, että tämä kaikki menee täällä hukkaan. Toivon tulevaisuudelta, että verstaani kasvaisi ja loisi työpaikkoja Kiuruvedelle.

Kesällä tuli täyteen 10 vuotta oman kodin rakentamisesta Pirttimäkeen. Olemme puolisoni Lassen kanssa molemmat puumalalaislähtöisiä. Olen asunut sairaanhoitaja-opintojen aikana Savonlinnassa, ja Lasse on asunut kahteen otteeseen pääkaupunkiseudulla.

Olemme tyytyväisiä elämään Puumalassa. Toki varsinkin kesällä tulee aina välillä mieleen, että miksi me asumme 15 kilometrin päässä kirkonkylältä. Olisi kiva lähteä käymään vaikka jätskillä rannassa, mutta ei sinne niin vain täältä lähdetä. Maaseudulla on oltava oma auto, meidän perheessä on kaksi.

Puumalassa tuetaan lapsiperheitä monin tavoin. Menen töihin seitsemäksi ja vien samalla Leevin koululle. Hän ehtii olla siellä parin tunnin ajan aamupäiväkerhossa ennen koulupäivää. Aamun ja iltapäivän kerhot ovat meidän perheelle iso etu. Lasse on metsäkoneenkuljettajan töissä aamuvarhaisesta iltaan asti.

Meille olisi täysi mahdottomuus, että minä jättäisin aamulla Leevin yksin kotiin lähtemään kouluun.

Leo on ollut nyt vuoden verran päiväkodissa. Lapset saavat 20 tuntia ilmaista varhaiskasvatusta viikossa, mikä käytännössä puolittaa päivähoitomaksut. Puumalassa on lisäksi käytössä kotihoidontuen kuntalisä ja vauvaraha.

Puumalassa on parasta yhteisöllisyys ja se, että täällä on kaikki meidän perheen tarvitsemat palvelut. Täällä pääsee metsään ja puhtaaseen luontoon, kun astuu ovesta ulos. En jaksaisi asua missään betonilähiössä.

Täällä järjestetään paljon aktiviteetteja. Kesäisin pelaamme pesäpalloa. Keskiviikko taitaa olla ainoa päivä, jolloin kukaan meistä ei käy missään liikuntaharrastuksessa.

Puumalassa on myös tiivis lähipiiri: kaikki kaverit ja molempien vanhemmat. Kirkonkylällä asuvat lasten mummot ovat meille tärkeä apu. Heidän ansiostaan voimme Lassen kanssa harrastaa näinkin paljon.

Mitkä asiat vaikuttavat siihen, missä ja miten haluat asua? Oletko miettinyt lähtöä kotipaikkakunnalta tai takaisin muuttamista? Aiheesta voi keskustella klo 23.00 saakka.

Lue myös:

Suuri tutkimus käynnistyi Seinäjoen seudulla – muuttovirta halutaan positiiviseksi myös keskuskaupungin naapureissa

Kouvola laittaa isot paukut paluumuuttajien haalimiseen – ei todellakaan ole yksin liikkeellä

"Oikeastiko aiotte muuttaa?" Tuttavatkin ihmettelivät, kun Härköset rakensivat seudulle, jolta muut muuttavat pois

Grafiikka: Harri Vähäkangas/Yle, kuvat: Mia Sivula, Petri Kivimäki, Anne-Pauliina Rytkönen ja Kati Rantala/Yle.

Kolumbialainen Juliana Tobon, 28, ihastui Suomeen kuusi vuotta sitten. Hän oli vaihto-oppilaana Etelä-Koreassa ja kuunteli lumoutuneena opiskelutoverinsa tarinoita tämän kotimaasta. Hänkin halusi sinne – vaihto-oppilaaksi ja rakastumaan lisää.

Vaihtopaikka löytyi lopulta Turusta. Suoritettuaan siellä kandidaatin tutkinnon hän päätti hakea kansainväliseen markkinoinnin maisteriohjelmaan Lappeenrantaan.

– Kävin haastattelussa, ja ihmettelin, miten joku paikka voi olla niin kaunis.

Valmistumisen jälkeen Tobon sai markkinointikonsultin töitä IT-firmasta Espoon Keilaniemestä. Asuinpaikakseen hän valitsi kuitenkin Vantaan.

– Martinlaaksossa on hyvät julkiset liikenneyhteydet. Ympäristö on rauhallinen, ja vuokrat ovat huokeammat kuin ydinkeskustassa, Tobon perustelee.

Pääkaupunkiseutu kahmii muuttovoittoja

Juliana Tobonin tarina kuvastaa hyvin Suomen väestönkasvun tunnuspiirteitä. Vaikka maahanmuutto jakautuu ympäri maata, jatkomuutot Suomen sisällä suuntautuvat pääkaupunkiseudun kuntiin.

Niin Helsingin seudun kuin koko muunkin Suomen vuosittaisesta väestönkasvusta suurin osa on maahanmuuton ansiota.

Ilmiö kertoo globaalista kaupungistumisen megatrendistä: erityisesti alle 35-vuotias väestö muuttaa kaupunkeihin vetovoimaisten palveluiden, nopeiden liikenneyhteyksien ja toimivien asumisratkaisujen perässä. Se nuorentaa alueiden väestörakennetta ja ruokkii myös syntyvyyttä.

– Olen kotoisin Medellinin suurkaupungista Kolumbiasta, ja Lappeenranta oli minulle melko pieni. Olen tottunut siihen, että ympärilläni on paljon nähtävää ja tehtävää. Helsinki on Suomessa lähimpänä sitä, Tobon sanoo.

Seuraavien vuosikymmenten aikana Helsingin seudun arvioidaan kasvavan enemmän kuin koko muun Suomen.

Näin ollen pääkaupunkiseudun ei Suomen sisällä tarvitse kilpailla muiden alueiden kanssa asukkaista, vaan kilpailu käydään pikemminkin Itämeren muiden metropolialueiden kanssa – Tukholman, Kööpenhaminan, Tallinnan ja Saksan Itämeren alueen suurkaupunkien.

Ajatushautomo Demos Helsingin teettämän, kaupungistumista tutkivan raportin mukaan kilpailua käydään erityisesti korkeasti koulutetuista maahanmuuttajista. Heistä muodostuvalla muuttovoitolla on havaittu olevan yhteys sekä innovaatioiden syntyyn että tuottavuuden kasvuun.

Esimerkiksi Piilaaksossa yli puolet korkean osaamisen ammattilaisista on syntynyt Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Tobon sai houkuteltua Suomeen myös siskonsa. Ensin tämä muutti biolääketieteen opintojen perässä Ouluun ja tuli sitten pääkaupunkiseudulle töihin terveydenhoitoalan startupiin.

"Kuka haluaa yliopistoon, jossa ei ole kansainvälisiä ihmisiä?"

Vaikka Suomen korkeakoulualueille tulee ulkomailta osaajia, ongelmana on, että maahan ei yleensä jäädä opintojen jälkeen. Myös Tobon tutkaili Saksan ja Ruotsin työmarkkinoita, sillä Suomessa työnhaku osoittautui valmistumisen jälkeen haastavaksi.

Monet hänen ulkomaalaiset tuttavansa ovat kokeneet samoin.

– Vaikka olisi paljon työkokemusta omasta kotimaastaan, täällä joutuu aloittamaan alusta. Osaamista on vaikea todistaa. Moni ei uskalla tulla tänne opiskelemaan tai hakemaan töitä, sillä he pelkäävät, etteivät saa töitä. Oleskelulupaa ei saa ennen kuin on työpaikka, ja työnhakuaikanakin pitäisi tulla toimeen.

Tobon ihmettelee, miksi ulkomaalaisten osaamista arvostetaan vain teknologia-alalla.

– Yritysten pitäisi avata silmänsä ulkomaalaisille osaajille. Luovuudesta ja markkinointiosaamisesta olisi hyötyä monilla aloilla.

Ennen kansainvälisiä opiskelijoita houkutteli Suomeen ilmainen tutkinto. Nykyisin korkeakouluopiskelu maksaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille 10 000–25 000 euroa.

Tobon itse sai vielä opiskella Suomessa ilmaiseksi.

– Suomalaiset yliopistot ovat laadukkaita, mutta kuka haluaisi opiskella niissä ilman kansainvälisiä opiskelijoita ja työntekijöitä? Usein sanotaan, että ulkomaalaiset tuo Suomeen rakkaus tai opiskelu. Jos opiskelut leikataan pois, jää ainoaksi vaihtoehdoksi rakkaus.

Raiteet vievät naapurikuntaan tai -maahan

Suomella on pitkä matka kurottavanaan kilpailukykynsä ylläpitimiksi. Esimerkiksi Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa se tulee jopa vuosikymmeniä jäljessä, niin pääkaupunkien välisten yhteyksien kuin maan sisäistenkin raideyhteyksien kehittämisessä.

Raideyhteyksien avulla rakennetaan yhä laajempia työssäkäyntimarkkinoita. Jos nyt suunnitellut tunnin rata -hankkeet Helsingin, Turun ja Tampereen välillä toteutuisivat, ne mahdollistaisivat yhtenäisen työssäkäyntialueen, jota voisi verrata jopa Malmön ja Kööpenhaminan muodostamaan työmarkkinalueeseen.

Vaikka Helsingin kilpailijat ovat Itämeren tuolla puolen, muut Suomen suuret kaupungit kilpailevat asukkaista juuri pääkaupunkiseudun kanssa.

– Muuttaisin heti Turkuun, jos sinne olisi tunnin yhteys! Tobon innostuu.

Tobon on silti erittäin tyytyväinen pääkaupunkiseudun jo olemassa oleviin yhteyksiin. Niiden ansiosta hän voi asua Martinlaaksossa Vantaalla ja käydä töissä Keilaniemessä Espoossa.

Tekemistä ja nähtävää sekä kaupungin hulinaa löytyy Helsingin ydinkeskustasta.

– Täällä ei ole lainkaan liikenneruuhkia, niin kuin muualla maailmassa. Julkinen liikenne on täydellistä. Autoilijoille liikkuminen voi olla hankalampaa, Tobon pohtii.

Perinteisesti ihmiset ovat muuttaneet töiden perässä, mutta erityisesti korkeakoulutettu työvoima näyttäisi muuttavan pikemminkin houkuttelevien elinympäristöjen perässä. Työpaikat seuraavat heitä.

Houkuttelevuuden muodostavat ennen kaikkea mielikuvat. Pääkaupunkiseudulla houkuttelevuutta lisäävät erityisesti turvallisuus ja rauhallisuus muihin Itämeren metropolialueisiin verrattuna.

– Suosittelisin Suomea myös muille. Vaikka Helsinki on suhteellisen iso ja kansainvälinen, täällä on ihanan rauhallinen ympäristö, Tobon sanoo.

Ujot paikalliset kotouttavat

Tobonin oli aluksi vaikea saada kontaktia sulkeutuneisiin ja ujoihin suomalaisiin. Silti paikalliset ihmiset saivat hänet lopulta tuntemaan olonsa kotoisaksi.

– Olihan se iso kulttuurisokki tulla tänne. Mutta ihmisistä tulee todella ystävällisiä ja rehellisiä, kun heihin tutustuu paremmin.

Tobon uskoo, että jos ulkomaalaisia kohtaan uskallettaisiin olla avoimempia, olisi heihin tutustuminenkin helpompaa.

Yksi maahanmuuttajien kotouttamista helpottava tekijä voisi tulevaisuudessa olla myös englannin ottaminen laajemmin työkieleksi. Espoo on harpannut jo ensimmäisen askeleen: sen kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2017 uuden kaupunkistrategian, jossa linjattiin tavoitteeksi englannin ottaminen kolmanneksi asiointikieleksi suomen ja ruotsin rinnalle.

– Jo nyt tuntuu siltä, että englanti olisi Espoossa toinen kieli – bisnesympäristössä jopa pääkieli. Pärjään niin hyvin englannilla, etten ole pakottanut itseäni puhumaan suomea. Siksi suomen kieleni ei ole vielä sujuvaa.

Monille myös kieli osoittautuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi työnhaussa. Näin kävi eräälle Tobonin singaporelaiselle liiketaloutta opiskelleelle ystävälle.

– Hän ei vain saanut töitä. Hän olisi niin kovin halunnut jäädä.

Tobon muistuttaa, että suomen kieltä on haastava oppia ennen maahanmuuttoa.

– Ruotsin kieli on paljon helpompi kuin suomi, ja siksi myös Ruotsiin muuttaminen voi tuntua monesta houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Juttuun on haastateltu lisäksi Demos Helsingin kaupunkitutkija Kaisa Schmidt-Thomea, MDI:n alue- ja väestönkehityksen asiantuntija Timo Aroa, Helsingin tilastokeskuksen järjestelmäpäällikkö Pekka Vuorta sekä Siirtolaisinstituutin toimitusjohtaja Tuomas Martikaista.

Lue seuraavaksi:

Yksi asia on ihmiskunnan kohtalonkysymys, mutta silti siitä ei halua puhua kukaan – Miksi väestönkasvusta tuli ilmastokeskustelun tabu?

Chileläinen Francisco Moreno säästi rahaa ja otti lainaa päästäkseen opiskelemaan Suomeen – ihmettelee sitä, miksi yli kymppitonnin lukuvuosimaksu pitää maksaa kerralla

Kiinassa juhlistettiin kommunistisen puolueen 70-vuotista valtakautta historiansa suurimmalla paraatilla tiistaina. Paraatiin osallistui Pekingissä 15 000 sotilasta ja 100 000 siviiliä.

Paraati alkoi noin kello viisi aamulla Suomen aikaa, kun armeijan kunniavartio kuljetti Kiinan lipun Tiananmenin aukion läpi tykistön ampuessa kunnialaukauksia.

Ylen Aasian-kirjeenvaihtajan Jenny Matikaisen mukaan turvatoimet ovat kiristyneet viikonloppu viikonlopulta, ja paraatipäiväksi koko Pekingin historiallinen keskusta aiotaan sulkea. Metroasemat ovat pimeinä ja kaupoissa on lappu luukulla.

Kiinan valtion sanomalehti China Daily julkaisi Twitterissä videokuvaa paraatin käynnistymistä odottavista asevoimista.

Kiinan presidentti Xi Jingping seurasi juhlallisuuksia Kiinan muiden johtajien kanssa Taivaallisen rauhan portin päältä. Xi myös puhui kansalle televisioidussa puheessaan.

– Ei ole voimaa, joka voisi ravistella tämän hienon maan perustuksia. Ei ole voimaa, joka voi estää Kiinan kansakuntaa ja maata menemästä eteenpäin, Xi sanoi puheessaan.

Xitä pidetään maan voimakkaimpana johtohahmona sitten Kiinan kommunistisen puolueen ensimmäisen puhemiehen Mao Zedongin.

Paraati puheineen kesti lähemmäs kolme tuntia.

Kiina esitteli sotilaallista mahtiaan

Tämän päivän juhlallisuuksissa valtaapitävät näyttivät voimaansa muun muassa esittelemällä tankkeja ja ohjuksia.

Kiina esitteli paraatissa aseteollisuutensa uusimpia saavutuksia, kuten mannertenvälisen DF-41-ydinohjuksen sekä yliääninopeuteen yltävän lennokin.

Uutistoimisto AP:n mukaan paraatissa nähtiin muun muassa uusi ohjus DF-17, joka on suunniteltu läpäisemään Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten nykyiset ohjustorjuntajärjestelmät.

Trump onnitteli omalla tavallaan

Sydneyläisen Macquarien yliopiston Kiina-tutkija Adam Ni sanoi AFP:lle, että kommunistinen puolue pyrkii vahvistamaan asemaansa paraatilla tilanteessa, jossa kauppasota Yhdysvaltain kanssa on heikentänyt talousnäkymiä ja afrikkalainen sikarutto on nostanut porsaan hinnan taivaisiin.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump onnitteli maanantaina omalla tavallaan Kiinaa.

– "Monien vuosien jälkeen Yhdysvallat on viimein herännyt Pekingin suunnitelmiin ja kunnianhimoon mennä ohitsemme maailman hallitsevana talouden ja asevoimien supervaltana. Yhdysvallat on vihdoin vastaamassa siihen (kiitos presidentti Trump). Tämä tapahtuu kaupan ja asevoimakilpailussa." Jonathan Ward, kirjailija ja Kiina-asiantuntija. Me olemme voittamassa ja me voitamme. Heidän ei olisi pitänyt rikkoa sopimustaan kanssamme. Hyvää syntymäpäivää Kiina, Trump twiittasi.

Hongkongin tilanne varjostaa juhlia

Suurin päänsäryn aihe kommunistiselle puolueelle on tällä hetkellä kuitenkin Hongkongin tilanne, jossa mielenosoitukset ovat jatkuneet jo neljä kuukautta.

Mielenosoittajat ovatkin suunnitelleet varastavansa huomion Pekingin paraatista tiistaina, vaikka Hongkongin viranomaiset eivät ole myöntäneet lupaa mielenosoituksille Kiinan juhlapäivänä. Mielenosoittajat ovat kehoittaneet ihmisiä pukeutumaan mustiin kansallispäivänä.

Hongkongin poliisi on varoittanut väkivaltaisista hyökkäyksistä tiistaina. Osa metroasemista on suljettu ja useat suuret ostoskeskukset ovat ilmoittaneet pitävänsä ovensa suljettuina tiistaina välttyäkseen vahingoilta. Hallintojohtaja Carrie Lam osallistuu juhlallisuuksiin Pekingissä.

Reuters kertoi myöhään maanantai-iltana, että Kiina on kaksinkertaistanut asevoimiensa määrän Hongkongissa, jossa on Kiinan asevoimien edustajia nyt yhteensä jopa 12 000. Diplomaattilähteet arvioivat uutistoimistolle, että Hongkongissa on nyt Kiinan asevoimia enemmän kuin koskaan.

Lue myös:

Toimittajalta: Peking sinetöi kaivonkannet ja sulki mediaa ulos paraatistaan – Hongkongin kuohunta kiusaa 70 vuotta hallinneen puolueen juhlaa(30.9.)

Hongkong ei ole 70-vuotiaan ainoa ongelma: Rutto tappoi jopa puolet Kiinan sioista, ja maan johto säännöstelee "hätäpossun" jakelua

“He kohtelevat lapsia kuin eläimiä” – Poliisin otteet suututtavat hongkongilaisia ja moni valmistautuu päivien mielenosoitusputkeen(29.9.)

Hongkongissa yhteiskuntaopin väitetään radikalisoivan nuoret ja koulukirjat joutuvat syyniin – "Puhumme asioista, joista Manner-Kiinassa ei voi puhua"(28.9.)

Korjattu 1.10. klo 3.43: Porsaan hinnan on nostanut afrikkalainen sikarutto, el sikainfluenssa, kuten aiemmin kerroimme.

Korjattu 1.10. klo 4.12: Paraatin uskotaan alkavan kello viisi Suomen aikaa, ei kello neljä, kuten aiemmin kerroimme. Tarkkaa aikaa ei kerrottu etukäteen.

Helsingin Vuosaaressa lokakuussa 2003 tapahtuneen Volkan Ünsalin palkkamurhaan liittyvä uusi esitutkinta on valmistunut. Asia siirtyy syyteharkintaan Valtakunnansyyttäjänvirastoon.

Poliisi katsoo esitutkinnan perusteella, että Helsingin huumepoliisin entistä päällikköä Jari Aarniota ja ex-jengipomo Keijo Vilhusta on syytä epäillä murhasta.

Lisäksi yhtä Aarnion entistä alaista epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Virkavelvollisuuden rikkomisesta on ollut aiemmin epäiltynä myös toinen Aarnion entinen alainen, mutta hänen osaltaan asiassa ei poliisin mukaan ole enää syytä epäillä rikosta.

Kaikki epäillyt ovat kiistäneet rikosepäilyt.

Aarnio oli pidätettynä epäilyjen vuoksi

Asiassa tehtiin lisätutkintaa asianosaisten toimittamien loppulausuntojen ja lisätutkintapyyntöjen johdosta.

Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnion oli murhaan liittyvien rikosepäilyjen vuoksi pidätettynä kesällä 2018.

Aarnion epäillään tienneen etukäteen 15 vuotta sitten murhatun Volkan Ünsalin surmahankkeesta, mutta hän ei estänyt sen toteuttamista. Käytännössä Aarnion epäillään aiheuttaneen laiminlyönneillään Ünsalin kuoleman.

Myös Keijo Vilhunen oli pidätettynä kesällä 2018.

Murha oli alamaailman välienselvittelyä

Kansanedustaja ja entinen Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön päällikkö Kari Tolvanen on kertonut aiemmin, että ruotsinturkkilaisen Volkan Ünsalin murhassa oli kyse oli alamaailman välienselvittelystä. Tolvanen toimi tapauksessa yleisjohtajana.

Ünsal surmattiin kostoksi, koska hän oli vasikoinut poliisille Tukholman Arlandan lentokentällä vuonna 2002 tapahtuneesta rahakuljetusryöstöstä. Ünsal oli myös vienyt kaveriltaan rahaa ryöstösaaliista.

Hän oli päässyt Ruotsissa todistajansuojeluohjelmaan ja lähtenyt myöhemmin siitä.

Ünsalin murhasta tuomittiin neljä miestä elinkautiseen vankeuteen. Vanhan palkkamurhan tutkinta avattiin uudestaan, koska kaksi Ünsalin henkirikoksesta tuomittua kertoi tapauksesta uusia tietoja.

Aarniolle on tuomittu jo yhteensä 13 vuotta vankeutta

Aarnio on aiemmin tuomittu hovioikeudessa muun muassa törkeistä huumerikoksista niin kutsutussa "tynnyrijutussa" kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Myös Vilhunen sai kymmenen vuoden tuomion.

Aarnio istuu tuomiota parhaillaan, mutta hän on hakenut valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Hänen mielestään KKO:n pitäisi linjata näyttöä huumerikokseen tuomitsemisesta. Hän perusteli valituslupahakemustaan myös vararikolla.

Aarniolla on lisäksi kolmen vuoden lainvoimainen tuomio rikoksista, jotka kytkeytyvät poliisille laitteita toimittaneeseen Trevoc-seurantalaiteyhtiöön.

Lue myös:

Päivi Happonen: Aarnio on nyt linnassa, mutta tuomitaanko hänet vielä elinkautiseen murhasta? Vuosituhannen murhatutkinta valmistuu syksyllä

Jari Aarnio määrättiin heti vankilaan törkeistä huumerikoksista, Aarniolla nyt 13 vuoden tuomio – Joutuu maksamaan valtiolle yli miljoona euroa

Ex-huumepoliisi Jari Aarnio pääsee vapaaksi, epäillään yhä rikoksesta vanhaan palkkamurhaan liittyen

Ex-jengipomo Keijo Vilhusta esitetään vangittavaksi Vuosaaren murhasta

Pidätetty Jari Aarnio kiistää syyllistyneensä mihinkään rikokseen – murhatutkinnan kuulusteluja on jatkettu koko päivän