Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan viime vuonna syntyi 52 645 lasta, mikä on itsenäisyyden ajan niukin vauvasaldo. Syntyvyys laski kuudetta vuotta peräkkäin.

Monen vuoden perättäinen lasku on yllättänyt Väestöliiton tutkijankin.

– Tämä on pitkähkö laskuvaihe. Olisin itse odottanut, että syntyvyyden kehitys alkaisi tasaantumaan, mutta nyt ei näytä niin käyneen, sanoo Väestöliiton erikoistutkija Anneli Miettinen Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Syntyvyys on tullut alaspäin suurista ikäluokista lähtien.

– Syntyvyys alkoi tasaantua 70-luvun taitteessa, sen jälkeen se on pysynyt suhteellisen tasaisena lukuun ottamatta tätä viimeistä käännettä, joka on ollut alaspäin.

Miettinen pitää hedelmällisyyttä parempana mittarina syntyvyyden tarkasteluun, koska siinä huomioidaan synnyttävän ikäluokan koko.

– Hedelmällisyyslukukin on kyllä laskenut suurista ikäluokista lähtien 70-luvun taitteeseen asti,jolloin se oli alempi kuin nykyisin. Vuonna 1973 on tällä hetkellä historian alhaisin hedelmällisyys, jolloin päästiin 1,5 lapseen naista kohti. Nyt ollaan kuitenkin runsaassa 1,6 lapsessa naista kohti.

Lapsia ei uskalleta hankkia

Miettinen arvioi, että syntyvyyden laskun taustalla on monia tekijöitä, kuten taloudellinen taantuma. Lapsia ei uskalleta hankkia.

– Se näyttää nyt heijastuvan suomalaisten lasten hankintaan sekä toteutuneeseen että aikeisiinkin. Pari vuotta sitten tehdyssä väestökyselyssä tuli aika voimakkaasti esiin se, että oma työttömyyskokemus tai työttömyyden uhka näkyy lastenhankinta-aikeissa aika selkeästi.

Miettinen pitää tilastoissa mielenkiintoisena sitä, että Suomessa koulutetut naiset eivät olekaan enää johtava lapsettomien ryhmä.

– Perinteisesti odotetaan, että korkeasti koulutetut naiset ovat ne, jotka ovat lapsettomuudessa johtava ryhmä. Näin ei suinkaan enää ole, vaan se on vähemmän koulutetut naiset, jossa lapsettomuus on lisääntynyt viime vuosina selvästi enemmän.

Miesten keskuudessa koulutusryhmien erot lapsettomuudessa ovat naisia suuremmat.

– Varsinkin vähiten koulutettujen miesten ryhmässä lapsettomuus on huomattavasti korkeampaa kuin muissa ryhmissä.

Koulutuserot näkyvät myös esimerkiksi hedelmöityshoidoissa.

Siellä on yliedustettuna korkeasti koulutetut, osin ehkä siitä syystä, että se on myös kustannuskysymys.

Maahanmuuttajien syntyvyys tasaantuu

Miettisen mukaan syntyvyyden lisäämisen on vaikeaa nimetä yhtä yksittäistä keinoa.

– Tuskin ainakaan merkittävä lapsilisien korotukseen pystyttäisiin niin paljon satsaamaan, että se näkyisi syntyvyydessä.

Maahanmuuttajien syntyvyys ei Miettisen mukaan kasvata Suomen syntyvyyttä merkittävästi pitkällä aikavälillä.

Koiraharrastajat saivat eilen yllättäviä uutisia Kaukoidästä.

Indonesian syrjäisestä vuoristosta on löydetty kokonainen lauma uudenguinean ylämaan villikoiria. Tämä koirarodun edustajia ei ole tieteellisesti kyetty tutkimaan puoleen vuosisataan. Tuoreimmat valokuvatkin koirista olivat vuosien takaa, joten tutkijat ovat uskoneet rodun päätyneen sukupuuttoon.

Koirat löytyivät Uuden Guinean saaren Indonesian-puoleisesta osasta, syrjäisestä vuoristosta, jonka korkein huippu on 4 884 metriin ulottuva Puncak Jaya.

Löydöstä kertoi uudenguinean villikoiria tutkiva säätiö New Guinea Highland Wild Dog Foundation (NGHWDF).

NGHWDF:n retkikunta yhdessä Papuan yliopiston tutkijaryhmän kanssa etsi koiria viime vuoden syksyllä. Ensimmäinen toivon kipinä eläinten löytymisestä oli mutaiseen maahan jäänyt tassunjälki. Tutkijat asensivat heti alueelle monia riistakameroita, joiden kuvat olivat tieteellinen jättipotti.

Kamerat ottivat kahden päivän aikana koirista 140 kuvaa. Niistä pääteltiin, että koirayksilöitä oli ainakin viisitoista. Joukossa oli sekä uroksia, naaraita, että - mikä tärkeintä - pentuja.

Tutkijoiden mukaan lauma on elinvoimainen.

Maailman vanhin koirarotu?

Ulosteista saatujen DNA-näytteiden avulla tutkijat saattoivat todeta, että uudenguinean ylämaan villikoira on sukua yhtä lailla Australian dingoille kuin myös samalla saarella elävälle jalostetulle koirarodulle, joka tunnetaan erikoisen ryhmäulvontansa takia nimellä Uuden guinean laulavakoira.

Uudenguinean ylämaan villikoira on tutkijoille erityisen mielenkiintoinen, koska sitä pidetään maailman vanhimpana alkuperäisenä koirarotuna.

Fossiilinäytteiden perusteella on arvioitu koirarodun tulleen saarelle 6 000 vuotta sitten mahdollisesti ihmisen avustamana, minkä jälkeen se on elänyt saarella ilman ihmisen jalostavaa vaikutusta.

Eläimiä tarkkailleiden tutkijoiden mukaan uudenguinean ylämaan villikoirat ovat hyvin viehättävän näköisiä otuksia.

Niiden turkki on useimmiten kullanruskea, mutta joukossa on myös tummia, tummanruskeita ja kermanvärisiä yksilöitä. Hännät ovat usein kiertyneet ylös. Kaikilla nähdyillä yksilöillä korvat olivat kolmikulmaiset ja aina pystyssä.

Erilaiset salaattipöydät ovat yleistyneet vauhdilla suomalaisissa kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa. Nopeasti lautaselle koottu salaattikeko voi olla terveellinen vaihtoehto tai piilorasvoja, suolaa ja sokeria pursuava kaloripommi.

Yle Mikkeli kokosi aidon äijä-annoksen kiiresisen, keski-ikäisen suomalaismiehen tapaan. Lautasen pohjalle kerätty vihreä salaattii peittyi helposti erilaisissa rasvoissa marinoiduilla pasta- ja perunasalaatilla sekä tonnikalalla ja kanalla. Siitä oli kevytlounas kohtalaisen kaukana.

–Mieheksi hän laittoi yllättävän paljon salaattia ja tomaattia annoksen pohjalla, mutta se ei näy kaiken tuon muun alta. Jotkut miehet häpeävät salaatin syömistään, Etelä-Savon sosiaali- ja terveysyhtymän Essoten ravitsemusterapeutti Seija Kohvakka tuumii.

Yle Mikkeli pyysi Kohvakkaa arvioimaan malliannosta. Hänen mukaansa otos on yleisesti ottaen aika tyypillinen annos, mitä otetaan salaattipöydästä.

-On salaattia ja on "salaattia". Tässä annoksessa on liikaa rasvaa ja suolaa: rasvaista juustoa, majoneesipohjaista perunasalaattia, suolaisia oliiveja ja suolakurkkuja. Rasvaiset maito- ja lihatuotteet nostavat kolesterolia ja annoksen energiapitoisuutta. Liian suolainen ruoka kohottaa verenpainetta.

Puolet lautasesta on kasviksia, neljäsosa hiilihydraatteja ja neljäsosa proteiinia, esimerkiksi juustoa, kalaa tai lihaa Seija Kohvakka

Kohvakka kerää viereen oman esimerkkiannoksensa. Puolet lautasesta on peitetty rasvattomilla, öljyttömillä kasviksilla: tomaatilla, kurkulla, paprikalla ja salaatilla. Salaatinkastiketta on vain yksi ruokalusikallinen ja majoneesisalaatteja on vain mausteeksi.

– Miehet voivat ottaa kaksi ruokalusikallista salaatinkastiketta, koska he tarvitsevat enemmän energiaa.

– Vanha kunnon lautasmalli kunniaan salaattipöydässäkin. Puolet lautasesta on kasviksia, neljäsosa hiilihydraatteja ja neljäsosa proteiinia, esimerkiksi juustoa, kalaa tai lihaa.

Jos salaattipöydästä valitaan vain rasvaisia vaihtoehtoja, on siinä vähän huijauksen makua

Ihmisten pitäisi syödä enemmän kasviksia, eli hedelmiä ja vihanneksia, salaattipöydässäkin. Kasvisten valinnassa voisi olla muistisääntönä viiden värin valinta. Se tarkoittaa sitä, että valitaan mahdollisimman värikäs lautanen kasviksista, esimerkiksi punaista tomaattia, vihreää kurkkua, keltaista paprikaa, valkokaalia ja violettia punasipulia.

– Jos salaattipöydästä valitaan vain rasvaisia vaihtoehtoja, on siinä vähän huijauksen makua. Se ei ole enää kevyt salaattiateria. Jos vielä valitaan jälkiruuaksi pari, kolme pullanpalaa, voi kevytlounas voi olla yllättävän raskas.

Kohvakan mielestä salaattilounas on kuitenkin terveellisempi vaihtoehto kuin hampurilaisateria ranskalaisineen tai pizza.

Patrik Borg: Parempi kuin pikaruoka-ateria

Myös ravitsemusasiantuntija, lihavuustutkija Patrik Borg sanoo, että parempi ylitsevuotava salaattilautanen on kuin kotiruoka ilman kasviksia, ja paljon parempi kuin hampurilaisateria ja pizza.

– Salaattilounaassa on kuitenkin enemmän kasviksia kuin kotipizzassa. Salaattipöytä on kuitenkin salaattipöytä, Borg arvioi.

Ylen Vaakakapina-sivuilla Borg on antanut vinkkejä siitä, miten jokainen meistä voisi lisätä kasvisten syöntiä. Ihanne olisi puoli kiloa kasviksia päivässä. Salaattipöydästähän niitä saa.

MINNA-LIISA RIESTOLA

Hän toimii Yle Mikkelissä harjoittelijana

Aurinko lämmittää poskia, mereltä puhaltava keväinen tuuli tanssittaa puiden oksia rannassa. Uutuuttaan hohtavien omakotitalojen pihoilta kuuluu lasten ääniä, hieman kauempaa vasaran nakutusta.

Idylli sijaitsee Räskissä Kotkassa. Tämä juttu ei kuitenkaan kerro siitä vaan vieressä sijaitsevasta Räskin toisesta asuinalueesta. Sen paikalla ammottaa lähes tyhjä, puista riisuttu monttu.

Alue kaavoitettiin joitakin vuosia sitten suurin odotuksin: sinne piti tulla Suomessa ainutlaatuinen energiatehokkaiden ratkaisujen asuntoalue. Kuntia ja yrityksiä kestävään energiankäyttöön kannustava Motiva Oy valitsi alueen vuoden 2013 uusiutuvaksi energiateoksi. Asukkaita piti tulla 800-900.

Nyt maasta törröttää johtoja ja viemäriputkia, teiden varret ovat pelkkää hakattua metsää.

– Sinne on valmistunut yksi matalaenergiatalo. Hiljaista on ollut, sanoo maankäyttöinsinööri Tom Masalin Kotkan kaupungilta.

Tuleeko myöhemmin ongelmia?

Rakentaminen on ollut mahdollista syksystä 2015 saakka. Alueella on nyt tarjolla lähes 50 tonttia, joista on vuokrattu tai myyty vain kymmenkunta. Varauksia on myös jonkin verran peruttu – kaupungilta tosin muistutetaan, että tilanne elää.

Hiljaista on ollut. Tom Masalin

Kotkassa viime vuosi oli hiljaisin tonttivuosi miesmuistiin, mutta Masalinin mukaan myös energiatehokkuusvaatimuksilla voi olla vaikutusta Räskin hiljaiseen kysyntään.

– Se voi olla rasite. Energiatehokkaan talon rakentaminen kalliimpaa, ja se raha tulee takaisin vasta myöhemmin. Ehkä siinä on joku kynnys, Masalin pohtii.

Energiankulutuksessa pyritään noin 35 prosenttia alle minimitason. Jo valmistuneen matalaenergiatalon lisäksi alueelta löytyy neljä muuta taloa, joihin ei ole haettu energiatehokkuuteen sidottua alennusta tonttivuokraan. Sellainen on luvattu kaikille, jotka erityisesti sitoutuvat energiaa säästävään rakentamiseen.

Asukkailla on velvollisuus liittyä kaukolämpöön tai muuhun uusiutuvaa energiaa hyödyntävään lämmitysjärjestelmään kuten maalämpöön tai pellettikattilaan. Rakennustavassa ohjataan lisäksi energiatehokkuuteen sekä passiivisiin aurinkoenergia- ja jäähdytysratkaisuihin.

– Kyseessä on tuore ilmiö Suomessa. Ihmisiä voi mietityttää, että voiko myöhemmin tulla ongelmia. Onko kaikki osattu huomioida, jos talossa on hirveän paksut seinät, pohtii riskienhallintajohtaja Mikko Huopio asuntorahoitukseen erikoistuneesta Hyposta.

Porkkanana tonttivuokran alennus

Räskiin otettiin mallia Suomen muilta energiatehokkaaseen rakentamiseen sitoutuneilta asuinalueilta Helsingistä, Tampereelta, Oulusta ja Porvoosta. Vaikka useista kaupungeista löytyy energiatehokkaita ratkaisuja, Räskin kaltaista yhdistelmää ei ole muualla.

– Ei ollut sattumaa, että saimme Motivan palkinnon 2013, toteaa kestävän kehityksen ja ympäristötekniikan asiantuntija Esa Partanen alueen kehitysyhtiöltä Cursorilta.

Ilmiö on tuore. Ihmisiä voi mietityttää, että voiko myöhemmin tulla ongelmia. Mikko Huopio

Rakentajille on luvattu koulutusta muun muassa kosteudenhallinnassa ja sisäilma-asioissa. Porkkana tontinvuokran alennukseen otettiin Tampereelta.

– Se on pilotoitu Tampereella ja laajentunutkin siellä, kun kannuste huomattiin toimivaksi. Räskin hiljaisuus ei varmasti johdu energiatehokkuudesta vaan muista tekijöistä, Partanen uskoo.

Kotkassa talon omistaja joutuu maksamaan vain puolet tontinvuokrasta viiden vuoden ajan, kun sitoutuu energiatehokkaaseen rakentamiseen. Lisäksi Räskissä on kokeiltu kannustetta lyhyeen liityntäputkeen kaukolämpöverkon liittymämaksujen alennuksella.

Seinän paksuus liki puoli metriä

Myös yrityksillä on ollut mahdollisuus rakentaa Räskiin mallitaloja, mutta siitä on innostunut vain Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto Ekami – sillä on alueella kolme tonttivarausta.

Opiskelijoilla on parhaillaan työn alla valtava matalaenergiatalo, joka on nyt hupun peitossa. Seinät alkavat olla pystyssä, keskellä rakennusta on isoja metallipilareita kattorakenteita varten.

– Kattorakenteesta tulee hyvin avara, joten talon harjalle tulee iso kurkihirsi eli kuningaspalkki. Sen jälkeen pääsemme rakentamaan kattoa, kertoo opettaja Johny Viren.

Seinän eristeen paksuus on yli 40 senttiä. Paksut seinärakenteet vaaditaan, koska matalaenergiatalo kuluttaa selvästi vähemmän energiaa kuin perinteinen omakotitalo.

– Tähän taloon tulee kaukolämpö ja mahdollisuudet aurinkopaneeleille ja auringonkerääjille, seuraavaan maalämmön ja auringon yhdistelmä. Kolmannen talomme lämmitysratkaisu on vielä avoin, katsotaan miten tekniikka kehittyy, Viren tuumaa.

Energiatehokkuus on tietoiselle rakentajalle aivotyön ja huolellisen suunnittelun, ei hintalapun kysymys. Jarek Kurnitski

Virenin mukaan taloa pyritään rakentamaan oikeastaan passiivitalon suuntaan, joka käyttää vielä matalaenergiataloakin vähemmän lämmitysenergiaa. Tyypilliseen suomalaiseen omakotitaloon verrattuna passiivitalon lämmitystarve on noin viidesosa. Kaikki tai lähes kaikki lämpöenergia saadaan auringosta ja rakennuksen käytön aiheuttamaa lämpöä hyödyntämällä.

Sata euroa kalliimpaa per neliö

VTT:n arvion mukaan passiivitalon rakentamiskustannukset ovat 5–10 prosenttia suuremmat kuin tavallisen omakotitalon. Aalto-yliopiston professori Jarek Kurnitski arvioi, että lisäkustannuksia voi tulla sata euroa neliöä kohti.

– Ne voivat nousta näin suuriksi, jos tehdään parasta laatua. Se tarkoittaa paksua rakennusvaippaa eli lämmöneristystä ja parhaita mahdollisia ikkunoita. Kustannuksia voi syntyä myös monimutkaisista teknisistä järjestelmistä kuten maalämpöpumpuista tai aurinkosähköjärjestelmästä, Kurnitski toteaa.

Maalämpöpumppu maksaa Kurnitskin mukaan itsensä takaisin pieninä lämmitys- ja sähkökuluina alle kymmenessä vuodessa, aurinkosähköjärjestelmä 10-15 vuodessa. Lämpöeristyksen parantamisen kustannustehokkuus ollut heikompi, koska Suomessa jo lähtötaso ollut hyvä. Kurnitski sanoo, että kaiken ydin on hyvä suunnittelu.

– Energiatehokkuus on tietoiselle rakentajalle aivotyön ja huolellisen suunnittelun, ei hintalapun kysymys. Hyvällä suunnittelulla voi säästääkin, kun arkkitehtuuri ja tekniset järjestelmät sovitetaan hyvin yhteen. Myös muilla materiaalivalinnoilla on paljon merkitystä.

20 erilaista kattotuolia

Opiskelijoiden Räskiin rakentaman talon piirustukset on tehnyt Aalto-yliopiston opiskelija, rakennesuunnitelmat ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden käsialaa. Modernin talon rakentaminen on opettaja Johny Virenin mukaan hyvin haastavaa.

– Suunnittelija on asettanut talolle melkoiset haasteet. Kartiomaisuus on aika voimakasta kattorakenteissa, ja kattotuoleja on yli 20, joista kaikki erilaisia. Siksi päätimme mennä kurkihirsirakenteeseen.

Aurinkopaneeleita ja keräimiä taloon ei tosin näillä näkymin asenneta, koska ammatillisen koulutuksen rahoitus on puristettu niin tiukalle.

– Valmiudet paneelien ja keräinten suoraan kytkemiseen tänne kuitenkin tulevat.

Rakentamistahti on verkkainen. Talon rakentaminen alkoi syksyllä 2015, ja sen on määrä valmistua 1,5 vuoden kuluttua. Silloin alueella saattaa olla jo enemmänkin taloja – tänä vuonna kaupunki on saanut alueelta kolme uutta tonttivarausta.

Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt rakasti luontoa ja eläimiä. Hän perusti 1906 Kaibab-ylängölle Colorado-joen tuntumaan riistansuojelualueen parantaakseen alueen muulipeurojen (-kauriiden) elinolosuhteita.

Alueelta metsästettiin pois kaikki sudet, puumat, karhut ja punailvekset. Aldo Leopold raportoi tapauksen 1943. Vuoteen 1925 mennessä muulipeurat olivat lisääntyneet niin, että olivat hävittäneet haavat – muulipeuran tärkeimmän kesäravinnon - ja yli sadantuhannen yksilön peurakanta romahti muutamaan tuhanteen. Peurat söivät oman ruokansa siis loppuun. Leopold raportoi vain yhden lajin yhden populaation tapauksesta, joten tieteellisesti jää aina sijaa epäilylle. Kaibab-ylängön muulipeurat olivat kuitenkin pitkään oppikirjojen esimerkkinä petojen aikaansaamasta populaation säätelystä.

1970-luvulla C.J. Burke hyökkäsi matemaattisen mallin avulla Leopoldin tutkimusta vastaan. Hän näytti kumoavan Leopoldin johtopäätökset. Tämä sai Leopoldin aiemmin hyvänä esimerkkinä pidetyt tutkimukset katoamaan oppikirjoista.

Vasta sukupolven ikää myöhemmin havaittiin, että Burken yhtälöt lepäsivät hyvin hataralla pohjalla. Alueen haapapopulaation ikärakenteen tutkimus näytti vahvistavan Leopoldin päätelmät. Uusia romahduksia tapahtui 1950- ja 1980-luvuilla.

Jouko Pokin tutkimukset pedoista vapaiden peltomyyrän saaripopulaatioiden kohtalosta toistivat kauniisti Aldo Leopoldin muulipeuratulokset. Kun sama ilmiö toistuu useamman kerran ja useammalla lajilla ja eri mittakaavoissa, siitä vedetyt johtopäätökset saavat lisää luotettavuutta.

On kysyttävä, onko ihminen lajina toistamassa Kaibab-ylängön kokeen paljon suuremmassa mittakaavassa? Afrikan, Etelä-Amerikan ja eräiden Aasian maiden väestöt raivaavat yhä enemmän maata viljelyksille samalla kun ilmastonmuutos kaventaa elinmahdollisuuksia. Väestömäärä kasvaa ja ruokaa tarvitaan enemmän.

Ilmastonmuutos kaventaa elinmahdollisuuksia

Teollisuusmaissa väestönkasvu on pysähtynyt, mutta varallisuuden kasvaessa ympäristöön kohdistuva rasitus ei hellitä. Jo nyt aavikoituminen leviää ja meren pinta nousee. Ellei kehityksen suunta muutu, niin pahimmillaan meret voivat olla kuolemassa rikkivetyä tuottaviksi myrkkyaltaiksi, kuten ilmeisesti tapahtui 252 miljoonaa vuotta sitten permikauden lopussa.

Ihmisen vaikutus luontoon uhkaa vertautua kymmenkilometrisen asteroidin iskun ja Decanin laakiobasalttipurkauksen yhteisvaikutukseen 65 miljoonaa vuotta sitten.

Vaikka ihmiskunta on tuottanut monta neroa Bachista Einsteiniin, niin onko ihminen lajina sen viisaampi kuin muulipeura? Voisiko oikeastaan ollakaan? Ihminenhän on samanlainen evoluution luomus kuin muulipeurakin. Evoluutio ei varaudu tuleviin tilanteisiin, vaan pelaa käteisrahalla – tekijöillä jotka ovat tässä ja nyt.

Evoluutio on kilpailua, jossa lajit ja lajien sisällä yksilöt kilpailevat tilasta, resursseista ja lisääntymismahdollisuuksista. Sen yksilön ominaisuudet yleistyvät, joka saa eniten omia jälkeläisiään seuraaviin lisääntyviin sukupolviin. Evoluutio tuottaa kilpailun voittajia. Sitä kaikki meidän vaistomme palvelevat. Me kilpailemme edelleen samoista asioista hyvin samoin keinoin, jolloin oma lähiajan hyvä ohittaa aina tulevaisuudessa olevan kaikkia uhkaavan pahan.

Lämpeneminen ja happamoituminen ovat jo vähentäneet merkittävästi yhteyttämistä merissä

Kaikille alkaa olla selvää, mitkä ovat seuraukset, jos kehitys jatkuu nykyiseen malliin: napajäätiköt sulavat ja valtameren pinta nousee, aavikot leviävät ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Ja ehkä pahimpana kaikesta meret tekevät kuolemaa. Lämpeneminen ja happamoituminen ovat jo vähentäneet merkittävästi yhteyttämistä merissä. Puolet hengittämästämme hapesta muodostuu siellä.

Kaibab-ylängön muulipeurat ja Suomenlahden pikkusaarten peltomyyrät kuolivat niille sijoilleen, kun ruoka loppui. Ihmisen kohdalla kaikki käy toisin.

Menneen ajan tapahtumat antavat viitteitä siitä, mitä seuraa, kun olosuhteet alkavat huonontua. Kiinan historiasta tiedämme, että keisaridynastioiden vaihdokset tapahtuivat aina kuivina kausina, kun kesämonsuuni jäi heikoksi tai jäi kokonaan tulematta. Vallananastaja pystyi kanavoimaan kansan tyytymättömyyden omaksi edukseen.

Samoin puiden vuosilustoajoitusten ja lustojen paksuuden vaihteluiden ja pakkasvaurioiden avulla on voitu osoittaa, että Euroopan valtioiden väliset sodat keskittyivät merkitsevästi kylmiin kausiin. Tämä kylmien vuosien ja sotien yhteys katkesi vasta teollistumisen myötä, kun viljelymenetelmät kehittyivät niin, että satoa saatiin huonoinakin vuosina. Lisäksi kehittyvä kauppa ja liikenne toivat apua kadon iskiessä.

Tyytymättömyys lisääntyy jo. Tuotannon painopisteen siirtyminen halvan työvoiman maihin on saattanut kehittyneiden maiden entisen keskiluokan ahdinkoon ja ruokkinut populismin nousua. Mitä tapahtuu, kun aletaan todella tapella ruuasta?

Vielä romahdus ei ole aivan ovella, mutta aikaa ei ole paljon. Tosin ihmiskunnan siirtyminen lihasta yhä enemmän kasviravintoon voisi antaa lisäaikaa. Siinä ajassa usean miljardin ihmisen elintapojen ja ajattelun pitäisi muuttua. Onnistuuko se, kun omassakin käyttäytymisessä on enemmän kuin tarpeeksi tekemistä?

Jussi Viitala

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija. Viitalaa kiinnostavat eläimet ja ihmiset ja suhde luontoon.

Britannian kuningasperheen nuoret jäsenet kannustavat brittejä puhumaan avoimesti mielenterveysasioista.

Prinssit Harry ja William sekä Williamin puoliso, Cambridgen herttuatar Catherine ovat keulakuvia kahdeksan brittiläisten mielenterveysjärjestön yhteisessä Heads Together -kampanjassa.

Sen tarkoituksena on muuttaa mielenterveydestä käytyä keskustelua. Kuninkaallisten mukaan ihmiset pelkäävät liian usein mielenterveyden häiriöistä puhumista leimaantumisen pelossa.

Kampanja kannustaa mielenterveydestä puhumiseen muun muassa internetissä julkaistavien videoiden avulla. Niillä esiintyy tunnettuja brittejä, muun muassa näyttelijä Stephen Fry. Kampanja on myös Lontoon maratonin yhteistyökumppani.

Britannian kuningasperheen nuoret prinssit ovat kohdanneet mielenterveyden häiriöiden seurauksia velvollisuuksiensa parissa, sanomalehti The Guardian kertoo.

Prinssi Harry on palvellut Britannian asevoimissa Afganistanin sodassa, ja hänen palvelustoverinsa ovat kärsineet traumaperäisestä stressireaktiosta.

Prinssi William on puolestaan ollut todistamassa itsemurhien seurauksia toimiessaan ambulanssihelikopterin lentäjänä.

Kaikki alkoi keppihevosen myynti-ilmoituksesta, johon silloin alakouluikäinen Alisa Aarniomäki törmäsi lähes kymmenen vuotta sitten. Paluuta ei enää ollut, vaikka kaupat jäivät tekemättä.

– Viikon, parin päästä ilmoitin kaverille, että keppihevoset ovat siisti juttu. Koetetaanko?

Aarniomäki oli harrastanut ratsastamista jo pitkään oikeilla hevosilla, mutta keppihevosten avulla sai erityisen hyvin toteutettua itseään. Aarniomäki kuvasi harrastustaan, leikkasi niistä videoita ja latasi Youtubeen. Plussaa oli, että keppihevosia eli keppareita itse tehdessä sai ommella. Ja tietenkin ratsastaa.

– Mä en koskaan oikein tiedostanut sitä, että okei, nyt tämä on harrastus, eikä mikään lasten leikki, vaan olin aika nopeasti täysillä mukana, Aarniomäki naurahtaa.

Aarniomäki arvioi, että kymmenisen vuotta sitten Suomessa oli noin sata keppariharrastajaa. Nyt heitä on noin 10 000. Tärkeä syy suosion räjähdysmäiseen kasvuun oli Aarniomäen rohkeus viedä harrastus nettiin ja sosiaaliseen mediaan.

Rohkeutta tarvittiin, sillä aluksi kanavat tulvivat negatiivisia viestejä. Kaikki omaperäinen on omiaan aiheuttamaan ääliömäistä käytöstä. Koulussa kiersivät huhut Aarniomäestä ja keppihevosista.

Metsässä kepparilla ratsastanutta Aarniomäkeä heiteltiin kivillä ja lyötiin. Sekään ei lannistanut häntä.

– Mulla oli aika nuoresta jo sellainen asenne, että en välitä siitä, miten muut suhtautuvat minuun. Mä tykkään tehdä tätä, ja mä myös teen sitä, Aarniomäki valaisee mottoaan yhdeksän vuotta myöhemmin Kaisaniemen puistossa Helsingissä.

Hevosen ja ratsastajan roolissa

Keppariharrastuksen ydintä ovat kauniiden keppihevosten, käsitöiden ja somepäivitysten lisäksi ratsastusasento ja jalkojen liike. Harrastaja on samaan aikaan hevosen ja ratsastajan roolissa. Ratsastajan jalat toimivat hevosen etujalkoina, kun taas yläkropan pitää muistuttaa ratsastajan yläkroppaa. Suoritukseen vaaditaan lihaksia ja kehonhallintaa.

– Hevonenhan siinä ikään kuin liikkuu, joten yläkropan olisi pysyttävä ratsastaessa hiljaa (liikkumatta). Realistisuuteen siinä pyritään, Aarniomäki kertoo.

Keppihevosilla on kilpailtu 2010-luvun alusta lähtien – sekä koulu- että esteratsastuksessa. Suomenmestaruuskisoja on järjestetty vuodesta 2012, jolloin Aarniomäki voitti mestaruuden kahdessa sarjassa. Menestystä on tullut monissa muissakin kisoissa.

Viimeistään viime keväänä Aarniomäki sai annettua takaisin kiusaajilleen. Hän näytti, mitä oli saanut aikaan, kun noin 200 keppariharrastajan kulkue matkasi Helsingissä Narinkkatorilta Senaatintorin kautta Kaivopuistoon. Porukka huusi yhteen ääneen, että "kepparit kunniaan".

– Se tuntuu edelleen isolta jutulta ja siitä tulee tietynlainen innostus itselle: että oon mä semmoistakin tehnyt ja se oli hyvä fiilis silloin. Todellakin teen sen uusiksi ja nyt vielä isommin, Aarniomäki lupaa.

– Yleisellä tasolla harrastukseen suhtaudutaan myönteisemmin kuin ennen, hän lisää.

Buumi ei tosiaan ole laantumassa vaan suosio on päin vastoin kasvussa. Merkittävää nostetta on luvassa, kun Oscar-ehdokkaanakin olleen ohjaajan Selma Vilhusen dokumenttielokuva Hobbyhorse Revolution saa ensi-iltansa perjantaina 31. maaliskuuta. Siinä Vilhunen seuraa vuosien ajan suomalaisten keppariharrastajien elämää. Pääosissa ovat 17-vuotias Mariam Njie, 16-vuotias Elsa Salo ja 19-vuotias Aarniomäki.

Ohjaajan mukaan sykähdyttävimpiä piirteitä keppari-ilmiössä ovat yhteisön lämpö ja monimuotoisuus.

– Jokainen saa tulla sinne juuri sellaisena kuin on. Yhteisö on valtavan demokraattinen toimintatavoissaan. Heiltä on paljon opittavaa, Vilhunen sanoo.

Elokuvassa esiteltävä yhteisö todella on ainutlaatuinen. Tapana on, että taitavimmat ryhtyvät aloittelevien keppariharrastajien valmentajiksi. Leirejä pidetään kotipihoilla ja -metsissä. Harrastuksen vuoksi ollaan valmiita reissaamaan pitkin Suomea.

Kansainvälinen media kiinnostui

Ainakin nykymuotoonsa juuri Suomessa kehittynyt keppariharrastus on levinnyt naapurimaihin. Harrastajia löytyy Ruotsista, Virosta, Hollannista ja Saksasta. Aarniomäki tietää, missä päin maailmaa harrastajia on, sillä hän myy ompelemiaan keppihevosia myös ulkomaille. Myynnillä hän on rahoittanut muun muassa autokoulunsa.

Hobbyhorse Revolutionin ansiosta keppareiden kansainvälinen vallankumous saattaa olla lähellä. Levikiltään Yhdysvaltain suurin päivälehti The Wall Street Journal kirjoitti jutun keppihevosharrastuksesta pari päivää sitten. Sen jälkeen aiheesta kiinnostui muun muassa brittiläinen The Times. Se tarkoittaa, että suomalaisnuorten keppihevosharrastus on kantautunut nyt miljoonien ihmisten silmille.

Selma Vilhunen kertoo, että hän huomasi keppihevosten kiinnostavan maailmalla jo Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan kiertueen aikana.

– Ensinäkemältä se on varmaan jotenkin hyvällä tavalla hämmentävää ja hätkähdyttävää, kun ihmiset, jotka eivät ole enää lapsia, ratsastavat keppihevosilla. Luulen, että se on ensimmäinen asia, joka herättää paljon kysymyksiä.

Vilhunen törmäsi keppariharrastukseen vuosia sitten, kun hänen ystävänsä, Hobbyhorse Revolutionin kuvannut Sari Aaltonen linkkasi hänelle iltapäivälehden uutisvideon, jossa oltiin keppihevoskilpailuissa Oulussa.

– Siltä istumalta ihastuin näkemääni ja aloin tutkia lisää ilmiötä. Löysin Suomen keppihevosfoorumin, jossa oli paljon käyttäjiä ja hienoja keskusteluja, ja löysin todella hienoja Youtube-videoita. Samana iltana tiesin, että elämääni on tullut uusi elokuva.

Rahoituksen saaminen oli ohjaajan mukaan helpompaa kuin koskaan.

– Niin Suomessa kuin ulkomaillakin ihmiset ovat ilmeisesti intuitiivisesti ymmärtäneet, että tämä on tärkeää, Vilhunen toteaa.

Aarniomäki muistelee hämmästyneensä toden teolla, kun häntä kysyttiin mukaan keppihevosaiheiseen dokumenttielokuvaan.

– Se kuulosti tosi ihmeelliseltä ja samaan aikaan siistiltä idealta. Halusin ehdottomasti mukaan. Mietin kanssa sitä omaa näkyvyyttä siinä, että miten muhun tullaan suhtautumaan, mutta en kadu päätöstäni, Aarniomäki vakuuttaa.

Lue lisää:

Elävä arkisto: Keppariharrastuksessa yhdistyvät liikunta ja käsityöt

Elävä arkisto: Keppihevosten ratsastuskoulussa

Elävä arkisto: Rakennetaan keppihevonen

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tytär Ivanka Trump on liittymässä isänsä hallintoon virallisena työntekijänä. Hän ottaa vastaan paikan palkattomana virkamiehenä ja isänsä neuvonantajana Valkoisessa talossa.

Presidentti Trump on aiemmin ilmoittanut, että hänen tyttärensä saa oman työhuoneen Valkoisessa talossa ja hänestä tehdään turvallisuusselvitys, mutta ettei tytär liity virallisesti hallintoon. Kyseinen päätös nostatti asiantuntijoiden kritiikin.

– Olen kuullut huolet ja neuvot. Haluan vapaaehtoisesti noudattaa kaikkia etiikan sääntöjä. Toimin kuitenkin palkattomana työntekijänä Valkoisen talon toimistossa. Tehtävääni sovelletaan kaikkia samoja sääntöjä kuin muihin liittovaltion työntekijöihin, Ivanka Trump sanoi.

Trump asianajaja Jamie S. Gorelick sanoi, että tilinpäätöstietojen saamiseen vaaditaan liittovaltion työntekijöiden status ja häntä sitovat etiikan säännöt. Gorelickin mukaan Ivanka Trumpin päätös ”johtui hänen sitoutuneisuudestaan noudattaa liittovaltion eettisiä normeja ja hänen avoimuudestaan vastakkaisille näkökulmille”.

Valkoinen talon lausunnon mukaan hallinto on "tyytyväinen siihen, että Ivanka Trump on päättänyt ottaa tämän askeleen ennennäkemättömänä ensimmäisenä tyttärenä ja presidentin tukena”.

Ensimmäisenä asiasta kertoi The New York Times -lehti.

Lähde: AP

Suomen valtion omistama VR tavoittelee uutta aluevaltausta. VR tiedotti torstaiaamuna alkavansa rakentaa Suomeen uudenlaisia matkaketjupalveluita.

Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että junalippuun kuuluisi myös taksimatka kimppakyydillä asemalta kotiovelle.

VR pilotoi matkaketjua ensi syksynä halpataksina markkinoidun Kyyti-palvelun kanssa. Kyyti on Tuup-nimisen startup-yrityksen palvelu, joka aloitti toimintansa hiljattain Oulussa.

Kyyti-palvelua vetää liikenneyrittäjä Pekka Möttö, joka tunnetaan linja-autobisnestä myllänneen Onnibusin entisenä toimitusjohtajana.

– Tarkoituksemme on pala palalta liittää junamatkaan saumattomasti eri liikennemuotoja ja palveluja, sanoo matkustajaliikenteen johtaja Maisa Romanainen VR:n tiedotteessa.

VR:n tavoite on tuoda vielä tänä vuonna markkinoille uusi hakupalvelu, jonka kautta asiakas voi vertailla matka-aikoja ja hintoja eri kulkuvälineiden yhdistelmillä ja reiteillä.

Ideana on, että uudenlaisen matkaketjulipun voisi ostaa VR:n palvelusta. VR pyrkii siis laajentamaan toimintaansa niin sanotuksi Maas-operaattoriksi.

Liikennealan muotitermi Maas (mobility as a service) tarkoittaa liikkumista palveluna sujuvasti eri kulkuvälineiden yhdistelmillä.

Ensimmäiset pilotit Turussa ja Tampereelle

VR kertoo solmineensa Kyyti-palvelun ohella myös useita muita kumppanuuksia. Ensimmäiset matkaketjupilotit alkavat tänä keväänä yhteistyössä Turun ja Tampereen seudun joukkoliikenteen kanssa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asiakas voi hankkia halutessaan Turun ja Tampereen joukkoliikennelipun samalla kun ostaa VR:n junalipun.

Helsingin seudulla VR suunnittelee puolestaan kokeilua, jossa asiakas voi ostaa VR:n junalipun ja HSL:n ratikkalipun samalla kertaa ja matkustaa yhdellä lipulla.

VR suunnittelee myös bussilippujen myyntiä digitaalisissa palveluissa yhteistyössä Matkahuollon kanssa.

VR:n mukaan matkaketjuja kehitetään nyt useissa Euroopan maissa, muun muassa Saksassa ja Ranskassa.

– Pyrimme mahdollisimman kattavaan verkostoon. Uusia kumppanuuksia syntyy koko ajan, sanoo VR:n matkaketjupalveluista vastaava suunnittelujohtaja Antti Tuominen tiedotteessa.

Täydennys 30.3.2017: Juttuun lisätty maininta Pekka Mötön Onnibus-taustasta.

Rikosylikonstaapeli Hannu Vännisen on harkittava tarkkaan lähtemistä kävelylenkille vapaapäivinä. Lenkillä voi nimittäin kulua helposti useita tunteja, kun tutut ihmiset jäävät juttelemaan.

Poliisit ovat pienessä Sotkamossa julkisuuden henkilöitä. Oli yllä farkut tai virka-asu, heidät tunnistetaan, kun taas isoilla paikkakunnilla poliisit katoavat ihmisjoukkoon.

Onneksi näitä tapauksia ei ole kuitenkaan kovin paljon, tai ainakaan meidän tietoomme ei ole kantautunut. Yrjö Suhonen

Tunnettavuuden ansiosta ihmiset uskaltavat kertoa asioita ja vinkkejä, joita eivät ehkä muuten poliisille paljastaisi. Ilmiö nähdään Sotkamossa myönteisenä.

– Tietysti tällainen vaara on, että joku tulee tunteneensa että häntä on kohdeltu väärin poliisityössä. Tämän vuoksi hän voisi ajatella, että siviilissä sitten kostaa – mutta ei ainakaan minulle ole tällaista tullut koskaan esille, Vänninen pohtii.

Vänninen tietää kertoa, että Kainuussa on joskus syntynyt välikohtauksia esimerkiksi ravintoloissa. Siviilissä olleisiin poliiseihin on käyty kiinnikin, mutta nämä ovat harvinaisia poikkeustapauksia.

Myöskään kaksi muuta paikkakunnan julkisuuden henkilöä, vanhemmat konstaapelit Taimi Komulainen ja Mika Tuovinen, eivät koe kohdanneensa syrjintää tai epäasiallista kohtelua ammattinsa takia siviilissä.

Tuovisen mukaan vuosien varrella on toki töissä sattunut kaikenlaista, mutta se on jäänyt työelämän pariin.

– Siviilissä voi olla ihan niin kuin kuka tahansa muukin. Eivät työasiat kotiin tule, Tuovinen kuvailee.

Välikohtaukset harvinaisia

Ammatista johtuvat välikohtaukset ovat työn ulkopuolella harvinaisia, arvioidaan Poliisihallituksesta ja Suomen poliisijärjestöjen liitosta.

Esimerkiksi poliisin henkilöstökyselyissä itseensä kohdistuvan väkivallan arvioi stressitekijäksi kahdeksan prosenttia vastaajista. Tämä antaa hiukan osviittaa siitä, ettei väkivalta ole yleistä.

Riski kuitenkin ymmärretään ja siihen kiinnitetään koulutuksessakin huomiota. Suomi on pieni maa, ja virkamiehet elävät ihmisten kanssa samoissa kylissä. Joskus jotain on voinut jäädä hampaankoloon, tai kyseessä voi olla yritys pelotella virkamiestä.

Voi olla, että on kaupassa tai junassa ja asiakas tulee ja saattaa huudella, että "mitä sinäkin minut vangitsit" ja koko junavaunu katsoo. Satu Koivu

Vakavammat välikohtaukset voivat olla esimerkiksi sanallista uhkailua tai fyysistä väkivaltaa.

– Tunnistetaan, että tuossa on se poliisi, jonka kanssa on joutunut tekemisiin, ja voi tulla suusanallista palautetta. On ollut tapauksiakin, joissa on käyty käsiksi, kertoo SPJL:n puheenjohtaja Yrjö Suhonen.

– Onneksi näitä tapauksia ei ole kuitenkaan kovin paljon, tai ainakaan meidän tietoomme ei ole kantautunut, Suhonen sanoo.

Perättömiä väitteitä somessa

Vakavia välikohtauksia yleisempää on esimerkiksi huutelu. Poliisihallituksen henkilöstön kehittämispäällikkö Satu Koivu arvioi, että tilanne voi olla hämmentävä, jos esimerkiksi omat lapset ovat kaupassa mukana.

– Voi olla, että on kaupassa tai junassa ja asiakas tulee ja saattaa huudella, että "mitä sinäkin minut vangitsit" ja koko junavaunu katsoo. Ne eivät välttämättä ole sen pahempia, mutta hieman kiusallisia tilanteita. Mieluummin saisi jäädä tapahtumatta, Koivu sanoo.

Uutena ilmiönä on noussut sosiaalisessa mediassa tapahtuva häiriköinti. Siellä esitetään esimerkiksi perättömiä väitteitä.

– Nopeasti leimaantuu, ja koko maine voi vaarantua, vaikka ihan perättömästä asiasta on kyse, Koivu arvioi.

Tämäkään ei Koivun mukaan ole yleistä pienilläkään paikkakunnilla. Jokainen tapaus on kuitenkin luonnollisesti liikaa. Koivu muistuttaakin, että poliisin toiminnasta voi kannella virallisia kanavia pitkin.

Muualla asuminen helpotti myös virkatehtävien hoitamisesta, koska silloin oli aidosti irrallaan siitä yhteisöstä. Konsta Arvelin

Seuraukset ovat ankarat myös, jos poliisin kimppuun käy virka-ajan ulkopuolella. Rikosnimike määrittyy myös vapaa-ajalla virkamiehen aseman mukaisesti, jos häneen kohdistuva väkivalta tai sillä uhkaaminen on esimerkiksi kostotoimenpide aiemman viranhoitoon liittyvän toimen johdosta.

Rikosnimike voi olla rikoslain 16 luvun mukaan esimerkiksi virkamiehen väkivaltainen vastustaminen (Finlex).

Poliisilaki edellyttää toisaalta poliiseilta virassa olon lisäksi myös yksityiselämässä käytöstä, joka ei vaaranna luottamusta virkatehtävien asianmukaiseen hoitoon (Finlex).

Ilmeneekö korruptiota?

Entä korruptio? Voisi kuvitella, että pienellä paikkakunnalla tutut yrittävät painostaa poliisia. Tutkimusta asiasta ei ole olemassa.

SPJL:n puheenjohtaja Yrjö Suhonen on uransa aikana työskennellyt 14 vuotta pienellä paikkakunnalla, eikä kertaakaan törmännyt ilmiöön.

– Kansalaiset Suomessa tietävät, että poliisi on lahjomaton, Suhonen sanoo.

Sitten on olemassa niitä poikkeustapauksia, jotka eivät ymmärrä poliisin tehtävää ja ottavat yksittäisen toimenpiteen henkilökohtaisena. Konsta Arvelin

Sotkamossa aikaisemmin työskennellyt, nykyisin Poliisihallituksessa toimiva komisario Konsta Arvelin arvioi, että pienillä paikkakunnilla todennäköisesti kohdataan painostusta, mutta hänelle itselle ei ikinä käynyt näin.

– Ei kukaan tässä yhteiskunnassa tykkää korruptoituneesta poliisista, Arvelin sanoo.

– Minua on yritetty uhata virkatehtävissä, pyydetty tulemaan ilman virkavaatteita käymään kylässä tai muuten tulemaan selvittelemään asioita muuten kuin poliisina. Ei tämä ikinä vaikuttanut minun tapaani hoitaa poliisin tehtäviä. Itse asiassa ne vaikuttivat aina toisin päin, hän sanoo.

Vieraalta paikkakunnalta töissä

Yksi ratkaisu tilanteeseen on, että poliisi asuu muualla kuin missä työskentelee. Näin toimii esimerkiksi Sotkamon poliisin vanhempi konstaapeli Taimi Komulainen. Hän kertoo, että työskentely kotipaikkakunnallakin olisi ollut mahdollista.

– Olen päätynyt valintaan sen takia, että lasten on helpompi olla kotipaikkakunnalla normaaleita lapsia. Ei ole tarvinnut pelätä, että äiti poliisina tulee puuttumaan heidän tekemisiinsä tai sähläämisiin, Komulainen nauraa.

– Joku muu kollega on saanut puuttua heidän tekemisiin, kuten kaikkien muidenkin lasten kanssa.

Minä soitin maistraattiin ja aloin touhuamaan, että saavat vihkimisasian kuntoon. Hannu Vänninen

Samalla tavalla toimi Kainuussa myös Konsta Arvelin. Tässä on hänen mukaansa hyvät ja huonot puolensa.

– En juuri virkatehtävieni lisäksi paljon liikkunut Sotkamossa tai Kainuun seudulla vapaa-ajalla, koska olin tehnyt jo hyvissä ajoin valinnan muualla asumisesta. Eri paikkakunnalla asuminen helpotti myös virkatehtävien hoitamista, koska silloin oli aidosti irrallaan siitä yhteisöstä, Arvelin vastaa.

Ylipäätään Arvelin itse ei ole koskaan kohdannut uhkaavia tilanteita työnsä takia. Hän sanoo, että suurin osa suomalaisista ymmärtää poliisin tehtävän esivaltana.

– Sitten on olemassa niitä poikkeustapauksia, jotka eivät ymmärrä poliisin tehtävää ja ottavat yksittäisen toimenpiteen henkilökohtaisena, Arvelin lisää.

Viikoittain vinkkejä

Vaikka isoissa kaupungeissa poliisi voi kadota kasvottomaan massaan, on pienillä paikkakunnilla hyötynsä.

Poliisi saa paikallisilta paljon vinkkejä, esimerkiksi juuri Sotkamon poliisin rikosylikonstaapeli Hannu Vännisen tapaan kävelylenkeillä.

– Lähes viikoittain tulee semmoista tietoa, jota ei varmaan muuten poliisille kerrottaisi, Vänninen kertoo.

Nämä voivat koskea esimerkiksi sitä, että tietää jonkun ajavan jatkuvasti humalassa tai vahingontekoa, jonka tekijä tiedetään, mutta siihen ei haluta omalla nimellä sotkeutua.

Tietysti tälläinen vaara on, että joku tulee tunteneensa että häntä on kohdeltu väärin poliisityössä. Hannu Vänninen

Kansalaiset ryhtyvät ylipäänsä helposti puheille, jos tapaavat virka-ajan ulkopuolella poliisin. Vänninen kertoo, että yhteydenottoja tulee puhelimella jopa kotiin asti.

Tämän voisi kuvitella ajan mittaan käyvän raskaaksi. Vänninen kuitenkin kuvailee, että keskustelee hyvin mieluusti ihmisten kanssa.

Lähes viikoittain tulee semmoista tietoa, jota ei varmaan muuten poliisille kerrottaisi. Hannu Vänninen

Paikalliset tulevatkin hyvin tutuiksi. Kerran Vännistä on jopa pyydetty lapsen kummiksi, ja toisen kerran pariskunta on kysynyt häneltä neuvoa naimisiinmenoon liittyen.

– Minä soitin maistraattiin ja aloin touhuamaan, että saavat vihkimisasian kuntoon, Vänninen sanoo.

Onko kutsua häihin kuulunut?

– Kyllä he pyysivät, että siinä vaiheessa todistajanpaikka olisi avoinna, hän kertoo.

Talvisodan valkoiseksi kuolemaksi kutsuttu Simo Häyhä ampui talvisodassa 500 puna-armeijan sotilasta. Hän oli kuuluisa, mutta vaatimaton tarkka-ampuja, jonka taidot ovat edelleen käytössä nykyajan tarkka-ampujien koulutuksessa.

– Hän teki sen minkä käskettiin, ja teki sen niin hyvin kuin osasi, kuvailee Simo Häyhää Maasotakoulun maavoimien tutkimuskeskuksessa Haminassa työskentelevä majuri Tapio Saarelainen.

Tapio Saarelainen on parhaillaan kirjoittamassa kirjaa Simo Häyhän elämästä. Hän tapasi sotasankarin kymmeniä kertoja.

– Hän oli itse vaatimattomuus. Ei koskaan leuhkinut teollaan. Hän oli talvisodan hengen luojista eräs tärkeimmistä ja rohkaisi muita sotilaita selviämään sodasta, selvittää Saarelainen.

Taidot käytössä edelleen

Simo Häyhän aikaan talvisodassa tarkka-ampujan tavoite oli ampua muutaman sadan metrin päässä oleva vihollinen. Nykyisin tarkka-ampujat ampuvat 1000–1500 metriin saakka.

Talvisodan ajoista aseiden tekniikka onkin mennyt valtavan harppauksen eteenpäin.

– Nyt tarkka-ampujalla on käytössään etäisyyden mittaamista varten laseretäisyysmittari. Myös aseet ovat voimakkaampia, minkä ansiosta luoti lentää tarkemmin, kertoo majuri Tapio Saarelainen.

Toisaalta myös vastapuolella on käytössään sensoreita ja elektronisia päätelaitteita, joilla tarkka-ampuja on entistä helpompi havaita maastossa.

Vaikka tekniikka on kehittynyt, on periaate edelleen sama kuin Simo Häyhän aikaan. Tarkoitus on tappaa kaukana oleva vihollinen.

Majuri Tapio Saarelaisen mukaan Simo Häyhän ampumistavasta suurin osa on käytössä edelleen.

– Häyhän tapa toimia tuliasemassa, valita maali, tapa arvioida etäisyys, suorittaa laukaus, siirtyä tuliasemaan ja sieltä pois. Nämä kaikki on siirretty nykyajan taistelutoimintaan.

Häyhän menetelmät ainutlaatuisia

Talvisodan aikaan osaamisen taso tarkka-ammunnassa ei vielä ollut kovin korkealla. Majuri Tapio Saarelaisen kertoo, että Simo Häyhän taidot havaittiin rintamalla ja hänet käskettiin tarkka-ampujaksi.

– Häyhä pystyi arvioimaan etäisyyksiä metrin tarkkuudella aina 150 metriin saakka.

Nykyisin vaatimukset ovat yhtä tiukkoja kuin viime sodissa. Ampujan pitää osua 300 metrin päässä sijaitsevaan 15 cm halkaisijaltaan olevaan maaliin. Jos maali on liikkuva, ampujan pitää osua 300 metrin päässä olevaan 45 cm halkaisijaltaan olevaan kohteeseeseen.

– Suomen puolustusvoimissa tarkka-ampujan merkitys on edelleen suuri. Maaleja tarkka-ampujille riittää, kertoo Saarelainen.

Majuri Tapio Saarelaisen mielestä talvisodan tarkka-ampujan Simo Häyhän menetelmät olivat ainutlaatuisia. Hän osasi naamioitua ja liikkua metsässä. Häyhän tapa oli mennä aamulla aikaisin kyttäämään vihollista.

– Sen tavan hän oli oppinut metsästäessään eläimiä.

Häyhä loi tarkka-ammunnan

Häyhän tapana oli vihollisen ampumisen jälkeen siirtyä tuliasemasta toiseen. Hän palasi takaisin tehtävästään vasta yöllä pimeyden turvin. Tunnettu tapa oli myös se, että Häyhä kasteli tuliaseman etupuolen, ettei aseen suupamaus ja pöllähdys näkyisi viholliselle.

– Simo Häyhä on luonut Suomen tarkka-ammunnan sellaisena kuin me sen nykypäivänä ymmärrämme.

Kun majuri Tapio Saarelainen kertoo tarkka-ampujalle soveltuvasta luonteesta, on kuin hän kertoisi Simo Häyhästä.

– Hyvin rauhallinen, hermonsa hallitseva, kovakuntoinen, sellainen joka pystyy hahmottamaan taistelutilan, uhkaavimmat tilanteet ja tietää miten uhkaavasta tilanteesta pääsee pois.

Simo Häyhän palvelusaika jäi vain kolmeen kuukauteen. Hän haavoittui Kollaan taisteluissa maaliskuussa 1940. Häyhä oli syntynyt Rautjärvellä 17.12.1905 ja kuoli Haminassa 1.4.2002.

Rautjärvellä sijaitseva Kollaa-museo laajentaa Simo Häyhästä kertovaa näyttelyään tulevana kesänä. Museoon on tulossa lisää Häyhän elämään liittyvää esineistöä. Häyhä syntyi reilun kilometrin päässä museosta.

Selvitysmies Erkki Virtanen luovutti torstaina pääministeri Juha Sipilälle raporttinsa sekä suosituksena valtion rahoittamien rakennushankkeiden ongelmien ratkaisemiseksi. Virtasen selvitys paljasti, että valtion osittain rahoittamat rakennushankkeet näyttivät jopa pääsääntöisesti epäonnistuvan.

Suurimpana syynä tähän Virtanen pitää vajavaista suunnittelua ja projektinhallintaitojen puutetta.

– Kun alan toimijat itse näin kertovat, niin on syy uskoa, että näin on. Se näkyy tietysti myös rakentamisen jäljessä, Virtanen sanoo.

Virtanen suosittaa, että valtion osittain rahoittamien rahoitushankkeiden tehostamiseksi valtion rahoitukselle tulisi yhteishankkeissa aina määritellä sekä enimmäismäärä sekä euromääräisesti että prosentuaalisesti. Valtiolle tulisi hänen mukaansa antaa myös oikeus tarvittaessa keskeyttää rahoitus, mikäli hanke poikkeaa kohtuuttomasti ja perusteettomasti alkuperäisestä suunnitelmasta.

Myös raportin vastaanottanut pääministeri Juha Sipilä kannatti mahdollisuutta katkaista projektin rahoitus tarvittaessa. Hän oli myös vahvasti valtion rahoitusosuuden euromääräisen katon puolella.

– Lupaan, että tällainen sinne jatkossa tulee, Sipilä sanoo.

Olympiastadionin remontille kovaa ryöpytystä: "Tätä ei voi pitää hyvänä"

Pääministeri Sipilän mukaan lähtölaukaus selvityksen tekemiselle syntyi, kun ministeriövaliokunta joutui myöntämään lisärahoitusta Olympiastadionin remonttiin.

– Koin, että päädyttiin sellaiseen tilanteeseen, että ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä tämä päätös, Sipilä perustelee.

Olympiastadionin remontti saa kovaa ryöpytystä myös Virtaselta. Hänen mukaansa niin Olympiastadionin remontti kuin Musiikkitalo, Kehysrata ja Länsimetrokin ovat "epäonnistuneet sanan kaikissa merkityksissä". Etenkin Olympiastadionin rahoitusta hän pitää valtion osalta hyvin löperönä.

– Siellä on avoin valtakirja, valtio maksaa puolet, maksaa mitä maksaa. Tällaista menettelyä en voi pitää hyvänä, Virtanen moittii.

– Itse käytin täällä jopa sellaista slogania tästä tämän hetkisestä valtionapumenetelmästä, että se on tällainen "anna rahat ja juokse" -menetelmä. Eli ei välitetä siitä, mihin rahat käytetään. En pidä tätä vastuullisena valtion varojen käyttönä, Virtanen perustelee tiukennuksia projektien rahoitukseen.

Allianssimallista apua myös homeongelmiin

Sekä selvitysmies Virtanen että pääministeri Sipilä liputtavat niin sanotun rakentamisen allianssimallin puolesta. Malli perustuu tilaajan, suunnittelijan ja rakentajan tiiviiseen yhteistyöhön ja riskien jakamiseen.

– Tässä on mallina se, että pyritään kaikkien kolmen tahon yhteisymmärrykseen siitä, mitä ollaan tekemässä, ei vastakkainasetteluun joka on normaalin rakentamisen suurimpia haasteita, Virtanen selittää.

Virtasen mukaan allianssimallissa suunnitteluun on panostettava ja siihen kuluu rahaa. Allianssimallissa valtio ja rakentaja kantaisivat kuitenkin yhdessä vastuun rakennuksen elinkaaren ajan. Myös pääministeri piti ehdotusta allianssimallin käyttöönotosta hyvänä.

Virtanen antoi kaikkiaan 11 suositusta valtion rahoittaman rakentamisen ongelmien ratkaisemiseksi. Valtion rakennetun omaisuuden arvo on noin 25 miljardia euroa.

Lue myös: Kupliiko uusi koti kosteudesta? Taisteleeko taloyhtiösi rakennusliikkeen kanssa? Kerro meille!

Tämäkö se on se uusi taksi, kysyy vanhempi naishenkilö Nummikadulla Oulun ydinkeskustan sekä Juicen ja Helismaan kappaleista tutun legendaarisen Heinäpään kaupunginosan välisellä rajalla.

Sana muutamaa päivää aikaisemmin aloittaneesta uudesta taksista on kiirinyt. Harkitusti silmäänpistävä oranssi-musta-valko-harmaa hevoskuvioinen auto on kiinnittänyt helposti rouvan huomion.

Kyyti-palvelun miehet Miikka Virpi ja Pekka Möttö ovat parissa sekunnissa selittämässä rouvalle firman älypuhelinsovellusta ja palvelun perusperiaatteita. Kyytiin ei rouva oululaisena tietenkään lähde "kun nuo televisiokameratkin ovat mukana".

Mies halpaideoiden takana

Halpalinja-autoyhtiön Onnibusin perustajana tunnettu Möttö hallitsee myynnin ja markkinoinnin. Hän erosi bussiyhtiön toimitusjohtajan tehtävistä viime vuonna ja perusti Tuup Oy:n. Se on yhtiö Kyyti-taksin takana.

Hyppään kyytiin ja kysyn Mötöltä mitä minun pitäisi tehdä jos haluaisin tällä taksilla oikeasti matkustaa.

– Ilmoitat meille mistä haluat mennä ja minne. Me annamme sinulle kolme eri hintavaihtoehtoa. Express on kallein ja tarkoittaa taksimaista nopeinta suorinta. Joustavammissa vaihtoehdoissa sinä annat meille enemmän mahdollisuuksia yhdistellä kyytejä. Smartissa enemmän ja Flexissä vähemmän, Möttö listaa.

Sen jälkeen saisin ilmoituksen lähtöajasta ja näkisin auton lähestymisen puhelimen kartalla.

Helsingissä markkinarako?

– Ainahan on ollut tarvetta palvelulle joka on joukkoliikenteen ja taksin välissä. Nykyinen teknologia, älypuhelinsovellukset ja älykkäät tietokonejärjestelmät mahdollistavat tähän tarpeeseen vastaamisen. Nyt kaikkien ei tarvitse lähteä samasta paikasta tai mennä samaan paikkaan, Möttö pohtii.

Hänen mukaansa Tuupin taustalla on liikenteen mallinnusyritys Traffica joka on mallintanut nyt pilotoitavan tapaista kulkumuotoa Helsinkiin ja tullut siihen tulokseen, että sillä olisi seitsemän prosentin kulkumuoto-osuu, mikä tarkoittaisi jopa yli 2 000 auton tarvetta.

– Sehän on jättiläismäinen mahdollisuus, Möttö tiivistää.

Moderni puskataksi

Afrikassa laajasti sekä miljoonakaupungeissa että maaseudulla käytössä oleva puskataksi on idealtaan samantapainen. Kotiovelta se ei hae, mutta maksimoi käyttäjämäärän. Puskataksi on useimmiten täynnä. Jos joku jää pois, yleensä joku toinen tulee tilalle.

Tätä ei pidä sekoittaa pitkän linjan busseihin jotka lähtevät sitten kun auto on täynnä.

– Siellä on sitä massaa niin paljon, että valtaosa jää rannalle, naurahtaa Möttö.

Kyyti-palvelua voidaan skaalata maaseudun yksinäisestä kutsutaksista Helsingin teoreettiseen maksimitilanteeseen, missä se merkitsee enimmillään yli 2 000 autoa.

Siellä sen toiminta voisi olla hyvinkin lähellä Lagosin tapaisten miljoonakaupunkien jatkuvana virtana kulkeviin täpötäysiin pikkubusseihin perustuvaa puskataksiliikennettä.

– Meidän järjestelmä toimii tehokkaasti kun suhteutetaan autojen määrä olemassa olevaan kysyntään, tiivistää Möttö.

Palvelu jumiutui heti

Oulussa pilotoitava halpataksipalvelu Kyyti oli heti ensimmäisenä viikonloppuna niin suosittu että palvelun tietokonejärjestelmä jumiutui.

Lauantai-iltana kyytejä tilattiin kahdentoista tilauksen minuuttivauhdilla ja tämä oli tietokonejärjestelmälle liikaa.

Järjestelmä ei kyennyt enää suunnittelemaan reitityksiä järkevällä tavalla vaan alkoi arpoa niitä. Arvioiden mukaan osa tilaajista jäi kokonaan ilman kyytiä.

Hyvä puoli on se, että me oululaiset voimme keskustella enemmän toistemme kanssa. Mikko Junttila

Kyyti-palvelun ideana on tarjota perinteistä taksia halvempaa palvelua jossa samaa taksi voi samaan aikaan käyttää useampi eri osoitteista tuleva ja eri osoitteeseen menevä matkustaja.

Palvelun käyttäjä tilaa kyydin älypuhelinsovelluksella ja järjestelmä yhdistää logistisesti järkevällä tavalla autot ja tilaajat. Oulussa tämän automaattisen järjestelmän toimivuutta testataan. Ensimmäinen viikonloppu osoitti että kehitettävää on.

Palvelun pitää toimia 200 000 asukkaan Oulussa jotta se toimii myös miljoonakaupungissa.

Oulu maailman testialustana

Palvelusta vastaavan Tuup Oy:n toimitusjohtaja Pekka Möttö kertoo että nimenomaan Oulussa uutta palvelua ja sen algoritmia kokeillaan koska Suomen nörttikaupungissa alan osaamista on hyvin tarjolla ja koska uuden kokeileminen on monenlaisiksi testialustoiksi tottuneessa kaupungissa helppoa.

Oma merkityksensä on myös sillä että yhtiön merkittävä osakkeenomistaja, Taksivirpi on oululainen firma.

Samoin kuin maailman edistyksellisimmässä 5G -testiverkossa tässäkin oululaisessa pilotissa tähdätään koko maailman markkinoille. Oulu on vain hyvä paikka kehittää ja testata asioita.

Oululaiset ottaneet hyvin vastaan

– Minusta tämä on tosi hyvä idea koska se pienentää kustannuksia. Minua ei haittaa vaikka autossa olisi muitakin ihmisiä. Bussissakin on muita ihmisiä, sanoo Mervi Pietikäinen.

Oululaisille tekee hyvää joutua puhumaan toisten oululaisten kanssa.

Kyytipalvelu palvelee asiakkaita, jotka eivät halua käyttää omaa autoa, eivätkä bussia, mutta joilla ei ole tiukkaa aikataulua. Kari Räihä

– Yksi ventovieraiden ihmisten kanssa samalla taksilla matkustamisen hyvä puoli on se, että me oululaiset voimme keskustella enemmän toistemme kanssa, arvioi Mikko Junttila.

Asiakas valitsee tilatessaan haluamansa palvelutason ja maksaa matkansa pisteestä a pisteeseen b etukäteen Tuup -kännykkäsovelluksella. Mitä enemmän on valmis jakamaan aikaansa muiden matkustajien kanssa, sitä halvempi on matkan hinta.

– Mikä ettei. Jos vieraat ihmiset eivät häiritse ja ovat ihmisiksi, niin mikäs siinä, ei se minua haittaa, sanoo Pirkko Mettovaara.

Perinteinen taksi ei pelkää

Oulun aluetaksi Oy:n hallituksen puheenjohtaja Kari Räihä toivottaa Oulussa uudenlaista halpataksipalvelua pilotoivan Kyyti-taksin tervetulleeksi Ouluun. Murrosvaiheessa olevan alan perinteisen taksibisneksen edustaja ei koe viime viikolla aloittanutta uutta kilpailijaa uhkana vaan jopa yhteistyön mahdollisuuksista on keskusteltu.

– Kyytipalvelu palvelee asiakkaita, jotka eivät halua käyttää omaa autoa, eivätkä bussia, mutta joilla ei ole tiukkaa aikataulua, muotoilee sanoo Räihä.

Uusia kuvioita taksialan vapautuessa valmistelevan Oulun Aluetaksin puheenjohtaja uskoo uuden palvelun syövän enemmänkin linja-autoliikennettä.

Hyvä vaihtoehto itse maksaville

Näppituntumalla voi sanoa että perinteistä taksia käyttävät varsinkin ne joiden matkan maksaa työnantaja tai jokin muu taho. Halpataksipalvelu on kiinnostava vaihtoehto varsinkin sellaisille matkustajille jotka maksavat matkansa itse.

Pilottitoiminnan volyymi on vielä pieni. Ajossa Oulussa on kymmenkunta pikkubussia, pääosin Taksivirpi Oy:n autoja.

– Toivon että Oulussa puhutaan tulevaisuudessa kymmenistä, jopa sadasta autosta samanaikaisesti, sanoo Möttö.

Katse on sekä maailmalla että syrjäseudulla

Kyyti-palvelun toimintaa on tarkoitus kevään aikana laajentaa Tampereelle ja Turkuun. Helsinki on suunnitelmissa myöhemmin tänä vuonna.

– Aluksi tämä tietysti syö perinteistä taksiliikennettä, mutta pidemmällä aikavälillä tämä palvelu voisi lisätä julkisen liikenteen kokonaiskäyttöä aika paljon, siis vahvistaa myös linja-autoliikennettä ja perinteistä taksiliikennettä, arvioi Möttö.

Julkinen liikenne perustuu kiinteään reititykseen ja kiinteisiin aikatauluihin koska ei ole ollut vaihtoehtoja. Mutta harvoin ihmisten kulkemisen tarve on esimerkiksi linja-autoasemalta rautatieasemalle. Kyllä siellä yleensä joku muu juju yleensä on, toteaa Möttö.

Paitsi maailmalle Möttö tähyää myös syrjä-Suomeen.

– Näen tässä nimenomaan mahdollisuuden syrjäseuduille. Kainuun korvessa tai kotiseudullani Kiteenlahdella on vain hajanaista kysyntää. Siihen ei mitenkään mahdollista vastata kiinteällä reitityksellä ja kiinteillä aikatauluilla. Linja-autot eivät enää sinne syrjäseudulle palaa vaan tämäntapainen kutsuperusteinen järjestelmä on ainoa ratkaisu.

Hovioikeus on tuominnut valelääkärinä toimineen Esa Laihon viiden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Laihon käräjäoikeudesta saama tuomio koveni puolella vuodella.

Hovioikeus katsoi ratkaisussaan samoin kuin käräjäoikeus, että Laiho on petosrikoksillaan aiheuttanut asianomistajille yhteensä yli miljoonan euron vahingon. Laiho ehti työskennellä lääkärinä vuosina 2001-2011 useassa sairaalassa ja hoitopaikassa. Nyt hän joutuu maksamaan tuona aikana saamiaan palkkatuloja takaisin.

Syyttäjä oli vaatinut Laiholle tuomiota kahdesta taposta ja kahdesta törkeästä pahoinpitelystä. Tapposyytteet perustuivat siihen, että kaksi Laihon hoitamaa potilasta oli kuollut. Niiden osalta hovioikeus päätyi samaan ratkaisuun kuin käräjäoikeus. Molemmat tuomioistuimet katsoivat, että Laihon menettely ei aiheuttanut potilaille kuolemaa, vakavaa sairautta tai hengenvaarallista tilaa.

Käräjäoikeus oli tuominnut Laihon kahdesta pahoinpitelystä. Hovioikeus hylkäsi yhden pahoinpitelysyytteen, mutta tuomitsi Laihon yhdestä pahoinpitelystä.

Laiho määrättiin heti vangittavaksi.

Laihon saama suuri taloudellinen hyöty vaikutti rangaistuksen koventamiseen

Hovioikeus kovensi Laihon vankeusrangaistuksen viiteen vuoteen. Hovioikeus katsoi, että rangaistusta on korotettava Laihon rikosten vuoksi ja siksi, että hän sai suuren taloudellisen hyödyn rikoksellaan.

Laiho tuomittiin nyt hovioikeudessa yhteensä 21 rikoksesta. Hänen katsottiin syyllistyneen pahoinpitelyyn, luvattomaan terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamiseen, 8 törkeään petokseen, 2 petokseen, petoksen yrittämiseen, törkeään väärennykseen, kahteen rekisterimerkintärikokseen ja väärennysaineiston hallussapitoon.

Käräjäoikeus tuomitsi Esa Laihon samoista petosrikoksista viime kesänä, ja näiden lisäksi kahdesta taposta.

Käräjäoikeus tuomitsi kesäkuussa myös Laihon maksamaan yhteensä noin miljoona euroa palkkatuloja, jotka hän oli saanut vuosien 2001–2011 aikana toimiessaan useissa eri paikoissa lääkärinä.

– Maailman ruuantuotannon ongelmat liittyvät paljon maatalouteen ja siihen, miten me ihmiset tuotamme ruokaa. Me ajattelimme vähän laatikon ulkopuolelta: mitä jos ruuantuotanto tuotaisiin kokonaan pois pelloilta, ja ruokaa viljeltäisiin bioreaktorien tankeissa, suljetuissa systeemeissä, sanoo Lauri Reuter.

Tämänkaltainen ruoantuotanto ohittaisi tehokkuudellaan ja ekologisuudellaan maanviljelyn, ja ruuantuotanto olisi täysin riippumatonta ympäröivistä olosuhteista.

– Se voitaisiin lastata vaikka avaruusalukseen ja lähteä Marsiin, ilman että tarvitsee pakata eväitä mukaan, Reuter sanoo.

Juuri tämänkaltaisia visioita Kaliforniassa toimivan Singularity University​n Global Solutions -ohjelma etsii. Reuter voitti eilen illalla kilpailun, jossa etsitään ideoita suurten globaalien haasteiden ratkaisemiseksi eksponentiaalisia teknologioita hyödyntäen.

Voittaja saa täyden stipendin yhdeksän viikkoa kestävälle intensiivikurssille, johon osallistuu ihmisiä ympäri maailmaa.

Bioreaktori korvaa pellot

Reuter työskentelee VTT:llä teollisen biotekniikan tutkijana kasvibiotekniikan ryhmässä. Ryhmän kehittämä ruuantuotannon mullistava idea on pohjimmiltaan samankaltainen kuin vaikkapa mykoproteiinista kehitettävän Quorn-lihankorvikkeen.

– Bioteknistä ruuantuotantoa on tehty jo pitkään, onhan esimerkiksi oluen tekeminen fermentoimista, mikrobien käyttöä. Samoin Quorn tulee bioreaktoreista. Meidän idea on samantyyppinen, mutta siinä käytettäisiin useampia organismeja, rakennettaisiin kokonaisuus, bioreaktorifarmi, jossa tuotettaisiin monenlaisia asioita, Reuter selittää.

Bioreaktori voitaisiin lastata vaikka avaruusalukseen ja lähteä Marsiin, ilman että tarvitsee pakata eväitä mukaan. Lauri Reuter

Käänteentekevää ajatuksessa on nimenomaan kokonaisuus: lopullinen tuote olisi bioreaktorifarmi, joka voisi tuottaa koko ihmisen ruokavalion. Reaktorin tuottamat raaka-aineet voidaan yhdistää toisiinsa 3D-tulostimella, ja lopputuloksena saatava ruoka näyttää, tuntuu ja maistuu samalta kuin perinteisin menetelmin valmistettu ruoka.

Tuote meni museoon ennen massatuotantoa

Lähempänä tulevaisuudessa on Reuterin tutkimusryhmän pienimuotoisempi kasvisoluja kasvattava bioreaktori. Sellainen voisi olla vaikkapa keittiön nurkassa kahvinkeittimen vieressä ja tuottaa esimerkiksi mesimarjan soluja, Reuter sanoo.

– Tällaisesta bioreaktorista on prototyyppi jo olemassa, sitä voi käydä katsomassa Design-museossa, mikä on hieman hassua: meidän tuote meni museoon ennen kuin se meni ihmisten keittiöihin. Me mennään tässä vähän takaperin, mutta mennään kuitenkin.

Laboratoriolihan ja erilaisten keinotekoisten pihvien kehittämistyötä on tehty vuosikausia eri puolilla maailmaa. Suurimmat esteet ovat toistaiseksi olleet korkea hinta ja valmistamisen monimutkaisuus.

Reuter uskoo, että synteettisen biologian nopea kehitys tuo hintoja alas ja mahdollistaa uudenlaisia innovaatioita.

– Toistaiseksi yhtään minkään tuotteen tuottaminen laboratoriossa on valtavan kallista. Nyt kun teknologiat, kuten synteettinen biologia, kehittyvät valtavalla vauhdilla, se tulee mahdollistamaan hintojen putoamisen nopeasti. Monimutkaisista teknologioista, joita on toistaiseksi hyödynnetty vaikkapa lääketieteellisiin tarkoituksiin, tulee mahdollisia myös ruuantuotannon hyödyntämisessä.

Orimattilassa on paljastunut painovirhe ehdokaslistan yhdistelmässä. Yhdellä ennakkoäänestyspaikalla äänestyskopissa olleessa yhdistelmälistassa kahdella ehdokkaalla on ollut sama numero.

Listaan oli painettu kahdelle Vihreän liiton ehdokkaalle numero 101, ja numeroa 102 ei ollut lainkaan.

Virheellinen yhdistelmälista oli esillä keskiviikkona ennakkoäänestyksen alettua hetken aikaa Orimattilan kaupungintalon äänestyspisteessä, mutta se huomattiin nopeasti ja korjattiin ennen muiden ennakkoäänestyspaikkojen aukeamista.

– Virhe koski ainoastaan yhdistelmälistaa. Netissä ja äänestyspaikoilla olevassa valtakunnallisissa äänestyskirjoissa numerot ovat oikein, vakuuttaa Orimattilan keskusvaalilautakunnan sihteeri Tiina Ruokola.

Äänestäjien nähtävänä virheellinen ehdokkaiden yhdistelmä ehti olla noin tunnin ajan.

Vaalit.fi -sivuston mukaan Orimattilassa Järvikunnan koulun ennakkoäänestyspaikka avautui samaan aikaan kaupungintalon äänestyspaikan kanssa.

Oikeusministeriö: Selkeä huolimattomuusvirhe

Oikeusministeriössä Orimattilassa paljastunutta painovirhettä pidetään harmillisena, mutta ei ainutlaatuisena.

– Kyllä näitä kuntavaaleissa on ollut. Muistelisin, että aina olisi ollut joku kunta, jossa on ollut ehdokaslistan yhdistelmässä tämän tapainen painovirhe, sanoo Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen.

Ministeriö ei Orimattilan tapaukseen näillä näkymin puutu.

– Jos joku on äänestänyt väärää numeroa, sitä ei tiedetä ja se menee läpi. Äänet lasketaan annetulle numerolle, jatkaa Jääskeläinen.

Hän muistuttaa kuitenkin, että vaalien jälkeen vaalituloksen vahvistamispäätöksestä voi tehdä valituksen myös sillä perusteella, mitä on tapahtunut ennakkoäänestyksessä.

– Asiallisesti tässä olisi hyvät perusteet valitukseen, mutta hallinto-oikeus arvioi, onko lainvastaisuus todennäköisesti vaikuttanut vaalitulokseen.

– Selkeä huolimattomuusvirhe on tapahtunut, mutta onneksi vaikutukset ovat melko pienet, arvio Orimattilan vaalikömmähdystä vaalijohtaja Arto Jääskeläinen.

Paikallisten vaaliviranomaisten mukaan on mahdollista, että ääniä on mennyt väärälle ehdokkaalle.

Suojelupoliisin mukaan vieraiden valtioiden tiedustelutoimina on jatkunut Suomessa aktiivisena ja aggressiivisenakin. Vieraan valtion tiedustelutoiminnan tarkoitus on tuottaa omalle valtiolle salaista, ennakoivaa, luottamuksellista ja merkityksellistä tietoa, jota voidaan käyttää poliittisessa tai sotilaallisessa päätöksenteossa.

Supon apulaispäällikkö Seppo Ruotsalainen sanoo Ylen aamu-tv:n haastettelussa, että Suomessa tiedusteluasiamiesten toimintaan puututaan säännöllisesti joka vuosi.

– Vieraat valtiot ovat sijoittaneet pysyvästi tiedusteluhenkilökuntaa ja täällä matkustaa tiedusteluasiamiehiä, joiden tehtävä on tuottaa tietoa omalle valtiolleen. Mitä salaisempaan ja luottamuksellisempaan tietoon päästään käsiksi niin sen arvokkaampaa se on vieraalle valtiolle.

Usein tiedon saaminen edellyttää, että tiedusteluasiamies luo suhteet Suomessa asuviin henkilöihin tai suomalaisiin, joilla on pääsy tietoon tai he voivat auttaa tietoon pääsyssä.

Yhteyden luominen on hienosti käsikirjoitettu tapahtuma kaiken kaikkiaan, mikään ei ole sattumaa.

Ruotsalaisen mukaan lähtökohtaisesti tiedusteluasiamiehiä kiinnostavat henkilöt, jotka ovat lähellä poliittista päätöksentekoa.

– Suomi on hyvinkin merkittävän kiinnostuksen kohteena kun puhutaan EU-asioista, Nato-asioista, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä esimerkiksi pakotteista. Poliittinen sektori on se, josta tällaista tietoa on saatavista.

"Hienosti käsikirjoitettu tapahtuma"

Supon mukaan tiedustelutoimintaa harjoittavat lähtökohtaisesti suurvallat. Käytännössä suhteet Suomessa oleviin henkilöön ja suomalaisiin luodaan pitkäjänteisen työn kautta.

– Yhteyden luominen on hienosti käsikirjoitettu tapahtuma kaiken kaikkiaan, mikään ei ole sattumaa. Tiedusteluasiamies suomessa toimiessaan tarvitsee aika laajankin henkilöverkoston, joka tuottaa tietoa.

Ruotsalaisen mukaan tiedustelutoiminnan pitkäjänteisyyttä kuvaa se, että suhdetta suomalaisiin tai suomessa oleskeleviin henkilöihin luodaan vuosien aikana.

– Suomalainen kohde kultivoidaan niin, että rakennetaan suhde. Tiedusteluasiamies on valmis jopa auttaman henkilöä ammatillisessa edistymisessä. Tavoitteena on, että kohdehenkilön pelko ja varauksellisuus laskee ja kokonaan katoa ja jossain vaiheessa tehdään liike siihen, että onko henkilö värvättävissä ja voiko hän tuottaa tai olla avuksi tiedon hankkimisessa.

Tiedusteluasiamies on valmis jopa auttaman henkilöä ammatillisessa edistymisessä.

Supon vastatiedusteluyksikön tehtävä on puuttua tiedustelutoimintaan.

– Vihellämme pelin poikki joko niin, että keskeytämme tiedusteluoperaation tai lähestymme kohdetta ja sanomme, että hänen on syytä tarkastella uudestaan suhteen laatu, koska on todennäköistä, että tieudustelusasiamiehellä on jokin muu agenda kuin mitä hän tuo ilmi.

Verkkovakoilu aiempaa enemmän

Supon mukaan verkkovakoilu lisääntyi Suomessa viime vuonna. Ruotsalaisen mukaan keskeinen verkkovakoilun trendi oli muun muassa se, että hallintoon ja viranomaiseen kohdistuva vakoilu lisääntyi.

– Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan sektoriin kohdistuva verkkovakoilu lisääntyi ja kolmantena valtion virkamiesten siviilisähköposteihin kohdistuva tiedonhankinta tuli uutena trendinä vuonna 2016.

Ruotsalainen huomauttaa, että verkkovakoilu on vakoilutyökaluna kustannustehokas ja kiinnijäämisriski on pieni.

– On tunnustettava, että se on jäävuoren huippu, mitä [verkkovakoilua] viranomaisten tietoon tulee.

Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Veijo Niemi sai torstaina huonoja uutisia. Aamulehti kertoi, että urjalalainen kunnanvaltuutettu ja kuntavaaliehdokas Arto Tapio Lehtonen oli saanut yhdeksän kuukauden ehdollisen vankeustuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä.

Pirkanmaan käräjäoikeus antoi tuomion 14. helmikuuta. Asia käsiteltiin suljetuin ovin, ja myös oikeuden ratkaisu on kokonaan salainen.

Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Veijo Niemi ei ollut saanut tietoa asiasta.

– En ollut aikaisemmin tällaisesta tietoinen. Tämä on mielestäni vakava asia, ja kyseisen henkilön olisi pitänyt olla siitä yhteydessä puolueeseen. Hänen olisi pitänyt informoida ja kuunnella muidenkin näkemystä asista. Ei tällaista voi ohittaa.

Veijo Niemi kertoo, että sääntönä on, että paikallisyhdistys kelpuuttaa ehdolle otettavat. Tässä tapauksessa tuomittu ehdokas on itse paikallisyhdistyksen puheenjohtaja.

– Näen, että asia tullaan käsittelemään tulevassa puoluehallituksessa. Kovimmillaan kyseeseen voi tulla puolueesta erottaminen.

Lehtonen ei ilmoittanut puolueelle

Ylen tavoittama Arto Lehtonen kertoo, että aikoo jatkaa puolueen ehdokkaana. Hän myöntää, että ei ole kertonut helmikuussa saamastaan tuomiosta puolueelle.

– En ole ilmoittanut puolueelle, mutta ehkä nyt pitää. Perussuomalaisia on potkittu muutenkin.

Arto Lehtosen saama tuomio on lainvoimainen. Lehtonen kiistää syyllisyytensä, mutta ei ole valittanut tuomiosta.

Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Veijo Niemi pelkää, että asiasta voi olla haittaa puolueelle.

– Tässä on sellainen ikävä puoli, että se saattaa heijastua siellä alueella koko paikallisyhdistykseen ja periaatteessa jopa koko puolueeseen. Kyllä nämä ovat hyvin valitettavia tilanteita.

Juttua korjattu 30.3.2017 kello 13.52: Ehdollisen vankeustuomion pituus on yhdeksän kuukautta, ei yhdeksän vuotta, kuten jutussa alunperin virheellisesti väitettiin.

Espanjan vakavimpiin rikoksiin erikoistunut tuomioistuin on langettanut vuoden vankeustuomion naiselle, joka julkaisi pikaviestipalvelu Twitterissä vitsejä sotilasdiktaattori Francisco Francon pääministerin murhasta.

21-vuotias nainen sai tuomion terrorismin ylistämisestä ja terrorismin uhrien halveksunnasta. Tapaus on nostattanut Espanjassa kiihkeän väittelyn sananvapaudesta.

Lisäksi oikeus rankaisi naista sulkemalla hänet seitsemäksi vuodeksi julkisista tehtävistä.

Baskien separatistijärjestö ETA murhasi Francon pääministerin ja kenraalin todennäköisenä seuraajana vallassa pidetyn Luis Carrero Blancon autopommi-iskussa Madridissa vuonna 1973. Pommin voimasta Carrero Blancon auto sinkoutui yläilmoihin ja läheisen kirkon katon yli.

– Eta kampanjoi virka-autojen käyttöä vastaan ja yhdisti siihen avaruusohjelman, nainen kirjoitti yhdessä tviitissään.

– Tekikö myös Carrero Blanco paluun tulevaisuuteen autollaan, hän kyseli toisessa tviitissään.

Tviittaaja: Vastalause Espanjan turvallisuuslaille

Nainen kertoi oikeudessa tviitanneensa vastalauseena Espanjan vuonna 2015 käyttöön ottamalle uudelle turvallisuuslaille. Rajusti vastustettu, liikanimellä Suukapulalaki tunnettu laki muun muassa rajoittaa mielenosoituksia ja vaatii kunnioitusta poliisille.

Historiaa opiskelevan naisen mukaan tuomio vie häneltä nyt mahdollisuuden opiskelustipendiin ja sulkee hänet julkisista viroista, kuten opettajan tehtävistä.

Naiselle on sadellut tukea. Monet, kuten vasemmistopopulistisen Podemos-puolueen johtaja Pablo Iglesias, pitivät rangaistusta kohtuuttomana 13 tviitistä.

Carrero Blancon lapsenlapsi Lucía Carrero Blanco vastusti jo aiemmin naisen syytteitä. Sanomalehti El Paísille lähettämässään kirjeessä hän kertoi pitävänsä vitsejä hyvän maun vastaisina, mutta totesi, että on pelottavaa, jos sananvapauden käytöstä rapsahtaa vankeustuomio.

Suomalaiset ovat perinteisesti tykänneet hakea alkoholijuomia rapakon takaa Virosta. Pohjois-Suomessa on ollut myös tapana suunnata nuuskanhakureissuille Haaparantaan ja samalla on yleensä käyty Systembolagetissa ostamassa halpoja vahvoja oluita ja siidereitä. Harvempi kuitenkaan tietää, että myös Suomi on jatkuvan viinaturismin kohteena.

THL:n Pohjoismaiseen alkoholipolitiikkaan sekä rajakauppaan perehtyneen erikoistutkijan Thomas Karlssonin mukaan Suomen Tornio ja sen ruotsalainen rajanaapuri Haaparanta tarjoavat mielenkiintoisen paikan tutkia alkoholin myynnin eroja, koska paikallisesta Alkosta on Systembolagetiin vain noin kilometrin matka.

– Siellä suomalaiset ostavat Ruotsista viiniä ja osittain myös olutta ja ruotsalaiset ostavat Suomen Alkoista lähinnä väkevämpiä juomia, koska ne ovat huomattavasti halvempia Suomessa kuin Ruotsissa, Karlsson summaa.

Sama käsitys ruotsalaisten ostostavoista vahvistetaan Alkosta. Karlssonin mukaan Lapin alkoholitarjonta maistuu myös norjalaisille, koska Norjassa kaikki alkoholituotteet ovat kalliimpia kuin Suomessa. Alkosta kerrotaan, että norjalaisille menevät kaupaksi etenkin punaviinit ja väkevät. Tullin mukaan Norjan rajalla törmätään alkoholimatkalaisiin päivittäin.

Väkevien raju veronalennus laukaisi ruotsalaisen viinarallin

Suomalaisella alkoholipolitiikalla näyttäisi olevan ainakin hetkellinen vaikutus myös ruotsalaisten intoon hakea alkoholijuomia rajan takaa. Karlssonin mukaan tästä saatiin hyvä esimerkki, kun vuonna 2004 Suomessa laskettiin väkevien verotusta 44 prosenttia.

– Kun tämä tapahtui, seurasimme juuri Tornion Alkon myyntiä ja siinä tuli usean sadan prosentin piikki myyntiin ihan hetkessä, Karlsson kertoo.

Piikki näkyi myös Ruotsin alkoholijuomien matkustajatuonnin tilastoissa. Karlssonin mukaan veron alennus houkutteli ruotsalaisia Alkoon pidemmänkin matkan päästä.

– Kun Suomessa huomattavasti alkoholin verotusta alennettiin, niin sitä siirryttiin melkein täysin ostamaan sieltä Alko-kaupasta ja sitä myös ostettiin paljon enemmän ja sitä tultiin paljon kaempaa hakemaan.

Alkoholilainmuutokset näkyvät myös muissa Pohjoismaissa

Ruotsin alkoholimonopoli Systembolaget otti vastikään kantaa Suomessa valmisteltuun uuteen alkoholilakiin. Yhtiön näkemys oli, että ehdotus on vastoin EU:n ja muiden Pohjoismaiden pyrkimystä vähentää alkoholin kulutusta. Kannanotto ei kuitenkaan kummunnut vain suomalaiseen ryyppäämiseen kohdistuneista peloista.

Yhtiön tiedottaja sanoi Ylen haastattelussa, että he halusivat ennen kaikkea suojella pohjoismaista alkoholipolitiikan mallia. Karlssonin mukaan kannanotto oli suuri yllätys, mutta Systembolagetin selitys kuulostaa uskottavalta.

– Meillä on yhä olemassa tällainen pohjoismainen alkoholipolitiikan malli, joka perustuu pitkälti juuri alkoholin vähittäiskaupan monopoliin. Ja jos meillä heikennetään tämän monopolin toimintamahdollisuuksia, niin sillä samalla heikennetään Systembolagetin toimintamahdollisuuksia, Karlsson selittää.

Uudessa alkoholilaissa osa vahvemmista oluista sekä lonkerot siirtyisivät päivittäistavarakauppojen valikoimaan. Suomen Alkon heiketessä on Karlssonin mukaan vaarana, että se heikentää myös perusteita muiden Pohjoismaiden alkoholimonopoleille.

– Kun tätä monopolia on EU:ssakin perusteltu kansanterveydellisin perustein, niin kyllä minä ymmärrän sen, että heidän mielestään koko alkoholipoliittista järjestelmää ja alkoholimonopolia on puolustettava. Siitä näkökulmasta kyllä ymmärrän sen, että Systembolaget on tästä kehityksestä huolestunut.