Kaksi miestä on kuollut todennäköisesti salaman iskun seurauksena Juuassa Pohjois-Karjalassa perjantaina, kertoo Itä-Suomen poliisi.

Poliisi kertoo tiedotteessa, että eteläsuomalaiset, vuosina 1950 ja 1953 syntyneet veljekset olivat tulleet viettämään lomaansa mökille Juukaan ja ryhtyneet saunan lämmitykseen. Miesten siskon mukaan myöhemmin oli kuulunut kova pamaus ja hän oli lähtenyt katsomaan mitä oli tapahtunut. Miehet löytyivät elottomana saunan edustalta. Saunan vieressä olleessa korkeassa kuusessa oli havaittavissa railo.

Paikalle hälytettiin ambulanssi, mutta miehet todettiin kuolleiksi tapahtumapaikalla. Poliisi kertoo epäilevänsä, että puuhun iskeneen salaman sähkövirta aiheutti miesten kuolemat. Poliisin mukaan maa oli tapahtumahetkellä kostea.

Poliisi tutkii tapausta kuolemansyyn selvittämisenä eikä epäile tapaukseen liittyvän rikosta.

Tapausta voidaan pitää harvinaisena. Suomessa salama tappaa keskimäärin yhden ihmisen kahdessa vuodessa.

Lue myös:

Ei sata, vaan peräti 20 000 salamaa – torstai on ollut kesän rajuin salamapäivä, katso video lainehtivista kaduista

Keskiviikkona Etelä-Eurooppaan Portugaliin ja Espanjaan rantautunut helleaalto on vaatinut ensimmäiset kuolonuhrit.

Espanjassa jo kolme ihmistä on kuollut paahtavien helteiden takia, El País -lehti kertoo.

Murciassa kuoli 78-vuotias mieshenkilö, joka sai lämpöhalvauksen puutarhatöissä. Barcelonassa keski-ikäinen mies löytyi keskiviikkona kadulta pyörtyneenä ja kuoli myöhemmin sairaalahoidossa.

Aiemmin viikolla 40-vuotias mies kuoli tehdessään töitä tietyömaalla.

Lämpöhalvaus nostaa pulssia sekä aiheuttaa pahoinvointia ja sekavuutta. Nestehukka nostaa lämpöhalvauksen riskiä.

Espanjan sisämaassa lämpötilojen odotetaan nousevan tänään 40 celsiusasteeseen ja rannikolla 35 asteeseen. Portugalissa on vielä tukalammat oltavat: siellä ilma kuumenee paikoin 47-asteiseksi.

Perjantaina kahdeksalla portugalilaispaikkakunnalla rikottiin paikallisia lämpöennätyksiä, kertoo The Guardian -lehti.

Sosiaalisessa mediassa on jaettu runsaasti vinkkejä helteistä selviämiseen. Monet käyttäjät ovat ikuistaneet helteisen arkipäivänsä.

– Hellettä vai surrealismia? kysyi valokuvaaja Pep Escoda vauvanrattaista ottamastaan kuvasta.

– Jos selviämme hengissä, näemme huomenna, joku kirjoitti madridilaiseen aitaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kehottaa riskiryhmiin kuuluvia suomalaisia välttämään Espanjaan ja Portugaliin matkustamista helleaallon aikana ja harkitsemaan etelään suuntautuvien matkojensa siirtämistä.

– Alle 2-vuotiaat lapset, vanhukset sekä kroonisia sydän-, verisuoni- ja keuhkosairauksia sairastavat ovat suurimmassa riskissä saada vakavia haittoja näin kovassa kuumuudessa, THL:n ylilääkäri Raimo O. Salonenvaroittaa.

Viikonlopun helteet hätyyttävät Euroopan kaikkien aikojen lämpöennätystä. Tähän mennessä korkein koskaan Euroopassa mitattu hellelukema on 48 astetta, joka rikottiin Kreikan pääkaupungissa Ateenassa vuonna 1977.

Lisää aiheesta:

Viikonlopun hirmuhelteet eivät pelota suomalaisia matkailijoita – Portugalin tai Espanjan matkoja ei ole peruttu

Kumpi tappaa enemmän ihmisiä, helle vai pakkanen? Sään ääri-ilmiöt eivät aiheutakaan niin suurta tuhoa

Helle voi tehdä hallaa aivoille – tutkimus yhdisti lämpöaallolle altistumisen heikentyneeseen kognitiiviseen suorituskykyyn

Helle on alkanut vaatia kuolonuhreja Suomessa – "Mitä pidempään jatkuu, sitä raskaammaksi käy"

Opiskelut on saatettu päätökseen, on työ, parisuhde, perhe ja talo. Asiat rullaavat omalla painollaan. Lapset alkavat olla jo sen verran isoja, että on yhtäkkiä taas aikaa miettiä omaa elämää.

Kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta sisällä kalvaa tyytymättömyys. Kuka minä oikeastaan nyt olenkaan ja mitä minä haluan? Oliko tämä tässä vai mitä seuraavaksi?

Aikuisiän identiteettikriisi iskee usein neljänkympin tienoilla. Iällä ei sinänsä ole mitään tekemistä asian kanssa, vaan se liittyy ennemminkin elämäntilanteisiin.

Eteen voi tulla uudenlaisia elämäntilanteita, joissa saattaa huomata, että omat vanhat toimintamallit eivät enää päde. Pitkäaikainen työkaveri vaihtaa työpaikkaa tai hyvä ystävä eroaa. Samalla saattaa itse alkaa pohtia omia valintojaan. Ei enää saa iloa elämästään tai jostain elämänsä osa-alueesta. Tulee avioero tai läheinen kuolee.

Jyväskylän yliopiston psykologian dosentti Päivi Fadjukoff on tutkinut pitkään aikuisiän identiteettiä. Fadjukoffin mukaan aikuisiän identiteettikriisi on erilainen ja pitkäkestoisempi kuin nuorella ihmisellä. Nuorena pohditaan omaa tulevaisuutta, tulevaa ammattia tai puolisoa ja etsitään omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Aikuisena sen kaiken on usein jo saavuttanut.

– Aikuinen elää omien valintojensa kanssa ja on vastuussa moneen suuntaan. Monet miettivät sitä, kuinka paljon on jo satsannut johonkin ja uskaltaako hypätä ihan uuteen. Ihmiset ovat kiinni valinnoissaan eikä muutos tapahdu ihan hetkessä.

Identiteetti voi muuttua monta kertaa

Identiteettikriisiä ei Fadjukoffin mukaan kannata kuitenkaan pelätä. Se on luonnollinen osa ihmisen kasvua ja kypsymistä, oman tiensä löytämistä uusissa elämäntilanteissa.

Nyky-yhteiskunnassa viisikymppinen ei pärjää kaksikymppisen identiteetillä. Ihminen ei ole valmis heti koulusta valmistumisen jälkeen, vaan jatkaa kasvua ja kehittymistä läpi elämän, Fadjukoff muistuttaa.

Hän näkee identiteettikriisin ennen kaikkea mahdollisuutena. On hyvä jos elämässä on tilaa uudelle, vaikka ei vielä tietäisikään, mitä se on.

– Miten monta kymmentä vuotta olemme aikuisia? Jos kaikki olisi valmista ja olisimme siihen tyytyväisiä, olisi sekin aika outoa.

Toisaalta identiteetin etsintä liittyy myös länsimaiseen yhteiskuntaan, jossa elämme. Se mahdollistaa sen, että voimme ylipäätään pohdiskella sitä keitä olemme. Joissain muissa kulttuureissa ei välttämättä tarvitse omaa paikkaansa juuri miettiä. Jos syntyy perheen vanhimmaksi pojaksi tai nuorimmaksi tytöksi, voi elämä olla toisten toimesta jo melko pitkälle etukäteen käsikirjoitettu.

– Meille ei ole määrätty etukäteen niitä asioita. Mitä enemmän vapautta tulee, sitä enemmän tulee vaikeutta. Osalle ihmisistä selkeä polku tuntuisi turvallisemmalta. Voi tuntua pelottavalta olla valitsemassa, koska aina valitsee myös jotain pois.

Erityisen hankala identiteettikriisi on ihmisille, joilla on Fadjukoffin mukaan niin kutsuttu omaksuttu identiteetti. Siis ihmisille, jotka eivät ole paljoa minäänsä pohdiskelleet, vaan elämä on rakentunut muiden asettamien odotusten suorittamisen ympärille. Kriisin puhjetessa ei välttämättä ole valmiuksia miettiä, mikä itselle sopii ja mikä ei, kun on aina elänyt muilta omaksutun toimintamallin mukaan.

Kriisi ratkaistaan pienillä teoilla, ei pohdiskelemalla

Fadjukoffin ensimmäinen neuvo on, ettei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa pohtimaan asioita yksin. Jos vain märehtii sitä, miten kaikki on pielessä ja tuntuupa kurjalta, se ei vie eteenpäin.

"Jos tämä elämä ei tunnu hyvältä, tee jotain eri tavalla kuin ennen" Päivi Fadjukoff

Pitää vain ryhtyä toimeen.

– Ensimmäinen apu on, että jos tämä elämä ei tunnu hyvältä, tee jotain eri tavalla kuin ennen. Aloita pienistä arkisista asioista, tee ne eri tavalla, Fadjukoff sanoo.

Voi kokeilla esimerkiksi tehdä töitä eri ihmisten kanssa tai vähän eri tavalla. Sanoa jotain mitä ei olisi ennen uskaltanut sanoa. Voi etsiä itselleen uuden harrastuksen tai kokeilla muita uusia juttuja ja sitä kautta saada itselleen uusia tuttavuuksia. Uusissa ryhmissä voi löytää itsestään uusia puolia ja saada tunteen siitä, että tämä on minun juttuni.

On hyvä myös keskustella muiden kanssa omasta tilanteesta. Sekin on teko, että avaa suunsa ja sanoo asian ääneen. Toisten kanssa keskustelu usein myös selkiyttää omia ajatuksia.

Ei saa hätiköidä, mutta ei kannata olla liian varovainenkaan

Kaikkea ei kuitenkaan kannata kerralla uudistaa.

Ihmisen identiteetti on moninainen ja koostuu useista eri osa-alueista. On ammatillista identiteettiä, parisuhdeidentiteettiä ja vanhemmuusidentiteettiä.

Tärkeää on miettiä, mitkä ovat asioita, joita haluaa itsessään ja elämässään säilyttää ja mitkä ovat asioita, jotka aiheuttavat tyytymättömyyttä.

– Elämässä on eri asioita, jotka kannattelevat meitä omalla jatkuvuudellaan. Jos haluaa muutosta, kannattaa pohtia, mitkä ovat niitä asioita, jotka kannattelevat muutoksen yli jos yhdellä osa-alueella tulee muutos.

Ei myöskään kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Töistä ei tarvitse heti irtisanoutua, vaan voi pyytää esimerkiksi toisenlaisia tehtäviä tai pääsyä koulutukseen. Avioeropapereiden kirjoittamista ei kannata identiteettikriisin takia kiirehtiä. Puolison kanssa voi yhdessä pohtia, mitä asioille voisi tehdä.

– Kannattaa antaa valitsemalleen parille mahdollisuus olla mukana muutoksessa, Fadjukoff neuvoo.

"Sekin on hirveän iso uhraus, jos päättää, ettei tee asialle mitään." Päivi Fadjukoff

Liian varovainenkaan ei toisaalta kannata olla. Jos esimerkiksi työ tuntuu pakkopullalta, jonne vain raahautuu joka päivä saadakseen palkkaa, kannattaa asialle tehdä jotain.

– Työ on iso osa meidän elämää ja kestää vuosikausia. Sekin on hirveän iso uhraus, jos päättää, ettei tee asialle mitään.

Fadjukoff vertaa tilannetta eteisessä seisomiseen. Edessä on monta ovea eikä välttämättä tiedä, mitä niiden takana on tai aukeavatko ovet ylipäätään. Mutta.

– Jos ei kokeile mitään niistä ovista, jää eteiseen seisomaan. Silloin ei valinnut mitään, onko se sitten parempi? Fadjukoff kysyy.

Kriisi voi lisätä onnellisuutta

Fadjukoff kannustaa menemään kriisin mukana eteenpäin ja pohtimaan, mistä omassa epämukavassa olossa on kysymys ja mitä sille voisi tehdä.

– Tutkimustenkin valossa kannattaa altistua sille pohdinnalle ja työlle, että lähtee etsimään itselleen sopivaa tapaa toimia ja ajatella, Fadjukoff perustelee.

Pienten tekojen myötä itsetunto ja rohkeus kasvavat ja tunne oman elämänsä hallinnasta palautuu vähitellen. Identiteettikriisin myötä voi oppia tuntemaan itsensä paremmin ja löytää itselleen sopivan paikan. Se taas lisää ihmisen tyytyväisyyttä, vahvuutta, hyvinvointia ja onnellisuutta.

Vaikka kriisin myötä jokin osa-alue elämästä jäisi pois, se ei kuitenkaan katoa meistä. Samalla voi saada jotain uutta tilalle.

– On lohdullista, että se vanhakin asia on rakentunut jo osaksi sitä, keitä me olemme. Se säilyy osana ihmisen elämäntarinaa ja siitä pystyy ammentamaan jatkossa. Kaikki elämänkokemuksemme ovat meidän rakennuspalikoitamme.

Lue myös:

"Aloin kiukutella rutiineja ja ajan hahmottomuutta vastaan" – Kirjailija Pauliina Vanhatalo koki keski-iän kriisin alle 40-vuotiaana

Senni koki tulleensa hyväksikäytetyksi. Samaa yläastetta käyvä, vuotta vanhempi poika oli pakottanut Sennin tekemään asioita, joita hän ei olisi halunnut.

Senni ei ollut kertonut tapahtuneesta kellekään. Hävetti liikaa. Ahdistus kävi kuukausien kuluessa sietämättömäksi.

Poika oli samalla oppitunnilla, ja Senni sai hermoromahduksen. Hän juoksi ulos luokasta.

Senni kertoi seksuaalisesta hyväksikäytöstä opettajalle ja terveydenhoitajalle. Nuoresta naisesta tuntui, etteivät he uskoneet häntä. Rauhoittelivat ja käskivät menemään kotiin. Kotimatkalla Senni mietti jopa itsemurhaa.

Kotona Senni kertoi teosta äidilleen. Äiti sai Sennin ymmärtämään, että pitäisi mennä poliisille.

Senni teki rikosilmoituksen rinnakkaisluokan pojasta. Tapahtumasta oli kulunut tuolloin pari kuukautta.

Poliisi kuuli Senniä ja kuulusteli myös poikaa epäiltynä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Siitä voidaan tuomita sakkoa tai enintään neljä vuotta vankeutta.

Noin kuukauden kuluttua Senni kuuli poliisilta, ettei tapausta enää tutkita. Ei ollut näyttöä.

Sennin ja pojan tarinat erosivat toisistaan. Senni ei ollut käynyt lääkärissä tai kertonut asiasta kellekään heti tapahtuneen jälkeen, joten mikään ei tukenut hänen tarinaansa. Poliisin mielestä asioita jäi liikaa auki.

– Kyse oli sana sanaan -vastaan tilanteesta, Senni kertaa poliisin perusteita.

Pettymys, viha ja suru valtasivat Sennin. Hän koki, ettei saanut oikeutta.

– Eniten mietin sitä, että miten tuommoinen tilanne voidaan lakaista maton alle. Eikö meidän nuorten pitäisi olla maailman tulevaisuus, meistä pitäisi pitää huolta, ja meidät pitäisi ottaa tosissaan, Senni kysyy.

Senni ei esiinny jutussa omalla nimellään, sillä häntä on kiusattu sen jälkeen, kun hän omien sanojensa mukaan yritti varoittaa ystäviään pojasta.

Nuorten epäiltyjen seksuaalirikoksia raportoitiin vajaat 300

Poliisille ilmoitetut, alle 18-vuotiaiden epäiltyjen seksuaalirikokset ovat hieman lisääntyneet kymmenessä vuodessa. Samaan aikaan poliisin tietoon tullut, nuorten tekemä rikollisuus on vähentynyt.

Vuosien 2011–2016 aikana poliisille ilmoitettiin noin 1 500 seksuaalirikosta, joissa epäilty tekijä oli alaikäinen. Samoina vuosina käräjäoikeuksissa tuomittiin seksuaalirikoksista 230 16–18-vuotiasta.

Tilastojen perusteella näyttäisi siltä, että poliisille tehdyistä rikosilmoituksista vain joka kuudes johtaa tuomioon, kun epäiltynä on alle 18-vuotias. Täysi-ikäisten kohdalla vastaava luku on 24 eli kymmenisen prosenttiyksikköä suurempi.

Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen keräämään aineistoon.

Seksuaalirikokset ovat siinä mielessä kinkkisiä, että ne tapahtuvat tyypillisesti kahden kesken. Poliisin, syyttäjän ja lopulta tuomioistuimen punnittavaksi jää, onko uhriksi kokeneen vai epäillyn tekijän tarina uskottavampi. Tarinat eroavat usein toisistaan.

Teoille on harvoin ulkopuolisia todistajia tai todisteita. Etenkin, jos uhriksi itsensä kokenut ilmoittaa asiasta vasta pitkän ajan päästä.

Nuori ei ymmärrä puhua heti

Alle 18-vuotiaiden epäiltyjen seksuaalirikoksissa uhri on tyypillisesti suurin piirtein samanikäinen nuori.

Esitutkinnan suorittaa poliisi, mutta esitutkinnan rajoittamisessa eli käytännössä tutkinnan lopettamisessa viimeinen sana on syyttäjällä.

Valtionsyyttäjä Anu Mantila kertoo, että näyttökysymykset korostuvat nuorten tapauksissa, sillä nuori ei välttämättä ymmärrä heti, mitä on kokenut.

Näyttöä menetetään aina, kun uhri viivyttelee lähipiirille kertomisessa tai ilmoituksen tekemisessä.

– Nuori ei ehkä osaa soittaa hätäkeskukseen, mennä terveyskeskukseen tai uskalla kertoa vanhemmille kun hävettää niin kauheasti, Mantila selittää.

Eikö meidän nuorten pitäisi olla maailman tulevaisuus, meistä pitäisi pitää huolta, ja meidät pitäisi ottaa tosissaan? "Senni"

Uskooko poliisi nuoria harvemmin kuin täysi-ikäisiä?

Mantila ei näe tätä selityksenä.

– Meillä on koulutettu, näihin rikoksiin perehtynyt poliisijoukko. En usko, että heidän osaltaan olisi mitään tällaista vääristymää.

Nuorten tekemät seksuaalirikokset ovat Mantilan mukaan vaikeammin toteen näytettäviä näyttökysymyksistä johtuen.

Tilastovertailun johtopäätöksiä selittää myös se, että alle 15-vuotiaita ei voi saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen, ja osa epäillyistä ehtii täysi-ikäistyä rikosprosessin aikana.

"Kertokaa niin pitkään, että joku kuuntelee"

Senni on täysi-ikäistynyt itsekin. Hyväksikäyttö vei häneltä kaksi ja puoli nuoruusvuotta.

Sennin perheen mukaan tämä oli ennen hyväksikäyttöä iloinen ja positiivinen. Hyväksikäyttö teki hänestä masentuneen ja itsetuhoisen. Seurasi vakavaa kiusaamista, ja kaverit katosivat.

Nyt Sennillä on jo useita kavereita, opiskelupaikka toisella paikkakunnalla ja vaikeita hetkiä koko ajan vähemmän.

– Hän (epäilty tekijä) pääsi niin helpolla ja minä joudun vieläkin paikkaamaan arpia, mitä hän aiheutti minulle.

Hyväksikäytöstäkin Senni osaa jo puhua, vaikka teon yksityiskohtien kertaaminen tekee vielä kipeää.

– Uhreille haluan sanoa sen, että menkää kertomaan. Ja kertokaa niin pitkään, että joku kuuntelee, Senni sanoo.

Poliisi ja Sennin koulu eivät halunneet kommentoida yksittäistapausta.

Korkean kallion laella, Salosten pihapiirissä, kohoaa vankka näkötorni. Se on tilan isännän, Erkki Salosen, omin käsin rakentama. Metsuri-koneyrittäjä keksi vapautuneille sähkötolpille uutta käyttöä.

– Tein tästä ensin pienoismallin ja se olikin ihan hyvä idea. Alussa ei ollut tarkoitus tehdä tästä näin korkeata, mutta ruokahalu kasvaa syödessä, Salonen kertoo.

Tolppia onkin tarvittu rutkasti lisää, sillä Salonen on korottanut torniaan kolmeen otteeseen. Nyt lopullisessa korkeudessa näkötorni on tarkalleen 27,72 metriä korkea. Kerroksia tornissa on yhdeksän ja rappuja 121. Kolmannesta kerroksesta löytyy vieraskirja.

Rakennusmateriaalit ja työtunnit kirjattu tarkasti ylös

Salosen käyttämä työmäärä tornin rakentamiseen on huikea. Työtunteja hän on kirjannut käyttäneensä rakentamiseen kaikkiaan noin 2 200. Rakennustarvikkeista ja työkoneista aiheutuneet kustannukset hän on maksanut itse – ulkopuolista rahoitusta ei ole ollut.

Tarvikkeina torniin on uponnut muun muassa 20 pylvästä, rautaa 3 360 kiloa, kyllästettyä puutavaraa 415 metriä, muuta puutavaraa 2 700 metriä, harusvaijeria 878 metriä, hitsauspuikkoja 54 kiloa, maalia ja kyllästettä 152 litraa. Laikkoja on mennyt 140.

Metsäkoneurakoitsijana Salosella on ollut koneita, joilla raskaita ja pitkiä pylväitä on voinut liikutella kallion laelle. Temppu jo sinällään. Käytettyjä konetunteja Salonen on kirjannut ylös 81.

Yleisökäynneille tilapäinen stoppi viime kesänä

Torni on ollut avoinna yleisölle, mutta Salonen joutui sulkemaan sen viime kesänä lupa-asioiden selvittelyn ajaksi.

Lahden kaupungin rakennusvalvonta havahtui tornin yleisömenestykseen ja edellytti tornille lupaa ja tiettyjä parannuksia kuluttajaturvallisuuslakiin vedoten.

Joskus hommat menee liian vaikeaksi. Erkki Salonen

Näkötorniin oli siihen mennessä tutustunut jo yli 3 000 kävijää. Erkki Salonen ei oikein pureksimatta niellyt rakennusvalvonnan vaatimaa lupamenettelyä ja tuskaili siihen kulunutta aikaa. Lopulta yhteisymmärrys löytyi. Salonen teki rakennusvalvonnan vaatimat lisäykset torniin ja toimitti tarvittavat asiakirjat.

Salosen piti muun muassa vahvistaa tornin kaiderakenteita ja lisätä niihin verkkoa. Hankkia ensiapulaukku ja sammutin. Yleisölle torni avautui jälleen tänä kesänä.

Salonen mainitsee tornin juurella sijaitsevassa listassaan rakennusluvan vaatineen häneltä käsittämättömän määrän aikaa ja hermoja.

– Joskus hommat menee liian vaikeaksi. Ei pystytä tekemään yksinkertaisia ratkaisuja, Salonen muistelee viime kesää.

Lupakysymykset vaikeita

Lahden kaupungin rakennuslupa-arkkitehti Jukka Vesanen arvostaa Salosen rakennushanketta. Hän myöntää, että rajapinnan vetäminen lupakysymyksissä on vaikeaa.

– Vastuumme tulee siinä, että pitää arvioida mikä on luvanvaraista ja mikä ei. Se ei ole aina helposti määriteltävissä, vaan ne ovat tapauskohtaisia asioita, Vesanen kertoo.

Rakennusvalvonnassa nostetaan hattua Erkki Saloselle.

– Näkötorni on vaatinut suurta kekseliäisyyttä, ääretöntä sitkeyttä ja tietysti taloudellisia uhrauksia. Kuulemma piti nähdä kauas. Riittävän kauas, Vesanen naurahtaa.

Iloa myös jälkipolville

Erkki Salonen on tyytyväinen, kun näkötorni on vihdoinkin valmis lopullisessa korkeudessaan ja myös lupaviranomaisten hyväksymä.

– Kyllä kunto nousi ainakin niinä vuosina, kun tornia tuli rakennettua. Sen nyt ainakin tiedän, että näkötorni tulee kestämään jälkipolvillekin. Tämä on niin vankasti tehty, että se ei lahoa kymmeniin vuosiin. Ihan huoleti saa olla.

Lauantai-iltana helmikuun 10. päivänä kello 20:10 sykemittari Tatu Vannisen, 40, ranteessa pysähtyy kuin seinään. Liike loppuu, samoin sydämen syke. Reilua tuntia aiemmin Vanninen on lähtenyt iltalenkille kotoaan Helsingin Viikistä ja luvannut tulla takaisin katsomaan vaimon ja kolmen pienen tyttären kanssa Putouksen loppuhuipennuksen.

Vanninen palaa kotiin Putoukselle, mutta vasta neljä viikkoa myöhemmin. Vannisen kotiinpaluu on ihme ja sen ihmeen takana on helsinkiläinen Petri Holmberg.

On Holmbergin ansiota, että Vanninen pystyy kertomaan tarinansa.

Siinä päivässä mikään ei poikennut tavallisesta. Päivällä Tatu Vanninen on käynyt luistelemassa tyttöjen kanssa. Illalla on ohjelmassa vauhtikestävyyslenkki. Kestävyysjuoksua harrastava Vanninen treenaa Kuusamon Karhunkierroksen 80 kilometrin polkujuoksutapahtumaan.

Vanninen seuraa tarkkaan levon ja harjoittelun suhdetta, ja vointi on ollut hyvä. Juoksulenkit ovat perheenisän omaa aikaa, nytkin hän jättää kännykän kotiin. Vanninen juoksee tuttua reittiä pikkupakkasessa. Tunnin ja kahdeksan minuutin kohdalla, kilometrin päässä kotoa, matka katkeaa. Niin kertoo sykemittari, Vanninen itse ei muista mitään koko päivästä.

Verinen mies suojatiellä

Petri Holmberg, 53, istuu 550-linjan bussissa matkalla yövuoroon vanhainkotiin. Häntä harmittaa. Olisi ollut mukavaa jäädä kotiin viettämään lauantai-iltaa perheen kanssa. Ennen liikenneympyrää Viikissä bussi jarruttaa voimakkaasti ja kuljettaja huutaa, että suojatiellä makaa ihminen.

Holmberg ja muut matkustajat nousevat ripeästi ulos. Mies makaa liikkumatta vatsallaan kasvot asfalttiin päin. Oikea käsi on vääntynyt luonnottoman näköiseen asentoon selän taakse. Ensimmäinen ajatus on, että uhri on joutunut auton töytäisemäksi.

Holmberg ottaa johtajan roolin, koska muut eivät sitä tee. Hengitystä tai pulssia ei tunnu, ja Holmberg kääntää miehen. Kasvojen oikealla puolella on verta vuotava ruhje. Holmberg puhdistaa suun ja nielun sormella ja aloittaa saman tien paineluelvytyksen.

Hän muistaa, että elottoman elvytyksessä painelu on tärkeämpää kuin ilman puhaltaminen keuhkoihin ja että jokainen minuutti on arvokas. Samalla toinen matkustaja soittaa hätäkeskukseen, josta neuvotaan jatkamaan elvytystä.

Aika pysähtyy, epätoivo iskee

Muutaman minuutin kuluttua elottoman miehen keuhkoista kuuluu muutama korahdus, mutta sen jälkeen ei mitään. Holmberg painelee miehen rintakehää tauotta kädet suorina, oman vartalonsa voimaa käyttäen. Aika pysähtyy. Tilanne vaikuttaa toivottomalta. Holmbergista tuntuu, että hän on jatkanut painelua ainakin puoli tuntia ennen kuin ambulanssit tulevat. Todellisuudessa elvytys on jatkunut 10-12 minuuttia.

Ambulanssin väki ottaa vetovastuun. He jatkavat painelua, ja pian käytetään sydäniskuria eli defibrillaattoria. Petri Holmberg näkee, että sitä käytetään vielä uudelleen, kun eloton mies on nostettu sisälle ambulanssiin. Sitten ambulanssit lähtevät pillit päällä.

Poliisi tulee paikalle ja Holmberg kertoo tapahtuneesta. Joku kysyy, tarvitseeko hän keskusteluapua, mutta Holmberg päättää jatkaa bussilla töihin, sillä yövuoroon ei enää millään saisi sijaista. Yö yksin töissä on rauhallinen, mutta mieli käy ylikierroksilla. Uhri näytti nuorelta ja urheilulliselta. Onko hänellä perhettä? Odotetaanko jossakin lenkiltä kotiin isää, joka ei enää koskaan tulekaan?

Tuntomerkkinä lasten kuva sykemittarissa

Putous päättyy televisiossa. Kerrostaloasunnossa Viikissä Jonna Laukkasen huoli kasvaa. Ehkä juoksu on kulkenut niin hyvin, että sitä ei ole malttanut vielä lopettaa. Ehkä ovi käy ihan pian.

Laukkanen ei halua huolestuttaa lapsia. Perheen isommat, 7- ja 5-vuotiaat tytöt nukahtavat helposti, mutta kun Laukkanen imettää 2-vuotiasta kuopusta hämärässä makuuhuoneessa, hänen oma sydämensä lyö tuhatta ja sataa.

Sitten Laukkanen tarttuu puhelimeen. Töölön tapaturma-asemalle ei ole tuotu ketään. Laukkanen soittaa Meilahden sairaalan päivystykseen. “Odota vähän”, kuuluu puhelimesta ja saman tien Laukkanen arvaa.

– Olisiko mitään tuntomerkkejä, hoitaja kysyy.

On. Tatun ranteessa on sykemittari, jonka taustakuvana on kuva kolmesta pienestä tyttärestä.

– Miehesi on löytynyt elottomana kadulta ja elvytetty. Tilanne on vakava, mutta tällä hetkellä vakaa. Pääsetkö paikalle, hoitaja kysyy.

Aikaa toimia on vain minuutteja

Käy ilmi, että Tatu Vanninen on saanut lenkillä vakavan rytmihäiriön, kammiovärinän. On tapahtunut jotakin, minkä vuoksi normaali sydämen pumppaus on lakannut ja kammiot ovat alkaneet väristä holtittomasti 300-500 kertaa minuutissa. Verenkierto aivoihin ja elimistöön on pysähtynyt kuin seinään, ja Vanninen on mennyt tajuttomaksi ehtimättä tajuta mitään.

Sydänpysähdykseen sairastuu Suomessa useampi tuhat ihmistä joka vuosi. Tarkkaa tilastoa potilasmäärästä ei ole. Sydän voi pysähtyä monesta syystä. Usein taustalla on sydäninfarkti, mutta joskus yllättävät rytmihäiriöt ilman varsinaista sydänsairautta. Sydän voi pysähtyä myös hapenpuutteeseen tukehtumisen tai hukkumisen seurauksena tai lääkemyrkytyksen tai trauman vuoksi.

Kun sydän pysähtyy, aikaa toimia on vain minuuteja, sillä verenkierto aivoihin on pysähdyksissä. Jo viiden minuutin elottomuuden jälkeen potilaan toipumisennuste ilman elvytystä on erittäin huono.

Ensihoitolääkäri Pamela Hiltusen väitöstutkimuksen mukaan vain alle puolet sydänpysähdyksen saaneista saa maallikkoelvytystä ennen kuin ambulanssi ehtii paikalle. Yksi syy tähän on rohkeuden puute toimia nopeasti yllättävässä tilanteessa.

Paineluelvytys yksinään ei saa käyntiin kammiovärinään mennyttä sydäntä. Sen tarkoitus on kierrättää verta potilaan elimistössä siihen saakka, kun paikalle saadaan sydäniskuri. Sillä annetaan sähköisku, joka katkaisee rytmihäiriön.

Varautukaa aivovaurioon

Jonna Laukkanen istuu Meilahden sairaalan teho-osaston omaisille tarkoitetussa tilassa. Tatu ei ole tullut tajuihinsa ja nyt hänet pidetään nukutettuna. Lääkärin arvio on musertava: elvytys on ollut pitkä ja aivovaurio on väistämätön. Varautukaa siihen, lääkäri sanoo.

Miten siihen voi varautua, Laukkanen miettii. Hän pääsee miehensä viereen vain hetkeksi, sillä teho-osasto on iso halli, jossa potilaat on erotettu toisistaan verhoilla. Tatu makaa sängyssä silmät kiinni. Piuhoja ja letkuja on tolkuton määrä, hengityskone pumppaa ilmaa keuhkoihin.

Jonna puhuu Tatulle. Kaikesta huolimatta hänellä on tunne, ettei Tatu ole mennyt pois. Ystävä valvoo lasten unta kotona Viikissä.

Ensimmäinen kädenpuristus

Tatu Vannisen ruumiinlämpö lasketaan vuorokaudeksi 33 asteeseen. Viilennyshoito on osa sairaalaan asti selvinneen kammiovärinäpotilaan hoitoa. Sen tarkoitus on suojata aivoja ja parantaa potilaan ennustetta.

Maanantaina iltapäivällä, vajaa kaksi vuorokautta tapahtuneen jälkeen Vannisen nukutus puretaan ensimmäisen kerran. Lääkärit ovat kertoneet, että on huono merkki, jos potilas herää kouristellen. Vanninen kouristaa ja hänet nukutetaan uudelleen.

Jonna Laukkanen näkee miestään teho-osastolla ensimmäisinä päivinä vain lyhyitä hetkiä, koska osastolla on ruuhkaa. "Iskä on kaatunut pahasti ja on nyt nukutettuna hoidossa", lapsille on kerrottu. Lasten leikit jatkuvat, vaikka vanhempien elämä on pysähtynyt.

Seuraavana yönä Jonna Laukkanen ei saa unta ja hän soittaa jälleen sairaalaan. Tatun nukutusta on alettu uudelleen asteittain purkaa. Puhelimessa on kokenut hoitaja, joka sattuu olemaan kotoisin Pohjois-Karjalasta, samalta seudulta kuin Jonna ja Tatu. Puhutaan perheen elämästä, Tatusta ja lapsista.

– Tatu tässä aukoo silmiä, hoitaja sanoo.

Purista kädestä, hoitaja pyytää Tatua. Yllättäen Tatu puristaa. Purista toisesta kädestä, hoitaja sanoo. Toinen puristus.

Sairaalassa Jonna ei ole itkenyt kertaakaan, mutta nyt kotona puhelimessa kyyneleet valuvat poskia pitkin.

– Pitää kutsua lääkäri katsomaan tätä. Soita muutaman tunnin kuluttua uudelleen, hoitaja päättää puhelun.

Muistista katoaa viikko

Kädenpuristuksesta alkaa hämmästyttävän nopea toipuminen. Kun Jonna menee seuraavana päivänä katsomaan Tatua, tämä tunnistaa vaimonsa selvästi ja yrittää kurottautua koskettamaan. Tatu puhuu muutamia sanoja, mutta on vielä lääkityksestä sekaisin.

– Kotona on kaikki hyvin, Jonna toistaa monta kertaa.

– Voinko minäkin tulla jo kotiin, Tatu kysyy.

Sitä seuraavana päivänä Jonna löytää miehensä syömästä jugurttia istuallaan sängyn laidalla. Hoitajilla on kiire järjestellä siirtoa: teho-osastolla ei voida pitää näin hyväkuntoista potilasta.

Vanninen siirretään teho-osastolta ensin valvontaosastolle ja vajaa viikko kohtauksen jälkeen sydänosastolle. Pala palalta hän palaa maailmaan. Aluksi hänelle pitää toistaa jatkuvasti, mitä on tapahtunut. Ensimmäiset omat muistikuvat Vannisella on noin viikko kohtauksesta.

“Olen elossa, voidaanko tavata?”

Hyvin pian Vanniselle tulee voimakas tarve saada selville elvyttäjän henkilöllisyys.

Poliisi antaa Vanniselle Petri Holmbergin yhteystiedot saatuaan tältä siihen luvan.

Ensimmäinen puhelu on lyhyt. Olen elossa, haluaisin tavata, Vanninen sanoo. Sovitaan, että palataan asiaan, kun Vanninen pääsee kotiin.

Se päivä koittaa neljä viikkoa rytmihäiriökohtauksen jälkeen. Vanninen on viettänyt kuukauden sairaalassa pääasiassa odottamassa erilaisia tutkimuksia. Kotiin häntä ei ole uskallettu päästää, koska syytä rytmihäiriölle ei ole selvinnyt.

Päästä ja sydämestä ei löydy mitään vikaa. Sairaalahuoneen ikkunalauta täyttyy lasten piirustuksista. Ne kertovat käynnissä olevista talviolympialaisista.

Päivää ennen kotiinlähtöä Vanniselle asennettaan rintakehään ihon alle rytmihäiriötahdistin. Se on henkivakuutus, lääkärit sanovat. Laite lähettää dataa sydämen toiminnasta suoraan sairaalaan. Jos kammiovärinä toistuisi, tahdistin toimisi sydäniskurin tavoin. Tervetuloa pariston vaihtoon kymmenen vuoden kuluttua, lääkäri toivottaa.

Pelastaja ja pelastettu kohtaavat

Miten kiittää ihmistä, joka on yhtä aikaa tuntematon ja maailman tärkein koko perheelle? Sitä Tatu Vanninen ja Jonna Laukkanen miettivät, kun he odottelevat ovikellon soittoa maaliskuisena lauantaina kotonaan.

Petri Holmberg tulee sovittuun aikaan 4-vuotiaan tyttärensä kanssa. Lapset saavat leikin pystyyn heti. Aikuiset hakevat sanoja ja toteavat, että niitä ei oikein löydy. Istutaan alas ja kerrataan tapahtumia.

Käy ilmi, että tapaukseen liittyy monta onnekasta sattumaa. Vanninen on saanut rytmihäiriökohtauksen juuri suojatien kohdalla eikä esimerkiksi kymmentä metriä aiemmin pimeällä kävelytiellä. Bussi on tullut paikalle lähes saman tien.

Sääkin on ollut sopiva: oikeastaan aivoja suojannut viilennyshoito on alkanut jo tapahtumapaikalla, sillä kevyisiin lenkkivaatteisiin pukeutunut Vanninen on alkanut jäähtyä nopeasti pikkupakkasessa.

Ja kaikkein tärkeimpänä: paikalle on sattunut ihminen, joka on uskaltanut toimia rivakasti.

Juopunut joesta ja kauppias tulipalon keskeltä

Itse asiassa Petri Holmberg on ehtinyt elämänsä aikana pelastaa jo kahden muunkin ihmisen hengen. 1990-luvulla hän on hakenut uimalla virrasta hukkuvan juopuneen Sulkavan souduissa ja muutamaa vuotta myöhemmin raahannut palavasta kyläkaupasta ulos sokkiin joutuneen kauppiaan Puumalassa.

Holmberg on käynyt ensiapukurssin joskus vuosia sitten ja elvytyksen perusteet ovat hallussa, vaikka niitä ei ole tarvinnut käyttää. Rohkeus toimia on sisäsyntyistä.

– Ensiapua kannattaa yrittää antaa, vaikka ei täydellisesti muistaisikaan, mitä pitää tehdä. Hätäkeskukseen soittamalla saa aina ammattilaisten ohjeita ja tukea tilanteeseen, Holmberg sanoo nyt puoli vuotta Vannisen elvyttämisen jälkeen.

– On aina parempi, että on ainakin yrittänyt, Holmberg lisää.

Sama viesti on myös elvytystilanteita tutkineella ensihoitolääkäri Pamela Hiltusella.

– Tutkimusten mukaan maallikkoelvytys tuplaa potilaan mahdollisuudet selviytyä. Se on huikea, täysin ilmainen hoitokeino, Hiltunen sanoo.

Vaikka kyse ei olisikaan sydänpysähdyksestä, paineluelvytys ei vahingoita potilasta.

Helmikuisena iltana Petri Holmberg ei pelastanut vain yhtä ihmishenkeä. Häntä koskettaa erityisesti se, kuinka monen ihmisen elämään onnistuneella elvytyksellä on valtava merkitys.

“Onko tuntemuksia?”

Huhtikuun puolivälissä Tatu Vanninen palaa töihin. Neuropsykologin ja neurologin vastaanotolla testeissä on todettu, että pää toimii normaalisti. Vaativa esimiestyö sujuu niin kuin ennenkin, eikä mitään merkkejä aivovauriosta ole. Toukokuun puolivälissä neurologi toivottaa hyvää kesää ja kertoo, ettei tarvitse enää tulla takaisin.

Arki palaa uomiinsa ja sen arvon muistaa useammin kuin ennen. Kesällä vietetään aikaa mökillä Höytiäisen saaressa Pohjois-Karjalassa ja tavataan sukulaisia ja ystäviä ympäri Suomea. Pelkoa ei jäänyt, mutta lenkille lähtiessä Vanninen laittaa nykyisin puhelimen taskuun ja käyttää sykemittarissaan gps-paikannusta.

Henkisesti kokemus on ollut raskaampi Jonnalle kuin Tatulle itselleen.

Aika ajoin Jonna kysyy Tatulta: Onko tuntemuksia?

On paljonkin, rakkaudellisia, Tatu vastaa.

Lue myös:

Osaatko auttaa hätätilanteessa? – Testaa ensiaputaitosi

Juuri sinä saatat pelastaa ihmishengen – Muista elvytystilanteessa nämä asiat

Venezuelassa on tehty räjähdeisku sotilasseremoniassa Caracasissa, jossa presidentti Nicolas Maduro oli pitämässä puhetta.

Maan informaatioministerin Jorge Rodriguezin mukaan presidentillä ei ole hätää, mutta iskussa loukkaantui ainakin seitsemän sotilasta.

Ministeri kertoo, että räjähdys oli peräisin useista ilmassa lentävistä drooneista eli minikoptereista, jotka oli lastattu räjähteillä.

Rodriguezin mukaan räjähteistä lensi panoksia lähellä presidentin puhujakoroketta. Ministeri kertoo, että vahingoittumattomana iskusta selvinnyt Maduro jatkaa normaaleja tehtäviään.

Rodriguez kuvaili iskua hyökkäykseksi presidenttiä vastaan.

Maduro oli parhaillaan pitämässä televisioitua puhetta, kun räjähdys tapahtui. Voit katsoa videon tilanteesta tässä artikkelissa.

Muun muassa kolumbialaisen NTN24-uutiskanavan videossa Maduro on puhumassa parhaillaan maan taloudesta, kun kovaääninen pamaus keskeyttää hänen puheensa. Maduro ja muut lavalla seisovat katsovat hämmentyneen oloisina ylöspäin.

Pian kamera siirtyy kuvamaan kadulle asettautunutta pitkää sotilasparaatia, joka hajoaa sotilaiden paetessa paikalta. Tämän jälkeen tv-lähetys katkeaa.

Paraatilla juhlistettiin Maduroa tukevan perustuslakiedustajiston yksivuotisvuosipäivää.

Maduro syyttää iskusta Yhdysvaltoja ja Kolumbiaa

Presidentti Maduro syytti hyökkäyksestä äärioikeistolaisia ryhmiä pian iskun jälkeen pitämässään puheessa.

– Tämä oli yritys tappaa minut. He yrittivät tänään salamurhata minut, totesi Maduro.

Presidentin mukaan todisteet viittaavat siihen, että iskun takana olevat äärioikeistolaiset tahot toimivat yhteistyössä Kolumbian kanssa. Maduron mukaan ei ole epäilystäkään siitä, etteikö iskusta olisi vastuussa Kolumbian presidentti Juan Manuel Santos.

Venezuelan johtaja arvelee myös, että myös Yhdysvallat on osallisena iskuun. Presidentin mukaan sekä Kolumbia että Yhdysvallat yrittävät tuoda väkivaltaa Venezuelaan.

Poliisi on tehnyt joitakin pidätyksiä iskuun liittyen, mutta Maduro ei kertonut pidätysten yksityiskohdista tarkemmin.

Presidentti kiitti selviytymisestään Jumalaa, kansaa ja Venezuelan armeijaa. Maduro kuvaili ”rakkauden kilven” pelastaneen hänet.

– Olen varma, että elän vielä useita vuosia, presidentti lausui.

Paikallinen ryhmä ilmoittautunut tekijäksi

Iskun tekijäksi on ilmoittautunut siviileistä ja sotilaista koostuva kapinallisryhmä, joka kutsuu itseään nimellä "Soldados de Franelas".

Suomeksi nimi tarkoittaa sotilaita t-paidoissa.

Sosiaalisessa mediassa julkaistussa julkilausumassa kapinallisryhmä syytti Maduroa perustuslain unohtamisesta ja asemansa käyttämisestä rikastuakseen.

– Emme voi katsoa sivusta kuinka venezuelalaiset kärsivät nälästä, puuttuvista lääkkeistä ja valuutasta jolla ei ole arvoa. Hallitus keskittyy vain levittämään kommunismia, ryhmän viesti kannanotossaan.

Maduron mukaan joitakin tapaukseen kytkeytyviä henkilöitä on pidätetty ja tutkinta jatkuu.

Yle uutiset seuraa tilanteen kehittymistä.

Lisää aiheesta:

Katso video: Venezuelan presidentti piti puhetta sotilasparaatissa, johon iskettiin räjähteillä lastatuilla drooneilla

Analyysi: Venezuelan kriisi syvenee päivä päivältä, eikä jatkokaudelle suuntaavan presidentti Maduron hallitsemasta maasta kannata odottaa hyviä uutisia

Jo 170 kuollut kahden kuukauden aikana – onko tässä Latinalaisen Amerikan seuraava valtio romahduksen partaalla?

Venezuela poistaa valuutastaan viisi nollaa – inflaatio voi ylittää tänä vuonna miljoona prosenttia

Viisiviikkoinen koiranpentu Isla makaa metsässä penkereellä. Isla ei ole eksynyt tai karannut, vaan käynnissä on harjoitus. Islan mummo, 10-vuotias etsijäkoira Ada, nuuhkaisee pennun pantaa ja lähtee metsän siimekseen pennun perään.

Islan haju ei välttämättä kulje maassa, vaan ilma on saattanut sekoittua ja levittää hajua ympäristöön.

Etsijäkoira Ada haistaa vainun sekä maasta että ilmasta. Karttuneen ilmavainun takia on mahdollista jäljittää esimerkiksi karkuteillä oleva papukaija.

– Tänä kesänä olemme jäljittäneet hevosen, kissoja ja koiria. Adan kanssa ollaan etsitty myös kilpikonnia, vuohia ja aaseja. Käärme-etsinnöissä ei olla vielä koskaan oltu, mutta kollegat ovat käyneet etsimässä niitäkin, kertoo Adan omistaja Tuija Niskanen.

Ada on yksi Suomen muutamasta kymmenestä etsijäkoirasta. Koirakot toimivat omistajineen täysin vapaaehtoisvoimin – juuri siksi etsijäkoirilla onkin pitänyt kesällä kiirettä.

Kesäaikaan kissat karkaavat avoimista ikkunoista. Koirat otetaan mukaan mökeille ja ne karkaavat vieraassa ympäristössä. Suomessa toimii neljä etsijäkoiria kouluttavaa yhdistystä. Yksistään yksi niistä – Vainu – on ollut mukana vuoden aikana yli parin sadan karkurin etsinnöissä.

Noin yhdeksän kymmenestä karkurista löytyy kunnossa.

Niskanen kertoo tämän vuoden tunteikkaimman etsintätapauksen olleen uudenvuoden jälkeen. Lopella hevonen oli pelästynyt ilmeisesti ilotuliteraketteja ja paennut metsään. Ada hälytettiin seuraavana päivänä paikalle. Lopulta hevonen löytyi vain hieman ennen pimeän tuloa. Eläin oli jäänyt suohon kiinni.

– Se on niin huikea tunne, kun voi auttaa, ja lemmikit löytyvät. Se tunteiden kirjo on sellaista vuoristorataa.

Ada ja Niskanen ovat etsineet kadonneita lemmikkejä nyt kuusi vuotta. Harrastus vie mennessään, sillä se on yhteistä tekemistä koirakaverin kanssa. Toisaalta Ada jaksaa aina yllättää, selittää Niskanen.

– Sitä koirien hajumaailmaa ei koskaan pysty tajuamaan. Että mitä kaikkea ne pystyvät haistamaan.

Annetaan esimerkki. Niskanen antoi Adalle hajun koiran pannasta Helsingin koiramessujen aikaan. Ada jäljitti oikean koiran läpi messuhallin salien, jopa 30 000 koiran joukosta.

Yksi syy etsijäkoirien kiireisiin on pula sopivista koirista. Koulutus kestää kauan: esimerkiksi Adan koulutus kesti kolme vuotta.

Koiran täytyy osata ilmaista, mikäli karkurista ei ole alueella hajua – ja ymmärtää myös pysyä tarpeeksi kaukana lemmikistä, joka on kenties jopa hätääntynyt.

– Kun etsitään karkureita, ei mennä koskaan ihan päin. Niitä ei haluta karkottaa, koska se saattaa karkottaa karkurin vain kauemmaksi.

Nytkin Ada jää Isla-pennusta hieman kauemmaksi ja kertoo eleillään omistajalleen, että nyt ollaan lähellä. Niskanen kehuu koiraansa ja koirasukulaiset jakavat Adan palkintoherkut yhteisestä kupista.

Myös Islasta on tulossa isona etsijäkoira.

– Sattumien summana on käynyt niin, että nenätyö kiinnostaa perheitä. Totta kai se on ollut iso painoarvo kotia valittaessa, sanoo Niskanen.

Karkasiko lemmikkisi? Katso vinkit

1. Älä lähde perään tai huuda

Jos koira säikähtää, perään juokseminen ja huutaminen eivät todennäköisesti auta. Koira vain pakenee, kun se ei välttämättä ymmärrä, että perässä tuleva henkilö on omistaja. Tilanteessa tulisi pysyä rauhallisena.

2. Ota yhteys etsijäkoirayhdistykseen

Suomessa yhdistyksiä on neljä. Yhdistyksistä saa neuvoa ja tapauskohtaiset ohjeet karkurin löytämiseksi.

3. Ilmoita, että lemmikkisi on hukassa – mutta älä kerro nimeä

Voit ilmoittaa kadonneesta lemmikistä somessa, mutta älä unohda löytöeläintaloja ja paperisia lappuja. Varsinkin haja-asutusalueella on vanhoja ihmisiä, joita et tavoita somesta.

Ilmoitukseen ei kuitenkaan kannata laittaa lemmikin nimeä, sillä jos koira on säikähtänyt, huutelusta on kenties haittaa. Ilmoitukseen voi tähdentää, että olisi tärkeää, että ihmiset ilmoittaisivat omistajalle lemmikin liikkeistä. Suuria etsijäjoukkoja kannattaa myös välttää.

4. Mieti, mihin et halua koiran liikkuvan

Erityisesti koira seuraa usein omistajansa hajuja. Siksi etsijän tulisi käyttää aina mahdollisimman turvallisia reittejä ja yrittää välttää esimerkiksi tienylityksiä tai heikkoja jäitä. Karkupaikaltakin kannattaa palata kotiin mahdollisimman turvallista reittiä.

5. Jos lemmikki karkaa metsässä: Jää paikalle odottelemaan, älä hätäänny. Mieti, voisiko paikalla esimerkiksi grillata tai houkutella lemmikki muuten ruualla paikalle. Voit myös jättää paikalle esimerkiksi koiralle tutun pedin, jotta sillä on jotain tuttua, jonka luokse palata.

6. Jos lemmikki karkaa kaupungissa: Kaupungissa ilmoituksia tulee paljon. Kun saat vihjeen lemmikistä, ota huomioon, ettei karkuri välttämättä tunnista omistajaansa. Lemmikkiä voi houkutella esimerkiksi ruualla tai omalla lelulla.

7. Kuinka kauan on toivoa? Kissa voi palata kotiin kuukausienkin päästä, koirallakin saattaa mennä reissulla useampi viikko. Koiratkin juoksevat pitkiä matkoja.

– Koskas heteroille järjestetään kulkue?

– Miksi siitä pitää tehdä tuollainen sirkus, eihän heterotkaan järjestä kulkueita?

Some-kommentteja tältä keväältä. Vielä paljon pahempia kommentteja sai vuosi sitten Lapin rajakaupungissa Torniossa ensimmäistä Pride-tapahtumaa järjestänyt Kiti Kalliomäki. Nahkaa kasvoi nenänpäähän, mutta välillä itsekin rankan huumorin ystävä pysähtyi ajattelemaan: Onko tämän todella pakko mennä näin?

Yleensä kommentit tulevat miehiltä. Esimerkiksi Kalliomäen parisuhdetta on kommentoitu baarissa lähinnä seksifantasioilla. Viimeksi Kemin rannassa terassilla kavereidensa kanssa iltaa viettämässä ollutta Kalliomäkeä tuli puhuttelemaan ventovieras ihminen.

– Minä tiedän, että sinä olet Kiti ja olet se lesbo.

Eivät kaikki hyväksy tai ole vielä lähelläkään valmiita hyväksymään. Vihamielinen asenne sateenkaariaatetta kohtaan kytee yhä edelleen Suomessa. Kalliomäki sai huomata, että vihamielisyyttä on myös hänen kotiseudullaan.

– Some-ryhmissä keskustelun taso on ollut järkyttävä, Kalliomäki sanoo.

Hän huomaa itsekin olevansa välillä varovainen puheissaan. Kalliomäki on kotoisin pohjoisen pienestä teollisuuskaupungista, Kemistä, jossa ilmapiiri on välillä ahdistava ja lähes kaikki tuntevat toisensa.

– Sinä olet ainoa maalitaulu, mihin ihmiset voivat kohdistaa joko ihailunsa tai fobiansa, Kalliomäki sanoo.

Vaikka eletään vuotta 2018, seksuaalivähemmistöillä on kaappi vastassa uusia ihmisiä kohdatessaan. Viime vuoden lopussa Kalliomäki muutti työn takia Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle. Yliopistokaupungissa ympäristö on suvaitsevainen ja Rovaniemellä Pride-kulkue on järjestetty jo kuusi kertaa. Silti hän joutui miettimään, milloin on hyvä aika kertoa uusille työkavereille.

32-vuotias Kalliomäki joutui tulemaan kaapista taas. Useita kertoja. Ja miettimään, onko se olennaista tietoa ja aiheutuuko siitä hänelle jälkikäteen ongelmia.

Jos näin ajattelee ihmisoikeustaistelija ja Setan hallituksen jäsen, varmasti moni muu kamppailee saman asian kanssa.

Kalliomäki sai maistaa pienten paikkakuntien ilmapiiriä ja vastustusta järjestäessään vuosi sitten ensimmäistä Pride-tapahtumaa Tornioon ja Haaparannalle. Kahden maan välillä marssivaa kulkuetta edeltävänä yönä Torniosta ja Haaparannalta varastettiin sateenkaariliput. Kalliomäki on nähnyt kuvan, jossa ääriliikkeen jäsenet polttivat lipun.

Sateenkaarilippujen varastamisesta on tullut tapa vastustaa aatetta. Viimeksi liput on varastettu tämän vuoden heinäkuussa Oulun Pride-tapahtumasta. Kalevan mukaan kulkueen reitin varrella seisoi kaksi Vastarintaliikkeen tunnuksin varustautunutta henkilöä, joita ei päästetty osaksi kulkuetta eikä puistojuhlaan.

– Miksi näistä pitää olla hiljaa, Kalliomäki sanoo.

Sateenkaarijuhlien jälkeen koittaa arki

100 000 ihmistä kokoontui heinäkuussa juhlimaan sateenkaariaatetta Helsinkiin. Enemmän kuin koskaan. Kauas on tultu 1980-luvulta, jolloin paikalla alle sata ihmisiä ja osalla päässään paperipussi. Helsingin Pride-hehkutus ei ole tänä päivänä kuitenkaan koko totuus Suomesta. Juhlien jälkeen jatkuu arki ja ihmiset palaavat koteihinsa. Osa palaa takaisin omalle paikkakunnalleen häpeään, pelkoon, kaappiin, halveksuntaan ja jopa väkivallan uhkaan.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema vaihtelee eri puolilla Suomea ja ihmiset muuttavat kotiseudultaan muualle, isompiin kaupunkeihin, missä elämä on helpompaa.

Helsingin Pride-juhla sai taakseen isoja yrityksiä, oli logoja ja siideripulloja sateenkaaren väreissä ja kuvissa iloisia ihmisiä juhlajuomien kanssa.

Älä koske minuun, homous tarttuu. Kiti Kalliomäki

Kun Torniossa päätettiin vuosi sitten järjestää ensimmäinen Pride-tapahtuma, yritykset ja kunnat vaikenivat, eivätkä halunneet osallistua tapahtumaan. Lehtien tekstaripalstat kuumenivat ärtyneistä kommenteista ja järjestäjät saivat henkilökohtaista palautetta ja vihapostia.

Pride-huuma oli kaukana.

Sateenkaarilippujen varastamisen ja polttamisen lisäksi BorderPride kohtasi uhkailua. Ruotsista Suomeen marssineen kulkueen liikkumista turvattiin poliisisaattueessa vain Suomen puolella. Ruotsissa poliiseja ei ollut ja suomalaisessa rekisterissä ollut auto pääsi hurjastelemaan ja kiihdyttämään kohti kulkueessa käveleviä ihmisiä.

– Petyin siihen, että vihapuheelle ei uskallettu monessa paikkaa laittaa stoppia tai osallistua kulkueeseen, Kalliomäki sanoo.

Ennen kulkueen alkua, silloin Meri-Lapin SETA:n puheenjohtajana toiminut Kiti Kalliomäki odotti järjestäjäporukan kanssa, että kulkueeseen osallistuisi vain muutamia ihmisiä. Vastustus oli ollut niin ilmeistä loppumetreille saakka, etteivät he uskoneet ihmisten uskaltavan marssia julkisesti kaupungilla, sateenkaarilippuja heiluttaen.

Toisin kävi. Kun väki lähti liikkeelle Haaparannan torilta, he näkivät kuinka paljon ihmisiä oli tullut paikalle. Järjestäjät olivat odottaneet vain paria kymmentä ihmistä mutta Pride-kulkueeseen osallistui lopulta noin 500 ihmistä. Lisäksi kulkueella oli yleisöä reitin varrella ja iltabileisiin osallistui 800 ihmistä, vaikka aluksi moni ravintola ei halunnut ottaa heitä vastaan.

– En olisi ikinä uskonut, että ihmiset uskaltavat tulla ja näyttää, että tätä tarvitaan. Että yhdenvertaisuuden eteen kannattaa kävellä myös meidän alueella. Itse itkin koko matkan, Kalliomäki sanoo.

BorderPride -tapahtuma järjestetään myös tänä vuonna. Edelleen yritykset suhtautuvat varautuneesti ja yhtä lailla pilkkahuudot raikuvat. Kuitenkin ensimmäinen tapahtuma on myös pehmittänyt tietä ja nyt alueen ihmiset jo tietävät, mitä Pride mahdollisesti tarkoittaa.

Tapahtuman teemana on rakkautta yli valtion rajojen – rajaton rakkaus. Rakkauden julistajat marssivat maailman vapaimman rajan yli Haaparannalta Tornioon elokuun lopussa.

Kieltäkää Pride lapsilta!

Helsinki Pride -tapahtuman aikaan lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila tviittasi, että häntä on pyydetty toimimaan Pride-kulkueiden kieltämiseksi. Iltalehden mukaan Kurttila on saanut jyrkkääkin palautetta. Hänen mielestään lapset voivat osallistua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia kannattavaan tapahtumaan.

Kurttila asettuu myös puolustamaan kiusattuja sateenkaarinuoria. Viime vuoden kouluterveyskyselyn mukaan erityisesti sateenkaaripojat saavat osakseen uhkailua, kiusaamista ja jopa väkivaltaa.

Petyin siihen, että vihapuheelle ei uskallettu monessa paikkaa laittaa stoppia. Kiti Kalliomäki

Itsekin paljon kritiikkiä saanut Kiti Kalliomäki iloitsee siitä, että joku uskaltaa näkyvästi puolustaa vähemmistöjä ja tuoda mielipiteitään esille.

– Minulle tulevat kylmät väreet, kun joku uskaltaa sanoa vastaan, Kiti Kalliomäki sanoo.

Hän sanoo vaikuttuneensa myös tämän vuoden Kokkolassa järjestystä Pride-tapahtumasta. Kokkolassa ei toimi paikallista Setaa, vaan ajatus tapahtuman järjestämisestä lähti kaveriporukasta.

– Ajattelin, että näinhän sen pitäisi olla, Kalliomäki sanoo.

Myös Kokkolassa Pride-tapahtuma herätti keskustelua. Prideä pidetään ääriliikkeen asiana, mutta järjestäjien mukaan Priden tarkoitus on jakaa asiallista tietoa.

– Ihmiset joilla ei ole tietoa tai jotka eivät halua ottaa sitä vastaan, ajattelevat, että Pride on ääriliikkeiden asia. Jokaisen pienen paikkakunnan pitäisi järjestää Pride, koska se avaa silmiä – päättäjienkin.

Toki sen lisäksi pidetään hauskaa ja osallistujat saavat toisistaan vertaistukea. Kalliomäki tietää itse, kuinka vaikeaa pienellä paikkakunnalla on tulla kaapista. Häntä itseään ahdisti ja pelotti kertoa ensimmäistä kertaa tyttöystävästään edes omalle äidilleen.

"Sinusta ei tule mitään"

Kiti Kalliomäki on saanut vahvuutta silloin, kun häntä on lytätty tai vähätelty. Yläkoulun opinto-ohjaajan sanat ovat jääneet mieleen. Ne ovat myös vahvistaneet sitä, että hän ei tyydy siihen, mitä maailmalla on tarjota, vaan haluaa olla muuttamassa sitä.

– Minulla on lukihäiriö ja opo sanoi, että sinusta ei tule mitään, kannattaa mennä tekevälle alalle, Kalliomäki kertoo.

Moni ei uskoisi, että kyseessä on sama Kiti. Lapsena hän oli ujo ja hiljainen, ja meni mielellään äidin jalkojen taakse piiloon.

– Olin ujo, ylipainoinen mammantyttö, mutta löysin oman ääneni ja haluan puhua myös muiden puolesta ja auttaa.

Hän on opiskellut terveydenhoitajaksi ja seksuaaliterapeutiksi. Tällä hetkellä hän työskentelee Rovaniemellä päihdenuorten auttamiseksi.

Kalliomäki valittiin vuoden alusta valtakunnallisen Setan hallitukseen ja Kalliomäellä on selkeä tavoite edustuskaudelleen.

Joka paikassa tarvitaan ravistelua, myös siinä, että pohjoisessa ei vieläkään juuri tiedetä Setasta. Hän on tällä hetkellä hallituksen ainoa pohjoisessa asuva edustaja ja haluaa kertoa siitä, miten erilaista vähemmistöjen kohtaaminen on pohjoisessa vaikkapa verrattuna isoihin kaupunkeihin.

– Ei millään pahalla pohjoista kohtaa, mutta me eletään jossakin muinaisajalla. Olisi ihanaa, että tultaisiin tähän hetkeen, Kalliomäki sanoo.

Viime vuoden kouluterveyskyselyssä sateenkaarinuoret ovat kertoneet kokevansa seksuaalista väkivaltaa, fyysistä uhkailua ja syrjivää kiusaamista vapaa-ajalla. Paljon enemmän kuin heteronuoret. Kasvatussosiologian dosentti, tutkija Jukka Lehtonen Helsingin yliopiston sukupuolen tutkimuksen oppiaineesta on huolissaan transihmisten syrjimisestä, uskonnollisista eheytyshoidoista ja intersukupuolisten vauvojen sukuelinten muokkaamisesta joko tytöksi tai pojaksi.

Kouluterveyskyselyn mukaan noin viisi prosenttia yläkoulun, lukion ja ammatillisten oppilaitosten nuorista kokee sukupuolensa eri tavoin kuin heidän virallinen sukupuolensa on. Toisen asteen opiskelijoista noin kymmenen prosenttia ei koe itseään heteroiksi.

Järjestötyössään Kalliomäki on kuullut lukuisia tarinoita muun muassa uskonnollisesta vastustuksesta, peloista ja tiedonpuutteesta. Arjessa ihmiset saavat kuulla herjaa, läppää ja jopa halveksuntaa.

– On sanottu, että älä katso tai älä koske minuun, homous tarttuu, Kalliomäki sanoo.

Kun auttajasta tuli autettava

Kiti Kalliomäki on saanut kuulla olevansa vain kiintiöhomo ja kaupungin vihaisin lesbo. Hän tietää, että moni muu saa kuulla ja kokea vielä paljon pahempaa. Kaikki eivät halua puhua ääneen, olla esillä ja barrikadeilla.

Sen takia Kalliomäen täytyy. Koska hän ei aio olla enää hiljaa.

Hän on joutunut käymään oman kamppailunsa, kun hän tajusi yhtäkkiä aikuisiällä olevansa rakastunut samaa sukupuolta olevaan. Hän on myös itse ollut pitkään hiljaa, koska kertominen pelotti.

Hän salasi ensimmäisen parisuhteensa naisen kanssa myös läheisiltään. Ulkopuolisten maalaamat kuvat omakotitalosta, perheestä, farmariautosta ja koirasta ahdistivat, ja se, että kaikki olettivat hänen olevan hetero.

lman burnoutia en olisi uskaltanut tulla kaapista ulos. Kiti Kalliomäki

Salailun lisäksi häntä painoi riittämättömyyden tunne. Päihde- ja mielenterveystyötä pohjoisessa tehnyt Kiti Kalliomäki ei kokenut tekevänsä tarpeeksi. Hän halusi pelastaa kaikki ja olla töissä paras. Kuusi vuotta sitten auttaja tarvitsikin itse apua. Hän jäi sairauslomalle työuupumuksen takia.

Ilman sitä, hänen salailunsa olisi voinut jatkua pidempään.

– Ilman burnoutia en olisi uskaltanut tulla kaapista ulos, Kalliomäki sanoo.

Trauma sai hänet toimimaan ja hän kertoi lopulta omalle äidilleen, tuskanhiki otsallaan, pitävänsä naisista.

Kalliomäen perhe ja ystävät hyväksyivät hänet. Pikkuhiljaa itsevarmuus on kasvanut eikä hän enää mene takaisin kaappiin.

Kun ensimmäisessä suhteessa tuli ero, Kalliomäki joutui miettimään, kuka hän nyt on. Aluksi tuli voimakas lokerointi. Kalliomäki ajatteli, että hän on kokeilunhaluinen, toisaalta että hän on bi tai hetero. Jossain vaiheessa lokeroiden seiniä ei enää tarvittu.

– Määrittelen itseni Kitiksi. Minun on hyvä olla sellaisena kuin olen, tykätä niistä ihmisistä, jotka herättävät minussa tunteita. Ei sen vuoksi, mitä sukupuolta nämä ovat.

Kalliomäki ei tänä vuonna järjestä BorderPride -tapahtumaa, mutta on täydestä sydämestään mukana. Hän toivoo, että taustatukea tapahtumalle löytyisi enemmän ja niin sanalliselle kuin sanattomalle vihapuheelle ei annettaisi enää sijaa. Pride-juhlat voivat olla jollekin nuorelle ainoa mahdollisuus olla oma itsensä, ilman että kukaan katsoo kieroon.

– Voit antaa edes yhdelle ihmiselle tunteen, että hän on hyväksytty. Prideillä nuoret, joilla on kotona vaikea olla, saavat olla itsensä. Edes yhden päivän vuodessa.

Viime viikkojen äärimmäisten räväköiden helteiden aikaan mediasta on saanut lukea lukuisia vinkkejä helteistä suojautumiseen. Helle on aiheuttanut harmia monin paikoin ja vaatinut Suomessa jopa kuolonuhreja.

Suomalaiset ovat kehittäneet helteiden varalle myös kekseliäitä viilennystempauksia. Säkylässä ja Somerolla avattiin keskiviikkona jäähallin ovet viilennystä kaipaavilla kuntalaisille. Kunnan asukkaiden nähtiin viilentävän ruumiinlämpöään jäähallin viileydessä.

Kotiapua ikääntyneille tarjoavan Rauhanmajan arkiavun toimitusjohtaja Ari Heikkilä pisti Säkylän tempauksen pystyyn äkillisen idean innoittamana.

Kuumuudesta kärsiviä vanhuksia työssään kohtaava Heikkilä sai idean jäähalliviilentelystä pohtiessaan sitä, miten voisi auttaa asiakkaitaan, jotka asuvat ilmastoimattomissa kodeissa.

Kauppa tarjoaa viileän nukkumapaikan sadalle nopeimmalle

Toisesta viilennykseen liittyvästä tempauksesta kuultiin keskiviikkona, kun helsinkiläinen ruokakauppa ilmoitti tarjoavansa viileät tilat yöksi helteestä kärsiville ihmisille. Ensi yönä Pohjois-Haagan K-Supermarketin lattioilla tulee yöpymään 100 ihmistä.

Tempaus havaittiin lauantaina monissa kansainvälisissä tiedotusvälineissä. Suomalaisten yöpymisestä ruokakaupassa kertoivat ainakin kansainvälinen uutispalvelu Euronews, brittilehti Daily Mail, yhdysvaltalainen uutiskanava Fox News.

Kauppias Marika Lindfors kertoo, että ajatus tapahtumasta lähti asiakkaiden palautteista. Niissä toivottiin, että viileässä kaupassa voisi nukkua kerrankin yön hyvin, kun omassa kodissa on niin kuuma helteiden takia.

Kaupan lattialle nukkumaan on ilmoittautunut satoja ihmisiä, mutta pelastuslaitos määräsi, että suurin sallittu osallistujamäärä tempaukseen on 100 henkeä.

Kauppias Marika Lindfors on ollut yhteydessä myös poliisiin ja Eviraan, jotka ovat myös sallineet yökyläilyn.

– Evira toivotti meille hyvää yötä ja mukavaa hetkeä. He eivät nähneet tässä mitään ongelmaa, Lindfors kertoo.

Oma makuupussi tarvitaan, valot sammuvat puolilta öin

Yöpyjillä pitää olla oma makuupussi ja alusta mukana kaupan lattialla nukkuessaan, kauppa ei tarjoa sänkyjä. Yöpymään on tulossa kaiken ikäisiä ihmisiä ja tapahtuma on päihteetön.

Kauppa avaa ovensa nukkujille sen sulkeutumisajan, eli kello 22 jälkeen. Valot sammutetaan kaupassa puolilta öin, mutta hiljaisuutta ei ole määritelty.

– Koetamme asetella ihmiset siten, että ne jotka aikovat valvoa, ovat toisella puolella kauppaa kuin ne, jotka haluavat nukkua, Lindfors sanoo.

Kauppias ei pelkää, että yöpyjät varastaisivat hyllyistä mitään, koska tapahtumassa on jatkuva valvonta.

– Isoveli valvoo koko tapahtuman ajan. Meillä on aika hyvä kamerasysteemi, josta näkee hyvin.

Tällä hetkellä kaupassa tehdään valmisteluja siihen, että ihmiset mahtuvat nukkumaan. Käytäviltä tyhjennetään irtaimistoa pois tieltä.

Lue lisää:

Jäähallit avasivat ovensa helteestä kärsiville Säkylässä ja Somerolla – vinkkaa, missä muualla pääsee vilvoittelemaan

Helle on alkanut vaatia kuolonuhreja Suomessa – "Mitä pidempään jatkuu, sitä raskaammaksi käy"

Kolmenkymmenen asteen helteessä moni jätti hikilenkin väliin. Kuumassa auringonpaisteessa laahustaminenkin kävi täydestä työstä. Silti joku saattoi viuhahtaa polkupyörällä ohi läähättävää koiraansa lenkittäen. Silloin eläinsuojeluneuvojan puhelin pirahti.

Tänä kesänä monet Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) eläinsuojeluneuvojista ovat saaneet poikkeuksellisen paljon yhteydenottoja. Ihmiset ovat olleet huolissaan koirien liiallisesta lenkittämisestä, mutta myös olemattomista lenkeistä.

– Monet ihmiset eivät ole ymmärtäneet, että lenkki ei ole koiralle vain urheilusuoritus. Se on koiran perustarve. Sen pitää päästä haistelemaan muiden koirien jälkiä ja ympäristöään muutenkin oman henkisen hyvinvointinsa takia, yhdistyksen viestintäpäällikkö Maria Lindqvist kertoo.

Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että rajansa kaikella. Helteillä koiraa kannattaa ulkoiluttaa esimerkiksi varhain aamulla tai myöhään illalla, jolloin on hieman viileämpää. Lenkki voi myös olla lyhyt ja rauhallinen – kunhan koira pääsee pois neljän seinän sisältä.

20 asteen juoksutusraja

Vain harva koira kaipaa lämpimällä ilmalla kunnon juoksulenkkiä. Kun lämpötila tippui osissa Suomea 30 asteesta lähemmäs 20 astetta, ajatteli moni nyt olevan oikea aika reippaammalle kuntoilulle.

Jos koira on lyhytkuonoinen, vanha tai sairas, en suosittelisi juoksutusta pyörän rinnalla millään ilmalla. Pauliina Marttila

Porilainen eläinlääkäri Pauliina Marttila ei kuitenkaan juoksuttaisi ainuttakaan koiraa pyörän rinnalla yli 20 asteen lämpötilassa.

– En suosittelisi sitä edes hyväkuntoisille koirille. Jos koira on lyhytkuonoinen, vanha tai sairas, en suosittelisi sitä millään ilmalla.

Suoranaisesti kiellettyä se ei kuitenkaan ole. Eläinsuojelullisesti on vaikea määrittää tiettyä lämpötilarajaa juoksulenkeille. Sopiva lämpötila riippuu koiran ominaisuuksista, terveystilanteesta ja rodusta. Marttila sanookin, että talonpoikaisjärjen käyttö on sallittua.

– Esimerkiksi ajokoirilla on pitkä kuono ja lyhyt turkki. Ne auttavat lämmönsäätelyssä. Ajokoiria juoksutetaankin usein pyörillä, koska niillä pitää olla hyvä kunto ainakin metsästyskaudella. Ne voivat mielestäni hyvinkin lähteä pyörälenkille vielä 20 asteen lämpötilassa.

Parvekkeet surmanloukkuina

Vaikka koirien lenkitys on aiheuttanut yhteydenottojen tulvan eläinsuojeluun, on ilmoitusten määrä vain murto-osa kokonaisuudesta. Huolta ovat herättäneet myös muun muassa kotipihoihinsa omistajien loma-aikojen ajaksi jätetyt koirat ja lasitetuilla parvekkeilla ulisevat koirat.

– Joku niistä oli ilmoituksen mukaan yrittänyt epätoivoisena raapia itsensä ulos parvekkeelta, Maria Lindqvist kertoo.

Kissoja putoilee asunnoista ihan hillittömästi. Maria Lindqvist

Joku on siinä onnistunutkin. Tänä kesänä useat koirat, kissat ja jopa kilpikonnat ovat karanneet. Osalle karkureissu on ollut kohtalokas.

– Useampi neuvojistamme on sanonut, että erityisesti kissojen suhteen tämä on ollut hurja kesä. Niitä karkailee ja putoilee asunnoista ihan hillittömästi.

"Kaikki pystyvät auttamaan"

Koirista kuumissa autoissa on kampanjoitu jo pitkään, mutta jostain syystä viesti ei tunnu menevän perille.

– Ilmoituksia on tullut yllättävän paljon, selkeästi enemmän kuin viime kesänä, vaikka asiasta on lehdissäkin kirjoitettu vuodesta toiseen. Puhutaan varmaan kymmenistä tapauksista päivittäin, Maria Lindqvist harmittelee.

Eläinsuojeluneuvojat ohjeistavat puhelimessa ihmisiä etsimään auton omistajaa ja olemaan tarvittaessa yhteydessä viranomaisiin.

Sivullisten apu onkin merkittävässä roolissa eläinten ahdingon helpottamisessa. Erityisesti luonnonvaraiset eläimet ovat usein satunnaisten ohikulkijoiden avun varassa.

Auttajia on onneksi riittänyt.

– Soittoja tulee jatkuvasti. Useat neuvojamme sanovat, että tämä on ollut kiireisin ja kaottisin kesä koko heidän uransa aikana. On kuitenkin hienoa, miten ihmisten empaattisuus ja huoli eläimistä on noussut esiin, Lindqvist toteaa.

Siksi eläinsuojeluneuvojien kiire ei paina harteilla. Tärkeintä on, että ihmiset haluavat tarjota apuaan.

– Meiltä voi kysyä, miten se onnistuu. Kaikki pystyvät omalla toiminnallaan auttamaan eläimiä, kunhan vain haluavat.

Lue myös:

Siilivauvojen hoitajilla on nyt kädet täynnä työtä – kuivuudesta kärsivien eläinten juottamista kannattaa jatkaa

Video: Korkeasaaren orvot tervapääskyn poikaset nousevat yksi kerrallaan siivilleen – voivat lentää jopa kolme vuotta laskeutumatta

Minne hyttyset katosivat?

Viime päivinä Suomen luonnossa on monin paikoin ollut poikkeuksellisen hiljaista, koska hyttysiä on aiempaa paljon vähemmän. Syynä on helle, sanoo asiantuntija – monet hyttyslajit eivät yksinkertaisesti kestä kuumuutta ja kuivuutta.

Tšekkoslovakian miehitys säikäytti 50 vuotta sitten

Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian elokuussa 1968. Tapahtuma oli suuri järkytys Suomen poliittiselle johdolle. Toimittaja Ahti Kaario on selvittänyt, miten puolustusvoimat reagoi äkkiä kasvaneeseen ulkopoliittiseen uhkaan. Suuri yleisö oli puolustusvoimien toimenpiteistä täysin tietämätön.

Venezuelassa räjähdeisku sotilasparaatiin

Venezuelassa on tehty räjähdeisku sotilasseremoniassa Caracasissa, jossa presidentti Nicolas Maduro oli pitämässä puhetta. Iskussa loukkaantui ainakin seitsemän sotilasta. Räjähdys oli peräisin useista ilmassa lentävistä drooneista eli minikoptereista, jotka oli lastattu räjähteillä. Tapausta on kuvailtu hyökkäykseksi presidenttiä vastaan.

Kun oma sukupuoli tuntuukin väärältä

Genderfluid-nuori päätti kertoa sukupuoli-identiteetistään peruskoulun päätösviikonloppuna postauksella sosiaaliseen mediaan. Takana oli kolme jännityksen täyttämää ja itsensä etsimisen vuotta. Miten ympärillä olevat ihmiset suhtautuivat? Entä mitä nuorelle kuuluu nyt?

Koko maa viilenee

Lämpötila laskee koko maassa ajankohdalle tyypillisiin lukemiin. Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan sunnuntaina voi tulla yksittäisiä sade- ja ukkoskuuroja. Ukkoset ovat aiempaa heikompia viileämmässä säässä. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Maahanmuuttovirasto (Migri) arvioi, että lumeavioliitot oleskeluoikeuden saamiseksi Suomeen ovat lisääntyneet, uutisoi Sunnuntaisuomalainen.

Virasto epäilee lumeliittoa, kun se arvioi, ettei avioparilla ole todellista aikomusta viettää yhteistä elämää.

Migrin arvion mukaan irakilais-suomalaisten parien lumeavioliitot ovat lisääntyneet. Tänä vuonna yli 40 prosenttia irakilaisten oleskelulupahakemuksista hylättiin, kun hakuperusteena oli suomalainen puoliso.

– Syitä kielteisille päätöksille on useita, mutta irakilaisilla turvapaikanhakijoilla kielteisten perhesidepäätösten yleisin syy on ollut epäilys lumeavioliitosta, sanoo Migrin tulosalueen johtaja Pauliina Helminen.

Suomalaispuolison perusteella oleskelulupaa on hakenut tänä vuonna 129 irakilaista. Viimeisten 12 kuukauden aikana heitä on ollut 270.

Venäjän ulkoministeriö tiedotti lauantaina, että amerikkalainen näyttelijä Steven Seagal toimii heidän erityisedustajanaan. Amerikkalaisnäyttelijän ensisijainen tehtävä on parantaa Venäjän ja Yhdysvaltain välisiä humanitaarisia suhteita.

Erityisedustajan tehtävänkuvaan kuuluu huolehtia muun muassa maiden kahdenvälisistä suhteista erityiesti taide- ja kuluuttuuriasioissa.

Ulkoministeriön tiedotteessa todettiin, että Seagal ei saa palkkaa tästä työstä. Tätä työtä voidaan venäläisten mukaan verrata YK:n hyvän tahdon lähettilään työhön. Venäläisviranomaisten mielestä Seagulin työssä humaani ihmisten välinen diplomatia soljuu yhteen perinteisen diplomatian kanssa.

Seagal sai Venäjän kansalaisuuden vuonna 2016 ja on ylistänyt presidentti Vladimir Putinia maailman suurimmaksi johtajaksi. Näyttelijä sanoi kaksi vuotta sitten, että toivottavasti Venäjän kansalaisuus on symbolinen esimerkki siitä, kuinka Moskovan ja Washingtonin väliset suhteet voivat kehittyä paremmiksi.

Näyttelijälle myönnettiin myös Serbian kansalaisuus vuonna 2016 useiden Balkan-maiden vierailujen jälkeen.

Steven Seagal on tunnettu amerikkalainen näyttelijä, joka esiintyi useissa menestyneissä toimintaelokuvissa 1980- ja 1990-luvuilla.

Lue lisää:

Putin ojensi näyttelijä Steven Seagalille upouuden Venäjän passin

Putin myönsi näyttelijä Steven Seagalille Venäjän kansalaisuuden

Ihmisten Homo-sukuun on miltei kolmen miljoonan vuoden aikana kuulunut monta lajia, mutta nyt täällä olemme enää me nykyihmiset. Monet lajit levittäytyivät pitkin maailmaa kauan ennen kuin meitä olikaan, uusimpien työkalulöytöjen perusteella aina Itä-Aasiaan asti jo yli kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Minkä takia vain Homo sapiens on jäljellä?

Saksalais-yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan vastaus eivät ole ylivertaiset aivot, työkalut ja kommunikaatiokyvyt, kuten yleensä oletetaan.

Tutkimus toisensa jälkeensä on osoittanut ainakin lähimpien sukulaistemme neandertalinihmisten olleen yhtä päteviä kuin meidän esivanhempamme. Aasian-serkkujemme eli denisovanihmisten taidoista on paha mennä väittämään juuri mitään muutaman luulöydön perusteella.

Uuden tutkimuksen mukaan nykyihminen pärjäsi, koska ei ollut asuinpaikkansa suhteen nirso. Lajimme sopeutui syystä tai toisesta kaikenlaisiin ympäristöoloihin: kuumaan, kuivaan, kylmään ja kosteaan.

Muut lajit olivat erikoistuneet elämään vain tietynlaisissa oloissa, sanovat saksalaisen Max Planck -instituutin ja yhdysvaltalaisen Michiganin yliopiston tutkijat.

Kauas Afrikasta jo hyvin varhain ennättäneen Homo erectus -pystyihmisen muuttoreittien jäljet kertovat, että laji valitsi ruohikkoisia alueita vesistöjen varrelta. Homo floresiensis asettui sademetsiin. Denisovanihmiset näyttävät suosineen vuoristoja ja neandertalilaiset metsiä. Lajit katosivat, koska eivät kyenneet joustamaan kylliksi, Nature Human Behaviour -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa päätellään.

Homo sapiens -lajin iäksi on pitkään ajateltu 200 000 vuotta, mutta uudet löydöt ovat hämmentäneet kuvaa. Tuoreimmissa tutkimuksissa on päädytty 300 000:een tai jopa 350 000 vuoteen.

Samalla myös käsitys siitä, milloin nykyihmisiä alkoi laittautua matkalle Afrikasta, on varhentunut huomattavasti. Muualle olivat jo lähteneet ainakin ne, joiden 85 000 vuoden takaisia jalanjälkiä löytyi viime keväänä Arabian niemimaalta.

Eikö selityksiä ole osattu etsiä?

Uuden tutkimuksen tekijät uskovat, että tutkimusmenetelmien kehittyminen antaa vastedes yhä tarkempaa tietoa keinoista, joilla nykyihminen kykeni ylittämään autiomaat, joita reitillä oli heti Pohjois-Afrikassa ja Arabian niemimaalla, tai Tiibetin vuorten kaltaiset korkeudet.

Fossiililöytöjen tutkinnassa on keskitytty fyysisiin ominaisuuksiin, mikä on kyllä auttanut lajien ajoittamisessa ja paikantamisessa, mutta ei juurikaan biokulttuuristen valintojen ja ympäristön yhteyksien selvittämisessä, sanoo tutkimusta johtanut arkeologi Patrick Roberts.

Hän uskoo, että nykyihmisen keinoista ja taipumuksista on löydettävissä arkeologisia ja paleontologisia todisteita jo Afrikasta pian lajimme syntymisen jälkeen, kunhan niitä osataan etsiä.

Vastaukset voivat olla Gobin autiomaassa

Nykyihmisten sopeutumiskyky saattoi selittyä laajalla yhteistyöllä, jota ei tehty vain lähimpien sukulaisten kesken, arvelee tutkimuksen toinen tekijä, arkeologi Brian Stewart.

– Ruoan jakaminen ja rituaaliset suhteet pitkienkin matkojen päässä antoivat väestölle jouston varaa, kun se totutteli uuteen ilmastoon ja ympäristöön. Siitä saatiin kilpailuetua muihin ihmislajeihin verrattuna, Roberts päättelee.

Etua koitui, koska jaetut asiat – joko aineelliset tai oivallukset – olivat yhteistä ja kasautuvaa pääomaa. Se saattoi olla ratkaiseva tekijä sopeutumisessa, kun uudenlaisissa olosuhteissa tarvittiin vaikkapa aiempaa lämpimämpiä vaatteita tai kestävämpiä asumuksia.

Tutkijat myöntävät, että heidän hypoteesinsa saattaa kaatua, jos ääriolosuhteista löydetään jälkiä muistakin Homo-suvun jäsenistä. Mutta kävipä niin tai näin, arkeologien ja paleoarkeologien kannattaisi kiinnostua Gobin autiomaan ja Amazonin sademetsien kaltaisista paikoista ja ihmisten suhteesta niiden ekologiaan, Stewart ja Roberts kannustavat.

Ratkaisevinta lisätieto olisi kuitenkin Afrikasta juuri niiltä ajoilta, kun nykyihminen oli kehittynyt omaksi lajikseen ja näytti varhaisimpia selviytymiskykyjään, Roberts ja Stewart sanovat.

– Uusista fossiililöydöistä tai perimän selvittämisestä innostutaan aina kovasti. Ehkä meidän kannattaisi ajatella nykyistä tarkemmin, mitä löydöt merkitsevät suhteessa ympäristöön, ja puntaroida, mitä ne kertovat ekologisten kynnysten ylittämisestä, sanoo Stewart.

Hänen mukaansa hedelmällisiä näkökulmia voisivat olla esimerkiksi ne, millaisia eväitä eri ihmislajien perimä antoi elämälle viileässä vuoristossa tai paikoissa, joissa oli runsaasti ultraviolettisäteilyä.

Neandertalilaisten tuhon syy on yhä arvoitus

Tutkimus voi antaa lisäpontta myös keskustelulle siitä, miksi Euroopan neandertalilaiset kuolivat sukupuuttoon. Kun Homo sapiens alkoi asettua Eurooppaan nykykäsityksen mukaan 40 000 vuotta sitten, neandertalilaiset olivat asuneet täällä jo satoja tuhansia vuosia.

Ihmisiä oli vähän, tilaa paljon, mutta eivätkö sopivat asuinalueet sittenkään riittäneet, kun ilmasto kylmeni ja muuttui kuivaksi? Sopeutuivatko nykyihmiset, mutta neandertalilaiset eivät? Kilpailivatko nykyihmiset heidät hengiltä?

Vastausten sijaan on herännyt pikemminkin lisää kysymyksiä, kun neandertalilaisten kehittyneisyydestä on saatu uutta tietoa tutkimus tutkimukselta.

Varmaa on vain, että myös meitä lähin ihmislaji katosi maapallolta yli 20 000 vuotta sitten. Sen jälkeen olemme olleet täällä yksin, lisääntyneet ja täyttäneet maan. Neandertalilaisista elää enää häivähdys perimässämme muistona lajiemme lähisuhteista.

Vuosaaren huippu on maankaatopaikka, jonka rinteille on kasvanut mukavasti luonnonvaraista ja istutettuakin niittyä. Lassi Jalonen Suomen perhostutkijain seurasta kävelee rinnettä ylös kohti kivikkoa. Kohteena on runsas kasvusto mäkimeiramia ja ajuruohoa, jotka vetävät kukkiessaan perhosia kuin hunaja nälkäisiä ampiaisia. Kukinta on kuitenkin lähes ohitse.

– Ei tämä oikeastaan yllätä. Oletin, että tämä olisi vielä jonkun verran ollut kukassa, koska viime vuonna tämä kukki vielä elokuun puolivälissä. Tällä hetkellä kesä on kaikkien kasvien, hyönteisten ja perhostenkin osalta kaksi–kolme viikkoa edellä, sanoo Jalonen.

Lakastunut kasvusto vaikuttaa paikallisesti myös perhoskantaan. Rinne on tältä kohdalta perhosista lähes tyhjä. Tosin perhosia on tänä kesänä lentänyt muutenkin vähemmän.

– Säihin nähden perhosia on ollut yllättävän vähänkin aikaisempien huonojen kesien vuoksi. Se vaikuttaa tähänkin kesään.

Ennätyshelteet eivät perhosia haittaa. Pikemminkin lentosää on nyt suosinut, sillä perhoset rakastavat lämpöä. Kuivimmilla paikoilla saattaa silti käydä perhoskato.

– Ravintokasvit toukilta kuivuvat. Sitä kautta tulee toukkakuolemaa, kun ravinto loppuu kesken. Aikuiset perhoset taas ovat pääsääntöisesti lämpöhakuisia.

Huippulämmin kesä saattaa kuitenkin ajaa päiväperhoset turbovaihteelle.

– Elinikä yhdellä perhosella laskee, koska ne lentävät niin paljon hyvillä keleillä. Jos normaalisti päiväperhonen elää kaksi tai kolme viikkoa, tänä kesänä lentoaika voi jäädä alle kahteen viikkoon, koska ne pystyvät lentämään joka päivä ja koko ajan.

Vaikka tänä kesänä lepattelijoita on heikosti, saattaa ensi kesä taas näyttää paremmalta.

– Ensi vuonna voi olla paljon enemmän perhosia, sillä tänä kesänä niillä on ollut paljon hyviä lentokelejä.

Havainnointia haavilla

Jotakin sentään ohitse lentää. Pian haavi heilahtaa ja sen pohjalla on suurehko, valkoinen perhonen.

– Naurisperhonen, naaras. Sen tunnistaa alapinnan tasaisesta kellertävyydestä ja yläpinta on puhtaamman valkoinen ja muutenkin se on tasavärisempi kuin lanttuperhonen...

Naurisperhonen ei yleensä talvehdi Suomessa, vaan saapuu tänne vaeltelijana lähiseudulta. Suomessa on tuhansia perhoslajeja, joten varma määritys vaatii kokemusta.

– Sehän on sama kaikessa harrastuksessa. Kun sitä jonkun aikaa teet, niin sitä oppii katsomaan.

Pian haavissa on pieni mutta kaunis sinisiipi. Se määrittyy hohtosinisiiveksi. Sekin jatkaa matkaansa, sillä eivät perhosharrastajat suinkaan neulo pahviin jokaista pyydystämäänsä otusta. Osa harrastajista pyydystää perhosia pelkällä kameralla.

Joskus, esimerkiksi luontokartoituksia tehdessä, perhonen on pakko teilata, jotta saadaan määritys tehtyä lajilleen esimerkiksi genitaaleista.

Gammayökkösiä riittää päivälläkin

Paksuja gammayökkösiä pörrää joka paikassa, myös Vuosaaren huipun rinteillä. Niistä on lennossa keväällä Suomeen vaeltaneiden perhosten jälkeläisten armeija vahvennettuna uusilla vaeltelijoilla.

– Itätuuli on tuonut idästä ja itäkaakosta kyllä runsaasti lisäystä kesän mittaan. Niitä on kyllä poikkeuksellisen paljon, kertoo Lassi Jalonen.

Gammayökköset ovat aiheuttaneet viljelijöille paikoin pahaakin tuhoa, sillä niiden toukille kelpaa melkein mikä vain.

– Kyllä isot toukka-armadat popsivat suihinsa kasvit, joita täällä yritetään viljellä. Vaikka ne eivät kokonaan esimerkiksi salaattia söisi, niin ei kukaan saa myytyä reikäistä salaattia.

Eteläisenä lajina gammayökkönen on optimistinen levittäytyjä. Perhosyksilöt lentelevät tuulten mukana kauaskin pohjoiseen, jossa ne kyllä pystyvät kesällä lisääntymään, mutta talvehtiminen ei todennäköisesti onnistu. Tätä kautta ne kuitenkin löytävät kulloisenkin pohjoisrajan levittäytymiselleen.

– Jonain vuonna ne saattavat pystyä talvehtimaankin. Ei kyllä vielä, eivät ne pakkasia niin paljon kestä.

Ilmastonmuutos näkyy perhosissa

Ilmaston lämpeneminen näkyy Suomen perhoskannoissa nopeasti.

– Tällä hetkellä Suomen perhosfaunassa mennään samassa, missä oltiin eteläisessä Virossa aikoinaan, kertoo Lassi Jalonen.

Suomesta on tavattu pari sataa uutta perhoslajia viimeisen viidentoista vuoden aikana. Osa niistä toki on satunnaisia vaeltelijoita, mutta on joukossa lajeja, jotka ovat saaneet pysyvän jalansijan eteläisestä Suomesta.

Elinolosuhteiden parantuessa lajit ovat siirtyneet Suomessa yhä pohjoisemmaksi. Toisaalta pohjoiset lajit vetäytyvät yhä kauemmaksi. Osa lajeista on kahdessakymmenessä vuodessa kadonnut etelästä kokonaan. Kyse ei ole siitä, ettei etelässä edelleen olisi otollisia biotooppeja, vaan ilmasto vain ei enää sovi niille.

– Täällä on liian lämmintä. Ne saattavat kehittyä liian nopeasti ja silloin ne tekevät toisen sukupolven, joka ei ehdi riittävän valmiiksi ennen talvea. Silloin laji yksinkertaisesti katoaa, koska lisääntyviä aikuisia ei ole tarpeeksi.

Kun jäämeri tulee vastaan, koittaa pohjoisiin oloihin tottuneelle lajille synkät ajat.

Venäjä vahvistaa, että se on esittänyt Yhdysvalloille yhteistyöpyynnön liittyen Syyrian pakolaiskysymykseen sekä sodan runteleman maan jälleenrakentamiseen.

Venäjän asevoimien yleisesikuntapäällikkö, kenraali Valeri Gerasimov vahvisti lauantaina, että Venäjä lähetti kuukausi sitten Washingtoniin kirjelmän yhteistyöpyynnöstä.

Gerasimov vahvisti asian sen jälkeen, kun tieto pyynnöstä oli vuotanut yhdysvaltalaisiin tiedostusvälineisiin. Tämä turhautti selvästi kenraalia.

– On pettymys, ettei yhdysvaltalaisosapuoli noudata sopimusta yhteydenoton sisällön julkistamisesta, johon molemmat osapuolet olivat myöntyneet, totesi Gerasimov lausunnossaan.

Ehdotus yhteistyöstä koskee muun muassa pakolaisleiriä Rukbanissa, joka sijaitsee Syyrian ja Irakin rajamailla lähellä Yhdysvaltain sotilastukikohtaa.

Venäjän mukaan se olisi valmis neuvottelemaan Syyrian viranomaisten kanssa siitä, että Rukbanista kotiinsa palaaville pakolaisille voitaisiin taata turvatakuut. Venäjällä on suuri vaikutusvalta Syyrian johtoon.

Lisäksi Moskova ehdottaa kirjelmässä, että Venäjä ja Yhdysvallat sopisivat miinojen tuhoamisesta eri puolilla Syyriaa sekä tekisivät yhteistyötä maan jälleenrakentamisessa ja humanitaarisissa asioissa, jotta ”Syyriaan saataisiin kiireisesti edellytykset rauhanomaiseen elämään.”

Yhdysvallat ei ole toistaiseksi antanut virallista lausuntoa Venäjän ehdotuksesta.

Venäjä on ollut Syyrian presidentin Bashar al-Assadin tärkein liittolainen sodassa, jossa on kuollut yli 350 000 ihmistä, ja jota miljoonat ihmiset ovat paenneet ulkomaille.

Helle ei ole tehnyt hyttysten elämästä helppoa.

Lämpimän kesän myötä hyttysten lisääntymispaikat, eli matalat lammikot ovat kuivuneet esimerkiksi Lapissa. Tämä tarkoittaa, että hyttysiä ei ole ollenkaan niin paljon kuin tavallisesti.

Sääskitutkija Jukka Salmela Lapin maakuntamuseosta sanoo, että hyttyskammoinen voi nyt matkata esimerkiksi alueelle huolettomin mielin.

– En millään ennustaisi että isompaa hyttysepidemiaa on loppukesän aikana tiedossa.

Aivan kaikki hyttyset eivät ole kadonneet. Vesimuodostumia toki vielä Salmelan mukaan on, mutta alkukesään ja kevääseen verrattuna toukkia on vähän. Räkkää ei siis ole luvassa.

– Hyttyset eivät pidä pitkistä hellejaksoista. Ne ovat silloin päiväaikaan erittäin vähän liikkeellä. Enemmänkin kun yöllä ilma viilenee niin hyttysiä saattaa nähdä paremmin.

Tilanne ei rajoitu vain Lappiin.

– Voi sanoa, että koko Suomessa on aika vähän hyttysiä, sanoo Reima Leinonen Kainuun Ely-keskuksesta.

Horkkahyttyset kestävät kuumaa

Yksi hyttysten suku pärjää kuumassakin. Suomessa on Salmelan mukaan tarkalleen 41 hyttyslajia, joista valtaosa lisääntyy sulamisvesistöissä.

– Vaikuttaa siltä, että helteessä ovat selvinneet ainakin eräät Anopheles-hyttyset, sanoo Salmela.

Nämä horkkahyttyset tunnetaan myös malarian levittäjinä. Suomessa malariaa ei kotoperäisenä tavata.

– Niiden toukat elävät vähän isommissa vesissä. Tyypillisesti horkkahyttyset eivät nauti veriaterioita ennen seuraavaa kevättä – ne eivät tarvitse talvea varten verta.

Horkkahyttyset eivät siis syksyllä häiritse ihmisiä.

Ei toista sukupolvea

Yksi syy hyttysten vähäiselle määrälle voi Salmelan mukaan olla se, että hellejakson alussa hyttysiä kuoriutui kerralla miljardeja sen sijaan, että eri hyttyslajit olisivat kuoriutuneet eri aikoihin.

– Nopea lämpöaalto todennäköisesti kiihdytti kaikkien lajien kehitystä. Silloin useammat lajit olivat yhtä aikaa lennossa.

Joskus kesän mittaan syntyy myös toinen sukupolvi hyttysiä kesäsateiden myötä. Nyt tällaista ei ole tapahtunut.

Paarmat sankkoina pilvinä

Verenimijöiltä ei pääse täysin välttymään. Salmela mainitsee polttiaiset ja mäkäräiset, jotka eivät samalla tavalla välitä helteestä.

Paarmat esimerkiksi rakastavat Salmelan mukaan kuumuutta. Toisin kuin hyttyset, paarmat lisääntyvät esimerkiksi muta-alustoilla järvien rannoilla, joten niihin ei kuivuus samalla tavalla vaikuta.

Salmela kertoo omakohtaisen esimerkin heinäkuun alusta.

– Hellejakson alussa Sodankylässä oli silloin liikkeellä ennätysmäärä paarmoja. Ilman hyvää hyttysharsoa olisi tullut hulluksi kokeneempikin eräjorma. Se oli jotain hirvittävää, se alkoi melkein naurattamaan että miten voi olla mahdollista, että näitä paarmoja on näin paljon.

Suurin osa ensi kesän surisijoista munitaan nyt

Salmelan mukaan tällä kesällä voi olla vaikutusta ensi vuoden hyttysmäärään.

– Suurin osa ensi vuoden hyttysistä munitaan tänä vuonna. Eli jos niitä on tänä vuonna ollut vähemmän niin voisi varovasti ennustaa, että ensi kesäkään ei tule hirveän paha olemaan. Se jää kuitenkin nähtäväksi.

Tarkkaa tietoa hyttysten määristä ei ole, koska Suomessa siitä ei tehdä seurantaa. Kyseessä on siis arvioita.

Elävätkö hyttyset nyt helteen takia lyhyemmän ajan kuin tavallisesti?

– Hyvä kysymys, johon minulla ei ole vastausta.

Vielä on siis paljon tutkittavaa hyttysten saralla.

– No kyllä, kyllä.

Kymmenet tuhannet druusit kokoontuivat lauantaina Tel Avivin keskustaan osoittamaan mieltään uutta lakia vastaan, jonka he sanovat tekevän heistä toisen luokan kansalaisia.

Druusit puhuvat arabiaa, mutta noudattavat omaa islamista poikkeavaa uskontoa.

– Haluamme samat kansalaisoikeudet. Uuden lain tarkoituksena on jakaa yhteiskunta eri ryhmiin, 32-vuotias Chalifa Chalifa kertoi.

Chalifa on palvellut Israelin armeijassa, kuten 80 prosenttia kaikista druusimiehistä.

– Palvelemme Israelia. Meillä ei ole mitään juutalaista valtiota vastaan, hän korosti.

Mielenosoituksessa heilutettiin kahta lippua rinta rinnan: druusien viisiväristä tunnusta yhdessä Israelin sinivalkoisen lipun kanssa.

Mielenosoittajat pitelivät kylttejä, joissa luki hepreaksi, englanniksi ja arabiaksi "Olemme kaikki veljiä. Olemme kaikki samanarvoisia" ja "Oikeutta kaikille".

Vain juutalaisille itsemääräämisoiekus

Israelin parlamentti hyväksyi heinäkuussa kiistellyn lain, joka korostaa voimakkaasti Israelin valtion juutalaista luonnetta.

Lain mukaan vain juutalaisilla on oikeus toteuttaa kansallista itsemääräämisoikeutta Israelin valtiossa.

Maan salaisen palvelun Mossadin entinen johtaja Tamir Pardo on kuvaillut uutta kansallislakia vääryydeksi, joka kohdistuu 20 prosenttiin kansasta, kertoo Saksan yleisradioyhtiö ARD.

– Olemme varauksettomasti uskollisia Israelin valtiolle. Silti se ei näe meitä samanarvoisina kansalaisina, druusien hengellinen johtaja sheikki Muafak Tarik sanoi puheessaan 50 000 mielenosoittajalle Tel Avivissa.

Israelissa elää arviolta 130 000 druusia.

Mielenosoituksen järjestivät armeijassa palvelevat druusit

Lauantain mielenosoituksen kutsuivat koolle Israelin armeijassa palvelevat druusit. Druusit suorittavat asepalveluksen Israelin armeijassa, toisin kuin Israelissa elävät kristityt ja muslimivähemmistöt.

Druusit ovat myös perinteisesti uskollisia Israelin armeijalle ja Israelin valtiolle.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on perustanut erityisen komitean arvioimaan druusien oikeuksien toteutumista uuden lain puitteissa.

Korjattu klo 11.43: Tel Avivia kuvattiin aiemmin Israelin pääkaupungiksi.

Lisää aiheesta:

Uusi laki korostaa Israelin valtion juutalaisuutta – arabia menettää asemansa virallisena kielenä

Israelissa kiistellään rukouskutsujen rajoittamisesta

Näkökulma: Arvotaan parhaiten sopiva uskontokunta