Vasemmisto sai eväitä julkisen sektorin puolustamiseen ja oikeisto sen kurittamiseen, kun talouden Nobel-voittaja Bengt Holmström piti juhlapuheen eduskuntasalissa keskiviikkona.

Vajaan tunnin kestäneessä esitelmässään Holmström sekä puolusti julkista sektoria että sanoi sen pienentämisen olevan ratkaisu.

Holmströmin mukaan on väärin ajatella, että julkinen sektori on tehoton ja kallis. Sille ei tule myöskään soveltaa yksityisen sektorin oppeja, kuului maineikkaassa MIT-yliopistossa opettavan Bengt Holmströmin oppi.

– Ne toimivat ihan eri tavalla, Holmström sanoi.

Julkinen sektori on hänen mukaansa kyllä kallis ja hankala, mutta se ei ole tehoton.

– Ennemmin kuin ajatellaan, että tehdään julkisesta sektorista supertehokas, tulee ajatella, mihin julkista sektoria tarvitaan, Holmström sanoi.

Yksi tällainen paikka on hänen mukaansa esimerkiksi kaupunkien kaavoittaminen.

Kun Holmström huomasi eduskunnan vasemmiston innostuvan puheestaan, hän huomautti, että he eivät pidä seuraavasta kohdasta. Julkisen sektorin tehostaminen ei ole ratkaisu, vaan ratkaisu on sen supistaminen, Holmström sanoi.

– Tämä tarjoaa jokaiselle jotakin, professori nauratti kansanedustajia.

Korkeakouluissa paljon tehtävää

Holmström puhui pitkään myös korkeakouluista, koska ne ovat hänelle "sydäntä lähellä". Suomen korkeakouluista Holmström sanoi olevansa huolissaan.

– Suomen tilanne ei ole hyvä korkeakoulujen suhteen.

Yksi on ongelma on hänen mukaansa se, että yliopistoihin menee liian vähän opiskelijoita. Lisäksi yliopistojen rahoitukseen tehdyt leikkaukset ovat asia, jota Holmström ei ymmärrä.

Ja kuten julkisen sektorin puolustamisen kohdalla, Holmström esitteli korjausehdotuksia, jotka varmasti olivat mannaa enemmän salin oikealle laidalle.

– Suomessa yliopistoja voitaisiin mahdollisesti yksityistää tai päästää vapaaksi.

Opetuksen laatu on Holmströmin mukaan monin paikoin heikkoa Suomessa. Lisäksi hän piti kummallisena, että Suomessa opiskelijat käyvät töissä. Sellaista ei Yhdysvalloissa tapahdu, vaan siellä opiskelijat ovat yliopistossa "töissä".

Ylipäänsä Holmström sanoi kaipaavansa eurooppalaiseen yliopistomaailmaan lisää kilpailua. Kilpailu toisi lisää vaihtoehtoja opiskelijoille. Ja Nobel-voittaja Holmströmille juuri valinnanvara on markkinatalouden tärkein piirre.

– Tapaa tuttuja, huumori soi ja puuro maistuu. Tämmöistä meillä pitäisi olla paljon enemmän.

Antti Sällisen analyysi Konginkankaan kylän kerran viikossa kokoavasta yhteisestä aamupalasta on varsin tyhjentävä. Hänen mukaansa kukaan ei avaa seurakuntakodin ovea vain puuron takia. Vähintään toinen puoli on sosiaalinen:

– Kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa ja eri ikävuodet. Hyvällä mielellä lähdetään pois.

Aamupalalla on Konginkankaalla vankkumaton suosio: kävijöitä on 60-80. Määrä on varsin suuri, sillä asukkaita Äänekosken pohjoisessa kylässä on noin 1300.

Se tarkoittaisi 300 000 syöjää, jos kaikille suomalaisille katettaisiin yhteinen aamupala.

Viime vuonna kävijöitä laskettiin olleen kaikkiaan yli 3000.

Ja se Sällisen mainitsema ikähaarukka on todella: nuorin kävijä on ollut vain muutaman viikon ikäinen vauva, vanhimmat yli 90-vuotiaita.

Ensimmäiset puuronsyöjät saapuvat ennen kahdeksaa, kahdeksan jälkeen, ennen koulun alkua, aamupalalle tulevat kouulaiset. Ennen kymmentä tulevat viimeiset, kuntosalikäynnin jälkeen.

Yhteinen aamupala sai alkunsa kuusi vuotta sitten.

Seurakunnan diakoni Jaana Muurikainen kuuli EU-ruokakasseja jakaessaan monta kertaa, ruoka-apuun kuuluvat puurohiutaleet jäävät käyttämättä.

– Puuroa ei keitetä, kun sitä on yksin kurja syödä.

Viikoittainen aamupala vahvistaa Muurikaisen mielestä kylän yhteisöllisyyttä ja asioiden luontaista jakamista.

– Täällä ei pelkästään syödä puuroa, vaan istutaan ja viihdytään. Jaetaan syvimmät tunnot. Ja jos joku puuttuu joukosta, se huomataan.

Kun seurakunta sai yhteisaamupalan käyntiin, auttavista käsistä ei ole ollut pulaa. Kaikki tarpeet saadaan lahjoituksena.

– Kun on marjasatoa, omenoita tai raparpereja, ne vain ilmaantuvat pöydälle. Ne ovat lahja kyläläisiltä.

Puuron lisäksi tarjolla onkin esimerkiksi marjakiisseliä ja tuoreita sämpylöitä.

Lähes 70 prosenttia yhdysvaltalaisista sanoo, että ihmisten toimilla on vaikutus maapallon lämpenemiseen.

Vastoin yhdysvaltalaisten yleistä mielipidettä, muun kehittyneen maailman näkemyksiä ja tiedemiesten pitkällisiä tutkimustuloksia presidentti Donald Trump on tässäkin asiassa toista mieltä.

Tai jos hän uskookin ihmisen ratkaisujen voimaan, asialla ei ole merkitystä, kun kyseessä on vaalilupauksen täyttäminen, hinnalla millä hyvänsä.

– Sota hiilikaivoksia vastaan päättyy nyt, julisti Trump ja määräsi tiistaina yhdellä allekirjoituksella hallintonsa aloittamaan toimet, joilla romutetaan Barack Obaman saavutuksia ilmastonmuutoksen estämiseksi.

Korostaakseen käännöstä ja nöyryyttääkseen Obamaa ja tämän kärkihanketta, puhtaan energian suunnitelmaa, Trump antoi määräyksensä ympäristövirasto EPA:n tiloissa, hiilikaivosmiesten ympäröimänä. Viraston budjetista Trumpin hallinto on leikannut jo kolmanneksen.

Trumpin tavoitteena on muun muassa purkaa fossiilisten polttoaineiden päästörajoituksia ja helpottaa uusien louhoston avaamista liittovaltion maille.

Vaalikampanjassaan Trump lupasi kannattajilleen tuoda menetetyt hiilikaivostyöpaikat takaisin. Tähän uskoivat hyväpalkkaisista kaivoistöistä työttömiksi jääneet äänestäjät Wyomingissa, Montanassa, Pennsylvaniassa, Länsi-Virginiassa ja Kentuckyssa ja äänestivät Trumpin voittoon.

Heille on tärkeää, että Trump edes yrittää muutosta, vaikka jokainen mies ei louhoksiin laskeutuisikaan.

Tutkijoiden ja monien yritystenkin mukaan tosiasioilla ei ollut Trumpin lupauksissa merkitystä.

Hiilikaivokset työllistävät Yhdysvalloissa enää 75 000 ihmistä. Ala on kuihtunut kannattavuusongelmien ja hiilen kysynnän laskun takia. Vaikka suljettuja kaivoksia ja uusiakin avattaisiin, työt eivät tule samassa mitassa takaisin. Yritystoiminta ei ole hyväntekeväisyyttä. Automaatio hoitaa vaarallista ja raskasta työtä paljon tehokkaammin kuin ihmistyövoima.

Energiaministeriön tammikuussa julkaiseman tilaston mukaan uusiutuvan energian tuotannosta saa elantonsa jo 650 000 amerikkalaista.

Demokraatit, tutkijat ja ympäristönsuojelijat sanovat Trumpin antavan kuin tarjottimella uusiutuvan energian kehitysmarkkinat Kiinalle, jolla jo nyt on suuri markkinaosuus maailmalla.

Yhdysvallat pysyy ainakin muodollisesti Pariisin ilmastosopimuksessa, joka tuli voimaan viime vuoden marraskuussa. Hallinnon asenneilmapiiri on kuitenkin sopimusta vastaan ja Trump voi kuihduttaa Pariisin sopimuksen merkitystä jättämällä sen tavoitteet oman onnensa nojaan.

Presidentti Trumpille on tärkeää saada keskustelujen aihe siirtymään pois viime viikonvaihteen nöyryyttävästä tappiosta, kun Obaman terveydenhuoltouudistuksen kumoaminen kaatui järkevän suunnitelman puutteeseen, puolueen sisäisiin riitoihin ja hätiköintiin.

Energiatuotannon ympäristömääräysten muutos ei kuitenkaan yhdellä allekirjoituksella nouse Trumpin kaipaamien suurten poliittisten voittojen sarjaan.

Noin puolet osavaltioista aikoo haastaa Trumpin määräyksen oikeudessa ja yrittää hidastaa Obaman suunnitelmien purkua. Tutkijat ja tiedemiehet lähtevät myös liikkeelle. He marssivat mielenosoituksiin huhtikuun 22. päivä.

Syksyllä 2014 perustettu Etelä-Konneveden kansallispuisto on osoittautunut harvinaisten sienten aarreaitaksi. Kansallispuistosta on jo löytynyt erittäin uhanalainen aarnihaarakas, kystiliivakka ja Suomesta jo hävinneeksi luokiteltu haaparypykkä.

Haaparypykkää on tavattu Suomessa viimeksi vuonna 1953. Kystiliivakka on luokiteltu puutteellisesti tunnetuksi, eikä sille ole voitu antaa uhanalaisuusluokitusta. Aarnihaarakasta on aiemmin löydetty Suomesta vain Pyhä-Häkin kansallispuistosta Saarijärvellä.

Jyväskylän yliopiston tohtoriopiskelija Jenna Purhonen tutkii väitöskirjatyössään metsätalouden vaikutuksia lahopuiden sieniyhteisöihin. Yksi hänen tutkimuskohteistaan on Etelä-Konneveden kansallispuiston alueella sijaitseva ikihaapoja kasvava kuusivaltainen rinne sekä sen lähellä olevat jääkauden muovaamat satojen metrien uomat.

Etelä-Konneveden sienirunsauden salaisuus ovat lahopuut.

– Haaparypykäs löytyi syrjäisen uoman pohjalla makaavan valtavan haapavanhuksen oksistosta. Aarnihaarakas taas majaili uoman rinteellä lojuvassa isossa männyssä, Purhonen kertoo.

Purhosen mukaan löydöt herättävät paitsi kysymyksen lajien elinympäristövaatimuksista, myös siitä, ovatko ne oikeasti harvinaisia.

– Voi olla, että niitä ei vain ole etsitty. Toisaalta tiedämme, että Etelä-Konneveden kansallispuistossa on näille lajeille erityisen hyvin sopivia elinympäristöjä, Purhonen.

Pirkanmaan käräjäoikeudessa on puitu poikkeuksellisen mielikuvituksellista petosjuttua keskiviikkona. Syytettynä on autokauppaa pyörittänyt yrittäjä. Syyttäjän mukaan yrittäjä lavasti autoliikkeen tiloissa tilanteen, jota alun perin tutkittiin yrittäjään kohdistuneena murhan yrityksenä.

Haastehakemuksessa kuvaillaan, kuinka yrittäjä sytytti Tampereen Lielahdessa sijainneen liiketilansa kolmesta eri paikasta palamaan. Sen jälkeen hän meni itse takahuoneeseen, sitoi kätensä yhteen nippusiteillä ja huusi apua. Yrittäjä pelastettiin palavasta liikkeestä savusukeltamalla ja vietiin hoidettavaksi.

Yrittäjä oli etukäteen valmistellut viranomaisten ja vakuutusyhtiön erehdyttämistä mm. kertomalla ystävälleen, että Venäjän mafia jahtaa häntä. Samankaltaisen viestin venäläisiltä kohdistuvasta uhasta ja tapahtumapäivänä olevasta tapaamisesta yrittäjä oli lähettänyt poliisille hetkeä ennen paloa.

Syyttäjän mukaan tutkinnassa on selvinnyt, ettei syytetyn kertomus ulkopuolisista tekijöistä pidä paikkaansa ja ettei liiketilaa ole voinut sytyttää kukaan muu kuin yrittäjä itse.

Oikeudessa todisteena ovat olleet mm. kuvat huoneesta, jossa yrittäjä löydettiin. Niissä näkyy mm. oven alla ollut pusero, joka on estänyt savun tulemista huoneeseen. Huoneesta ei löytynyt lämpö- eikä savuvahinkoja, joten yrittäjän vammat eivät ole aiheutuneet kyseisessä huoneessa.

Yrittäjän käsissä olleesta nippusiteestä löydetty DNA kuuluu yrittäjälle itselleen. Syyttäjän mukaan yrittäjä oli kiristänyt nippusiteen käteensä itse hampaiden avulla erehdyttämistarkoituksessa.

Syyttäjän mukaan yrittäjä erehdytti vakuutusyhtiön maksamaan perusteettomia vakuutuskorvauksia yli 36 000 euron arvosta. Syyttäjä vaatii yrittäjälle ehdollista vankeusrangaistusta.

Minna Canthin talo ry on ostanut kirjailija Minna Canthin kotitalon Kuopiossa. Yhdistys ja Kanttilan omistanut Bonava Suomi allekirjoittivat tänään keskiviikkona lopullisen kauppakirjan kohteen ostamisesta.

Kauppa sisältää kiinteistön ja tontin, jolla kiinteistö sijaitsee. Kauppahinta on 100 000 ja 200 000 euron välillä.

– Olemme erittäin tyytyväisiä ratkaisuun ja on todella hienoa, että Kanttila saa arvoisensa omistajan. Bonavan strategiana on toimia pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa ja Oulussa. Kanttila on aikanaan tullut meille osana isompaa kiinteistökauppaa, eikä sen toteutus istu strategiaamme, sanoo tiedotteessa yksikön johtaja Hanna Marttila Bonava Suomi Oy:stä.

Minna Canthin talo ry perustettiin viime vuoden puolella Kanttilan ostamista ja kunnostamista varten. Yhdistyksen puheenjohtaja Anja Lapin mukaan tarkoituksena on kunnostaa yhteistyöverkoston voimin Kanttila taide- ja kulttuurikäyttöön, asunto- ja residenssitiloiksi sekä kulttuurimatkailukohteeksi.

Yhteistyöverkostoon kuuluvat muun muassa Savonia-ammattikorkeakoulu ja Savon aikuis- ja ammattiopisto. Yhdistys etsii tukijoita kunnostuksen rahoittamiseksi. Rahoittajiksi kaivataan erityisesti yksityisen sektorin toimijoita.

– Kanttila on mielenkiintoinen korjausrakentamisen kohde, jossa pääsemme opiskelijoiden kanssa huolella perehtymään vanhan puutalon korjaustapoihin, kertoo rakennusalalla Savonia-ammattikorkeakoulussa opettava Harry Dunkel.

Ensimmäisenä kaupoista kertoi Kauppalehti.

Mikään ruoka ei yksinään tai silloin tällöin syötynä aiheuta syöpää tai pelasta siltä. Monilla ruoka-aineilla on kuitenkin tutkitusti vaikutusta syöpäriskin pienenemiseen.

Terveellisen ruokavalion voidaan arvioida pienentävän syöpäriskiä noin 20–25 prosenttia.

– Varsinkin kasvikunnan tuotteissa on havaittu paljon syöpää ehkäiseviä aineita, kertoo Docrates syöpäsairaalan laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen.

Länsimainen ruokavalio lisää syöpäriskiä

Reijo Laatikainen ja syöpätutkija Timo Joensuu Docrates syöpäsairaalasta ovat koonneet luotettavaa tutkimustietoa uuteen kirjaansa. Kyseessä on ensimmäinen kotimainen kattava teos aihepiiristä.

– Tieto ravinnon ja syövän yhteydestä on usein sirpaleista ja huonolaatuista, usein silkkaa huuhaata. Siksi kirjalle oli suuri tarve, Laatikainen sanoo.

Kaikille sopivana yleisohjeena voidaan pitää nykyistä, kasviksia ja marjoja painottavaa ravintosuositusta tai perinteistä Välimeren ruokavaliota.

Sen sijaan paljon rasvaa, sokeria, valkeaa viljaa, punaista lihaa ja prosessoituja tuotteita sisältävä länsimaissa yleinen ruokavalio lisää syöpäriskiä.

Ruoan vaikutusta ei aina ole helppo tulkita. Esimerkiksi maidolla on havaittu ristiriitaisia vaikutuksia.

– Maitotuotteet vähentävät suolistosyövän riskiä, mutta toisaalta jotkut maidon ainesosat voivat miehillä nostaa eturauhassyövän riskiä, kuvailee ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen.

Eturauhassyövän riski voi teoriassa hiukan kohota, jos käyttää maitotaloustuotteita noin 1,5 kertaa enemmän kuin mitä Suomessa suositellaan.

Parsakaali, mustikka, pavut ja kokojyväleipä ovat terveyspommeja

Nyrkkisääntönä voi pitää kohtuutta kaikessa. Kaalikasvit, tummat lehtikasvit, pavut, marjat ja täysjyvävilja sisältävät paljon hyviä aineksia. Alkoholia ja tupakkaa kannattaa välttää ja pitää paino normaalin rajoissa.

Muodin mukana vaihtuviin superfoodeihin kannattaa suhtautua maalaisjärjellä. Jos ruokavalio on pääpiirteissään kunnossa, voi sitä viimeistellä syöpäterveyttä edistävillä ruoka-aineilla. Ravitsemusterapeutti ei kuitenkaan kutsuisi niitä superfoodeiksi.

– Mitään superfoodeja ei ole, Reijo Laatikainen muistuttaa.

Suomessa todetaan vuosittain noin 30 000 uutta syöpätapausta. Miesten yleisimmät syövät ovat eturauhas- ja keuhkosyöpä, naisten rinta- ja keuhkosyöpä. Suolistosyöpä on yleinen molemmilla sukupuolilla.

Jutussa esitetyt kuvat eri ruokien vaikutuksesta syöpätyyppeihin ovat yksinkertaistettuja esimerkkejä. Lisätietoa: Reijo Laatikainen ja Timo Joensuu: Syö hyvin, voi paremmin - Ravinto syövän ehkäisyssä ja hoidon tukena. Kirjapaja 2017.

Juttua korjattu 29.3. klo 4.20: Naisten toiseksi yleisin syöpä on keuhkosyöpä, ei kohtusyöpä.

Presidentti Donald Trumpin Meksikon muuri ja Israelin muurihankkeet ovat tuttuja uutisista. Tunnettujen muurien varjossa Turkki viimeistelee omaa muuriaan Syyrian rajalle.

Rajalle on rakennettu jo noin 300 kilometriä betoniesteitä. Lisäksi valvontaa on parannettu pitkillä teräsaidoilla, valonheittimillä ja valvontakameroilla. Turkin Syyrian vastaista rajaa on tarkoitus vahvistaa noin 500 kilometrin matkalta, joko betonmuurilla tai teräsaidoilla.

Rajalle rakennettaviin valvontatorneihin asennetaan valonheittimien lisäksi voimakkaat kaiuttimet ja konekiväärit. Ajatus on, että rajan yli pyrkiviä voidaan varoittaa kuuluvasti ennen voimatoimia.

Syyrian sodan alkuvaiheessa Turkki otti vastaan Syyriasta pakenevia vastaan avosylin, ja Turkissa on lähemmäs kolme miljoonaa syyrialaispakolaista.

Pakolaisia ammuttu rajalla

Vieraanvaraisuus kuitenkin saavutti rajansa, ja syyrialaisten on nyt hyvin vaikea päästä maahan. Muun muassa ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on syyttänyt turkkilaisjoukkoja siitä, että ne ovat tappanneet Syyriasta pakoon pyrkiviä ihmisiä.

Turkki sanoo haluavansa suojautua sekä ääriliike Isisiltä että Syyrian kurdisisseiltä. Turkin mielestä Syyrian kurdien joukot ovat vaaraksi, koska ne ovat Turkissa taistelevan Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n komennossa.

Muurin rakentamisesta vastaa julkiseen asuntorakentamiseen keskittyvä valtionvirasto TOKI.

TOKI:n betonitehtaat ovat valmistaneet seitsemän tonnin painoisia betonielementtejä parinsadan elementin päivävauhdilla. Muuri rakennetaan noin kolmen metrin korkuiseksi, ja sen huipulle asetettavilla piikkilanka-esteillä yritetään lopullisesti varmistaa, että muurin yli ei kiivetä.

Turkkilaismuurin hinnaksi on julkisuudessa arvioitu noin 600 miljoonaa euroa, mutta tarkkoja tietoja ei ole julkaistu. Turkin hallitusta tukevat tiedotusvälineet ovat ylpeinä kertoneet, että Turkin omasta muurista tulee yksi maailman pisimmistä.

Otetaanpa vauhtia Suomen suurimman ikäluokan syntymiseen edellisvuodesta. Vuonna 1946 elämä alkoi asettua uusiin uomiin, kun rankat sodan vuodet olivat takana. Mannerheim vaihtui Paasikiveksi ja Suomen osalta Pariisin rauhanneuvottelut saatiin päätökseen.

Avustuksia tuli yhä Ruotsista lasten ruokintaan ja lehdet kirjoittivat kuinka Suomi maksoi ajallaan sotavelkansa puolivuotiserän.

Moni tarvike oli vielä kortilla, mutta yksi juhlan aihe oli ensimmäisen kahvilastin saapuminen Turun satamaan. Hyvästi voikukanjuuret ja muut korvikkeet!

Amerikkalaisia telttoja ja makuupusseja on tullut myyntiin ainakin tamperelaisen Osuusliike Voiman Aleksanterinkadun myymälään.

Juhannusaatto osui sunnuntaille ja huvitilaisuuksia riitti monelle päivälle. Omat tutut haitarinsoittajat ja muut pelimannit vastasivat tahdista. Levyjäkin toki oli, kenellä oli levysoitin saattoi soitella Henry Theeliä tai Vili Vesterisen ja Onni Laihasen lurituksia. Olavi Virta ja Tapio Rautavaara tekivät vasta ensimmäisiä äänikiekkojaan.

Oli kelpo kesäsää. Maaliskuussa vuonna 1947 syntyi 10 163 suomalaista.

Veikko ja Antti lähtivät omille teilleen Nokialta

Kevään aikana 70 vuotta täyttävät Veikko Räntilä ja Antti Salonen kävivät samaa Nokian Emäkosken keskikoulua. Koulun jälkeen molemmat jatkoivat omille teilleen, eivätkä ole sen jälkeen kuulleet tosistaan.

No, tässä tulee kuulumiset: Räntilä lähti haahuilemaan Tampereen yliopistoon, eli opiskelemaan noin kymmentä ainetta ja valmistui valtio-oppi pääaineena yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Hän teki työuransa ammattiyhdistysten, SAK:n opistoissa ja jäi eläkkeelle JHL-opiston rehtorin tehtävistä.

– Olen aina pyrkinyt olemaan kansalaisaktiivi ja riennoissa mukana. Sitten minulla on ollut jonkun verran työyhteisökosultointia näihin päiviin saakka. Nytkin on yksi mentorointi suunnitteilla.

Antti Salonen opiskeli sähköalalle pitkän linjan kautta: ammattikoulun ja teknisen opiston kautta insinööriksi. Antti Salonen on yhä töissä.

Onko 70-vuotias vanhus?

– No ei varmaan ole, vaan täynnä poweria! Tässä mennään 20 000 askelta päivässä, nauraa Antti Salonen Espoon Tapiolassa kauppakeskus Ainoan rakennustyömaalla.

Antti tekee kolmipäiväistä työviikkoa sähkötöiden valvojana SRV:llä.

–Jaksan hyvin. Tai sanotaan sillä tavalla, että kun tehtiin Tampereelle Torni-hotellia, niin kyllä minun piti kymmenennessä kerroksessa pysähtyä katsomaan, mitä ne pojat tekee. Ei mennyt ihan kerralla ylös.

Ylpeät hyvinvointivaltion rakentajat

Veikko Räntilä ja Antti Salonen ovat Suomen rakentamisen sukupolvea.

– Kyllä se on ollut optimismin aikaa ja rakentamisen aikaa. Ihan fyysisesti Suomea rakennettiin, niin kouluja, rakennuksia, sairaaloita, asuntoja kuin teitäkin. Myös luotiin hyvinvointivaltion instituutiot ja käytännöt, Veikko Räntilä muistuttaa.

– Voi sanoa, että meidän sukupolvi on samaistunut tähän hyvinvointivaltioajatukseen, se on yksi ylpeyden lähde.

Meidän ikäluokalle yhteiskunnalliset saavutukset ovat olleet tärkeämpiä. Veikko Räntilä

Elintaso on noussut, niin ettei saman päivänä voi edes kuvitella mikä oli tilanne kun miehemme alkoivat katsella maailmaa kotipesän reunalta.

– Kyllä se on monikymmenkertaistunut, miettii Antti Salonen.

– Nyt on auto tai kaksi melkein jokaisella perheellä. Matkoilla pystytään käymään. Silloin minun nuoruudessa oli Tampere jo vähän pitkän matkan takana, Keto-Seppälän linja-autoilla mentiin seisomapaikoilla. Autot olivat niin täysiä, Nokialla, Suoniemen Korvolassa varttunut mies muistelee.

– Oppikouluun oli vaikea päästä, eikä sitä työläisperheistä meidänkään kylältä kovin pitkälle koulutettu, vain muutama kaveri oli ylioppilas.

Leikkaukset leijuvat hyvinvoinnin yllä

Veikko Räntilä seuraa hyvinvointiyhteiskunnan tilaa hieman huolestuneena..

– Liturgiatasolla kaikki puolueet ovat sitä mieltä, että hyvinvointivaltiosta pidetään kiinni. Mutta kyllä hallituksessa oltiin valmiita kuitenkin hyvinvointipalvelujen leikkaamiseen, eikä esimerkiksi miljardien yritystukiin kajottu, Räntilä arvostelee.

Hänen mielestään nuoremmat sukupolvet ottavat hyvinvoinnin annettuna.

– Nuoremmilla ei ole samalla tavalla mielenkiintoa laajoihin asioihin, vaan enemmänkin pohtivat sellaisia kysymyksiä kuin sukupuoli-identiteetin tuska ja elämäntavan tuska. Meidän ikäluokalle yhteiskunnalliset saavutukset ovat olleet tärkeämpiä, Veikko Räntilä analysoi.

Nuoret vanhat elävät vielä noin 16 vuotta

Annetaanpa suurin ikäluokka vielä Tampereen yliopiston gerontologian professorin, Marja Jylhän arvioitaviksi. Ovatko 70-vuotiaat vanhoja?

– Tänään 70 vuotta täyttävät ovat eri joukkoa kuin parikymmentä vuotta sitten samaan ikään ehtineet. Koulutus, terveys ja toimintakyky ovat parempia.

Eliniän pidetessä suvussa voi olla elossa kaksikin eläkkeellä olevaa sukupolvea.

– Monella seitsemänkymppisellä on ainakin toinen vanhemmista, yleensä äiti, elossa.

Edellä olevista syistä johtuen Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä ei suostu sanomaan 70-vuotiaita vanhoiksi.

– He eivät ole vanhoja, mutta eivät ihan nuoriakaan. Tutkijana voisi sanoa, että he ovat nuoria vanhoja.

Jylhän arvion mukaan 70-vuotispäivänä ihmisellä on edessä noin 16 elinvuotta lisää.

– Monilla enemmän, toisilla vähemmän. Varmastikin on niin, että yhä harvempi seitsemänkymmentävuotiaista on asettunut tänä päivänä vanhan rooliin.

Ihmisarvo ei ole tuottavuuskysymys

70-vuotiaat eivät ole yhtenäinen ryhmä, kuten ei mikään muukaan ikäluokka. Joukossa on ihmisiä, jotka haluaisivat vielä tehdä töitä, mutta ei kaikki.

Marja Jylhän mielestä niihin, joilla on kykyä ja työhaluja, työnantajien pitäisi suhtautua ennakkoluulottomasti.

He eivät ole vanhoja, mutta eivät ihan nuoriakaan. Tutkijana voisi sanoa, että he ovat nuoria vanhoja. Marja Jylhä

– Nuoremmat ovat vahvempia ja nopeampia, mutta iäkkämpi on kokeneempi, tietäväisempi ja harkintakykyisempi.

Huoltosuhdekeskustelussa on Marja Jylhän mielestä ikävä jako tuottaviin ja elätettäviin ikäluokkiin. Jako perustuu työssäkäyntiin. Vapaaehtoistyötä, omaisten hoitamista tai vaikka ukin ja mummin apua lastenlasten hoidossa ei oteta huomioon.

– Jos se laskettaisiin, niin huomattaisiin, että ainakin 70-vuotiaat ja vielä vanhemmatkin ovat tosiasiassa tuottavia, mutta itse en pidä siitä, että ihmisen arvoa lasketaan tällä tavalla.

Hyvää 70-vuotispäivää kaikille asianosaisille!

Britannian pääministeri Theresa Mayn allekirjoittama EU-eroilmoitus on luovutettu EU:lle Brysselissä.

Tästä tapahtumasta alkaa Britannian eroprosessi EU:sta. Monimutkaiset eroneuvottelut on tarkoitus saattaa loppuun kahdessa vuodessa.

Espoo vaivaa minua.

Vaikka se on Suomen toiseksi suurin kaupunki, hyvin harva ihminen tietää siitä mitään.

Lukeudun tähän joukkoon itsekin, vaikka olen syntynyt ja kasvanut Espoossa. Se ei ole koskaan tuntunut kotikaupungiltani. Aikuisiällä olen asunut Pirkanmaalla, Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa, ja kaikkialle muualle olen kotiutunut nopeasti. Nykyisin asun Helsingissä, ja tunnen kuuluvani tänne vahvasti.

Espoo on nuori kaupunki, joka ei tunnu valmistuvan koskaan. Niin kauan kuin muistan, Espoota on rakennettu vimmatusti. Se on nostokurkien kotikaupunki, jonne muutetaan joko halvan tai väljän asumisen takia. Koko kaupunki on uinuva mammuttilähiö, jossa ei ole mitään houkuttelevaa tai omaleimaista.

Espoo onkin Suomen ainoa kaupunki, joka tekeytyy kokoaan pienemmäksi. Se on Nurmijärven lailla perhettä perustavan ihmisen loppusijoituspaikka.

Espoon kaupunki näkee itsensä toisin. Se on jopa ylpeillyt olevansa maailmanhistoriaan jäävä kaupunkikehityksen menestystarina. Viimeisen 60 vuoden aikana Espoon asukasluku on kymmenkertaistunut ja talouskasvu on ollut satumaista. Suomen vaurauden kuumin piste sijaitsee Espoon Tapiolan ja Helsingin Kampin välisellä alueella.

Espoo on kokonaisuudessaan läjä betonielementtitaloja, joita kukaan ei tunne omakseen

Espoo kasvaa tällä hetkellä noin 4 000 asukkaalla vuodessa. Kaupunki satsaa tulevina vuosina teknologiaan ja luontoon. Hyvät ulkoilualueet hyvin koulutetuille ihmisille. Talouden kurjistuminen näkyy opetustoimen leikkauksina. Entisenä espoolaisena nämä linjaukset kuulostavat tutuilta. Partiolaiset marssivat Nuuksion metsissä ja liikuntaseurat vetävät ikuisia treenejään ulkokentillä ja halleissa.

Teemu Selänteen synnyttänyt Suomi on tämän näköinen.

Se, mikä puuttuu on identiteetti eli kulttuuri. Mitään espoolaista kulttuuria ei ole päässyt vuosikymmenten saatossa syntymään. Espoolla ei ole omaa murretta tai perinneruokaa. Espoo on kokonaisuudessaan läjä betonielementtitaloja, joita kukaan ei tunne omakseen.

Omassa nuoruudessani en tiennyt esimerkiksi yhtäkään espoolaista kirjailijaa, vaikka lähdin opiskelemaan alaa yliopistoon. Tunsin suoranaista kateutta Tampereen kaltaisiin paikkoihin, joissa vahva identiteetti läpäisee jopa eri kaupunginosat.

Espoossa mikään ei edusta päämäärää, vaan kaikki on liikkeessä. Kaupunki on parhaimmillaan, kun siitä nauttii yli 60 kilometrin tuntivauhdissa

Espoo onkin tuntunut joltain, josta täytyy kasvaa ulos. Me Espooseen syntyneet olemme enimmäkseen halunneet muualle. Onkin kuvaavaa, että Espoo rakentaa kulttuurinsa keskusta Tapiolaan, Helsingin rajalle. Edes espoolaiset itse eivät voi kuvitella kenenkään haluavan tulla kovin syvälle kaupunkinsa rajojen sisälle.

Tämä näkyy myös Espoon brändityössä, jossa on jo parikymmentä vuotta yritetty määrätietoisesti synnyttää espoolaista identiteettiä. Vaurastuneen ja kasvaneen kaupungin kasvot on haluttu tehdä houkutteleviksi, ja espoolaisesta kulttuurista on haluttu vetovoimatekijä. WeeGee-talo onkin upea, mutta sen lisäksi oikeastaan mitään ei ole tapahtunut.

Espoolaisen estetiikan ytimestä löytyy tienvarsille tehdyn julkisen taiteen ihastelu. Kulttuuriksi riittää se, mitä auton ikkunassa vilistää. Se on reittiestetiikka ja pikaestetiikka, ja se kuvastaa jatkuvan kasvun synnyttämää keskeneräisyyttä. Espoossa mikään ei edusta päämäärää, vaan kaikki on liikkeessä. Kaupunki on parhaimmillaan, kun siitä nauttii yli 60 kilometrin tuntivauhdissa.

Olen usein miettinyt, että Espoo on Suomen amerikkalaisin kaupunki

Kun Helsingistä löytyy Esplanadin tai Sibeliuksen puiston kaltaisia vetonauloja, Espoossa on pelkkiä automarketteja ja asfalttiteitä. Mikään Espoon piste ei ole erillisen matkan arvoinen, kaikki on rakennettu kauttakulkua varten. Henkistä virkistäytymistä tarjoaa Nuuksion kansallispuisto, jonne perheet menevät keskenään käristämään nuotiopaikalle makkaroitaan.

Muilta osin paikalleen jäävä ihminen on espoolaisessa ajattelussa ongelma.

Kun tätä asiaa ajattelee lapsen tai nuoren näkökulmasta, Espoosta näyttää puuttuvan elämä. Sosiaaliset ongelmat jäävät lähiöiden omiksi huoliksi, ihmisten henkilökohtaisiksi tragedioiksi. Lapsuudenkavereistani moni on kohdannut loppunsa päihdekierteessä, jonka keskipisteenä on kotilähiön kaljakuppila.

Olen usein miettinyt, että Espoo on Suomen amerikkalaisin kaupunki. Jatkuvan laajentumisen keskellä jokainen huolehtii omista asioistaan. Ihmisten pyrkimys on vaurastuminen, sillä muunlaista kulttuuria kaupunki ei ole kyennyt rakentamaan. Espoolaiset itse tuskin miettivät tällaisia kysymyksiä. Heille vaikuttaa olevan yhdentekevää, mitä muut heistä ajattelevat – tai oikeastaan että muut eivät ajattele heitä. Hajuttomuus ja mauttomuus riittävät mainiosti, ja länsimetrolla pääsee entistä helpommin Helsinkiin, kun elämä alkaa tuntua värittömältä.

Yhtä kaikki Espoossa on kuin onkin kulttuuria. Esimerkiksi Espoon taiteilijaseura ja teatteri ovat halukkaita ja aktiivisia synnyttämään kaupungilleen tarinaa. Olarin räppiskene on maankuulu ja katutaiteessa Espoo on ollut ongelmiin asti tunnettu.

Haastankin teidät kaikki espoolaiset käymään tämän kevään aikana edes yhdessä kotikaupunkinne kulttuuritapahtumassa.

Aleksis Salusjärvi

Kirjoittaja on helsinkiläinen päätoimittaja sekä kriitikko. Hän on runouden suurkuluttaja ja opettaa taiteesta kirjoittamista korkeakouluissa ja kursseilla. Vuoden 2017 hän kiertää ammattikouluissa ympäri Suomea vetämässä rap-lyriikkaan keskittyviä Sanat haltuun -työpajoja.

Tilastokeskuksen mukaan arabiaa äidinkielenään puhuvista tuli viime vuoden aikana kolmanneksi suurin vieraskielinen ryhmä Suomessa.

Arabiaa puhuvat ohittivat somalia ja englantia äidinkielenään puhuvat. Arabiankielisiä oli vajaat 22 000 henkilöä.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Markku Rapo tulkitsee arabiankielen kiilaamisen seuraukseksi vuoden 2015 suurista pakolaismääristä. Myönteisten turvapaikkapäätösten myötä varsinkin arabiaa puhuvien irakilaisten ja syyrialaisten määrä väestöstä on lisääntynyt selvästi.

Vuodesta 2015 vuoteen 2016 arabiaa äidinkielenään puhuvien määrä kasvoi runsaalla 5 000 hengellä.

Suomessa asui vuoden 2016 lopussa 353 993 äidinkieleltään vieraskielistä henkilöä. Venäjänkieliset ovat suurin vieraskielisten ryhmä ja toiseksi suurin ovat viroa puhuvat.

Jos perussuomalaisten kuntautopia heräisi eloon, sitä hallitsisi vahva johtaja, eivätkä koululaiset kyseenalaistaisi opettajan arvovaltaa.

Ylen kuntavaalikoneeseen vastanneista perussuomalaisten ehdokkaista niukasti suurin joukko on sitä mieltä, että lasten on tärkeämpää olla hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia kuin uteliaita ja itsenäisiä. Enemmistön mielestä tarvitsemme lisäksi vahvaa johtajuutta, joka voi korjata ongelmat ilman tarvetta kompromisseille.

Perussuomalaisten ihannekaupungissa asiat ovatkin järjestyksessä, sillä "kaduilla uskaltaa liikkua vaikka keskellä yötä, minihameessa ja humalassa".

Tämäkin yksityiskohta selvisi, kun pyysimme eri puoluetoimistoja ryhtymään kuntaonnelan yksinvaltiaiksi.

Suomen nykykunnista lähimpänä perussuomalaisten unelmaa on kaupunki, joka on lahjoittanut maailmalle grilliruoka lihamukin, eli lihalla ja kastikkeella täytetyn kertakäyttökipon.

Roskaruokatietäjät arvannevat, että kyseessä on lihamukikaupunki Lahti. Sen puoluetoimisto valitsee esimerkiksi Suomen kunnasta, jossa asiat ovat eniten sillä tolalla, jota perussuomalaiset haluavat.

Se ei vaikuta perussuomalaisia haittaavan, että Lahden maineessa olisi parantamisen varaa, minkä kaupunkilaiset myöntävät itsekin. 1980-luvulla Lahti pilasi itse mainettaan leuhkalla Business City -kampanjalla, ja myös liioiteltu haukkumanimi rikollisten kansoittamana Suomen Chicagona istuu tiukassa.

Puoluetoimistolta valintaa perustellaan sillä, että Lahti on urheilu- ja kulttuurikaupunki, joka on väestöllisesti sopivan keskellä Suomea eli väkeä on muuttanut idästä, lännestä ja pohjoisesta.

Unohdetaan kuitenkin Lahti ja matkataan syvemmälle perussuomalaisten ihannekuntaan.

Kun astuu kuntaunelman keskusaukiolle, sieltä tervehtii Tuntemattoman sotilaan Koskelan patsas.

Tämän juttusarjan aiemmissa osissa selvisi, että porvaripuolueet pystyttäisivät patsaan Mannerheimille tai Arvo Ylpölle, ja vasemmistoliitto nostaisi jalustalle mieluummin tavallisia kansalaisia eikä suurmiehiä.

Perussuomalaiset ei tee kumpaakaan, sillä puolue veistäisi patsaan Koskelasta, fiktiivisestä hahmosta.

Unelmakunnan maisemaa hallitsee se, mikä on Suomessa suosittua. Eli matalat ja hajallaan olevat talot, katsoo puolue.

– Hyvin harva suomalainen haluaa tutkimusten mukaan asua isojen kaupunkien keskustoissa, perustelee poliittinen suunnittelija Riikka Purra, joka vastasi tätä juttua varten kysymyksiimme perussuomalaisten ihannekunnasta.

Vaalikonevastausten perusteella yhdeksän kymmenestä puolueen ehdokkaasta on eri mieltä siitä, että kunnan pitäisi rajoittaa rakentamista haja-asutusalueilla.

Perussuomalaisten ihannekuntaa kansoittavat toimeliaat asukkaat, jotka kantavat yhdessä vastuuta ja välittävät erityistä huolenpitoa tarvitsevista, hahmottelee Riikka Purra.

Jos apua tarvitsee turvapaikanhakija, toimeliaisuus kuitenkin hiipuu. Ylen vaalikonevastausten perusteella yli 80 prosenttia perussuomalaisten ehdokkaista torjuisi turvapaikan saaneiden vastaanottamisen omaan kuntaansa.

Riikka Purra huomauttaa, että unelmakunnan kaduilla eivät viihdy myöskään kerjäläiset.

Onnelaan hyväksytyillä menee kuitenkin hyvin, sillä täystyöllisyys on saavutettu ja syrjäytyminen liki kukistettu. Julkinen sektori on kutistunut utopiakunnassa kuin itsestään, sillä "valtion ja kunnan kustantamia toimintoja tarvitaan vähemmän kuin muualla".

Purra mainitsee erikseen, että tuulivoimaloita ei kunnassa ole, mutta lepakoita kyllä.

Perussuomalaisten kuntaunelman tunnistaa myös siitä, että siellä autolla pääsee. Tiet ovat hyvässä kunnossa, eikä yksityisautoilijoita rokoteta.

Ihanteellisissa kouluissa on kunniassa paitsi opettajan arvovalta, myös suomalaisen yhteiskunnan perusarvot, jotka maahanmuuttajat omaksuvat. Suomen- ja ruotsinkieliset koulut on yhdistetty samoihin rakennuksiin ja lasten tasoryhmät palautettu.

Perussuomalaiset harkitsisi myös sitä, että rehtori voisi lätkäistä jälki-istuntoa tai erottaa koulusta.

Kouluruokala tarjoaa paljon kasviksia ja hyvää lihaa. Lähiruoka on nostettu arvoonsa, mutta "ei urbaanina vihertrendinä", vaan kestävänä tapana tuottaa suomalaista ruokaa.

Sekin puoluetoimiston vastauksista selviää, että kuntalaiset eivät halua lentää lomalla Dubaihin, mutta muualta maailmalta saapuu turisteja ihailemaan perussuomalaista ihmekuntaa.

Viime viikolla uutisoitiin, että Pohjois-Siperiasta Jamalin ja Gydanin niemimailta on löytynyt runsaasti kohtia, joissa maaperä keinuu pinnan alla olevan kaasun takia. Laskennoissa kaasukuplia on löydetty 7 000.

Jo aiemmin Siperiasta on löydetty useita outoja kraatereita, jotka ovat kuin suuren kaasuräjähdyksen maastoon repimiä. Osa tutkijoista epäilee, että kaasukuplat johtuvat ikiroudan sulamisesta.

Ilmatieteen laitoksen kasvihuonekaasuja tutkivan ryhmän päällikkö Tuomas Laurila muistuttaa, että kuplissa oleva metaani saattaa olla peräisin myös Siperian laajoilta suoalueilta.

– Toistaiseksi ei ole arviota, kuinka paljon syvemmältä purkautuvaa metaania kuplissa on. Jos ikirouta sulaa ja kaasulle avautuu uusia purkautumisreittejä, niin asiasta voi tulla hyvin merkittävä ilmaston kannalta.

Metaania mitattu aiempaa enemmän

Metaani lämmittää ilmakehää huomattavasti hiilidioksidia voimakkaammin. Ylen aamu-tv:ssä vieraillut Tuomas Laurila kertoo, että metaanipitoisuuksien nousu on näkynyt myös Siperiassa olevissa Ilmatieteen laitoksen mittareissa.

– Tänä talvena on ollut varsin korkeita metaanipitoisuuksia. On vaikea sanoa, johtuuko se soista, kaasu- ja öljytuotannosta vai metaanikuplien puhkeamisesta.

Valtavat suot ja kaasuntuotannon päästöt ovat kuitenkin vielä pitkän aikaa ylivoimaisesti suurin päästölähde Siperiassa.

Päästöjen lisääntyminen mullistaisi ympäristön

Siperian ikirouta sulaa ilmaston lämmetessä.

– Ilmaston on ennustettu lämpenevän Siperiassa jopa 4–5 astetta. Silloin ikiroudan sulaminen tulee olemaan hurjaa ja ympäristömuutokset tulevat olemaan suuria, kuvailee Tuomas Laurila Ilmatieteen laitokselta.

– Toistaiseksi metaanin purkautuminen on maltillista. Jos määrät kasvavat paljon, pitäisi ihmisten aihettamia päästöjä vähentää entistäkin enemmän.

Venäläistutkijat ovat aiemmin varoittaneet, että Siperian suot ovat vettymässä vauhdilla metaanijärviksi.

Osakemarkkinoiden nousua on riittänyt finanssikriisin syövereistä lähtien, mutta nousulle on varaa vieläkin.

Joskin hidastuvaan tahtiin, arvioivat kuuden osakeanalyysiyhtiön asiantuntijat. Heidän mukaansa markkinoilla ei ole kuplaa, vaikka viitteitä siitä onkin jo näkyvissä.

– Osakkeiden arvostustasot ovat korkeat ja herkät pettymyksille, mutta eivät kuplamaiset, muotoilee OP:n osakestrategi Antti Saari.

Keskuspankkien antamasta vetoavusta voi olla vaikea päästä eroon hallitusti. Poikkeuksellisen matalat korot ovat vauhdittaneet yrityksiä ja osakemarkkinoita, mutta kuinka irtautua lääkityksestä hallitusti.

Osakkeiden arvostustasot ovat herkät pettymyksille, mutta eivät kuplamaiset Antti Saari, OP

Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju sanoo, että kuplan piirteitä on sekä koroissa että osakkeissa.

– Keskuspankkipolitiikka on painanut ensin korot lattiaan, minkä seurauksena pääoma on virrannut osakemarkkinoille. Miten tästä päästäisiin siististi ulos, onkin tuhannen taalan arvoinen kysymys.

Todellista perustaa nousulle

Markkinoiden levottomuudesta huolimatta perusta eli talouskasvu on vahvistumaan päin.

– Markkinanousut loppuvat yleensä globaalin talouden taantumiin ja tällä hetkellä taantumamerkit ovat vähissä, konkretisoi Nordean päästrategi Lippo Suominen.

Hän muistuttaa, että ”osakkeiden nousu ei kuole vanhuuteen, vaan nousun katkeamiseen tarvitaan syy”.

Myös Fim-pankkiiriliikkeen pääanalyytikon Kim Gorschelnikin mielestä matala korkotaso on nostanut osakkeiden arvostuksia niin, että ne ovat nyt ”koholla”. Toisaalta siihen voi olla hyvää syytäkin.

– Osakemarkkinoiden nousun puolesta puhuu yleisen talouskehityksen piristyminen, Gorschelnik punnitsee.

Nyt tarvitaan tuloksia

Myös yritysten todella tekemiä tuloksia katsotaan yhä tarkemmin ja yritysten väliset erot voivat alkaa korostua.

Ylen kyselyssä vallitsi joka tapauksessa yksimielisyys siitä, että kiivain nousuralli on jo nähty.

– On selvää, että osakemarkkinoiden kahdeksan vuoden nousuputki rauhoittuu, kun massiivinen keskuspankkien elvytys hiipuu, sanoo Mandatum Lifen sijoitusratkaisujen johtaja Juhani Lehtonen.

Lounastunnin jälkeen pankkiirit ymmärsivät että ostetaanpa osakkeet takaisin, kun tarjolla ei ole muutakaan Jukka Oksaharju, Nordnet

Mandatum Life hallinnoi kahdentoista miljardin euron arvoista sijoitussalkkua.

Myös analyysiyhtiö Inderesin pääanalyytikko Sauli Vilén arvioi, että kovin nousuputki on takanapäin.

– Nousumarkkina alkaa olla jo varsin kypsässä vaiheessa ja hyvää aikaa on enää rajallisesti jäljellä.

Osakemarkkinat ovat vetäneet sijoittajien rahaa ainakin osittain paremman puutteessa. Kuten Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju luonnehtii, ”keskuspankit ovat riistäneet osakkeilta vaihtoehtoisia tuottokohteita”.

Osakemarkkinoiden nousukauteen mahtuu toki notkahduksiakin. Esimerkiksi Brexit-äänestyksen ja Trumpin vaalivoiton jälkeen osakemarkkinat laskivat, mutta vain aamupäivän ajaksi.

– Lounastunnin jälkeen pankkiirit ymmärsivät poissulkevalla menetelmällä, että ostetaanpa osakkeet takaisin, kun tarjolla ei ole muutakaan houkuttelevaa, Oksaharju muistelee.

Osakemarkkinat kiinnostavat ammattilaisten lisäksi myös monia tavallisia suomalaisia, sillä pelkästään kotimaisia osakkeita omistaa lähes 800 000 suomalaista.

Korjaus: Juhani Lehtonen on sijoitusratkaisujen johtaja, eikä salkunhoidon johtaja, kuten jutussa aiemmin sanottiin. Lisäksi muutettu, että "Mandatum Life hallinnoi" aiemman "hänellä on vahdittavanaan" tilalle.

Yle Uutiset kertoi maanantaina kuinka reilut kaksi vuotta sitten valmistunut vuokratalo kärsii vakavista kosteusvaurioista Helsingin Jätkäsaaressa. Uutinen herätti rakennuttajat ja puhelin on tiistaina pirissyt ahkerasti usealla toimistolla Helsingissä.

Talon rakentamisesta vastannut NCC on kuitenkin ollut harvasanainen asiasta. Yhtiö kuittasi Yle Uutisten haastattelupyynnön tiistaina kolmen lauseen sähköpostilla:

”Selvitykset ovat olleet jo jonkun aikaa käynnissä kiinteistönomistajan, eli Hekan, kanssa. Yhteistyötä tehdään koko ajan ja ratkaisuja etsitään aktiivisesti. Kunhan vuodon syy selviää, korjaamme luonnollisesti vastuullamme olevat asiat.”

Pitsitalon asukkaat ovat jo puoli vuotta odottaneet tietoja kotinsa kosteusongelmista. Selvitysten etenemisestä on kuitenkin tihkunut tietoja niukasti.

Tieto ongelmista ei ole kulkenut myöskään muille talon rakentamisessa mukana olleille tahoille. Esimerkiksi rakennuksen aikoinaan suunnitellut arkkitehtitoimisto kuuli asiasta eilen Ylen uutisista.

– Kyllä tämä tuli meille täytenä yllätyksenä. Olisimme toivoneet, että tästä olisi informoitu meitä jo aikaisemmin ja otettu esimerkiksi rakennussuunnittelija heti mukaan ongelman selvittämiseen, sanoo arkkitehti Risto Huttunen Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen Oy:stä.

”Vesivuotoihin tulee puuttua välittömästi”

Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen oli heti tiistaiaamuna yhteydessä talon tilanneeseen Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto ATT:hen. Kävi ilmi, että myös ATT kertoi kuulleensa ongelmista aivan vasta. Huolimatta siitä, että asukas kertoi olleensa jo lokakuussa yhteydessä vuokranantajaan eli Helsingin kaupungin omistamaan Hekaan.

– Virheestä ei ole tullut tietoa kuin vasta äskettäin. Vesivuotoihin tulee puuttua välittömästi, kun niistä on saatu tieto ja tavoitteena on korjata tämän laatuiset virheet heti. Ennen korjausten tekemistä on selvitettävä vesivuodon aiheuttaja ja päätettävä korjaustapa, sanoo rakennuttamisjohtaja Risto Mykkänen ATT:ltä.

Mykkäsen mukaan rakennuttaja eli ATT vastaa toimeksiantajalle omista sekä valitsemiensa urakoitsijoiden, suunnittelijoiden tai vastaavien virheistä ja laiminlyönneistä. Rakennuttaja vapautuu tästä vastuusta, kun kohteen vastaanottotarkastuksesta on kulunut kymmenen vuotta.

Kuka teki virheen?

Ylen haastateltavat eivät halua etsiä syyllistä talon ongelmiin ennen kuin tiedetään, mistä vesi talon sisälle tulee. Arkkitehtitoimiston mukaan tähän on satoja eri vaihtoehtoja.

– Kyse voi esimerkiksi olla ongelmasta yksittäisissä saumoissa tai kermin repeämisessä. Toisaalta tuuliolosuhteet meren äärellä voivat kuljettaa sadetta odottamattomiin suuntiin tai esimerkiksi rakenteet ovat liikkuneet. Syyn selvittäminen on varmasti haastava tehtävä, mutta se täytyy tehdä pikimmiten, sanoo arkkitehti Risto Huttunen.

– Vielä ei voi alkaa syyttämään ketään, kun ei tarkalleen tiedetä, mistä ongelmat johtuvat. Jos kysymyksessä olisi lopulta suunnitteluvirhe, tästä pitäisi ottaa oppia, jotta vastaavaa ei enää toista kertaa pääsisi tapahtumaan.

Huttusen mielestä tärkeintä on nyt selvittää välittömästi koituuko talon asukkaille terveyshaittaa talossa asumisesta. Hänen mukaansa arkkitehtitoimisto haluaa olla mukana ongelman ratkaisussa.

Betonikin homehtuu, kun aikansa kastuu

Pitsitalo palkittiin heti valmistuttuaan vuoden 2014 betonirakenteena taitavasta ja vaativasta arkkitehti- ja rakennesuunnittelusta. Aalto-yliopiston betonitekniikan professori Jouni Punkin mukaan palkitut elementit tuskin ovat osallisia talon ongelmiin.

– Palkinto myönnettiin erikoisista julkisivuratkaisuista, joilla ei todennäköisesti ole tämän kosteusongelman kanssa mitään tekemistä. Tässä on nyt vain sattumalta käynyt niin, että kyse on samaisesta talosta, arvelee Punkki.

Vaikka betoni on epäorgaaninen materiaali ja kestää hyvin vettä, homeongelma voi olla mahdollinen myös betonitalossa.

– Home alkaa kasvamaan minkä tahansa rakennusmateriaalin pinnalle, jos olosuhteet vai ovat suotuisat. Betoni ei ole tässä asiassa poikkeus. Lähtökohtana pitää olla, että kaikki materiaalit pitäisi pysyä kuivana tai muuten alkaa mikrobikasvustot äkkiä jylläämään, sanoo Punkki.

Vieraiden valtioiden kiinnostus Suomen päätöksentekoa ja elinkeinoelämää kohtaan on jatkunut aktiivisena, kertoo Suojelupoliisi tänään julkaisemassaan vuoden 2016 vuosikirjassa. Erityisesti verkkovakoiluhavainnot lisääntyivät viime vuoden aikana.

Suojelupoliisin mukaan sen vuonna 2015 antama terrorismin uhka-arvio on edelleen voimassa. Yksittäisten radikaali-islamististen väkivallantekojen uhka Suomessa samoin kuin muualla Euroopassa on kohonnut.

Suojelupoliisin mukaan tiedustelutoiminta on pitkäjänteistä. Viime vuosina yhteyttä on pyritty luomaan nuoriin vaikuttajiin, joiden arvioidaan olevan vuosien kuluttua merkittävässä asemassa. Tiedonhankintaa on Suojelupoliisin mukaan kohdistettu myös kiinnostavissa tehtävissä olevien henkilöiden siviili-identiteetteihin.

– Vieraiden valtioiden tiedustelupalvelut etsivät jatkuvasti sellaisia henkilöitä, jotka voisivat toimittaa heille salassa pidettäviä tietoja heitä kiinnostavista aiheista. Ihmisten olisi lisäksi hyvä tiedostaa, minkälaista tietoa he julkaisevat esimerkiksi somessa. Työnantajat tai viranomaiset eivät pysty suojaamaan työntekijöitä tässä asiassa, Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari sanoo.

Roomassa sataa niin, että mukulakivikadulla astellessa vesi tirskuu varpaiden välistä. Lomalaisia se ei kuitenkaan haittaa. Diabetesta sairastava kajaanilainen Markku Herrala huomaa kuitenkin hotellihuoneessa varpaansa välissä hiertymän.

Kotiin tullessa selviää, että veden, bakteerien ja hankauksen ärsyttämä ruhje on odotettua sitkeämpi. Sitä hän ei kuitenkaan arvaa, että yli vuoden päästä hän istuisi Kainuun keskussairaalan haavapolin sängyllä ties monettako kertaa pohtimassa varpaidensa kohtaloa.

Pottuvarpaan vieressä on ammottava aukko, joka ei parane, ei sitten millään. Varpaita on yhteensä neljä.

Haavat ja ruhjeet tulisi aina ottaa tosissaan. Hoitamaton tai huonosti hoidettu haava voi johtaa isoon laskuun tai saattaa ihmisen kuolemanvaaraan.

Koko Suomessa haavojen hoidosta aiheutuu vuodessa satojen miljoonien hoitokulut. Suurin osa kustannuksista tulee hoitajien palkoista.

Pelkästään painehaavojen osuus Suomen terveydenhuollon vuosittaisista kustannuksista on 2–3 prosenttia, eli lähes 500 miljoonaa euroa. 55 000–80 000 potilaalla arvioidaan esiintyvän vuosittain yksi tai useampi painehaava. Laskelmat Suomen painehaavakuluista perustuvat suomalaisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin.

Kainuun keskussairaalassa piisaa kiirettä myös tavallisena arkimaanantaina. Ovi käy tiuhaan ja potilaat istahtavat penkkiin. Haavat puhdistuvat ja potilaiden hampaat nousevat irveen. Polilla käy monenlaisia potilaita kroonisista tapauksista akuuttiin hoitoon.

En minä ole kovin herkästi sellainen luonne, joka luovuttaa. Markku Herrala

Myös Kainuussa niin sanottuihin makuuhaavoihin, eli painehaavoihin, törmää suhteellisen usein. Haavahoitaja Arja Korhonen saa puhelun potilaasta, jolla on huomattu kyseinen, hyvin yleinen vaiva. Hän vaatii merkitsemään diagnoosin potilaan papereihin.

– Painehaavoja on yllättävän paljon. Jossakin vaiheessa kuviteltiin, että niistä päästään eroon. Niitä on vähemmän ja vähemmän, mutta valitettavasti haavoja on silti melko runsaasti, haavahoitaja Arja Korhonen kertoo.

Korhosen mukaan tilanteesta kurjan tekee se, että painehaavat olisivat kokonaan ennaltaehkäistävissä.

Yli puolet painehaavoista jää huomaamatta

Painehaavojen kohdalla kompastuskiveksi nousee tunnistaminen. Noin 60 prosenttia painehaavoista jää terveydenhuollossa tunnistamatta.

Haavan etenemisessä on viisi vaihetta. Ensimmäisen ja toisen asteen painehaavan toteamiseen tarvitaan harjaantuneisuutta. Viheliäinen haava saattaa syntyä paineen tai paineen ja venytyksen seurauksena neljän tai jopa kahden tunnin aikana. Painehaava saattaa ihmisen myös alttiiksi erilaisille infektioille ja sitä kautta kuolemanvaaralle.

– Tunnistaminen on varmasti se vaikein. Hoitotyössä puhutaan monesti, että potilaalla punoittaa kantapää tai peppualue. Siellä on jo painehaava. Se on se ensimmäinen aste, kun iho alkaa punoittaa niin, ettei punoitus laske asentoa vaihtamalla, Korhonen opastaa.

Ihon ja sen muutosten seuraaminen on tärkeää. Korhonen varoittaa, että jopa kantapäässä oleva rakkula voi olla alkava painehaava.

– Se on se vaihe, jossa pystyttäisiin pelkällä asentohoidolla, ravitsemuksella ja oikeilla hoitotuotteilla hoitamaan haava pois. Hoito kestäisi noin kolme kuukautta. Jos haava puolestaan pääsee pahenemaan, siitä tulee kolmannen ja neljännen asteen painehaava. Tällaisen haavan hoitaminen voi maksaa satoja tuhansia euroja, toteaa Korhonen.

Painehaava ei ole ikäkysymys.

– Painehaavojahan voi tulla ihan minkä ikäiselle ihmiselle tahansa. Se voi tulla vauvalle tai vaarille. Itselläni nuorin painehaavapotilas on ollut kaksi viikkoa vanha vauva ja vanhin yli 100-vuotias.

"Joskus on tehnyt mieli heittää kintaat tiskiin ja olkoon"

Nyt on Markku Herralan vuoro kärvistellä ja sadatella. Mies irvistää tottuneesti, kun haavahoitaja Marika Ala-Hiiro puhdistaa haavaa ja ottaa pois kuollutta ihosolukkoa. Herrala käy haavapolilla hoidattamassa syvää ja tulehtunutta haavaa kaksi kertaa viikossa. Tällä kertaa Ala-Hiiro ja Korhonen päättävät jatkaa hyvin alkanutta alipaineimuhoitoa.

– Letkua täytyy siirtää, ettei se paina ihoa ja aiheuta painehaavaa, haavahoitajat arvioivat ja suorittavat toimenpiteen loppuun.

Kroonistuneen haavan hoitamisprosessi on pitkä ja raskas. Operaation lopussa Herrala hymyilee. Hän on ollut tyytyväinen yhteistyöhön haavahoitajien kanssa. Se on helpottanut tuskaista taivalta.

– Haavan paraneminen voi pitkittyä todella monesta syystä. Taustalla voi olla, että haavan diagnoosia ei ole tehty riittävän hyvin tai haavan paranemiseen vaikuttaviin seikkoihin ei ole paneuduttu, Korhonen sanoo siirtäessään edellisen potilaan hoitovälineitä pois apupöydältä.

– Varsinkin iäkkäillä potilailla, jos ravitsemus ja verenkierto ovat huonoja, voi haavan hoitoon mennä hyvinkin pitkä aika, Ala-Hiiro lisää.

Herralan hoitokierre alkoi Roomassa tulleesta hiertymästä ja sitä seuranneen varvasamputaation epäonnistuneesta tikkauksesta.

Nyt suunnitteilla on uusi leikkaus tai hoidon jatkaminen muilla keinoilla.

Toiveet toipumisesta ovat korkealla, vaikka mies myöntää, että heikoimmilla hetkillään hän on ollut valmis antamaan kaikki varpaansa kivun loppumiseksi. Se on kuitenkin ollut vain hetken ajatus.

Painehaavahan voi edetä todella nopeasti. Marika Ala-Hiiro

Lienee siis turha edes kysyä, onko haavan hoitaminen ollut työlästä?

– No on. Kyllähän tämä on niin pitkäaikaista. Jos ihan rehellisesti sanon, niin joskus on tehnyt mieli heittää kintaat tiskiin ja antaa olla. En minä ole kovin herkästi sellainen luonne, joka luovuttaa, Herrala toteaa.

– Tietysti täytyy aktiivisesti itse toimia ja yrittää tehdä parhaansa, hän jatkaa.

Herrala aikoo etsiä ratkaisuja yhdessä lääkärien kanssa. Hän aikoo selvitä. Siksi hän matkusti tiistaina Kuopioon saamaan konsultaation uudesta leikkausmahdollisuudesta. Tähän mennessä hoitoihin leikkauksineen on uponnut helposti kymppitonni.

Painehaavan hintalappu saattaa olla jopa 100 000 euroa

Tavanomainen ja joka ikäluokassa yleinen painehaavakin on kallis hoidettava. Haavahoitaja Marika Ala-Hiiro huomauttaa, että yhden painehaavan hoitaminen on tuhansien eurojen pommi. Hoito maksaa enemmän kuin niiden ehkäisy.

– Viidestä tuhannesta ja kuudesta ja puolesta tuhannesta eurosta satoihin tuhansiin euroihin, Ala-Hiiro laskee.

– Voi olla, että voidaan vaatia jopa leikkaussalihoitoja tai hoito pitkittyy niin pitkäksi, että se voi tuoda paljon lisäkustannuksia, hän lisää

Kaksi vuotta sitten sairaanhoitajaksi valmistunut ja vasta haavanhoitoon erikoistunut Ala-Hiiro painottaa nopeaa diagnoosia ja ripeää hoitoa.

– Painehaavahan voi edetä todella nopeasti. Tunnistaminen pitäisi tehdä heti potilaan hoitoon saapuessa tai viimeistään kahdeksan tunnin kuluessa hoitoon saapumisesta. Jos painehaavaa ei huomata siinä vaiheessa, kun potilas saapuu hoitoon, niin se voi kehittyä hyvinkin pian, Ala-Hiiro varoittaa.

Hänen mielestään akuuttiin hoitoon tai vuodeosastolle saapuvan potilaan ihon kunto pitäisi tarkistaa aina. Jos poikkeavuuksia huomataan, ne tulisi kirjata potilastietoihin.

– Voi olla, ettei potilaalla ole painehaavaa vielä hoitoon saapuessa. Jos ihon kuntoa ei arvioida tai riskinarviointia ei tehdä, niin voi olla, että seuraavan kerran kun hoitaja menee käymään potilaan luona, painehaava on jo syntynyt, Ala-Hiiro painottaa.

Riittävätkö hoitovälineet?

Niitä, jotka ovat jättäneet haavan omaehtoisesti hoitamatta, tulee poliklinikalla vastaan harvemmin.

– Silloin tällöin tulee vastaan tällaisia tilanteita. Kyseessä voi olla "laitapuolenkulkija" tai sitten on sellainen elämäntilanne, ettei ole jaksanut kiinnittää huomiota itseensä. Ehkä ei ole ymmärretty haavan vakavuutta, haavahoitaja Arja Korhonen sanoo.

Varsinaisesti haavapoliklinikoilla työskenteleviä on Kainuussa ihan liian vähän. Arja Korhonen

Korhosen mukaan vielä harvemmin haavojen ja esimerkiksi painehaavojen paheneminen johtuu palvelutalojen, hoitolaitosten työntekijöiden tai kotihoitajien piittaamattomuudesta.

– Hoitajat ovat tänä päivänä erittäin perillä asioista. Hoitajille, varsinkin Kainuussa, järjestetään todella paljon koulutuksia. Meille järjestetään vuosittain alueellisia haavakoulutuksia ja meillä on paljon osastotunteja. Koulutusta kyllä on.

– Toki esimerkiksi yksityisen hoivakodin ongelmana voi olla se, ettei ole saatu riittävästi hoitovälineitä, eli vaikkapa oikeanlaisia patjoja painehaavapotilaiden hoidon tueksi, Korhonen jatkaa.

"Haavahoitajia ei ole tarpeeksi"

Asentohoito ja oikeanlaiset hoitovälineet, kuten patjat, ovat avainasemassa painehaavojen ennaltaehkäisemisessä. Arja Korhonen huomauttaa, että esimerkiksi laskimoperäiset säärihaavat, diabeetikon jalkahaavat sekä painehaavat olisivat täysin ennaltaehkäistävissä.

Ala-Hiiro uskoo, että tahtotila isojen kustannusten ja rankkojen kipujen ehkäisemiseen on suuri.

– Asentohoitoa pyritään toteuttamaan ihan joka paikassa. Se, millaiset resurssit hoitopaikassa on, vaikuttaa siihen, kuinka tiheästi sitä voidaan toteuttaa tai kuinka yksilökohtaisesti potilaan yksilöllisiin tarpeisiin voidaan kiinnittää huomiota, Ala-Hiiro sanoo.

Hän pitää tärkeänä myös sitä, että haavat ja niiden hoitotyö ovat nykyisin isompi kokonaisuus sairaanhoitajaopinnoissa.

– Ihan sama missä on töissä sairaanhoitajana, niin haavoja tulee vastaan, Ala-Hiiro sanoo.

Mitä haavanhoitajat ovat mieltä, tulisiko koulutettua väkeä, erikoistuneita haavahoitajia, olla edelleen enemmän?

– Haavahoitajia ei ole tarpeeksi. Jos ajatellaan, että tällä hetkellä meillä on puolitoista haavahoitajaa meidän erikoissairaanhoidon piirissä. Haavahoidon erikoistumisopinnot käyneitä hoitajia on useampia. Varsinaisesti haavapoliklinikoilla työskenteleviä on Kainuussa ihan liian vähän, Arja Korhonen sanoo painokkaasti.

Agentin värvääminen on Suojelupoliisin mukaan prosessi, jossa erityisen koulutuksen saanut tiedusteluasiamies pyrkii usean vaiheen kautta tilanteeseen, jossa lopullinen värväys ja tiedon toimittaminen voi alkaa.

Agentin värväysprosessissa on kuusi vaihetta.

1. Analyysi

Prosessi alkaa analysoimalla ulkomaisen tiedustelupalvelun tiedon tarve.

2. Kohteen tunnistaminen

Analyysin perusteella selvitetään tiedustelun kohde. Kohteeksi valitaan henkilö, jolla on joko tarvittavat tiedot hallussaan tai pääsy sellaiseen tietoon.

3. Henkilöselvitys

Tunnistetusta henkilöstä tehdään selvitys. Hänen ominaisuuksiaan, vahvuuksiaan, heikkouksiaan sekä talous- ja perhetilannettaan arvioidaan sen selvittämiseksi, mitkä ovat mahdollisuudet saada hänet työskentelemään vieraan valtion hyväksi.

4. Kontakti

Mikäli tiedusteluasiamies pitää arvioitua henkilöä sopivana värvättäväksi, häneen otetaan kontakti. Yhteydenotto suunnitellaan useimmiten näyttämään spontaanilta ja tilanteeseen nähden luontevalta.

Ensitapaaminen voi tapahtua muun muassa urheilutapahtumassa, työhön liittyvässä seminaarissa tai kohteen harrastustoiminnan parissa. Sattumalla ei kuitenkaan ole osuutta tapaamiseen, vaan se on aina huolellisesti henkilöstä tehdyn selvityksen perusteella suunniteltu ja käsikirjoitettu.

5. Ystävyys

Ensimmäisen kontaktin onnistuttua tiedusteluasiamies ryhtyy kehittämään suhdettaan kohdehenkilöön. Tässä vaiheessa pyritään luomaan ystävyyssuhde, jonka puitteissa kohdetta totutetaan harmittomiin ja laillisiin palveluksiin, kuten avoimen tiedon luovuttamiseen tiedusteluasiamiehelle.

Kohteelle annetaan usein tässä vaiheessa erilaisia lahjoja ja vastapalveluksia. Ystävyysvaihe voi kestää useita vuosia, joiden aikana kohteen varautuneisuus useimmiten laskee ja poistuu lopulta kokonaan.

6. Värväys

Viimeisessä vaiheessa tiedusteluasiamies asettaa kohdehenkilön tilanteeseen, jossa tältä edellytetään salassa pidettävän tai arkaluontoisen tiedon luovuttamista. Tämä on on usein prosessin vaikein vaihe molemmille osapuolille. Luovutettuaan pyydetyt salassa pidettävät tiedot kohdehenkilöstä on tullut vieraan valtion tiedustelupalvelun agentti.

"Supo ei toimi näiden ohjeiden mukaisesti"

Näin värvätään agentti -ohjeet ovat Suojelupoliisin laatimat, ja ne löytyvät juuri julkaistusta Supon vuoden 2016 vuosikirjasta. Vuosikirjaa jaettiin tänään median edustajille Supon tiedotustilaisuudessa. Supo kertoo, että vieraiden valtioiden tiedustelutoiminta Suomessa on jatkunut aktiivisena ja aggressiivisena.

– Huomautan, että Supo ei toimi näiden ohjeiden mukaan. Näin toimivat vieraat valtiot, Suojelupoliisin viestintäpäällikkö Jyri Rantala totesi tiedotustilaisuudessa.

BRYSSEL Britannia jättää tänään keskiviikkona virallisen eroilmoituksensa Euroopan unionille, mikä käynnistää kaksi vuotta kestävät neuvottelut EU-eron ehdoista.

Tässä suhteessa brexit muistuttaa avioeroa: Raha on yksi neuvotteluiden kiistanalaisimpia kysymyksiä. Euroopan komissio on arvioinut, että Britannialta edellytetään eron yhteydessä 50–60 miljardin euron erorahan maksamista. Summaan vaikuttaa sekin, miten yhteinen omaisuus jaetaan.

Komission arvio on ensimmäinen tarjous neuvottelussa. Britannian hallitus pyrkinee neuvottelemaan maksun mahdollisimman pieneksi. Tähän suuntaan vaikuttaa myös kansalaismielipide, sillä rahan säästäminen oli yksi päällimmäisistä argumenteista EU-eron puolesta.

Kun valtio jättää unionin, sitä ei rangaista. Lähtemisestä ei peritä hintaa. Mutta meidän on tasattava tilit. EU-komission Brexit-neuvottelija Michel Barnier

Komissio ei ole julkistanut laskelmia 60 miljardin tueksi, mutta brittiläinen tutkimuslaitos Centre for European Reform on päätynyt samaan summaan julkisista lähteistä saatujen tietojen perusteella. Laskelma olettaa, että Britannian osuus vastuista on 12 prosenttia, eli sama kuin sen nykyinen osuus kaikkien jäsenmaiden maksuista.

Eläköityneet virkamiehet: 8 miljardia euroa

EU-eläkkeet voivat nousta erolaskun herkimmäksi aiheeksi. Vuonna 2014 EU-virkamiesten keskimääräinen eläke oli 5 580 euroa kuussa, eikä näiden summien rahoittamista ole helppo perustella brittiläisille veronmaksajille eron jälkeen.

Euroopan unionilla ei ole eläkerahastoa, vaan virkamiesten eläkkeet maksetaan suoraan EU:n budjetista. Eläköityneiden virkamiesten määrä kaksinkertaistuu tämän hetken hieman yli 20 000:sta vuoteen 2040 mennessä.

Vuoden 2015 tilinpidossa EU:n eläkevastuut olivat 68 miljardia euroa. Britannian laskennallinen osuus tästä olisi vajaat kahdeksan miljardia. Nykyisistä EU-eläkeläisistä brittejä on tosin vain kahdeksan prosenttia.

Eläkemaksun laskeminen on kuitenkin monimutkaista, sillä muuttujia on useita. Tutkimuslaitos Bruegel arvioikin, että Britannian lopullinen eläkelasku voi olla huomattavasti alempi, noin 3,5 miljardia euroa.

EU:n budjettisitoumukset: 29 miljardia euroa

Laskennallisen erolaskun suurin potti on seurausta EU:n omintakeisesta budjettimenettelystä, jossa yhtäältä sitoudutaan pitkän aikavälin maksusitoumuksiin, ja toisaalta vuosittain tapahtuviin maksatuksiin.

Jäsenmaat ovat tehneet sitoumuksia 241 miljardin euron edestä, ja Britannian osuus tästä olisi 29 miljardia euroa. Komission logiikan mukaan Britannian täytyy maksaa osansa, sillä se on ollut mukana tekemässä päätöksiä maksusitoumuksista.

Rakennerahat: 17 miljardia euroa

Britannian ero astuu todennäköisesti voimaan keväällä 2019. Komissio edellyttänee, että maa joutuu kuitenkin vastaamaan osasta niistä menoista, joista on sovittu vuoteen 2020 ulottuvassa rahoituskehyksessä.

Suurin näistä menoista on rakenne- ja aluekehitysrahat, joilla EU pyrkii vauhdittamaan kehitystä vähemmän kehittyneillä alueilla. Rakennerahojen suurin yksittäinen hyötyjä on Puola. Näitä maksatuksia on Britannian lähtiessä jäljellä 143 miljardia euroa, josta brittien osuus olisi noin 17 miljardia.

CER:n raportin mukaan Britannian osuus muista sekalaisista menoista, EU-lainoista ja lainatakuista olisi lisäksi noin 14,8 miljardia euroa. Mutta unionilla on myös omaisuutta, josta Britannia voi neuvotella osansa itselleen.

Rakennukset, jäsenmaksualennus ja saatavat: -18 miljardia

Unionin taseessa on hyvin monenlaista omaisuutta: rakennuksia, rahoitusinstrumentteja ja käteistä rahaa yhteensä 41 miljardin euron arvosta. Mukana on esimerkiksi 42 000 pullon viinikokoelma, mutta myös hankalammin rahaksi muutettavaa omaisuutta kuten Galileo-ohjelman puitteissa avaruuteen lähetetyt satelliitit.

Britannia voi vaatia alennusta erolaskusta sillä perusteella, että se on ollut maksamassa osuuttaan unionin yhteisestä omaisuudesta. Britannian laskennallinen osuus näistä olisi CER:n laskelmissa noin 2,7 miljardia euroa.

Lisäksi Britannialle maksetaan vielä eron jälkeen 2019 Thatcherin neuvottelema jäsenmaksualennus, jonka arvo on noin kuusi miljardia euroa. Britanniassa toimivat projektit saanevat noin yhdeksän miljardia euroa EU-rahaa.

Periaate on selvä: Ne ajat päättyvät, jolloin Britannia maksoi valtavia summia joka vuosi Euroopan unionille. Britannian pääministeri Theresa May

Näillä oletuksilla Britannian 46 vuotta kestäneen EU-jäsenyyden loppulaskuksi tulisi noin 60 miljardia euroa. Mutta erillinen ja vielä suurempi rahariita on edessä jäljelle jäävien 27 jäsenmaan kesken.

Seuraava rahariita 27 jäsenmaan kesken

Britannia on unionin suurimpia nettomaksajia, jonka poistuminen jättää EU-budjettiin noin kymmenen miljardin euron vuosittaisen aukon. Aukko voidaan paikata joko kasvattamalla jäljelle jäävien jäsenmaiden maksuosuuksia tai säästämällä vastaava summa menoista. Molemmat vaihtoehdot ovat poliittisesti hankalia.

Esimerkiksi Suomen kohdalla brexit-aukon paikkaaminen tarkoittaisi maksujen lisäämistä noin seitsemän prosenttia. Suomen hallitus on jo ilmoittanut, että maksuosuutta ei haluta nostaa.

Maksuhalukkuutta tuskin löytyy muistakaan nettomaksajista. Ruotsin talousministeri Magdalena Andersson sanoi maanantaina, että EU:n budjettia on pienennettävä brexitin jälkeen.

Ruotsin mielestä unionin rahavirrat pitäisi sitoa siihen, miten jäsenmaat toteuttavat yhteisiä päätöksiä esimerkiksi maahanmuutosta. Jos maa ei osoita solidaarisuutta turvapaikanhakijoiden sijoittamisessa, sille ei pitäisi myöskään maksaa nykyiseen tapaan EU-tukia.

Suomen hallitus vaikuttaisi olevan länsinaapurinsa kanssa samaa mieltä.

– Ei voi olla niin, että samat maat sanovat etteivät halua ottaa vastuuta, mutta raha kelpaa, sanoi maatalousministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) taannoin Brysselissä.

EU-budjetin saamapuolella olevat maat todennäköisesti vastustaisivat leikkauksia. Kymmenen miljardin leikkaus tarkoittaisi esimerkiksi rakennerahojen tai maatalousrahojen pienentämistä viidenneksellä, tai EU:n rahoittaman Horizon 2020 -tutkimusohjelman lopettamista kokonaan.

Lähteinä on käytetty seuraavia raportteja:

Centre for European Reform: The €60 billion Brexit bill: How to disentangle Britain from the EU budget

Bruegel: The Brexit bill: uncertainties in the estimate of EU pension insurance liabilities

Jacques Delors institute: Brexit and the EU budget: Threat or opportunity?