Sunnuntaina puolen päivän aikaan Haminan satamassa syttyi vetypalo STR Tecoilin öljyn jälleenkäsittelylaitoksessa. Pelastuslaitoksen arvion mukaan laitteistossa oli häiriö, jonka vuoksi lämmönvaihdin vuoti vetyä. Vety syttyi pistomaiseksi liekiksi.
Laitoksen henkilökunta reagoi tilanteeseen ja sulki vetykaasun sulkuventtiilin ja aloitti sammutustyöt vesitykeillä. Putkistossa ollut vetykaasu ohjattiin soihtuun, jossa poltetaan ylijäämäkaasua.
Pelastuslaitokselta hälytettiin paikalle toistakymmentä yksikköä, mutta ripeiden alkusammutustoimien vuoksi paikalle riitti lopulta kolme yksikköä.
Henkilövahingoilta vältyttiin ja aineelliset vahingotkin jäivät lieviksi.
Syttymissyytä tutkitaan. Pelastuslaitos kuvaa tilannetta uhkaavaksi. Pahimmassa tapauksessa palo olisi voinut levitä koko laitokseen.
Helsingin Kampin ostoskeskuksen viidennen kerroksen Kortteliksi kutsutussa ravintolakeskittymässä on riittänyt asiakkaita joulukuun alun avaamisesta lähtien. Yhden tiskin eteen on kerääntynyt poikkeuksellisen paljon jonoa.
Ruotsalaisen Beijing8-ketjun ravintolassa ei jaeta ilmaisia ämpäreitä. Siellä myydään dumplingseja – mykyiksikin kutsuttua itämaista herkkua, jossa vehnätaikinakuoreen on kääritty lihaa tai kasviksia.
Tämä simppeli aasialainen katuruoka on Helsingissä tällä hetkellä kovassa nosteessa ja ehdottomasti yksi alkaneen vuoden ruokailmiöistä.
Vuoroaan jonossa odottaa myös helsinkiläinen Ulriikka Heikinheimo.
– Hirvee nälkä, joten on pakko saada jotain nopeaa ja hyvää. Mahtavaa, että dumplingseja saa nykyään Helsingistäkin, Heikinheimo sanoo.
Nopeaa, helppoa ja hyvää ovat sanat, jotka summaavat myös MaRan joulukuussa ilmestyneen ravintolaruokailun trenditutkimuksen lopputuloksen. Ravintolaan halutaan poiketa spontaanisti ilman pikkutakkia ja paksua lompakkoa.
Matkailu- ja ravintolapalvelut ry:n tutkimuksesta käy ilmi, että ravintoloilla menee nyt hyvin, ruokamyynti kasvaa eikä anniskelumyyntikään laske edellisvuosien tapaan.
Samanlainen tahti jatkuu todennäköisesti myös tänä vuonna.
Dumplingsit ovat nopeaa ja helppoa aasialaista pikaruokaa.Ilkka Klemola / Yle
Inspiraatio idästä
Hannan soppa -ruokablogin emäntä ja ruokakirjailija Hanna Hurtta ei usko, että jonkun tietyn maan ruokakulttuuri tekisi erityisen vahvan esiinmarssin Helsingin ravintolaympyröissä. Inspiraatiota haetaan kuitenkin edelleen idästä niin ravintoloihin kuin omiin ruokapöytiinkin.
– Aasialaisista keittiöistä tullaan tänä vuonna ammentamaan yhä enemmän. Kaikenlaiset fuusiojutut, joissa esimerkiksi Japanin, Thaimaan ja Korean makuja yhdistetään esimerkiksi meksikolaiseen, tulevat olemaan iso juttu, Hurtta sanoo.
Helsingistä saa jo muun muassa sushiburritoja ja kimchihodareita.
Hurtta sanoo, että trenditietoinen maustaa tänä vuonna ruokansa terveysvaikutuksia uhkuvalla kurkumalla ja hapokkaan hedelmäisellä sumakilla.
– Kurkumalla pystyy helposti maustamaan riisin. Sumakkia puolestaan kokeilisin vaikkapa uunilohen kanssa, hän vinkkaa.
Hyvä raaka-aine ei kikkailua kaipaa
Tänä vuonna 80 vuotta täyttävää klassikkoravintolaa Savoyta ja viime kesänä ovensa Esplanadille avannutta Rosteria kipparoiva keittiömestari Kari Aihinen uskoo, että laatu ja tunnistettavuus ovat asioita, jotka edellä mennään myös tänä vuonna.
Ei kasata mitään perkeleen torneja tai puristeta makkaroita. Mustekala on mustekala and that´s it! Kari Aihinen, keittiöpäällikkö Savoy ja Roster
Hänen mielestään ihmiset haluavat simppeliä ruokaa. Tunnistettavuudella keittiömestari tarkoittaa sitä, että muodolla kikkailun sijaan raaka-aineet ovat pääroolissa:
– Ei kasata mitään perkeleen torneja tai puristeta makkaroita. Mustekala on mustekala and that´s it!
Puheisiin siitä, että voisivatko osterit vihdoin lyödä laajalti läpi Suomessa tai edes Helsingissä, Ylen jututtamat ruokavaikuttajat eivät usko.
– En ole koskaan saanut hyviä ostereita Suomessa. Niiden pitää olla juuri merestänostetun tuoreita ollakseen hyviä, Hurtta sanoo.
Aihinen on samalla linjalla:
– Jos täällä alettaisiin vetämään ostereita, niin sitten kyllä sairaslomat lisääntyisivät.
Bataattia ja vitamiinivettä
Viime vuonna vegaanius teki globaalin läpimurtonsa. Kauppoihin on tullut viimeisten vuosien aikana runsaasti erilaisia tuotteita, joilla pystyy korvaamaan maidon ruuanvalmistuksessa. Vuoden 2016 suurin kotimainen ruokailmiö oli kasviproteiinivalmiste nyhtökaura, jonka kysyntä oli niin suurta, että moni jäi vielä ilman.
Nyhtökauran vanavedessä markkinoille tuli härkikseksi kutsuttu samaten lihan tavoin käytettävä kasvisproteiinivalmiste. Keskon johtajan Ari Akselin mukaan vegebuumi on vasta alussa.
Kasvisten ja kasvipohjaisten valmisteiden myynti tulee todennäköisesti kasvamaan myös tänä vuonna.Ilkka Klemola / Yle
– Markkinoille tulee paljon uusia kasvispohjaisia tuotteita tai jo olemassa olevien tuotteiden myynti nousee merkittävästi.
Niin sanottu fleksaus, eli kasvisten määrän lisääminen lautasella lihan kustannuksella, on suunta, joka vahvistuu entisestään. Se liittyy tiedostavaan kuluttamiseen, joka on eräänlainen elämän eri osa-alueita tänä päivänä laajasti läpileikkaava ilmiö.
Tiedostavan kuluttamisen alle kuuluu muun muassa ruokahävikin vähentäminen, lähiruuan suosiminen ja ostokäyttäytymistä ohjaavat eettiset valinnat.
Kaupan ja ravintolan raja hämärtyy yhä enemmän. Nykyään helppous on vielä hintaakin tärkeämpi ostokriteeri. Ari Akseli, tavarakaupan johtaja Ruokakesko Oy
Akseli kertoo, että Keskon teettämän laajan vuoden 2017 ruokatrendejä ja -ilmiöitä käsittelevän tutkimuksen mukaan suomalaisten ostoskoreihin tulee päätymään tänä vuonna entistä enemmän marjoja ja siemeniä sekä pähkinöitä.
– Harva arvaa, että myydyin pakastetuote on kotimainen mustikka, Akseli paljastaa.
Hyvinvointia haetaan myös nestemäisessä muodossa, sillä erilaiset terveyttä lupaavat vitamiinivedet valtaavat hyllymetrejä juomaostastoilla.
Kasviksista bataatti tekee tänä vuonna todellisen läpimurtonsa suomalaisten keittiöihin. Ravintoloiden listoilla perunan makeahko oranssimaltoinen pikkuserkku on jo vakiinnuttanut asemansa esimerkiksi bataattiranskalaisten muodossa.
– Suomalaiset ovat vihdoin oppineet käyttämään sitä ja reseptiikkaa tulee koko ajan lisää, Akseli summaa.
Supermarket vai ravintola?
Siinä missä ennen sanottiin, ettei ruokakauppaan kannata lähteä nälkäisenä, nykyään vatsan kurnisen saa loppumaan jo ennen kassoja ja nälissään tehtyjä hutiostoksia. Keskon johtaja Akseli sanoo, että ruokakauppaan mennään nykyään myös syömään ja hakemaan elämyksiä. Tästä syystä yhä useammissa ruokakaupoissa on sisällä erilaisia herkkutiskejä ja buffetteja, joista pystyy kasaamaan annoksensa mukaan tai paikan päällä syötäväksi.
– Kaupan ja ravintolan raja hämärtyy yhä enemmän. Ostetaan kaupasta take awayna valmista ruokaa ja ravintoloista tilataan tai noudetaan ruokaa kotona syötäväksi. Nykyään helppous on vielä hintaakin tärkeämpi ostokriteeri, Akseli summaa.
Helpon lisäksi ruuan halutaan olevan terveellistä. Sillä ei enää tarkoiteta muutama vuosi sitten vallalla ollutta kevyttuotetrendiä, superfoodeja tai television laihdutusohjelmista tuttua rahkaa ja kanaa -ruokavaliota.
– Ollaan järkevöidytty. Nykyään kontrolloidaan enemmänkin määrää ja panostetaan laatuun, Akseli sanoo.
Eläkkeiden ympärillä riittää nyt Suomessa poikkeuksellisen paljon ihmetystä ja keskustelua.
Uusi eläkeuudistus astui voimaan vuoden alusta ja samaan aikaan poliittisen koneiston käsiteltävänä on suuren suosion saavuttanut kansalaisaloite, jossa vaaditaan vielä lisää muutoksia koko järjestelmään.
Viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan isoon joukkoon suomalaisia vaikuttava eläkeuudistus tunnetaan todella huonosti.
Yle kokosi yhteen olennaisimpia eläkkeisiin ja juuri voimaan tulleeseen eläkeuudistukseen liittyviä väärinymmärryksiä, myyttejä ja askarruttavia asioita.
Milloin pääsen eläkkeelle ja minkä ikäisenä eläkkeeni alkaa karttua nyt kun eläkeuudistus astui voimaan?
Eläkeuudistuksen myötä jokaiselle ikäluokalle tulee oma eläkeikä yhden ja saman eläkeiän tilalle.
Oman eläkeiän voi kätevästi tarkistaa esimerkiksi tästä laskurista.
Vuodesta 2027 eteenpäin eläkeikäraja kytketään suomalaisten elinajanodotteeseen. Eläkkeen karttuminen alkaa jo 17-vuotiaana tehdystä työstä.
Olen maksanut palkastani eläkemaksuja vuosikymmeniä eli olen maksanut oman eläkkeeni. Eikö minun pitäisi saada maksamani rahat käyttöön eläkkeellä jos niin haluan?
Suomen eläkejärjestelmä toimii käytännössä niin, että työssäkäyvä sukupolvi rahoittaa vuorollaan eläkkeellä olevien eläkkeet.
Pääosa eläkemaksuista käytetään eläkkeisiin, jotka pitää maksaa nyt. Eli voi siis ajatella, että maksusi on pääosin jo käytetty ja nykyiset työssäkävijät maksavat eläkkeesi.
Osa eläkemaksuista rahastoidaan ja näiden rahojen tuottoja käytetään eläkkeiden maksuun nyt ja myöhemmin.
Suomen ikääntyvän väestörakenteen takia meillä on jo nyt tilanne, jossa eläkemenot ovat pysyvästi maksutuloja suuremmat. Näiden menojen kattamiseen tarvitaan rahastojen rahoja.
Derrick Frilund / Yle
Suomessa on paljon ihmisiä, jotka saavat kohtuuttoman suuria ökyeläkkeitä. Eikö meilläkin kannattaisi ottaa käyttöön eläkekatto, joka estäisi ylisuuret eläkkeet ja tasaisi tulonjakoa?
Asiaa on tutkittu Suomessa moneen otteeseen. Eläkekatolla olisi monia vaikutuksia, joista useimmat eivät välttämättä olisi tarkoituksenmukaisia.
Eläkekatto esimerkiksi tarkoittaisi, että eläkemaksuille pitäisi myös asettaa katto. Tämä aiheuttaisi sen, että eläkemaksut suurituloisilla työssäkävijöillä pienenisivät heti, koska heillä ei olisi enää oikeutta koko palkkansa mukaiseen eläkkeeseen.
Samaan aikaan jo eläkkeellä olevat "ökyeläkeläiset" saisivat eläkkeensä entiseen tapaan, sillä jo maksussa olevia eläkkeitä ei voi pienentää.
Rahaa siis tulisi yhä vähemmän, mutta eläkkeitä pitäisi maksaa nykytavalla vielä pitkään. Tästä seuraisi se, että kaikkien nykyisten palkansaajien eläkemaksuja jouduttaisiin nostamaan, jotta rahat riittäisivät.
Koska hyvätuloisetkin todennäköisesti haluaisivat palkkaansa vastaavan eläkkeen, yksityisten lisäeläkkeiden suosio saattaisi kasvaa mikäli eläkekatto tulisi voimaan. Tämä puolestaan voisi lisätä taloudellista eriarvoisuutta.
Suomessa verotusta on yleisesti pidetty eläkekattoa parempana tulojen tasaajana.
Eläkeuudistuksessa tulee voimaan uusi työuraeläke, joka on tarkoitettu raskaan työn tekijöile. Saanko sen pelkästään pitkän työuran perusteella?
Et. Uuden työuraeläkkeen ideana on antaa mahdollisuus päästä eläkkeelle hieman aiemmin jos työsi on ollut raskasta fyysisesti tai henkisesti ja jatkunut vähintään 38 vuotta.
Työuraeläkettä voi hakea aikaisintaan 63-vuotiaana. Jokainen tapaus käsitellään erikseen lääkärin lausunnon perusteella.
Suomen eläkesysteemi on pöhöttynyt ja epäluotettava. Meillä on liikaa eläkeyhtiöitä ja niiden kovapalkkaisia johtajia. Eikö järjestelmää voisi harventaa ja selkeyttää?
Kansainvälisesti vertailtuna Suomessa on kohtuullisen vähän eläketoimijoita ja määrä on vähentynyt viime vuosina. Etenkin eläkesäätiöitä ja eläkekassoja on Suomessa entistä vähemmän.
Vaikka Suomessa järjestelmää kritisoidaan aika ajoin etenkin nykyisen kansalaisaloitekeskustelun yhteydessä, kansainvälisesti se saa tunnustusta.
Esimerkiksi viime vuonna tehdyssä kansainvälisessä vertailussa Suomen eläkejärjestelmä arvioitiin kokonaisuudessaan maailman neljänneksi parhaaksi.
Vertailun mukaan Suomen systeemi on maailman luotettavin ja läpinäkyvin.
Eläkeuudistuksessa niin sanottu superkarttuma poistui ja tilalle tuli uusi lykkäyskorotus. Saanko nyt vähemmän rahaa jos haluan työskennellä vielä eläkeiän tultua täyteen?
Aikaisemmin eläkettä karttui vuodessa 4,5 prosenttia lisää jos jatkoi töitä vielä eläkeiän jälkeen.
Nyt periaate muuttuu ja töitä jatkamalla eläkettä karttuu lisää 0,4 prosenttia kuukaudessa, joten vuodessa karttumaa kertyy 4,8 prosenttia.
Eläkettä voi nyt siis kartuttaa suunnilleen saman verran kuin ennen.
Ismo Pekkarinen / AOP
Suomen eläkevarat ovat jättimäiset ja eläkeyhtiöt pihtaavat niitä. Miksi niitä ei käytetä piristämään taloutta ja parantamaan nykyisten eläkeläisten asemaa?
Eläkevaroja on nyt noin 185 miljardia euroa ja ne ovat kasvaneet viime vuosina. Kasvu on ollut kiihtyvää 90-luvun puolenvälin jälkeen eli rahastoja ovat kerryttäneet eläkemaksuillaan etenkin työssäkävijät viimeisen 20 vuoden aikana.
Varat ovat kasvaneet sillä myös eläkeoikeuksia on tullut lisää ja tulee edelleen. Eläkeläisille maksettavien rahojen määrä siis kasvaa ja tämän takia rahastoja on pitänyt kasvattaa ennakoivasti.
Jos tarkastellaan kuinka paljon Suomen eläkejärjestelmän pitää pystyä maksamaan tulevaisuudessa eläkkeinä sekä nykyisille eläkeläisille että nyt työssäkäyville tuleville eläkeläisille, saadaan summaksi noin 600 miljardia euroa.
Järjestelmän vastuut ovat siis paljon varoja suuremmat. Myös eläkemenot ovat jo nyt tuloja suuremmat ja tämä erotus katetaan sijoitustuotoilla, joita saadaan 185 miljardin potista.
Nykyarvion mukaan nyt ollaan kestävällä tasolla: eläkemenot voidaan rahoittaa kestävästi ilman rahastojen syömistä myös tulevaisuudessa, vaikka tulot pysyvät menoja pienempinä.
Jos varoja alettaisiin nyt käyttämään esimerkiksi talouden elvyttämiseen, jouduttaisiin nykyisten työssäkäyvien eläkemaksuja nostamaan, jotta eläkkeet saataisiin rahoitettua.
Kannattaako minun hakea uutta osa-aikaeläkkeen korvaavaa osittaista varhennettua vanhuuseläkettä? Mitä hyödyn jos haen sitä? Mitä menetän?
Uusi varhennettu eläke mahdollistaa ansaitsemansa eläkkeen käyttämisen jo ennen varsinaista eläkeikää, aikaisintaan 61-vuotiaana.
Omista eläkkeistä voi saada "förskottia" jopa 50 prosenttia oman palkan päälle samalla kun jatkaa töissä.
Varhennettua eläkettä kannattaa hakea jos haluaa enemmän rahaa omaan käyttöönsä heti tai jos haluaa vähentää työntekoa.
Autovalmistaja Fiat Chrysler ilmoitti sunnuntaina työllistävänsä 2000 uutta työntekijää Yhdysvalloissa. Amerikkalais-italialainen yhtiö aikoo investoida miljardin dollarin verran sen kahteen tehtaaseen vuoteen 2020 mennessä. Uudet työpaikat sijoittuvat Michiganin ja Ohion tehtaisiin, yhtiö ilmoittaa tiedotteessaan.
Yhtiö kertoo samassa tiedotteessaan, että yhtiö ”on edelleen osoittanut sitoutumistaan Yhdysvaltain teollisuuden lujittamiseksi”.
Yhdysvaltain presidentiksi valittu Donald Trump on arvostellut kovin sanoin yhdysvaltalaisia autonvalmistajia Meksikon investoinneista.
Aiemmin autonvalmistaja Ford on kertonut aikeestaan perua autotehtaiden perustamisen Meksikoon. Yhtiön toimitusjohtaja Mark Fields kertoi, että päätös on "luottamuslause liike-elämään myönteisesti suhtautuvalle tulevalle presidentille".
BMW pysyy Meksikon suunnitelmissaan
BMW kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC:lle, että se pitäytyy suunnitelmissaan ja sijoittaa miljardi dollaria Meksikoon. BMW kertoo olevansa "ehdottomasti" sitoutunut uuden tehtaan sijoitukseen Meksikossa, vaikka Trump suhtautuu tuontiautoihin vihamielisesti.
Tekstiiliyhtiö Finlayson on ärsyttänyt nationalistisia ja äärioikeistolaisia piirejä useasti viime vuosina.
Ensin se toi 2014 markkinoille homoeroottisen Tom of Finland -kuosin, sitten se lopetti yhteistyön Kärkkäinen-tavaratalon kanssa eettisistä syistä (johtuen Kärkkäisen yhteyksistä äärioikeistolaiseen Magneettimediaan) ja nyt 100 leijonaa Suomelle -kampanjallaan yhtiö kannustaa suomalaisia suunnittelemaan uusia Suomen leijonia.
Näiden seurauksena toimitusjohtaja ja Finlaysonin osaomistaja Jukka Kurttila on joutunut vihaviestien ja tappouhkausten kohteeksi, mutta hän ei anna niiden vaikuttaa.
– Täällä riittää sellaisia peräkammarin poikia, jotka länkyttävät asioista. He osaavat sanoa miten asiat pitäisi tehdä, mutta eivät ole valmiita itse tekemään mitään.
Suurin osa kiittää suoruudesta
Uhkauksista ja syytöksistä huolimatta yritysjohtajakin uskaltaa Kurttilan mielestä sanoa Suomessa mielipiteensä suoraan.
– Enemmän Suomessa on rakkautta, avoimuutta ja lämpöä ja innostusta siihen, että joku uskaltaa avata suunsa ja ennen kaikkea alkaa tehdä. Hyvää palautetta on tullut huonoa enemmän, ja jotkut ovat jopa tulleet halaamaan, Kurttila kertoo.
Kurttila on siis vienyt Finlaysonia alkujuurilleen. Myös 1820 perustetun yrityksen kasvu perustui suvaitsevaisuuteen, ennakkoluulottomuuteen ja kansainvälisyyteen – esimerkiksi 1800-luvulla ketään apua hakevaa ei saanut käännyttää tehtaan portilta, ja kaikille annettiin ruokaa ja yösija tehtaalla.
Suomalaisia yrityksiä johdetaan excelillä
Kurttila kertoo alkaneensa jo alusta asti luotsata yritystä kuluttajabrändinä, ei teollisuusyrityksenä. Finlaysonia oli aikaisemmin johdettu kuin "95 prosenttia suomalaisista yrityksistä" eli teollisen tuotannon näkökulmasta.
– Kun ostimme firman, niin aika nopeasti huomasimme, että siellä oli keskitytty prosesseihin ja excelöitiin asioita. Kaikki oli aina matematisoitu. Mutta luova työ on myös intuituiota; kuluttajan, loppukäyttäjien ja maailman ymmärtämistä.
Kurttilan mielestä suurin osa suomalaisista yrityksistä tarvitsisi lisää kapinahenkeä, intohimoa ja näkemyksellisyyttä.
– Minulle jopa sanottiin [Tom of Finland -malliston lanseeraamisen jälkeen], että päätit sitten tuhota Finlaysonin brändin. Olen sanonut, että yrityksen liikevaihto on sata vuotta vain kutistunut, että mitähän tässä on enää tuhottavaa? Tämähän on kohta konkurssissa, jos emme muuta meininkiä.
Tom of Finland toi yleisöä
Tom of Finlandin myyntiluvut olivat Kurttilalle pettymys, mutta malliston arvo olikin brändäyksessä ja markkinoinnissa. Finlaysonin liikevaihto oli viime vuonna 35 miljoonaa euroa, kun koko Tom of Finlandin liikevaihto on ollut parin vuoden aikana miljoonan.
– Ihmiset löysivät Finlaysonin uudestaan Tom of Finlandin ansiosta. He avasivat sensorit meitä kohtaan, ja varsinkin siinä alussa ihmisiä tuli meidän myymälöihin ihan eri tavalla.
Pitääkö yritysten vain "lerjuta välissä"?
Kurttilan mielestä on outoa ajatella, että kuluttajilta ja poliitikoilta vaaditaan yhteiskunnallisia tekoja, mutta yrityksillä ei saisi olla omaa mieltä ja tahtoa.
Finlaysonilla on yhteiskunnallisia päämääriä sen lisäksi että se tuottaa voittoa omistajilleen. Omistajat haluavat Kurttilan mukaan muuttaa maailmaa paremmaksi.
– Ovatko yritykset jotenkin sellaisia, että ne vain lerjuavat siinä välissä ja tekevät mitä muut käskevät? Suomalaiset yritykset ovat keskeisessä roolissa, kun puhutaan siitä miltä Suomi näyttää ja millaista täällä pitäisi olla.
VR:n juna Joensuusta Helsinkiin myöhästyi sunnuntaina viisi tuntia ja 15 minuuttia veturirikon vuoksi. Puolenpäivän jälkeen lähtenyt IC 8 saapui lopulta Helsinkiin hieman ennen iltakymmentä, kun sen piti aikataulun mukaan olla perillä kello 16.42.
Junan veturiin tuli tekninen vika, jota yritettiin korjata Taavetissa Luumäellä. Kun tämä ei onnistunut, paikalle jouduttiin tuomaan uusi veturi Kouvolasta.
VR lupaa korvata matkalipun hinnan kaikille matkustajille. Korvausta voi hakea VR:n verkkosivuilta.
VR:n mukaan pitkä viivästys ei ole juuri vaikuttanut muuhun junaliikenteeseen. Silti useita junia on myöhästellyt sunnuntain aikana, tosin ainoastaan joitakin kymmeniä minuutteja.
Puolustusvoimilla on paljon sellaista tietoa, jota ei haluta päästää julkisuuteen. Somessa leviävät varusmiesten ottamat kuvat paikkatietoineen voivat olla turvallisuusriski, sillä ne antavat mahdollisuuden tietojen väärinkäyttöön.
Puolustusvoimat on reagoinut tilanteeseen antamalla tiukat sosiaalisen median toimintaohjeet sekä varusmiehille, että reserviläisille.
Varusmiespalveluksessa ei suuria sotasalaisuuksia
Ohjeissa painotetaan yksityisyyden ja operaatioiden turvallisuuden varmistamista. Varusmiehille suuria sotasalaisuuksia ei juurikaan kerrota, mutta eräs painava tekijä on Puolustusvoimien kaupalliset sopimukset, jotka kieltävät joidenkin laitteiden kuvaamisen.
– Valokuvaaminen on lähtökohtaisesti kielletty sotilasalueella, ellei se ole erikseen sallittu. Valokuvien kautta tiedot voivat levitä, mutta salaista tietoa varusmiehillä harvoin saatavilla.
Emme halua, että sellaista materiaalia leviää. Anna Lind, Puolustusvoimat
– Mutta jos suuria määrä tietoa yhdistetään, niin kokonaisuutena se voi paljastaa sellaisia asioita, joita ei haluta julki, kertoo Puolustusvoimien verkkoviestintäpäällikkö Anna Lind.
Puolustusvoimat on puuttunut tiukemmin muun muassa aseiden käsittelyyn kuvissa, varsinkin jos mahdollinen turvallisuusriski on ollut ilmeinen.
– Tilanne ei ole välttämättä aidosti ollut vaarallinen, mutta emme halua, että sellaista materiaalia leviää.
Tietoisku some-turvallisuudesta
Palvelukseen astuvat varusmiehet saavat lyhyen, noin tunnin kestävän tietoiskumaisen some-ohjeistuksen. Perusviesti kuuluu, ettei itsestä kerrota liikaa: ei paljasteta omaa kotiosoitetta, eikä poissaoloa. Toisten yksityisasioita kertominen on myös kiellettyä.
– Sotaharjoituksissa pitää osata laittaa oman puhelimen paikannustiedot pois käytöstä. Vaikka Instagramiin ottaisi pelkkiä maisemakuvia, paikkatieto voi tallentua kuvan metatietoihin. Eräät palvelut osaavat sijoittaa harjoituksista napatun kuvan kartalle, Lind muistuttaa.
Yksilö on ketjun heikoin lenkki
Some-ohjeistuksesta huolimatta ongelmia on ilmennyt jonkin verran. Puolustusvoimien verkkoviestintäpäällikkö Anna Lindin mukaan varusmiehille on annettu silloin vinkkiä, että noin ei kannattaisi toimia.
– Asiat hoidetaan joukko-osasto tasolla ja minulla on sellainen käsitys, että ne eivät ole kovin suuria ongelmia. Ohjeistus kerrotaan palveluksen alkaessa ja virheistä muistutetaan tarvittaessa.
Tietosuojattuun tietoon käsiksi pääsevät lopulta vain harvat varusmiehet. Anna Lind, Puolustusvoimat
Puolustusvoimissa toimintaympäristö on pyritty rakentamaan niin, että arkaluontoinen tieto ei pääse vuotamaan vääriin käsiin.
– Omalle henkilöstölle on annettu erittäin hyvät toimintaohjeet. Tietosuojattuun tietoon käsiksi pääsevät lopulta vain harvat varusmiehet. He ovat tehneet vaitiolovakuutuksen, ja he ovat saanet tarvittavan tietoturvakoulutuksen, sanoo Anna Lind.
Ruokakaupassa riehuva hintasota on alkanut hämmentää asiakkaita. Myös markkinoita valvova Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) seuraa viime aikoina voimistunutta hintakampanjointia tarkasti. Tutkimuspäällikkö Anu Raijas sanoo, että kampanjat herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia.
– Kampanjoissa pitäisi kertoa selvemmin, minkä tuotteiden hintoja ollaan laskemassa ja miten pitkäksi aikaa. Lähtöhinnat ja alennusprosentit saattavat vaihdella myymälöittäin, vaikka alennuksesta viestitään isosti ketjutasolla.
S-ryhmä kertoi viimeksi eilen lauantaina suuresta kampanjastaan, joka laskisi yli sadan suomalaisen kasviksen hintaa.
"Markkinoille tarvitaan uusia toimijoita"
Kilpailu- ja kuluttajavirasto muistuttaa, että suuretkaan yksittäiset alennuskampanjat eivät takaa kuluttajille edulisempaa kokonaisruokakoria. Kuluttaja ei voi suoralta kädeltä odottaa, että ruokakorin sisältö halpenisi esimerkiksi 20 tai 30 prosenttia.
Raijas sanoo, että myös kampanjalistan ulkopuolelle jäävien tuotteiden hinnat saattavat muuttua, joten haettu säästö voi jäädä kassalla toteutumatta.
– Tiettyjen yksittäisten tuotteiden hinnat kampanjassa muuttuvat, mutta kokonaiskorin hintahan riippuu siitä, mitä kuluttaja koriinsa valitsee.
Raijas korostaaa, että alennettujen tuotteiden pitäisi olla kuluttajien arjessa paljon käyttämiä tuotteita, jotta sillä olisi merkittävä vaikutus kokonaisruokakorin hintaan.
– Sesonkituotteiden, kuten vihannesten, hinta voi vaihdella kausittain, ja näin myös alennusten määrä voi olla ihan erilainen ajankohdasta riippuen, Raijas summaa.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto toivottaisi uudet yritykset tervetulleeksi. Suomen päivittäistavaramarkkinat ovat keskittyneet pitkälti kahdelle suurelle: S-ryhmälle ja Keskolle.
Saksalainen Lidl on onnistunut lyömään kiilaa markkinoile, mutta se on yhä pieni verrattuna S-ryhmään ja Keskoon.
Pienet kaupat entistäkin ahtaammalle
– Ehdottomasti kaivataan lisää toimijoita markkinoille, koska nythän vielä vajaa vuosi sitten Kesko osti Suomen Lähikaupan, Raijas huomauttaa.
Yrityskaupan myötä Siwat ja Valintatalot siirtyivät Keskolle. Ketjujen ulkopuolisille ja pienille kaupoille tila tuntuu käyvän entistäkin ahtaammaksi.
– Suuret toimijat ostavat ja myyvät suuria määriä. Iso volyymi antaa paremman mahdollisuuden hintakilpailuun, jota näillä pienillä toimijoilla ei ole, Raijas sanoo.
Raijaksen mukaan S-ryhmän päätös alentaa tuotteiden hintoja on totta kai tervetullut piristysruiske.
– Näin markkinat toimivat, ja näin niiden pitääkin toimia, hän sanoo.
Tuoreen kyselyn mukaan joka kolmas suomalainen arvioi Donald Trumpin presidenttikauden tuovan lisää sotia ja kriisejä, kertoo Lännen Media.
Puolet vastaajista kuitenkin uskoi konfliktien määrän pysyvän samana vallanvaihdosta huolimatta. Lehtitalon taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä vain kuusi prosenttia vastaajista uskoi konfliktien vähenevän.
Suomalaisia huolettavat myös maailman talous ja Euroopan asema.
Trumpia pelätään myös maahanmuuttomielipiteiden ja naisia koskevien mielipiteiden vuoksi. Jopa 84 prosenttia vastaajista pelkää Trumpin tuloa presidentiksi maailmanrauhan vuoksi. Yli puolet vastaajista kertoi taas, että Trumpin persoona ja olemus herättävät pelkoa.
Trumpin yhteistyöhalukkuutta Venäjän ja Putinin kanssa pitää hyvänä 45 prosenttia vastaajista ja huonona asiana 40 prosenttia vastaajista.
Sen sijaan 56 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että Trump ei vaikuta enempää eikä vähempää Suomen syihin liittyä Natoon.
Pensasaitana tai koristekasvina käytetty marjakuusi on lääketieteellisesti ajatellen ehkä Suomen tärkein puu. Sen neulasista uutetaan dosetakseli -nimistä ainetta, josta valmistetaan syöpälääkettä.
– Marjakuuset ovat hirveän tärkeitä. Niitä ei voi itse käyttää, mutta niistä saadaan kemoterapian malliainetta, kertoo professori ja kasvitieteilijä Sinikka Piippo.
Toinen länsimaista lääketiedettä kiinnostava puu on meille tuttuakin tutumpi kuusi. Sen aineosista on kehitteillä antibiootin korvikkeita. Asiaa tutkitaan parhaillaan ainakin Itä-Suomen yliopistossa.
Terveellisimmät puut löytyvät läheltä
Puista voi ammentaa terveyttä myös kotikonstein. Eniten käyttötapoja on koivulla.
– Koivua voi käyttää ruoassa, juomissa tai rohtona. Koivunmahla on hyvin terveellistä. Lääkkeenä koivua käytetään virtsatieongelmiin, erilaisiin tulehduksiin ja flunssaan, Piippo luettelee.
Toiseksi terveellisin puu on kuusi.
– Siitä tehdään esimerkiksi kuusenkerkkäsiirappia ja pihkavoiteita sekä -laastareita.
Siirappia voi käyttää yskään ja hengitystievaivoihin. Kerkät auttavat Piipon mukaan myös vatsavaivoihin, reumatismiin, lihaskipuihin ja haavoihin.
Kolmanneksi monikäyttöisin puu on mänty. Sen terveysvaikutukset ovat pitkälti samoja kuin kuusella.
Vähemmän stressiä, lisää vastustuskykyä
Fyysisten vaivojen lisäksi puut hoitavat tehokkaasti mieltä. Jo kymmenen minuutin kävely metsässä vähentää stressiä.
Vastustuskyky kohenee. Keuhkojen kapasiteetti kasvaa ja verenkierto vilkastuu. Ajatukset kirkastuvat ja ahdistus vähenee.
– Puista erittyvät haihtuvat öljyt vaikuttavat hajuaistin kautta aivoihin ja parantavat mielialaa.
Puiden siimeksessä pääsee eroon arjen rutiineista.
– Me juutumme kauhean helposti omiin pikku ympyröihimme. Metsässä näkee oman pienuutensa. Silloin ymmärtää, että luonnon mittakaavassa omat ongelmat eivät ehkä ole maailmaa mullistavia.
Lähimetsät ja puistot kunniaan
Suomessa metsiä riittää, mutta kasvitieteilijä Sinikka Piippo on huolissaan vanhojen metsien tuhoamisesta ja kaupunkien viheralueiden vähenemisestä.
– Etäisyys metsään tai puistoon saisi olla enimmillään 300 metriä! Näin ei usein ole. Pientaloalueella on pihat, mutta jos täytät pihan puilla, niin naapurit ärsyyntyvät...
Mitä lyhyempi matka vehreyteen on, sitä helpommin sinne tulee mentyä. Metsä hoitaa myös ikkunan läpi. Piipon mukaan sairaaloissa on havaittu, että ikkunasta näkyvät puut vähentävät kipulääkkeiden tarvetta.
Jos metsään ehtii harvoin, siellä kannattaa oleilla ajan kanssa. Silloin tervehdyttävä vaikutus kestää pidempään.
Piippo itse rakastaa puita, varsinkin vanhoja puita.
– Lempipuuni tammi herättää suurta kunnioitusta. Mitä vanhempia puut ovat, sitä arvokkaampia ne ovat ja sitä enemmän niistä saa energiaa.
Jutun lähteenä on käytetty Sinikka Piipon kirjaa Elinvoimaa puista, Minerva kustannus 2017.
100-vuotiasta Suomea juhlistetaan monin eri hankkein. Postin tavoitteena on kerätä Suomessa asuvilta, ulkosuomalaisilta ja muilta Suomen ystäviltä ennätysmäärä nimiä yhteiseen juhlavuoden onnitteluun.
Onnittelukirja 100-vuotiaalle Suomelle sekä siihen liittyvä digitaalinen tiedosto luovutetaan tasavallan presidentille ennen itsenäisyyspäivää 2017.
Suomea voi onnitella nettisivuilla www.onnittelesuomea.fi. Posti kerää onnittelijoiden nimiä myös eri paikkakunnilla järjestettävissä tapahtumissa. Nimien keräys paikan päällä alkaa Lapista maanantaina ja keräys etenee eri paikkakuntia pitkin kohti etelää.
Onnitteluun voit jättää nimesi lisäksi lyhyen onnitteluviestin – sadan merkin mittaisen tietenkin.
Synnyttäjien keski-ikä Suomessa nousee. Eniten vauvoja syntyy 30–34-vuotiaille. Varsinkin kaupunkien koulutetut naiset saavat ensimmäisen lapsensa vanhempana kuin aiemmin. Pääkaupunkiseudulla ensisynnyttäjistä noin joka kuudes on täyttänyt 35 vuotta.
Näistä luvuista kertovissa uutisissa ehdotetaan usein, että lapsia kannattaisi kyllä hankkia nuorempana.
Esimerkiksi tässä Ylen jutussa terveystieteen tohtori, tutkimuspäällikkö Reija Klemetti Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) sanoo: ”Lämpimästi kannatan sitä, että ainakin ensimmäinen lapsi saataisiin alle 35-vuotiaana.” Ja: ”Sopiikin toivoa, että ylempi luokka ymmärtäisi ajoittaa lasten hankinnan aikaisemmaksi, jolloin se onnistuu paremmin ja siihen liittyy vähemmän riskejä.”
Tässä lehtijutussa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, dosentti Mervi Halttunen-Nieminen pitää yhtenä syynä synnytysiän nousuun sitä, että ihmiset eivät välttämättä tajua ikääntyvänsä. Nuoret vanhemmat kuulemma jaksavat hoitaa lapsia paremmin ja ovat luottavaisempia. ”Nelikymppiset vanhemmat ovat usein niin kiinni lapsessaan, että eivät uskalla jättää lastaan edes hoitoon.”
Elämä ei aina mene niin kuin munasolut ja tutkimuspäälliköt toivoisivat!
Monet naiset hermostuvat näistä ohjeistuksista. Kiitos vaan neuvoista, mutta elämä ei aina mene niin kuin munasolut ja tutkimuspäälliköt toivoisivat!
Lähes kaikki raskauteen liittyvät riskit lisääntyvät 35 ikävuoden jälkeen. Miksi naiset eivät silti piittaa suosituksista?
Ainakin siksi, että kun kommentoidaan keskiarvoja, yksilölliset elämäntilanteet jäävät huomiotta. Puhutaan lapsen teon ”lykkäämisestä” ikään kuin kaikilla olisi lapsia haluava puoliso ja tasapainoinen parisuhde. ”Lasten hankinnan ajoitus” ei onnistu esimerkiksi niiltä tuhansilta, jotka kärsivät lapsettomuudesta. ”Ihmiset eivät tajua ikääntyvänsä” tuntuu ylimieliseltä arviolta, jos ei ole vuosiin murehtineet muuta kuin sitä, ettei lapsia ehkä ehdi saada.
Synnyttäjien keski-ikä kertoo naisista ja perheistä massana. Siitä huolimatta on niin että:
Kaikki eivät halua lapsia.
Kaikki eivät saa lapsia.
Kaikki eivät löydä puolisoa, jonka kanssa hankkia lapsia.
Kaikki eivät uskalla hankkia lapsia taloudellisen tilanteen tai oman terveydentilan takia.
Kaikki eivät ole varmoja, haluavatko lapsia.
Kaikkien puolisot eivät halua lapsia.
Joillakin on puoliso, jonka kanssa ei kannatakaan hankkia lapsia.
Jotkut eroavat juuri, kun olisi aika yrittää saada lapsia.
Teoriassa voi olla hyvä idea saada lapset vaikka opiskeluaikana, mutta silloin pitää kyllä olla ihan toisenlainen opiskeluaika kuin kaveripiirilläni on ollut.
Lasten tekoon patistaminen tuskin auttaa trendin kääntämisessä. Naiset ovat vapaampia kuin koskaan vaikuttamaan lapsilukuunsa. Sen sijaan voi miettiä, miksi lapsia eivät yritä saada edes ne, jotka haluaisivat. Tutkija Anna Rotkirch kirjoittaa asiasta näin : ”On paradoksi, että meillä on miltei maailman anteliain kokoelma perhepoliittisia etuuksia, ja silti vanhemmaksitulo askarruttaa ja ahdistaa niin monia.”
Jos ajatus lapsesta sekä kiinnostaa että ahdistaa, voi katsella ympärilleen: ihan kaikenlaiset naiset saavat lapsia, kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Suomessa on nytkin yli 1,5 miljoonaa tapaa olla äiti.
Yhä suurempi osa ei halua lapsia ja lapsiperheen arkea
Sekin pitäisi hyväksyä normiksi, että yhä suurempi osa ei halua lapsia ja lapsiperheen arkea. Tuoreen Väestöliiton kyselyn mukaan 16 prosenttia 20-45-vuotiaista suunnittelee jäävänsä lapsettomaksi. Anna Rotkirch sanoo, että Suomeen on ehkä juurtumassa pienen perheen ihanne. ”Jos yhä useampi toivoo nolla tai vain yhtä lasta, emme leimaa tätä huonoksi vaihtoehdoksi.”
Tämä on erinomainen idea. Ei painostusta, utelemista tai patistusta!
Olen helpottunut, että omat lapseni syntyivät omia aikojaan - toki ”väärään aikaan” töiden kannalta. Oikeaa aikaa ei olisi koskaan tullut. Lasten saamiseen eivät kannustaneet gynekologin uhkaukset hedelmällisyyden laskemisesta, vaan sattuma. Pikkulapsiajan tärkein tuki olivat kollegat, jotka olivat selvinneet – hirveän härdellin kanssa tietenkin – lapsista ja vaativista töistä. Roolimallit ovat tärkeitä, kun miettii, mikä on itselle mahdollista.
Lapsen saamisesta puhuttaessa keskitytään hirveän paljon vauvoihin. Vauvat kuitenkin katoavat vuodessa. Minusta ei kannata miettiä, haluaisiko vauvan, vaan toivooko loppuelämää omien lasten kanssa. Ajattelen usein kollegaa, joka sanoi perheensä selviämiskeinoksi sen, etteivät he tee mitään erityistä kolmen lapsensa kanssa. ”Liekki on matalalla, mutta lämmin”, tämä isä sanoi.
Reetta Räty
Reetta Räty on toimittaja, yrittäjä ja kahden tytön äiti. Kasvoi Kuusamossa, asuu Kalliossa, opettelee arabiaa. Räty vuorottelee tällä kolumnipaikalla Heli Vaarasen, Risto Laitilan ja Paula Takion kanssa.
Moonlinght on palkittu parhaana draamaelokuvana elokuva- ja televisioalan Golden Globe -gaalassa Los Angelesissa. Paras elokuva musiikki- ja komediaelokuvien sarjassa on La La Land, joka sai myös tukun muita Kultaisia maapalloja.
Elokuvat:
Paras draamaelokuva: Moonlight
Paras naispääosa draamaelokuvassa: Isabelle Huppert (Elle)
Paras miespääosa draamaelokuvassa: Casey Affleck (Manchester by the Sea)
Paras musikaali tai komediaelokuva: La La land
Paras naispääosa musikaali- tai komediaelokuvassa: Emma Stone (La La Land)
Paras miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa: Ryan Gosling (La La Land)
Paras ohjaus: Damien Chazelle (La La Land)
Paras naissivuosa: Viola Davis (Fences)
Paras miessivuosa: Aaron Taylor-Johnson (Nocturnal Animals)
Paras musiikki: Justin Hurwitz (La La Land)
Paras kappale: City of Stars (La La Land)
Paras käsikirjoitus: Damien Chazelle (La La Land)
Paras vieraskielinen elokuva: Elle (Ranska, Saksa, Belgia)
Paras animaatioelokuva: Zootopia
Golden Globe -kunniapalkinto eli Cecil B. DeMille -palkinto: Meryl Streep
Televisio:
Paras draamasarja: The Crown (Netflix)
Paras naispääosa draamasarjassa: Claire Foy (The Crown)
Paras miespääosa draamasarjassa: Billy Bob Thornton (Goliath)
Paras musikaali- tai komediasarja: Atlanta
Paras naispääosa musikaali- tai komediasarjassa: Tracee Ellis Ross (Black-ish)
Paras miespääosa musikaali- tai komediasarjassa: Donald Glover (Atlanta)
Paras minisarja tai televisioelokuva: The People v. O.J. Simpson: American Crime Story
Paras naispääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa: Sarah Paulson (The People v. O.J. Simpson: American Crime Story)
Paras naispääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa: Sarah Paulson (The People v. O.J. Simpson: American Crime Story)
Paras miespääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa: Tom Hiddleston (Yövahti)
Moni on joskus asunut kodissa tai ollut työpaikassa, jonka keittiössä vain kärsivällinen saa juodakseen lasin kylmää vettä. Toisinaan hana valuttaa haaleaa minuuttikaupalla, ja toisinaan joutuu ympäristötuskissaan tyytymään kädenlämpöiseen lasilliseen.
Miksi?
– Kylmävesijohto on useimmiten lähellä lämminvesijohtoa ja ylipäänsä lämpimässä tilassa. Silloin se kylmäkin vesi lämpenee, selittää LVI-Teknisten Urakoitsijoiden toimialapäällikkö Arvo Ylönen.
– Lämpimän veden kiertojohdossa on aina lämmintä vettä. Sehän tarkoittaa, että suihkussa kävijän ei tarvitse odotella lämmintä vettä kauaa.
Mutta kylmää tarvitsee odotella. Tyypillisesti silloin, kun vesi on seisonut putkistossa pitkään. Kun käyttämättä ollut hana avataan, lämmintä vettä tulee niin kauan kunnes putkissa varastoitunut vesi loppuu.
Jos illalla viimeinen käy suihkussa kymmeneltä ja aamukuudelta ensimmäinen avaa hanan, kyllä se kylmä vesi kahdeksassa tunnissa lämpenee. Arvo Ylönen
Mitä pidempi putki on, sitä enemmän siihen mahtuu varastoitumaan vettä. Siksi ongelma on todennäköisempi isossa kerrostaloyhtiössä kuin muutaman huoneiston rivitalossa.
– Ennen kaikkea kuka aamulla ensimmäisenä menee hanalle kohtaa suurimman ongelman, kun koko talon runkovesiputkisto on saanut olla yön käyttämättä. Ensimmäinen hanan käyttäjä joutuu odottamaan tietenkin eniten, tähdentää Arvo Ylönen.
Riesa on yhtäläinen talvipakkasilla ja kesäkuumilla. Vaikka sisälämpötilat tapaavat olla helteillä korkeammat ja putkia ympäröivä tilakin hieman lämpimämpi, sillä ei Ylösen mukaan ole oleellista merkitystä.
Vesijohtoja kerrostalon kellarissa.Yle
Joskus eristys on retuperällä
Hanavesi tuntuu raikkaan kylmältä 4–5-asteisena. Tuntikausiin avaamattomasta hanasta puskee helposti parikymmenasteista vettä.
Joskus ongelma on tietyllä hanalla aivan jatkuva, pitkin päivää. Silloin lämminvesiputki on mitä luultavimmin eristetty huonosti.
– Jos lämpimän veden putken eristys on puutteellinen, se varsinkin pääsee lämmittämään kylmää vettä, sanoo LVI-Teknisten Urakoitsijoiden Ylönen.
Haalean veden vaivaa ei ole saatu tähän päivään mennessä ratkaistua. Huolellinen eristys on nykyään putkirakentamisessa normi, mutta se ei silti kokonaan poista pulmaa aivan uusistakaan rakennuskohteista.
– Jos illalla viimeinen käy suihkussa kymmeneltä ja aamukuudelta ensimmäinen avaa hanan, kyllä se kylmä vesi kahdeksassa tunnissa lämpenee lähelle ympäristön lämpötilaa eli päälle kahtakymmentä.
Teoriassa haalean veden kiusan voisi ratkaista idioottivarmasti, ehdottaa Antti Toivanen, Lassila & Tikanojan kiinteistöhoidon liiketoimintapäällikkö. Hän joutuu hörppimään lämpöistä vettä aina varhaisaamujen kuntosalikäynneillään.
– Jos olisi kylmän veden kierto, jossa vettä koko ajan kierrätettäisiin jäähdytysaltaan kautta. Veden jäähdyttämiseen tietenkin menisi sähköenergiaa, Toivanen toppuuttelee.
Käytännössä se olisi hölmö ratkaisu ekologiseen ongelmaan, jossa pyrkimys olisi ratkaista haalean veden hukkaanvalutus.
Olisiko asiantuntijalla takataskussaan poppakonsti, jolla hanasta saisi maaniteltua pikapikaa kylmää janojuomaa?
– Ei siihen ole muuta järkevää konstia kuin laittaa vettä jääkaappiin, sanoo L&T:n Toivanen.
Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan vain parikymmentä prosenttia miehistä ja 16 prosenttia naisista on tyytyväinen painoonsa.
Naiset haluaisivat tyypillisesti laihtua pari kiloa, miehet viidestä kymmeneen kiloa. Miehistä seitsemän prosenttia haluaisi lisää painoa.
Yle Uutisgrafiikka
Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg pitää lukuja todella ikävinä, mutta ne eivät yllätä häntä.
– Elintavat ja elinympäristö ovat sellaisia, että painonhallinta on yhä vaikeampaa. Samaan aikaan pitäisi olla muka yhä kovemmassa kunnossa. Tämä ristiriita ajaa aika monet tyytymättömyyteen.
Tyytymättömyyteen löytyy myös terveydellisiä perusteita. Suomalaisista miehistä noin kaksi kolmasosaa ja naisista noin puolet on ylipainoisia. Borg tuuppaa lempeästi ihmisiä miettimään tapojaan.
– Moni voisi vähän tarkistaa elintapojaan ja sitten painokin siitä sulaa. Mutta ei asia laihduttamisella ratkea.
Naiset aloittavat laihiksen useita kertoja vuodessa
Vaikka sekä miehet että naiset ovat tyytymättömiä painoonsa, tyypillinen laihduttaja on nainen. Miehistä puolet ei laihduta koskaan, naisista 35 prosenttia.
Huolestuttavaa on, että peräti joka kolmas nainen aloittaa laihduttamisen useamman kerran vuodessa.
Yle Uutisgrafiikka
Ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin mukaan toistuvat laihdutuskuurit osoittavat, etteivät ne toimi.
– Ihmiset tekevät liian dieettimäisiä ratkaisuja. He toivovat, että "jos mä nyt tsemppaan ja lakkoilen, niin jos se pysyisi". Mutta pysyvä painonhallinta ei ole säkäpeliä, vaan siinä pitää tehdä järkeviä asioita maltilla ja ottaa aikaa.
Taloustutkimuksella marraskuussa teetettyyn kyselyyn vastasi 1059 15-79-vuotiasta.
Tule mukaan koko vuoden kestävään Ylen Vaakakapinaan! Kestävä hyvinvointi lähtee mielestä ja itsensä hyväksymisestä, painon putoaminen tapahtuu siinä sivussa.
Turun televisioaseman taajuusmuutokset saadaan valmiiksi tiistaina 10. tammikuuta Turun alueella, kun antenni-tv-verkon rinnakkaislähetykset päättyvät. Antennitalouksissa televisiokanavat näkyvät tämän jälkeen vain uusilla taajuuksilla.
Saadakseen kanavat näkyviin, katsojan tulee hakea kanavat uudelleen. Yhteisantennikiinteistöissä antennijärjestelmään on viritettävä uudet taajuudet. Sen jälkeen kanavat haetaan uudelleen.
Ehkä digiajassa on totuttu tekemään kanavahakuja. Katsojilla on valmius käyttää laitteita hyvin. Minna Flink
Taajuusmuutostyöt ovat edenneet hyvin. Johtaja Minna Flink Digitalta kertoo, että Turun alueella muutos koskee noin 100 000 taloutta 75 kilometrin peittosäteellä.
– Kysymys on digitelevisioajan suurimmasta muutoksesta. Taajuusmuutokset ovat koskettaneet lähes kaikkia antennikatsojia Suomessa. Kuluttajapalaute on ollut kohtuullisen maltillista. Ehkä digiajassa on totuttu tekemään kanavahakuja. Katsojilla on valmius käyttää laitteita hyvin, arvioi Flink.
Johtaja Flink myöntää, että tiistaina on kriittinen hetki. Antennitalouksien televisioissa pyörii jo nyt infoteksti, joka muistuttaa hakemaan kanavat uudelleen. Viestintävirasto ja Digita ovat varautuneet palautteisiin puhelinpalveluissaan. Myös nauhoitettu tiedote neuvoo valitsemaan kanavat.
– Monille riittää tieto, että televisio ei ole mennyt rikki, kertoo Flink.
Vuodenvaihteessa käynnistynyt perustulokokeilu pääsee tänään kunnolla vauhtiin, kun ensimmäiset perustulot maksetaan kokeiluryhmän jäsenille.
Kela on arponut kokeiluun mukaan 2 000 suomalaista, eikä osallistumisesta ole voinut kieltäytyä. Kokeilulla halutaan selvittää, olisiko 560 euron lisätulo riittävä kannustin työn vastaanottamiseen.
Tulokset ovat yllättäviä sekä miesten että naisten osalta. Samalla selvitettiin, kuinka paljon keskimäärin ihmiset haluaisivat pudottaa painoaan.
Lisääkö Ruotsi puolustusmäärärahoja?
Keskustelu Ruotsin turvallisuuspoliittisesta asemasta jatkuu kolmipäiväisessä Sälenin turvallisuuskonferenssissa.
Tänään ääneen pääsee puolustusministeri Peter Hultqvist. Suurin mielenkiinto kohdistuu nyt siihen, kertooko hän puolustusmäärärahojen lisäämisestä.
La La Land ykkönen Golden Globes -gaalassa
La La Landia tähdittänyt Emma Stone sai Golden Globen parhaasta naispääosasta musikaali- tai komediaelokuvassa.Paul Buck / EPA
La La Land -elokuva kahmi palkintoja Golden Globe -gaalassa yöllä Suomen aikaa. Se palkittiin parhaana elokuvana musikaalien ja komediaelokuvien sarjassa. La La Land sai Kultaiset maapallot myös muun muassa parhaasta nais- ja miespääosasta sekä parhaasta ohjauksesta.
Parhaana draamaelokuvana palkittiin Moonlight ja parhaana television draamasarjana The Crown.
Fiat lupaa työllistää Yhdysvalloissa
Autonvalmistaja Fiat Chrysler on ilmoittanut työllistävänsä 2 000 ihmistä lisää Yhdysvalloissa. Yhdysvaltalais-italialainen yhtiö aikoo investoida miljardi dollaria kahteen tehtaaseensa seuraavien kolmen vuoden aikana. Yhtiö sanoo osoittaneensa sitoutumista Yhdysvaltain teollisuuden lujittamiseen.
Yhdysvaltain presidentiksi valittu Donald Trump on arvostellut yhdysvaltalaisia autonvalmistajia investoinneista Meksikoon. Ford on jo sanonut aikovansa perua autotehtaiden perustamisen sinne. BMW aikoo sen sijaan pitää kiinni aikeistaan sijoittaa miljardi dollaria Meksikoon.
Arki alkaa pikkupakkasessa
Maanantai on vielä vaihtelevan pilvinen poutapäivä. Selkeintä on Lapissa. Suurimmassa osassa maata on heikkoa pakkasta. Länsirannikolla voi paikoin olla suojaa. Tarkemmat sääennusteet Ylen Sää-sivuilla.
Myymälöiden salaattibaarien tuotteissa on runsaasti hygieniaongelmia. Kolmen maakunnan ympäristötoimien tekemässä tutkimuksessa lähes puolet tarkastetuista näytteistä oli mikrobiologiselta laadultaan huonoja tai välttäviä.
Laatu oli huono jopa kolmanneksessa näytteistä.
– Etenkin kala- ja äyriäisnäytteissä oli korkeita aerobisten mikrobien määriä. Valtaosassa kasvisryhmän näytteistä mitattiin korkeita hiivapitoisuuksia, terveystarkastaja Merja Lumme Kotkan kaupungin ympäristökeskuksesta sanoo.
Korkea hiivapitoisuus kertoo selvityksen mukaan esimerkiksi tuotteen liian pitkästä säilytysajasta. Aistinvaraisesti arvioituna näytteissä ei ollut vikaa.
Kaakkois-Suomen ja Etelä-Savon alueella tarkastettiin yhteensä 42 salaattibaaria, joista vain viisi sai puhtaat paperit. Tutkimusraportin tulokset olivat selvästi huonommat kuin vastaavassa, pääkaupunkiseudulla tehdyssä tutkimuksessa kaksi vuotta sitten.
Rakenna salaatti oikein
Syy huonoille tuloksille jäi osin mysteeriksi. Salaattibaarien myyntiolosuhteissa ei löytynyt ongelmia tai puutteita.
– Kaupat huolehtivat salaattibaareista pääosin hyvin, eikä ruoka ehdi seisoa tiskissä pitkään, terveystarkastaja Merja Lumme sanoo.
Monissa kaupoissa omavalvonta oli hoidettu hyvin mutta tulos oli silti huono. Merja Lumme
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira arvioi, että huonolaatuisten näytteiden syy voi piillä asiakaskäyttäytymisessä. Samaa mieltä ollaan kunnissa.
– Se on yksi mahdollisuus, sillä monissa kaupoissa omavalvonta oli hoidettu hyvin mutta tulos oli silti huono. Sitä, missä vaiheessa tuotteet muuttuivat huonolaatuisiksi, ei selvitetty, toteaa ympäristöterveyspäällikkö Taru Pyötsiä Kouvolan kaupungilta.
Selvityksen mukaan esimerkiksi ottimen käsiosa saattaa osua helposti elintarvikkeeseen tai jos pöytä on leveä, saattaa hiha tai kaulahuivi osua tuotteisiin.
Terveystarkastaja Merja Lumme sanoo, että salaattiannoksen mahdolliset terveysriskit voi välttää rakentamalla salaatti monipuolisesti.
– Riski saada vatsavaivoja pienenee, kun valitsee salaattibaarista monia eri lajeja eikä täytä salaattikulhoa yhdellä raaka-aineella.
Käsidesi tarjolla
Myös kaupoissa pidetään mahdollisena sitä, että osa asiakkaista ei huolehdi hygieniasta asianmukaisesti. Salaattibaareista saatetaan ottaa tavaraa jopa käsin.
– Asiakaskäyttäytymistä ei voi sivuuttaa. En usko, että kaikki toimivat asianmukaisesti. Tämän kokoisessa kaupassa käy vaikka minkänäköistä asiakasta. Meillä työntekijöillä on hyvin tiukat hygieniasäännöt, joita myös noudatamme, sanoo apulaismyymäläpäällikkö Janne Lankila Kotkan Prisman päivittäistavaraosastolta.
En usko, että kaikki asiakkaat toimivat asianmukaisesti. Janne Lankila
Salaattibaareissa on yleensä tarjolla käsidesi asiakkaita varten, mutta sen käyttöä ehditään harvoin seurata.
– Vähän huonoa se käyttö voi olla. Eikä käsidesi paljon auta, jos remonttimiehellä on muutenkin mustat kädet, muistuttaa kauppias Sirkka Kurki K-supermarket Torkkarista Kouvolasta.
Pöpöjen liikkumista voi edistää myös salaattipöydän malli. Selvityksessä todettiin, että salaattien suojaus oli joissakin kaupoissa parempi kuin toisissa. Esimerkiksi Torkkarin salaattibaari sai tutkimuksessa puhtaat paperit.
– Meillä on käytössä kaluste, jossa on räkäsuojat eli kannet, jotka pitää nostaa salaattiaineksia ottaessa ylös. Pidimme niitä turvallisina. Joissakin kaupoissa on avomalleja, jotka eivät ehkä ole niin hyviä, Kurki sanoo.
Käsidesi ei paljon auta, jos remonttimiehellä on muutenkin mustat kädet. Sirkka Kurki
Salaatin matka baariin voi olla pitkä
Ongelmana ovat myös raaka-aineiden pitkät myyntiajat, jotka tavarantoimittaja määrittää. Tuotteita salaattibaariin tulee eri puolilta Eurooppaa, eikä pilkottujen kasvisten ja salaattiannosten raaka-aineiden alkuperää ole salaattibaareissa pakko kertoa.
– Kun salaatinkerät, tomaatit, paprikat ja muut matkustavat kokonaisina, alkuperämaan, laatuluokan ja pakkaajan tietojen pitää kulkea mukana. Kun salaatti pilkotaan tai tomaatti paloitellaan, se muuttuu käsitellyksi tai jalostetuksi elintarvikkeeksi. Silloin yksiselitteistä vaatimusta alkuperän ilmoittamisesta ei ole, sanoo ylitarkastaja Niina Matilainen Evirasta.
EU-säädösten mukaan esimerkiksi kurkkua, porkkanaa ja kaalia ei tarvitse edellä mainituista vaatimuksista enää laatuluokitella. Monet kaupat kuitenkin haluavat luokituksen, jolloin ne sopivat asiasta yhdessä tavarantoimittajan kanssa.
Kun salaatti pilkotaan tai tomaatti paloitellaan, yksiselitteistä vaatimusta alkuperän ilmoittamisesta ei ole. Niina Matilainen
Kuluttajan on vaikea saada tietoonsa salaattibaarien tuotteiden tekemää matkaa lautaselle. Se riippuu muun muassa siitä, paloitellaanko salaattibaarin ainekset kaupassa vai tulevatko ne suurkeittiöstä valmiiksi suikaloituna.
– Jos salaatti tehdään kaupan takahuoneessa, se on todennäköisesti samaa tavaraa kuin hedelmä- ja vihannesosastolla. Esimerkiksi jäävuorisalaatti on tähän aikaan vuodesta usein tuontitavaraa. Pehmeälehtisiä salaatteja kasvatetaan meillä kasvihuoneissa talvellakin, mutta ne ovat olemukseltaan sellaisia, etteivät säily kauaa buffetissa, Matilainen toteaa.
Mitä yhteistä on Ylen rikossarja Sorjosella, kasvuyritystapahtuma Slushilla, Ehrnroothin suvulla ja työeläkeyhtiöillä?
Vastaus löytyy suomalaisista rahastoista.
Yle teki mittavan selvityksen, jossa käytiin läpi miljardien eurojen arvosta sijoituksia, joita työeläkeyhtiöt sekä suomalaiset rikkaat suvut ja yrittäjät ovat tehneet rahastojen kautta.
Selvitys paljasti rahavallan verkoston, jonka lonkerot yltävät lähes kaikkialle suomalaisessa talouselämässä.
Verkoston hahmottamisessa auttaa, kun selvittää tv-sarja Sorjosen syntyvaiheita.
Vauraat suvut uutta "Siltaa" rahoittamassa
Näyttelijä Ville Virtasen esittämä rikostutkija Kari Sorjonen painaa sormet ohimolleen ja tuijottaa edessään olevaa ruudukkoa. Huippuälykäs mutta sosiaalisesti kömpelö poliisi yrittää saada ajatuksiaan kasaan. Ruumiita on enemmän kuin johtolankoja ja tutkinta on jumissa.
Ylellä esitettävän tv-dekkarisarja Sorjosen rahoitus on pieni mutta kuvaava esimerkki yhteistyöstä varakkaiden suomalaisten ja työeläkeyhtiöiden välillä.
Sen tuotantoa on ollut rahoittamassa mielenkiintoinen joukko: muun muassa hissiyhtiö Koneen omistajasukuun kuuluva Niklas Herlin, Merimieseläkekassa ja punapääoman eli vasemmistotaustaisen liiketoiminnan viimeinen suuri linnake Tradeka-sijoitus Oy.
Nämä sijoittajat ovat rahoittaneet Sorjosta pääomarahasto IPR.VC Fundin kautta.
IPR.VC -rahasto sijoittaa varojaan esimerkiksi tv-sarjoihin, elokuviin ja peleihin. IPR.VC on rahoittanut Sorjosen lisäksi Kikattava kakkiainen -animaatiota, Risto Isomäen romaanin pohjalta tehtävää elokuvaa ja kirjailija Salla Silmukan teosten pohjalle kaavailtua tv-konseptia.
Nimihirviössä IPR viittaa englanninkieliseen lyhenteeseen aineettomista oikeuksista (Intellectual Property Rights), kuten elokuvaoikeuksista. VC puolestaan viittaa sanoihin venture capital, eli suomeksi alkuvaiheen pääomasijoitus tai tuttavallisemmin riskiraha.
Sorjosen teosta vastaa tuotantoyhtiö Fisher King, johon IPR.VC -rahasto on tehnyt sijoituksen. Yle on taas maksanut noin kolmen miljoonan euron tuotantokustannuksista 60 prosenttia. Ylestä rahaa menee tuotantoyhtiö Fisher Kingiin, eli sillä ei ole suoraa yhteyttä rahastoon.
Idea on tuotteistaa Sorjonen-sarjan konsepti ja myydä se ruotsalais-tanskalaisen Sillan tapaan ulkomaille hyvällä voitolla. Lappeenrantaan sijoittuvan Sorjosen englanninkieliseksi nimeksi on kaavailtu Bordertownia eli Rajakaupunkia.
Summat ovat yhtiömiesten asettamia panoksia eli sijoitussitoumuksia. Toteutuneet sijoitetut summat voivat olla ilmoitettuja pienemmät tai suuremmat.
Sijoituksia tähän rahastoon ovat tehneet Koneen perillisen Niklas Herlinin lisäksi Kiilto-konsernin toimitusjohtaja ja pääomistaja Erkki Solja, A-lehtien omistajaperhe Lyytikäiset sekä ohjelmistoyhtiö Teklan myynnillä rikastuneet Kohosen ja Siirilän perheet. Kesäkuussa 2016 IPR.VC Fund I Ky kertoi keränneensä rahastoonsa sijoittajilta 20 miljoonaa euroa.
Vauraat suvut ovat siis mukana rahoittamassa Suomeen uusia toimialoja, kuten tv-ohjelmia ja elokuvia. Muissa Pohjoismaissa ne ovat jo selvästi suurempi talouden ala kuin Suomessa – meillä tähän asti lähinnä peliteollisuus on luovilla aloilla onnistunut kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla.
Vauraat suvut on yleensä yhdistetty perinteiseen teollisuuteen tai jo pitkään toimineisiin yhtiöihin. Esimerkiksi Niklas Herlin omistaa ison osan muun muassa mediayhtiö Alma Mediasta sekä lastinkäsittelylaitteita valmistavasta Cargotecista, joka on erkaantunut Herlinin-suvun lippulaivasta, hissejä ja liukuportaita valmistavasta Koneesta.
Toisaalta riskirahan kylväminen esimerkiksi tv-sarjoihin ei poikkea rikkaiden sukujen sijoituskäyttäytymisestä niin paljon kuin voisi kuvitella. Tänä päivänä vakiintuneet, perinteiset yhtiöt ovat olleet oman aikansa riskisijoituksia. Vaurailla suvuilla on aina ollut lukuisia sijoituksia ja monia taloudellisia intressejä valvottavanaan.
Suljettuja rahastoja kansalaisten eläkerahoilla
Start up -yritysten tapahtumassa Slushissa yrityksensä perustaneet "pitchaavat" eli markkinoivat liikeideoitaan mahdollisille sijoittajille. Median kautta tilaisuudesta välittyy kuva nuoruuden innolla innovoivista uuden Suomen edustajista, joiden varaan Suomen talouden tulevaisuus perustuu.
Kuitenkin useimmat näistä aloittavista yrityksistä toimivat juuri "vanhan Suomen" rahoilla aivan kuten Sorjosen tuotantokin. Nuoret yritykset saavat pääomaa rahastoilta, jotka taas keräävät pääomansa työeläkeyhtiöltä ja vaurailta suvuilta.
Pääomaa ovat jakamassa vanhat rahasuvut Ahlströmeistä Ehrnrootheihin ja Ingmaneihin, uusrikkaat Risto Siilasmaasta Jorma Ollilaan sekä Saku ja Mikko Koivun kaltaisia urheilutähtiä.
Tavalliselle kansalaiselle mahdollisuutta tällaiseen pääomasijoittamiseen tarjotaan harvoin tai ei juuri koskaan. Riskirahastot ovat pääosin suljettuja: niiden pääoma kerätään yleensä pyytämällä rahaa suoraan suurilta sijoittajilta. Rahastot sitten sijoittavat pääoman eteenpäin esimerkiksi kasvuyrityksiin, kiinteistöihin tai infrastruktuurihankkeisiin.
Uusien pääomasijoitusrahastojen toiminta koskettaa kuitenkin jokaista suomalaista ainakin välillisesti. Niiden suurimpia sijoittajia ovat suomalaisten eläkevaroja hallinnoivat työeläkeyhtiöt ja verovaroin toimivat Tekes, Teollisuussijoitus ja Finnvera.
Summat ovat yhtiömiesten asettamia panoksia eli sijoitussitoumuksia. Toteutuneet sijoitetut summat voivat olla ilmoitettuja pienemmät tai suuremmat.
Professori: Eläkeyhtiöt ottaneet pankkien paikan rahasukujen kumppaneina
Yle kävi läpi kymmenien tällaisten pääomarahastojen toimintaa. Kävi ilmi, että rahastojen kautta julkinen raha eli työeläkeyhtiöt ja valtio ovat liittoutuneet taloudellisesti Suomen rikkaimpien kanssa.
Paljastui uusi rahavallan verkosto.
Vallan verkostoja Suomen taloudesta on aina voinut hahmottaa. Verkoston jäseniin törmää joka paikassa: he ovat merkittäviä omistajia, heillä on hallituspaikkoja suuryrityksissä, heillä on pääsy tärkeään tietoon ja kontakteja yhteiskunnan muuhun eliittiin.
Historian professori Markku Kuisma pitää Ylen selvitystä nykypäivän valtaverkostosta ja suomalaisen riskipääoman liitosta kiinnostavana. Aikoinaan Suomen talouselämää leimanneet liittolaissuhteet näkyvät edelleen pääomapiireissä, Kuisma päättelee.
Professori Markku Kuisma on tutkinut muun muassa suomalaisten liikepankkien toimintaa sekä niiden ympärille muodostuneita talousvallan keskittymiiä.Pekka Tynell / Yle
Hän on tutkinut muun muassa pääomaleirejä, joita muodostui takavuosikymmeninä suomalaispankkien ympärille. Vauraat suvut ja suuryritykset olivat leiriytyneet kahden liikepankin – KOPin ja SYPin – ympärille tiiviiseen liittoon.
Nämä pääomaleirit purkautuivat 1990-luvun pankkikriisin myötä, ja niiden keskeiset linnakkeet fuusioitiin ensin Meritaksi ja sitten Nordeaksi. Nyt näyttääkin Kuisman mielestä siltä, että eläkeyhtiöt ovat ottaneet liikepankkien paikan rahasukujen kuten Ehrnroothien, Hartwallien, Herlinien ja Ingmanien yhteistyökumppaneina.
Vauraat suvut ovat perinteisesti hakeutuneet "ison ei-kenenkään rahan kumppaniksi", Kuisma muistuttaa. Ei-kenenkään rahalla hän tarkoittaa suurten institutionaalisten sijoittajien varoja: esimerkiksi työeläkeyhtiöiden sijoitusrahat ovat peräisin sekä työntekijöiltä että työnantajilta kerätyistä eläkemaksuista.
Näin riskiä on pyritty hajauttamaan tai jopa siirtämään pois itseltä, Kuisma selittää.
– Taitavilla ja kokeneilla sijoittajasuvuilla tai -toimijoilla on fiksuina taipumus hajauttaa riskiä sillä tavalla, että se riski ei kohdistu kokonaan omiin sijoituksiin, Kuisma naurahtaa.
Summat ovat yhtiömiesten asettamia panoksia eli sijoitussitoumuksia. Toteutuneet sijoitetut summat voivat olla ilmoitettuja pienemmät tai suuremmat.
Valtio luopuu voitoistaan houkutellakseen yksityistä rahaa
Entä sitten valtion rooli rahavallan verkostossa? Suomen valtio on viime vuosina suuntautunut yhä enemmän omistajasta kasvurahoittajaksi ja yksityisen kasvurahoituksen kannustajaksi.
1990-luvulta lähtien valtio on vähentänyt omistuksiaan eri yhtiöissä ja suhtautuminen valtio-omistuksiin on muuttunut kriittisemmäksi.
Tämä on näkynyt myös Juha Sipilän (kesk.) hallituksen omistajapolitiikassa. Pääministeri Sipilä on halunnut laittaa "taseen töihin" eli käytännössä toivonut valtion sijoittavan uusiin yrityksiin ja toimialoihin. Samalla hallitus on ollut valmis vähentämään edelleen omistuksiaan suuryhtiöissä.
Yksi instrumentti, jolla valtio tasetta työllistää, on teknologian kehittämiskeskus Tekesin tytäryhtiö. Startupeihin sijoittaa valtion omistama pääomasijoitusyhtiö Tekes Pääomasijoitus Oy. Se on esimerkiksi jutun alussa mainitun, Sorjosta rahoittavan IPR.VC -rahaston suurin yksittäinen sijoittaja.
Tekes Pääomasijoitus Oy:n ajatuksena on, että valtion rahalla saadaan houkuteltua mukaan yksityistä riskirahaa. Siksi Tekes Pääomasijoitus on asettanut sijoituksiensa ehdoksi sen, että rahaston pitää kerätä puolet pääomasta yksityisiltä tahoilta.
Tekes houkuttelee yksityistä rahaa sijoitustalkoisiin niin sanotulla epäsymmetrisellä voitonjaolla. Se tarkoittaa, että valtio ottaa riskiä, mutta luopuu voitoista yksityisten sijoittajien hyväksi. Näin yksityisten sijoittajien riski pienenee ja voitto-odotukset kasvavat.
Jos sijoitus tuottaa voittoa, Tekes Pääomasijoitus ottaa siitä pienemmän osuuden kuin sille kuuluisi – ja yksityiset sijoittajat saavat enemmän.
Myös Sorjosta rahoittaneessa rahastossa käytetään epäsymmetristä voitonjakoa Tekesin tappioksi ja yksityisten sijoittajien voitoksi. Tekes Pääomasijoitus on sitoutunut sijoittamaan siihen kuusi miljoonaa euroa, kun yksityisten sijoittajien panokset vaihtelevat Niklas Herlinin kahdesta miljoonasta eurosta Erkki Soljan 300 000 euroon.
Se miten riskit ja voitot tarkalleen jaetaan, on Tekes Pääomasijoituksen liikesalaisuus.
Kun Yle kysyi, miksi verovaroin tehtävien sijoitusten voitonjakoa ei kerrota, toimitusjohtaja Esko Raunio ei halunnut antaa esimerkkejä voitonjakosopimuksista edes yleisellä tasolla, kertomatta rahastojen nimiä.
Syynä on se, että epäsymmetrinen voitonjako on käytössä vasta kahdessa rahastossa ja jokainen malli on erilainen ja erikseen rahaston kanssa neuvoteltu, Raunio selittää. Voitonjaosta sovitaan rahastoyhtiöiden Tekes Pääomasijoitukselle tekemien ehdotusten pohjalta.
– Nämä ratkaistaan tapauskohtaisesti. Epäsymmetriamalli on osa sopimusehtoja, jotka ovat vain sopimusosapuolten tiedossa, Tekes Pääomasijoituksen toimitusjohtaja Raunio toteaa.
Raunio ei kerro, moneenko rahastoon valtio on jo luvannut sijoittaa, jos yksityistä rahaa tulee tarpeeksi. Hänen mukaansa Tekes Pääomasijoitus on tavannut noin neljänkymmenen sijoitusyhtiön edustajia kevään 2014 jälkeen. Alustavien keskustelujen kypsyminen valmiiksi sijoitusrahastoksi vie aikaa vuodesta kahteen.
– Sanotaan näin, että kyllä me odotamme, että tulee nyt uusia rahastoja lähiaikoina, hän muotoilee.
Summat ovat yhtiömiesten asettamia panoksia eli sijoitussitoumuksia. Toteutuneet sijoitetut summat voivat olla ilmoitettuja pienemmät tai suuremmat.
Buyout-rahastoissa luodaan Suomen rikkaita
Edellä mainittu Tekes Pääomasijoitus on perustettu edistämään aloittavien yritysten rahoitusta. Paljon suuremmat rahat liikkuvat kuitenkin rahastoissa, jotka ostavat toimintansa vakiinnuttaneita yrityksiä niiden vanhoilta omistajilta.
Niitä kutsutaan buyout-rahastoiksi, koska ne tekevät yleensä enemmistösijoituksen eli ostavat yli puolet yrityksestä. Rahastot ovat aktiivisia omistajia eli pyrkivät omalla toiminnallaan kasvattamaan yhtiöitä.
Vuodesta toiseen Suomen suurituloisempien listan kärkisijoilla on juuri yritystoimintansa myyneitä yrittäjiä. Usein ostajana ovat olleet buyout-rahastot.
Myös suomalaisissa buyout-rahastoissa merkittäviä sijoittajia ovat työeläkeyhtiöt. Kärjistäen voidaan sanoa, että työeläkeyhtiöissä tehdään päätöksiä siitä, kenestä tulee Suomen uusia rikkaita. Eläkeyhtiöiden edustajat nimittäin istuvat monen buyout-rahaston sijoitusneuvostossa hyväksymässä tai hylkäämässä rahaston sijoituksia.
Vaikka sijoitusneuvostot eivät yleensä sekaannu yksittäisiin sijoituspäätöksiin, tiukan paikan tullen ne pääsevät sanomaan viimeisen sanan siitä, mihin rahoja käytetään. Sijoitusneuvostossa istuvat suurimmat sijoittajat, usein esimerkiksi juuri eläkeyhtiöiden ja rahasukujen edustajat.
Eläkeyhtiöiden pomojen tai yksittäisten rahasukujen valta ulottuu siis myös pääomasijoitusrahastojen kautta siihen, keiden yritykset Suomessa saavat pääomia kasvaakseen ja ketkä Suomessa pääsevät poimimaan hedelmät yritysmyynneissä.
Summat ovat yhtiömiesten asettamia panoksia eli sijoitussitoumuksia. Toteutuneet sijoitetut summat voivat olla ilmoitettuja pienemmät tai suuremmat.
Rahavallan "piiri-pieni-pyörii" -ilmiö
Professori Markku Kuisman mielestä pääoman "piiri-pieni-pyörii -ilmiö" on tehnyt Suomen yhteiskunnassa sekä hyvää että pahaa.
1800-luvun lopulla Suomeen perustettiin kaksi pankkia, Kansallis-Osake-Pankki KOP ja Suomen Yhdyspankki SYP, jotka kilpailivat suurimman pankin asemasta aina 1990-luvun alun pankkikriisiin saakka.
Vuosikymmenten mittaan KOP:n ja SYP:n ympärille muodostui kaksi kilpailevaa pääomaleiriä. Leireihin kuuluvat pankit, yritykset ja niiden johtajat kietoutuivat yhteen monin tavoin. Yritykset omistivat pankkeja ja pankit yrityksiä. Niiden johtajat ja omistajat istuivat ristiin toistensa hallinnossa.
Kuisma sanoo, että esimerkin tiiviiden verkostojen myönteisestä voimasta antaa KOP:n alkutaival. Kansallis-Osake-Pankki oli lähtenyt tukemaan alun perin liike-elämää suomalaisuusaatteen siivittämänä, ruotsinkielistä pääomaa haastakseen. Pankki loi uusia suomenkielisiä yrityksiä, rahoitti ja omisti niitä, Kuisma kertoo.
Hyvää oli se, että pankkien pääomaleirit tehostivat Suomen taloutta: verkostojen avulla voitiin toteuttaa hankkeita, joihin kenenkään rahkeet eivät olisi yksin riittäneet. Toimijoiden keskinäinen luottamus lujittui ja tieto kulki. Informaatio ja luottamus ovat ratkaisevia tekijöitä markkinoiden toimivuuden kannalta.
Tiiviit verkostot alkoivat ajan oloon kuitenkin aiheuttaa ongelmia.
– Kun linnakkeet jähmettyivät asemasotaa käyviksi, tiukkarajaisiksi systeemeiksi, kaikki sisäpiiritoiminnan huonot puolet tulivat esille, Kuisma kuvaa lähihistoriaa.
Tällä Kuisma tarkoittaa, että päätökset alkoivat pikkuhiljaa hyödyttää enemmän sisäpiirien jäseniä kuin itse yritysten taloudellista menestystä.
Viime vuosina tällaisesta toiminnasta on käytetty termiä "kaverikapitalismi".
Summat ovat yhtiömiesten asettamia panoksia eli sijoitussitoumuksia. Toteutuneet sijoitetut summat voivat olla ilmoitettuja pienemmät tai suuremmat.
Paanaset: Liittoudumme mielellämme eläkeyhtiöiden kanssa
Tavallisilla kansalaisilla ei ole mahdollisuutta sijoittaa noin vain pääomarahastoihin. Rahastot ovat suljettuja, eli niitä hallinnoivat yhtiöt pyytävät pääomat suoraan sijoittajilta, joilla ne tietävät olevan rahaa.
Siksi suljetuissa rahastoissa vilistää tuttuja nimiä: Ehrnroothien kaltaisia vanhoja rahasukuja, yritystoiminnalla uusrikastuneita, kiekkotähtiä ja Nokia-miljonäärejä.
Yksi yritystoiminnalla rikastuneista perheistä on Paanasen suku.
Lahtelaiset Paanaset ovat vaurastuneet Eimo- ja Peikko Group -yhtiöillä, joista ensimmäinen valmisti matkapuhelimien kuoria ja jälkimmäinen valmistaa betonirakenteiden liitososia.
Ylen selvityksessä kävi ilmi, että Paanaset ovat sijoittaneet tai luvanneet sijoittaa merkittäviä summia tutkimiimme kiinteistö- ja riskirahastoihin: yhteensä lähes 20 miljoonan euron arvosta.
Nykyisin perheyhtiöitä johtava Elmar Paananen selittää Ylelle, että eläkeyhtiöiden mukanaolo helpottaa ratkaisevasti sjoituksiin mukaan lähtemistä. Syy on se, että eläkeyhtiö tuo turvaa.
– Heillä on iso kasa juristeja, jotka lukevat paperit viimeistä pilkkua myöten. Silloin meidän ei välttämättä tarvitse lukea kaikkien dokumenttien kaikkia pilkkuja, Elmar Paananen kertoo.
– Me toivomme, että rahastoissa olisi joku suuri vakuutusyhtiö mukana.
Suomeksi sanottuna Paanasen suku pystyy siirtämään osan riskiarvioinnista työeläkeyhtiöille, joilla on siihen paremmat resurssit.
Eläkeyhtiöt rynnivät riskirahoitukseen
Työeläkeyhtiöt ovatkin yksityisten sijoittajien rinnalla jättejä riskirahastoissa: yli puolet suomalaisten pääomasijoitusrahastojen 2010-luvulla keräämistä sijoituksista on peräisin työeläkeyhtiöiltä ja valtiolta.
Työeläkeyhtiöiden pääomasijoitukset ovat yleistyneet huimaa vauhtia 2000-luvulla. Työeläkevakuuttajien edunvalvontajärjestön Telan tilastojen mukaan työeläkeyhtiöillä on tällä hetkellä "muita osakesijoituksia" yhteensä 12,5 miljardin euron arvosta. Vaikka tuo summa ei ole edes kymmentä prosenttia kaikista työeläkesijoituksista ja siihen sisältyy muitakin kuin pääomarahastosijoituksia, se on tuntuva sijoitusten riskit huomioon ottaen.
Pääomasijoituksissa riskit ovat suurempia kuin esimerkiksi sijoituksissa pörssiyhtiöihin tai valtion velkakirjoihin. Suurempi riski tarkoittaa kuitenkin myös suurempia tuottoja – olettaen, että sijoitus on onnistunut.
Paanasen suku on saanut tuottoja riskirahastoista, eli liitoistaan muun muassa työeläkejättien kanssa, vaihtelevasti 2000-luvun alusta lähtien.
– Joihinkin olemme erittäin tyytyväisiä, toiset ovat olleet tappiollisia. Parhaimmillaan meillä on ollut rahasto, joka tuotti yli kaksi kertaa sijoittamamme rahat, Paananen kertoo pääomasijoituksistaan.
Ylen haastattelemat kolmen työeläkeyhtiön sijoituksista vastaavat johtajat kertoivat, että pitkän aikavälin tuotto pääomasijoituksissa on ollut yli kymmenen prosenttia. Nykyisessä korkotilanteessa tuotto on siis huippuhyvä. Tuotto-odotuksia vastaavasti myös riskit ovat suuria.
"Historia opettaa"
Professori Markku Kuisman mielestä historia opettaa, että pääomaleirien tiiviillä ristiinkytkennöillä on huonot puolensa. Ne voivat esimerkiksi pyrkiä rajoittamaan tervettä kilpailua etsimällä ratkaisuja, joissa oman leirin yritykset eivät kilpaile keskenään.
Siksi takavuosikymmeninä nähtyyn pankkien ja rahasukujen vallan kudelmaan oli kylvetty Kuisman mukaan tuhon siemen.
– Tämän tiedonjaon ja luottamuksen kääntöpuoli oli sitten se, että oltiin kiinni toisissa eikä liiketoimintaratkaisuja voitu enää välttämättä tehdä kylmimmän rationaliteetin mukaan. Ajateltiin liian usein, miten tämä hyödyttää kokonaisuutta eikä kaveria voinut jättää tai pettää, Kuisma sanoo.
Saksa uhkaa lopettaa kehitysavun maihin, jotka kieltäytyvät ottamasta takaisin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita turvapaikanhakijoita.
Varakansleri Sigmar Gabriel kertoi Der Spiegelin pian julkaistavassa haastattelussa, että ”ne, jotka eivät tee riittävästi yhteistyötä, eivät voi toivoa hyötyvänsä kehitysavusta”. Saksan sisäministeri Thomas de Maiziére kertoi sunnuntaina SRD-television haastattelussa, että hän ”tukee täysin tätä ajatusta”.
Joulukuussa Berliinin joulutorille iskun tehnyt mies oli yritetty karkottaa maasta, mutta Tunisia ei ollut ottanut miestä vastaan.
Varoitus suunnattiin erityisesti Tunisialle, josta Berliinin joulukuun iskun tekijä on kotoisin. Anis Amri ajoi kuorma-auton joulumarkkinatorille ja tappoi 12 ihmistä. Varoituksen on tulkittu koskevan pohjoisen Afrikan valtioita yleensä.
Saksa hylkäsi Amrin turvapaikkahakemuksen kesäkuussa 2016, mutta Tunisia kielsi alkuun Amrin olevan tunisialainen ja esti Amrin lähettämisen kotiin.
Useilla tuhansilla pohjoisen Afrikan kansalaisilla ei ole mitään mahdollisuutta saada Saksasta turvapaikkaa. Myös heiltä puuttuu tarvittavat paperit kotiin palauttamiseksi.
Berliinin isku on pakottanut liittokansleri Angela Merkelin hallituksen miettimään mitä tilanteen parantamiseksi voidaan tehdä.
